Lihavuus ja itsekuri

Up

Koska se energia menee siihen työhön ja niihin jatko-opintoihin. Voimavarat on usein rajalliset ja isolla osalla ihmisistä prioriteeteista riippuen jotkut asiat hoituvat vasemmalla kädellä. Toisilla se on työ, toisilla koti, toisilla liikunta ja ruokavalio ja toisilla jotkut muut harrastukset.

Vierailija kirjoitti:

Laiha ahtaa itsensä täyteen, lihava syö kuin lintu.

Suuri osa itsensä täyteen ahtajista on laihoja, yleensä liikkuvat paljon, eli kuluttavat paljon, ja tapaavat käydä lähes heti ruokailun jälkeen ulostamassa, eli ovan ns. läpipaskoja. Paljon tavaraa nopeasti sisään, paljon tavaraa nopeasti ulos.

Minä lihavana olen sen vastakohta, minä syön ruokaa hyvin vähän, mutta se mitä sitten syön on kaloripitoista, ja olen toistakymmentä vuotta pysytellyt samoissa kiloissa, tosin niitä kiloja on 130. Mulla on kauhea oksentamiskammo, ja sen lisäksi ärtynyt suoli, eli maha menee helposti sekaisin, maha on todella kovaa kipeä ja pöntöllä istut niin kauan kun systeemit on tyhjät. Minä en voi syödä mitä tahansa ilman että tulee maha kipeäksi ja ripuli, enkä halua syödä ähkyyn sen takia koska siitä tulee oksettava olo, ja pelkään yli kaiken sitä oloa.

Minä syön suklaalevyn päivässä, mutta en ahmi sitä, vaan hyvän kirjan kanssa tai telkkariohjelman ääressä nautiskelen palan kerrallaan. En minä pysty esimerkiksi tavallisen kokoista pitsaa syömään kokonaan vaikka henkeni siitä riippuisi jos vielä jotain juomaakin samalla juo, mulle riittää puolikas pitsa vallan mainiosti ja silti saattaa olla vähän ähky olo. 

Lihavuuteen vaikuttaa se mitä syö, ei vaan se kuinka paljon, ja tietysti se että paljonko kuluttaa.

Jokaisella ihmisellä on joku asia jolla yrittää itseään parantaa kun on "paha mieli".

Jollain se on shoppailu, tupakan poltto, alkoholi, muut päihteet, irtoseksi, juokseminen... jokaisella joku joka on addikti, sellainen josta ei ole itsekuria luopua silloin kun on joku asia joka vaivaa mielessä. 

Todella lihavat ihmiset ovat sellaisia joilla kaikilla on joku henkinen taakka, masennus, lapsuuden hylkäämiskokemus tai vaikka hyväksikäyttö tai läheisen ihmisen menetys. Ruoka on se joka tuo lohdun, ei sitä sanota turhaan että on lohturuokia. Kun ihminen on henkisesti jaksamisen äärirajoilla, ja ruoka tuo mielihyvää, sitä on vaikea vastustaa.

Minä olen itsekin lihava, mutta minä en tupakoi, käytä alkoholia, tai muuten vietä huonoa elämää, olen kieltämättä laiska fyysisesti koska en jaksa urheilla itseäni hoikaksi, mutta itsekuriton en ole. Minä olen ollut masentunut lapsesta saakka, ja mulle suklaa on se joka ei koskaan petä eikä jätä. Minulle suklaan syömisen lopettaminen jo ajatuksenakin tuo ihan paniikinomaisen tunteen, jos lähden kaupasta ja huomaan että en ostanut suklaata, tai edes mitään sen korviketta, jysähtää mahan pohjaan jo pelko, se on primitiivinen reaktio. Tiedän järjellä että pärjään vallan mainiosti ilman suklaata, pärjään ilman ruokaakin ihan hyvin muutenkin, mutta tunnepuoli on toinen juttu, suklaata pitää olla joka päivä jotta jaksan päivästä toiseen käydä töissä ym. Minulle suklaa on palkinto siitä että taas yhden päivän jaksoin, jaksoin aamulla nousta ylös ja tehdä kaiken mikä on pakko tehdä.

Jaa....

Mistä saa lisää voimavaroja jotta voi sekä liikkua että tehdä uraa ja myös harrastaa?

Kannattaa aamulla juosta niin lähtee päivä käyntiin