Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten vauva/pieni lapsi muuttaisi viikonloppuani?
21.10.2020 |
Tämä on lähes kopio toisesta keskustelusta, mutta en siellä saanut vastauksia, joten aloitan tälle uuden keskustelun. Eli miten tyypillinen viikonloppuni muuttuisi lapsen myötä. Selostan nyt minkälainen se yleensä on.
Perjantaina lähden töistä viideltä ja menen suoraan kauppaan. Ostan viikonlopun ruuat ja herkut. Menen kotiin jonne mies on saattanut ehtiä ennen minua. Hän on keittänyt kahvit ja juodaan ne ja syödään perjantain perinteiset herkkupullat ja samalla jutellaan päivän kuulumiset. Sitten alan laittaa ruokaa, teen esim lihapullat ja keitän perunat. Sillä välin kun ruoka valmistuu, käytän koiraa ulkona ja sitten syödään. Sitten joko siivoan, jos on tarvetta tai ihan vain makoilen sohvalla tai lähden lenkille. Sen jälkeen laitetaan sauna lämpiämään ja minä käyn ulkona hoitamassa muut kotieläimet. Sitten saunaan rentoutumaan. Mies yleensä ottaa pari olutta ja minä siiderin. Saunan jälkeen katsotaan telkkaria, syödään jotain esim karkkia, sipsejä tms ja sitten nukkumaan.
Lauantai aamuna herään yleensä viimeistään kahdeksalta ja juon puoli tuntia - tunnin kahvia sohvalla vilttiin kääriytyneenä. Katson kännykästä samalla mielenkiintoisia juttuja, vaikka esim Yle arkistosta. Aamupalan jälkeen hoidan eläimet ja vähän vuoden ajasta riippuen suuntaan joko metsään tai puutarhaan. Mies puuhailee omia juttujaan, esim nikkaroi jotain verstaassaan. Joskus lähdemme yhdessä metsään. Jos olemme kotona, keitämme kahvit puolilta päivin ja syömme vähän leipää ja jotain muuta, jonka jälkeen suunnataan takaisin ulkosalle. Iltapäivän kääntyessä iltaan siirryn sisälle ruuan laittoon ja sitten syödään. Ruuan jälkeen oleillaan, katsotaan telkkaria ja sitten taas lämmitetään sauna. Lauantaisin juon ehkä useamman kuin yhden siiderin jos siltä tuntuu. Hoidan eläimet ennen saunaa. Sitten ollaan vaan ilta kaikessa rauhassa ja saatetaan valvoa puolille öin. Kesällä monesti vielä istutaan ulkona ja voidaan grillailla.
Sunnuntai aamuisin nukutaan niin myöhään kuin huvittaa. Monesti keitän riisipuuron ja syödään ja sitten omiin hommiin. Tai sitten käymään jonkun sukulaisen tai tutun luona. Jossain välissä laitellaan taas ruokaa tai haetaan valmisruokaa. Illalla saatan lähteä käymään vaikka mustikassa ja ottaa koiran mukaan. Kävelen samalla reissulla lenkin metsässä niissä paikoissa joissa viihdyn ja pysähtelen järven rantaan istumaan ja kuuntelemaan luonnon rauhaa. Kotiudun kahdeksan - yhdeksän aikaan ja hoidan eläimet ellei mies ole tehnyt sitä. Sitten nukkumaan rentouttavan viikonlopun jälkeen ja odottamaan alkavaa työviikkoa.
Miten lapsi muuttaisi kuviota vai muuttuisiko mitään? Joku muistaakseni mainitsi että lapsi solahtaisi hyvin minun luonnonlapsi -elämäntapaan, eikä muuttaisi juuri mitään, koska äitiydestä voi tehdä omanlaistaan. Kiitos jos joku viitsii vastata.
Kommentit (290)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tuon meteli asian olen ajatellut ratkaista niillä korvatulpilla :) Ei se lapsi siitä varmaan pilalle mene vaikka minä tyynen rauhallisen tietämätön olisinkin millä äänellä se milloinkin laittaa. Voin nyökkäillä ja hymyillä hyväksyvästi kuitenkin enkä rasitu huudosta.
Meidän esikoinen ainakin huusi vauvana joskus niin kovaa, että lopulta meni naamastaan siniseksi. Pakko siihen on reagoida. Enkä usko kovatulppien auttavan. Se vauvan ääni on tarkoituksella tehty äidin sydäntäraastavaksi, kun äidin pitää siihen reagoida.
No tietysti silloin jos se nyt meinaa tukehtua ja sinistyä niin sitten reagoin. Mutta kun joku tuolla sanoi että lapsesta tulee aina meteliä niin sitä turhaa, ylimääräistä möykkää voisi tasoittaa niillä tulpilla.
Sitten tuo kiipeily ja hyppiminen niin meillä ei tällä hetkelläkään ole juuri mitään muuta minkä päälle voisi kiivetä kuin sohva. Keittiön pöydältä voin poistaa tuolit / nostaa ne pöydälle jos haluan olla rauhassa. Kissat voin laittaa makkariin ja koiran ulos ja nostaa vesikipon pois lattialta. Siinähän yrittää sitten teloa itseään. Kovasti saa kyllä yrittää jos vielä onnistuu. Sohvalta pystyn sen plokkaamaan pois kun itse istun tai löhöilen siinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua naurattaa tuo että ehtisi juoda kahvin rauhassa. Tulin itse tunnetuksi siitä, että en ehtinyt koskaan juoda teekupposta. Aina toiveikkaana sen lämmitin, ensin teeveden ja sitten myöhemmin saman kupin mikrossa et ois nopea, mutta juomaan en ehtinyt edes seisaaltani. Näitä täysiä teekuppeja sitten löytyi mikrosta ja eri paikoista jäähtyneenä päivän päätteeksi.
Ja nukkumisesta. Meillä meni 6 VUOTTA, ennen kun lapsen jälkeen nukuimme me aikuiset ensimmäisen kokonaisen yön ilman yöherätyksiä. Huh, ihme etten ole tämän hullumpi.
Kannattaa myös miettiä sen vauva-aikaa pidemmälle, missä se 1-3v rynnii kun pääsee jo kovaa joka suuntaan, mutta järki ei vielä sano mitään vaan on täysin päästä pideltävä. Kyllä siinä se oma rauhaisa arki on enää haave/muisto vaan.
No tällaista minä sen olen luullut ennemminkin olevan, mutta onneksi se voi ja näköjään tosi monella onkin erilaista! Ei välttämättä tarvitse luopua juuri mistään, mutta saa elämään uuden kivan lisän. Meidän koti on jo nyt aika askeettinen, ei siellä ole juuri mitään vaarallista, hyvin pelkistettyä. Antaa lapsen konttia ja riehua. Miksi et muuten saanut juotua teetä milloinkaan? Jos saa kysyä. Miten lapsi sen esti?
Elämä vauvan kanssa on kuin saisit tehtävän, jonka suorittaminen vaatii 20 min aikaa, mutta sut yllättäen kesketetäänkin jo 9 minuutin kohdalla ja sanotaan, että sori aika loppuikin jo nyt. Jos asiat eivät mene, kun vauva haluaa, ikävä sulle. Se voittaa näet aina, sillä sillä on kovin ase nimeltä itku. Lisäksi se ei pelaa reilusti, eikä noudata mitään ennakoitavia tai järkeviä sääntöjä. Kaikki tapahtuu sen ehdoilla 24/7 ja saat ehkä nukkua vuorokaudessa yhteensä 5 tuntia, mutta ei yhtäjaksoisesti, vaan koostuen tunneista sieltä täältä.
Tunnen kyllä yhden perheen, jossa oli rauhallinen vauva, joka ei koskaan itkenyt, vaan tuijotti vaan eteensä hiljaa, mutta sillä oli joku aivovaurio synnytyksestä.Tämä vastaus kyllä kuulostaa jo ihan silkalta kidutukselta, etenkin tuo pätkissä nukkuminen vain 5 tuntia. Meneekö lapsi pilalle jos se itkee mun vieressä sohvalla kun juon kahvia ja puhelen sille ja rauhoittelen?
Et sä pysty kuuntelemaan itkevää vauvaa. Kukaan ei pysty, ellei ole psykopaatti, se on vaan mahdontonta. Se on luonnon sanelema juttu. Eikä vauvaa rauhoitella hymyilemällä ja juttrlemalla vaan ottamalla se syliin ja selvittämällä, mitä se haluaa, ja tekemällä se. Ilmeisiä syitä esim nälkä tai märät vaipat, mutta voi olla myös vatsa kipeä tms tyytymätön muuten, ei sitä usein tiedä, vaan pitää käydä vaihtoehtoja läoi. Ja mitä kauemmin sen selvittäminen kestää, sitä kovempaa se huutaa ja hätäisemmällä äänrnsävyllä, mikä on yhä vaikeampaa kuunnella. Asetelma on, että sä hypit, kun vauva käskee, mutta silti enimmäkseen tunnet epäonnistuvasi hommassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja kuinka orjallisesti päiväunia pitää noudattaa? Voiko ne joskus jäädä väliin, jos olen ulkoilemassa koko päivän niin voiko lapsi nukkua esim autossa päiväunet?
Totta kai voi. 🙂 Samahan se, missä lapsi nukkuu.
Voi lapsi autossa nukkua, mutta sähän siis istut siellä autossa sen vieressä tai ulkoilet auton vieressä. Jos siis kahdestaan autolla lähtisitte. Tosta jäi epäselväksi, että ethän vaan kuvittele, että sen lapsen voisi autoon jättää nukkumaan, kun itse samoilee metsässä.
Se ei ole taattua, että ennen lapsen teini-ikää saisitte nukkua "niin pitkään kuin huvittaa".
Joku sanoi, ettei aamukahvia saa juoda rauhassa, mutta mä kyllä joka aamu juon aamulla kahvia rauhassa sohvalla viltin alla, kun lapsi vieressä katselee Pikku Kakkosta ja syö aamupalaansa. Näin on ollut ainakin jostain... Kaksivuotiaasta? Tietty vauvana tämä ei onnistu. Vauvavuonna kahvi juodaan kylmänä tai unohdetaan kokonaan juoda. :D
Kyllä ajattelin että itkuhälyttimen kanssa lapsi voi jäädä autoon nukkumaan ja itse pyörin poimimassa marjoja ja sieniä siinä lähettyvillä niin että näen auton koko ajan.
Minä en kyllä usko ettei vauvan kanssa voi juoda kahvia, eihän se edes pääse liikkeelle. Antaa itkeä vähän aikaa jos on kahvi pahasti kesken just silloin kun alkaa itkeä.
No ei tietenkään joka sekunti mene vauvan hoitoon. Jää hyvin joitain minuutteja sen ulkopiolellekin ja silloin vanhemmat voivat köydä vessassa ja pestä hampaat, syödä ja juoda, käydä jopa suihkussa. Paitsi jos mieluummin nukkuu. Ja pitäähän tehdä välttämättömimmät kotityötkin ja pyörittää arkea. Se on pois siitä ajasta, jonka voosi käyttää myös nukkumiseen.
Jos vauva arki on oikeasti tuollaista minuuttipeliä niin miten ihmeessä siitä selviää hengissä? Minä en kyllä ala noin elämään, saa lapsi tottua pienestä pitäen ettei joka inhduksella saavuta jotain. Vessassa aion kyllä käydä aivan rauhassa, oli vauva tai ei :D Osasta vastauksista huokuu sellainen tunne, ettei vauvan äidillä ole mitään arvoa / väliä. Miten sitä vauvaa voi jaksaa hoitaa jos ei edes vessassa saa käydä niinkuin normaalisti ihmiset käy. Kodistahan tulee noin toimimalla pelkkä kidutuskammio. Täytyy ehkä vielä pohtia onko minusta sittenkään äidiksi, kun tuntuu että siltä viedään ihmisarvo ja oikeudet täysin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En halua kovin ankarasti tuomita, koska kysymyksesi on enemmänkin sellaista pohdintaa, mutta lähestyt jotenkin minäkeskeisesti asiaa. Minun lepohetkeni, minun keskusteluhetkeni, minun siiderini ja kahvini, minun yövalvomiseni ja sopivat nukkumaanmenoaikani.
Jos saa tai hankkii lapsen, niin asetelma on ehkä luonnostaan vauvan, lapsen tai nuoren aikuisesta riippuvuudesta ja aikuisen huoltovelvollisuudesta johtuen enemmän jotenkin toisinpäin.
Oletko ap ikinä edes kokeillut korvatulppia?! Eihän ne todellakaan estä äänen kuulumista, ne vain vaimentavat sitä. Esim lapsen huuto on niin kovaa, että sen kuulet tasan tarkkaan häiritsevän kovana mitkä tahansa tulpat korvissa. Sun korvat vaan ei vaurioidu siitä huudosta tulppien kanssa. Mutta et sinä siinä samalla voi istua hymyillen juomassa kahvia, et todellakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli kun lapsi tulee niin äiti saa heittää hyvästit kaikelle omaa hyvinvointia vaalivalle? Pitää olla kyllä todella ihmeellinen paketti se oma lapsi että tuon kaiken kestää... Keskustelun alussa vastaukset oli sellaisia että ehdin jo innostua, mutta kyllä vastausten lisääntyessä alkoi tunne latistua. Harmi että asian täytyy olla noin, että pikkulapsen äiti ei voi ajatella muuta kuin lasta ja mennä kaiken aikaa lapsi edellä... En usko kuitenkaan että tämä on kaikkien äitien tyyli.
Meillä mukulat on anopilla viikonloppuisin, koska hän tykkää niin paljon hoitamisesta, joten viikonloput menee niin kuin ennen lapsia. Kuskaa heitä myös kesällä ulkomaille asti, joten A-luokan lomia on vietetty joka kesä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perjantaina sinä menet töiden jälkeen kauppaan. Ostat viikonlopun ruoat ja herkut ja vaippapaketin. Menet kotiin. Miehesi on hakenut lapsen hoidosta, riisunut häneltä ulkovaatteet ja laittanut lapsen syöttötuoliin. Sen jälkeen hän on lämmittänyt lapselle ruoan, ja kun sinä tulet kotiin, lapsi huutaa suoraa huutoa, eikä suostu syömään isältään lusikallistakaan. Sinä riisut takin ja heität sen johonkin tuolin karmille, ja alat syöttää lasta. Petyt huomatessasi, että mies ei ole keittänyt kahvia. Nalkutat hänelle siitä.
Mies alkaa siis keittämään kahvia, mutta sinä käsketkin hänen tyhjentää ostoskassit. Jos miehelläsi on lehmän hermot, hän laittaa kahvin tippumaan ja tyhjentää sen jälkeen ostoskassit. Jos ei ole, hän poistuu keittiöstä, ja jättää sinun tehtäväksesi lapsen syöttämisen, kahvin keittämisen ja ostoskassien tyhjentämisen.
Kun olet syöttänyt lapsen, viet hänet miehellesi. Jo Laitat kahvin tippumaan ja alat tyhjentää ostoskasseja. Kun saat sen homman valmiiksi, kaadat itsellesi kupin kahvia ja istut huokaisten pöydän ääreen sitä juomaan. Kun saat nostettua kahvikupin huulillesi, miehesi huutaa olohuoneesta, että lapsella on kakka vaipassa....
Vierailija kirjoitti:
Lapsi muuttaisi kaiken.
Juu. Mun lapsi on nyt 8v. Vaikuttaa edelleen arkeen joka ikinen päivä kun lapsi on minulla. Erohan tuli kun lapsi oli 6v (en olisi ikinä uskonut). Lapsi on erityislapsi, ei sillä tavalla etteikö siitä jonain päivänä varmaan kasva ihan itsekseen pärjäävää aikuista. Mutta matka sinne on pitkä ja raskas.
Mikään lapsen kanssa ei ole itsestäänselvää. Ketjussa on paljon jo varmaan lueteltukkin kaikkea. Ja itse olen myös hyvin luonnonläheinen, mutta ei minun lapseni todellakaan joka kerta halua lähteä koiran kanssa lenkille tai metsään. Monet kerrat nekin reissut on tehty kiukun, itkun tai marinan saattelemana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli kun lapsi tulee niin äiti saa heittää hyvästit kaikelle omaa hyvinvointia vaalivalle? Pitää olla kyllä todella ihmeellinen paketti se oma lapsi että tuon kaiken kestää... Keskustelun alussa vastaukset oli sellaisia että ehdin jo innostua, mutta kyllä vastausten lisääntyessä alkoi tunne latistua. Harmi että asian täytyy olla noin, että pikkulapsen äiti ei voi ajatella muuta kuin lasta ja mennä kaiken aikaa lapsi edellä... En usko kuitenkaan että tämä on kaikkien äitien tyyli.
Tuo riippuu todella paljon mm. siitä, miten lapsen isä suhtautuu tilanteeseen. Toki ensimmäiset pari vuotta menee niin, että jonkun aikuisen on koko ajan oltava valmiustilassa lapsen suhteen. Sen ei tarvitse koko ajan olla äiti, jos perheessä on toinenkin vastuunkantoon oikeasti kykenevä aikuinen, ja/tai perheellä on luotettavia läheisiä, jotka ottavat välillä vastuun lapsesta.
Meille jos lapsi tulee niin isä saa osallistua aivan tasaväkisesti kaikkiin hoitotoimenpiteisiin joita lapsi tuo tullessaan. En aio olla se äiti joka vaihtaa yksin vaipat ja tuudittaa lapsen joka ilta uneen. Enkä aio laittaa yksin ruokia enkä syöttää, mies pystyy nekin tekemään ihan yhtä hyvin. Ja äitiyslomalle en jää yksin. Mies saa pitää vanhempain vapaat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokeile muutaman päivän ajan kantaa 8 kg säkkiä sylissäsi koko päivän niin, että samalla vähän hyssyttelet, juttelet ja laulat sille. 3 kertaa päivässä voit laskea sen alas 0,5 - 1,5 tunniksi. Laita kello soimaan 2 tunnin välein läpi yön ja käy aina hyssyttelemässä nyyttiä vartin verran.
Nauttiiko teistä vauvojen ja taaperoiden äideistä joku oikeasti tuosta touhusta mitä näissä viesteissä on kuvailtu?
Vierailija kirjoitti:
Jos vauva arki on oikeasti tuollaista minuuttipeliä niin miten ihmeessä siitä selviää hengissä? Minä en kyllä ala noin elämään, saa lapsi tottua pienestä pitäen ettei joka inhduksella saavuta jotain. Vessassa aion kyllä käydä aivan rauhassa, oli vauva tai ei :D Osasta vastauksista huokuu sellainen tunne, ettei vauvan äidillä ole mitään arvoa / väliä. Miten sitä vauvaa voi jaksaa hoitaa jos ei edes vessassa saa käydä niinkuin normaalisti ihmiset käy. Kodistahan tulee noin toimimalla pelkkä kidutuskammio. Täytyy ehkä vielä pohtia onko minusta sittenkään äidiksi, kun tuntuu että siltä viedään ihmisarvo ja oikeudet täysin.
No tätä se valitettavasti on. Vauvan tarpeet menevät sinun tarpeidesi edelle. Minäkin kanniskelin kirkuvaa vauvaani 6 tuntia illassa monta viikkoa putkeen. Hän kirkui naama punaisena, eikä mikään auttanut. Se oli järkyttävää aikaa. Ei tuollaista kirkuvaa vauvaa voinut yksinkään jättää.
Vierailija kirjoitti:
Nauttiiko teistä vauvojen ja taaperoiden äideistä joku oikeasti tuosta touhusta mitä näissä viesteissä on kuvailtu?
Se on elämänvaihe. Joka hetkestä ei nauti, mutta monista hetkistä kyllä. Lapset myös kasvaa. En elä tätä elämää sillä tavalla hedonistisesti että joka hetki pitäisi olla täydellistä. Kokonaisuus ratkaisee..
Vierailija kirjoitti:
Kokeile muutaman päivän ajan kantaa 8 kg säkkiä sylissäsi koko päivän niin, että samalla vähän hyssyttelet, juttelet ja laulat sille. 3 kertaa päivässä voit laskea sen alas 0,5 - 1,5 tunniksi. Laita kello soimaan 2 tunnin välein läpi yön ja käy aina hyssyttelemässä nyyttiä vartin verran.
Tuo nyt ehkä voisi vielä onnistua kun se säkki ei huuda ja tietää että leikin voi lopettaa milloin vain. Oikean lapsen kanssa helpotusta ei tulisi koskaan. Tai no sitten 18 vuoden päästä.
Vierailija kirjoitti:
Meille jos lapsi tulee niin isä saa osallistua aivan tasaväkisesti kaikkiin hoitotoimenpiteisiin joita lapsi tuo tullessaan. En aio olla se äiti joka vaihtaa yksin vaipat ja tuudittaa lapsen joka ilta uneen. Enkä aio laittaa yksin ruokia enkä syöttää, mies pystyy nekin tekemään ihan yhtä hyvin. Ja äitiyslomalle en jää yksin. Mies saa pitää vanhempain vapaat.
Niinhän sinä luulet.. Vähänkin jos tulee ns hankalampi vauva, niin suurin osa miehistä luovuttaa ja vaipuu jonnekin nettimaailmaan, uppoutuu töihinsä, harrastuksiin, kuka mihinkin. Siinä sitten yksin selviät. Poikkeuksia on, mutta olen nähnyt tämän liian monta kertaa.
Alue: Aihe vapaa
No oikeastaan Ap kaikenlainen tapaa😂 ei mene ihan noin, jos pieni vauva? Esim. Kun pääset töistä, haet lapsen hoidosta tai mies, ja teet koko ajan hommia. Lapsi arki on enemmän kuin työnteko. Syötät, peset pyykit sen jälkeen, leikitytät ja vietät aikaa lapsen kanssa päiväsi jälkeen ja taas syötät, vaihdat vaippaa ym. Saattaa joutua vaihtaa kakkavaippaa harva se tunti. Jatkuva työ on pienissä lapsissa tai siis vauvassa kun olet kotona. Nukkua et todellakaan voi niin pitkään kun ”haluat”,ellette vaihtele kumpi hoitaa lasta, esim. Vauvan yösyötöt ja vaipan vaihdot myös öisin ja jos tulee jokin hätä.. = vauvan rytmin mukaan mennään eli joko nukut siinä samalla kun vauva nukkuun tai vuorottelette kumppanisi kanssa. Päivisin kun vauva loikoilee tai tutkisteskelee hoidat koko ajan siinä ajassa puuttuvia asioita tai siivousta/ruuan laittoa koko ajan. Lepohetkiä on joskus riippuen vauvasta. Kahvi hetket menee usein siihen että kahvi kylmenee kun tulee kakka housuun tai itku, tai vaikkapa päiväuni aika.. ym. Vauvaa olisi hyvä viedä pihalle vaunulenkeille päivittäin ja puuhaa lapsen kanssa! Joten jos mies ei ole kotona että pystyisi lasta katsomaan niin ei muuta kun Vauva mukaan ja koira ja lenkille.