Nykytrendi: n. 2-vuotiaat päiväkodissa kun äiti hoitaa vauvaa
Luulin ennen, että pienet lapset pidetään äitiysloman ajan päiväkodissa, jos on vaikka jaksamisen kanssa haastetta. Tämä luulo on kuitenkin osoittautunut vääräksi. Sain vauvan toukokuussa ja olen paikallisessa äitiryhmässä jossa noin parikymmentä äitiä. Tavataan viikottain tai osa jopa useammin. Monella on noin 2-vuotias lapsi päiväkodissa kokopäivähoidossa. Äideillä on energiaa kulkea keskustassa, pitää kirppispöytiä ja lounastaa arkipäivät.
Mikäli jokainen hoitaisi sen 2-vuotiaan kotona, saisi tälläkin porukalla järjestettyä virikettä niille isommille sisaruksille. Sen sijaan nämä äidit tapaa toisiaan ja ne parivuotiaat on pois jaloista päiväkodissa. Kertoo tästä nykyajasta jotain..
Kommentit (365)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paras äiti on se, joka kärsii eniten. Synnyttää 24 h alateitse ja repeää, imettää, luopuu urastaan ja taloudellisesta itsenäisyydestään hoitaakseen lapsia kotona vuosia, saa masennuksen negaillessaan ja tuomitessaan sinä aikana vauvapalstalla, koska on niin yksinäinen.
T. Iloinen äiti, joka ei tehnyt mitään yllä mainituista.Voi sinua. Mitali tulee postissa, olet älykkäin ja urhoollisin itsenäinen nykyvanhempi, joka ei ole unohtanut itseään hetkeksikään lapsen saatuaan. 😊 Kaikkien pitäisi ottaa mallia noin upeasta ja ”hyvinvoivasta” lapsen hankkineesta.
Niin! Mielummin se kuin uhriutunut revitty himassapyörivä äiti. Sori nyt!
Äideillä on liikaa paineita ja äitiydestä on tehty monimutkainen suoritus, jonka onnistumisen pisteet saa lähinnä muilta äideiltä. Pakko on olla imetystä, kestovaipat, itsetehdyt soseet/ruoat, mini rodinit, virikkeet, vessahätäviestintää.. Koti siisti viimeisen päälle.. Ei ihme että väsyttää. Ja mitä sitten vaikka osa lapsista on hoidossa tai ei ole.
Itseäni huolestuttaa tämä täydellisyyden illuusio. Tuntuu että mitä täydellisemmät insta kuvat, sitä vaikeampi masennus/ahdistus/uupumus.
Minun ainoa lapseni oli ns.puolipäivätarhassa, koska halusin hänen saavan virikkeitä.
Olin kotiäiti ja nautin niistä tunneista, jotka sain olla rauhassa.
Tapasin ystäviä kahvilla, museoissa tai lounaalla.
Mieheni maksoi kovat verot, joten mielestäni oli oikein käyttää päiväkodin palveluja.
Mitähän nuo "virikkeillä" ja päiväkodin tekemisillä lapsen hoitoon laittamista puolustelevat kuvittelevat päiväkodissa tapahtuvan..?
Todellisuus on aika karu nimittäin.
t: varhaiskasvatuksen opettaja
Vierailija kirjoitti:
Äideillä on liikaa paineita ja äitiydestä on tehty monimutkainen suoritus, jonka onnistumisen pisteet saa lähinnä muilta äideiltä. Pakko on olla imetystä, kestovaipat, itsetehdyt soseet/ruoat, mini rodinit, virikkeet, vessahätäviestintää.. Koti siisti viimeisen päälle.. Ei ihme että väsyttää. Ja mitä sitten vaikka osa lapsista on hoidossa tai ei ole.
Itseäni huolestuttaa tämä täydellisyyden illuusio. Tuntuu että mitä täydellisemmät insta kuvat, sitä vaikeampi masennus/ahdistus/uupumus.
Äitejä kytätään tauotta. Näethän sen täälläkim, jatkuvaa arvostelua ja lyttäämistä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä oikeita kotiäitejä on nykyäänkin! Itse olen hoitanut omat lapseni kotona kotiäitinä. Lapset olivat kotihoidossa ja yhdessä kävimme mm. seurakunnan perhekerhoissa ja muskareissa. Lapset kävivät myös seurakunnan päiväkerhoissa ja muskareissa, joissa oli ohjattua toimintaa ja kavereita. Päivähoitoa ei olla käytetty. Ei olla vaivattu mummoja, vaareja, sukulaisia tai lapsenlikkoja lastenhoidolla!
1960-1980-luvuilla monet lapset ovat olleet mummoilla, sukulaisilla ja naapurintädeillä hoidossa. On karua, että osa vanhemmista on vienyt jopa jo 2-3 kuukauden ikäisiä vauvoja päivähoitoon. 1960- ja 1970-luvulla harvat äidit ovat imettäneet vauvojaan. Perhepäivähoitajilta ei ole vaadittu hoitoalan tai kasvatusalan koulutusta.
"Lastenkasvatus" on ollut haukkumista, alistamista, nöyryyttämistä ja fyysistä kuritusta. Iso osa suurista ikäluokista on ollut huonoja ja lapsiaan laiminlyöviä äitejä ja isiä. Huonoista vanhemmista tulee huonoja isovanhempia. Nykyaikana noin joka toisesta 1960-1980-luvun lapsiperheestä tehtäisiin lastensuojeluilmoitus!
Jopa alle kouluikäiset lapset ovat ulkoilleet kerrostalo- ja rivitalopihoissakin ilman aikuisen valvontaa. Lapset ovat keikkuneet autossa missä ja miten sattuu - ilman turvaistuimia ja turvavöitä. Koululaisilla ei ole ollut aamu- ja iltapäiväkerhoja. Vanhemmat ovat tupakoineet kotona sisällä ja ja ryypänneet lasten aikana.
Osa vanhemmista on hoidattanut pieniäkin lapsia mummoloissa. Lapset on jätetty vanhempien lomamatkan ajaksi mummolaan, joka on koti-ikäväiselle lapselle kauhistus. Entisajan lapset ovat olleet oman onnensa nojassa. Vanhemmat ovat olleet töissä, kaljabaarissa tai kotona humalassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naurattaa nämä nykyajan "kotiäidit". Miksi "kotiäidiksi" edes sanotaan äitiä, joka ei viitsi edes omia lapsiaan hoitaa??! Nykyaikana monen "kotiäidin" lapset ovat subjektiivisen päivähoito-oikeuden turvin päivähoidossa. Eli yhteiskunnan järjestämässä ja kustantamassa hoidossa ja jopa kokopäiväpaikalla. Äiti lorvii kotona 24/7.
Isovanhemmat hoitavat lapsia tämän tästä 24/7, kun "kotiäiti" on taas burnoutin partaalla ja uupunut ja tarvitsee omaa aikaa. Kaikilla "kotiäitien" lapsilla ei ole virallisesti päivähoitopaikkaa, mutta lapset ovat jatkuvasti mummoloissa ja sukulaisilla hoidossa. Monet isovanhemmat hoitavat lasta paljon enemmän kuin lapsen omat vanhemmat. Sairasta!
Työssäkäyvillä vanhemmilla lapset ovat viikolla viitenä päivänä päivähoidossa. Sitten lapset kuskataan viikonloppuisin ja päivähoidon lomilla mummoloihin isovanhempien hoidettavaksi. Koululaiset asuvat koulun loma-aikoina mummoloissa. Lasten vanhempien pitää saada omaa aikaa ja lepoa lapsistaan.
Mikä näitä mukavuudenhaluisia, uusavuttomia, uushaluttomia ja laiskoja vanhempia oikein vaivaa??? KOTIÄITI on äiti, joka hoitaa itse lapsensa! Oikea kotiäiti ei hoidata lapsiaan päivähoidossa ja mummoloissa!
Aika harvoin koko sanaa käytetään. Koska nainenhan on vain perhevapaalla työstään eli tittelihän on sen työnsä mukainen.
Ennen vanhaan kotiäiti kyllä saattoi hoidattaa lapsensa muilla lapsilla, lapsenlikoilla ja mummoilla ja silti sai olla vapaasti kotiäiti. Vielä vuosikymmeniä senkin jälkeen, kun nuorinkin lapsi muutti kotoa.
Huh, nyt kirjoitat kyllä niin hurjia menneistä etten oikein voi allekirjoittaa tekstiäsi. En tiedä, onko meillä ollut jotenkin poikkeuksellinen suku, kun en tuollaista tunnista. Ihan normaalisti lapsia on imetetty. Omat vanhempani (suurta ikäluokkaa) ovat olleet lempeitä ja rakastavia ja myös hyviä isovanhempia. Mitään alistamista, nöyryyttämistä ja fyysistä kuritusta ei ollut. Tietysti ennen äitiysloma oli huomattavasti lyhyempi ja hoitopaikkaa saattoi olla vaikea saada. Meillä ainakin oli ihana perhepäivähoitaja, jota ollaan joskus vieläkin tavattu.
Tässä yksi syy miksi itseäni ei lasten hankinta kiinnosta. Kaikilla on niin helvetisti nykyisin sanottavaa ja arvosteltavaa siitä miten muut hoitaa vanhemmuuden. Mä olisin ehkä kyennyt sellaiseen 80-luvun vanhemmuuteen, mutta nykyisin sellaisesta otettaisiin varmaan lapset huostaan. Ainakin mulla oli ihan kiva lapsuus vaikka vanhemmuutta ei silloin suoritettu samanlaisella manialla ja täydellisyyden tavoittelulla kuin nykyään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se teidän maksama päivähoitomaksu ei kata niitä kuluja. Ihan sama kuin sairaskuluissa. Tämäkin on yhteisten verorahojen väärinkäyttöä, joista tosin ei esimerkkejä yhteiskunnassamme puutu.
Elämme ja syömme valtiona velaksi (!) joten olisihan se mukavaa, jos joku aina jossain ajattelisi kokonaisuutta ja tekisi sen verran ja niillä välein lapsia, että pystyy itse 24/7 kotona (!) ollessaan ilman työn paineita ne edes hoitamaan.
Nyt ampukaa viestintuoja. Mutta totuus ei pala tulessakaan. En kuitenkaan pidä juuri tätä maamme suurimpana enkä edes suurena ongelmana. Mutta ratkaisut lähtevät pienistä valinnoista.
Ai niin mutta nyt "kuuluu" kouhottaa jostain tofusoijanakeista ja paperipilleistä.
Oletko ihan pimahtanut? Kun kotivanhempi vie lapsensa tarhaan, kotivanhempi voi mennä töihin ja maksaa silloin palkastaan veroja. Kotivanhempi voi ehkä tehdä jopa kotoa käsin töitä, vaikka vauva olisi kotona hoidettavana. Näin minä ainakin tein, ja useat ystäväni. Naisille erityisesti on hyvin tärkeää ettei päästä uraa karkaamaan käsistä.
Ainakin ne äidit jotka minä tunnen eivät todellakaan tee töitä vaan netflixmaratonit ja some laulaa. Vauvan kanssa mennään jumppaan ja mummo vie ja hakee 2v esikoisen hoidosta ja ottaa sitten vauvan parin tunnin kävelylle jotta äiti ja esikoinen saavat laatuaikaa. Hah! Niin todellisuudesta vieraantunutta. Ja jos et ymmärrä mikä tässä on vieraantunutta niin olet tämän nykyajattelun uhri jossa ei edes yritetä pärjätä niiden omien kanssa kotona.
Serkkuni tosiaan luulee, että kun oli helpon vauvan kanssa kotona, oli korona ja isäkin toimettomana kotona,että hänen 2v sai laadukkaampaa hoitoa päiväkodissa kuin olisi saanut kotona. Aivan saatu siis aivopestyä porukka luulemaan että se 2v on pakko viedä hoitoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paras äiti on se, joka kärsii eniten. Synnyttää 24 h alateitse ja repeää, imettää, luopuu urastaan ja taloudellisesta itsenäisyydestään hoitaakseen lapsia kotona vuosia, saa masennuksen negaillessaan ja tuomitessaan sinä aikana vauvapalstalla, koska on niin yksinäinen.
T. Iloinen äiti, joka ei tehnyt mitään yllä mainituista.Voi sinua. Mitali tulee postissa, olet älykkäin ja urhoollisin itsenäinen nykyvanhempi, joka ei ole unohtanut itseään hetkeksikään lapsen saatuaan. 😊 Kaikkien pitäisi ottaa mallia noin upeasta ja ”hyvinvoivasta” lapsen hankkineesta.
Niin! Mielummin se kuin uhriutunut revitty himassapyörivä äiti. Sori nyt!
On sulla mustavalkoinen näkemys, mikä siinä on vaikeaa uskoa etteivät kaikki pidä omien lastensa kanssa oloa kurjana uhriutumisena vaan ihan nauttivat siitä? Oletko masentunut tai jotain?
Vierailija kirjoitti:
Mitähän nuo "virikkeillä" ja päiväkodin tekemisillä lapsen hoitoon laittamista puolustelevat kuvittelevat päiväkodissa tapahtuvan..?
Todellisuus on aika karu nimittäin.t: varhaiskasvatuksen opettaja
Mä ainakin kuvittelen, että siellä tehdään samoja juttuja kuin silloin kun olin itse päiväködissa. Me aikoinaan leikittiin kavereiden kanssa ja ulkoiltiin ja välillä askarreltiin tmv. Itellä oli päiväkodissa yleensä mukavaa (kavereita ja tekemistä sekä tietty eri lelut kuin kotona).
Millainen kiirastuli se sit nykyään on?
Näin nettoveronmaksajana en kyllä haluaisi rahoittaa tällaisten laiskojen äitien shoppailureissuja. Subjektiivinen päivähoito-oikeus pois.
Alateitse synnyttänyt= revitty? 😂
Vain täysi tollo kirjoittaa tuollaista.
Meillä ei kyllä mennyt päiväkotiin minun jaksamiseni vuoksi, vaan virikkeiden. Asumme maalla, naapureissa tai ystäväpiirissä ei ole lapsia. Vaikka kotona tuli puuhasteltua jäivät sosiaaliset kontaktit vähäisiksi vain äidin ja vauvan kanssa. Eikä samalla tavalla tullut mieleen maalailla kiviä ja askarrella monipuolisesti, kuten päiväkodissa. Nämä taidot ovat selkeästi jääneet vähäisemmäksi, kun esikoisella, joka meni varhain päiväkotiin. Puhe esimerkiksi taas on ikätasoaan paljon edemmällä. Ei se äidin kanssa kotona oleminen mikään itseisarvo ole tai kaikille paremmaksi vaikka olisi kuinka täydellinen äiti kyseessä.
Mä en raaskinut viedä mihinkää vanhempaa. On aina ollut sellainen hitaista aamuista nauttija, joten oli mukava viettää niitä. Toki me asutaan omakotitalossa, joten esim. Ulos meno ei ole mikään hirveä juttu.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei kyllä mennyt päiväkotiin minun jaksamiseni vuoksi, vaan virikkeiden. Asumme maalla, naapureissa tai ystäväpiirissä ei ole lapsia. Vaikka kotona tuli puuhasteltua jäivät sosiaaliset kontaktit vähäisiksi vain äidin ja vauvan kanssa. Eikä samalla tavalla tullut mieleen maalailla kiviä ja askarrella monipuolisesti, kuten päiväkodissa. Nämä taidot ovat selkeästi jääneet vähäisemmäksi, kun esikoisella, joka meni varhain päiväkotiin. Puhe esimerkiksi taas on ikätasoaan paljon edemmällä. Ei se äidin kanssa kotona oleminen mikään itseisarvo ole tai kaikille paremmaksi vaikka olisi kuinka täydellinen äiti kyseessä.
Ei se lapsi välttämättä muuta kaipaa, kuin että saisi olla kotona äidin ja sisaruksen kanssa.
Mikään uusi trendi ole. Näin tehtiin jo 20 vuotta sitten. Paisti minä.
Vierailija kirjoitti:
Mitähän nuo "virikkeillä" ja päiväkodin tekemisillä lapsen hoitoon laittamista puolustelevat kuvittelevat päiväkodissa tapahtuvan..?
Todellisuus on aika karu nimittäin.t: varhaiskasvatuksen opettaja
Sitä mitä sen 2- vuotiaalla tuleekin olla, eli leikkimistä ja toisten lasten kanssa oloa. Sosiaaliset taidot kehittyvät siinä sivussa ja leikkien kautta opitaan. Ei sen rakettitiedettä ja kellotettu tarvitse pienillä olla. Ei varmaan ole lastentarhanopettajaa nähnytkään.
Lapset on niin erilaisia. Huomaan sen taas syyslomalla. Esikoinen menee suunnilleen katosta läpi kun on ollut kaksi hiljaisempaa päivää.
Ja hän on se meidän kotihoidettu. Rauhallinen kuopus meni päiväkotiin nelivuotiaana. Hän kökötti juuri koko kesän mökillä eikä tehnyt tiukkaakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei kyllä mennyt päiväkotiin minun jaksamiseni vuoksi, vaan virikkeiden. Asumme maalla, naapureissa tai ystäväpiirissä ei ole lapsia. Vaikka kotona tuli puuhasteltua jäivät sosiaaliset kontaktit vähäisiksi vain äidin ja vauvan kanssa. Eikä samalla tavalla tullut mieleen maalailla kiviä ja askarrella monipuolisesti, kuten päiväkodissa. Nämä taidot ovat selkeästi jääneet vähäisemmäksi, kun esikoisella, joka meni varhain päiväkotiin. Puhe esimerkiksi taas on ikätasoaan paljon edemmällä. Ei se äidin kanssa kotona oleminen mikään itseisarvo ole tai kaikille paremmaksi vaikka olisi kuinka täydellinen äiti kyseessä.
Ei se lapsi välttämättä muuta kaipaa, kuin että saisi olla kotona äidin ja sisaruksen kanssa.
Niin tyytyväinen on ja joka päivä sanoo viikonloppuisinkin kuinka nyt mennään päiväkotiin. Kavereita on viikonloppuisin ikävä ja kovasti kertoo, mitä siellä on touhunnut. Tietenkään ei osaa kaivata, mistä ei tiedä ja kaikki ei sovi kaikille. Korostankin sitä, että lapsen tarpeiden mukaan tulee mennä, jos mahdollista. Oman lapseni kohdalla rohkenen olla kanssasi täysin eri mieltä. Toiset vain ovat sitkeästi sitä mieltä, että äiti on joku pyhä olento ja lapsen tulee olla tässä kiinni.
Itse olen ylpeä siitä että hän tuntee olonsa niin turvalliseksi, ettei tarvitse kysellä meidän perään ja uskaltaa keskittyä nauttimaan muiden seurasta ja tekemisestä. Ei tarvitse itkeä perään, kun luottaa toisen tulevan.
Itse olen nähnyt sen niin, että ei haluta ottaa taaperoa pois päiväkodista äitiysloman ajaksi siksi, että päiväkotiin tottuminen olisi taaa haastavaa. Eikä sellaiset lapset ole päiväkodissa yleensä kokopäiväisesti vaan esim. 4 tuntia päivässä tai vain parina päivänä viikossa.
Itse otin pois päiväkodista ihan siksi, että koin päiväkotiin viemisen joka aamu vaivaannuttavampana kuin kotona pitämisen. Sehän ei toki välttämättä ole hyvä lähtökohta lasten kanssa, että tekee sen mikä on helpointa.