Kuka muistaa kylman talven 1987?

Se vuosi 1987 oli katovuosi. Koko kesä oli kylmä ja satoi. Päästiin puimaan vasta syyskuun puolenvälin jälkeen ja vehnää puitiin pakkasessa lokakuussa. Hirveä vuosi. Seuraava kesä olikin sitten taas hellekesä.

Olin yläasteikäinen joten muistan. Kotona jäätyi ikkunoihin sisäpuolelle muutaman sentin jääkerros. Nukuttiin toppavaatteet päällä. Vissiin lämmitys reistaili. Muistan kun säät alkoi lämmetä, niin kaikki kulki takit auki, kun oli ”vain” -15 astetta😀

Olin 12v. Välitunneilla ei tarvinut mennä ulos. Kaikilla oli kommando-pipo tai huivi kasvojen suojana.

Mulla jääty silmäripset kiinni ja ne irtosi. Oli hemmetin kylmä talvi.

Juu. Kyllähän se on säiden puolesta muistettavin kausi nämä vuodet 1986- 89 minun elämässäni, olin silloin teini-ikäinen.  Silloin tuli putkeen näitä ääri-ilmiöitä; oli pari pirullisen kylmää talvea, pari vetistä ja kylmää kesää (sata vuotta aiemmin suomalaisia olisi kuollut kuin kärpäsiä viljakadon takia), sitten lumeton ja lämmin talvi (en koko talvena käyttänyt talvitakkia, vaan kuljin nahkarotsissa) ja hvtin pitkä ja kuuma kesä. 

olihan viime talvenakin etelässä -30 

Me asuttiin korvessa alkeellisesti. Ulkohuussikäynnit voitte kuvitella tuossa pakkasessa! Pissa tehtiin pihamaalle, kusi melkein jäätyi.

Saunaa ei voitu lämmittää viikkoihin kun kantovesi jäätyi eikä vanhaa, suurta ja harvaa saunarakennusta saatu riittävän lämpimäksi vaikka kuinka puuta poltettiin.

Yläasteelle kuljettiin bussilla. Onneksi asuin lähellä isoa tietä niin ei tarvinnut värjötellä kauan odotellessa.

Muistan vielä sen onnen tunteen kun sain yläasteen vessassa pestä kainaloitani ja alapesun tehdä lämpimällä vedellä.

Pyykit jäi pesemättä kun ne pestiin kantovedellä pulsaattorilla lauantaisin siellä hatarassa saunassa.

Kyllä, näin elettiin 1987 vielä Suomen metsissä.

Oltiin 1987 tammikuun lopulla partioretkellä kun yöllä pakkasta oli -38 astetta celsiusta. Koitettiin nuotiota kangaslaavun edessä, muttei jäiset kalikat tahtoneet palaa. Kahdelta paleltui varvas sairalakuntoon. Lippukunnan vanhempanneuvosto määräsi sen jälkeen yön yli kestäville retkille nuorille pakasrajan -25 astetta. Miten lie nykyisin. 

Mutta fakta on se, että tämän lehden palkkaama aloitusmode inhoaa lapsia.

Olin 9-vuotias ja muistan, että kouluun mennessä piti hyppiä pysäkillä koko ajan että ei jäätyisi ja kerran bussilippu (sellainen missä muovikuoret) putosi maahan ja katkesi kahtia.

Muistan karateleirin ja sen kylmyyden. yli polvia myöten olevia hankia joissa katailtiin että jalat olisi kovettuneet, paskat ne kovettui, ne jäätyi ääriä myöten sinisiksi.

Jokainen zuki humahteli talvipakkasella ja koivut joihin zikit ja zukit lävähteli paukkui vain pakkasella. 

Lyönnin jälkeen koivun runko tumahteli ja sen oksilta leijaili pakkaskiteitä, uniikkeja pakkaskiteitä joiden muoto oli täysin yksilöllinen. Lyöntien piti silti olla samaa muotoa kuin muidenkin, muuten se ei ollut täyttä karatea eikä performanssia olisi voitu kutsua karateleiriksi alkuunkaan. 

Johtaja seisoi paksulla lumikinoksella ja käskytti "ints nii" huutoja joiden tahdissa tehtiin muinaisia itämaisia iskuja koivun runkoon tai ilmaan mitä sensei käskytti.

Muinaisia itämaisia taitoja kovassa talvipakkasessa herran vuonna 1987.

Muistan hyvin. Koulussa oli pakkasraja - 35 astetta. Välituntivalvojat seisoi ovien sisäpuolella ja estivät oppilaita tulemasta sisälle koska välitunnit piti viettää ulkona

Vierailija kirjoitti:

Mä synnyin toukokuussa 1987.

Sinun syntymävuottasi ei kysytty, vaan mitä muistat siitä talvesta jotain. Alapa kertoa.

Synnyin ysärillä mutta huomannut itsekin perheellistyttyä muistelevani enempi menneitä

Muistan, yäk. Huushollin autot saattoivat hyytyä kesken työmatkan. (30 kilometriä maaseututietä).

Traktori ei myöskään lähtenyt käyntiin ja polttopuut raahattiin isolla kelkalla tupaan.

  Navetassa jäätyi vesijohto ja suli seuraavan kerran huhtikuun puolessa välissä.

  Sähkölaskut onneksi saivat ihon kuumaksi.

  -Pakkanenhan on asennekysymys! Pipo vaan korville ja iloisen punaiset kintaat käteen, joku neropää kirjoitti sanomalehden yleisönosastoon.

  Tuhma traktori ja vesijohto, miksi ne eivät ymmärtäneet tuota pipojuttua?

 Ja ennen kuin joku ennättää letkauttaa: En. En pidä myöskään helteestä. Sitä ei voi varastoida pakkasia varten eikä siitä ole niin ollen hyötyä kylmässä.

Olin vaihto-oppilaana Yhdysvalloissa tuon talven. Kirjeistä kavereilta 😀 kuulin, että koulubussi jäätyi.

Kannattaisi aina mainita onko kyse alku- vai loppuvuodesta......talviahan on vuodessa 2 kappaletta.

Ootteko tosissanne? -35 pakkasia on lapissa joka talvi ja ihan normaalisti me siitä selvitään.

Se oli juuri se talvi, kun yksi poika mopoili ilman kypärää ja aivot jäätyivät.

Lääkäri oli vain todennut, että soita nopeasti kotiin ja hyvästele vanhempasi.

Minulle 1987 oli jonkinnäköinen murroskausi. Olin 19-vuotias opiskelijatyttö, vuokrasin pientä huonetta vähän kaupungin ulkopuolella. Aamuisin jouduin kävelemään noin kilometrin bussipysäkille hyvin tuulista peltotietä pitkin. Tien puolessavälissä oli pienehkö kerrostalo, jonka rappukäytävässä kävin lämmittelemässä. Ilman sitä olisin varmaan jäätynyt kuoliaksi. Viimein olin henkisesti ja fyysisesti niin poikki, että en jaksanut enää nousta sängystä. Masentunutkin olin, rahaa ei ollut. Vuokraemäntäni oli minuun hyvin tyytymätön ja käski minun itse hommata polttopuut huoneeni lämmitykseen. No ei niitä keskellä kylmää talvea niin helposti saanut. Jälkeenpäin olen katsonut itsestäni kuvia siltä ajalta ja kuvista katsoo hyvin kaunis nuori nainen. Sisältä olin kuitenkin ihan romuna ja elin melkein kuin helvetissä. 

Muistan hyvin. Olin silloin 21 v.