Lue keskustelun säännöt.
Nykytrendi: n. 2-vuotiaat päiväkodissa kun äiti hoitaa vauvaa
13.10.2020 |
Luulin ennen, että pienet lapset pidetään äitiysloman ajan päiväkodissa, jos on vaikka jaksamisen kanssa haastetta. Tämä luulo on kuitenkin osoittautunut vääräksi. Sain vauvan toukokuussa ja olen paikallisessa äitiryhmässä jossa noin parikymmentä äitiä. Tavataan viikottain tai osa jopa useammin. Monella on noin 2-vuotias lapsi päiväkodissa kokopäivähoidossa. Äideillä on energiaa kulkea keskustassa, pitää kirppispöytiä ja lounastaa arkipäivät.
Mikäli jokainen hoitaisi sen 2-vuotiaan kotona, saisi tälläkin porukalla järjestettyä virikettä niille isommille sisaruksille. Sen sijaan nämä äidit tapaa toisiaan ja ne parivuotiaat on pois jaloista päiväkodissa. Kertoo tästä nykyajasta jotain..
Kommentit (365)
Vierailija kirjoitti:
Ainakin kaverille suositeltiin ihan kaikkien ammattilaisten toimesta tuota järjestelyä kun nuorempi syntyi.
Mutta onhan se toki kamalaa jos äitien taakkaa helpotetaan ihan yhteiskunnan toimesta, niin etteivät ole stressitilassa 24/7 ja paahda itseään loppuun. Lapsetkin saattavat oppia jotain sosiaalisia taitoja ja saada kavereita, herranjestas sentään.Mites muuten se isä, mikä se tehtävä on lasten hoidossa?
No ei se 1-2-vuotias vielä hirveästi tarvitse mitään kavereihin verrattavia kontakteja. 4-5-vuotias on jo sitten asia erikseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen kaksivuotiaan hoito maksaa yhteiskunnalle n. 1000 e kuukaudessa, siis 12000e vuodessa. Se hinta kustannetaan meidän kaikkien maksamista veroista. Itse en ymmärrä niin pienen hoitoon viemistä jos ei ole pakko. Viisivuotias on jo eri asia, ehkä nelivuotiaskin.
Mua naurattaa aina kun palstalla sätktään äitejä tyyliin ”sä et maksa lapsesi päivähoidosta sitä oikeaa hintaa”. Se oikea hinta on noin 6000e vuodessa, ehkä jossain pienyksikössä max 10 000e kuissa.
Niin. Maksan veroja 4000e kuussa eli 48000e vuodessa joten enköhän maksa sen lapseni tarhapaikan ja parin lapsettoman lumihiutaleen psykoterapiaakin siinä samalla. Niin ja sen tarhamaksun 300e kuussa myös.Sorry typo, piti olla 10000e VUODESSA.
Yli kolmevuotiaan hoito on edullisimmillaan n. 700e kuukaudessa, alle kolmevuotiaan hoito on kalleinta koska ryhmässä voi olla vain 12 lasta mutta palkkakulut ovat samat kuin 21 lapsen ryhmässä. Veroillasi maksetaan infra sis. liikenteen, sairaanhoitoa, varhaiskasvatusta, opetusta, työttömyyskorvaukset, tuet yms. Vaikka sinä maksat paljon veroja niin 95% ei maksa.
Minun esikoinen oli 3v kun kuopus syntyi, oli kotihoidossa ja kyllä oli todella raskasta välillä, jälkeenpäin ajateltuna siinä mentiin jo tosi äärirajoilla. Kuopus nukkui huonosti yöt, esikoinen ei nukkunut päivällä, mies oli useamman päivän viikosta työmatkoilla ja lasten lisäksi piti hoitaa ja lenkittää koirakin. Nyt jos meille syntyisi kolmas niin todellakin 2- ja 5-vuotiaat saisi jatkaa päiväkodissa, osa-aikaisesti tosin.
En tosin ole kuullut kenestäkään, jonka 2v olisi kokopäivähoidossa vauvan synnyttyä, yhdessä tuttavaperheessä 3v jatkoi kokopäivähoidossa kun syntyi kaksoset, mutta he on kyllä ainoat. Osa-aikaisesti hoidossa olevia/olleita tiedän sitten montakin.
Olen itse ollut jo 15 vuotta päiväkodin hoitajana. Esikoiseni meni 3 vuotiaana päiväkotiin. Syynä kavereiden puute. Sosiaalinen tapaus ja päiväkoti on ollut hänelle todella tärkeä paikka. Nykyään eskari ja menee edelleen tuttuun paikkaan mielellään. Kuopus 2,5v ja edelleen koti hoidossa. Mies työtön ja pystyy näin ollen lasta hoitamaan minun ollessani töissä. Kuopus ei vielä kavereita niin paljon kaipaa mutta toisinaan haluaisi jäädä siskon kanssa päiväkotiin😀 Mielestäni 3v on hyvä ikä päivähoidon aloitukseen, mutta tosi asia on, että lapsemme olisi aloittaneet hoidon vanhempainvapaan jälkeen jos mieheni olisi myös töissä. Olen todella kiitollinen siitä että lapsemme ovat saaneet olla kotihoidossa näinkin pitkään. Meillä ei ole tuki verkostoa joten hoitoapua ei ole ollut yllättävissä tilanteissa helppo järjestää.
Järkyttävä suru lasten puolesta. Vanhemmat hylkäävät lapset tarhaan. Ilmankos lapsista kasvaa niin kamalia kun kaikilla on hylkäämistrauma. Kertakäyttölapset :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä oikeita kotiäitejä on nykyäänkin! Itse olen hoitanut omat lapseni kotona kotiäitinä. Lapset olivat kotihoidossa ja yhdessä kävimme mm. seurakunnan perhekerhoissa ja muskareissa. Lapset kävivät myös seurakunnan päiväkerhoissa ja muskareissa, joissa oli ohjattua toimintaa ja kavereita. Päivähoitoa ei olla käytetty. Ei olla vaivattu mummoja, vaareja, sukulaisia tai lapsenlikkoja lastenhoidolla!
1960-1980-luvuilla monet lapset ovat olleet mummoilla, sukulaisilla ja naapurintädeillä hoidossa. On karua, että osa vanhemmista on vienyt jopa jo 2-3 kuukauden ikäisiä vauvoja päivähoitoon. 1960- ja 1970-luvulla harvat äidit ovat imettäneet vauvojaan. Perhepäivähoitajilta ei ole vaadittu hoitoalan tai kasvatusalan koulutusta.
"Lastenkasvatus" on ollut haukkumista, alistamista, nöyryyttämistä ja fyysistä kuritusta. Iso osa suurista ikäluokista on ollut huonoja ja lapsiaan laiminlyöviä äitejä ja isiä. Huonoista vanhemmista tulee huonoja isovanhempia. Nykyaikana noin joka toisesta 1960-1980-luvun lapsiperheestä tehtäisiin lastensuojeluilmoitus!
Jopa alle kouluikäiset lapset ovat ulkoilleet kerrostalo- ja rivitalopihoissakin ilman aikuisen valvontaa. Lapset ovat keikkuneet autossa missä ja miten sattuu - ilman turvaistuimia ja turvavöitä. Koululaisilla ei ole ollut aamu- ja iltapäiväkerhoja. Vanhemmat ovat tupakoineet kotona sisällä ja ja ryypänneet lasten aikana.
Osa vanhemmista on hoidattanut pieniäkin lapsia mummoloissa. Lapset on jätetty vanhempien lomamatkan ajaksi mummolaan, joka on koti-ikäväiselle lapselle kauhistus. Entisajan lapset ovat olleet oman onnensa nojassa. Vanhemmat ovat olleet töissä, kaljabaarissa tai kotona humalassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naurattaa nämä nykyajan "kotiäidit". Miksi "kotiäidiksi" edes sanotaan äitiä, joka ei viitsi edes omia lapsiaan hoitaa??! Nykyaikana monen "kotiäidin" lapset ovat subjektiivisen päivähoito-oikeuden turvin päivähoidossa. Eli yhteiskunnan järjestämässä ja kustantamassa hoidossa ja jopa kokopäiväpaikalla. Äiti lorvii kotona 24/7.
Isovanhemmat hoitavat lapsia tämän tästä 24/7, kun "kotiäiti" on taas burnoutin partaalla ja uupunut ja tarvitsee omaa aikaa. Kaikilla "kotiäitien" lapsilla ei ole virallisesti päivähoitopaikkaa, mutta lapset ovat jatkuvasti mummoloissa ja sukulaisilla hoidossa. Monet isovanhemmat hoitavat lasta paljon enemmän kuin lapsen omat vanhemmat. Sairasta!
Työssäkäyvillä vanhemmilla lapset ovat viikolla viitenä päivänä päivähoidossa. Sitten lapset kuskataan viikonloppuisin ja päivähoidon lomilla mummoloihin isovanhempien hoidettavaksi. Koululaiset asuvat koulun loma-aikoina mummoloissa. Lasten vanhempien pitää saada omaa aikaa ja lepoa lapsistaan.
Mikä näitä mukavuudenhaluisia, uusavuttomia, uushaluttomia ja laiskoja vanhempia oikein vaivaa??? KOTIÄITI on äiti, joka hoitaa itse lapsensa! Oikea kotiäiti ei hoidata lapsiaan päivähoidossa ja mummoloissa!
Aika harvoin koko sanaa käytetään. Koska nainenhan on vain perhevapaalla työstään eli tittelihän on sen työnsä mukainen.
Ennen vanhaan kotiäiti kyllä saattoi hoidattaa lapsensa muilla lapsilla, lapsenlikoilla ja mummoilla ja silti sai olla vapaasti kotiäiti. Vielä vuosikymmeniä senkin jälkeen, kun nuorinkin lapsi muutti kotoa.
Huh, nyt kirjoitat kyllä niin hurjia menneistä etten oikein voi allekirjoittaa tekstiäsi. En tiedä, onko meillä ollut jotenkin poikkeuksellinen suku, kun en tuollaista tunnista. Ihan normaalisti lapsia on imetetty. Omat vanhempani (suurta ikäluokkaa) ovat olleet lempeitä ja rakastavia ja myös hyviä isovanhempia. Mitään alistamista, nöyryyttämistä ja fyysistä kuritusta ei ollut. Tietysti ennen äitiysloma oli huomattavasti lyhyempi ja hoitopaikkaa saattoi olla vaikea saada. Meillä ainakin oli ihana perhepäivähoitaja, jota ollaan joskus vieläkin tavattu.
Kyllä tuo ensimmäisen aloittajan kirjoitus on ihan täyttä totta. Oma äitini on syntynyt 60-luvulla ja onhan se ero nykypäivään ihan valtava. Enoni esim jätettiin taaperoikäisenä pihalle varjoon leikkikehään puoli sokean ja lähes liikuntakyvyttömän papan hoitoon, kun vanhempien piti lähteä navettatöihin. Mummo kertoi, että imetys loppui lyhyeen, kun ei ollut aikaa istua imettämässä, anoppi asui samassa talossa ja piti sitä laiskotteluna. Turvaistuimista kukaan ei ollut kuullutkaan ja hammasharjatkin olivat ihan uusi keksintö. Kyseessä oli ihan normaali pienviljelijäperhe maaseudulta, vastaavia tarinoita on muillakin.
Oma lapsuus 90-luvulla oli toki jo ihan toisenlainen ja meillä oli se ihana perhepäivähoitaja, joka huolehti meistä 10 tuntia päivässä, kun äiti kävi kokopäivätöissä toisella paikkakunnalla ja isä toisella puolella Suomea. Välillä oltiin hoitajalla yökylässäkin, se oli meille kuin toinen koti. Kotihoidontuki tuli suunnilleen samoihin aikoihin kun siskoni syntyi, silloin äiti oli vähän pidempään kotona meidän kanssa. Itse olin 9kk kun menin perhepäivähoitoon, siellä otin kuulemma ensiaskeleenikin. Väitän, että nykylapsilla on melkoisen hyvät oltavat entisaikaan verrattuna, ainakin vanhemmat on läsnä paljon enemmän!
Ryhmässä on 12 taaperoa ja 3 aikuista. Opettaja on viikosta yli 5h pois ryhmästä, kun suunnittelee toimintaa. Päivät ovat usein selviytymistä. Yhden kanssa kun olet kakkapesulla niin siellä yksi hoitaja saattaa olla niiden loppujen 11 kanssa ja voin kertoa, että siinä on virikkeet kaukana. Myös aamuvuorolainen lähtee jo heti välipalan aikaan kotiin niin silloin kasvattajia jää ryhmään vain kaksi. Monesti ryhmässä on myös lapsia joita tarvitsee seurata koko ajan (puree, tönii, läpsii, repii) ja silloin voitte miettiä, että kuinka paljon sitä aikaa jää muille. Myös ryhmillä on omia kokouksia ja muita ja silloin muut valvovat omien lasten lisäksi myös muita ryhmiä eli yhdellä aikuisella saattaa olla todella paljon hoidettavia.
Vessaan työntekijä menee yleensä vähintään neljän taaperon kanssa ja voin kertoa, että kuin vaihdat yhdelle vaippaa niin ne loput kolme nuolee pottia, näplää pönttöjä, kaivaa nenää ja kiipeilee korokkeilla.
Me aina kahvitauolla todella pohditaan miksi kukaan, joka hoitaa vauvaa kotona edes viitsii roudata sen vanhemman taaperon päiväkotiin. Helsingissä on leikkipuistoja ja siellä mukavaa virikettä perheille.
Olisi mukava kuulla, että onko täällä ketään varhaiskasvatuksessa työskentelevää, joka näkisi, että alle 2v todella tarvitsee päiväkotia, jos jaksava äiti hoitaa vauvaa kotona.
Itse luulen, että jos äidit ja isät oikeasti näkisivät päiväkodin todellisuuden niin he eivät toisi näitä ihan pieniä sinne vasta kun on ihan pakko lähteä takaisin töihin.
Minä todella tunnen päivittäin suurta riittämättömyyden tunnetta, kun teen työtäni. Kiire ja liian isot ryhmät ovat vaan todellisuutta. Valitettavasti moni taapero kokee päivittäin tönimistä ja turvattomuuden tunteita. Isoissa ryhmissä me emme vaan ehdi olla joka tilanteessa!
Jos on mahdollista niin pitäkää ne taaperot kotona ja käykää avoimissa kerhoissa ja muissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten te virikeäidit luulette, että esikoiselle ja vauvalle pääsee kehittymään hyvä sisarussuhde, kun esikoinen sysätään pois tieltä päiväkotiin heti, kun uusi tulokas syntyy?
Tai miten esikoinen pääsee luomaan hyvän ja luottamuksellisen suhteen äitiinsä? Hyvien ihmissuhteiden kehittyminen vie aikaa. Juuri nyt olisi otollista luoda hyvä pohja niille, kun lapset ovat vielä pieniä ja kotona. Paitsi se esikoinen, joka on päiväkodissa.
Minua olisi rasittanut viedä isompi tarhaan ja hakea pois...(tarhassa haluttiin, että lapsi tuodaan het aamusta, muuten heillä menee rytmi sekaisin, jos lapsia todaan miten sattuu) - liikaa aikatauluja meille, me nautittiin pitkistä rauhallisista aamuista...ja todellakin halusin, että kumpikin lapsi on kotona, kun minäkin olen. Se oli ihan parasta aikaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyisin:
Vanhemmalle on aivan liian rankkaa olla oman lapsen tai lapsien kanssa kotona. On se vaan niin uuvuttavaa ja jaksamisen äärirajoilla. Siispä lapset hoitoon ja päivä lepoa.
Yhtä aikaa päikkytätien työtä samat vanhemmat sanovat helpoksi kutsumustyösi, jossa pitäisi lapsilauman kanssa pystyä ja ehtiä vaikka mitä.
Niin, ihmiset ovat erilaisia. Osa selviää vaikka mistä, osa sitten ei juuri mistään.
Tässä viiden lapsen 41-vuotias äiti viettää lasten kanssa korona-aikaa kotona:
... ja pieninkin on vielä tosiaan pieni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en jaksanut edes käydä missään äitiryhmässä yhden lapsen kanssa. Lapsiluku jäikin sitten yhteen.
Mutta eikö ole jännä,miten lapsena ei koskaan ajatellut, että äitiys olisi rankkaa. Kotiäidit olivat minusta aina niin leppoisia. Hoitotädillä oli joku viisivuotias ja yksivuotias ja pari hoitolasta lisäksi.
Vierailija kirjoitti:
Nykyisin:
Vanhemmalle on aivan liian rankkaa olla oman lapsen tai lapsien kanssa kotona. On se vaan niin uuvuttavaa ja jaksamisen äärirajoilla. Siispä lapset hoitoon ja päivä lepoa.
Yhtä aikaa päikkytätien työtä samat vanhemmat sanovat helpoksi kutsumustyösi, jossa pitäisi lapsilauman kanssa pystyä ja ehtiä vaikka mitä.
Rankkuus tulee luultavasti kokemuksen ja koulutuksen puutteesta. Kun ei ole joutunut lapsia hoitamaan ennen kuin saa sen ensimmäisen oman, niin onhan se rankkaa, jos on opiskellutkin ihan muuta alaa kuin hoivaa tai sairaanhoitoa tai kätilöhommia. Ei ole kokemusta eikä teoriakaan ole hanskassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajatelkaa vertailun vuoksi, jos jokaisen miehen pitäisi rakentaa perheelleen koti. Eikös se ole luonnollinen ajatus, linnutkin rakentavat pesän.
Joku sanoisi, että kyllä siihen ennenkin pystyi jokainen mies ja jotkut rakentavat montakin taloa eivätkä yhtään valita.
Vaikka ei olisi ennen mitään rakentanut, niin kyllä terve järki kertoo, miten tulee toimia.
Että miksi tuo naapurin Matti nyt ei selviä urakasta yksin, vaikka omalle perheelle kodin rakentaminen on ihan luonnollinen juttu ja hyvin se on jaksettu tehdä yksin ennenkin...
Ja miksi tuo Heikki tarvitsee apua kolmannen talousrakennuksen pystyttämiseen, vaikka on ennenkin niitä tehnyt?
Uraäidin 60- luvulla syntyneenä lapsena olen miettinyt päivähoitoasiaa siltäkin kannalta, että joissain piireissä on suorastaan rohkaistu äitejä palaamaan töihin mahdollisimman varhain. Onko lausumaton ajatus ollut, että lapsen on pienestä alkaen totuttava siihen, ettei kotiin saa jäädä makaamaan, vaan joka aamu on aikaisin lähdettävä ja tehtävä " työpäivä"? Tällainen ajatus on käynyt mielessä, ennen kuin korona-aika toi etätyösuositukset.
Itsekin päiväkodissa työskentelevänä niin toivoisin, että ne lapset ketkä voivat olla kotona niin olisivat. Helpottaisi tosiaan myös meidän taakkaa.
Pienten ryhmässä (alle3v) varsinkin se päivä on vain selviytymistä. 3v ja 1v on vielä niin eritasoisia (siis keitä on samassa ryhmässä) . Meidänkin ryhmässä yksi isompi "pieni" käy vähän väliä nipistelemässä pienempiä ja työntämässä leluja suuhun ja muuta mukavaa. Eihän me keretä edes huomaamaan sitä, muutakuin itkusta.
Ette te halua semmoista omalle lapselle. Pitäkää ne kotona jos voitte.
Vierailija kirjoitti:
Itsekin päiväkodissa työskentelevänä niin toivoisin, että ne lapset ketkä voivat olla kotona niin olisivat. Helpottaisi tosiaan myös meidän taakkaa.
Pienten ryhmässä (alle3v) varsinkin se päivä on vain selviytymistä. 3v ja 1v on vielä niin eritasoisia (siis keitä on samassa ryhmässä) . Meidänkin ryhmässä yksi isompi "pieni" käy vähän väliä nipistelemässä pienempiä ja työntämässä leluja suuhun ja muuta mukavaa. Eihän me keretä edes huomaamaan sitä, muutakuin itkusta.
Ette te halua semmoista omalle lapselle. Pitäkää ne kotona jos voitte.
Voi hyvä luoja mitä ammattitaidottomuutta! Sinä olet siellä töissä. Et uhriututumassa tai sekaantumassa asiakkaiden yksityisasioihin.
Jos olet tyytymätön työoloihisi, selvitä se työnantajasi kanssa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekin päiväkodissa työskentelevänä niin toivoisin, että ne lapset ketkä voivat olla kotona niin olisivat. Helpottaisi tosiaan myös meidän taakkaa.
Pienten ryhmässä (alle3v) varsinkin se päivä on vain selviytymistä. 3v ja 1v on vielä niin eritasoisia (siis keitä on samassa ryhmässä) . Meidänkin ryhmässä yksi isompi "pieni" käy vähän väliä nipistelemässä pienempiä ja työntämässä leluja suuhun ja muuta mukavaa. Eihän me keretä edes huomaamaan sitä, muutakuin itkusta.
Ette te halua semmoista omalle lapselle. Pitäkää ne kotona jos voitte.Voi hyvä luoja mitä ammattitaidottomuutta! Sinä olet siellä töissä. Et uhriututumassa tai sekaantumassa asiakkaiden yksityisasioihin.
Jos olet tyytymätön työoloihisi, selvitä se työnantajasi kanssa!
Ei se ole ammattitaidottomuutta jos kädet eivät riitä. Silmiäkään ei ole kuin kaksi. Luulen, että moni päiväkodissa työskentelevä on samaa mieltä. Ei sinne ketään myöskään palkata lisää jos paperilla on tarpeeksi työntekijöitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekin päiväkodissa työskentelevänä niin toivoisin, että ne lapset ketkä voivat olla kotona niin olisivat. Helpottaisi tosiaan myös meidän taakkaa.
Pienten ryhmässä (alle3v) varsinkin se päivä on vain selviytymistä. 3v ja 1v on vielä niin eritasoisia (siis keitä on samassa ryhmässä) . Meidänkin ryhmässä yksi isompi "pieni" käy vähän väliä nipistelemässä pienempiä ja työntämässä leluja suuhun ja muuta mukavaa. Eihän me keretä edes huomaamaan sitä, muutakuin itkusta.
Ette te halua semmoista omalle lapselle. Pitäkää ne kotona jos voitte.Voi hyvä luoja mitä ammattitaidottomuutta! Sinä olet siellä töissä. Et uhriututumassa tai sekaantumassa asiakkaiden yksityisasioihin.
Jos olet tyytymätön työoloihisi, selvitä se työnantajasi kanssa!
Ei se ole ammattitaidottomuutta jos kädet eivät riitä. Silmiäkään ei ole kuin kaksi. Luulen, että moni päiväkodissa työskentelevä on samaa mieltä. Ei sinne ketään myöskään palkata lisää jos paperilla on tarpeeksi työntekijöitä.
Olet näemmä lukutaidotonkin.
Työolot sinun pitää selvittää työnantajasi kanssa. Ei uhriutumalla siellä sun täällä.
Vlh kirjoita asiaa. Kiitos, kun jaksoit tuoda tämän puolen esille selkeästi ja avaten päiväkodin arkea. Omassa työpaikassani (eskari)seuraan läheltä 1-3v ryhmää. Aamupalalla jo 6 1vuotiasta ja vain yksi lastenhoitaja. Toinen aloittaa työt klo 8.30. Tämä yksi ottaa vastaan lapset, kuuntelee vanhempien asiat, pesee lasten kädet, laittaa pöytään, jakaa ruuan, syöttää jos ehtii ja vahtii ettei kukaan putoa pöydästä. Lasten suuhun ei mene paljokaan velliä. Se siitä ihanasta aamupalasta.
Tässä juuri se asia: alle 3v ei tarvitse kuin läsnäolevaa vanhempaa, kotia ja pihaleikkejä. Korkeasti koulutetut äidit, heidän tulisi tietää lapsen psykologiasta kun ovat niin älykkäitä äitejä. Ihmettelen ettei tieto tunnu tavoittavan.
Jos on pakko viedä hoitoon - se on eri asia. Onko pakko tehdä lapset 1.5v ikäerolla? Onko pakko asua kalliissa asunnossa ja siksi kiirehtiä takaisin työhön. Näitä pitäisi itsekunkin miettiä.