Miksi tuotte päiväkotiin lapsia jos ootte lomalla itse?
Tänään oon jo kahdelta lapselta kuullut että vanhemmilla syysloma. En tajua ja kyllä pännii lasten puolesta. Sanoin vaan, että onpas harmi, että sinustakin olisi varmasti kiva lomailla äitin ja isin kanssa, köllötellä sohvalla ja nukkua pitkään, mutta jos vanhemmat ei halua niin ei voi mitään.
Hoitakaa ne omat lapsenne jos ootte lomalla!!! Varsinkin nyt korona-aikaan.😡
Kommentit (255)
Vierailija kirjoitti:
Koskaan ei taida olla hyvä. Me nimittäin saimme taas valitusta siitä, kun lapsi on niin vähän päiväkodissa (saatu säädettyä työt niin, että lapsi on lyhyitä päiviä ja harvoin viittä päivää viikossa).
Mikä taho tästä"valittaa"?
Vierailija kirjoitti:
Heh heh hee....toinen toistaan parempia selityksiä😁
Miksette myönnä ihan reilusti, ettette halua olla lasten kanssa?
Raatorehellinen ilmoitus miksi tuon lomalaisena lapsen päiväkotiin.... Pitää muuttaa, pitää shoppailla, hammaslääkäri, kampaaja, pitää siivota, ulkoiluttaa koira..
Hohhoijaa. Ihme selityksiä. Myöntäis vaikka ettei halua olla lapsensa kanssa. Sekin ois parempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koskaan ei taida olla hyvä. Me nimittäin saimme taas valitusta siitä, kun lapsi on niin vähän päiväkodissa (saatu säädettyä työt niin, että lapsi on lyhyitä päiviä ja harvoin viittä päivää viikossa).
Miksi se on ollut päiväkodille ongelma?
Kun ei päässyt osallistumaan kaikkeen askarteluun, retkiin ja muihin juttuihin. Luulin itse tietty, että päivähoito on olemassa vanhempien työssäkäynnin mahdollistamiseksi, mutta olin kai sitten väärässä.
Minäkin olen töissä päiväkodissa, ja olen samaa mieltä että lasten kannalta tosi kurjaa kun vanhemmat tuovat lapsia lomallaan hoitoon, mutta et oo tosissas että olet noin asian esittänyt lapsillle, jotka tähän kuitenkin syyttömiä?? Nyt on kyllä ammattitaito kadoksissa hetkellisesti sinulla ap.
Miksi hankkia lapsia jos ei viitsi niiden kanssa viettää aikaa. Paljon todella huonoja selityksiä ja tekosyitä. Kaikkihan paheksuu niitä jotka vievät lapsensa lomalla hoitoon.
Vierailija kirjoitti:
Koskaan ei taida olla hyvä. Me nimittäin saimme taas valitusta siitä, kun lapsi on niin vähän päiväkodissa (saatu säädettyä työt niin, että lapsi on lyhyitä päiviä ja harvoin viittä päivää viikossa).
Valitusta? Keneltä? Suullisesti vai kirjallisesti? Mikä oli valituksen aihe, tuntimäärä vai kuukausimäärä? Taas? Kuinka usein valitus on tehty? Teettekö kirjallisen vastineen valitukselle vai riittääkö suullinen selvitys?
Saatko apua draamallisuuteesi?
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olen t
öissä päiväkodissa, ja olen samaa mieltä että lasten kannalta tosi kurjaa kun vanhemmat tuovat lapsia lomallaan hoitoon, mutta et oo tosissas että olet noin asian esittänyt lapsillle, jotka tähän kuitenkin syyttömiä?? Nyt on kyllä ammattitaito kadoksissa hetkellisesti sinulla ap.
Niin on kadoksissa, eikä yhtään kiinnosta.. V.i.tuttaa vaan. Sen takia nämä hommat lopetankin.
Ap
Minä rakastin päiväkotia.
Sai vain leikkiä ja riehua koko päivän kavereiden kanssa!
Meidän tarhan pihalla oli kalliota ja metsää, joskus saatiin lupa mennä aidan toiselle puolelle metsään leikkimään.
Aivan parasta. Kotona äidin kanssa homehtuminen? Eipä olisi kiinnostanut.
Meillä ei ole muita hoitajia lapsille, kuin päiväkoti. Jos halutaan tehdä vapaa-ajalla kahdestaan miehen kanssa jotakin, maksetaan sitten siitä hoitajalle. Se on sellainen sadan euron menoerä joka kerta, joten voitte miettiä kaikki onnellisesti tukiverkolliset perheelliset, että miksi vien lapsen joskus hoitoon vaikka itse olen vapaalla.
Syy on se, että mies tekee pitkiä päiviä, ja itse hoidan oman työn ohessa myös suurimman osan perheen arjesta tällä hetkellä. Tilanne on väliaikainen, mutta minäkin olen vain ihminen, jota välillä väsyttää. Nyt korona-ajan takia väsyttää tavallista enemmän, sillä tämä on äärimmäisen stressaavaa pelätä oman työpaikkansa puolesta, sillä siellä ei katsota kohta enää hyvällä yhtäkään lapsensa pikkunuhan takia poissa olevaa vanhempaa.
Minä niinä vapaapäivinä hoidan asioita, käyn osteopaatilla, käyn verotoimistossa tai pankissa, tai vaikka lounaalla yksin hengähtämässä. Viimeksi kävin tosiaan osteopaatilla, lounaalla ja kirjastossa rauhassa valitsemassa kirjoja mitä lukea. Olin tämän yhden päivän jälkeen taas paljon energisempi kuin ennen sitä.
Ja kyllä, välillä kolahtaa syvälle sieluun nämä arvostelijat, jotka joko itse vain jaksavat ja jaksavat tai joilla on tukiverkkoja mistä valita. Minä olen sitten paska ihminen, joka ei jaksa ja joka joskus tarvitsee vapaapäivän ihan itselleen.
Naapuri vei lapsensa päiväkotiin. Hän pakertaa nyt tutkielmaa yliopistolle, jossa opiskeluoikeus menee umpeen joulukuussa. Miehensä on auttamassa ikääntyneitä vanhempiaan muutossa.
Ei nyky vanhempi jaksa, on niin kaikenlaista ja tämä näkyy suoraan lapsien masennuksina, huostaan ottoina ja pahana olona ja vanhempien valituksena jaksamisesta.
Kysymys kuuluukin, miksi joku nykymenoon tekee lapsia, kun nämä kaikki ongelmat ovat yleisesti tiedossa?!?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koskaan ei taida olla hyvä. Me nimittäin saimme taas valitusta siitä, kun lapsi on niin vähän päiväkodissa (saatu säädettyä työt niin, että lapsi on lyhyitä päiviä ja harvoin viittä päivää viikossa).
Valitusta? Keneltä? Suullisesti vai kirjallisesti? Mikä oli valituksen aihe, tuntimäärä vai kuukausimäärä? Taas? Kuinka usein valitus on tehty? Teettekö kirjallisen vastineen valitukselle vai riittääkö suullinen selvitys?
Saatko apua draamallisuuteesi?
"draamaisuuteen" :D
Äitinä oleminen nyt vaan on sitä, että teet aina väärin. Kuten se, paljonko lapsesi viettää aikaa päiväkodissa. Se on joko liian paljon, tai liian vähän.
Enempi säälin näitä lapsia,jotka ovat koko kesän tarhassa.Kyllä,myös päivystyksessä.Vanhempi kertoo hakiessaan lasta..Kyllä oli kivaa maata hiekkarannalla koko päivä,kun oli hieno ilma.Tämä vanhempi tuo lapsensa joka päivä 7-17,tarhaan.Lisäksi on itse työttömänä kotona. Juu ois kyllä kiva,jos lapsellasikin olisi edes muutama päivä lomaa,pääsis äidin kanssa sinne rannalle..Muttakun EI niin EI.T: päiväkodin täti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koskaan ei taida olla hyvä. Me nimittäin saimme taas valitusta siitä, kun lapsi on niin vähän päiväkodissa (saatu säädettyä työt niin, että lapsi on lyhyitä päiviä ja harvoin viittä päivää viikossa).
Valitusta? Keneltä? Suullisesti vai kirjallisesti? Mikä oli valituksen aihe, tuntimäärä vai kuukausimäärä? Taas? Kuinka usein valitus on tehty? Teettekö kirjallisen vastineen valitukselle vai riittääkö suullinen selvitys?
Saatko apua draamallisuuteesi?"draamaisuuteen" :D
Äitinä oleminen nyt vaan on sitä, että teet aina väärin. Kuten se, paljonko lapsesi viettää aikaa päiväkodissa. Se on joko liian paljon, tai liian vähän.
Vastaatko nyt ihan äitinä vain noihin kysymyksiin?
Vierailija kirjoitti:
Minä rakastin päiväkotia.
Sai vain leikkiä ja riehua koko päivän kavereiden kanssa!
Meidän tarhan pihalla oli kalliota ja metsää, joskus saatiin lupa mennä aidan toiselle puolelle metsään leikkimään.
Aivan parasta. Kotona äidin kanssa homehtuminen? Eipä olisi kiinnostanut.
Entäs jos lapsesi on eri mieltä päiväkodin ihanuudesta? Vai oletko päättänyt hänenkin puolestaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ole muita hoitajia lapsille, kuin päiväkoti. Jos halutaan tehdä vapaa-ajalla kahdestaan miehen kanssa jotakin, maksetaan sitten siitä hoitajalle. Se on sellainen sadan euron menoerä joka kerta, joten voitte miettiä kaikki onnellisesti tukiverkolliset perheelliset, että miksi vien lapsen joskus hoitoon vaikka itse olen vapaalla.
Syy on se, että mies tekee pitkiä päiviä, ja itse hoidan oman työn ohessa myös suurimman osan perheen arjesta tällä hetkellä. Tilanne on väliaikainen, mutta minäkin olen vain ihminen, jota välillä väsyttää. Nyt korona-ajan takia väsyttää tavallista enemmän, sillä tämä on äärimmäisen stressaavaa pelätä oman työpaikkansa puolesta, sillä siellä ei katsota kohta enää hyvällä yhtäkään lapsensa pikkunuhan takia poissa olevaa vanhempaa.
Minä niinä vapaapäivinä hoidan asioita, käyn osteopaatilla, käyn verotoimistossa tai pankissa, tai vaikka lounaalla yksin hengähtämässä. Viimeksi kävin tosiaan osteopaatilla, lounaalla ja kirjastossa rauhassa valitsemassa kirjoja mitä lukea. Olin tämän yhden päivän jälkeen taas paljon energisempi kuin ennen sitä.
Ja kyllä, välillä kolahtaa syvälle sieluun nämä arvostelijat, jotka joko itse vain jaksavat ja jaksavat tai joilla on tukiverkkoja mistä valita. Minä olen sitten paska ihminen, joka ei jaksa ja joka joskus tarvitsee vapaapäivän ihan itselleen.
Niin olet. Ja heikko ja huono organisoija. Jos kirjastoon menokin on noin vaikeaa niin suosittelen lastensuojelun apua.
En ole, vaan haluan hengähtää yhden päivän ilman lapsia.
Oikeasti se ei tee minusta huonoa äitiä.
Työelämä on armotonta, ja vanhemmuuden vaatimukset ihan erilaisia kuin esim 90-luvulla.
Joten onko nyt niin kamalaa, että vanhemmat huolehtivat myös omasta jaksamisestaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä rakastin päiväkotia.
Sai vain leikkiä ja riehua koko päivän kavereiden kanssa!
Meidän tarhan pihalla oli kalliota ja metsää, joskus saatiin lupa mennä aidan toiselle puolelle metsään leikkimään.
Aivan parasta. Kotona äidin kanssa homehtuminen? Eipä olisi kiinnostanut.
Entäs jos lapsesi on eri mieltä päiväkodin ihanuudesta? Vai oletko päättänyt hänenkin puolestaan?
Minulla ei ole lapsia, mutta kiitos kysymästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ole muita hoitajia lapsille, kuin päiväkoti. Jos halutaan tehdä vapaa-ajalla kahdestaan miehen kanssa jotakin, maksetaan sitten siitä hoitajalle. Se on sellainen sadan euron menoerä joka kerta, joten voitte miettiä kaikki onnellisesti tukiverkolliset perheelliset, että miksi vien lapsen joskus hoitoon vaikka itse olen vapaalla.
Syy on se, että mies tekee pitkiä päiviä, ja itse hoidan oman työn ohessa myös suurimman osan perheen arjesta tällä hetkellä. Tilanne on väliaikainen, mutta minäkin olen vain ihminen, jota välillä väsyttää. Nyt korona-ajan takia väsyttää tavallista enemmän, sillä tämä on äärimmäisen stressaavaa pelätä oman työpaikkansa puolesta, sillä siellä ei katsota kohta enää hyvällä yhtäkään lapsensa pikkunuhan takia poissa olevaa vanhempaa.
Minä niinä vapaapäivinä hoidan asioita, käyn osteopaatilla, käyn verotoimistossa tai pankissa, tai vaikka lounaalla yksin hengähtämässä. Viimeksi kävin tosiaan osteopaatilla, lounaalla ja kirjastossa rauhassa valitsemassa kirjoja mitä lukea. Olin tämän yhden päivän jälkeen taas paljon energisempi kuin ennen sitä.
Ja kyllä, välillä kolahtaa syvälle sieluun nämä arvostelijat, jotka joko itse vain jaksavat ja jaksavat tai joilla on tukiverkkoja mistä valita. Minä olen sitten paska ihminen, joka ei jaksa ja joka joskus tarvitsee vapaapäivän ihan itselleen.
Niin olet. Ja heikko ja huono organisoija. Jos kirjastoon menokin on noin vaikeaa niin suosittelen lastensuojelun apua.
Eikös lastensuojelu käytä myös päivähoitoa tukitoimena?
Yksikin mainitsi syyksi että on siivousta. Sehän on ihan normaalielämään kuuluvaa toimintaa, johon lapsetkin voi ottaa mukaan ikätasonsa mukaisesti. Mutta ilmeisesti liikaa nykymammalle sekin sitten.