Nykytrendi: n. 2-vuotiaat päiväkodissa kun äiti hoitaa vauvaa

AI nainen ei saakaan tehdä OMAKSI EDUKSI niitä vapaita valintoja? ;) No eipä yllätä että te kotikanat puollatte kyllä tyttöjen systemaattisia abortteja, aviomiehen sukunimen ylivaltaa ja pornoa, mutta ette kestä sitä että nainen tekee muita VALINTOJA. Eipä olekaan se valinta enää ehdoton ;)

Näitä viestejä kun lukee niin tulee siihen loppupäätelmään että taitaa naisia kiinnostaa naiminen ilman ehkäisyä enemmän kuin lastensa hoitaminen.

Vierailija kirjoitti:

Näitä viestejä kun lukee niin tulee siihen loppupäätelmään että taitaa naisia kiinnostaa naiminen ilman ehkäisyä enemmän kuin lastensa hoitaminen.

Joo, toisin kuin niitä isiä, joiden olemassaoloa ei edes muisteta lapsista puhuttaessa. Ja miksi muistettaisiinkaan, kun lapset ovat yhä edelleen lähes 100-prosenttisesti äitien vastuulla, ja toiset äidit varmistavat, ettei kukaan vaan pääse liian helpolla.

Muualla Euroopassa äidit menevät töihin jopa muutaman kuukauden päästä synnytyksestä. Ja ihan täysipäisiä ja menestyviä ihmisiä niissä maissa kasvaa. Ovatko suomalaiset lapset tai äidit joku erityislaji, joka kaipaa hilloamista?   

Ja AP, lopeta se muiden kyttääminen ja hankkiudu eroon epävarmuuksistasi.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhden lapsen äiti siellä huutelee. Kerro miten itse toimit sitten kun sulla on se toinenkin lapsi.

:D tiesitkö, että siellä päiväkodissa niillä päiväkodin tädeillä on neljä alle 3-vuotiasta hoidettavanaan omassa pienryhmässään? 

He ovat siellä palkkatyössä. Joku muu laittaa ruuan ja siivoaa ja työvuoron jälkeen ovat vapaita.

Mulla on neljä alle 3-vuotiasta hoidossa täällä kotona ja yksi eskarilainen. Hyvin saan laitettua ruokaa ja myös siivottua päivän aikana. Saan jopa vietyä ja haettua sen eskarin tämän katraan kanssa. 😁

Pph

Sun kuuluu hoitaa lapsia silloin, kun ne ovat siellä, eikä tehdä kotitöitä. Muut hommat hoidat tietenkin lasten hoitoaikojen ulkopuolella.

Mitä sä selität? Lapset on tuotu perhepäivähoitoon, ihan normi perhejuttuja tehdään. Lapset saavat siivoilla välillä tai kylvettää perunoita tai jotain vastaavaa. Se on kuule 2-vuotiaan mielestä tosi kivaa kun saa rätin käteen ja saa pestä vaikka tuolit ruuan jälkeen. Paskassako täällä me oltaisiin? Pakko se imuri on välillä päivällä käteen ottaa jos ei halua, että 1v syö niitä sisälle kulkeutuneita roskia tms. Ja mulla on myös 4 omaa lasta siis koululaisia, kyllä täällä saa ruokaa tehdä ihan kiitettävästi myös päivällä kun täällä hoitolapsia.

Välillä lajitellaan ja taitellaan pahveja ja viedään niitä. Se on yksi huippuhommista, kuulemma. Tai käydään kaupassa (paitsi nyt korona-aikaan) Siis ihan normiperhejuttuja tehdään, mitä tein omien lastenkin kanssa kun olivat pieniä. Ehkä se on unohtunut joiltain mitä lasten kanssa voi tehdä, eikä se mitään rakettitiedettä ole.

Ja veronmaksajat, siis työssäkävijät kiittää..

Siis mitä tarkoitat?

Sitä että jotkut tämänkin lystin lopulta maksaa.

VAIN Suomessa kytätään ja lytätään äitejä tällä tavalla ainoana maana koko maapallolla.

Asun ulkomailla Euroopassa ja täällä ei KUKAAN tuomitse vaikka laittaisit lapsen hoitoon 6kk ikäisenä vaikka olisit itse kotona, sitä pidetään normaalina.

Suomessa on aina tämä syyllistävä ”pakko selvitä” äideille mutta jos YH-isä tekisi saman ja laittaisi vanhemman lapsen päiväkotiin kukaan ei kommentoisi asiaa mitenkään.

Asuin Suomessa ja olin hyvin, hyvin masentunut koska halusin selvitä 2-vuotiaan ja vastasyntyneen kanssa mutta en saanut apua masennukseen mistään vaikka kuinka sitä pyysin, en olisi täällä varmaan enään ellei ihana äitini olisi painostanut laittamaan 2-vuotiasta päiväkotiin. Aloin pikkuhiljaa parantua masennuksesta vaikka siinä kesti pitkään kun sain energiaa ja ei ollut kamala syyllistynyt olo kun aina tuntui etten leiki vanhemman lapsen kanssa ja hän jää aina ulkopuolelle. Hän rakasti olla puolipäivähoidossa ja rauhoittui eikä ollut enään kateellinen vauvasta niin paljoa. Olen ikikiitollinen päiväkodinhoitajalle, hän oli kuin enkeli minulle joka hoiti lastani kun yritin itse omilla voimilla selvitä masennuksesta. Nyt siis asumme ulkomailla eikä täällä ole minkäännäköistä painetta pitää lasta kotona, eikä myöskään painetta laittaa vanhempaa lasta päiväkotiin jos ei niin halua. Suomessa et voi äitinä KOSKAAN tehdä mitään oikein.

Yhteiskunta mahdollistaa tällaisen vaihtoehdon, joten totta kai moni sitä hyödyntää. As simple as that. Jos haluatte asiaan vaikuttaa, ottakaa yhteyttä poliitikkoihin, turha yksittäisiä äitejä syyllistää. Perheillä on erilaisia elämäntilanteita/voimavaroja/tukiverkkoja ja lapset ovat temperamenteiltaan ja esim. unitaidoiltaan erilaisia. Ette siis voi suoraan vertailla omaa jaksamistanne muihin.

Vierailija kirjoitti:

On tämä nykyäitiys kyllä jännää, kielletään ja käsketään yhtä aikaa. Milloinkaan ei ole hyvä. No, aloittaja, mulla on sulle muutamakin kysymys omasta perheestäni, jos osaisit auttaa. Mulla on siis 4,5-vuotias osapäivähoidossa päiväkodissa samalla aikaa kun (hui kauhistus!) olen vauvan kanssa kotona. Kas tässä:

1. Asuinalueellamme on päivisin ja iltapäivisinkin puistoissa tyhjää, sillä suurin osa lapsista on kuin onkin päivähoidossa, ja iltapäivistä puistoissa on lähinnä alakoululaisia, joita ei leikki-ikäiset kiinnosta. Omassa taloyhtiössämme on vain kaksi muuta lapsiperhettä, yksi kurdin- ja yksi hindin/englanninkielinen. Yhteistä kieltä lapsillamme ei ole, saati meillä äideillä. Mistä muualta kuin päiväkodista ehdottaisit, että etsisin lapselleni seuraa ja itselleni äitikavereita? Omat äitikaverini, huikeat kaksi kappaletta, muuttivat paikkakunnalta pois.

2. Lapsellani on lievä puheen kehityksen viivästymä tjsp., en muista tarkkaa diagnoosia, ja päiväkodissa hän on tähän erikoistuneen pedagogin erityisryhmässä muiden samanlaisten lasten kanssa, pienryhmän erikoisuutena on mm. musiikkiterapia. (Yksityinen päiväkoti.) Miten sinä ehdottaisit, että minä alkaisin jollakin muulla kuin päiväkodin avulla terapoida lasta, pitää huolen hänen kehityksestään ja saada hänet innostumaan opetettavasta aiheesta? Olen esimerkiksi harvinaisen epämusikaalinen. Eli mitä vaikkapa tuon musiikkiterapian tilalle ehdotat? Monkey Phonics à la South Park?

3. Esikoiseni oli harvinaisen huono nukkumaan, jopa siinä määrin että töihin palattuani olin näin lähellä joutua burnikselle. Hän on vasta nyt, päiväkotipäivistä väsähtäneenä, alkanut nukkua paremmin, ja löytyipä päiväkodista apuja ja asiantuntijaneuvoja hänen huonounisuuteensakin. (Neuvolasta ei löytynyt.) Miten muuten kuin päiväkodin avulla esität, että perheemme unirytmi pysyy edes miten kuten nitisten ja natisten kasassa? Muistathan siis tässä yhtälössä, että puistoissa leikkikavereita ei ole eikä taloyhtiön pihalla, äitikavereita ei ole, yhtä mummoa ei voi pyytää apuun korona-aikana, ja toinen mummo on rajan takana pääsemättömissä. Plus minulla on vauva ja huusholli hoidettavana, mies on töissä ja osallistuu minkä ehtii, mutta ei hänkään saa esikoista väsähtämään samoin kuin kaverit ja leikki. Eli miten? Kloroformilla?

Sanonpa tähän loppuun, että olkaa onnellisia terveistä, helpoista ja hyvinnukkuvista lapsistanne, te leppoisaa kahvittelua muiden kotonaolevien lasten ja äitien kanssa harrastavat. Te ette voi tietää mitään niistä realiteeteista, jotka erääntyvät kerralla maksettaviksi, silloin kun lapsi ei ole yhtä tai mitään noista yllä mainituista.

Ja useampi ilkeämielinen onkin tiedustellut jo sitä, miksi lapset piti tehdä jos ei niiden kanssa pärjää: Minä. En. Tiennyt. miten väsyttävää vaativan lapsen kanssa voi olla. Minä. En. Tiennyt. miten uupuneeksi voin päästä. Ja sen sijaan, että tarjoaisitte vain kylmäkiskoista niskojenne nakkelua, niin voisitte kokeilla tarjota edes empatiaa tai herraisä jopa konkreettista apua. Vai pitääkö lapset jättää varmuuden vuoksi tekemättä, jos ne sattuvatkin olemaan tavallista vaativampia? Vai onko niin, että vaikka olisi tarjolla vaikka mitä tukea perheemme jaksamiseen, niin minä en saa niitä käyttää? Vai vain muut äidit eivät saa? Vai jotain muuta? Mitä?

TÄMÄ! Naiset tuomitsevat aina toisten naisten äitiyttä vaikka kenenkään perhe ja lapset EIVÄT ole samanlaisia! Eikä myöskään esim äidin temperamentti.

Meillä on yksi lapsi, jonka kanssa olin kotona, kunnes lapsi täytti 2,5 vuotta. Sen jälkeen lapsi oli vuoden osa-aikaisena päiväkodissa ja itse osa-aikaisena töissä. Lapsi oli siis silloin päivät päiväkodissa, kun itselläni oli työvuoro. Nyt lapsi on eskarilainen.

Veljeni lapsi (1 vuotias) oli meillä yhden viikonlopun yökylässä. Oli oikein mukavaa, mutta olihan siinä työtä AIVAN eri tavalla. JOS minulla olisi nyt 1 vuotias oma lapsi ja vanhempi sisarus olisi n. 3 vuotta, niin veisin hänet ehdottomasti osa-aikaisesti päiväkotiin! En näe tässä mitään, en kertakaikkiaan MITÄÄN ongelmaa. 

Kyllä sille lapselle riittää se lyhyt hoitopäivä, esim 8-12 ei sen tarvitse siellä koko päivää olla jos äiti tai isä kotona. Jos siis ihan pakko viedä hoitoon kun ei jaksa. Tänäänkin eräs pieni 3 vuotias itki lohdutonta itkua kun oli äitiä ikävä. Sydäntä oikein kouraisi kun tiesin, että äiti kotona vauvan kanssa. No ihan kivaa hänellä silti oli, mutta on sillä lapsellakin tunteet.

Pk täti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhden lapsen äiti siellä huutelee. Kerro miten itse toimit sitten kun sulla on se toinenkin lapsi.

:D tiesitkö, että siellä päiväkodissa niillä päiväkodin tädeillä on neljä alle 3-vuotiasta hoidettavanaan omassa pienryhmässään? 

He ovat siellä palkkatyössä. Joku muu laittaa ruuan ja siivoaa ja työvuoron jälkeen ovat vapaita.

Mulla on neljä alle 3-vuotiasta hoidossa täällä kotona ja yksi eskarilainen. Hyvin saan laitettua ruokaa ja myös siivottua päivän aikana. Saan jopa vietyä ja haettua sen eskarin tämän katraan kanssa. 😁

Pph

Sun kuuluu hoitaa lapsia silloin, kun ne ovat siellä, eikä tehdä kotitöitä. Muut hommat hoidat tietenkin lasten hoitoaikojen ulkopuolella.

Mitä sä selität? Lapset on tuotu perhepäivähoitoon, ihan normi perhejuttuja tehdään. Lapset saavat siivoilla välillä tai kylvettää perunoita tai jotain vastaavaa. Se on kuule 2-vuotiaan mielestä tosi kivaa kun saa rätin käteen ja saa pestä vaikka tuolit ruuan jälkeen. Paskassako täällä me oltaisiin? Pakko se imuri on välillä päivällä käteen ottaa jos ei halua, että 1v syö niitä sisälle kulkeutuneita roskia tms. Ja mulla on myös 4 omaa lasta siis koululaisia, kyllä täällä saa ruokaa tehdä ihan kiitettävästi myös päivällä kun täällä hoitolapsia.

Välillä lajitellaan ja taitellaan pahveja ja viedään niitä. Se on yksi huippuhommista, kuulemma. Tai käydään kaupassa (paitsi nyt korona-aikaan) Siis ihan normiperhejuttuja tehdään, mitä tein omien lastenkin kanssa kun olivat pieniä. Ehkä se on unohtunut joiltain mitä lasten kanssa voi tehdä, eikä se mitään rakettitiedettä ole.

Ja veronmaksajat, siis työssäkävijät kiittää..

Siis mitä tarkoitat?

Sitä että jotkut tämänkin lystin lopulta maksaa.

En kyllä ymmärrä vieläkään. Saa vääntää ratakiskosta 🤔

Oho, en tiennytkään että toimintani on näin tuomittua. :D

Mulla siis kohta 2kk vauva ja 4v on päiväkodissa neljänä päivänä viikossa n. 4-5h päivässä.

Jossain vaiheessa loppuraskausessa mietin onko se väärin ja rahantuhlausta.

Nyt kuitenkin tiedän että ratkaisu oli meille oikea. Esikoinen menee edelleen mielellään päiväkotiin, joka on yksityinen liikuntapäiväkoti.

Vauvalla on paha refluksi, eli on kivuton ja itkemättä pääsääntöisesti sylissä. Mies tekee vuoroviikoin aamu/iltavuoroa, eikä siten ole aina esimerkiksi apuna laittamassa lapsia nukkumaan. Nyt vauva huutaa taukoamatta kun hoidan esikoisen hampaanpesut ym pakolliset joihin tarvitsen molempia käsiä.

Vauva huutaa vaunuissa taukoamatta, eli emme paljoa ulkoile. Nukkuu päiväunia hyvin kevyesti, eli herää heti kun laskee pois sylistä. Olisi mielestäni epäreilua esikoiselle olla kotona ja jäädä vähälle huomiolle isompitarpeisen vauvan takia, kun päiväkodista on löytynyt hyviä kavereitakin.

Toivomme vauvalle toki löytyvän apua, tutkimukset vielä kesken ja lääkkeitä kokeilussa.

Mulla reilu 3-vuotias hoidossa 2-3pvä/vko, kun olen vauvan kanssa kotona. Myönnettäköön, että on vähän kipuiltu asiasta mieheni kanssa, vaikka neuvolassakin sanottiin, että lapselle hoidossa jatkaminen on kuitenkin sitä ns normaalia arkea. Keväällä ei tietty ollutkaan hoidossa koronan takia ja siinä opittiin säätämään lapsen ja vauvan kanssa asiat kotona. Nyt taas palattu hoitoon ja pidetään tärkeänä, että lapsi oppisi leikkimään kavereiden kanssa (missä onkin nyt menty selvästi eteenpäin) ja toisaalta saadaan pidettyä myös lähellä oleva hoitopaikka. Jos näyttää, että esim 3 pvän hoitoviikko on liian raskas esikoiselle, niin sitten välillä taas lyhyempiä päiviä ja vaan 2 hoitopäivää viikossa. Jokainen tekee omat päätökset ja tietää, mikä sopii omille lapsille ja perheelle parhaiten.

Vierailija kirjoitti:

VAIN Suomessa kytätään ja lytätään äitejä tällä tavalla ainoana maana koko maapallolla.

Asun ulkomailla Euroopassa ja täällä ei KUKAAN tuomitse vaikka laittaisit lapsen hoitoon 6kk ikäisenä vaikka olisit itse kotona, sitä pidetään normaalina.

Suomessa on aina tämä syyllistävä ”pakko selvitä” äideille mutta jos YH-isä tekisi saman ja laittaisi vanhemman lapsen päiväkotiin kukaan ei kommentoisi asiaa mitenkään.

Asuin Suomessa ja olin hyvin, hyvin masentunut koska halusin selvitä 2-vuotiaan ja vastasyntyneen kanssa mutta en saanut apua masennukseen mistään vaikka kuinka sitä pyysin, en olisi täällä varmaan enään ellei ihana äitini olisi painostanut laittamaan 2-vuotiasta päiväkotiin. Aloin pikkuhiljaa parantua masennuksesta vaikka siinä kesti pitkään kun sain energiaa ja ei ollut kamala syyllistynyt olo kun aina tuntui etten leiki vanhemman lapsen kanssa ja hän jää aina ulkopuolelle. Hän rakasti olla puolipäivähoidossa ja rauhoittui eikä ollut enään kateellinen vauvasta niin paljoa. Olen ikikiitollinen päiväkodinhoitajalle, hän oli kuin enkeli minulle joka hoiti lastani kun yritin itse omilla voimilla selvitä masennuksesta. Nyt siis asumme ulkomailla eikä täällä ole minkäännäköistä painetta pitää lasta kotona, eikä myöskään painetta laittaa vanhempaa lasta päiväkotiin jos ei niin halua. Suomessa et voi äitinä KOSKAAN tehdä mitään oikein.

VAIN, KOSKAAN, IKINÄ jne..

Onneksi en tunne sinua, etkä pääse tuomaan VALOASi elämääni ;)

Tuttavallani on kaksi lasta, joista huomaa että heidän kansaan on vietetty aikaa. Lapset ovat rakastetun oloisia, rohkeita, hyväkäytöksisiä, sopivan puheliaita kivoja lapsia. Isompi lapsi oli päivähoidossa mutta tuttavani jäätyä äitiyslomalle isompi jäi kotiin.

Kun käyn siellä kylässä tunnen surua ja huonoa omatuntoa . Omat lapseni olen kasvattanut ”siinä sivussa”. Nyt ovat jo isoja koululaisia eivätkä niin enää äidin kanssa viihdy. Jotenkin mietin, että jos vaan saisin tuon lasten lapsuusajan takaisin, toimisin täysin toisin.

Pointti on varmaan se, että elämässä ei aina kannata mennä helpoimman kautta. Todellinen onni tulee siitä että tärkeiden asioiden eteen näkee myös vaivaa.

Vierailija kirjoitti:

Mutta sittempä ne kotona vauvan kanssa olleet äidit ovat ihmeissään kun pitäisi lähtä töihin/opiskelemaan ja saada se vauvakin hoitoon...mutta kuinka ollakaan..vauvan hoitopaikan viekin joku toinen kotona oleva vanhempi joka tuo lapsen hoitoon. Ja näin pitää parhaimmilaan sirotella ne omat lapset kahteen eri päiväkotiin! Subjektiivinen päivähoito-oikeus on kallis munauksien munaus ja se pitäisi poistaa pikimmiten!

Kaikki eivät asu Helsingissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta sittempä ne kotona vauvan kanssa olleet äidit ovat ihmeissään kun pitäisi lähtä töihin/opiskelemaan ja saada se vauvakin hoitoon...mutta kuinka ollakaan..vauvan hoitopaikan viekin joku toinen kotona oleva vanhempi joka tuo lapsen hoitoon. Ja näin pitää parhaimmilaan sirotella ne omat lapset kahteen eri päiväkotiin! Subjektiivinen päivähoito-oikeus on kallis munauksien munaus ja se pitäisi poistaa pikimmiten!

Kaikki eivät asu Helsingissä.

Se samainen subjektiivinen päivähoito-oikeus on kuule ihan koko maassa.

Vierailija kirjoitti:

Minusta on hassua näissä keskusteluissa, että lapsista puhutaan aina jonain homogeenisenä joukkona. Sehän riippuu täysin lapsen tempperamentista ja luonteesta, mikä hänelle parhaiten sopii.

Itse olin hyvin herkkä ja ujo lapsi ja minut laitettiin neljävuotiaana päiväkotiin, vaikka pikkusiskoni oli kotona. Olin siitä valtavan katkera. Vihasin päiväkotia eikä minulla ollut yhtään kaveria. Istuin vain kaikki päivät aidan vieressä yksinäni tai sisällä jossain nurkassa.

Olen myöhemmin ollut töissä päiväkodissa ja kyllähän osalle lapsista päiväkoti sopii jo pienmpänä. Ovat iloisia ja riehakkaita, on kavereita ja lapsi selvästi viihtyy. Sitten on taas aina niitä minun kaltaisiani herkempiä lapsia, jotka kärsivät, kun eivät saa riittävästi huomiota.

Se, minkä ikäisenä lapsi laitetaan päiväkotiin, jos laitetaan ollenkaan, pitäisi päättää lapsen persoonan mukaan. Ainakin siinä tapauksessa, jos toisella vanhemmalla on mahdollisuus jäädä kotiin.

Toisaalta taas, paraneeko ne kaveritaidot, mikäli ikäisiään lapsiaan näkee vasta eskarissa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta sittempä ne kotona vauvan kanssa olleet äidit ovat ihmeissään kun pitäisi lähtä töihin/opiskelemaan ja saada se vauvakin hoitoon...mutta kuinka ollakaan..vauvan hoitopaikan viekin joku toinen kotona oleva vanhempi joka tuo lapsen hoitoon. Ja näin pitää parhaimmilaan sirotella ne omat lapset kahteen eri päiväkotiin! Subjektiivinen päivähoito-oikeus on kallis munauksien munaus ja se pitäisi poistaa pikimmiten!

Kaikki eivät asu Helsingissä.

Se samainen subjektiivinen päivähoito-oikeus on kuule ihan koko maassa.

Tarkoitinkin, että kaikkialla päiväkodit eivät ole yhtä täynnä.

Vierailija kirjoitti:

Yhden lapsen äiti siellä huutelee. Kerro miten itse toimit sitten kun sulla on se toinenkin lapsi.

Meidän lapset 1v 4kk ikäerolla, enkä maksustakaan veisi isompaa päivähoitoon. Ihanaa olla kotona lasten kanssa.