Mitä ateisti kertoo lapselle kuolemasta?

Ärsyttää ja puistattaa nuo enkeliksimuuttumispuheet. Ihmiset eivät todellakaan muutu miksikään enkeleiksi, ainakaan Raamatun mukaan. Puhun mielelläni totuuden lapsille. Jeesus on se tie, totuus ja elämä. Kaikkea emme voi täällä ajassa tietää tuon puoleisesta, eikä tarvitsekaan, mutta se riitää kun uskoo Jeesukseen. Hän on se ainoa nimi, joka meille on annettu.

Meillä lapsi on 1 vuotias eli vielä ei ole tälläistä ongelmaa vastaan tullut. Todennäköisesti sanon lapselle että kukaan ei tiedä mitä kuoleman jälkeen tapahtuu. Kerron että ihmisen ruumis maatuu pois, mutta kukaan ei tiedä mitä ihmisen sielulle/ajatuksille tapahtuu. Kerron todennäköisesti oman kantani ja ehkä muita yleisiä uskomuksia. Kerron että jokaisella on oikeus uskoa mihin haluaa ja että hän saa vapaasti uskoa mihin itse haluaa. Eli jos on sitä mieltä että kuoleman jälkeen päädytään taivaaseen tai enkeliksi on se minulle ok, vaikkei vastaa omaa näkemystäni. Näin siis kuvittelisin, tiedä sitten kun se tilanne on oikeasti päällä. 

Itsehän en kyllä ateisti ole vaan agnostikko. Minulla on ehkä joitakin ajatuksia siitä mitä kuoleman jälkeen tapahtuu mutta ei mitään selkeää kuvaa. Toiset uskoo että kuoleman jälkeen ei ole mitään, toiset taas uskoo taivaaseen. Minä uskon että mikään ei ole varmaa, en siis usko mihinkään. En usko että mikään ihmisen keksimä ajatus kuolemasta on totta, mutta en myöskään kiellä mahdollisuutta että näin voisi olla. Mitenpä tämän sitten lapselle selität. No, ehkä sekin riipu lapsen iästä. Varmaa helpoin sano, että "ihmisen ruumis kuolee pois, mutta kukaan ei tiedä mitä sielulle tapahtuu, tai että onko sielua olemassa. Mitä sinä luulet että kuoleman jälkeen tapahtuu?"

[quote author="Vierailija" time="16.01.2014 klo 22:18"]

Varmaa helpoin sano, että "ihmisen ruumis kuolee pois, mutta kukaan ei tiedä mitä sielulle tapahtuu, tai että onko sielua olemassa. Mitä sinä luulet että kuoleman jälkeen tapahtuu?"

[/quote]

Varmaan helpoin, mutta onko paras? Hyvin herkkä lapsi (ja neuroottinen, kuten minä...) voi alkaa pohtia, että mitä jos kuoleman jälkeen tapahtuukin jotain pahaa.

Kaikillehan ihmisille ei suinkaan opeteta mitään helvetin pelkoa, vaan se voi syntyä ihan omista peloista myös.

[quote author="Vierailija" time="16.01.2014 klo 22:18"]

Varmaa helpoin sano, että "ihmisen ruumis kuolee pois, mutta kukaan ei tiedä mitä sielulle tapahtuu, tai että onko sielua olemassa. Mitä sinä luulet että kuoleman jälkeen tapahtuu?"

[/quote]

Varmaan helpoin, mutta onko paras? Hyvin herkkä lapsi (ja neuroottinen, kuten minä...) voi alkaa pohtia, että mitä jos kuoleman jälkeen tapahtuukin jotain pahaa.

Kaikillehan ihmisille ei suinkaan opeteta mitään helvetin pelkoa, vaan se voi syntyä ihan omista peloista myös.

Siksi meinaankin kysyä lapselta mitä itse uskoo, jos epäilee että jotain kamalaa tapahtuu voidaan keskustella asiasta. Mielestäni annan lapselle mahdollisuuden uskoa sellaiseen mikä häntä lohduttaa. En halua esittää lapselle väitteitä asiasta josta minulla ei ole tietoa, varsinkaan kun se mikä toista lasta lohduttaa voi toista pelotta. Ennemmin pyrin kuulemaan lapsen ajatuksia ja ohjata häntä löytämään ratkaisu, joka hänestä tuntuu hyvältä. Jos lapsi sanoo että uskoo kuoleman olevan jotain tosi pelottavaa ja kamalaa ja että se sattuu ihan kamalasti, niin tottakais yritän ajaa keskustelua niin että lapsi löytäisin toisenlaisia näkökantoja. Eli jonkin verran olen valmis lapsen näkemyksiä ohjaamaan, mutta vain siski että hänelle ei tulisi pelkoja tai traumoja. En suostu valehtelemaan lapselle tälläisessä asiassa. Tärkeintä ei mielestäni muutenkaan tässä ole että mitä lapselle vastaa vaan miten hyvin lukee ja kuuntelee lasta ja hänen raktioitaan. Tärkeää on mielestäni avoin ja lämminhenkinen keskustelu joka menee lapsen ehdoilla. Itse mietin todella paljon näitä asioita lapsena, en peläten vaan enemmänkin ihmissäni. Olisin kaivannut aikuisten kanssa keskustelua asiasta, mutta usein annettiin valmiina tarjottimella jokin faktana esitetty vastaus, joka yleensä herätti enemmän kysymyksiä kuin antoi vastauksia. 

Kyllä henkimaailma on olemassa ja sinne me kaikki mennään, kun joskus kuollaan.Siis siirrytään toiseen olomuotoon.Se on täysin varmaa.Ei lapselle pidä puhua siten,että ollaa epävarmoja  henkimaailmasta.

Itselläni ei ole lapsia,mutta minulta on joskus  muitten lapsi kysynyt,että onko enkeleitä oikeasti olemassa ja vastasin,että on ja takuuvarmasti onkin. Mutta emme niitä näe. Ja se vastaus tyydytti.

Jos ihmisellä ei ole mitään toivoa muusta,kuin tästä kurjasta kivulloisesta elämästä, niin se ajatus masentaa ja kauhistaa. Tuottaaa henkistä tuskaa.Mutta kun uskoo johonkin muuhun parempaan,niin onhan edes toivo paremmasta.

Olen kyllä sitä mieltä,ettei ateistien pitäisi tämmöisillä keskustelu palstoilla tuoda tunkkaisia jatuksiaan ja valheitaan esille.

Kuollut muuttuu kummitukseksi ja näkee kaiken, mitä teet.

kerran poistunut ruumiistaan kirjoitti:

Kyllä henkimaailma on olemassa ja sinne me kaikki mennään, kun joskus kuollaan.Siis siirrytään toiseen olomuotoon.Se on täysin varmaa.Ei lapselle pidä puhua siten,että ollaa epävarmoja  henkimaailmasta.

Itselläni ei ole lapsia,mutta minulta on joskus  muitten lapsi kysynyt,että onko enkeleitä oikeasti olemassa ja vastasin,että on ja takuuvarmasti onkin. Mutta emme niitä näe. Ja se vastaus tyydytti.

Jos ihmisellä ei ole mitään toivoa muusta,kuin tästä kurjasta kivulloisesta elämästä, niin se ajatus masentaa ja kauhistaa. Tuottaaa henkistä tuskaa.Mutta kun uskoo johonkin muuhun parempaan,niin onhan edes toivo paremmasta.

Olen kyllä sitä mieltä,ettei ateistien pitäisi tämmöisillä keskustelu palstoilla tuoda tunkkaisia jatuksiaan ja valheitaan esille.

Pitäis puhua paskaa niin kuin sinä? Sun "varma" on ihan täyttä pelleilyä ja huuhaata. Ikävä kuulla, että myrkytät lastesikin mielen.

Totuuden, tietenkin.

Kun ihminen kuolee, tulee pimeys ja se elämä oli sitten siinä. Kerta kaikkiaan. The end.

kerran poistunut ruumiistaan kirjoitti:

Kyllä henkimaailma on olemassa ja sinne me kaikki mennään, kun joskus kuollaan.Siis siirrytään toiseen olomuotoon.Se on täysin varmaa.Ei lapselle pidä puhua siten,että ollaa epävarmoja  henkimaailmasta.

Itselläni ei ole lapsia,mutta minulta on joskus  muitten lapsi kysynyt,että onko enkeleitä oikeasti olemassa ja vastasin,että on ja takuuvarmasti onkin. Mutta emme niitä näe. Ja se vastaus tyydytti.

Jos ihmisellä ei ole mitään toivoa muusta,kuin tästä kurjasta kivulloisesta elämästä, niin se ajatus masentaa ja kauhistaa. Tuottaaa henkistä tuskaa.Mutta kun uskoo johonkin muuhun parempaan,niin onhan edes toivo paremmasta.

Olen kyllä sitä mieltä,ettei ateistien pitäisi tämmöisillä keskustelu palstoilla tuoda tunkkaisia jatuksiaan ja valheitaan esille.

Kukaan ei ole tullut kuoleman jälkeen kertomaan, mitä on sen jälkeen, joten turha sinun on uskomustasi todeksi kertoa. Niinkuin ei kenenkään muunkaan.

Vierailija kirjoitti:

kerran poistunut ruumiistaan kirjoitti:

Kyllä henkimaailma on olemassa ja sinne me kaikki mennään, kun joskus kuollaan.Siis siirrytään toiseen olomuotoon.Se on täysin varmaa.Ei lapselle pidä puhua siten,että ollaa epävarmoja  henkimaailmasta.

Itselläni ei ole lapsia,mutta minulta on joskus  muitten lapsi kysynyt,että onko enkeleitä oikeasti olemassa ja vastasin,että on ja takuuvarmasti onkin. Mutta emme niitä näe. Ja se vastaus tyydytti.

Jos ihmisellä ei ole mitään toivoa muusta,kuin tästä kurjasta kivulloisesta elämästä, niin se ajatus masentaa ja kauhistaa. Tuottaaa henkistä tuskaa.Mutta kun uskoo johonkin muuhun parempaan,niin onhan edes toivo paremmasta.

Olen kyllä sitä mieltä,ettei ateistien pitäisi tämmöisillä keskustelu palstoilla tuoda tunkkaisia jatuksiaan ja valheitaan esille.

Kukaan ei ole tullut kuoleman jälkeen kertomaan, mitä on sen jälkeen, joten turha sinun on uskomustasi todeksi kertoa. Niinkuin ei kenenkään muunkaan.

Todistustaakka on sinun, koska esität älyttömiä väitteitä.

En ole äiti, mutta jos olisin, vastaisin ehdottomasti että kuolemassa lakkaamme olemasta ja pääsemme siis ikuisesti turvaan kaikelta kivulta, kärsimykseltä ja mielipahalta. Ei siihen mitään enkeleitä ja taivaita tarvita, koska kuolleet eivät tunne mitään. Mieluummin korostaisin näitä kärsimyksestä pääsemisiä kuin sitä ettei mummi saa enää koskaan maistaa jäätelöä tai kuulla linnun laulavan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kerran poistunut ruumiistaan kirjoitti:

Kyllä henkimaailma on olemassa ja sinne me kaikki mennään, kun joskus kuollaan.Siis siirrytään toiseen olomuotoon.Se on täysin varmaa.Ei lapselle pidä puhua siten,että ollaa epävarmoja  henkimaailmasta.

Itselläni ei ole lapsia,mutta minulta on joskus  muitten lapsi kysynyt,että onko enkeleitä oikeasti olemassa ja vastasin,että on ja takuuvarmasti onkin. Mutta emme niitä näe. Ja se vastaus tyydytti.

Jos ihmisellä ei ole mitään toivoa muusta,kuin tästä kurjasta kivulloisesta elämästä, niin se ajatus masentaa ja kauhistaa. Tuottaaa henkistä tuskaa.Mutta kun uskoo johonkin muuhun parempaan,niin onhan edes toivo paremmasta.

Olen kyllä sitä mieltä,ettei ateistien pitäisi tämmöisillä keskustelu palstoilla tuoda tunkkaisia jatuksiaan ja valheitaan esille.

Kukaan ei ole tullut kuoleman jälkeen kertomaan, mitä on sen jälkeen, joten turha sinun on uskomustasi todeksi kertoa. Niinkuin ei kenenkään muunkaan.

Todistustaakka on sinun, koska esität älyttömiä väitteitä.

Kuka on tullut kuoleman jälkeen kertomaan?

Olen kirkkoon kuuluva tapakristitty, agnostikko ehkä jos pitää lokeroida. Ateististakaan mua ei kyllä pitkä väli erota.

Mies ei kuulu kirkkoon.

Poika eskarissa. Hän tänään kysyi multa, montako elämää ihmisellä on. Vastasin, että minä ajattelen että yksi, mutta jotkut ajattelee eri tavalla. Lopullista totuutta ei äiti tiedä. Oli pojalle ok.

Kuolemasta on puhuttu monelta kantilta.

Pojan kaverin isä on kuollut ja on nyt kaverin mukaan pilven reunalla. Olen sanonut, että se on yksi oikein kaunis tapa sanoa että joku on kuollut. 

Haudalle kun viedään kukkia/kynttilöitä, niin pohtii mitä siellä haudassa on ja miksi on hauta jne. Pohtii tuhkauksen ja arkkuhautauksen eroa jne. Pojan pohdinnoissa korostuu ihminen lihana, esimerkiksi miettii että voiko kuolleen vauvan paistaa uunissa "jos on tosi tosi köyhä ja nälkäinen" jne. Kun kysyy, miksi viedään kukkia tms. niin sanon totuuden eli että se on meidän palvelus jollekin elossa olevalle, viedään hänen puolestaan. Olen sanonut, että minä vien ruusut ja kynttilät mieluiten niille, jotka elävät. Että minun katsomuksessani se kuollut ei enää tiedä millä tavoin häntä muistamme, mutta että meidän tulee kunnioittaa erilaisia katsomuksia, joita on meidän rinnalla elävillä ihmisillä.

Sitä korostan paljon, että toiselle jokin on satua ja toiselle se on pyhällä tavalla totta. Ja että hän saa kasvaa ajan kanssa omaan totuuteensa, ja se voi olla eri kuin minun tai isän ja että meille hän on aina rakas ihminen riippumatta siitä miten ajattelee.

Mun isä opetti, että kun kuolee tapaa kaikki jo aikaisemmin kuolleet rakkaansa, niin ihmiset kuin lemmikitkin. Kristitythän diskriminoi lemmikkejä. 

Olen jo 70.v. mies ja lapseton,kun olen vanhapoika. Niipä elämäni aikana olen ollut saattamassa ja kantamassa lukuisia vainajia haudan lepoon jopa kaikki lähi sukulaisenikin. Minulle ei enää hautajaiset ja kuolema ole mikään ongelma.

Olin serkkuni hautajaisissa ja aloitimme vainajan hautaan viennin kappelista.Vainajan aikuinen poika(kommunisti alkoi vapista hervottomasti )ja kaatui jokun syliin. Hänen kotonaan ei koskaan puhuttu kuolemasta muutoin kuin ,että ruumis paiskataan kylmään hautaan ja paljon kivistä maata päälle.  Mies meni melkein tajuttomaksi,kun alkoi ajatella,että hänen äitinsä joutuu maan alle.Eikä voinut kantaa vainajan arkkua.

Muitakin tapauksia muistan,mutta se oli surkein todiste siitä mitä ateisti ajattelee kun ei ole mitään toivoa.

Lapselle ei ikinä pidä puhua sellaista ettei kuoleman jälkeen ole mitään muuta kuin hauta.Kyllä ruumis sinne joutaa,mutta tietoisuutemme,,sieluja henki menee muualle.Vaikkapa taivaaseen.

No että kuolema on helpotus, kärsimys ja tietoisuus lakkaa, ruumis hajoaa ja maatuu. Se juuri antaa elämälle merkityksen, on vain tämä elämä. Kannattaa siis miettiä ja ajatella omilla aivoilla eikä totella muita suin päin ja kulkea massan mukana. Elämä on arvokasta myös eläimille, jopa kasveille. Ei sovi luontoäitiä "raiskata".

Kuoleman jälkeen laitetaan arkkuun ja haudataan.

Vierailija kirjoitti:

Mitä ateistivanhempi vastaa lapselleen, joka kysyy, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu?

Tottakai totuuden. Ihminen kuolee, kuopataan ja elää vain muistoissa sen jälkeen.

Ihan turha jauhaa mitään enkeli taivaan-skeidaa.

Vierailija kirjoitti:

Ateistit saisivat hoitaa hautauksen ja "seremoniansa" itse, mielestäni eivät kuulu kirkollisten palvelujen piiriin, sillä tuskin teistä kukaan edes kuuluu kirkkoon, ja miten te edes haluatte ylipäätään niitä käyttää, kun teillä on niin vahva näkemys ja mielipide asiasta. Eli maalla asuvat voivat sukulaisvoimin kaivaa kolon vaikka puutarhaansa tms. ja sepittää ihan omat tarinansa arkun äärellä, ja jälleennäkemisen toivostahan te ette voi puhua mitään..no kaupungissa sitten onkin "pikku" onkelma, että mihin se ruumis pökätään..oisko sitten kivi jalkaan ja lähimpään vesistöön mätänemään..en tiiä siinäpä teille tuumailtavaa, äkkiä hus pois kirkoista, nehän on ihan kamalia paikkoja!

No kuules, ainakin tämä ateisti ottaisi oikein mielellään jonkin muun maahanlaskutavan kuin kirkossa järkätyn seremonian - sellaista (ainakaan laillista) ei vaan taida olla. Olen kanssasi ihan samaa mieltä siitä, että kirkon ja valtion välit on Suomessa liian läheiset ja tehtävät pöljästi jaettu. Silti olen tyytyväinen, että pääsen katoamaan hautausmaalle, ne kun on kauniita paikkoja ja mua lohduttaa ajatus aineen kiertokulusta. Siis että mun hiukkasista tulee vaikka ruohoa, jota antiloopit taas syövät (tämä on populaarikulttuurireferenssi). Mutta saa mut tietysti haudata vaikka metsään, puistoon tai mereenkin, jos se sopii sulle paremmin. Rakkautta!