Mitä ateisti kertoo lapselle kuolemasta?

Ateisti kertoo että maailma on synkkä ankea paikka jossa ei ole toivoa tässä elämässä eikä mitään toivoa kuoleman jälkeenkään. Ateisti kertoo lapselleen että ihminen on vain yksi eläinlaji ja moraali on vain subjektiivinen käsite. Ateistin maailmankuva on pimeä, synkkä ja lohduton.

ohis mutta jotakin omia mietteitäni.

Mielestäni kuolemasta on hyvä puhua lapsille ja lapsen oman kiinnostusten ja kysymysten ja tietenkin ikätason mukaisesti. 

Sillä ei ole niin väliä että mikä on oma vakaumus (toki oman vakaumuksensa mukaisesti ja ehkä samalla voi yhdessä lapsen kanssa miettiä että on paljon muitakin tapoja joihin ihmiset uskovat).

Kuolema on aikuisellekin vaikea asia, mutta minulle on pienenä kerrottu että me kaikki kuitenkin kuollaan joskus ja se on luonnollista.Mielestäni kuolema ei ole koskaan ollut pelottava juttu, se on vain "pakollinen juttu". 

Kuolema on myös asia jolle ei voi tehdä mitään ja se on surullista. Turhauttavaa koska monille asioille voi tehdä jotain. Suru kuuluu ihmisen elämään ja sitä on hyvä käsitellä.

Nuo taivas ja enkelihöpinät ovat vähän niin ja näin. Muistan omasta lapsuudestani sen hämmennyksen ja pettymyksen, kun selitettiin, että äiti on enkelinä siellä taivaassa ja katselee ja on läsnä. Minä ihmettelin, että mikä minussa on vikana, kun minä en havaitse äidin läsnäoloa mitenkään, eikö äiti rakasta minua? Miksi se ei vastaa millään tavalla?

En aio omille lapsille selitellä taivaasta ja enkeleistä, kerron kyllä, että jotkut ihmiset uskovat siihen, jotkut taas jälleen syntymiseen, jotkut siihen, että elämä vain lakkaa olemasta eikä ihminen mene sieluineen mihinkään paikkaan. Todellisuudessa kukaan ei varmuudeksi tiedä, mitä tapahtuu. Ihmiset elävät muistoissamme.

4-vuotiaalle lapselle vastasin: "Kun kuolee, pääsee sinne missä oli ennen kuin syntyi."

Mielestäni tämä on ikätason mukainen vastaus ja lisäksi ruokkii lapsen omaa pohdintaa ja mielikuvitusta. Lapsi jatkoi kysymällä, että mikä se paikka sitten on, mihin vastasin: "Sitä ei voi muistaa."

Myöhemmin olen vastannut myös: "Kun jokin elävä kuolee, siitä syntyy uutta elämää kuten kukkia."

[quote author="Vierailija" time="15.01.2014 klo 09:40"]Meillä on ateisteja koko perhe, lapsetkin ovat omilla aivoillaan jo aikoja sitten tajunneet nämä iltasatujorinat aivottomaksi hölinäksi. Läheisiä ihmisiä on kuollut monia ja lasten kanssa paljon puhuttu ihmiselosta, vanhenemisesta ja kuolemasta. Miksi te uskovaiset haluatte valehdella lapsillenne on minun vastakysymykseni?

[/quote]

Emme me mitään valehtele, mitä ihmettä tarkoitat? Taivas on meille tosi.

[quote author="Vierailija" time="16.01.2014 klo 00:39"]

[quote author="Vierailija" time="15.01.2014 klo 09:40"]Meillä on ateisteja koko perhe, lapsetkin ovat omilla aivoillaan jo aikoja sitten tajunneet nämä iltasatujorinat aivottomaksi hölinäksi. Läheisiä ihmisiä on kuollut monia ja lasten kanssa paljon puhuttu ihmiselosta, vanhenemisesta ja kuolemasta. Miksi te uskovaiset haluatte valehdella lapsillenne on minun vastakysymykseni?

[/quote]

Emme me mitään valehtele, mitä ihmettä tarkoitat? Taivas on meille tosi.

[/quote]

Vaan vallan vailla todisteita.

[quote author="Vierailija" time="16.01.2014 klo 00:44"]

[quote author="Vierailija" time="16.01.2014 klo 00:39"]

[quote author="Vierailija" time="15.01.2014 klo 09:40"]Meillä on ateisteja koko perhe, lapsetkin ovat omilla aivoillaan jo aikoja sitten tajunneet nämä iltasatujorinat aivottomaksi hölinäksi. Läheisiä ihmisiä on kuollut monia ja lasten kanssa paljon puhuttu ihmiselosta, vanhenemisesta ja kuolemasta. Miksi te uskovaiset haluatte valehdella lapsillenne on minun vastakysymykseni?

[/quote]

Emme me mitään valehtele, mitä ihmettä tarkoitat? Taivas on meille tosi.

[/quote]

Vaan vallan vailla todisteita.

[/quote]

Raamattuhan on täynnä todisteita, sitä ei ole kukaan pystynyt täysin todistamaan vääräksi, ei vielä yksikään tiedemies. Ihminen ei ylipäätään pysty muutenkaan selittämään kaikkea järjellä, vaikka kuinka tahtoisi olla kaikkitietävä. Aika heikolla pohjalla on teidän ateistienkien selitykset kuoleman jäleisestä elämästä ja muista elämän suurista kysymyksistä. Usko on lahja Jumalalta, ja sitä tarjotaan jokaiselle sitä haluavalle. Uskoa ei voi järjellä selittää, sitä ei saa ihminen aikaan vaan Pyhän Hengen työ ihmisessä. Oletteko te ateistit ikinä edes leikitelleet ajatuksella, että jos Raamattu onkin totta niin kuinka teidän käy viimeisellä tuomiolla...uskovilla ei ole mitään hävittävää kävi kuinka kävi.

kerro mulle, miten "sitä tarjotaan jokaiselle sitä haluavalle"? Itse haluaisin uskoa, mutta en vaan voi. En ole myöskään koskaan kokenut mitään "uskoa". Lapsena luin iltarukouksia, koska pelkäsin että muuten jumala suuttuu ja jotain pahaa tapahtuu. Se oli ahdistavaa ja verrattavissa pakko-oireisiin.

Ehkä sua on joku aikuinen pelotellut lapsena Jumalan vihasta, se on kyllä vahingollista lapselle, sillä lapsethan ovat erityisesti Jumalan sydäntä lähellä. Valitettavasti tietyissä uskon piireissä tätä esiintyy..kaikki ihmisethän ovat syntisiä niin uskovatkin, mutta meillä on Jeesuksen ristin työn sovituksen kautta mahdollisuus pyytää niitä anteeksi, joka päivä on armo uusi. Tämä nyt ei tietenkään tarkoita sitä, että tietoisesti tekee syntiä ja sitten pyytää anteeksi. Raamattu on Jumalan rakkauskirje ihmisille. Omassa uskoon tulossa ei tapahtunut mitään maata järisyttävää, kokemuksia on hyvin erilaisia, Jumala tietää mikä kullekin sopii. Jos aidosta sydämestä annat elämäsi Jeesukselle ja pyydät Häntä elämääsi, olen ihan varma, että uskon löydät. Älä siis ponnistele ajatuksen tasolla koko ajan, että et voi etkä halua uskoa..et ole silloin valmis vilpittömästi ja puhtaasta sydämestäsi antamaan elämääsi korkeimman käteen. Suosittelen osallistumaan Alfa-kurssille jos sellaisia paikkakunnallasi järjestetään, siellä saa keskustella, pohtia, epäillä, kysellä ja kyseenalaistaa. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että kun tulin uskoon en ole ikinä aikaisemmin kokenut sellaista yli ymmärryksen käyvää mielen rauhaa, vaikka elämässäni oli todella haastava ajanjakso. Olin kyllä kuullut ja ihmetellyt, että mitä se sellainen on. No nyt tiedän=) Raamattu ja Rukous, niistä voi aloittaa.

En ymmärrä, miksi uskovaiset todistelevat tällä palstalla, kysyttiin ateistien mielipiteitä. Avatkaa oma ketjunne!

Minä olen sanonut lapsilleni, että ihminen kuolee samoin, kuin mikä tahansa eläin. Lisäksi olen kertonut lapsille sopivin sanoin, että ihmisen osalta tietoisuus omassa olemassaolosta loppuu. Tyyliin, ettei ihminen tiedä olevansa kuollut, eikä osaa silloin ajatella eikä tuntea mitään. Olen myös lasten kysyessä kertonut eri hautaamistavoista. Minut ilman muuta poltetaan ja tuhkat saa levittää luontoon ihan mihin vaan halutaan. En siis tarvitse mitään kirkolta, en uurnalehtopaikkaa enkä arkun paikkaa. Mitään muistotilaisuuttakaan en halua.

Lapset on kysyneet myös taivaasta ja siitä, että siellä muka tavattaisiin muut kuolleet sekä enkeleistä. Olen sanonut, että jotkut näin uskovat ja toiset uskovat taas jotain ihan muuta, mutta minä en.

Lapsiani ei ole kastettu, käyvät elämänkatsomustiedon tunneilla.

Mielestäni on hyvin helppoa ajatella niin,että kun kuolemme,niin siirrymme vain toiseen olomuotoon,joka on paljon mukavampi kuin tämä nykyinen.Ei ainakaan lapselle pidä sellaista kertoa,että meidät lasketaan kylmään pimeään hautaan jossa mätänemme.Sellainen ei ole tarpeen.Vaikka niinhän se kyllä ruumille käy.Ja joutaakin käydä,mitä me sillä enää sitten tehdään.Mutta jos ihminen on ns, ateisti,niin silloin on vain se  ainoa ajatus,että me mätänemme haudassa.Ja se tuntuu hirveälle. En osaa itseäni pitää ns, uskovaisena,mutta tiedostan sen että meillä on erillinen tietoisuus joka ei kuole ruumiin mukana, vaan jatkaa eloa jossain muualla olomuodossa.Ehkä hyvinkin sillä taivaassa.

Kuoleman jälkeen on tasan yhtä rankkaa kuin ennen syntymää. Eli ei sen pelottavampaa.

up!

Elämä loppuu kuolemaan.

Sain pysyviä traumoja kun uskovat isovanhemmat sanoivat että se joka uskoo ei kuole ja silti he kuolivat. Aloin vihata jumalaa kahdeksan vuotiaana.

Ateisti-isäni opetti, että vielä me nähdään. Oli sitten mummosta tai lemmikkikissasta tai koirasta kyse. Kun kuolen, kaikki mulle rakkaat ovat vastassa. Musta se on kaunis ajatus. Olen itsekin pakana, mutta yön kylminä hetkinä tuntuu kivalle, että mummo ja eka aviomieskin odottaa, leski kun olen jo. Ei se kuolema pelota. Missä me nähdään, niin ei faija sitä ollut miettinyt. Eikä se oikeastaan ole merkitykselistä, kun tutut odottaa.

Mä oon kertonut enkeleistä. Haluan lapsilla olevan uskon lohdun ja jumalan jonka suojelukseen luottaa ja jonka puoleen rukoilla. Aikuisena voivat sitten pohtia asioita itse.

... ainiin ja lisäksi on puhuttu miten ihminen elää aina toisten muistoissa ja kaikessa miten on toisten elämään eläessään vaikuttanut.

Se ruumis maatuu (kuolee) mutta meinaatko olla vain luukasa?

Sielu ei ole sama kuin kroppa.

Ihmisen kuollessa hänen kehonsa lakkaa elämästä. Ihminen ei enää ole olemassa toisten ihmisten kanssa. Ihminen on kuitenkin aina olemassa niiden ihmisten muistoissa ja sydämissä, joille hän on merkityksellinen. Kuolleen, rakkaan ihmisen voi nähdä unissa. Joku voi jäädä eloon myös musiikkinsa, maalaustensa, kirjojensa tai tekojensa kautta.

Mä olen kertonut lapsille, että kun ihminen kuolee, se on sama kuin lampusta sammuisi valo, kun se menee rikki. Se jäljelle jäänyt lamppu on kuin ruumis, joka ei ole ilman sitä valoa mitään muuta kuin hyödytön roska. Ja ihminen itse on se valo, ja se ihminen kuollessa sammuu, samoin kuin se lampun valo.

Näin sen asian myös itse käsitän. Ja kyllä on kerrottu, että suurin osa ihmisistä kuolee vasta vanhoina, ja että kuollut ei pelkää mitään, ei tunne mitään. Pahahan se olisi enkelitarinoita alkaa kertomaan, kun itse ei niihin usko.