Ahdistaa, ajattelevatko miehet oikeasti pelkkien tasoteorioiden

Vierailija kirjoitti:

Isoin pulma hommassa on se, että yleisellä teorialla (oli sitten teoria pätevä tai ei), yritetään selittää yksittäistapauksia. Toki rikas, hyvännäköinen ja menestynyt mies on tilastollisesti paremmissa asemissa naismarkkinoilla, mutta tämä ei mitenkään selitä kaikkea ottaen huomioon että kaikenlaiset miehet ja naiset päätyvät parisuhteisiin. Myös sellaiset jotka eivät ole menestyneitä, komeita/kauniita jne. 

Teoria antaa selityksen joka on kai jotenkin helpompi hyväksyä kuin se, että ei ole ollut ns. tuuria. Huono tuuri on hyvin kasvoton ja vaikea määriteltävä tekijä, joten on helpompi tukeutua teoriaan koska sitä kautta löytää syyn ja syyllisen (eli nirson naisen).

Naismenestykseen voi olal selityksenä muitakin tekijöitä paljon, joista monet liittyvät miehen luonteeseen, temperamenttiin ja älykkyyteen. Ei pelkästään sosiaaliseen asemaan, ulkonäköön tai menestykseen. 

Mutta todellakin on miehiä joiden naisensaanti on heikkoa juurikin heidän naisia viehättämättömien ominaisuuksiensa vuoksi.

"Huonoa tuuria", oletko tosissasi? On siinä kanssa yksi selitys sille jos joku ei saa sitten millään ja taas jollekin toiselle se on helppoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei, tasoteoria on pienen katkeroituneen ja omaan napaansa keskittyneen miesryhmän keppihevonen. Miesten suuri enemmistö ei ole siitä kuullutkaan tai ovat välinpitämättömiä moisille höpinöille. 

Näin on, jokainenhan sen nyt tietää, että mm. kauniin ja halutun "instabeiben" tai nuoren julkkismisssin voi saada itselleen kuka tahansa mies ikää, naamavärkkiä tai lompakkoon lainkaan katsomatta.

Mitään tasoja ole olemassakaan.

(ja ritari ratsasti auringonlaskuun...)

Kuka nämä instanaiset on nostanut kaikkien miesten "tasoteorian" huipulle? Olen varma, että osa miehistä pitää heitä jokseenkin huvittavina, eivätkä haluaisi parisuhdetta kyseisen naistyypin kanssa. Todennäköisesti nämä miehet ovat fiksuja, enemmän arvoja, moraalia ja älyä painottava henkilöitä, jotka arvostavat naisessa muutakin kuin vartaloa ja ulkonäköä.

En kiellä, etteikö niillä ole mitään merkitystä, mutta täydellinen vartalo nyt tuskin tekee kenestäkään naisesta parasta mahdollista puolisoa. Vartalo rapistuu, mutta puolison mukavasta ja iloisesta luonteesta saa nauttia vuosikymmeniä.

Ei kai se pitkässä juoksussa mitään optimaalista järjellä ajateltuna nyt olekaan, mutta kun tällainen nuori ja tavattoman kaunis "instabeibe" osoittaa huomiota jollekin ns. tavismiehelle, niin saattaapa olla että miestä viedään kuin litran mittaa ja sukat pyörivät jaloissa.

Onhan tämä nyt nähty monet kerrat, että ihmisen, miehen tai naisen, pönttö menee sekaisin ja tämän ahneus herää pakkomielteen tasolle kun on tarjolla jotain niin hyvää ettei sanotuksi saa  :D

Väittäisin kyllä, ettei kaikkia miehiä. Osa miehistä on varmasti moraaliltaan löyhempiä ja arvoiltaan vähintäänkin epäilyttäviä ja pinnallisia. Heidän kohdallaan nyt on ihan sama, koska todennäköisesti ovat kus*päitä muutenkin. Suurin osa miehistä ei katso kuin muutaman sekunnin pidempään ja siirtyvät seuraavaan ajatukseen.

Yleensä tasoteoriasta puhuvat miehet jotka eivät syystä tai toisesta ymmärrä lainkaan suhteen tunnepuolta. Heille suhde näyttäytyy jonain ulkoisten ominaisuuksien summana jossa katsotaan kuinka monta haluttua ominaisuutta siihen kumppaniin saadaan ympättyä.

Heillä ei ole juuri mitään käsitystä siitä miten parinmuodostus koostuu suurelta osin ihastumisesta ja rakastumisesta (en puhu nyt siis satunnaisesta seksistä). Eikä käsitystä siitä että kun ihastuu toiseen niin ei silloin ynnäillä mitään ominaisuuksia tai tyydytä mihinkään vaan silloin se toinen vaikuttaa vain niin ihanalta.

Eli jos haluat henksiesti tasapainoisen suhteen, vältä kuin ruttoa miehiä jotka puhuvat tasoteorioista.

Kyllä se homma menee niin todellisuudessa, että ihmiset päätyvät parisuhteeseen sen hetkisen sopivimman kanssa. Jossain kohtaa eteen voi tulla jotain sopivampaa ja sitten uudelleen arvioidaan tilannetta. Tähän ei liity mitään hölynpölyn teorioita.

Toki aina löytyy ne tyypit, jotka ovat ikuisesti yksin ja toisaalta myös ne, jotka ripustautuvat väkisin vaikka kuinka kamalaan suhteeseen, koska eivät kestä olla yksin. Näitä ihmisiä löytyy kummastakin sukupuolesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse naisena en oikein ymmärrä pelkoa, miksi pelätään sitä, että mies tyytyy parisuhteeseen jonkun kanssa. Eikö meistä jokainen tyydy enemmän tai vähemmän? Aina on mahdollisuus löytää joku parempi, joku juuri sillä hetkellä enemmän itselle sopivampi, kauniimpi, rikkaampi, älykkäämpi, tasaisempi, arvoiltaan enemmän itse lähellä jne. Jossain vaiheessa, oli mies tai nainen, sitä rakastuu, sitoutuu ja on tyytyväinen valintaansa. Aina välillä saattaa nousta esiin ajatus, että onko tämä nyt juuri se oikea ihminen, mutta uskon tuollaisia ajatuksia tulevan kaikille.

Oleellista minulle naisena on, että koen tulevani rakastetuksi sellaisena kuin olen. Mies voi silti hyvin ajatella, että tuolla on varmasti joku, joka sopii hänelle minua paremmin, mutta että hän on sitoutunut minuun ja on suurimman osan ajasta tyytyväinen kanssani.

No juuri näin. Melkein jokainen joutuu tyytymään ja tekemään kompromisseja myös parinvalinnassaan. Älytöntä idealistista öyhötystä väittää jotain muuta.

Koska täydellistä ihmistä ei yleensä ottaen ole olemassakaan niin tuo on tietenkin teknisesti ottaen totta. Sen sijaan tietylle ihmiselle sopivia ihmisiä yleensä ottaen melkein aina on olemassa, paitsi jos vaatimukset hipovat täydellisyyttä. Silloin on tietysti "tyydyttävä". Useimmat ihmiset eivät vaadi täydellistä vaan sopivaa, eikä sellaisen parin löytäminen ole mitään tyytymistä vaan toimiva, kestävä ja ehkä onnellinenkin parisuhde. 

Mitä tyytymiseen kompromissina täydelliseen nähden sitten tulee, niin tasojankuttajilla se painottuu jotakuinkin pinnallisiin seikkoihin, lähinnä ulkonäköön, kun naisista puhutaan. Yleensä ottaen ihmiset, myös miehet, painottavat parinvalinnassa kuitenkin enemmän muita seikkoja. Niitä, joista tasojankuttajilla ei tunnu olevan oikeastaan edes mitään käsitystä. Luonne, arvot, samanlaiset näkemykset tulevaisuudesta jne ovat ratkaisevia seikkoja, kuin myös henkilökemia, joka on aina kahdenvälinen dynaaminen ilmiö, eikä koskaan yhden ihmisen ominaisuus. Jos halutaan välttämättä käyttää sanaa "tyytyä", niin suurin osa ihmisistä tyytyy mielellään, jos kokee löytäneensä itselleen sopivan parin. Se ei ole tyytymistä tosiasiallisessa mielessä, mutta varmasti asian voi muotoilla niin, että on kyseiseen ihmiseen tyytyväinen kaikin puolin vaikka silkka ulkonäkö ei olisi maailman top 1%-haarukassa tai jossain vielä pienemmässä marginaalissa. Tasojankuttajille, joille ulkonäkö on kaikki kaikessa ja he haluaisivat valita sen maailman miellyttävimmän näköisen, tämä on ongelma. Ei tavalliselle ihmiselle. Tyytyväisyys on suurimmalle osalle oikein hyvä asia, vaikka yltiöpäiselle tasokurkottelijamiehelle olisikin silkkaa traumaa. 

Miehenä sivusta tämä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei, tasoteoria on pienen katkeroituneen ja omaan napaansa keskittyneen miesryhmän keppihevonen. Miesten suuri enemmistö ei ole siitä kuullutkaan tai ovat välinpitämättömiä moisille höpinöille. 

Näin on, jokainenhan sen nyt tietää, että mm. kauniin ja halutun "instabeiben" tai nuoren julkkismisssin voi saada itselleen kuka tahansa mies ikää, naamavärkkiä tai lompakkoon lainkaan katsomatta.

Mitään tasoja ole olemassakaan.

(ja ritari ratsasti auringonlaskuun...)

Ihan oikeasti kiinnostaisi tietää, miksi triviaalin arkifaktan ymmärtämiseen tarvitaan jokin hämärä, säännöiltään epämääräinen, alati esittäjän mukaan muuttuva mutuhimmeli, jota on nimitettävä teoriaksi.

Ihmiset haluavat ymmärtää miten maailma makaa ja miten asiat toimivat. Ei se sen kummempaa ole. Eikä se niin kovinkaan triviaali asia ole, ihmisen parinvalinta, kun sitä lähtee perkomaan.

On se naisille triviaalia.

- He ovat siellä valitsemassa ensin kuka saa lähestyä (naiset antavat miehelle merkkejä että lähestyminen on toivottavaa)

- jonka jälkeen he päättävät mitä asialle tekisi (ei jatkoon, makkariin, parisuhteeseen)

Osallistuuko mies valintaan? Tietysti, mikäli mies on todella paljon naisen tason yläpuolella. Muussa tapauksessa tuo reppana on kiitollinen naisen hänelle osoittamasta huomiosta, eikä hän voisi koskaan kuvitella saavansa ketään parempaa.

Mies: älä ole koira.

Onko ystävyydessä tasoateoria? Jos ei, niin miksi  sitten on niin paljon yksinäisyyttä? Miksei "edes" "kohtalotoveri" kelpaa yksinäisyyttä helpottamaan? Vai onko vain k-maiset mXlkerot ja v-mäiset pYmperot yksinäisiä? Sanotaan, että kuka vaan on p@nomies, jos ei ole ronkeli. Saako kuka vaan ystävän, jos ei ole ronkeli?

Vierailija kirjoitti:

Yleensä tasoteoriasta puhuvat miehet jotka eivät syystä tai toisesta ymmärrä lainkaan suhteen tunnepuolta. Heille suhde näyttäytyy jonain ulkoisten ominaisuuksien summana jossa katsotaan kuinka monta haluttua ominaisuutta siihen kumppaniin saadaan ympättyä.

Heillä ei ole juuri mitään käsitystä siitä miten parinmuodostus koostuu suurelta osin ihastumisesta ja rakastumisesta (en puhu nyt siis satunnaisesta seksistä). Eikä käsitystä siitä että kun ihastuu toiseen niin ei silloin ynnäillä mitään ominaisuuksia tai tyydytä mihinkään vaan silloin se toinen vaikuttaa vain niin ihanalta.

Eli jos haluat henksiesti tasapainoisen suhteen, vältä kuin ruttoa miehiä jotka puhuvat tasoteorioista.

"se toinen vain vaikuttaa niin ihanalta". Voi elämä. Joo, varmaan vaan vaikuttaa, mutta siihenkin on syynsä miksi joku herätää näitä tuntemuksia useammissa naisissa ja joku toinen taas ei kenessäkään.

Tunteet heräävät syystä ja niiden kohteiden ominaisuuksista, ulkoisista ja sisäisistä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se homma menee niin todellisuudessa, että ihmiset päätyvät parisuhteeseen sen hetkisen sopivimman kanssa. Jossain kohtaa eteen voi tulla jotain sopivampaa ja sitten uudelleen arvioidaan tilannetta. Tähän ei liity mitään hölynpölyn teorioita.

Toki aina löytyy ne tyypit, jotka ovat ikuisesti yksin ja toisaalta myös ne, jotka ripustautuvat väkisin vaikka kuinka kamalaan suhteeseen, koska eivät kestä olla yksin. Näitä ihmisiä löytyy kummastakin sukupuolesta.

ok, miksi nainen kiinnostuu miehestä josta kiinnostuu?

ei saa liittyä ulkonäköön, varallisuuteen statukseen (sisältää esim. käytöstavat)

Netin trollit ei liene missään asiassa kovin hyvä esimerkki todellisuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Onko ystävyydessä tasoateoria? Jos ei, niin miksi  sitten on niin paljon yksinäisyyttä? Miksei "edes" "kohtalotoveri" kelpaa yksinäisyyttä helpottamaan? Vai onko vain k-maiset mXlkerot ja v-mäiset pYmperot yksinäisiä? Sanotaan, että kuka vaan on p@nomies, jos ei ole ronkeli. Saako kuka vaan ystävän, jos ei ole ronkeli?

juoporemmi. Ei mitään laatuporukkaa, mutta ei ole yksinäisiä.

Kyse on siis yksinäisestä ihmisestä itsestään. Istuu kotona, ei tapaa ihmisiä, mahdollisesti kuspää...

Mitä taas ystävyyden tasoteoriaan tulee niin onko esimerkiksi työpaikalla sellaista ihmistä joka on suosittu?

Niinpä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä tasoteoriasta puhuvat miehet jotka eivät syystä tai toisesta ymmärrä lainkaan suhteen tunnepuolta. Heille suhde näyttäytyy jonain ulkoisten ominaisuuksien summana jossa katsotaan kuinka monta haluttua ominaisuutta siihen kumppaniin saadaan ympättyä.

Heillä ei ole juuri mitään käsitystä siitä miten parinmuodostus koostuu suurelta osin ihastumisesta ja rakastumisesta (en puhu nyt siis satunnaisesta seksistä). Eikä käsitystä siitä että kun ihastuu toiseen niin ei silloin ynnäillä mitään ominaisuuksia tai tyydytä mihinkään vaan silloin se toinen vaikuttaa vain niin ihanalta.

Eli jos haluat henksiesti tasapainoisen suhteen, vältä kuin ruttoa miehiä jotka puhuvat tasoteorioista.

"se toinen vain vaikuttaa niin ihanalta". Voi elämä. Joo, varmaan vaan vaikuttaa, mutta siihenkin on syynsä miksi joku herätää näitä tuntemuksia useammissa naisissa ja joku toinen taas ei kenessäkään.

Tunteet heräävät syystä ja niiden kohteiden ominaisuuksista, ulkoisista ja sisäisistä.

Väitän, että suurimmalta osin tunteet eivät herää kohteen ominaisuuksista vaan kohteen ja tuntijan keskinäisestä vuorovaikutuksesta. Se on myös se kanava millä sisäisiin päästään käsiksi. Ihmissuhteet eivät ole pääasiassa ominaisuuslistauksia vaan sananmukaisesti ihmisten välisiä suhteita. Objektit ja relaatiot ovat kaksi ihan eri asiaa ja muodostavat vain yhdessä tietyn kokonaisuuden, jos teknisempi ilmaus on tarpeen ja tunteista puhuminen epäilyttävää naishömppää. 

Mies sivusta.

Rikas, menestynyt, hyvännäköinen mies voi olla naismarkkinoilla heikoilla. Se "jokin" puuttuu sanotaan. Se "jokin" on osa sitä tasoa. Mikä tässä on vaikeaa käsittää.

Jos miehellä on vain se "jokin" , mutta on köyhä, ruma ja syrjäytynyt, niin flaksi kyllä käy, lähiöostarin kaljanhuuruisessa loppukähinässä.

Vierailija kirjoitti:

Yleensä tasoteoriasta puhuvat miehet jotka eivät syystä tai toisesta ymmärrä lainkaan suhteen tunnepuolta. Heille suhde näyttäytyy jonain ulkoisten ominaisuuksien summana jossa katsotaan kuinka monta haluttua ominaisuutta siihen kumppaniin saadaan ympättyä.

Heillä ei ole juuri mitään käsitystä siitä miten parinmuodostus koostuu suurelta osin ihastumisesta ja rakastumisesta (en puhu nyt siis satunnaisesta seksistä). Eikä käsitystä siitä että kun ihastuu toiseen niin ei silloin ynnäillä mitään ominaisuuksia tai tyydytä mihinkään vaan silloin se toinen vaikuttaa vain niin ihanalta.

Eli jos haluat henksiesti tasapainoisen suhteen, vältä kuin ruttoa miehiä jotka puhuvat tasoteorioista.

ja mikä saa miehen vaikuttavan ihanalta?

laitetaan vaikka Jammu SIltavuori ja Jason Momoa vierekkäin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isoin pulma hommassa on se, että yleisellä teorialla (oli sitten teoria pätevä tai ei), yritetään selittää yksittäistapauksia. Toki rikas, hyvännäköinen ja menestynyt mies on tilastollisesti paremmissa asemissa naismarkkinoilla, mutta tämä ei mitenkään selitä kaikkea ottaen huomioon että kaikenlaiset miehet ja naiset päätyvät parisuhteisiin. Myös sellaiset jotka eivät ole menestyneitä, komeita/kauniita jne. 

Teoria antaa selityksen joka on kai jotenkin helpompi hyväksyä kuin se, että ei ole ollut ns. tuuria. Huono tuuri on hyvin kasvoton ja vaikea määriteltävä tekijä, joten on helpompi tukeutua teoriaan koska sitä kautta löytää syyn ja syyllisen (eli nirson naisen).

Naismenestykseen voi olal selityksenä muitakin tekijöitä paljon, joista monet liittyvät miehen luonteeseen, temperamenttiin ja älykkyyteen. Ei pelkästään sosiaaliseen asemaan, ulkonäköön tai menestykseen. 

Mutta todellakin on miehiä joiden naisensaanti on heikkoa juurikin heidän naisia viehättämättömien ominaisuuksiensa vuoksi.

"Huonoa tuuria", oletko tosissasi? On siinä kanssa yksi selitys sille jos joku ei saa sitten millään ja taas jollekin toiselle se on helppoa.

Kyllä tuurillakin on aina osuutta asiaan ja vaikutus voi olla isokin. Esim. yksi pieni onnistuminen seurustelurintamalla teini-iässä voi antaa sellaisen itsetunnon joka kantaa pitkälle eteenpäin. Jos taas näitä ei tule niin itsetunto jää heikoksi. Ja koska teininä lähes kaikki ovat enemmän tai vähemmän epävarmoja, jonkun tapaaminen silloin on usein silkkaa tuuriakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä tasoteoriasta puhuvat miehet jotka eivät syystä tai toisesta ymmärrä lainkaan suhteen tunnepuolta. Heille suhde näyttäytyy jonain ulkoisten ominaisuuksien summana jossa katsotaan kuinka monta haluttua ominaisuutta siihen kumppaniin saadaan ympättyä.

Heillä ei ole juuri mitään käsitystä siitä miten parinmuodostus koostuu suurelta osin ihastumisesta ja rakastumisesta (en puhu nyt siis satunnaisesta seksistä). Eikä käsitystä siitä että kun ihastuu toiseen niin ei silloin ynnäillä mitään ominaisuuksia tai tyydytä mihinkään vaan silloin se toinen vaikuttaa vain niin ihanalta.

Eli jos haluat henksiesti tasapainoisen suhteen, vältä kuin ruttoa miehiä jotka puhuvat tasoteorioista.

ja mikä saa miehen vaikuttavan ihanalta?

laitetaan vaikka Jammu SIltavuori ja Jason Momoa vierekkäin

Et sitten ymmärtänyt tai tahallasi ymmärrät väärin. Onnea instababejahtiin, kyllä se siitä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse naisena en oikein ymmärrä pelkoa, miksi pelätään sitä, että mies tyytyy parisuhteeseen jonkun kanssa. Eikö meistä jokainen tyydy enemmän tai vähemmän? Aina on mahdollisuus löytää joku parempi, joku juuri sillä hetkellä enemmän itselle sopivampi, kauniimpi, rikkaampi, älykkäämpi, tasaisempi, arvoiltaan enemmän itse lähellä jne. Jossain vaiheessa, oli mies tai nainen, sitä rakastuu, sitoutuu ja on tyytyväinen valintaansa. Aina välillä saattaa nousta esiin ajatus, että onko tämä nyt juuri se oikea ihminen, mutta uskon tuollaisia ajatuksia tulevan kaikille.

Oleellista minulle naisena on, että koen tulevani rakastetuksi sellaisena kuin olen. Mies voi silti hyvin ajatella, että tuolla on varmasti joku, joka sopii hänelle minua paremmin, mutta että hän on sitoutunut minuun ja on suurimman osan ajasta tyytyväinen kanssani.

No juuri näin. Melkein jokainen joutuu tyytymään ja tekemään kompromisseja myös parinvalinnassaan. Älytöntä idealistista öyhötystä väittää jotain muuta.

Koska täydellistä ihmistä ei yleensä ottaen ole olemassakaan niin tuo on tietenkin teknisesti ottaen totta. Sen sijaan tietylle ihmiselle sopivia ihmisiä yleensä ottaen melkein aina on olemassa, paitsi jos vaatimukset hipovat täydellisyyttä. Silloin on tietysti "tyydyttävä". Useimmat ihmiset eivät vaadi täydellistä vaan sopivaa, eikä sellaisen parin löytäminen ole mitään tyytymistä vaan toimiva, kestävä ja ehkä onnellinenkin parisuhde. 

Mitä tyytymiseen kompromissina täydelliseen nähden sitten tulee, niin tasojankuttajilla se painottuu jotakuinkin pinnallisiin seikkoihin, lähinnä ulkonäköön, kun naisista puhutaan. Yleensä ottaen ihmiset, myös miehet, painottavat parinvalinnassa kuitenkin enemmän muita seikkoja. Niitä, joista tasojankuttajilla ei tunnu olevan oikeastaan edes mitään käsitystä. Luonne, arvot, samanlaiset näkemykset tulevaisuudesta jne ovat ratkaisevia seikkoja, kuin myös henkilökemia, joka on aina kahdenvälinen dynaaminen ilmiö, eikä koskaan yhden ihmisen ominaisuus. Jos halutaan välttämättä käyttää sanaa "tyytyä", niin suurin osa ihmisistä tyytyy mielellään, jos kokee löytäneensä itselleen sopivan parin. Se ei ole tyytymistä tosiasiallisessa mielessä, mutta varmasti asian voi muotoilla niin, että on kyseiseen ihmiseen tyytyväinen kaikin puolin vaikka silkka ulkonäkö ei olisi maailman top 1%-haarukassa tai jossain vielä pienemmässä marginaalissa. Tasojankuttajille, joille ulkonäkö on kaikki kaikessa ja he haluaisivat valita sen maailman miellyttävimmän näköisen, tämä on ongelma. Ei tavalliselle ihmiselle. Tyytyväisyys on suurimmalle osalle oikein hyvä asia, vaikka yltiöpäiselle tasokurkottelijamiehelle olisikin silkkaa traumaa. 

Miehenä sivusta tämä. 

Niin, mutta huvittavaa vain, että monesti näkee kun se vanha ja "sopiva" kumppani saa fudut kun löytyy se instabeiben/etelänmiehen vastike siihen tarjolle...

Itsekin nostan sopivuuden ja luonteen korkealle, kuten varmasti moni muukin tekee, mutta ei se yksin riitä. Ja harva edes sellaistakaan kumppania löytää vaan joutunee usein siinäkin suhteessa tekemään kompromisseja - ja sitten vuosien varrella kasvamaan suhteeseen, jos siis niin on käydäkseen. Monestihan ei näin ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä tasoteoriasta puhuvat miehet jotka eivät syystä tai toisesta ymmärrä lainkaan suhteen tunnepuolta. Heille suhde näyttäytyy jonain ulkoisten ominaisuuksien summana jossa katsotaan kuinka monta haluttua ominaisuutta siihen kumppaniin saadaan ympättyä.

Heillä ei ole juuri mitään käsitystä siitä miten parinmuodostus koostuu suurelta osin ihastumisesta ja rakastumisesta (en puhu nyt siis satunnaisesta seksistä). Eikä käsitystä siitä että kun ihastuu toiseen niin ei silloin ynnäillä mitään ominaisuuksia tai tyydytä mihinkään vaan silloin se toinen vaikuttaa vain niin ihanalta.

Eli jos haluat henksiesti tasapainoisen suhteen, vältä kuin ruttoa miehiä jotka puhuvat tasoteorioista.

"se toinen vain vaikuttaa niin ihanalta". Voi elämä. Joo, varmaan vaan vaikuttaa, mutta siihenkin on syynsä miksi joku herätää näitä tuntemuksia useammissa naisissa ja joku toinen taas ei kenessäkään.

Tunteet heräävät syystä ja niiden kohteiden ominaisuuksista, ulkoisista ja sisäisistä.

Kyllä mutta eivät lainkaan niin suoraviivaisesti kuin tasoteoriaan uskovat ajattelevat. He kuvittelevat että jos toisen (yleensä ulkoiset) ominaisuudet ovat haluttuja, ihastuminen tapahtuisi jonain automaattina. Mutta ihastumisessa on lopulta sen toisen luonteella todella iso vaikutus. Siihen toiseen pitää ihastua kokonaisuutena, ei minään ominaisuuskokoelmana. Ja siksi voi ihastua myös ihmiseen johon ei olisi uskonut ihastuvansa kun häneen tutustuu paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Me jotka emme ajattele, olemme M G T O W

Jep. Men Going to Wauvapalsta ay after day after day. Hakemaan huomiota mammoilta.

Minua hävettäisi, jos olisin todellinen MGTOW-liikkeen kannattaja ja kuulisin, että vauvalehden keskustelupalstalla roikutaan liikkeen nimissä parisuhdekeskusteluissa vuodesta toiseen.

N57

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isoin pulma hommassa on se, että yleisellä teorialla (oli sitten teoria pätevä tai ei), yritetään selittää yksittäistapauksia. Toki rikas, hyvännäköinen ja menestynyt mies on tilastollisesti paremmissa asemissa naismarkkinoilla, mutta tämä ei mitenkään selitä kaikkea ottaen huomioon että kaikenlaiset miehet ja naiset päätyvät parisuhteisiin. Myös sellaiset jotka eivät ole menestyneitä, komeita/kauniita jne. 

Teoria antaa selityksen joka on kai jotenkin helpompi hyväksyä kuin se, että ei ole ollut ns. tuuria. Huono tuuri on hyvin kasvoton ja vaikea määriteltävä tekijä, joten on helpompi tukeutua teoriaan koska sitä kautta löytää syyn ja syyllisen (eli nirson naisen).

Naismenestykseen voi olal selityksenä muitakin tekijöitä paljon, joista monet liittyvät miehen luonteeseen, temperamenttiin ja älykkyyteen. Ei pelkästään sosiaaliseen asemaan, ulkonäköön tai menestykseen. 

Mutta todellakin on miehiä joiden naisensaanti on heikkoa juurikin heidän naisia viehättämättömien ominaisuuksiensa vuoksi.

"Huonoa tuuria", oletko tosissasi? On siinä kanssa yksi selitys sille jos joku ei saa sitten millään ja taas jollekin toiselle se on helppoa.

Kyllä tuurillakin on aina osuutta asiaan ja vaikutus voi olla isokin. Esim. yksi pieni onnistuminen seurustelurintamalla teini-iässä voi antaa sellaisen itsetunnon joka kantaa pitkälle eteenpäin. Jos taas näitä ei tule niin itsetunto jää heikoksi. Ja koska teininä lähes kaikki ovat enemmän tai vähemmän epävarmoja, jonkun tapaaminen silloin on usein silkkaa tuuriakin.

Hyvää yleistystä. Oma mies ei paljoa yläasteella tyttöjä tapaillut, oli ujo.

Tavatessa en ikinä olisi uskonut että on ollut ujo tai arka, itseluottamus oli ja on hyvä. En tiedä sitten miten on nollasta sataan menty.