Feebe

Liian innokkaana menin postaamaan. 

Seuraavana päivänä menin sitten ja pengoin interwebin syövereistä linkin jos toisenkin niin tutkittua faktatietoo kun raskaana olevien kokemuksia aiheesta, ja pastesin linkit miehelle työpäivän aikana. Ilmeisesti ainakin hetkellisesti meni perille ettei muija puhtaasta veemäisyydestään makaa jokaista vapaaj

hetkeensä. 

Tänään oon viettäny ylimäärästä vapaapäivää töistä, ja vietettyäni puolituntia suihkun lattialla istuen saamatta aikaan yhtään mitään itteni pesemisen eteen, mietin jo että pitäskö sitä hakee lääkäriltä pari päivää lisää vapaata...

Meillä tuo ymmärtämättömyys tästä raastavasta väsymyksestä johti siihen että mies vetäs herneen nenukkiinsa illanistujaisissa sukulaistensa luona, kun klo 22 sanoin et nyt on oikeesti päästävä kotiin nukkuun. Rupes siinä sitten mielenosotuksellisesti julistaan kovaan ääneen "kuinka me lähetään ny sitte KOTIIN NUKKUMAAN"... Päästiin jopa 400 metriä parkkipaikalta kotia kohti kun meni päästään suustaan että seuraavalla kerralla jään sitte kotio makaamaan ku oon kerran niin väsyny (ja tässä huom, on siis kuukauden päivät märissy siitä kuinka en lähe mihkään mukaan ku muka väsyttää tai on paha olo), joten vetäsin liinat kiinni ja käskin kävellä kotiin. Kyllä, minä, joka hädintuskin pysty pitään silmiään auki viimeseen varttiin mitä kyläpaikassa oltiin, jouduin ajamaan, koska mies oli huolehtinu sen verran alkoholia kitusiinsa ettei kuulemma kyennyt ajamaan.... Ja mainittakoon vielä että miehen herätyskello soi seuraavana aamuna 5.30 koska sen piti mennä töihin.

Viimeks tossa naistenpäivänä kun mahaani peilistä ihailin ennen nukkumaanmenoa, totes että se näyttää siltä kun olisin syöny liikaa suklaata, ennemmin kun että olisin raskaana. Vitsi tai ei, arvatkaapa mitä se toi naistenpäivälahjaks? No sitä suklaata. Muutoin en oo raskauden aikana suklaata edes syöny...

Vaaleenpunaset Hello Kitty-fleecepyjamahousut ja vaaleensininen hihaton toppi. Enkä vielä pariin tuntiin suunnittele vaatteita vaihtavani. Vapaapäivät kunniaan!

Nainen, 26 ja rv 11+6

Mä myyn kohta ton miehen kirpparilla tai lahjotan jollekki joka ei mieheltä nii paljoo vaadi. Menee niin hermo ettei pysty kohta enää hammasta yhteen pureen.

Valittelin miehelle aamulla ääretöntä väsymystä, joka pukkaa taas (pahimman pahoinvoinnin laannuttua) puskeen hyvinkin raskaana päälle. Totesin etten kestä kun saa hädin tuskin työpäivän hoidettua alta pois, eikä yöunet auta mitään. Miehen ratkasu asiaan oli että "jätä päiväunet nukkumatta. Mulla ainakin auttaa etten nuku päiväunia tai alan tekeen jotain, jos en tee mitään ni alkaa väsyttään".... 

Mies pitää mua muutenkin lähtökohtasesti laiskana, kun en ole mikään oven karmeja rätillä hinkkaava kodinhengetär. Anteeks nyt kamalasti rakas, jos kahden urheilijoukkueen valmentaminen 3 kertaa viikossa, toisella paikkakunnalla koulun käyminen kaks kertaa viikossa ja ennen raskautta vielä kolmannella paikkakunnalla pidetyt joukkueen harkat kaks kertaa viikossa "pikkusen" syö voimia. Saati nyt kun yrittää samalla kasvattaa ihmistä sisällään.

Joo, tiedän että itse olen menoni valinnu, mutta kun mä en vieläkään ole mikään kotona viihtyvä hiirulainen jolla ei ole omaa elämää, vaan jonka kaikki aika pyörii miehen ja kodin ympärillä. Exänsä kuulemma tällänen oli ja toista vastaavaa ei ainakaan meidän suhteen alussa ilmottanu haluavansa. 

Summasummarum, sylettää aivan äärettömästi tommonen ajattelu että veemäisyyttäni ny en pääse sängystä ylös tai nukahdan illalla seittemältä, ja ihan vaan sen takia etten oo taaskaan tehny kotona mitään. Kyllä mä niin huono tyttöystävä olen että varmaan vaihtoon kannattas laittaa.... ARGH.

Anteeks avautuminen mutta kun vtuttaa niin ettei veri kierrä.