Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten vauva/pieni lapsi muuttaisi viikonloppuani?
21.10.2020 |
Tämä on lähes kopio toisesta keskustelusta, mutta en siellä saanut vastauksia, joten aloitan tälle uuden keskustelun. Eli miten tyypillinen viikonloppuni muuttuisi lapsen myötä. Selostan nyt minkälainen se yleensä on.
Perjantaina lähden töistä viideltä ja menen suoraan kauppaan. Ostan viikonlopun ruuat ja herkut. Menen kotiin jonne mies on saattanut ehtiä ennen minua. Hän on keittänyt kahvit ja juodaan ne ja syödään perjantain perinteiset herkkupullat ja samalla jutellaan päivän kuulumiset. Sitten alan laittaa ruokaa, teen esim lihapullat ja keitän perunat. Sillä välin kun ruoka valmistuu, käytän koiraa ulkona ja sitten syödään. Sitten joko siivoan, jos on tarvetta tai ihan vain makoilen sohvalla tai lähden lenkille. Sen jälkeen laitetaan sauna lämpiämään ja minä käyn ulkona hoitamassa muut kotieläimet. Sitten saunaan rentoutumaan. Mies yleensä ottaa pari olutta ja minä siiderin. Saunan jälkeen katsotaan telkkaria, syödään jotain esim karkkia, sipsejä tms ja sitten nukkumaan.
Lauantai aamuna herään yleensä viimeistään kahdeksalta ja juon puoli tuntia - tunnin kahvia sohvalla vilttiin kääriytyneenä. Katson kännykästä samalla mielenkiintoisia juttuja, vaikka esim Yle arkistosta. Aamupalan jälkeen hoidan eläimet ja vähän vuoden ajasta riippuen suuntaan joko metsään tai puutarhaan. Mies puuhailee omia juttujaan, esim nikkaroi jotain verstaassaan. Joskus lähdemme yhdessä metsään. Jos olemme kotona, keitämme kahvit puolilta päivin ja syömme vähän leipää ja jotain muuta, jonka jälkeen suunnataan takaisin ulkosalle. Iltapäivän kääntyessä iltaan siirryn sisälle ruuan laittoon ja sitten syödään. Ruuan jälkeen oleillaan, katsotaan telkkaria ja sitten taas lämmitetään sauna. Lauantaisin juon ehkä useamman kuin yhden siiderin jos siltä tuntuu. Hoidan eläimet ennen saunaa. Sitten ollaan vaan ilta kaikessa rauhassa ja saatetaan valvoa puolille öin. Kesällä monesti vielä istutaan ulkona ja voidaan grillailla.
Sunnuntai aamuisin nukutaan niin myöhään kuin huvittaa. Monesti keitän riisipuuron ja syödään ja sitten omiin hommiin. Tai sitten käymään jonkun sukulaisen tai tutun luona. Jossain välissä laitellaan taas ruokaa tai haetaan valmisruokaa. Illalla saatan lähteä käymään vaikka mustikassa ja ottaa koiran mukaan. Kävelen samalla reissulla lenkin metsässä niissä paikoissa joissa viihdyn ja pysähtelen järven rantaan istumaan ja kuuntelemaan luonnon rauhaa. Kotiudun kahdeksan - yhdeksän aikaan ja hoidan eläimet ellei mies ole tehnyt sitä. Sitten nukkumaan rentouttavan viikonlopun jälkeen ja odottamaan alkavaa työviikkoa.
Miten lapsi muuttaisi kuviota vai muuttuisiko mitään? Joku muistaakseni mainitsi että lapsi solahtaisi hyvin minun luonnonlapsi -elämäntapaan, eikä muuttaisi juuri mitään, koska äitiydestä voi tehdä omanlaistaan. Kiitos jos joku viitsii vastata.
Kommentit (290)
Mua naurattaa tuo että ehtisi juoda kahvin rauhassa. Tulin itse tunnetuksi siitä, että en ehtinyt koskaan juoda teekupposta. Aina toiveikkaana sen lämmitin, ensin teeveden ja sitten myöhemmin saman kupin mikrossa et ois nopea, mutta juomaan en ehtinyt edes seisaaltani. Näitä täysiä teekuppeja sitten löytyi mikrosta ja eri paikoista jäähtyneenä päivän päätteeksi.
Ja nukkumisesta. Meillä meni 6 VUOTTA, ennen kun lapsen jälkeen nukuimme me aikuiset ensimmäisen kokonaisen yön ilman yöherätyksiä. Huh, ihme etten ole tämän hullumpi.
Kannattaa myös miettiä sen vauva-aikaa pidemmälle, missä se 1-3v rynnii kun pääsee jo kovaa joka suuntaan, mutta järki ei vielä sano mitään vaan on täysin päästä pideltävä. Kyllä siinä se oma rauhaisa arki on enää haave/muisto vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos! Kivoja vastauksia. Ihana kun kohta makoilen äippälomalla vauva kainalossa. Onneksi viestit on näin rohkaisevia. Ainut tuo päiväunirytmi, se vähän ahdistaa jos joutuu kaikki päivät aikatauluttaa niiden mukaan. Mutta jos lasta vaan kuljettaa mukana ja nukuttaa eri paikoissa, autossa, mökillä, rantasaunalla, grillikodassa, vaunuissa jne niin eiköhän se totu.
Vierailija kirjoitti:
Mua naurattaa tuo että ehtisi juoda kahvin rauhassa. Tulin itse tunnetuksi siitä, että en ehtinyt koskaan juoda teekupposta. Aina toiveikkaana sen lämmitin, ensin teeveden ja sitten myöhemmin saman kupin mikrossa et ois nopea, mutta juomaan en ehtinyt edes seisaaltani. Näitä täysiä teekuppeja sitten löytyi mikrosta ja eri paikoista jäähtyneenä päivän päätteeksi.
Ja nukkumisesta. Meillä meni 6 VUOTTA, ennen kun lapsen jälkeen nukuimme me aikuiset ensimmäisen kokonaisen yön ilman yöherätyksiä. Huh, ihme etten ole tämän hullumpi.
Kannattaa myös miettiä sen vauva-aikaa pidemmälle, missä se 1-3v rynnii kun pääsee jo kovaa joka suuntaan, mutta järki ei vielä sano mitään vaan on täysin päästä pideltävä. Kyllä siinä se oma rauhaisa arki on enää haave/muisto vaan.
No tällaista minä sen olen luullut ennemminkin olevan, mutta onneksi se voi ja näköjään tosi monella onkin erilaista! Ei välttämättä tarvitse luopua juuri mistään, mutta saa elämään uuden kivan lisän. Meidän koti on jo nyt aika askeettinen, ei siellä ole juuri mitään vaarallista, hyvin pelkistettyä. Antaa lapsen konttia ja riehua. Miksi et muuten saanut juotua teetä milloinkaan? Jos saa kysyä. Miten lapsi sen esti?
Kannattaa myös huomioida, että lapset ovat vähän kuin yllätyspaketteja. Koskaan ei voi tietää etukäteen, että minkälainen lapsi ja ihminen sieltä ilmestyy. Esikoiseni on erityislapsi, ja hänen kanssaan on ollut alusta asti hankalaa. Toisen lapsen kanssa on ollut helpompaa. Kummankin lapsen syntymä on silti muuttanut sitä syntymää edeltävän elämän täysin. En ole nukkunut kunnolla vuosikausiin. En tapaa enää ystäviä. Vähätkin ystävät ovat vähentyneet entisestään. Parisuhdekin useimmilla muuttuu. Ei ollut mitään ruusunpunaisia kuvitelmia koskaan lapsiperhearjesta, mutta tämä on silti yllättänyt rankkuudellaan. Luultavasti tilanne olisi parempi jos olisi tukiverkkoa.
En ole pitkään aikaan nauranut näin hyvin kun näiden ap:n kirjoitusten kohdalla.
Täytyy olla erinomainen provo. Kiitos päivän piristyksestä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eläimistä vielä. Vaikka nyt kulkee eläimiä lattioilla, niin lapsen kanssa on eri juttu. Saa olla koko ajan silmät selässä ettei lapsi kisko koiraa korvasta ja kissa anna lapselle kynsistä eli myös eläinten arki muuttuu. Ja se koko aikainen meteli, mikä lapsesta lähtee voi olla introvertti-ihmiselle raskasta. Samoin tuo ainainen vahtiminen.
Mutta nämä kun tiedostaa niin go fo it. Eipä sitä voi kukaan kertoa etukäteen miten sinä tulet nämä kokemaan. Se on koettava ja jälkikäteen varmasti myös sinua naurattaa nämä naivit pohdinnat ja kysymyksesi.
Vierailija kirjoitti:
Mua naurattaa tuo että ehtisi juoda kahvin rauhassa. Tulin itse tunnetuksi siitä, että en ehtinyt koskaan juoda teekupposta. Aina toiveikkaana sen lämmitin, ensin teeveden ja sitten myöhemmin saman kupin mikrossa et ois nopea, mutta juomaan en ehtinyt edes seisaaltani. Näitä täysiä teekuppeja sitten löytyi mikrosta ja eri paikoista jäähtyneenä päivän päätteeksi.
Ja nukkumisesta. Meillä meni 6 VUOTTA, ennen kun lapsen jälkeen nukuimme me aikuiset ensimmäisen kokonaisen yön ilman yöherätyksiä. Huh, ihme etten ole tämän hullumpi.
Kannattaa myös miettiä sen vauva-aikaa pidemmälle, missä se 1-3v rynnii kun pääsee jo kovaa joka suuntaan, mutta järki ei vielä sano mitään vaan on täysin päästä pideltävä. Kyllä siinä se oma rauhaisa arki on enää haave/muisto vaan.
Meidän keskimmäinen vauva alkoi aina itkemään vaunuissa just kun kahvi oli valmista. Oltiin tultu ulkoa, syöty esikoisen kanssa lounas ja toiveikkaana keitin kahvit. Itku alkoi aina kun kuppi oli kädessä. Oven raosta sitten hytkyttelin vaunuja, talvella vedin lähimmän takin hihan siihen käteen ettei palellu ja join sitä kahvia. Monesti en loppuun asti koska vauva ei enää nukahtanut, ja kuppi jäi siihen naulakon päälle. Mies niitä sitten keräili useamman kerrallaan. Oi niitä aikoja. Nykyään se sama vauva tuo minulle viikonloppuna kahvit sänkyyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja kuinka orjallisesti päiväunia pitää noudattaa? Voiko ne joskus jäädä väliin, jos olen ulkoilemassa koko päivän niin voiko lapsi nukkua esim autossa päiväunet?
Totta kai voi. 🙂 Samahan se, missä lapsi nukkuu.
Voi lapsi autossa nukkua, mutta sähän siis istut siellä autossa sen vieressä tai ulkoilet auton vieressä. Jos siis kahdestaan autolla lähtisitte. Tosta jäi epäselväksi, että ethän vaan kuvittele, että sen lapsen voisi autoon jättää nukkumaan, kun itse samoilee metsässä.
Se ei ole taattua, että ennen lapsen teini-ikää saisitte nukkua "niin pitkään kuin huvittaa".
Joku sanoi, ettei aamukahvia saa juoda rauhassa, mutta mä kyllä joka aamu juon aamulla kahvia rauhassa sohvalla viltin alla, kun lapsi vieressä katselee Pikku Kakkosta ja syö aamupalaansa. Näin on ollut ainakin jostain... Kaksivuotiaasta? Tietty vauvana tämä ei onnistu. Vauvavuonna kahvi juodaan kylmänä tai unohdetaan kokonaan juoda. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua naurattaa tuo että ehtisi juoda kahvin rauhassa. Tulin itse tunnetuksi siitä, että en ehtinyt koskaan juoda teekupposta. Aina toiveikkaana sen lämmitin, ensin teeveden ja sitten myöhemmin saman kupin mikrossa et ois nopea, mutta juomaan en ehtinyt edes seisaaltani. Näitä täysiä teekuppeja sitten löytyi mikrosta ja eri paikoista jäähtyneenä päivän päätteeksi.
Ja nukkumisesta. Meillä meni 6 VUOTTA, ennen kun lapsen jälkeen nukuimme me aikuiset ensimmäisen kokonaisen yön ilman yöherätyksiä. Huh, ihme etten ole tämän hullumpi.
Kannattaa myös miettiä sen vauva-aikaa pidemmälle, missä se 1-3v rynnii kun pääsee jo kovaa joka suuntaan, mutta järki ei vielä sano mitään vaan on täysin päästä pideltävä. Kyllä siinä se oma rauhaisa arki on enää haave/muisto vaan.
No tällaista minä sen olen luullut ennemminkin olevan, mutta onneksi se voi ja näköjään tosi monella onkin erilaista! Ei välttämättä tarvitse luopua juuri mistään, mutta saa elämään uuden kivan lisän. Meidän koti on jo nyt aika askeettinen, ei siellä ole juuri mitään vaarallista, hyvin pelkistettyä. Antaa lapsen konttia ja riehua. Miksi et muuten saanut juotua teetä milloinkaan? Jos saa kysyä. Miten lapsi sen esti?
Elämä vauvan kanssa on kuin saisit tehtävän, jonka suorittaminen vaatii 20 min aikaa, mutta sut yllättäen kesketetäänkin jo 9 minuutin kohdalla ja sanotaan, että sori aika loppuikin jo nyt. Jos asiat eivät mene, kun vauva haluaa, ikävä sulle. Se voittaa näet aina, sillä sillä on kovin ase nimeltä itku. Lisäksi se ei pelaa reilusti, eikä noudata mitään ennakoitavia tai järkeviä sääntöjä. Kaikki tapahtuu sen ehdoilla 24/7 ja saat ehkä nukkua vuorokaudessa yhteensä 5 tuntia, mutta ei yhtäjaksoisesti, vaan koostuen tunneista sieltä täältä.
Tunnen kyllä yhden perheen, jossa oli rauhallinen vauva, joka ei koskaan itkenyt, vaan tuijotti vaan eteensä hiljaa, mutta sillä oli joku aivovaurio synnytyksestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä on "pieni lapsi"? Päiväkoti-ikäinen?
Minulle suurin ongelma lastenhoidossa nukkumattomuuden lisäksi on ollut päiväkoti ja harrastusaikataulut.
Eli töistä ei voi lähteä klo 17 kaupan kautta, kun se sinulle osoitettu kunnallinen päiväkoti menee kiinni klo 17. Ja jos olet hakemassa "vasta" 16.15, niin saat valitusta kuinka kamalaa on ollut, kun Siiri täällä ihan yksinään on joutunut olemaan pihalla jo tunteja, kun kaikki muut on haettu aikoja sitten. Eli minuuttiaikataulu töistä lähtöön, pakko lähteä vaikka kesken kokouksen. Sitten kaasu pohjassa päiväkotiin. Ja sitten tarvittaessa kauppaan sen kiljuvan ja nälkäisen lapsen kanssa (ei kannata, jos ei ole ihan pakko).
Kotiin tultua ruoka pöytään. Lapsi kaipaa huomiota ja on nälkäinen, eli joko pidät lasta sylissäsi kun laitat jotain (pika) ruokaa tai sitten kuuntelet lapsen huutoa. Ruoka on pahaa.
Kouluikäisen kanssa sitten tulee vielä kiireempi, kun lapsen harrastus alkaa klo 16.30 naapurikunnassa ja sitä ennen pitää olla syötynä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja kuinka orjallisesti päiväunia pitää noudattaa? Voiko ne joskus jäädä väliin, jos olen ulkoilemassa koko päivän niin voiko lapsi nukkua esim autossa päiväunet?
Totta kai voi. 🙂 Samahan se, missä lapsi nukkuu.
Voi lapsi autossa nukkua, mutta sähän siis istut siellä autossa sen vieressä tai ulkoilet auton vieressä. Jos siis kahdestaan autolla lähtisitte. Tosta jäi epäselväksi, että ethän vaan kuvittele, että sen lapsen voisi autoon jättää nukkumaan, kun itse samoilee metsässä.
Se ei ole taattua, että ennen lapsen teini-ikää saisitte nukkua "niin pitkään kuin huvittaa".
Joku sanoi, ettei aamukahvia saa juoda rauhassa, mutta mä kyllä joka aamu juon aamulla kahvia rauhassa sohvalla viltin alla, kun lapsi vieressä katselee Pikku Kakkosta ja syö aamupalaansa. Näin on ollut ainakin jostain... Kaksivuotiaasta? Tietty vauvana tämä ei onnistu. Vauvavuonna kahvi juodaan kylmänä tai unohdetaan kokonaan juoda. :D
Teini-iässä aamu-unisenkin lapsen unirytmi muuttuu sellaiseksi, että se nukkuu pitkään aamulla ja jos herää ennen muita, kaivaa vaan kännykän esiin, eikä ala herättelemään. Näin mun lukiolainen nykyään toimii, vaikka vauvana valvotti vuorokaudet ympäri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja kuinka orjallisesti päiväunia pitää noudattaa? Voiko ne joskus jäädä väliin, jos olen ulkoilemassa koko päivän niin voiko lapsi nukkua esim autossa päiväunet?
Totta kai voi. 🙂 Samahan se, missä lapsi nukkuu.
Voi lapsi autossa nukkua, mutta sähän siis istut siellä autossa sen vieressä tai ulkoilet auton vieressä. Jos siis kahdestaan autolla lähtisitte. Tosta jäi epäselväksi, että ethän vaan kuvittele, että sen lapsen voisi autoon jättää nukkumaan, kun itse samoilee metsässä.
Se ei ole taattua, että ennen lapsen teini-ikää saisitte nukkua "niin pitkään kuin huvittaa".
Joku sanoi, ettei aamukahvia saa juoda rauhassa, mutta mä kyllä joka aamu juon aamulla kahvia rauhassa sohvalla viltin alla, kun lapsi vieressä katselee Pikku Kakkosta ja syö aamupalaansa. Näin on ollut ainakin jostain... Kaksivuotiaasta? Tietty vauvana tämä ei onnistu. Vauvavuonna kahvi juodaan kylmänä tai unohdetaan kokonaan juoda. :DTeini-iässä aamu-unisenkin lapsen unirytmi muuttuu sellaiseksi, että se nukkuu pitkään aamulla ja jos herää ennen muita, kaivaa vaan kännykän esiin, eikä ala herättelemään. Näin mun lukiolainen nykyään toimii, vaikka vauvana valvotti vuorokaudet ympäri.
Joo siis sitähän mäkin just tarkoitin, että ennen teini-ikää tämä ei ole taattua, sitten kyllä on.
P.S. Tarkoitit varmaan aamuvirkkua? Kun aamu-uninen lapsihan nukkuu pitkään jo pienenä.
No tuon meteli asian olen ajatellut ratkaista niillä korvatulpilla :) Ei se lapsi siitä varmaan pilalle mene vaikka minä tyynen rauhallisen tietämätön olisinkin millä äänellä se milloinkin laittaa. Voin nyökkäillä ja hymyillä hyväksyvästi kuitenkin enkä rasitu huudosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua naurattaa tuo että ehtisi juoda kahvin rauhassa. Tulin itse tunnetuksi siitä, että en ehtinyt koskaan juoda teekupposta. Aina toiveikkaana sen lämmitin, ensin teeveden ja sitten myöhemmin saman kupin mikrossa et ois nopea, mutta juomaan en ehtinyt edes seisaaltani. Näitä täysiä teekuppeja sitten löytyi mikrosta ja eri paikoista jäähtyneenä päivän päätteeksi.
Ja nukkumisesta. Meillä meni 6 VUOTTA, ennen kun lapsen jälkeen nukuimme me aikuiset ensimmäisen kokonaisen yön ilman yöherätyksiä. Huh, ihme etten ole tämän hullumpi.
Kannattaa myös miettiä sen vauva-aikaa pidemmälle, missä se 1-3v rynnii kun pääsee jo kovaa joka suuntaan, mutta järki ei vielä sano mitään vaan on täysin päästä pideltävä. Kyllä siinä se oma rauhaisa arki on enää haave/muisto vaan.
No tällaista minä sen olen luullut ennemminkin olevan, mutta onneksi se voi ja näköjään tosi monella onkin erilaista! Ei välttämättä tarvitse luopua juuri mistään, mutta saa elämään uuden kivan lisän. Meidän koti on jo nyt aika askeettinen, ei siellä ole juuri mitään vaarallista, hyvin pelkistettyä. Antaa lapsen konttia ja riehua. Miksi et muuten saanut juotua teetä milloinkaan? Jos saa kysyä. Miten lapsi sen esti?
Tee jäi juomatta, koska
-vauva alkoi itkeä eikä kuuma teekuppi kädessä voinut kantaa vauvaa,
-vauvan tuli nälkä eikä imettäessä voinut juoda kuumaa
-vauvan tuli kakka housuun eikä siinä samalla voinut juoda teetä kun pesi kakkapyllyä
-vauva nukahti syliin, jolloin olisit voinut juoda sen teen, mutta se on siellä mikrossa etkä voi liikkua hakemaan sitä, koska vauva herää itkemään jos liikahdat eikä enää suostu nukahtamaan vaan raivoaa menemään.
-vauva istui ruokapöydässä ja yrittää tarttua kuumaan teekuppiin, joten kuppi on siirrettävä pois sen ulottuvilta. Nyt et vain ylety siihen enää itsekään, koska vauva purkii pois istuimesta etkä voi siirtyä vauvan viereltä kauemmas. Vauva yrittää repiä hihaasi/kättäsi etkä uskalla pitää siinä kuumaa teekuppia.
- Vauva on lattialla ja ryömii kohti telkkaria, johtoja, rappusia, nukkuvaa kissaa, vesikuppia, vessanpönttöä, viherkasvia, parveketta, koirankakkakasaa (?), takankulmaa, kirjahyllyä jne. Isompana sama ensin kontaten ja sitten juosten, jolloin myös kiipeää kirjahyllyyn, sohvalle, pöydälle jne ja heittäytyy nauraen alas. Siinä ei teekuppi kädessä kerkeä ottamaan koppia.
Vierailija kirjoitti:
No tuon meteli asian olen ajatellut ratkaista niillä korvatulpilla :) Ei se lapsi siitä varmaan pilalle mene vaikka minä tyynen rauhallisen tietämätön olisinkin millä äänellä se milloinkin laittaa. Voin nyökkäillä ja hymyillä hyväksyvästi kuitenkin enkä rasitu huudosta.
Meidän esikoinen ainakin huusi vauvana joskus niin kovaa, että lopulta meni naamastaan siniseksi. Pakko siihen on reagoida. Enkä usko kovatulppien auttavan. Se vauvan ääni on tarkoituksella tehty äidin sydäntäraastavaksi, kun äidin pitää siihen reagoida.
T.51
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua naurattaa tuo että ehtisi juoda kahvin rauhassa. Tulin itse tunnetuksi siitä, että en ehtinyt koskaan juoda teekupposta. Aina toiveikkaana sen lämmitin, ensin teeveden ja sitten myöhemmin saman kupin mikrossa et ois nopea, mutta juomaan en ehtinyt edes seisaaltani. Näitä täysiä teekuppeja sitten löytyi mikrosta ja eri paikoista jäähtyneenä päivän päätteeksi.
Ja nukkumisesta. Meillä meni 6 VUOTTA, ennen kun lapsen jälkeen nukuimme me aikuiset ensimmäisen kokonaisen yön ilman yöherätyksiä. Huh, ihme etten ole tämän hullumpi.
Kannattaa myös miettiä sen vauva-aikaa pidemmälle, missä se 1-3v rynnii kun pääsee jo kovaa joka suuntaan, mutta järki ei vielä sano mitään vaan on täysin päästä pideltävä. Kyllä siinä se oma rauhaisa arki on enää haave/muisto vaan.
No tällaista minä sen olen luullut ennemminkin olevan, mutta onneksi se voi ja näköjään tosi monella onkin erilaista! Ei välttämättä tarvitse luopua juuri mistään, mutta saa elämään uuden kivan lisän. Meidän koti on jo nyt aika askeettinen, ei siellä ole juuri mitään vaarallista, hyvin pelkistettyä. Antaa lapsen konttia ja riehua. Miksi et muuten saanut juotua teetä milloinkaan? Jos saa kysyä. Miten lapsi sen esti?
Elämä vauvan kanssa on kuin saisit tehtävän, jonka suorittaminen vaatii 20 min aikaa, mutta sut yllättäen kesketetäänkin jo 9 minuutin kohdalla ja sanotaan, että sori aika loppuikin jo nyt. Jos asiat eivät mene, kun vauva haluaa, ikävä sulle. Se voittaa näet aina, sillä sillä on kovin ase nimeltä itku. Lisäksi se ei pelaa reilusti, eikä noudata mitään ennakoitavia tai järkeviä sääntöjä. Kaikki tapahtuu sen ehdoilla 24/7 ja saat ehkä nukkua vuorokaudessa yhteensä 5 tuntia, mutta ei yhtäjaksoisesti, vaan koostuen tunneista sieltä täältä.
Tunnen kyllä yhden perheen, jossa oli rauhallinen vauva, joka ei koskaan itkenyt, vaan tuijotti vaan eteensä hiljaa, mutta sillä oli joku aivovaurio synnytyksestä.
Tämä vastaus kyllä kuulostaa jo ihan silkalta kidutukselta, etenkin tuo pätkissä nukkuminen vain 5 tuntia. Meneekö lapsi pilalle jos se itkee mun vieressä sohvalla kun juon kahvia ja puhelen sille ja rauhoittelen?
Vierailija kirjoitti:
No tuon meteli asian olen ajatellut ratkaista niillä korvatulpilla :) Ei se lapsi siitä varmaan pilalle mene vaikka minä tyynen rauhallisen tietämätön olisinkin millä äänellä se milloinkin laittaa. Voin nyökkäillä ja hymyillä hyväksyvästi kuitenkin enkä rasitu huudosta.
😂😂 joo good luck with that.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua naurattaa tuo että ehtisi juoda kahvin rauhassa. Tulin itse tunnetuksi siitä, että en ehtinyt koskaan juoda teekupposta. Aina toiveikkaana sen lämmitin, ensin teeveden ja sitten myöhemmin saman kupin mikrossa et ois nopea, mutta juomaan en ehtinyt edes seisaaltani. Näitä täysiä teekuppeja sitten löytyi mikrosta ja eri paikoista jäähtyneenä päivän päätteeksi.
Ja nukkumisesta. Meillä meni 6 VUOTTA, ennen kun lapsen jälkeen nukuimme me aikuiset ensimmäisen kokonaisen yön ilman yöherätyksiä. Huh, ihme etten ole tämän hullumpi.
Kannattaa myös miettiä sen vauva-aikaa pidemmälle, missä se 1-3v rynnii kun pääsee jo kovaa joka suuntaan, mutta järki ei vielä sano mitään vaan on täysin päästä pideltävä. Kyllä siinä se oma rauhaisa arki on enää haave/muisto vaan.
No tällaista minä sen olen luullut ennemminkin olevan, mutta onneksi se voi ja näköjään tosi monella onkin erilaista! Ei välttämättä tarvitse luopua juuri mistään, mutta saa elämään uuden kivan lisän. Meidän koti on jo nyt aika askeettinen, ei siellä ole juuri mitään vaarallista, hyvin pelkistettyä. Antaa lapsen konttia ja riehua. Miksi et muuten saanut juotua teetä milloinkaan? Jos saa kysyä. Miten lapsi sen esti?
Elämä vauvan kanssa on kuin saisit tehtävän, jonka suorittaminen vaatii 20 min aikaa, mutta sut yllättäen kesketetäänkin jo 9 minuutin kohdalla ja sanotaan, että sori aika loppuikin jo nyt. Jos asiat eivät mene, kun vauva haluaa, ikävä sulle. Se voittaa näet aina, sillä sillä on kovin ase nimeltä itku. Lisäksi se ei pelaa reilusti, eikä noudata mitään ennakoitavia tai järkeviä sääntöjä. Kaikki tapahtuu sen ehdoilla 24/7 ja saat ehkä nukkua vuorokaudessa yhteensä 5 tuntia, mutta ei yhtäjaksoisesti, vaan koostuen tunneista sieltä täältä.
Tunnen kyllä yhden perheen, jossa oli rauhallinen vauva, joka ei koskaan itkenyt, vaan tuijotti vaan eteensä hiljaa, mutta sillä oli joku aivovaurio synnytyksestä.Tämä vastaus kyllä kuulostaa jo ihan silkalta kidutukselta, etenkin tuo pätkissä nukkuminen vain 5 tuntia. Meneekö lapsi pilalle jos se itkee mun vieressä sohvalla kun juon kahvia ja puhelen sille ja rauhoittelen?
Siinä mielessä kyllä, että itkevällä vauvalla on aika vahva tarve olla rakastavassa sylissä. Että jos jätät sen makaamaan sohvalle ja vaan tuijottelet sitä rauhoittavasti, niin se on vauvasta aika häiritsevän tuntuista. Tulet huomaamaan, että se on myös biologisen ohjelmoinnin vastaista. :) Sulle tulee tarve napata se vauva syliin, jolloin valitettavasti kahvi pitää laskea sylistä.
Mä sain kyllä nukkua paljon enemmän kuin viisi tuntia. Että se puoli riippuu vauvasta.
Minusta tuossa ei ole kauheasti sellaista, mitä lapsen pitäisi muuttaa ainakaan radikaalisti. Miehen kanssa pitäisi vuorotella ehkä saunomisia ym juttuja joissa pieni ei oikein voi olla mukana tai ovat asioita, joita haluaa tehdä rauhassa. Mulla on nyt taapero, ja olen saanut juoda aamukahvini rauhassa jo pitkään. Ihan vauvana taas ekat päikkärit oli jo pian heräämisen jälkeen, joten kahvitteluaikaa oli sitten siinä.
Nukkumaan tulisi varmaan mentyä lauantainakin aikaisin, koska ikinä ei tosiaan tiedä herääkö lapsi kuuden jälkeen vai kahdeksalta. Eli sitä haluaa turvata itselleen kohtuulliset unet, vaikka herätys olisi aikainen tai joutuisi heräämään yöllä. Ja väsyttääkin aikaisemmin kuin ennen lasta.
Alue: Aihe vapaa
No jos käy yhtä hyvä tuuri kun meillä, et välttämättä joudu muuttamaan juuri mitään. Vauvani alkoi nukkua yöt 2 kk iässä. Menee nukkumaan 21.30 ja herää 8.30. Yösyötöistä en tiedä mitään. Lenkeille vauva lähtee vaunuissa/kantorepussa mukaan. Mieskin osallistuu siivoukseen niin eipä kodinhoitoonkaan mitään erityisaikaa tarvitse. Toki luppoaikaa jää vähemmän kun lasta leikittää/viihdyttää. Mutta tämä on vain erilaista luppoaikaa, paljon kivempaa kun telkkarin katselu.