Miksi isommassa porukassa "kukaan ei kuule" kun puhun?

Ilmoittaudun!

Mä olen myös miettinyt tuota taajuusjuttua. Puhun joskus hiljaa, mutta sitä päällepuhumista tapahtuu silloinkin, kun puhun korotetulla äänellä (esim. kaveriporukassa). Mulla on melko "kiltti", ehkä hiukan matala ääni, ei todellakaan terävä.

Multa myös puuttuu sellainen karisma. Kaveriporukassa olen alkanut kiinnittää huomiota, miten yksi (kaunis nainen) saa aina kaikkien huomion puhuessaan. Jännä juttu.

Inhoan kaikkia "ryhmäkeskusteluja" jossa pitäisi ottaa oma tila. Parempi olisi, jos jokaisella olisi vaikka määrätty vuoro puhua.

Itse olen lakannut käymästä kahvitauoilla työpaikalla. Ärsyttää niin paljon tulla jatkuvasti sivuutetuksi, että mieluummin jään kokonaan porukasta pois.

Yleensä juttuni joko jätetään huomiotta täysin, tai sitten väitetään vastaan.

Esim. kun kaupunkiimme oli avattu uusi kauppa, josta ihmiset olivat kovin kiinnostuneita, puhuttiin siitä kahvitauolla. Kaikki osallistuivat keskusteluun ja joku sitten kysyi tietääkö kukaan kaupan tarkkaa sijaintia, mainoksessa kun se oli vähän epämääräisesti ilmoitettu ja sitä joutui vähän etsimään kun meni paikanpäälle. Olin itse käynyt ko. kaupan avajaisissa, ja vastasin sitten tälle kysyjälle jotenkin näin "kävin siellä avajaisissa eilen, se on xxx kaupan vieressä ja..." Tähän tuli sitten välitön vastaus kolmannelta osapuolelta "ei se siellä voi olla, se tila on niin pieni ettei siihen mahdu", ja tätä alkoi heti pari tyyppia komppaamaan. Yritin jatkaa, että "kyllä se siellä ainakin avajaispäivänä oli", ja nämä tyypit vaan jatkoivat "ei se voi siellä olla"-juttuaan pyörittelivät silmiään aivan idioottimaisen näköisinä.

Tämä ei ole edes mikään yksittäinen tapaus. Ei todellakaan kiinnosta kahvitella semmoisen porukan kanssa, joka jättää huomiotta, väittää vastaan ja pyörittelee sekopäisesti silmiään.

Hmm. Yritän miettiä mistä johtuu, että minun päälle ei puhuta ja saan aina huomion ja puheenvuoron. Onko näissä ryhmätilanteissa sosiaalinen hierarkia millainen? Oletteko siis kaikki tasavertaisia kollegoja vai onko jotkut "pikkupomoja" ja toiset alaisen asemassa? Entä kaveritilanteissa, onko siellä niitä ryhmäliidereitä vai miten?

[quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 10:03"]

Hmm. Yritän miettiä mistä johtuu, että minun päälle ei puhuta ja saan aina huomion ja puheenvuoron. Onko näissä ryhmätilanteissa sosiaalinen hierarkia millainen? Oletteko siis kaikki tasavertaisia kollegoja vai onko jotkut "pikkupomoja" ja toiset alaisen asemassa? Entä kaveritilanteissa, onko siellä niitä ryhmäliidereitä vai miten?

[/quote]

Minä ainakin olen meidän kahviporukassa töissä korkeimmassa asemassa (mutta kukaan ei ole minun alainen).  Työasioissa jokainen tekee juuri niinkuin minä pyydän ja asiasta lasketaan leikkiä aina "tee nyt se homma tai joudut x:n kanssa tekemisiin".  Olen suosittu siinä mielessä, että aina kaikki pyörivät ympärillä ja hakevat syömään, kahville ja kutsuvat illanviettoihin

Mutta kun puhutaan ei työasioista niin kaikki puhuu päälle ja kukaan ei kuuntele.  Tai minusta tuntuu juuri siltä.  Jos kerron jonkun asian, KUKAAN ei usko ja joudun aina kaivamaan netistä "todisteet" sille, että olin oikeassa.  juuri kuten tuo ylläoleva esimerkki kaupasta

En tajua, mistä johtuu

Olisiko niin, että teillä menee aikomisen ja puhumisen aloittamisen kanssa liian pitkä aika? Eli se hiljaisuus tulee, koska annatte sanattomalla viestinnällä ymmärtää, että "nyt aion puhua" ja sitten se hiljaisuus venyy muutaman nanosekunnin liian pitkäksi ja muut alitajuisesti tulkitsee "ei aiokaan puhua, pitää täytää hiljaisuus". Ja sitten vaan se teidän puheenaloitus kohta siinä keskustelussa menee ohi. Eli teidän tulkinta siitä, mikä on sopiva hiljaisuus puheenvuorojen välissä poikkeaa suomalaisesta keskustelunormista.

Mulla on hyvä ystävä, jonka kanssa varsinkin puhelimessa tulee koko ajan "ei kun sano sinä vaan"- tilanteita, koska hänellä on juuri tuo puheenvuorojen rytmitys niin erilainen kuin mihin olen tottunut. Eli on hiljaa ja minä ajattelen, että "ok, ei siis kommentoi tähän mitään" ja just kun alan seuraavan repliikin, ystäväni vastaakin. Ja sitten puhutaan päällekkäin. Minä sitten annan tilaa, mutta isommassa ryhmässä se puheenvuoro kyllä menee ystävältäni ohi.

Mutta ryhmässä jotenkin "tasapainoisesti" keskusteleminen onkin tosi vaikeaa, yleensä se aina menee niin, että tulee eri roolit keskustelijoille ja on vaan hyväksyttävä se. Ja eri puhekulttuureista tulevien kesken vasta onkin hankalaa. Mun keskieurooppalainen mies kokee tosi vaikeaksi keskustella useamman suomalaisen kanssa, koska puheenvuorojen väliin jää hiljaisuuksia, joihin mieheni ei ole tottunut. Eli hän ahdistuneena yrittää "pitää keskustelua käynnissä" ja suomalaiset mulkoilee, että "pitäs jo turpansa kiinni, että minäkin saan asiani sanottua". Olen koettanut opastaa ja mies tekee parhaansa, mutta tuo rytmitys ja se idea, että sujuva keskustelu kulkee niin, että toinen puhuu jo toisen puheenvuoron päälle on niin syvällä selkäytimessä, että sen muuttaminen on tosi hankalaa.

Opettele puhumaan vähän napakammalla äänellä ja hyökkää toisen puheen päälle aggressivisemmin jos huomaat, että joku yrittää varastaa sun puheenvuorosi. Mulle käy tosi harvoin niin, ettei puhettani kuunnella ja olen hyvin vetäytyvä ja hiljainen ihminen omasta mielestäni mutta jostakin syystä saan kyllä useimmiten puhua asiani loppuun.

[quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 09:59"]

Ilmoittaudun!

Mä olen myös miettinyt tuota taajuusjuttua. Puhun joskus hiljaa, mutta sitä päällepuhumista tapahtuu silloinkin, kun puhun korotetulla äänellä (esim. kaveriporukassa). Mulla on melko "kiltti", ehkä hiukan matala ääni, ei todellakaan terävä.

Multa myös puuttuu sellainen karisma. Kaveriporukassa olen alkanut kiinnittää huomiota, miten yksi (kaunis nainen) saa aina kaikkien huomion puhuessaan. Jännä juttu.

Inhoan kaikkia "ryhmäkeskusteluja" jossa pitäisi ottaa oma tila. Parempi olisi, jos jokaisella olisi vaikka määrätty vuoro puhua.

[/quote]

Tuo karisma-asia varmaan pitää paikkaansa, paitsi että karismassa ei ole kyse pelkästä ulkonäön kauneudesta. Voi olla ihan fyysisesti kaunis, mutta silti jotenkin mitättömän oloinen olemukseltaan, tai sitten susiruma, mutta sisäisen hehkun vuoksi todella karismaattinen. Esimerkiksi Pirkko Saisio ei ehkä ole varsinaisesti klassisen kaunis, mutta hehkuu sellaista karismaa, että harva varmaan puhuu hänen juttujensa päälle. 

Kai se jostain itsetunnosta tulee? En tiedä.

Minä en usko että kyse on pelkästä karismasta.

Itse olen huomannut, että joissakin ryhmissä olen suosittu ja minua kuunnellaan.

Sitten on pari semmoista ryhmää, joista enemmän tai vähemmän ulkopuolelle tai minua vaan ei uskota.

Ne ryhmät joissa jään ulkopuoliseksi, ovat yleensä semmoisia, joissa arvostetaan erityisen voimakkaasti äänekkyyttä, ronskiutta, tyhmyyttä (sillä saa arvostusta jos mokaa isosti tai ei ymmärrä jotakin yksinkertaisia asioita) ja jopa huonoa käytöstä.

Syitä ap:n ongelmaan voi vain veikkailla, mutta muutama tuli heti mieleen. Keskustelu on sosiaalinen tilanne, ja usein kyse on siitä kenellä on hauskimmat jutut. Ehkä aloit puhumaan jostain muiden mielestä epäkiinnostavasta asiasta, ei sille mitään mahda. Oliko ehkä liian vakava kommentti siihen tilaisuuteen? Tai sitten keskustelutyylisi on sellainen etteivät muut herää kuuntelemaan. Mitä isompi ryhmä, sitä nopeammin pitää päästä asiaan. Kahdenkesken joku voi malttaa kuunnella vaikka tarinankertoja olisi vähän verkkaisempi tyyliltään. Ja kuten joku kommentoikin niin puheen rytmitys on tosi tärkeää, täytyy tunnistaa missä kohtaa keskustelussa on aukko, sopiva tauko.

Sitä taukoa pitää vähän kärkkyäkin. Jos haluat saada puheenvuoron, et voi odottaa että muut käsittelevät asian loppuun ja sitten sanot sen asian jota olet miettinyt viimeiset 15 minuuttia, eihän se siinä kohtaa enää liity asiaan. Se olisi pitänyt sanoa heti siinä kohtaa mihin se liittyi. Jos haluat puheenvuoron, rupea jo toisen vuorolla vähän elehtimään että olet aikeissa kommentoida. Esim nyökyttele jos olet samaa mieltä, sano vaikka että "niin niiiiin mutta..." (ei ole kyse päällepuhumisesta vaan siitä että yrität siirtää puheenvuoroa itsellesi) tai vaihtoehtoisesti näytä ilmeillä että olet eri mieltä, nojaa vähän muita kohti, ja sitten heti kun tulee tauko niin iske siihen väliin. Kuulostaa ehkä tyhmältä noin kuvattuna, mutta jos olet ihan hiljaa ja eleettömänä ja sitten avaat suusi niin eihän kukaan arvannut että halusit jotain sanoa. Useinhan puheenvuoroissa pientä päällekkäisyyttä on, sillä tavalla vuoroa siirretään ihmiseltä toiselle.

Ja kuule, kyllä meillä vähän puheliaammillakin jää monia hyviä juttuja sanomatta ja puheenvuoroja käyttämättä, se on ihan normaalia eikä siitä pidä ottaa itseensä.

Hassua kyllä, minä olen aina ollut päinvastainen tapaus, vaikka olen aika hiljainen ja aikanaan koulukiusattu, pienikokoinen "vässykkä". Mutta kun alan puhua, yleensä kaikki hiljenee ja kuuntelee. En itsekään oikein ymmärrä, miksi, mutta niin on. Minulla on melko kuuluva, naiseksi hyvin matala ääni, ja puhun aika rauhallisesti. 

Olen muutenkin sellainen, että vaikka olen lle 160 sentin hukkapätkä, saan aina tilaa tungoksissa eikä minua tönitä tai päältäni kävellä. Kai olemuksessani sitten on jotain "komentavaa", vaikka itse on vaikea ymmärtää mitä ihmettä se voisi olla.

[quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 10:20"]

[quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 09:59"]

Ilmoittaudun!

Mä olen myös miettinyt tuota taajuusjuttua. Puhun joskus hiljaa, mutta sitä päällepuhumista tapahtuu silloinkin, kun puhun korotetulla äänellä (esim. kaveriporukassa). Mulla on melko "kiltti", ehkä hiukan matala ääni, ei todellakaan terävä.

Multa myös puuttuu sellainen karisma. Kaveriporukassa olen alkanut kiinnittää huomiota, miten yksi (kaunis nainen) saa aina kaikkien huomion puhuessaan. Jännä juttu.

Inhoan kaikkia "ryhmäkeskusteluja" jossa pitäisi ottaa oma tila. Parempi olisi, jos jokaisella olisi vaikka määrätty vuoro puhua.

[/quote]

Tuo karisma-asia varmaan pitää paikkaansa, paitsi että karismassa ei ole kyse pelkästä ulkonäön kauneudesta. Voi olla ihan fyysisesti kaunis, mutta silti jotenkin mitättömän oloinen olemukseltaan, tai sitten susiruma, mutta sisäisen hehkun vuoksi todella karismaattinen. Esimerkiksi Pirkko Saisio ei ehkä ole varsinaisesti klassisen kaunis, mutta hehkuu sellaista karismaa, että harva varmaan puhuu hänen juttujensa päälle. 

Kai se jostain itsetunnosta tulee? En tiedä.

[/quote]

Jep, on totta, että karismaa voi olla, vaikka ei kaunis olisikaan. Mutta mun kokemuksen mukaan näitä kauniita ihmisiä jotenkin kunnioitetaan aina, porukassa juteltaessa katsotaan heitä jne.

#51

[quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 10:33"]

Minä en usko että kyse on pelkästä karismasta.

Itse olen huomannut, että joissakin ryhmissä olen suosittu ja minua kuunnellaan.

Sitten on pari semmoista ryhmää, joista enemmän tai vähemmän ulkopuolelle tai minua vaan ei uskota.

Ne ryhmät joissa jään ulkopuoliseksi, ovat yleensä semmoisia, joissa arvostetaan erityisen voimakkaasti äänekkyyttä, ronskiutta, tyhmyyttä (sillä saa arvostusta jos mokaa isosti tai ei ymmärrä jotakin yksinkertaisia asioita) ja jopa huonoa käytöstä.

[/quote]

Nuorempana jouduin enemmän tämmöisiin äänekkäisiin ja ronskeihin ryhmiin mukaan, ja koin kovasti huonommuuden tunteita kun en osannut olla oikeanlainen, eli samanlainen kuin näiden ryhmien ihmiset.

Vielä nykyäänkin koen itseni jotenkin huonoksi ihmiseksi tällaiseen ryhmään päädyttyäni. Valitettavasti nykyisellä työpaikallani tällainen porukka on kovin hallitseva.

Vaikka oman tiimini kesken tulen hyvin juttuun, niin keskimäärin on semmoinen olo että haluaisin sulautua tapettiin, sillä nämä äänekkäät tuntuvat valtaavan kaiken tilan :/

Älä puhu. Ole niin kauan hiljaa, että kaikki haluaa kuulla mitä sä sanot. Mulla toimii tämäkin. Loppujen lopuksi puhuminen on yliarvostettua.

Jos nyt kuitenkin haluat puhua niin äänen korottaminen auttaa puheenvuoron saamisessa ja sen pitämisessä. Eikä kannata jaaritella liian pitkään vaan selostaa nopeasti pääkohdat. Ihmiset kyllä kysyvät lisää jos kiinnostuivat. Ja katso keskustelukumppaneita silmiin ja näin pidät puheenvuoron itselläsi. Älä mumise. Kukaan ei jaksa kuunnella mutinaa. Äläkä pidä kättä suun edessä. Äänen pitää tulla ulos selkeästi. Ja pysy keskustelussa mukana nyökyttelemällä ja ääntelemällä kiinnostuneesti.

Mun tyttö on valittanut tuosta samasta ongelmasta mutta on vaan vähitellen rohkaistunut korottamaan ääntään ja pitämään puolensa keskusteluissa. Sitä pitää olla vähän rohkeampi niin ei jää muiden jalkoihin.

Minä olen aina kummastellut tätä. Olen puhelias, sosiaalinen, enkä mielestäni lörpöttele. Minulla on 10 vuoden takaa muutama ystävä. Nähtävästi he eivät minua mitenkään vihaa tms, kun kerran ovat vielä ystäviäni, vapaaehtoisesti. Mutta kun ollaan vaikka kolmestaankin, ja jutellaan mistä tahansa aiheesta, ja tulee minun vuoroni, alan kertomaan omaa mielipidettäni/kokemustani aiheesta... ja miten käy? yksi alkaa selaamaan kännykkäänsä, ja toinen saattaa kuin ilmasta aivopieraista jotain ääneen, ja sitten nämä kaksi keskittyvät siihen. Minä lopetan samantien puhumisen. En puhu ihmisten päälle, mielestäni se on kuin söisi ruokaa suu auki. Kun kaksi sitten saavat juttunsa puhuttua, pienesti närkästyneenä jatkan omaa juttuani "NIIIIIN, kuten olin kertomassa äsken...". Eivätkä he ole ainoita. Myös muut tekevät tätä. Reagoin siihen vaihtelevasti hiljentymällä, tai sitten olen huonompina päivinä myös kivahtanut "hei, mulla oli juttu kesken", mutta silti MINÄ olen sitten se tahditon...

Yhdessä koulututilanteessa, ryhmänäytön arvioinnissa, myös arvioijat huomasivat tämän! Yritin isolta ryhmältä saada huomiota, että arvioitaisiin koko tilanne. Pienessä tilassa hihkaisin muutamaan kertaan, mutta ei. Ei mitään. Kaikki jatkoivat juttuaan muiden kanssa. Arvioijat ihmettelivät, että oli hassua todistaa sitä sivulta. Vaikka ääneni on kantava, enkä ole mikään päällepäsmäröijä, en saanut muita puoleeni. Ja samaan näyttöön liittyen yritin saada myös palaverissa mielipidettäni kuuluviin. Kukaan kanalaumasta ei kuunnellut. Tai sitten kuunteli, koska parin päivän päästä joku muu esitti ideani omanaan, ja kaikki kehuivat. Enkä sitten enää viitsinyt alkaa "hei tuo oli minun ideani"-tyylistä puhetta alkaa pitämään, sehän olisi taas ollut säälittävää. Ketuttaa.

t.26v

Minullekin on usein käynyt näin. Olen sellainen harvoin äänessä oleva mies, joka puhuu melko pehmeällä äänellä normaalisti. Päälle puhuminen loppui siihen, kun aloin puhumaan kovempaa. Nyt ei kukaan yritä puhua päälle siitäkään syystä, että se kuuluisi huonosti samaan aikaan.

Tästä tuli mieleen graduohjaajani, joka piti innostuneena pitkiä yksinpuheluita, joiden väliin oli vaikea heittää edes lyhyitä kommenttaja. Jos yritin johonkin väliin puhua, hän välittömästi alkoi puhumaan niin kovaa, että se oli melkein huutoa, kunnes luovutin. Yritin kerran pidempään puhua päälle odottaen, että hän luovuttaisi kerrankin ensin, mutta hän vain puhui kovalla äänellä useita sekunteja ja luovutin taas, koska alkoi naurattaa.

Appiukkoni harrastaa tuollaista "kuulematta jättämistä" minun suhteeni. Muuten on ystävällinen ja pidetty seuramies, mutta kun minä avaan seurassa suuni, appiukko ei ole kuulevinaan tai välittömästi mitätöi jollain lailla mielipiteeni tai ihan faktatiedonkin. Häntä näyttää hirvittävästi ärsyttävän se, että minä olen nainen ja SIITÄ HUOLIMATTA kouluttautunut matemaattis-luonnontieteelliselle alalle. Naisella kun ei ilmeisesti saisi olla mitään tieteellistä kiinnostuneisuutta tai tietoa...

Yhdessä ryhmässä olen huomannut, että pari henkilöä arvottaa ihmiset, ja sen mukaan heihin sitten suhtaudutaan kaikissa keskusteluissa.

Käytännössä se menee niin, että jos Minna on sitä mieltä että A:n jutut on tyhmiä ja B on muuten vaan omituinen, niin kukaan ei kuuntele A:n ja B:n juttuja.

Tämä Minna on muutenkin joukon johtaja, ja jos tästä ei pidä, niin sitten saa olla ulkopuolla.Tämä johtajuus ilmenee mm. siten, että Minna määrää kuinka ryhmän yhteisiä rahoja käytetään. Miten esim. ryhmän yhteinen virkistysrahasto (johon kaikki ovat antaneet yhtä paljon rahaa) käytetään, ja milloin se käytetään. Toisinaan käy niin, että näillä yhteisillä rahoilla ostetaan pullaa ja kahvia Minnalle ja Minnan kavereille :/

Tämä ryhmä taitaa tosin olla poikkeuksellinen. Ainakaan en muista itse aiemmin vastaavaan törmänneeni, ainakaan yläasteen jälkeen ;)

Voihan se kuitenkin olla ihan yleisestikin niin, että ryhmässä on joku, jolla on enemmän arvovaltaa henkisellä tasolla ja muut tarkkailevat tiedostamattaa tämän henkilön suhtautumista reaktioita muihin ihmisiin. Muuten on kyllä vaikea ymmärtää sitä, miksi joku jätetään ryhmässä huomiotta niin että kukaan ei häntä kuuntele.

[quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 09:35"]

Mulla oli ennen ihan sama, mutta ei enää. Suomalaisilla on yleisesti ottaen huonot käytöstavat, eikä täällä huomioida muita ja sen vuoksi esim. kadulla kävellessä on tärkeää pitää pää pystyssä, muutoin kävellään "yli".

[/quote]

Kokeilin muutaman viikon ajan tyyliä "ja minähän en ole se, joka aina väistää", huh huh, ihmiset tosi moukkia (ja tavallaan olin itsekin). Luontaisesti kohteliaana ihmisenä oli todella vaikea toteuttaa "minä minä" -ajattelua ja toimintaa.

Minäkin jään porukassa aina huomioimatta. Erosin yhdestä yhdistyksestäkin sen takia kun en jaksanut näitä turhake pälpättäjiä (ja joiden vuoksi kokoukset venyivät). Eli ne, joilla olisi oikeasti ollut annettavaa, jäivät sivuun ja päätökset olivat sen mukaisia. 

Suvussani on myös tälläinen minä minä -turhake pälpättäjä, joka varastaa joka juhlissa kaiken huomion. Nykyään en naura hänen vitseilleen, en katso sinne päinkään, jos puhuu, vaihdan puheenaiheen ja joskus jopa puhun päälle. Ei mitään vaikutusta.

Kyläillessä tämä minä minä röhnöttää esim. sohvalla ja ei tee tilaa vaikka muut seisosivat (kun on enemmän porukkaa koolla ja tilaa vähän.), ryntää ensimmäisenä kahvipöytään,  vaihtelee tv- kanavia kysymättä muilta yms. huonoa käytöstä ja itsetehostusta.

Tässä on varmasti kyse äänentajuudesta ja ryhmädynamiikasta, karismasta ja persoonasta, kyvystä ottaa oma tilansa tavallaan sanomatta mitään.

Tarkastelkaapa joskus ryhmän toimintaa, kun ringissä jutellaan. Yleensä äänessä on yksi jutun kertoja ja toinen ns. komppaaja, joka jatkaa juttua. He ikään kuin pallottelevat tilannetta keskenään.

Sitten on ne vahvistajat, jotka saattaa jatkaa kertojan aloittamaa juttua väliheitolla tai vaan myötämielisesti elehtiä ja äännehtiä.

Viimeinen osa on ne hiljaiset, jotka ei välttämättä sano mitään tai yrittää heittää jonkun jutun ilmoille hetkellä, jolloin se ei dynamiikan kannalta toimi.

Tilannetta pitää osata lukea. En itsekään ole äänessä kaikissa porukoissa, mutta olen siksikin huomannut, että yleensä ryhmässäkin kaksi puhuu ja muut vaan menee flow'n mukana.

Yksinkertaistettuna, et ole ainoa jonka päälle puhutaan etkä ainoa jonka juttuja ei kuunnella, koska ryhmä on asettunut kuuntelemaan yhden kertojan ja toisen komppajan juttuja. Kertomalla oman osuutensa rikkoo tilanteen sujuvuutta ja muut eivät osaa reagoida.

[quote author="Vierailija" time="22.01.2014 klo 22:11"]

Epäilen, että ap puhuu liian fiksuja. Isossa porukassa ei oikeastaan voi sanoa mitään. Taito on olla sanomatta mitään, mutta vaikuttaa siltä kuin oikeasti sanoisi jotain mielenkiintoista. Mitään särmää kommenteissa ei saa olla, koska ryhmänä siihen on vaikea reagoida, ja puhuja on turvallisinta joko vaieta kuoliaaksi tai hiljentää päälle puhumalla. Joskus pelkkä puhujan puhetyyli voi kuulostaa liian uhkaavalta (kieliopillinen tarkkuus, hyvät sanavalinnat, rehellinen asenne), joten ryhmä ei uskalla kuunnella.

Itse olen huomannut tämän omasta kokemuksesta. Taito on siinä, että ei yritäkään isossa ryhmässä sanoa mitään, mistä kukaan voisi olla eri mieltä ja täytyy kaikin tavoin pyrkiä olemaan samanlainen kuin lauma. Paitsi sovinismi ja lievä rasismi ovat ok jos puhuja on iso ja vähintään keski-ikäinen mies. Älykkäät kommentit ovat kertakaikkiaan nounou.

[/quote]

Se mikä noista tilanteista tekee juuri erityisen outoja on se puheensorina. Ei siis niin, että joku yksi alkaa puhua päälle, vaan kaikki jotenkin yksimielisesti vaientavat minut.

ap