Lue keskustelun säännöt.
Miksi isommassa porukassa "kukaan ei kuule" kun puhun?
22.01.2014 |
Mulla ei edes ole hiljainen ääni tai mitään, mutta jostain syystä siinä missä muut saavat suunvuoron niin jos mä alan kommentoida jotakin niin mun päälle aletaan puhua ja oma puheeni hukkuu muiden kälkätykseen. Jotenkin masentavaa. Jos mä vaan jatkan puhumista, niin ehkä korkeintaan vieruskaveri jää kuuntelemaan mua ja muut keskustelee jotain omaa juttuaan isossa porukassa. Tulee aika näkymätön olo.
Kommentit (119)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on sama juttu. Tosin en ole pitkään aikaan tuntenut tuota oloa, taitaa kyllä johtua vaan siitä, ettei niitä isompia porukoita enää ole. Liittyy varmaan jotenkin huonoon itsetuntoon.
Onko sinulla asiaa? Jutteletko jaaritellen pääsemättä itse asiaan?
Joo, mulle käy monesti kans näin... vähän tuntemattomammassa porukassa varsinkin. Yksikin päivä meillä kävi miehen serkkuja kylässä - en saanut suunvuoroa. Tai siis, saattoi olla ihan hiljaista, aloin sanomaan jotain, joku alkoi puhumaan jotain ihan muuta siihen päälle.
Tosi ahdistavaa... ihan kuin olis ilmaa vaan.
[quote author="Vierailija" time="22.01.2014 klo 20:42"]
Onko sinulla asiaa? Jutteletko jaaritellen pääsemättä itse asiaan?
[/quote]
No olen juuri semmoinen joka puhuu vähän mutta asiaa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joissakin porukoissa jatkuva aiheesta toiseen hyppiminen ja keskeyttäminen kuuluu ryhmädynamiikkaan. Oletko varma että se olet vain sinä jonka puheen päälle aletaan aina puhua, vai puhuvatko ihmiset ylipäänsäkin siinä porukassa toistensa suuhun? Esim. mun työpaikkani kahvipöydässä se on ihan maan tapa.
Olen huomannut että ei ne koskaan kuuntele ketään muutakaan, kaikki vain hölöttävät sitä omaa juttuaan. Tuli mieleen eräs pikkutyttölauma kaupassa muutama päivä sitten, kaikki puhuivat toistensa päälle eri esineistä eikä kukaan kommentoinut mitenkään toistensa sanomisia, eivät ilmaisseet mitenkään edes kuunnelleensa mitä ne kaverit sanovat.
No, itse yritän ottaa katsekontaktin siihen joka jää jalkoihin isommassa porukassa että edes joku jää kuuntelemaan hänen juttunsa loppuun. Onneksi ei kovinkaan usein tarvitse olla isommassa porukassa, pienellä porukalla on antoisempaa keskustella. Minä kyllä saan tarvittaessa kaikki kuuntelemaan jos on oikeasti jotain asiaa mutta vapaassa aiheessa kälättäjät rakastavat omaa ääntään eivätkä kuuntele niitä joilla olisi jotain uutta näkökulmaa tai sanottavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on kyllä oikeasti jännä ilmiö. Esim. jossain pienillä luennoilla voi olla tämmöisiä tilanteita, että on ihan vapaata keskustelua (ei mitään viittaamista tms), ja muut kyllä saavat ujutettua kommenttinsa keskusteluun niin että muut eivät puhu päälle vaan kuuntelevat. Mä odotan, että kukaan ei puhu ja alan sanoa omaa kommenttiani, mutta saman tien muut alkavat puhua päälle. Hämmentävää oikeasti, olisi kyllä jännä tietää syy tuohon. Sen lisäksi että mulla ei ole hiljainen ääni niin mä en muutenkaan ole mikään harmaa hiirulainen vaan ihan kauniiksikin sanottu, pitkä jne. Tarkoitan siis, että en usko olevani ulkoisestikaan semmoinen että täysin katoaisin seinään. Enemmän uskon ongelman olevan juuri tuossa "egossa", siinä että olen enemmän kuuntelija ja aika huono ottamaan itselleni tilaa, suurta ainakaan.
Sitäkin mä olen miettinyt, että koska en ole niitä jotka ovat paljoa äänessä, niin eikö mun vaan jotenkin odoteta sitten sanovan mitään koskaan. Toisaalta taas luulisi, että kun joku vähemmän puhelias avaa suunsa niin se enemmänkin herättäisi mielenkiintoa, että mitäs toi nyt sanoo kun se ei yleensä paljoa puhu. No en tiedä.
Minulla aivan sama juttu. Ääneni ei todellakaan ole mikään hiljainen, mutta isomman ryhmän kesken kukaan ei kuuntele juttujani. Joko toinen puhuu päälle ja tämän juttua jäädään kuuntelemaan eikä minua (vaikka olisinkin aloittanutkin juuri ennen tätä henkilöä). En ole normaalisti kauheasti äänessä, että ehkä porukassa halutaan kuunnella niitä, ketkä ovat niitä puheliaimpia ja "suosituimpia".
Ja silloinkin kun saan ääneni kuuluviin, niin juttujani ei noteerata. Kukaan ei kommentoi minun sanomaani. Yritän joskus jatkaa vitsailua, mutta jotenkin oma vitsini ei sitten nauratakaan ketään. Seuraava kertoo samasta aiheesta taas uuden vitsin ja porukka nauraa. Mielestäni vitsini ovat noudattaneet samaa kaavaa kuin muidenkin. Mutta ehkä en sitten osaa esittää niitä yhtä hyvin kuin muut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.01.2014 klo 20:43"]
Tai siis, saattoi olla ihan hiljaista, aloin sanomaan jotain, joku alkoi puhumaan jotain ihan muuta siihen päälle.
[/quote]
Tää on just jännä, että vaikka alkaa puhua silloin kun on hiljaista, eli kaikki varmasti kuulevat kun puhun, niin silti tulee tuo päällepuhumisefekti lähes aina.
On olemassa sellainen ihmistyyppi joka vaan kailottaa omaa asiaansa kuuntelematta muita. Se on sosiaalisten taitojen yksi osapuoli että osaa kuunnellakin, mutta kaikilla ei sitä taitoa ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla aivan sama. Ja myöhemmin keskustelun edetessä joku muu esittää minun ideoitani uudelleen, käyttäen jopa samoja sanavalintoja kuin minä. Tätä henkilöä sitten kuunnellaan ja hän saa kaikki kehut ideoistaan. Luulevatko nämä tyypit, että minä olen vain joku ääni heidän pääkopassa? Eikö mun ääni oikeasti kuulu?
10 & 12 = ap
Aina tuo puumerkki unohtuu.
8, se tietenkin voi olla osasyy ainakin, että kun puhuu vähemmän niin on jotenkin itsetietoisempi sitten jotakin sanoessaan ja tulee tyhmä olo, että silloin kun olisi sanottavaa niin jyrätään yli. Tai yli jyrääminenkin on väärä käsite, kun oikeasti ei ihan vaan kertakaikkiaan noteerata mitenkään. Mutta kun mä saan aika "pitkäänkin" aloittaa juttuani, siis esim. ehtiä sanomaan "mä oon huomannut selkeän muutoksen tässä viiden..." ja sitten koko porukka alkaa puhua muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on töissä välillä sama tilanne, tosin kun tarkemmin mietin, kyse on oikeastaan vain kahdesta hallitsevasta tyypistä, joista toinen on aivan täynnä itseään, vauhkoo omiaan ja toinen ei kuuntele ketään, keskeyttää siis muidenkin jutut.
[quote author="Vierailija" time="22.01.2014 klo 20:58"]
On olemassa sellainen ihmistyyppi joka vaan kailottaa omaa asiaansa kuuntelematta muita. Se on sosiaalisten taitojen yksi osapuoli että osaa kuunnellakin, mutta kaikilla ei sitä taitoa ole.
[/quote]
Outoa on se kun mulla tulee vahvasti se tunne, että se koko porukka ryhmänä on hyvin "yksimielinen" siitä ettei mua noteerata. Tietysti jos joskus vaan vielä lisää korotan ääntäni ja jatkan juttua, niin vieruskaveri tosiaan saattaa jäädä kuuntelemaan. Luulisi, että jos olisi jyräävistä yksilöistä kyse niin se porukan reaktio ei olisi niin yhtenäinen, siinä kun tulee oikeasti semmoinen olo kuin olisi jonkin ääntä eristävän kuvun takana niin, että kuulen muiden puheen mutta muut eivät minun puhettani.
Mä olen niin vahvasti sitä kuuntelijatyyppiä, että mun on ehkä vaikea sitten ymmärtää sitä päällepuhumiskulttuuria. Hyvin tutussa porukassa saatan kyllä ihan avoimesti ärsyyntyäkin, jos porukka ei vaivaudu yhtään kuuntelemaan ja saatan ihan korottaa kunnolla ääntäni ja kysyä, että saanko puhua loppuun.
ap
Mullekin käy aina noin! Varsinkin töissä, esimies muun muassa on sitä sorttia että se kailottaa mun päälle ihan koko ajan, ja sit jos ei kailota ni se lakkaa heti kuuntelemasta kun saa oman asiansa sanottua. Sen mielestä se sitten vissiin on keskustelua että hän on äänessä ja mun kuuluu vain pitää myötäileviä äännähdyksiä. Lisäksi hän toistaa omaa asiaansa muutamaan otteeseen. Että jotkut voivat rakastaa itseään ja omaa ääntään!!
Miksi pitää puhua isossa porukassa? Sehän on ihan mielipuolista oman egon masturbointia. Sellaiset ihmiset ovat sairaita jotka höpisevät aina ja kaikkialla ummet ja lammet. Ovatko ihastuneita omaan ääneensä? Ilmeisesti kyseinen käytösmalli opitaan jo hiekkalaatikolta joissa kakarat huutavat toinen toistensa päälle. Siinä sitä kristallisoituu ihmisen psykopaattinen eläimellisyys parhaiten, verenhimoisia saalistajia joilla päällimmäisenä ja ainoana ajatuksena pienessä mielessä pyörii ainoastaan kolme asiaa: MINÄ MINÄ MINÄ!!!
Hassua tosiaan. Jos jollain porukassa puhe keskeytyy niin sanon aina että kerro vain, minä ainakin kuuntelen. :)
Ap, meitä taitaa olla monta. Itse olen miettinyt sitä, että ehkä muidenkin päälle saatetaan puhua, mutta en vaan huomaa sitä.
Niin ja tosiaan jossain vaiheessa sitten nöyrryn vaan lopettamaan kommenttini kesken, kun ihmiset käyttäytyvät kuin mua ei olisi paikalla ollenkaan.
Tulee mieleen Sannin biisi, jossa lauletaan "jos mä oon oikee, miks kadulla mun läpi kävellään". (Tuo läpikävely on myös mulle tuttua: mä oon aina se joka väistää. Jos en väistä niin muhun törmätään.)
Oonko mä kummitus? Vai onko mulla vaan niin liioitellun pieni ego, etten saa otettua itselleni edes sen sortin tilaa, että mun huomattaisiin olevan olemassa?