Mitä ateisti kertoo lapselle kuolemasta?

[quote author="Vierailija" time="15.01.2014 klo 09:47"]

[quote author="Vierailija" time="15.01.2014 klo 09:44"]

[quote author="Vierailija" time="15.01.2014 klo 09:38"]

[quote author="Vierailija" time="15.01.2014 klo 09:36"]

Kuoleman jälkeen tapahtuu ihmiselle se sama, mikä muullekin elolliselle luonnossa. Muuttuu takaisin maaksi. Siihen loppuu tämä elämä tässä ihmismuodossa maan päällä.

[/quote]

Minä ajattelen myös näin. Lapselle sen sijaan aion kertoa lohdullisemman version kuolemasta, en vain tiedä mitä se tarkalleen ottaen voisi olla... Ihmisen ruumis mätänemässä maan alla voi olla surevalle (pienelle) lapselle kovin brutaali mielikuva. 

[/quote]

Tätä juuri hain takaa. Ihminen lakkaa olemasta, mutta eikö sen sanominen pienelle lapselle, joka vaikka suree edesmennyttä isovanhempaa, ole aika raadollista? Miten asiaa voi pehmentää, jos ei halua höpistä taivaasta tai enkeleistä?

[/quote]

Itse tapakristittynä voisin puhua siitä, että kuollut ihminen ei elä enää oikeasti, mutta hän elää meidän muistoissamme.

[/quote]

Näin minäkin ateistina toisin asian esiin. Että vaikka ihminen on mennyt pois, hän on edelleen olemassa muistoissamme.

[quote author="Vierailija" time="15.01.2014 klo 09:44"]

Tätä juuri hain takaa. Ihminen lakkaa olemasta, mutta eikö sen sanominen pienelle lapselle, joka vaikka suree edesmennyttä isovanhempaa, ole aika raadollista? Miten asiaa voi pehmentää, jos ei halua höpistä taivaasta tai enkeleistä?

[/quote]

No mutta, näin aikuisten kielellä sanottuna vainajallahan ei ole enää mitään ongelmia eli häntä ei tarvitse esimerkiksi sääliä. Ja jos hänen elämässään oli asioita jotka surettavat tai säälittävät niistä tuskin tarvitsee lapselle kertoa(?). Minun mielestäni sitä lapsen surua ja kaipuuta ei tarvitse muotoilla sen vainajan kohtalon kautta siis. Käännä tämä sanoiksi lapselle....

Sanoisin etten ole ihan varma. Sanoisin että kukaan ei tiedä vastausta siihen. Kertoisin että jotkut uskovat, että Jumala ottaa enkeliksi taivaaseen, jotkut uskovat että ihminen syntyy maan päälle uudelleen joksikin muuksi otukseksi... Kysyisin mitä mieltä lapsi itse on ja sitten pohtisimme asiaa. Joka tapauksessa kertoisin, että minä ja isä emme pelkää kuolemaa. Kuolema tulee sitten joskus ja se on luonnollinen asia. Kertoisin, että minä en ole ihan varma mitä tapahtuu, mutta ajattelen meidän muuttuvan maaksi josta sitten voi syntyä uutta elämää. Minun kohdalle voi vaikka alkaa kasvamaan kauniita kukkia tai vaikka kuusi jossa on oravien pesä :)

[quote author="Vierailija" time="15.01.2014 klo 09:44"]

[quote author="Vierailija" time="15.01.2014 klo 09:38"]

[quote author="Vierailija" time="15.01.2014 klo 09:36"]

Kuoleman jälkeen tapahtuu ihmiselle se sama, mikä muullekin elolliselle luonnossa. Muuttuu takaisin maaksi. Siihen loppuu tämä elämä tässä ihmismuodossa maan päällä.

[/quote]

Minä ajattelen myös näin. Lapselle sen sijaan aion kertoa lohdullisemman version kuolemasta, en vain tiedä mitä se tarkalleen ottaen voisi olla... Ihmisen ruumis mätänemässä maan alla voi olla surevalle (pienelle) lapselle kovin brutaali mielikuva. 

[/quote]

Tätä juuri hain takaa. Ihminen lakkaa olemasta, mutta eikö sen sanominen pienelle lapselle, joka vaikka suree edesmennyttä isovanhempaa, ole aika raadollista? Miten asiaa voi pehmentää, jos ei halua höpistä taivaasta tai enkeleistä?

[/quote]

No, minä kannatan muutenkin totuuden kertomista lapsille, enkä valehtele esim. joulupukista. Ei sitä kuolemaakaan tarvitse mitenkään raadollisesti esittää, ottaa vaikka esimerkin luonnosta, ja kertoo että ihminen on osa sitä samaa luontoa. Ihan niinkuin kukat kuihtuu syksyllä ja lakkaa kasvamasta ja elämästä, niin tapahtuu ihmisellekin.

Kuollutta ihmistä ei satu, eikä se tunne mitään, ja niin pitää ollakin. Meille muille tulee ikävä sitä kuollutta ihmistä, mutta me voidaan katsella valokuvia ja muistella ja olla iloisia siitä että me ollaan tunnettu se ihminen ja että me ei unohdeta sitä.

Lapsi: Mitä kuoleman jälkeen tapahtuu?

Mie: Ei mitään. Sitä ihmistä ei enää ole.

Mutta minäpä USKON siihen, että Jeesukselle elämänsä antaneet pääsevät taivaaseen=) uskoon olen tullut vasta aikuisiällä, mutta se on ollut koko tähänastisen elämäni paras ratkaisu, suosittelen! Minulla on ollut ennen uskoon tuloakin hyvä elämä, en ole siis kokenut mitään suuria suruja tai tragedioita, mutta nyt tiedän mitä on elää täyttä elämää, johon toki edelleen kuuluu koko elämän kirjo hyvine ja huonoinen päivineen.  Jeesus kutsuu meitä kaikkia, osa vastaa kutsuun ja osa ei. Elämme muutenkin varsin mielenkiintoisia aikoja..lopunajan profetiat ovat kiinnostavaa luettavaa. Meidän lapsille kerrotaan ikävaiheiden mukaan taivaasta ja helvetistä, sekä rakastavasta Jumalasta. Sillä Hän on tie, totuus ja elämä...

Joh. 3:16

[quote author="Vierailija" time="15.01.2014 klo 10:18"]Mutta minäpä USKON siihen, että Jeesukselle elämänsä antaneet pääsevät taivaaseen=) uskoon olen tullut vasta aikuisiällä, mutta se on ollut koko tähänastisen elämäni paras ratkaisu, suosittelen! Minulla on ollut ennen uskoon tuloakin hyvä elämä, en ole siis kokenut mitään suuria suruja tai tragedioita, mutta nyt tiedän mitä on elää täyttä elämää, johon toki edelleen kuuluu koko elämän kirjo hyvine ja huonoinen päivineen.  Jeesus kutsuu meitä kaikkia, osa vastaa kutsuun ja osa ei. Elämme muutenkin varsin mielenkiintoisia aikoja..lopunajan profetiat ovat kiinnostavaa luettavaa. Meidän lapsille kerrotaan ikävaiheiden mukaan taivaasta ja helvetistä, sekä rakastavasta Jumalasta. Sillä Hän on tie, totuus ja elämä...

Joh. 3:16

[/quote]

Tässä ketjussa ei taidettu kysyä, mitä uskovaiset kertovat lapsilleen kuolemasta. Mutta sinun oli sittenkin pakko tulla jakamaan iloista raamatunsanomaasi...

[quote author="Vierailija" time="15.01.2014 klo 09:56"]

Sanoisin etten ole ihan varma. Sanoisin että kukaan ei tiedä vastausta siihen. Kertoisin että jotkut uskovat, että Jumala ottaa enkeliksi taivaaseen, jotkut uskovat että ihminen syntyy maan päälle uudelleen joksikin muuksi otukseksi... Kysyisin mitä mieltä lapsi itse on ja sitten pohtisimme asiaa. Joka tapauksessa kertoisin, että minä ja isä emme pelkää kuolemaa. Kuolema tulee sitten joskus ja se on luonnollinen asia. Kertoisin, että minä en ole ihan varma mitä tapahtuu, mutta ajattelen meidän muuttuvan maaksi josta sitten voi syntyä uutta elämää. Minun kohdalle voi vaikka alkaa kasvamaan kauniita kukkia tai vaikka kuusi jossa on oravien pesä :)

[/quote]

Mä olen myös vastannut suurin piirtein näin. Sanonut ettei kukaan varmasti tiedä, mutta eri ihmiset uskovat eri asioita ja eri uskonnot antavat erilaisia vastauksia. Ollaan sitten juteltu yhdessä asiasta. Olen myös painottanut, että on tärkeää elää hyvä elämä, tehdä itselleen tärkeitä asioita ja kuunnella sydäntään.

[quote author="Vierailija" time="15.01.2014 klo 09:44"][quote author="Vierailija" time="15.01.2014 klo 09:38"]

[quote author="Vierailija" time="15.01.2014 klo 09:36"]

Kuoleman jälkeen tapahtuu ihmiselle se sama, mikä muullekin elolliselle luonnossa. Muuttuu takaisin maaksi. Siihen loppuu tämä elämä tässä ihmismuodossa maan päällä.

[/quote]

Minä ajattelen myös näin. Lapselle sen sijaan aion kertoa lohdullisemman version kuolemasta, en vain tiedä mitä se tarkalleen ottaen voisi olla... Ihmisen ruumis mätänemässä maan alla voi olla surevalle (pienelle) lapselle kovin brutaali mielikuva. 

[/quote]

Tätä juuri hain takaa. Ihminen lakkaa olemasta, mutta eikö sen sanominen pienelle lapselle, joka vaikka suree edesmennyttä isovanhempaa, ole aika raadollista? Miten asiaa voi pehmentää, jos ei halua höpistä taivaasta tai enkeleistä?

[/quote]

Lapselle on hyvä kertoa kuolemasta ennen kuin hän sitä kohtaa! Ottakaa myös huomioon, etteivät lapset välttämättä sure samoin kuin aikuiset. Miksi surra jotain, josta ei ymmärrä juuri mitään? Tällaisissa tilanteissa lasten ahdistus kumpuaa lähinnä aikuisten reaktioista

Mätänee ja madot syövät, jos ei polteta uunissa. Ja joku muu saa kaikki tavarat.

Olen alkanut "valmistelemaan" lasta isoisovanhempien kuolemaan, olemme myös käyneet hautausmaalla. Olen kertonut että yleensä ihminen syntyy, on lapsi, kasvaa aikuiseksi ja tulee vanhaksi. Sitten kun on vanha kuolee.

Lasta on (4v) kiinnostanut viimeisen vuoden ajan hirmuisesti niin kuolema kuin syntyminenkin. 

Olen kertonut että kun ihminen kuolee, hänet laitetaan arkkuun ja pidetään surujuhla läheisten kanssa. Sitten arkku laitetaan maahan ja kuollut maatuu mullaksi. 

No, nyt meni pari viikkoa sitten tämä "teoria" pyllylleen kun aivan lähipiirissä kuoli vauva. Lapsi oli todella vihainen koska ei vauvojen kuulu kuolla että eihän se kasvanut edes koululaiseksi.

Kerroin että vauva oli tosi tosi pipi. 

-ai niin pipi kuin silloin ku minulla oli oksennustauti?

-ei, vielä paljon paljon kipeämpi, niin kipeä ettei lääkärit voineet häntä auttaa

No, sitten lapsi on kysellyt minulta että mikä on hätänä kun itken. Sanoin että äidillä ei ole mitään hätää vaan äiti on surullinen koska vauva kuoli. Surullisinta on se että se ei koskaan kasvanut edes koululaiseksi ja kukaan ei voi koskaan pitää enää vauvaa sylissä.

-no kaivetaan se arkku laatikko sitten keväällä pois ja otetaan syliin

-vauva on alkanut muuttumaan mullaksi eikä ole enään vauvan näköinen, eikä liiku eikä naura enään, sen takia haudattuja ei kaiveta maasta keväällä

Eli keskustelut etenevät lapsen kysymysten pohjalta ja sitten myös yhdessä mietitään vastauksia. Ollaan myös mietitty että vauvaa voi muistella niinkuin viime kesän ulkomaanreissua mutta ero on siinä että samaan paikkaan ulkomaille voi mennä mutta vauvaa ei saa enään syliin.

Vaikeinta lapselle on ollut ymmärtää että vauva ei enään kasva siellä arkussa, että vauva on sen kokoinen kuin oli kuollessaan kun sydän lakkasi lyömästä. 

Minä olen kertonut, että kuollut ihminen haudataan ja ruumis muuttuu mullaksi. Tästä mullasta voi kasvaa vaikkapa kauniita kukkia. Ja vaikka ihminen on kuollut, muistot hänestä säilyvät meidän muiden mielissä.

Kysymykseen miksi isomummo kuoli vastasin, että isomummo oli jo niin vanha ettei jaksanut enää elää.

Anoppi oli ehtinyt jossakin välissä sanoa, että isomummo on taivassa enkelinä ja seuraa meitä pilvien päältä. Tämä mielikuva pelotti lapsia. Juteltiin sitten myös näistä eri uskontojen uskomuksista ja kerroin, että jotkut uskovat mm. enkeleihin mutta äiti ei usko. Lisäksi sanoin, että lapset saavat itse uskoa enkelitarinaan jos haluavat.

[quote author="Vierailija" time="15.01.2014 klo 10:47"]

Olen alkanut "valmistelemaan" lasta isoisovanhempien kuolemaan, olemme

...

vauva on sen kokoinen kuin oli kuollessaan kun sydän lakkasi lyömästä. 

[/quote]

Hienosti olet hoitanut asiaa. Herää kysymys mihin sivilisaatio alunperinkään tarvitsi uskontoja. Tai no tiedämmehän me. Ei tiedonjanoon vaan vallankäytön välineeksi.

Muistan itse että jossain vaiheessa lapsena se ajatus kuoleman jälkeisestä elämästä ja taivaaseen menemisestä oli pelottava. Lapselle pelottavin asia on joutua eroon perheestään. Ajattelin, että jos nyt kuolen, joudun sinne taivaaseen ilman isää ja äitiä ja siskoja ja veljiä, ja ketä siellä taivaassa sitten on, jotain esi-isiä joita en tunne ja yksi vuosia aiemmin kuollut mummo, josta en paljon muistanut enää. Mietin myös, että entä jos se mummo joka on kuollut vanhana ja jonka minäkin olen tuntenut vain vanhana, ei haluakaan taivaassa olla vanha mummo (miksi haluaisi), vaan vaikka itsekin lapsi ja olla omien vanhempiensa kanssa, sitten minulla ei ole siellä edes sitä yhtä mummoa. Ja joudun odottamaan ihan yksin siellä, niin kauan että isä ja äiti joskus kuolee. Ja mitä jos he kuolee vasta vanhoina, enkä tunnekaan heitä, tai mitä jos hekin haluaa taivaassa olla nuoria tai lapsia. Tai mitä jos minä kasvankin taivaassa aikuiseksi, eikä isä ja äiti tunne minua.

Oma lapsi ei ole hirveästi kuoleman jälkeisestä ajasta kysellyt, joten mitään eksaktia vastausta ei ole tarvinnut antaa, olen sanonut että mitä sinä luulet että tapahtuu jne. Hautajaisissa on oltu kuitenkin useissa ja monenlaisten eläinten kuolemisia on ollut. Mummonsa on puhunut taivaasta, puhukoon minun puolestani vaikka vähän kiusalliselta se tuntuu, koska ei mummo itsekään ole kovin uskonnollinen tai osaa vastata syvällisemmin teologisiin kysymyksiin... Olen sanonut lapselle, että ei kukaan oikein tiedä mitä kuolemassa tapahtuu, mutta itse uskon että elämä päättyy ja ihminen säilyy sen jälkeen meidän muiden muistoissa. Että jokaisen elämästä jää joku jälki tänne maailmaan.

Kuolleista on puhuttu, ja lasta on harmittanut/pelottanut se, että pitää kuolla. Olen kertonut, että jos kukaan ei kuolisi, ei kukaan myöskään ikinä voisi syntyä, kuoleminen kuuluu tähän elämään. Kukaan ihminen ei jaksa elää montaa sataa vuotta, vaan ihmiset elävät omana aikanaan ja jotta uusia ihmisiä mahtuu syntymään, niin vanhimpia kuolee. Ja että yleensä kuollaan vanhana tai pahasti sairaana, jolloin on jo väsynyt, ehkä se silloin tuntuu vähän samalta kuin väsyneenä nukahtaminen (en olisi tätä sanonut jos lapsella olisi nukahtamisongelmia!). Kuollut ei enää tunne kipua eikä pelkää tai kaipaa mitään, me heitä muistelevat voimme kaivata. Lapsi tietää että jokainen voi kuolla milloin vaan, mutta toisaalta olen sanonut että me ei olla nyt pitkään aikaan kuolemassa vaan eletään varmasti tosi vanhoiksi. Tiedän että pikkulapselle sekin tuntuu pelottavalta, että edes vanhuksena joutuisi olemaan ilman isää ja äitiä, koska eihän hän pysty kuvittelemaan että ne läheiset ihmiset silloin voikin olla omat lapset tai lapsenlapset. Mutta toisaalta hän jotenkin sen kai huomaa vaikka omista isovanhemmistaan, että hyvinhän he pärjäävät vaikka heidän äitinsä ja isänsä on kuolleet.

Toivon että lapselle muodostuisi kuolemasta sellainen käsitys, että se kuuluu elämään eikä sitä tarvitse kovasti pelätä. Minun näkökulmani on tosiaan sellainen, että "elämä on kuolemista" ja kuolemaan liittyvät pelot liittyvät asioihin joihin elämässään törmää muutenkin. Kuoleman lopullisuus on pelottavaa, mutta samalla tavalla on pelottavaa se että esimerkiksi omaan lapsuuteensa ei voi palata. Aikuista se surettaa, lasta se tuntematon muutos joskus teini-iässä ehkä pelottaa ihan yhtä paljon kuin kuolema aikuista. Aika menee vääjäämättömästi eteenpäin, mutta onko se huono asia. Se kuuluu elämään. Teini-ikään tullessa huomaa että ei se irtautuminen vanhemmista ja lapsuudesta lopulta niin hirveää luopumista olekaan, sitä jopa haluaa vaikka ei olisi päiväkoti-ikäisenä ikinä uskonut. Ehkä kuolemasta voi ajatella samalla tavalla.

Lapsi itse on aivan yhtä pätevä kertomaan aikuiselle mitä kuoleman jälkeen tapahtuu. Aikuiset ei tiedä yhtään enempää. Erilaisia uskomuksia on ja niistä voisin lapsen kanssa keskustella, mutta päättäköön lapsi itse syntyykö kuollut uudelleen linnuksi, meneekö taivaaseen vai muuttuuko vain muistoksi ja uneksi.

Meillä se keskustelu meni jotenkin niin, että kuoleman jälkeen on samassa olotilassa, kuin ennen syntymää. Mutta mikä ja millainen se paikka on, se on eläviltä salattu.

Keksiköön itse loput ja kyselköön sitten kun kysymyksiä tulee.

Mä olen ottanut sen kannan että sanon lapselle että ei voi tietää mitä kuoleman jäkeen tapahtuu, mutta että monet ihmiset uskoo että kuoleman jälkeen on elämää ja ihmiset tapaa toisensa uudestaan. Tämä helpotti pientä lasta ihan selvästi. On ihan se ja sama mitä jollekin 5-vuotiaalle kertoo. Tuon ikäisellä ei ole vielä aikuisen keinoja käsitellä ahdistavia asioita joten miksi turhaan aiheuttaa lapselle ahdistusta, koska kamalinta mitä lapsi pystyy kuvittelemaan on joutuminen eroon vanhemmistaan.

Eikä olon helpottamisella ole mitään merkitystä loppujen lopuksi. Kyllähän minuakin yritetiin lapsena aivopestä uskovaisten sukulaisten toimesta, painostettiin Raamattuakin lukemaan mutta silti päädyin ateistiseen vakaumukseeni ihan itse aikuisena. Kun sanon että kukaan ei voi olla varma mutta että moni uskoo taivaaseen, en edes valehtele. Kun lapsi kysyi että uskonko minäkin niin niin sanoin että en osaa sanoa enkä siksi mieti asiaa, eihän sitä voi saada selville ja parempi on vain yrittää nauttia elämästä ja läheisistä tässä ja nyt.

[quote author="Vierailija" time="15.01.2014 klo 10:24"]

[quote author="Vierailija" time="15.01.2014 klo 10:18"]Mutta minäpä USKON siihen, että Jeesukselle elämänsä antaneet pääsevät taivaaseen=) uskoon olen tullut vasta aikuisiällä, mutta se on ollut koko tähänastisen elämäni paras ratkaisu, suosittelen! Minulla on ollut ennen uskoon tuloakin hyvä elämä, en ole siis kokenut mitään suuria suruja tai tragedioita, mutta nyt tiedän mitä on elää täyttä elämää, johon toki edelleen kuuluu koko elämän kirjo hyvine ja huonoinen päivineen.  Jeesus kutsuu meitä kaikkia, osa vastaa kutsuun ja osa ei. Elämme muutenkin varsin mielenkiintoisia aikoja..lopunajan profetiat ovat kiinnostavaa luettavaa. Meidän lapsille kerrotaan ikävaiheiden mukaan taivaasta ja helvetistä, sekä rakastavasta Jumalasta. Sillä Hän on tie, totuus ja elämä...

Joh. 3:16

[/quote]

Tässä ketjussa ei taidettu kysyä, mitä uskovaiset kertovat lapsilleen kuolemasta. Mutta sinun oli sittenkin pakko tulla jakamaan iloista raamatunsanomaasi...

[/quote]

Aivan. Olisikohan tämä muuten tapaus "Ilmoita asiaton sisältö"? Ihan vaan siksi, ettei me ateistit aina vaan anneta hihhulien riehua toisten "ketjukodissa". Mitä mieltä olette?

Että kuoleman jälkeen siihen kuolleeseen ei enää satu mikään, mutta meihin muihin voi sattua ikävä. Kaikki kuolevat joskus, mutta sitä ei tarvitse pelätä. 

- Sydän pysähtyy ja ihminen ei enää hengitä. Kroppa muuttuu mullaksi, josta joku päivä kasvaa vaikka omenapuu.

- Kukaan ei tiedä mitä kuoleman jälkeen tapahtuu, se on salaisuus joka ratkeaa vasta sitten kun kuolee. Jotkut uskoo että sielu menee taivaaseen, jotkut uskoo että sielu syntyy uudelleen jossain toisessa vauvassa.

- Kuolemaa ei tarvitse pelätä, sillä kuolleeseen ei satu enää ollenkaan. Muille saattaa tulla kamala ikävä kuollutta, mutta aina voi muistella niitä kivoja juttuja joita tehtiin yhdessä. Sitten ei enää itketä.