Miksi isommassa porukassa "kukaan ei kuule" kun puhun?

[quote author="Vierailija" time="22.01.2014 klo 23:44"]

[quote author="Vierailija" time="22.01.2014 klo 22:19"]

Millaiset pääsykokeet on intiimihygienisti (AMK) linjalle Keski-Satakunnan Ammattikorkeakouluun? 

Paljonko tuo tutkinto on opintopisteinä kun opintoviikkoina on 140 ov? Saako suuhygienistin koulutuksesta hyväksilukea 3 ov? 

Paljon kysymyksiä, mutta haluan ottaa homman vakavasti kun jo kahdesti on jäänyt harmillisen pienestä kiinni...

[/quote]

Okei, tässä nyt ilmeisesti joku yrittää havainnollistaa sitä, että ihminen helposti jätetään huomiotta jos alkaa puhua ihan eri asiasta kuin muut. Mutta minulla on aina ollut samoja kokemuksia kuin ap:llä, eikä todellakaan ole ollut siitä kyse, että olisin yrittänyt höpistä ihan omia juttujani siihen väliin.

[/quote]

Joo, ihan aiheesta kyllä minäkin kommentoin. Tai kommentoisin, jos joku kuuntelisi.

ap

[quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 04:12"]

Erittäin mielenkiintoista, että aloittaja on saanut 77 peukaloa ylöspäin   mukaan lukien minun peukaloni. Ja nolla alaspäin. :) Ehkä me kaikki tunnemme olevamme vähän ulkopuolisia... Huolimatta siitä, miltä vaikutamme ulospäin...

[/quote]

Yllätyin itsekin, kai tuo kertonee tämän ilmiön/kokemuksen yleisyydestä.

ap

[quote author="Vierailija" time="22.01.2014 klo 21:56"]

sama juttu. todella inhottavaa erityisesti silloin jos porukka on uusi, ja yritän päästä siihen jotenkin mukaan. Joskus käy jopa niin, että porukka selkeästi huomaa ja kuulee että puhun ja ovat hiljaa, mutta sitten kesken lauseeni joku alkaakin selittää ihan jotain muuta, jolloin muut alkavat innoissaan keskustelemaan hänen asiastaan. Mä jätän juttuni siinä vaiheessa kesken, eikä kukaan missään vaiheessa palaa kysymään, että miten mun asiani olisi jatkunut,. vaikka asia olisi ollut suht. tärkeäkin. 

[/quote]

Hyvin kuvattu, erittäin tuttu juttu.

ap

[quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 09:37"]

Sua ei arvosteta.

[/quote]

Juuri tuoltahan se tuntuu.

Sulla on ap alhainen status siinä seurueessa, jossa sut jätetään huomiotta. Muut kyllä kuulevat sinut, mutta haluavat sanoa, ettei mielipiteesi ole merkityksellinen. Todella ikävää käytöstä, ja ikävää että niin monelle tuttua.

[quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 20:20"]

Sulla on ap alhainen status siinä seurueessa, jossa sut jätetään huomiotta. Muut kyllä kuulevat sinut, mutta haluavat sanoa, ettei mielipiteesi ole merkityksellinen. Todella ikävää käytöstä, ja ikävää että niin monelle tuttua.

[/quote]

Juurikin sellaista vallankäyttöä, jolla halutaan osoittaa että ollaan sun yläpuolella. Oman statuksen korottamista.

Olin kerran opettajan sijaisena eräälle luokalle ja siellä oli eräs tyttö. Sitten meillä oli sellainen tehtävä, että pyysin luokkaa heittelemään sanoja ja kirjoitin ne taululle ja kommentoin jokaiseen ehdotukseen jotain "Toi oli hyvä!". Tää tyttö sano sanan, tuijotin sitä, joku toinen alkoi puhua, käänsin katseeni toiseen puhujaan ja vastasin toiselle puhujalle. Ignoorasin tytön täysin! En ymmärrä miksi. Tätä tapahtui vielä useamman kerran. Jotenkin siitä tytöstä tuli vaikutelma epävarmasta nuoresta joka ei oikeasti haluaisi sanoa mitään mutta pakottautuu sanomaan jotain. 

Minä olen myös yksi teistä, joiden kommentit sivuutetaan vapaamuotoisissa keskusteluissa. Lisäksi sama tapahtuu jopa kirjallisissa keskusteluissa Facebookissa! Olen monta kertaa pohtinut, onko minulla kenties päällä jokin asetus, että kommenntini eivät näy muille vai mitä, mutta ne sivuutetaan useimmiten täysin. En haasta riitaa, en ole ilkeä enkä millään muullakaan lailla negatiivinen. Kun kommentoin johonkin päivitykseen, jossa on jo muutamia muitakin kommentteja, jotakin aivan ystävällisesti. siihen ei reagoida ollenkaan. Kommenttiketju jatkuu ja alkuperäinen päivittäjä keskustelee vilkkaasti muiden kommentoijien kanssa. Aivan kuin he eivät lainkaan näkisi minun kirjoittamaani kommenttia.

Välillä iskee jo aivan epätodellinen olo: Olenko ylipäätään olemassa? Onko elämäni jotain unta, jonka vain kuvittelen tapahtuvan eikä se oikeasti tapahdukaan? Miksei kukaan reagoi sanomaani eikä kirjoittamaani? Olenko kaikkien mielestä jotenkin täydellisen nolo tai mitätön?

Tässä tulee nyt sitten kommenttia oikein olan takaa, oli niin hyviä näkökulmia etten voinut olla kommentoimatta. Mielenkiintoisia teorioita on tullut kyllä, sellaisiakin mitä en ole koskaan tullut ajatelleeksi.

Esim. tuota taajuusjuttua en ole koskaan miettinyt. Mullakin on sellainen suht matala ääni. Ennemmin kuitenkin kantava kuin hento ääni. En mä nyt mikään jaakkoryhänen ole, mutta tuskin ainakaan siitä on kiinni ettei volyymi olisi tarpeeksi suuri. Mutta voihan se ääni olla sellainen tasaisen matala ja jotenkin sekoittua taustaan, ehkä. Ainakin yksi tyypillinen tilanne jossa kukaan ei mua kuuntele on juuri autossa! :D Ja joku siis kirjoitti näin "Myös autossa ollessa minun puheestani tuntuu olevan vaikea saada selvää, kun jotenkin se on samalla taajuudella kuin auton hurina."

Sitäkään en ole tullut koskaan ajatelleeksi, että saattaisin vaikuttaa itsevarmalta. Se olisi kyllä aika hulvatonta, jos vaikutelma olisikin tuollainen ja minä ihmettelen miksi minua pidetään niin mitättömänä että lauseeni voidaan keskeyttää ihan pokkana koko porukan voimin. Hirveän vaikea arvioida itseään, mutta en mä nyt ihan tapettiin sulaudu tosiaan enkä ole mikään silmiinpistävän arka tai mitään, toisaalta kuitenkin saatan olla ryhmätilanteissa (vähänkin isommassa ryhmässä ja/tai vieraampien ihmisten kanssa) jollakin tapaa varautunut, lähinnä jotenkin alitajuisesti.

Sitten tuo, että jos tätä tapahtuukin kaikille. Ainakin tämä tuntuu ihan hirveän yleistä olevan, että tuotakin pitää miettiä. Sen tiedän, että kyse ei kuitenkaan pelkästään voi olla siitä, että jotkut nyt vaan puhuu päälle. Koska noissa minun kokemuksissani kyse on ihan selkeästi jostain ryhmäilmiöstä, kun koko porukka yksimielisesti vaientaa minut kesken lauseen.

Sekään ei ole käynyt mielessä, että juttuni voisivat olla jotenkin liian fiksuja. Kuvatut "kieliopillinen tarkkuus, hyvät sanavalinnat, rehellinen asenne" varmaan ihan kohtalaisen hyvin sopivat minuun, mutta toisaalta eiväthän ne muut niin pitkälle viitsi kuunnella, että edes voisivat tietää puhunko fiksuja vai en :D Mitään ylihuoliteltua kirjakieltä en kyllä käytä tai viljele sivistyssanoja, mielestäni puhun ihan normaalisti. Yleisesti ottaen mua käsittääkseni pidetään sellaisena "kivana tyyppinä", ei pelottavana tai mitään (tai näin ainakin olen ymmärtänyt).

Aiheen sivusta en mielestäni puhu. Jos ja kun se aihe yleensä on jo vaihtunut ennen kuin saan suunvuoroa, niin en kyllä lähde palaamaan aiheeseen enää vaikka harmittaakin tietysti, jos jää jokin hyvä pointti sanomatta kun ei kukaan suostu kuuntelemaan.

Karismajuttua mä olen miettinyt. Mä taidan olla jotenkin ristiriitainen tuon karisman suhteen. Tuntuu, että joissakin tilanteissa mulla on karismaa ja sitten esim. näissä ryhmätilanteissa sitä on yhtä paljon kuin sillä tapetilla. Mutta tämä karismajuttukin on taas semmoinen, mitä on ihan hirveän vaikea itse arvioida.

Sitten nuo sosiaaliset hierarkiat... mulle tulee kyllä noita tilanteita hyvin erilaisissa ryhmissä. Ihan sinällään tasaveroisissa porukoissa yleensä.

"Ja sitten vaan se teidän puheenaloitus kohta siinä keskustelussa menee ohi. Eli teidän tulkinta siitä, mikä on sopiva hiljaisuus puheenvuorojen välissä poikkeaa suomalaisesta keskustelunormista."

Jotain tällaista mä mietin, kun pohdin tuossa aiemmin että enkö vaan osaa lukea ryhmätilanteita oikein. Voisi hyvin olla jotakin tuollaista, mitä tuossa viestissä 55 sanottiin, eli että mulla olisi jotenkin erilainen se "tahti" ja antaisin olla liian pitkään hiljaista ennen kuin alan puhua. (Ja mähän tosiaan annan sitä tilaa ja odotan onko jollakulla muulla sanottavaa ja vasta sitten aloitan oman kommenttini.) Sitten ehkä keskityn niin siihen, koska alan puhumaan, etten mahdollisesti huomaa jotain nonverbaalisia merkkejä siitä, että joltakulta on jo tulossa juttua. Tämä on ihan mahdollista. Oliskohan tästä aiheesta tehty jotakin sosiaalipsykologista tutkimusta... Olisi oiva aihe videioida noita tilanteita ja tarkkailla yksityiskohtaisesti miten puheenvuorot jaetaan, miten ja kenen päälle puhutaan ja miksi mahdollisesti. Mä olen kyllä oikein perisuomalainen keskustelutavoiltani, en voi sietää päälle puhumista ja kilpaa huutamista.

"Opettele puhumaan vähän napakammalla äänellä ja hyökkää toisen puheen päälle aggressivisemmin jos huomaat, että joku yrittää varastaa sun puheenvuorosi."

Tässä on tosiaan se, että oliskin vaan joku,mutta kun se on se koko jengi joka jättää noteeraamatta :)

"Keskustelu on sosiaalinen tilanne, ja usein kyse on siitä kenellä on hauskimmat jutut. Ehkä aloit puhumaan jostain muiden mielestä epäkiinnostavasta asiasta, ei sille mitään mahda. Oliko ehkä liian vakava kommentti siihen tilaisuuteen?"

Mä kyllä olen melko varma, että sillä tavalla mulla kyllä on sosiaalista silmää, etten ala mistään ihan aiheeseen tai tilanteeseen sopimattomista jutuista kommentoimaan. Mikään tosikkokaan en ole. Ja tilanteet ovat hyvin erityyppisiä. Esim. jossain opiskeluporukan kurssiaiheita koskevassa keskustelussa ei ole ideana olla hauska, vaan siinä puhutaan asiasta.

"Jos haluat puheenvuoron, rupea jo toisen vuorolla vähän elehtimään että olet aikeissa kommentoida. Esim nyökyttele jos olet samaa mieltä, sano vaikka että "niin niiiiin mutta..."

Tässä saattaa olla kyllä tosi paljon perää. Mä siis varmaan olen jotenkin liian varovainen ja annan muille liikaa tilaa enkä puhu koskaan yhtään päälle vaan odotan sitä sopivaa oikeasti hiljaista hetkeä. Näin siis nimenomaan sellaisissa isommissa ryhmissä. Sitten taas esim. tutun kaveriporukan kanssa puheenvuorojen "jakaminen" menee varmasti huomaamatta paljon luonnollisemmin.

"Ja kuule, kyllä meillä vähän puheliaammillakin jää monia hyviä juttuja sanomatta ja puheenvuoroja käyttämättä, se on ihan normaalia eikä siitä pidä ottaa itseensä."

Joo no en mä nyt sentään siitä itseeni ota, jos en pääse sanomaan kaikkea mitä olisi ollut mielessä. Lähinnä se yksimielinen tapettiin sulauttaminen tuntuu vähän ikävältä, vaikka aivan takuulla omassa vuorovaikutustyylissä on jotakin sellaista joka siihen vaientamiseen vaikuttaa.

"Jos nyt kuitenkin haluat puhua niin äänen korottaminen auttaa puheenvuoron saamisessa ja sen pitämisessä. Eikä kannata jaaritella liian pitkään vaan selostaa nopeasti pääkohdat. Ihmiset kyllä kysyvät lisää jos kiinnostuivat."

Tätä mä teenkin mutta ei jostain syystä auta mun kohdalla. Kyllä se porukan voima on suurempi. Sellaisessa tilanteessa, jossa olisi vain se toinen ja minä "kilpailemassa" puheenvuorosta, tuo äänen korottaminen toimisikin luultavasti, tai sitten yleisemmin tulee se "no sano sä, eiku sano sä vaan" -tilanne. Mutta sitten kun tosiaan koko porukka ihan systemaattisen tuntuisesti vaientaa mut puheensorinallaan niin ei siinä auta äänen korottaminen, lähinnä siinä tuntee itsensä vaan vielä säälittävämmäksi kun yrittää huutaa asiaansa vaikka ryhmä on päätöksensä tehnyt :D Jaaritteluakaan en harrasta, enkä mumise vaan puheääneni ja tyylini on mielestäni ihan selkeä ja äänikin suht vahva.

"Yhdessä koulututilanteessa, ryhmänäytön arvioinnissa, myös arvioijat huomasivat tämän! Yritin isolta ryhmältä saada huomiota, että arvioitaisiin koko tilanne. Pienessä tilassa hihkaisin muutamaan kertaan, mutta ei. Ei mitään. Kaikki jatkoivat juttuaan muiden kanssa. Arvioijat ihmettelivät, että oli hassua todistaa sitä sivulta."

Oho, no tämä on just sitä mitä mäkin koen! Mua kyllä kiinnostaisi hirveästi seurata vastaavaa tilannetta ulkopuolisena. Uskon kyllä, että se varmaan sieltä tarkkailijaroolista vaikuttaa oudolta. Ryhmän sisällä olevat taas varmaan eivät edes hoksaa koko juttua, veikkaisin. Vai tuliko teillä tuossa tilanteessa siitä enemmän keskustelua? Sanoiko ryhmä tuohon asiaan mitään?

"Yksinkertaistettuna, et ole ainoa jonka päälle puhutaan etkä ainoa jonka juttuja ei kuunnella, koska ryhmä on asettunut kuuntelemaan yhden kertojan ja toisen komppajan juttuja. Kertomalla oman osuutensa rikkoo tilanteen sujuvuutta ja muut eivät osaa reagoida."

Hmm no, esim. viimeisimmässä tilanteessa meitä oli siinä porukassa varmaan jotain 7-10, eikä ollut vain pari henkilöä jotka puhuivat vaan tosi moni osallistui keskusteluun. Kuitenkaan mun osallistumista ei hyväksytty vaikka sain ihan hiljaiseen hetkeen vielä iskettyä kommenttini aloittamisen. Muutaman sanan siinä ehdin sanoa, ja sitten porukka keskittyi yksimielisesti toisiinsa.

Niin ja sitten se vallankäytön näkökulma... Kyllähän se tosiaan vallankäytöltä vaikuttaa, aika rajultakin sellaiselta kun ikään kuin kaikki porukalla päätetään että ollaan niin kuin tuota ei oliskaan. Kuitenkin mulla on silti sellainen fiilis, että ei noissa tilanteissa luultavasti kukaan ainakaan tietoisesti yritä mua lytätä, en vaan jotenkin usko. Tuota tapahtuu hyvin erilaisissa porukoissa, ihan vieraiden kanssa tai sitten vähän tutumpien, joskus jopa ihan kavereidenkin kesken, jos on iso ja innokas porukka koolla. Voihan sitä tietysti miettiä, että ihminen kuitenkin laumaeläimenä tiedostamattaan hahmottaa paikallaolevista jonkinlaisen hierarkian, ja aina jonkun pitää olla se "lauman heikoin" myös.

"Jos te olette yksinkertaisesti vain niin puuduttavan tylsiä"

Hassua on se, että ihmiset jotka mut tuntee pitävät mua tosi hyvänä tyyppinä. Syvällisenä ja hauskana jne. Noissa ryhmätilanteissa en varmasti kyllä tuo sitä puolta esiin, koska luontainen (?) roolini on enemmän se tarkkailija/kuuntelija. Ja toisaalta, vaikka olisinkin tylsä niin tuskin se oikeuttaisi systemaattisen ignoraamisen?

"Sellaisessa tilanteessa, jos aloittaa, sillä esimerkkilauseella: "olen viime vuosien aikan huomannut... " ryhmän juttu on todennäköisesti jo ihan muualla"

Ei vaan tuossa esimerkissä oli kyse tilanteesta, jossa nimenomaan keskusteltiin yhteiskunnallisista asioista ja niiden muutoksista. En ole todellakaan lähimainkaan niin tolvana, että jossakin hyvänpäivänkeskustelussa alkaisin ihan puskista vakavana analysoida jotain yhteiskunnallisia muutoksia :D Edelleenkin uskallan väittää, että puhun kyllä aivan täysin tilanteeseen sopivia juttuja, tai siis puhuisin, jos saisin.

Nyt ihan varmaan joku sanoo, että no voi v*ttu kun sä oot tollanen jaarittelija niin ei kukaan jaksa kuunnella. Mutta sanoisin että kaikelle on oma paikkansa. Tällainen ketju, jossa on valtava määrä samaa ilmiötä kokevia ihmisiä, on mielenkiintoista syventyä aiheeseen ihan kunnolla. Eli ei pelkoa, että törmätessäni naapurin tyttöporukkaan kaupungilla alkaisin heti hiljaisen hetken tullen analysoimaan ääneen sosiaalisen vuorovaikutuksen lainalaisuuksia eri kulttuureissa tai jotain vastaavaa :)

aapee

Jos te olette yksinkertaisesti vain niin puuduttavan tylsiä?

[quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 20:57"]

Olin kerran opettajan sijaisena eräälle luokalle ja siellä oli eräs tyttö. Sitten meillä oli sellainen tehtävä, että pyysin luokkaa heittelemään sanoja ja kirjoitin ne taululle ja kommentoin jokaiseen ehdotukseen jotain "Toi oli hyvä!". Tää tyttö sano sanan, tuijotin sitä, joku toinen alkoi puhua, käänsin katseeni toiseen puhujaan ja vastasin toiselle puhujalle. Ignoorasin tytön täysin! En ymmärrä miksi. Tätä tapahtui vielä useamman kerran. Jotenkin siitä tytöstä tuli vaikutelma epävarmasta nuoresta joka ei oikeasti haluaisi sanoa mitään mutta pakottautuu sanomaan jotain. 

[/quote]

Okei, mielenkiintoista. Siis en mä ihmettelisi, jos musta välittyisi jotakin tuon tapaista, kun tosiaan ryhmätilanteet eivät ole minulle niin hirveän luontevia. Heh, jos sitä jotenkin alitajuisesti ei haluaisi tulla huomatuksi, niin muut taas alitajuisesti huomaavat sen ja jättävät huomiotta.

ap

Mä oon alkanu sanoo päällepuhujille että "saanko sanoa loppuun", on jeesannu. Ihmiset ei usein ite tiedosta puhuvansa päälle ja häkeltyy kun siitä huomauttaa.

[quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 15:38"]

Minä olen myös yksi teistä, joiden kommentit sivuutetaan vapaamuotoisissa keskusteluissa. Lisäksi sama tapahtuu jopa kirjallisissa keskusteluissa Facebookissa! Olen monta kertaa pohtinut, onko minulla kenties päällä jokin asetus, että kommenntini eivät näy muille vai mitä, mutta ne sivuutetaan useimmiten täysin. En haasta riitaa, en ole ilkeä enkä millään muullakaan lailla negatiivinen. Kun kommentoin johonkin päivitykseen, jossa on jo muutamia muitakin kommentteja, jotakin aivan ystävällisesti. siihen ei reagoida ollenkaan. Kommenttiketju jatkuu ja alkuperäinen päivittäjä keskustelee vilkkaasti muiden kommentoijien kanssa. Aivan kuin he eivät lainkaan näkisi minun kirjoittamaani kommenttia.

Välillä iskee jo aivan epätodellinen olo: Olenko ylipäätään olemassa? Onko elämäni jotain unta, jonka vain kuvittelen tapahtuvan eikä se oikeasti tapahdukaan? Miksei kukaan reagoi sanomaani eikä kirjoittamaani? Olenko kaikkien mielestä jotenkin täydellisen nolo tai mitätön?

[/quote]

Sama täällä. Minulle on tapahtunut tätä aina netissä, esim. keskustelupalstoilla kauan ennen Facebookiakin. AV:llä nyt en ole kiinnittänyt siihen erityisemmin huomiotakaan, mutta tarkoitan sellaisia keskustelufoorumeita, joihin rekisteröidytään ja jossa jokaisella kirjoittajalla on oma "persoona". Annoin joskus itselleni lempinimeksi "ketjuntappaja" koska usein kukaan ei reagoinut kirjoituksiini.

Mutta outoa kyllä, jonkin ajan kuluttua joku muu on esittänyt melkein samoin sanoin samat ajatukset kuin minulla ja niitä on kommentoitu paljonkin. Sama ilmiö siis kuin yksi kirjoittaja kuvaili aiemmin tässä ketjussa, mutta kirjallisena versiona...

Live-elämässä olen toki vieläkin näkymättömämpi, mutta useinhan ujot ihmiset "löytävät äänensä" netissä. No, minulla ei ole tätäkään vaihtoehtoa ;) Persoonassani on ilmeisesti vain jotain kovin... näkymätöntä. Tai vastenmielistä. Vaikea sanoa mitä.

[quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 22:28"]

[quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 15:38"]

Minä olen myös yksi teistä, joiden kommentit sivuutetaan vapaamuotoisissa keskusteluissa. Lisäksi sama tapahtuu jopa kirjallisissa keskusteluissa Facebookissa! Olen monta kertaa pohtinut, onko minulla kenties päällä jokin asetus, että kommenntini eivät näy muille vai mitä, mutta ne sivuutetaan useimmiten täysin. En haasta riitaa, en ole ilkeä enkä millään muullakaan lailla negatiivinen. Kun kommentoin johonkin päivitykseen, jossa on jo muutamia muitakin kommentteja, jotakin aivan ystävällisesti. siihen ei reagoida ollenkaan. Kommenttiketju jatkuu ja alkuperäinen päivittäjä keskustelee vilkkaasti muiden kommentoijien kanssa. Aivan kuin he eivät lainkaan näkisi minun kirjoittamaani kommenttia.

Välillä iskee jo aivan epätodellinen olo: Olenko ylipäätään olemassa? Onko elämäni jotain unta, jonka vain kuvittelen tapahtuvan eikä se oikeasti tapahdukaan? Miksei kukaan reagoi sanomaani eikä kirjoittamaani? Olenko kaikkien mielestä jotenkin täydellisen nolo tai mitätön?

[/quote]

Sama täällä. Minulle on tapahtunut tätä aina netissä, esim. keskustelupalstoilla kauan ennen Facebookiakin. AV:llä nyt en ole kiinnittänyt siihen erityisemmin huomiotakaan, mutta tarkoitan sellaisia keskustelufoorumeita, joihin rekisteröidytään ja jossa jokaisella kirjoittajalla on oma "persoona". Annoin joskus itselleni lempinimeksi "ketjuntappaja" koska usein kukaan ei reagoinut kirjoituksiini.

Mutta outoa kyllä, jonkin ajan kuluttua joku muu on esittänyt melkein samoin sanoin samat ajatukset kuin minulla ja niitä on kommentoitu paljonkin. Sama ilmiö siis kuin yksi kirjoittaja kuvaili aiemmin tässä ketjussa, mutta kirjallisena versiona...

Live-elämässä olen toki vieläkin näkymättömämpi, mutta useinhan ujot ihmiset "löytävät äänensä" netissä. No, minulla ei ole tätäkään vaihtoehtoa ;) Persoonassani on ilmeisesti vain jotain kovin... näkymätöntä. Tai vastenmielistä. Vaikea sanoa mitä.

[/quote]

Mystistä. Mulla taas ei ole tuota kokemusta netissä, tai no oikeastaan mä en kyllä kauheasti kommunikoikaan netissä missään "omalla persoonalla". Lähinnä av:lla. Joskus kyllä täällä ketjut tyrehtyvät minun viestini jälkeen, mutta olen ajatellut sen olevan sattumaa ja myös sitä, että kovin epä-av:maisesti en ota mitään äärikantaa asioihin joten siksi en ehkä provosoi. Toisaalta monet aloitukseni yltyvät pitkiksi ketjuiksi vaikken edes harrasta provoilua, että kyllä mun jutut sitten kiinnostaa kun kukaan ei tiedä että niiden takana olen minä ;)

Tässä ketjussa on ollut kyllä hirveä määrä tosi mielenkiintoisia kommentteja, monia sellaisia jotka ovat avanneet tätä ilmiötä, joka tosin silti varmaan pysyy jossain määrin mysteerinä.

ap

[quote author="Vierailija" time="24.01.2014 klo 21:09"]

Ehkä jos te pidätte niitä keskustelukumppaneitanne ärsyttävinä päällepäsmäreinä, huonotapaisina ja vain tyhmiä juttuja arvostavina - ehkä, voisiko mitenkään olla, että se asenne tulee läpi ja se ylenkatse, halveksunta ja omahyväisyys on se syy miksi teitä ei haluta kuunnella?

[/quote]

No en mä ainakaan tuolla tavalla muista ajattele, enkä todellakaan koe olevani mitenkään muiden yläpuolella. Päinvastoin, harvinaisen turhaksi ja mitättömäksihän sitä itsensä tuntee, jos muut käyttäytyvät kuin en olisi paikalla ollenkaan. En siis usko, että tuo on syy. Ei varmasti ainakaan minun kohdallani ja uskallan veikata, ettei kovin monen muunkaan tänne kirjoittaneen kohdalla. Aika harva tässä mitään suurta halveksuntaa ja ylemmyyttä on ilmaissut.

ap

[quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 09:18"]

[quote author="Vierailija" time="22.01.2014 klo 22:09"]

Rohkeasti vaan sanomaan: "Anteeksi, minä puhun nyt!" tms.

[/quote]

Eikö tästä tulisi sun mielestäsi aika kiusallinen tilanne? Minä olisin aloittanut jonkin asian sanomisen, toinen vieressä rupeaisi kertomaan juttua joka selvästikin kiinnostaa koko porukkaa enemmän, ja minä lopettaisin sen tinkaamalla että on minun vuoroni puhua... En edes ole mielestäni mikään hirveän ujo, mutta en kyllä haluaisi enää siinä tilanteessa sitä omaa asiaani edes ruveta kertomaan, jos kaikki kuuntelisivat sitä vain siksi että olen tehnyt asiasta ison numeron.

[/quote]

Tai sitten huutaisi sille yhtäkkiä sorisemaan alkaneelle salille, että Kuulitteko, Hei kuulitteko nyt!

[quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 15:53"]

Jos te olette yksinkertaisesti vain niin puuduttavan tylsiä?

[/quote]

Tottakai tuokin on käynyt mielessä!

[quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 19:43"]

[quote author="Vierailija" time="22.01.2014 klo 22:11"]

Epäilen, että ap puhuu liian fiksuja. Isossa porukassa ei oikeastaan voi sanoa mitään. Taito on olla sanomatta mitään, mutta vaikuttaa siltä kuin oikeasti sanoisi jotain mielenkiintoista. Mitään särmää kommenteissa ei saa olla, koska ryhmänä siihen on vaikea reagoida, ja puhuja on turvallisinta joko vaieta kuoliaaksi tai hiljentää päälle puhumalla. Joskus pelkkä puhujan puhetyyli voi kuulostaa liian uhkaavalta (kieliopillinen tarkkuus, hyvät sanavalinnat, rehellinen asenne), joten ryhmä ei uskalla kuunnella.

Itse olen huomannut tämän omasta kokemuksesta. Taito on siinä, että ei yritäkään isossa ryhmässä sanoa mitään, mistä kukaan voisi olla eri mieltä ja täytyy kaikin tavoin pyrkiä olemaan samanlainen kuin lauma. Paitsi sovinismi ja lievä rasismi ovat ok jos puhuja on iso ja vähintään keski-ikäinen mies. Älykkäät kommentit ovat kertakaikkiaan nounou.

[/quote]

Se mikä noista tilanteista tekee juuri erityisen outoja on se puheensorina. Ei siis niin, että joku yksi alkaa puhua päälle, vaan kaikki jotenkin yksimielisesti vaientavat minut.

ap

[/quote]

Ja tuntemattomat ihmiset suuressa salissa.

[quote author="Vierailija" time="25.01.2014 klo 00:41"]

[quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 09:18"]

[quote author="Vierailija" time="22.01.2014 klo 22:09"]

Rohkeasti vaan sanomaan: "Anteeksi, minä puhun nyt!" tms.

[/quote]

Eikö tästä tulisi sun mielestäsi aika kiusallinen tilanne? Minä olisin aloittanut jonkin asian sanomisen, toinen vieressä rupeaisi kertomaan juttua joka selvästikin kiinnostaa koko porukkaa enemmän, ja minä lopettaisin sen tinkaamalla että on minun vuoroni puhua... En edes ole mielestäni mikään hirveän ujo, mutta en kyllä haluaisi enää siinä tilanteessa sitä omaa asiaani edes ruveta kertomaan, jos kaikki kuuntelisivat sitä vain siksi että olen tehnyt asiasta ison numeron.

[/quote]

Tai sitten huutaisi sille yhtäkkiä sorisemaan alkaneelle salille, että Kuulitteko, Hei kuulitteko nyt!

[/quote]

Pitäisi olla joku torvi mukana, niin voisi nousta tuolille seisomaan ja puhaltaa siihen. Jos sitten vaikka joku huomaisi :D Oikeasti noissa tilanteissa tulee semmoinen ajatus, että mitä mun oikein pitäisi tehdä, että mua ei sivuutettaisi. Alkaa vaikka kirkua oikein kovaa? :D

ap

olet luultavasti niin epävarma ettei kukaan huomaa sinua