En saa apua julkisesta terveydenhuollosta vaikka voin niin huonosti
Olen äärimmäisen traumatisoitunut ja kannan kropassani kipuja kokemieni asioiden takia.
Apua en saa.
Tuttavani saa käydä vuosikausien ajan psykiatrian poliklinikalla, aikaa ei rajoiteta koskaan.
Miten tämä on mahdollista?
Kommentit (66)
Veroja täällä maksetaan, mutta mitään ei saa tilalle.
Eikö tämän tuttavani pitäisi joskus jäädä pois julkiselta puolelta että sinne pääsisivät muutkin?
Sehän vie tavallaan mun paikan sieltä nyt.
No jos sua yhtään lohduttaa niin todennäköisesti menisit jonkun psyk. sairaanhoitajan käynneistä vaan huonompaan kuntoon. Terapiaan on vain harvoilla onnekkailla mahdollisuus, ei sillä että sekään kaikkia auttaisi.
Pyydä maksusitoumus, jolla saat hankkia palvelun yksityiseltä lääkäriasemalta.
Vierailija kirjoitti:
No jos sua yhtään lohduttaa niin todennäköisesti menisit jonkun psyk. sairaanhoitajan käynneistä vaan huonompaan kuntoon..
Kuinka niin?
Vierailija kirjoitti:
No jos sua yhtään lohduttaa niin todennäköisesti menisit jonkun psyk. sairaanhoitajan käynneistä vaan huonompaan kuntoon. Terapiaan on vain harvoilla onnekkailla mahdollisuus, ei sillä että sekään kaikkia auttaisi.
En mene huonompaan kuntoon vaan eheydyn kun saan käydä tuskaa läpi.
Christiiina kirjoitti:
Pyydä maksusitoumus, jolla saat hankkia palvelun yksityiseltä lääkäriasemalta.
Onkohan mahdollista?
Sanoisin että voimia, pääset, jos vain jaksat vaatia. Yksi keino on aika varma pk-seudulla: menee päivystykseen (toimistoaikojen ulkopuolella). Ja sanoo, että on toiveita elämän päättymisestä. Se otetaan yleensä vakavasti ja vaikka se olisi liioittelua nyt, ei kannata odottaa siihen asti kunnes se on totta. On mahdollista päästä hoitojaksolle näin.
Jos asut kaupungissa, selvitä onko ko. sairaalassa psykiatrinen päivystys. Eli terv. keskuksen lähete ei ole ainoa. Korosta, että työkyky on mennyt/menossa (se on koodisana) ja haluat psykiatrille (ei vain tk-yleislääkärille). Ja ettei lääkehoito riitä.
Diagnoosista riippuu saatava hoito, eli kannattaa jopa suurennella oireita kuin vähätellä. Ja vaatia, oikeasti, ne saavat hoitoa jotka vaativat (kohteliaan jämäkästi, ei räyhäämällä). Voiko omaisesi auttaa tässä?
On myös matalan kynnyksen palvelupisteitä joissakin kunnissa, toki työterveyshuolto joillakuilla ihmisillä tai YTHS opiskelijoilla? Byrokratiaviidakko
julkisella on kamala ja hoito riippuu hyvinvointialueesta, mutta selviät kyllä, älä luovu toivosta.
Muita vaihtoehtoja on vielä sininauhaaäätiö jne. seurat, joilla kriisiapua/traumaterapiaa ym.
T. Mt-kuntoutunut
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin että voimia, pääset, jos vain jaksat vaatia. Yksi keino on aika varma pk-seudulla: menee päivystykseen (toimistoaikojen ulkopuolella). Ja sanoo, että on toiveita elämän päättymisestä. Se otetaan yleensä vakavasti ja vaikka se olisi liioittelua nyt, ei kannata odottaa siihen asti kunnes se on totta. On mahdollista päästä hoitojaksolle näin.
Jos asut kaupungissa, selvitä onko ko. sairaalassa psykiatrinen päivystys. Eli terv. keskuksen lähete ei ole ainoa. Korosta, että työkyky on mennyt/menossa (se on koodisana) ja haluat psykiatrille (ei vain tk-yleislääkärille). Ja ettei lääkehoito riitä.
Diagnoosista riippuu saatava hoito, eli kannattaa jopa suurennella oireita kuin vähätellä. Ja vaatia, oikeasti, ne saavat hoitoa jotka vaativat (kohteliaan jämäkästi, ei räyhäämällä). Voiko omaisesi auttaa tässä?
On myös matalan kynnyksen palvelupisteitä joissakin kunnissa, toki työterveyshuolto joillakuilla ihmisillä tai YTHS opiskelijoilla? Byrokratiaviidakko
julkisella on kamala ja hoito riippuu hyvinvointialueesta, mutta selviät kyllä, älä luovu toivosta.Muita vaihtoehtoja on vielä sininauhaaäätiö jne. seurat, joilla kriisiapua/traumaterapiaa ym.
T. Mt-kuntoutunut
Itse menin päivystykseen Helsingissä ranne auki revittynä ja toivotettiin hyvää jatkoa enkä saanut mitään apua. Eipä toimi kuule sekään :)
Oon ollut päivystyksessä ja kertonut itsetuhoaikeista. En saa mitään apua.
Oireilen koko ajan ja siihen ei lääkkeet auta.
Miksi toinen saa apua vaikka mitään vakavaa ei ole taustalla?
Itselläni on monta vaivaa ja ongelmaa, joihin en ole saanut apua. Nämä ovat pahentuneetkin paljon ja silloin alunperin olisivat olleet helposti hoidettavissa. Enää en juurikaan edes yritä apua hakea. Ehkä aikaa ei ole paljoa jäljellä tai siis joku vakavakin juttu taustalla, mutta olkoot sitten. Tietysti ihmisten auttamalla jättämisellä pyritäänkin siihen, että apua ei edes yritetä hakea ja ihmiset nähdään vain rasitteena. Tavallaan kai lohdullinen ajatus, että koska vaivat ovat jatkuneet kauan niin tuskin syöpää kuitenkaan on, sillä olisin jo kuollut siihen. Sitten kun itselläni on myös myös mielenterveydellisiä ongelmia niin jos jotain apua ja hoitoa onnistuisikin jotenkin saamaan niin noilla kaikki vaivat tietysti selitettäisiin.
Miten tässä maassa voi olla asiat niin huonosti, ettei apua saa tarvittaessa. Hyvinvointivaltio on romahtanut.
Vierailija kirjoitti:
Veroja täällä maksetaan, mutta mitään ei saa tilalle.
Tuskinpa niillä sinunkaan veroeuroillasi katetaan yhtään mitään.
Kirjoitin pitkän kommentin joka jäi hyväksyntään. Sen pointtina kuitenkin oli, että tiiän miten kamala tunne voi tulla, jos ei saakkaan apua vaikka sitä on odottanut. Jotku kokee tuon tunteen silleen ettei hoitoon oteta, ja jotku silleen että pääsee hoitoon mutta siellä tajuaa että ei ne pysty auttamaan. Lähinnä itse voi auttaa itseään, tarvii vaan päättää tuntea itsensä apunsa arvoiseksi ja ehkä etsiä tietoa netistä ja kirjallisuudesta
Kuulostaa siltä, ett ap on katkera kaverilleen, joka saa jonkunlaista apua ja ap on itse sitä mieltä, että kaveri ei apua ansaitse. En usko hetkeäkään että se kaverinkaan saama apu täydellistä ja rajatonta olisi, psykiatrisen hoidon tarve varmasti arvioidaan hyvin tarkkaan nykyään joka paikassa. Valitettavasti myöskään kaverin hoidon loppuminen ei millään tavalla vaikuttaisi ap:n saamaan hoitoon.
Vierailija kirjoitti:
Eikö tämän tuttavani pitäisi joskus jäädä pois julkiselta puolelta että sinne pääsisivät muutkin?
Sehän vie tavallaan mun paikan sieltä nyt.
Kyllä, yleensä aktiivinen hoitosuhde puretaan akuutin kriisin helpottaessa tai käyntikertoja harvennetaan psyk. poleilla.
Resurssipula. Ihmiset jää heitteille ja alkavat lääkitä itse itseään.