Kuka muistaa kylman talven 1987?

Olin lastenkodissa, olin 8-vuotias. Koulumatka oli edestakaisin 5 kilometriä, sitä käveltiin ja kylmä oli. Koulukavereiltani salasin että olen lastenkodissa, valehtelin että mummolassa asutaan väliaikaisesti ja siksi tulen kauempaa. Vanhemmat olivat toinen teillä tietymättömillä ja toinen katkolla, josta karkasi. Hyvin jäänyt mieleen tämä elämäni surkea alkutaival, josta vietin vuoden laitoksessa. Kovemmat ajat oli vasta tulossa, mutta sitähän en onneksi tuolloin vielä tiennyt.

Muutin pieneen vanhaan mökkiin. Lämpö laski 11asteeseen, kun pakkaset vaan jatkui...

Olin kasiluokalla ja muistan kovat pakkaset. Oli pakkasjakso, milloin elohopea putosi -35 asteeseen. Tuntui pitkältä talvelta.

Kävin silloin keräämässä pulloja ovelta ovelle, että sain ostetuksi keväällä 1987 käyräsarvisen vaihdepyörän.

Kirjoitin ekaan päiväkirjaan tammikuussa 1987, että oli pakkasta -35.

Muistan. Olin ostanut talvitakin.

Kävellessäni tuttavan luo n. kilometrin matkaa, ajattelin, että matka on pitkä tällaisessa pakkasessa.

Ostin vielä pitkävartiset matalat nahkasaappaat pakkasten takia. Koko ois voinut olla numeroa isompi, että mahtuis tuplasukat. Sitäkin pohdiskelin silloin.

Hyvin jäi siis pakkanen pukeutumista myöten mieleen.

Muistan : Stockan kulmilla sydänsuruissani, ns elävä zombie, olin 26-vuotias.

Miesystäväni, kihlattu jätti minut puhelimitse minut 8 vuoden yhteisen elämän jälkeen.

Kuljin kirjaimellisesti jäässä ja sumussa.

Muistan sen aamun mennessäni opiskelemaan...

Olen elossa. Suru ei ole kadonnut. Muistojälkiä on.

Tuontyyppinen suhteen lopetus on teurastusta.

Jäätävää, kylmää talvea -37C

N, 60

Kevätkaudella 1987 olin kuutosluokkalainen 12v poika, mutta ei ole jäänyt mieleen kylmyydestä muistikuvaa, lunta taisi olla kyllä ihan jonkinverran. Muistan siitä kun pihallamme seisoi silloin kakkosautomme liikennekäytöstä poistettuna, tai silloinen nimitys taisi olla seisontavakuutus. Lunta oli auton päällä paksu kerros.

Paremmin muistan kylmyydestä sen 1984-85 talven. Ja 1999 talvella oli myös varsin rapsakka pakkanen :P

Synnyin loppuvuodesta 1986 ja äiti välillä muistelee kuinka ei päästy edes neuvolaan pakkasen takia, ei uskaltanut lähteä pienen vauvan kanssa ulos edes lyhyen kävelymatkan ajaksi.

Ei varmaan mikään unelmatilanne olla ”kodin vankina” tuoreena äitinä 80-luvulla, mutta kuulemma hänellä on hyvät muistot tuosta ajasta :)

Vierailija kirjoitti:

Mä synnyin toukokuussa 1987.

Äitisi muistaa, kysy häneltä.

Olin siihen aikaan pääkaupunkiseudulla töissä. Asuin sellaisessa paikassa, jossa ei ollut muuta mahdollisuutta kuin säilyttää autoa kadun varrella -37 asteen pakkasessa.

Tämä tarkoitti sitä, että oli pakko nousta noin klo 3 yöllä ja ajaa autolla lenkki, jotta pääsisi aamulla töihin.

Melkoista vääntöä ja rutinaa rattia käännettäessä ja vaihteita vaihtaessa. Irtonainen penkinlämmitin oli sentään tullut hankittua.

Raakaa meininkiä.

Kyllä muistan, järkyttävän kylmää, jopa jotain -40 astetta, olin lähdössä Englantiin kahdeksi kuukaudeksi tammikuussa, myös Englannissa oli turkki paikallaan ja välillä hirveitä jääpiikkejä satoi päin naamaa. Kun palasin Suomeen, kuulin, että Badding on kuollut :´(

Muistan, kävelin kylänraitilla ja mittari huiteli -38 paikkeilla.

Laitoin käden taskuun ajatuksena ottaa taskusta hassispaakku yms.tarvikkeet ja

käärästä sätkä. Käsiin tuli todella kylmä ja paakku oli jäätynyt.

Ei tullut mitään käärimisestä eikä paakun sulatuksesta, pakkanen niin puraisi käsiä.

Jäi sitten tötsä vetämättä, sillä kertaa.

Olin silloin 6-vuotias ja olen kuullut tuosta talvesta myöhemmin. Minulle on kerrottu, että monen viikon ajan oli joka päivä yli 30 astetta pakkasta. Itselläni on luultavasti hämärä hämärä muistikuva siitä koska muistan jotenkin, että olin vielä päiväkodissa, oli talvi ja ulkona oli todella kylmä vaikka vaatteita oli paljon päällä.

Minäkin muistan.

Koiramme ulkoiluttaminen oli hankalaa, sillä ressukalla oli tassut paleltua, oli hankala tehdä tarpeita, kun yritti seistä kolmella jalalla.

Muistan hyvin. Riensin ostamaan toppahatun, jossa pituus riitti pitkälle niskaan ja läpät sai leuan alle tarroilla kiinni.

Se hattu oli tosi lämmin, ei päässyt yhtään kylmää sisään.

Lisäksi ostin alesta pitkän, lämpimän toppatakin.

Minun piti kävellä noin 3 kilometriä töihin, joten oli pakko pukeutua lämpimästi.

Tämä on jäänyt mieleen tuosta talvesta.

Ostin turkoosin värisen toppapuvun. Housut ja takki. Ei tullut montaa kertaa pidettyä sen talven jälkeen. Otin viimeisen kerran mustavalkoiselle filmille valokuvia huurteisista puista.

Synnyin keväällä 1987 joten omia muistoja minulla ei ole, mutta äitini on tuhanteen kertaan kertonut kuinka hankalaa oli yrittää löytää sopivia ulkovaatteita raskausvatsan kanssa. Kuulemma hän käytti talven ajan isäni kahta toppatakkia päällekkäin. Minusta on tullut suuri talven rakastaja, ehkäpä varhaisilla kohtumuistoilla on jotain tekemistä asian kanssa :).

10.1.1987 Helsingissäkin oli -36 astetta. Ihan normia vielä silloin ennen.

Olin yläasteella ja koulumatkasta kävelyä oli 2 km. Koulumatkalla oli iso kaulaliina kasvojen suojana, ja se aina jäätyi ihan koppuraksi. Ei oikein tahtonut löytyä tarpeeksi lämpimiä hanskoja ja housuja.

Muistan. Opiskelin Turussa, ja pakkasta oli tosiaan 37 astetta. Joululomalla olin töissä, ja jonkinlaisessa haalarissa painelin puolijuoksua töihin ja sieltä takaisin. Ja tottakai sain kovan flunssan.