Jösses näitä "vähäosaisia"

Minun vanhempani ovat täysin syrjäytyneitä. Jotain pientä ovat aina yrittäneet, mutta köyhyydessä ollaan eletty ja aina sossua syytelty ties mistä. Meitä Lapsia on 6. Muut sisarukseni ovat ihan yhtä syrjäytyneitä. Vanhin lapsi on käynyt amiksen ja tekee matalapalkkaisia töitä, mutta on ottanut alkoholistinarkkariääliön mieheksensä ja heillä ei kovin ruusuisesti mene. Toisiksi vanhin ei ole suorittanut mitään koulutusta loppuun, vaikka monta on alottanut. Hän on 28-vuotias. Kolmanneksi vanhin on lisääntynyt ja vailla koulutust paskan miehen kanssa. Nuorimpia yritän tukea mahdollisuuksieni mukaan ja näyttää heille esimerkkiä hyvästä elämästä. 

Itse ponnistin tällaisista lähtökohdista akateemiseen maailmaan, eikä helppoa ole ollut. Opo neuvoi minua menemään lukioon, koska keskiarvoni oli melkein kymppi. En tiennyt kirjoituksista mitään. Kuvittelin yliopiston olevan melkein mahdoton haave ja todella vaikea koulu. Olin todella masentunut nuorena. Kertaakaan en ole kuitenkaan hakenut sossulta yhtään mitään tukea. Olen käynyt töissä erilaisissa paikoissa ja aina pärjännyt itse. Kävin kolme vuotta terapiassa, ja tajusin lapsuudenperheeni tilanteen. Pääsin lukion läpi viimeisillä

 voimillani, ja parin vuoden työskentelyn jälkeen hain ja pääsin yliopistoon. Opiskelen aineenopettajaksi ja mieheni on insinööri. 

Nyt olen väliinputoaja: en sovi muiden akateemisten joukkoon, mutta en koe enää kuuluvani perheeseenikään. Olo on kuin nousukkaalla. Vanhempani eivät ole minua ikinä tukeneet, ja vähän halveksuvatkin minua. Minä halveksun heitä ja vanhempia sisaruksiani, jotka tyytyvät elämiinsä sossupummeina. En ymmärrä, miten tällaisten ihmisten annetaan lisääntyä. Olen ylpeä saavutuksistani, vaikka hirveän helvetin olen joutunut läpi käymään, ihan oikeasti. Mutta kun katselen kaunista kotiani ja tavaroitani, voin nimetä jokaisen tavaran kohdalla työpaikan, josta saamillani tuloilla olen tavaran maksanut. 

[quote author="Vierailija" time="04.01.2014 klo 22:40"]

Hui. En kenenkään päälle halua sylkeä enkä polkea. Tuo mainitsemani  ~2400€/kk nettoava henkilö kertoi ihan itse omista tukisummistaan, ja luettuani vertasin omiin palkkatuloihini. Ja kyseisellä foorumilla vaaditaan rekisteröitymistä, eikä sinne paljon trollit huutele.

En halua leimata luuseriksi ketään, joka haluaisi tehdä työtä. Mutta silti minusta tuo 2400€/kk nettona kuulostaa todella paljolta työtä tekemättömälle, varsinkin kun itse tienaan verojen jälkeen saman verran, ja tuntuu että voisin elättää samalla rahalla ainakin 4 henkilöä.

[/quote]

En tunne ihan oikeasti ketään, joka tienaisi 2400 kuukaudessa tuilla. En ole ikinä tuntenut, eikä tuntenut entinen opettajanikaan, joka oli työskennellyt syrjäytyneiden parissa. En ketään. Eläkkeet voivat olla jollain tuota luokkaa, mutta yhteiskunnan tuet? Sinua on siskoseni pissitetty linssiin ;). Voihan se olla rekisteröity foorumi, mutta ei se palturin kertomista silti estä.

Työn hakemiseen ja tekoon vaaditaan tiettyä henkistä ja fyysistä pääomaa, Suomessa kevennetty työ ei tule kuuloon, vaan sinun pitää olla joko 100% työkykyinen, tai olet luuseri ja syöpäläinen. Ei kukaan ota vajaakuntoista töihin. Tämä minun yh ystäväni ei ole hakenut töitä, koska hänen voimavaransa eivät siihen riitä. Ei keskittyminen, ei tehtävien kokonaisvaltainen hahmottaminen, ei mielenterveys. Yrittää pitää lapsistaan huolta niin hyvin kuin pystyy ja hoitaa opiskelut sitä mukaa, mitä saa hoidettua.

Ei työn hakemattomuus ole aina siitä kiinni, ettei vaan funtsita kato, vaan taustalla on usein monia muita ongelmia. Näistä harvemmin julkisesti huudellaan, kun tämä asennoituminen heikompia kohtaan on jo nyt tätä luokkaa. Kohta vaaditaan eutanasiaa työttömille ja sairaille, siihen tämä yhteiskunta ja ihmiset näköjään menee. Ja vaan rikkaat ja kauniit saa lisääntyä, läskit saunan taakse.

[quote author="Vierailija" time="04.01.2014 klo 22:47"]

Niin ja kyllä minäkin itkijä, joka mukamas valitti vammaistuesta ja lapsilisästä (en oikeasti valittanut niistä, vaan ihmettelin kokonaissummaa verrattuna omaan kokopäiväiseen palkkaani) haluan tukea vähempiosaisia. Olen aina halunnutkin, ja tuenkin.

Verojakin saisi puolestani nostaa. Haluaisin vain, että systeemi olisi kannustavampi tekemään edes vähän töitä. Nythän se kai vähän paraneekin, kun 300€/kk saa tienata menettämättä tukia. Toivoisin, että löytyisi lisää kannustimia.

[/quote]

Lisää kannustimia töiden tekoon? Entäs jos ihan ensimmäiseksi luotais vaikka niitä työpaikkoja, ei se keppi tai porkkana auta yhtään mitään, jos tarjotaan ei oota.

[quote author="Vierailija" time="04.01.2014 klo 22:50"]

Minun vanhempani ovat täysin syrjäytyneitä. Jotain pientä ovat aina yrittäneet, mutta köyhyydessä ollaan eletty ja aina sossua syytelty ties mistä. Meitä Lapsia on 6. Muut sisarukseni ovat ihan yhtä syrjäytyneitä. Vanhin lapsi on käynyt amiksen ja tekee matalapalkkaisia töitä, mutta on ottanut alkoholistinarkkariääliön mieheksensä ja heillä ei kovin ruusuisesti mene. Toisiksi vanhin ei ole suorittanut mitään koulutusta loppuun, vaikka monta on alottanut. Hän on 28-vuotias. Kolmanneksi vanhin on lisääntynyt ja vailla koulutust paskan miehen kanssa. Nuorimpia yritän tukea mahdollisuuksieni mukaan ja näyttää heille esimerkkiä hyvästä elämästä. 

Itse ponnistin tällaisista lähtökohdista akateemiseen maailmaan, eikä helppoa ole ollut. Opo neuvoi minua menemään lukioon, koska keskiarvoni oli melkein kymppi. En tiennyt kirjoituksista mitään. Kuvittelin yliopiston olevan melkein mahdoton haave ja todella vaikea koulu. Olin todella masentunut nuorena. Kertaakaan en ole kuitenkaan hakenut sossulta yhtään mitään tukea. Olen käynyt töissä erilaisissa paikoissa ja aina pärjännyt itse. Kävin kolme vuotta terapiassa, ja tajusin lapsuudenperheeni tilanteen. Pääsin lukion läpi viimeisillä

 voimillani, ja parin vuoden työskentelyn jälkeen hain ja pääsin yliopistoon. Opiskelen aineenopettajaksi ja mieheni on insinööri. 

Nyt olen väliinputoaja: en sovi muiden akateemisten joukkoon, mutta en koe enää kuuluvani perheeseenikään. Olo on kuin nousukkaalla. Vanhempani eivät ole minua ikinä tukeneet, ja vähän halveksuvatkin minua. Minä halveksun heitä ja vanhempia sisaruksiani, jotka tyytyvät elämiinsä sossupummeina. En ymmärrä, miten tällaisten ihmisten annetaan lisääntyä. Olen ylpeä saavutuksistani, vaikka hirveän helvetin olen joutunut läpi käymään, ihan oikeasti. Mutta kun katselen kaunista kotiani ja tavaroitani, voin nimetä jokaisen tavaran kohdalla työpaikan, josta saamillani tuloilla olen tavaran maksanut. 

[/quote]

Miksi vanhempasi ovat sossupummeja? Miksi siskoistasi on tullut? Oletko jutellut heidän kanssa heidän tilanteestaan? Millä tavalla he kokevat ja katsovat maailmaa? Ymmärrän vihasia vanhempiasi kohtaan, niin minäkin vihaan tavallaan vanhempiani, mutta myös ymmärrän. Heidän lähtökohtansa olivat aivan paskat. Ihanaa että sinulla oli kannustava opo, tiedätkö mitään sisarustesi koulumaailmasta?

Vuosia sitten ex jätti mut ja jäin ns velkavankeuteen. Töistä otin mukaani paperikasoja, jotka piti tuhota. Mä viikonloppuisin kastoin ne veteen, tein palloja, annoin kuivua ja täytin maitotölkkeihin jotka sain työpaikkaruokalasta. Asunnossa sähkölämmitys, otin sen pois ja lämmitin pitkään näillä. Paperi ei kauaa pala, saati sitten lämmitä.

Laihduin lopulta n 20 kg, koska söin vaan puuroa ja vihanneskastiketta ja perunoita.

Ex poltti mulle cd.itä joissa jumpattiin, pompin vieläkin n 10 aamuna kotona kuussa, kustannus sähkön verran.

Nyt on kaikki varastot täynnä puita, pankkitili plussaa mutta vuosi meni rämpiessäennen kuin sain asiat järjestykseen.

Telkkarinin oli vanha putki, jonka sain itse omilta vanhemmiltani. Ex oli ostanut uuden telkkarin ja poika oli itse pyytänyt minulle vanhaa kun putki on kuulemma tosi nolo.

Joten sieltä tuli muutaman vuoden vanha.

Itse katson yksin ollessa putkesta, se menee rikki hetkellä minä tahansa, mutta kun lapset ovat minulla, on putki kaapissa.

Tosiasia on että kun rahat olivat loppu, laihduin . Nyt kun tilanne on parempi, on kiloja tullut takaisin.

Monella on peiliinkatsomisen paikka.

Vuosia sitten ex jätti mut ja jäin ns velkavankeuteen. Töistä otin mukaani paperikasoja, jotka piti tuhota. Mä viikonloppuisin kastoin ne veteen, tein palloja, annoin kuivua ja täytin maitotölkkeihin jotka sain työpaikkaruokalasta. Asunnossa sähkölämmitys, otin sen pois ja lämmitin pitkään näillä. Paperi ei kauaa pala, saati sitten lämmitä.

Laihduin lopulta n 20 kg, koska söin vaan puuroa ja vihanneskastiketta ja perunoita.

Ex poltti mulle cd.itä joissa jumpattiin, pompin vieläkin n 10 aamuna kotona kuussa, kustannus sähkön verran.

Nyt on kaikki varastot täynnä puita, pankkitili plussaa mutta vuosi meni rämpiessäennen kuin sain asiat järjestykseen.

Telkkarinin oli vanha putki, jonka sain itse omilta vanhemmiltani. Ex oli ostanut uuden telkkarin ja poika oli itse pyytänyt minulle vanhaa kun putki on kuulemma tosi nolo.

Joten sieltä tuli muutaman vuoden vanha.

Itse katson yksin ollessa putkesta, se menee rikki hetkellä minä tahansa, mutta kun lapset ovat minulla, on putki kaapissa.

Tosiasia on että kun rahat olivat loppu, laihduin . Nyt kun tilanne on parempi, on kiloja tullut takaisin.

Monella on peiliinkatsomisen paikka.

99,

voihan se olla väärääkin infoa. Henkilö on kuitenkin vakituinen keskustelija, joten en heti osannut epäillä. Mahdollistahan se on aina.

Olen käsittänyt, että 80-luvulla työn saaminen oli helppoa, 90-luvulla vaikeampaa ja 2000-luvun jälkeen osa työllistyy ja osa jää eliniäksi työttömäksil

Onneksi työllistyin vuonna 2008.

mä saan vammaistukea ja vielä omaishoidontukeakin. Vaihtaisin silti mun sairaan lapsen sun terveeseen ja työnikin sun asiantuntijatyöhön. Lapsi olis terve ja mä saisin itkeä täälä palstalla miten kaikilla muilla on helpompaa. Ei sairaalajaksoja, terapiota, palavereita, valvottuja öitä ja sydäntä raastavaa huolta. Uskomatonta, eikö?

[quote author="Vierailija" time="04.01.2014 klo 23:02"]

99,

voihan se olla väärääkin infoa. Henkilö on kuitenkin vakituinen keskustelija, joten en heti osannut epäillä. Mahdollistahan se on aina.

Olen käsittänyt, että 80-luvulla työn saaminen oli helppoa, 90-luvulla vaikeampaa ja 2000-luvun jälkeen osa työllistyy ja osa jää eliniäksi työttömäksil

Onneksi työllistyin vuonna 2008.

[/quote]

90-luvulla vaikeampaa? Etkö tiedä että 90-luvun alkupuolisko oli Suomen pahin lama, koskaan? Työttömyysprosentti oli pahimmillaan lähes 22. Koko vuosikymmenen oli korkeampi työttömyys kuin nyt. Vaikka nousukausi tuli laman jälkeen, vain osa työttömäksi jääneistä sai töitä, nuoret vastavalmistuneet sai töitä, vuosia työttömänä ja paskahommia tehneet eivät. Silloinen sukupolvi joka valmistui suoraan työttömyyskortistoon n. 1992-1996 on väliinputoajasukupolvi joista osa ei päässyt koskaan työelämään kiinni, kaikista ponnisteluista huolimatta. Moni on kokeillut yrittäjyyttäkin, ja saanut siitä niskaansa vaan isot velat.

Siis täällä tulee joiltain niin naurettavaa settiä etten jaksaisi edes ottaa kantaa. 

'oma vika' 'itteä niskasta kiinni' voi jumalauta!! Tää on niin tätä mustavalkosta ajattelutapaa, kun itsellä ollut asiat näin, niin se on juurikin vain itsestä kiinni mitä lässyn lää, ja kaikilla ollut juuri samat lähtökohdat ja mennyt elämä aivan juurikin niin mallillaan. Ihmisten pitäisi oppia katsomaan asioita muustakin vinkkelistä kun vain siitä omasta, kokemattomasta paskareijästä josta ollaan taas niin tietävinään kaikki kaikesta ja muiden elämästä. JOKAISELLA meistä on eri lähtökohdat, kasvatukset ja elämänpolku, joista on muiden muista ihmisistä aivan turha tulla lässyttämään yhtään sen enempää, kun ollaan niin parempia ihmisiä koska jaksetaan! Ja sitten on rupusakkia jos ei jaksakkaan? Esim elämä päin vittua mennyt muksusta asti ja on pelkkää paskaa kun ei välttämättä jaksa? Kaikilla ei ole tukevia vanhempia, kaikilla ei ole ollut hyvät lähtökodat tasapainoisen elämän aloittamiseen. Se ei mielestäni tee ihmisestä yhtään sen vähäarvoisempaa tai 'rupusakkia' jos ei vaan jaksa. Niin, tappaahan heidän itsensä pitäisi niin ei tarvitse muitten heitä katsoa kun on heillä niin paha olla? Siis juuri nämä ymmärtämättömät ja mustavalkoisesti omasta vinkkelistä asioita katsovan ovat tämän yhteiskunnan isoin MÄTÄ.

[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 20:34"]

Katsoin pienen pätkän ja totesin "dokumentin" vastenmieliseksi sosiaalipornoksi, jonka tarkoitus on nimenomaan tuottaa tämän ketjun tapaisia kommentteja ja tukea parempiosaisten paremmuudentunnetta.

Tottahan on, että juu näkyi ylipainoa ja tavaraa, mutta on turha arvostella, jos ei ole ollut samanlaisessa tilanteessa. Monesti köyhille esim. tyrkytetään roinaa, ja on pakko ottaa vastaan, ettei ole nirso ("mikä on, kun ei köyhillekään kelpaa, pitäisikö kaiken olla uutta"). Monesti myös ko. ihmiset ottavatkin vastaan lahjoitustavaraa, koska tulot ovat niin pienet, että helposti haluaa ottaa varastoon, siltä varalta että joskus vielä tarvitsee muttei ole varaa hankkia.

Ihminen myös helposti syö lohduttomuuden tunteeseen, siihenkään ei arvostelu auta yhtään. Ympäristön asenteet myös tarttuvat ja satuttavat, juuri siis tämän ketjun kaltaiset iskut. On pakko nöyrtyä vielä enemmän, ja hävetä, vaikka nuo ihmiset tarvitsisivat juuri päinvastaisia tunteita ja kokemuksia.

Omasta mielestäni tuollaisten dokumenttien tekeminen vain tukee köyhien ihmisten nöyryyttämistä. Köyhien maahan polkeminen on juuri nyt jotenkin erityisen muodikasta. Tarvitseeko valtapuolue sitä, vai mistä on kysymys?

Köyhän elämän nimittäin ei ole pakko olla ilotonta ja ankeaa, mutta sellainen totuushan ei sovi kokkareiden ideologiaan eikä ajan henkeen, vaikka se olisi ympäristöystävällistäkin.

Ehkä arvojen koventuminen tosiaan näkyy myös "yhteiskunnallisten" dokumenttien muuttumisena sosiaalipornoksi ja kohteiden häpäisyksi. Vastaavaa "neutraalia dokumentaarista" otetta näkyy myös esim. Teiniäidit-sarjassa.

Terveisin humanisti, joka on myös joskus ollut nuori äiti

[/quote]

Entä saako arvostella, jos on ollut samassa tilanteessa? Täällähän on muutama tarina tullut sellaiselta, joka on ollut, ja asenne on silti kielteinen. Entäs mitä muuta saa arvostella, ainoastaanko sellaisia tilanteita, jonkalaisissa itse on ollut mukana? Esim. pedofiilit, saako tuomita, jos ei ole ollut pedofiili/pedofiilin uhri? Saako tuomita tupakoitsijoita, jos ei ole koskaan polttanut?

[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 21:00"]

Siis täällä tulee joiltain niin naurettavaa settiä etten jaksaisi edes ottaa kantaa. 

'oma vika' 'itteä niskasta kiinni' voi jumalauta!! Tää on niin tätä mustavalkosta ajattelutapaa, kun itsellä ollut asiat näin, niin se on juurikin vain itsestä kiinni mitä lässyn lää, ja kaikilla ollut juuri samat lähtökohdat ja mennyt elämä aivan juurikin niin mallillaan. Ihmisten pitäisi oppia katsomaan asioita muustakin vinkkelistä kun vain siitä omasta, kokemattomasta paskareijästä josta ollaan taas niin tietävinään kaikki kaikesta ja muiden elämästä. JOKAISELLA meistä on eri lähtökohdat, kasvatukset ja elämänpolku, joista on muiden muista ihmisistä aivan turha tulla lässyttämään yhtään sen enempää, kun ollaan niin parempia ihmisiä koska jaksetaan! Ja sitten on rupusakkia jos ei jaksakkaan? Esim elämä päin vittua mennyt muksusta asti ja on pelkkää paskaa kun ei välttämättä jaksa? Kaikilla ei ole tukevia vanhempia, kaikilla ei ole ollut hyvät lähtökodat tasapainoisen elämän aloittamiseen. Se ei mielestäni tee ihmisestä yhtään sen vähäarvoisempaa tai 'rupusakkia' jos ei vaan jaksa. Niin, tappaahan heidän itsensä pitäisi niin ei tarvitse muitten heitä katsoa kun on heillä niin paha olla? Siis juuri nämä ymmärtämättömät ja mustavalkoisesti omasta vinkkelistä asioita katsovan ovat tämän yhteiskunnan isoin MÄTÄ.

[/quote]

Täällähän on moni sellainenkin, jonka lapsuus on ollut huono ja lähtökohdat paskat, kertoneet, miten ovat ponnistaneet sieltä ylös. Ei pelkästään "hyvien perheiden lapset".

[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 16:05"]

[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 12:35"]

No mutta eihän leipä tai muutkaan hiilihydraatit ole moskaa! Taisipa ennen tätä nykyistä suomalaisten läskistymistä juurikin leipä ja muut hiilarit olla se pääasiallinen ateria ja vain pieni määrä särvintä siinä mukana vaihtelua tuomassa.

Ihmeellinen ja täysin kestämätön väite, että pääasiassa lihasta koostuva ruokavalio pitäisi ihmisen terveenä ja hoikkana. Tai että liha- ja rasvapitoinen ruoka olisi muka kaiken lisäksi vielä sitä edullisinta ravintoa! Mikään finanssinero ei edes tarvitse olla huomaamaan, miten paljon kalliimmaksi tulee täyttää se lautanen pääasiassa lihalla kuin vaikka että sitä lihaa/kalaa olisikin vain kymmenesosa sillä lautasella ja loput esim. kasviksia ja riisiä. 

Toinen jännä juttu on, että jos ruokaan ei todellisuudessa olisi paljon rahaa käytettäväksi, niin miksi ihmeessä syödään niin jättimäisiä annoskokoja ja koko ajan pitkin päivää? Eihän päivät pitkät sohvannurkassa istuvalla naisella voi mitenkään olla samanlainen nälkä kuin vaikka 8 h ulkotöissä rehkivällä. Jos syöminen on harrastus ja ajanviete, on rahanpuutteesta valittaminen aika omituista.

Näitä ihan perusravintoasioita on iät ajat ja koko oppivelvollisuuden ajan paukutettu suomalaisille koululaisille, joten tietämättömyyteen vetoaminen ei kuulosta uskottavalta.

[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 11:21"]

En nyt jaksanut lukea koko ketjua, mutta silmiin osui ainakin alussa tuo kauhistelu, että kun vähäosaiset ovat niin läskejä jne. Se halvin ruoka, mitä köyhät hakevat ruokajonoista on juuri jotain leipää, hiilihydraattipitoista moskaa. Ei ole varaa ostaa kalliita lihoja ja kaloja tai kykyä ostaa oikeita  terveellisiä ja huokeita elintarvikkeita kuten  juureksia. Ja sanotaan vielä, että kaikenlainen elämänhallinta on paljon vaikeampaa silloin, kun rahaa on todella vähän. Monet hyvätuloisetkin elävät täysin kertakäyttökulttuurissa eivätkä omaa alkeellisintakaan kykyä valmistaa itse ruokiaan, mutta heillä siihen on näköjään varaa. 

[/quote]

[/quote]

Opettele ensin lukemaan. Jälkimmäisessä sitaatissa kirjoitin nimenomaan, ettei liha tai kala ole edullisinta ravintoa. Sitten et tosiaan voi väittää, että ruokajonoissa tarjolla olevat purkittettu liha, ranskanleipä, makaroonipussit ym. olisivat terveellisen ruokavalion perusta. Siten onkin ymmärrettävää, että vähäosaiset ihmiset saattavat olla keskimäärin lihavempia kuin parempituloiset, joilla on varaa hankkia monipuolista ja terveellistä, ei-prosessoitua ruokaa: hedelmiä, vihanneksia, kalaa ja lihaa.  Ja edelleen ihmisyyteen liittyy tunne-elämä. Monella vähäosaisella elämä on rankkaa monessakin mielessä. Ruoka voi olla ainoa pieni ilo, ja sen vuoksi tulee syötyä liikaa. Siksi on mahdollista, että syrjäytynyt naishenkilö istuu päivät sohvannurkassa ja lohduttautuu syömällä täysin tietoisena siitä, että hänen elämäntapansa on kestämätön.

Pointti on se, että ihmisen toimintaa ei ohjaa "puhdas" järki, niin vaikea kun sinun onkin sitä ymmärtää, mikä taas johtuu  vain omasta rajoittuneisuudestasi.

[/quote]

Kirjolohtahan siellä ruokojonossa tarjottiin, kohtuu terveellistä? Ei sitä leipääkään ole  pakko vetää niin paljoa, että tulee sairaalloisen lihavaksi.

Suomessa on tällä hetkellä noin 300 000 työtöntä.
Avoimia työpaikkoja on noin 30 000.

Töitä ei ole kaikille. Perustuotanto on siirtynyt muutamia poikkeuksia lukuunottamatta kehitysmaihin tai Kauko-Itään. Euroopan unionissa verotuloja menetetään vuosittain noin tuhat miljardia euroa, koska rikkaimmat osaavat ketkuilla asiansa niin, etteivät maksa veroja.

Mitä yksittäisen väliinputoajan pitäisi tehdä tässä maailmassa, jossa palkkatöitä ei ole ja kaikkein rikkaimmat näyttävät esimerkkiä siitä, ettei muusta yhteiskunnasta oikeastaan tarvitse välittää?

Miksi yksittäisen väliinputoajan tulisi kasvaa yhteisvastuulliseksi ihmiseksi tässä maailmassa, jossa palvotaan mammonaa, kauneutta, kuuluisuutta ja yksilöllisyyttä?

Yhteisöllisyyden aika on peruuttamattomasti ohi. Jokainen pienimmästä suurimpaan ajattelee vain omaa persettään. Pääomat tekevät moraalisia ratkaisuja, eivät ihmiset enää. Tämä on rahan valtakunta. Miksi ihmeessä juuri köyhimpien pitäisi tuntea vastuuta yhteiskunnan/muiden ihmisten hyvinvoinnista, kun vastuuntuntoa ei ole kenelläkään muullakaan?

Jorma Ollilat, Sarasvuot ja muut pohatat paskat välittävät muiden ihmisten hyvinvoinnista. He pitävät huolen siitä, että heidän oma pääomansa kasvaa. Verojen maksu ja toisista välittäminen on kirosana. Jokainen on oman rahaonnensa seppä- Marimekko ja Iittala teettävät kipponsa aasialaisissa hikipajoissa, jotta palkkaa ei tarvitsisi maksaa suomalaiselle lasinpuhaltajalle/muotoilijalle. Aasialaislapsi tekee saman kipon sadasosahinnalla suomalaisduunariin verrattuna.

Tämä maailma on nyt tällainen. Köyhien syyllistäminen on todella muodikasta mutta se on myös todella epäloogista. Meidän järjestelmässämme varallisuus jaetaan uudestaan: sen on tarkoitus kertyä suurpääomaomistajien taskuihin. Ylikansalliset yhtiöt määräävät meidän kohtalomme, eikä niiden agendalla ole parantaa kaikkien ihmisten oloja. Tulemme seuraavina vuosina ja vuosikymmeninä näkemään häkellyttävän muutoksen, jonka aikana myös entisissä hyvinvointivaltioissa ihmiset ovat joko upporikkaita tai rutiköyhiä. 

Toistan: köyhien ja huono-osaisten taulutelkkariomistajien syyttäminen on epämuodikasta, junttia. Jos ääneen moralisoit sossupummeja, osoitat olevasi täysin tietämätön kaikesta nykyajan talouselämästä. Kannattaisi EHKÄ seurata muutakin kuin Täydellisiä naisia, CSI:ta ja muita paskaohjelmia. Siinä vaiheessa, kun sinulta viedään työpaikka ja toivo paremmasta tulevaisuudesta, saattaa sätkä ja kalja alkaa maistua sinullekin.

Mut hei, timantit on ikuisia ja pus, jaxuhalit ja hih!

[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 20:13"]

[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 08:44"]

[quote author="Vierailija" time="04.01.2014 klo 22:01"]

Ihmisissä on eroja, ja minusta yhteiskunnan pitää tukea ihmisiä vain tiettyyn rajaan saakka. Sattumalta olen lähipiirissä seurannut kahta tapausta jotka elävät köyhyydessä, ja eroa on kuin yöllä ja päivällä!

Tapaus A:

Hankki (tarkoituksella) lapsen heti huonosti suoritetun amatsun jälkeen, koulusta suoraan mammalomalle, ei päivääkään tehnyt töitä. Sitten kun parin vuoden päästä vielä toinen lapsi, lasten isä on täysin kelvoton juoppo lusmu, josta erosi. Kahden lapsen yh:na alkoi työkkäri painostaa töihin (lasten kasvaessa), no teki sitten kolmannen lapsen jotta sai jäädä kotiin. Nuorimmaisen isän kanssa asuu muka erillään, jotta saa asumis- sun muut tuet, koska nykyinen mies on töissä. Hyödyntää sumeilematta kaiken mahdollisen avun niin yhteiskunnantukien kuin sukulaisten ja tuttavienkin antaman, ostelee esimerkiksi itselleen jotain vaatetta tai muuta kun se biletoppi on "pakko saada", sitten itkee sukulaisilta rahaa jotta lapsi saa haalarin talveksi ja vastaavaa.

Tapaus B:

Opiskeli ammatin, ei saanut alan töitä (työtilanne muuttui), teki muita hommia, lähinnä "hanttitöitä". Seurusteli pitkään miehen kanssa ennen kun sitten teki tämän kanssa lapsen n.25-vuotiaana, sen jälkeen kun sai uuden opiskelupaikan. Opiskeli ja hoiti vauvaa samaan aikaan, saivat toisen lapsen kun valmistui, mies jäi työttömäksi ja lapsen kanssa kotiin, tuttu meni töihin, palkkaus on alalla aika kehno, elävät kädestä suuhun koko ajan, ilmeisesti juuri tippuvat kaikkien asumis- sun muiden tukien ulkopuolelle.

Kumpaa noista tekisi mieli tukea, ja kummalle pitää PITKÄ saarna siitä että kannattaa miettiä mitä tekee ja ottaa VASTUUTA elämästä!

[/quote]

Tapaus A:ta 1,5 enemmän pitäisi tukea, jollei enemmänkin. Suomessa on ja tulee olemaan vielä vaikeampi demografinen ongelma. On hienoa, että tehdään lapsia Suomeen. Ja nuorena tehdyt lapset ovat terveempiä.

On järkyttävää, että tässäkin ketjussa halutaan rajoittaa lapsilukua, kun demografinen lapsettomuuspommi tikittää!

[/quote]

Maahanmuutto pelastaa Suomen :) Tämä ei ollut ironiaa. Maahanmuuttoa todella tarvitaan.

[/quote]

Siis sarkasmia :) Jatkan omaa kirjoitusta. Mutta musta on järkyttävää, että ihmiset toivoo tuollaisten tukien väärinkäyttäjien luusereiden lisääntymistä. Miksi? Jotta he voivat opettaa omille kersoille, miten tukia väärinkäytetään? Sitten veronmaksajat saavat maksaa vähän lisää toimeentulotukea. Kenekään lisääntymiseen ei tietenkään kukaan ulkopuolinen voi vaikutttaa (eikä pitäisikään), mutta en todellakaan toivo, että tuollaiset henkilöt lisääntyisivät. Mielummin väestön ikääntymistä ja huoltosuhteen heikentymistä korjaisin työikäisten ihmisten  maahanmuutolla.

Tajuaako (tällä hetkellä) hyvinvoiva av-mamma sitä, että vuodessa EU-valtioissa menetetään tuhat miljardia euroa eli 1000 000 000 000 euroa sen takia, että veroja kierretään.

Meillä Suomessa menetetään siis arviolta ainakin 10 miljardia veroeuroa/vuosi siksi, että yritykset, yritysjohto ja pääomaomistajat eivät halua maksaa veroja. Lastensairaalaan ei ole veroja. Työpaikkoja ei ole. Koulut ja päiväkodit ovat homeessa ja vanhukset makaavat paskassa. Kuinka paljon parempi Suomi olisi, mikäli 10 miljardia pysyisi joka vuosi maassamme eikä valuisi veroparatiiseihin. Emme joutuisi ottamaan velkaa emmekä lyömään lyötyjä (lapset, sairaat, vanhukset, työttömät).

Tämä kymppimiljardia vuodessa on kuulkaa paljon suurempi lovi kuin se, minkä jokin luuseriperhe aiheuttaa yhteiseen kukkaroonne. Kyse on paljon suuremmasta asiasta kuin yksittäisten työttömien laiskuudesta.

Totta kai tällaisen talouselämän kannattajat ja tästä tilanteesta hyötyvät kannattavat toisaalta tätä, että syytämme toisiamme ja vaadimme luusereita maksumiehiksi. Mutta siinä vaiheessa kun alatte syytellä itseänne köyhempiä & syrjäytyneempiä ihmisiä tämän maan ahdingosta, olette erittäin tietämättömiä siitä, mitä on uusliberaali talouspolitiikka ja mitkä ovat meidän tulevaisuudennäkymämme. Ottakaa, pliis, asioista selvää ennen kuin lähdette tuomitsemaan yksittäisiä luusereita.

Miettikää, miksei 70-80-luvulla asiat olleet näin. Ihmiset eivät ole muuttuneet huonommiksi, laiskemmiksi tai tyhmemmiksi. Tämä meidän systeemimme on muuttunut. RAJUSTI. Ei pidä käydä toisten kimppuun tilanteessa, jossa kaikki olemme häviäjiä.

[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 09:19"]

[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 08:50"]

[quote author="Vierailija" time="04.01.2014 klo 16:46"]

Kävihän se tuostakin dokkarista ilmi kuinka hankalaa on saada edes jotain tukia jostakin, aikaa kuluu ja vähemmästäkin alkaa lannistumaan. Mutta onhan kaikki niin simppeliä siellä oman koneen takana kun on vatsa täysi ja palkka tulee tilille joka kuukausi.

[/quote]

Menisi töihin. Kyllä ne tuet helpommin tulee kuin palkka töistä. Mutta kun ne on siihenkin liian laiskoja

[/quote]

Miten sinne töihin vain mennään? Mieheni on ollut työttömänä kohta 1,5 vuotta. Projektiluontoisesti saa jotain hommia silloin tällöin, roposia sieltä täältä. Hakenut töitä ja yrittänyt työllistää itseään. Mistä niitä töitä saa, joihin voi vain kävellä sisälle?

Eikö ihmiset seuraa yhtään uutisia, mitä yhteiskunnassamme tapahtuu? Työttömyystilastoja, avoimia työpaikkoja? Jokainen, joka heittää tuollaisen kommentin, että menis töihin, tekee itsestään idiootin ja uutisia seuraamattoman juntin. Täälläkin moni on yrittänyt selittää ihan konkreettisten lukujen avulla, miten sinne töihin ei nuin vain mennä, mutta ei, kun sama mantra jatkuu. Ihan kuin keskustelisi aivottomien papukaijojen kanssa.

[/quote]

Noh, minun mielestäni töihin mennään sillä tavalla, että ihan ensiksi ei olla liian ronkeleita tarjolla olevien töiden suhteen. On totta, että kaikki työ (esim. kaupan kassa ym. asiakaspalvelu) ei sovi kaikille, mutta silti liian nirso ei saa olla. Työttömällä ei sellaiseen ole varaa, mikäli haluaa joku päivä työllistyä. Esim. pelkästään siivoushommia on tarjolla melko paljon ainakin keskisuurissa ja isoissa kaupungeissa. Mutta ei, ei kelpaa... Vaikka jokin homma ei olisi siitä miellyttävämmästä päästä tai ns. "unelmatyö", niin on se silti parempi kuin ei mitään. Ja mikään ei estä katselemasta muuta työtä samalla jos hakeudut työhön, mitä et pitkällä tähtäimellä aio/halua tehdä. Jos noilta vetämättömiltä pummeilta napsauttaisi tukia vähän pienemmiksi, niin saattaisivat selitykset loppua ja alkaa työ maistumaan. Niin yleensä käy, kun vaihtoehtona on nähdä oikeasti nälkää...

[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 13:48"]

[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 12:26"]

Minä olen itse ns. vähäosainen, muutama huomio siihen liittyen.

1. Kaikki sairaat eivät pääse eläkkeelle vaikka olisivat koko elämänsä työkyvyttömiä. Minulla on 15 vuotta kestänyt masennus, ahdistuneisuushäiriöllä ja paniikkihäiriöllä kruunattuna. Lisäksi myös persoonallisuushäiriö, joka mm. vaikeuttaa luottamista yhtään mihinkään ja stressaantuneena sen alta kuoriutuu dissosiaatiohäiriö kaupan päälle (eli muisti menee, en ymmärrä mitä olen tekemässä, kuka olen jne.). Olen kyllä YRITTÄNYT pärjätä näiden kanssa, ollut mm. opiskelemassa ja työharjoittelussa, mutta aina olen joutunut keskeyttämään koska voimani eivät riitä siihen kaikkeen. Tämän seurauksena inhoan itseäni aina vaan enemmän, ja sitten ollaankin joko sairaslomalla, syömishäiriöinen tai itsemurhaa yrittämässä. Viimeisin yritys nyt joulukuussa.

Ja ei, minä en pääse eläkkeelle. Siihen ei ole mitään mahdollisuuksia. En saa myöskään psykoterapiaa, koska olen jotenkin pysynyt mieheni avulla yhteiskuntakelpoisena enkä esim. asu mielisairaiden asuntolassa tai suljetulla osastolla. Koska en käy töissä, minulla ei ole varaa kustantaa terapiaa itse; Kela katsoo että minulla ei ole mahdollisuuksia kuntoutua veronmaksajaksi vaikka se terapian kustantaisi; joten jään ilman. Että näin nyky-Suomessa, naiset ja herrat..! Sairauksieni lisäksi minulla on ollut valtavan traaginen lapsuus ja nytkin aikuisena huono onni myöten vähän kaikessa, usein päivät kuluvat ahdistuessa milloin mistäkin tai rauhoittavia popsien jotta saisin edes nukuttua (en väärinkäytä niitä).

Toinen juttu on taustani. Olen kasvanut varakkaissa perheissä (monikko siksi, että vanhempieni minulle tekemien asioiden vuoksi minut huostaanotettiin lopulta), materiasta tai koulutuksestakaan ei ole ollut puute. Silti minusta kasvoi tämmöinen "kasa paskaa", vähäosainen ja ikuisesti sairas. Ei voi siis aina vetää johtopäätöksiä suoraan taustasta, taustani perusteella minusta olisi pitänyt tulla menestyjä elämäni kaikilla osa-alueilla (jossei oteta huomioon kokemiani kauheuksia + niiden vaikutusta psyykkeeseeni).

Ps. Minä en ole edes sairaslomalla. Koska vointini on jatkuvasti yhtä huono, mitään akuuttina huonontumista ei tapahdu, ja hoitotaho katsoo että voin jatkaa avohoidossa Kelan maksaman työttömyysetuuden turvin. Työkkärissä kohdallani lukee "ei osoituksia", koska vaikka en kuulu sinne asiakkaaksi, heillä on tuhansia vastaavia ihmisiä listoillaan. Onko tämä ihan oikein..?

[/quote]

Mitä jos kantaisit vastuun omasta elämästäsi? Ei ole yhteiskunnan velvollisuus sinua elättää

[/quote]

Et vissiin lukenut koko kirjoitusta? Enköhän ole sitä vastuuta yrittänyt jo kantaa, moneen otteeseen. Kun en vaan pärjää, niin en pärjää.

Tuletko sinä päästämään minut pois päiviltä? Sitäkään en saa aikaiseksi, aina menee itsarit pieleen syystä tai toisesta.

[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 22:46"]

Noh, minun mielestäni töihin mennään sillä tavalla, että ihan ensiksi ei olla liian ronkeleita tarjolla olevien töiden suhteen. On totta, että kaikki työ (esim. kaupan kassa ym. asiakaspalvelu) ei sovi kaikille, mutta silti liian nirso ei saa olla. Työttömällä ei sellaiseen ole varaa, mikäli haluaa joku päivä työllistyä. Esim. pelkästään siivoushommia on tarjolla melko paljon ainakin keskisuurissa ja isoissa kaupungeissa. Mutta ei, ei kelpaa... Vaikka jokin homma ei olisi siitä miellyttävämmästä päästä tai ns. "unelmatyö", niin on se silti parempi kuin ei mitään. Ja mikään ei estä katselemasta muuta työtä samalla jos hakeudut työhön, mitä et pitkällä tähtäimellä aio/halua tehdä. Jos noilta vetämättömiltä pummeilta napsauttaisi tukia vähän pienemmiksi, niin saattaisivat selitykset loppua ja alkaa työ maistumaan. Niin yleensä käy, kun vaihtoehtona on nähdä oikeasti nälkää...

[/quote]

Voi kuule, tervetuloa vain työnhaluun. Esimerkiksi akateemisesti koulutettua työtöntä ei kertakaikkiaan oteta tänä päivänä paskaduuneihin, koska on paljon sellaisiakin, jotka eivät katsele muita paikkoja samaan aikaan. Siivoamaan ei siis noin vain mennä.

[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 23:31"]

[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 22:46"]

Noh, minun mielestäni töihin mennään sillä tavalla, että ihan ensiksi ei olla liian ronkeleita tarjolla olevien töiden suhteen. On totta, että kaikki työ (esim. kaupan kassa ym. asiakaspalvelu) ei sovi kaikille, mutta silti liian nirso ei saa olla. Työttömällä ei sellaiseen ole varaa, mikäli haluaa joku päivä työllistyä. Esim. pelkästään siivoushommia on tarjolla melko paljon ainakin keskisuurissa ja isoissa kaupungeissa. Mutta ei, ei kelpaa... Vaikka jokin homma ei olisi siitä miellyttävämmästä päästä tai ns. "unelmatyö", niin on se silti parempi kuin ei mitään. Ja mikään ei estä katselemasta muuta työtä samalla jos hakeudut työhön, mitä et pitkällä tähtäimellä aio/halua tehdä. Jos noilta vetämättömiltä pummeilta napsauttaisi tukia vähän pienemmiksi, niin saattaisivat selitykset loppua ja alkaa työ maistumaan. Niin yleensä käy, kun vaihtoehtona on nähdä oikeasti nälkää...

[/quote]

Voi kuule, tervetuloa vain työnhaluun. Esimerkiksi akateemisesti koulutettua työtöntä ei kertakaikkiaan oteta tänä päivänä paskaduuneihin, koska on paljon sellaisiakin, jotka eivät katsele muita paikkoja samaan aikaan. Siivoamaan ei siis noin vain mennä.

[/quote]

Voi, kokeilepa hakea siivoojan paikkaa ja tule sitten uudestaan huutelemaan, mikäli et jostain syystä sitä saa. Sille alalle on sen verran kysyntää, että melkein jokaiselle hakijalle annetaan ainakin mahdollisuus. Eri asia sitten onkin, jos tekee työnsä paskasti, tai on muuten asenteessa vikaa kun ei ole muka tarpeeksi hyvä työ. Kyllä niistä hommista myös potkut tulee aika livakkaan. Ja nyt puhun vaan yhdestä ammatista. Ei ole pakko hakea nimenomaan siivoojaksi. Muitakin töitä löytyy. Ja mitä tulee ihmisiin, "jotka eivät katsele muita paikkoja samaan aikaan", niin omapa on vahinkonsa. Aina ei saa töitä, vaikka hakisikin, se on totta. Hakematta niitä ei saa ainakaan...