Lue keskustelun säännöt.
Kuka muistaa kylman talven 1987?
Mennessani duuniin kavelin Stockan lapi lampimikseni. Matka oli siis asememalta Ludviginkadulle (Erottojan ylapuolella). Ja jossain vaiheessa posket palentui kuitenkin. -37c ja junat kulki mutta ehka vahan myohassa. Olin 21v.
Kommentit (705)
Kun astui rapunovesta ulos ja hengitti jääkylmää ilmaa, tuntui sekunnin ajan siltä, että henki salpautuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No muistan hyvinkin! Mielestäni kylmin talvi ikinä. 1986-87 vuodenvaihde, eli uuden vuoden juhlinta Kouvolassa, minä silloin 16-vuotiaana nuoruuden poikaystävän kanssa kävelin yöllä kotiin, kun ei saatu kyytiä. Oli 38 astetta pakkasta ja reiteni jäätyivät pahasti "hiihtareissa".
Kyllä. Olin silloin abi ja muistan penkkariajot kovassa pakkasessa erittäin hyvin :) Mutta nuoruuden innossa senkin kylmyyden kuorma-auton lavalla kesti hyvin.
Olin armeijassa RUK:ssa silloin (Jaarli). Kunnon talvivarusteita ei ollut vaan laitettiin päälle kaikki mitä kaapista löytyy eli noin 7-8 vaatekerrosta. Mettäleireillä meillä oli kaksi puolijoukkuetelttaa päällekkäin ja hyvin tarjettiin. Katetulla kuorma-auton lavalla oli vilpoisaa istuskella 10-20 kaverin kanssa kun pressujen välistä tuiversi -30-asteista ilmaa. Kasarmilla tarjettiin hyvin.
Muistan talven 86- 87 vuoden vaihteen. Olimme muuttaneet heinäkuussa 86- Turusta Ouluun. Poika meni ensimmäiselle luokalle kouluun, Turussa olimme tottuneet leutoihin talviin. Joulu-tammikuun vahteessa yli 40 asteen pakkaset iskivät vasten kasvoja ja jatkui useamman viikon, miten voikaan pakkaslumi narskua jalkojen alla. Muistan ajatelleeni että mihin sitä on tullut lähdettyä. Pojan kanssa kuljin koulumatkat kevääseen asti, en uskaltanut antaa yksin kulkea kylmässä. Olin vuorannut pipon ja hupun päälle vielä kaulahuivin. Perille päästyämme silmäripset ja kaulahuivi olivat kuuranpeitossa. Asumme yhä Oulussa näihin vahteleviin talviin on tottunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Olin silloin abi ja muistan penkkariajot kovassa pakkasessa erittäin hyvin :) Mutta nuoruuden innossa senkin kylmyyden kuorma-auton lavalla kesti hyvin.
Sama! Itse myös kirjoitin ylioppilaaksi -87 ja penkkariajelu oli kyllä aika kylmää kyytiä :)
Joo, tammikuussa 1987 Pasilan asemalla aamuisin -40 pakkasta. Leppävaaraan opiskelemaan menossa ja kylmä merituuli puhaltaa mereltä päin. Junat aivan täpösen täyteen ahdettuina kun ihmisten autot ei lähteneet käyntiin. Kyllähän se jäi mieleen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan. Olin 8v ja mun isä kuoli sinä talvena. Ja mulla oli jalka kipsissä 3kk ja kävelin kepeillä.
Muistan. Olin juuri alkanut seurustelemaan ja poikkikseni tuli aina pitkän matkan takaa luokseni. Hänen autonsa jouduttiin monesti aamulla hinaamaan pakkasen takia käyntiin.
Muuten, ei palellut. Rakkaus lämmitti <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En talvea muista, mutta kesä vasta oli silloin todella kylmä ja sateinen. Päästiin ensimmäistä kertaa silloin edullisemmalle metalliliiton lomalle viikoksi mökkeilemään lomakylään. Ulkona ei voinut olla kun niin kylmä, kyllä hiukan harmitti kun teininä ei olisi mökissä halunnut pysyä paikoillaan. Mutta kyllä tämä kuitenkin oranssissa teltassa yöpymisen voitti.
Muistan. Päällä oli kaikki mahdollinen . Ei tarvinnut olla "tyylitietoinen" tai " trendikäs".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaasa helmikuun alku 40 pakkasta volvo amazon jäässä ei muuta kun lämpötykillä sulaksi nesteet sisään ja menoksi .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä muistan. Isäni hautajaisissa oli -42. Olin silloin 16 v.
Olin talvileirillä ja ulkoilimme järven jäällä hiki päässä noin 45 kerrallaan. Hippoja ja kaikkea sellaista. Ihan hyvin meni, koska kaikilla oli paljon vaatetta päällä.
Minusta tuntuu, ettei tuolloin ollut Oulussa -40 pakkasia.
30-35 nurkilla piti pakkasta kyllä, en tarjennut lähteä mopolla kirkonkylälle uudenvuoden aattona, 2km päässä naapurissa kävin.
Muistan aivan hyvin. Kokemukseni siitä on uskomaton.
Minä odotin vauvaa ja muistan kovat pakkaset, kun kävelin paikallisjunasta työpaikalleni ja olin jäätyä. Lokakuun alussa syntyneestä tyttärestämme tuli pakkasen ja sateen kestävä partiolainen.
Koulumatka tyk lukioon 4 ratikalla oli ikimuistoinen:
kuski kuulutti kesken matkan että ”nyt tämä iglu simahti, voitte siirtyä bussiin joka tulee kohta.”
En jäänyt sitä bussia odottamaan siihen pakkaseen, kävelin loppumatkan, joka oli onneksi lyhyt,
Olin opiskelija silloin ja asuin Kilon parakeissa. Kämppä oli toisessa kerroksessa eikä ollut mitään ongelmaa, alakerroksissa kuulema oli. Ulkona kuljin pilkkihaalari päällä ja ainoa miinus niissä oli, ettei taskuissa ollut vetoketjuja ja kylmä meni siitä sisälle. Helsingin linja-autoasemallakin lämpömittari näytti päivästä toiseen vähintään -27°C mutta ei tuullut yhtään.