Onko oikeasti olemassa ihmisiä, jotka pitävät työstään?

Minä pidän työstäni. Keskijohto pörssiyhtiössä.

Toki vaatii paljon, pitkät päivät, ja vaatii aivojen käyttöä täydellä teholla koko ajan. Äärimmäisen mielenkiintoista työtä, mutta vaatii paljon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä tykkään. Olen vartija.

Se onkin sopiva ammatti erittäin yksinkertaisille.

No sinähän se nyt fiksulta vaikutat!

Vai onko niin, että itse olet vartia ja siksi tiedät minkälainen ihminen siihen hommaan sopii?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä tykkään. Olen vartija.

Se onkin sopiva ammatti erittäin yksinkertaisille.

No, älä nyt suotta itseäsi alenna.  Hyvä että olet löytänyt kyvyillesi sopivan ammatin vaikka oletkin yksinkertainen.

Ole talousassistentti ja pidän numeroista tosi paljon. Ihan unelma työ minulle. 

Tykkään. Teen sosiaalialalla päätöksiä. Saan istua rauhassa omassa toimistossani tai etänä kotona. Olen hakeutunut työhön aivan tarkoituksellisesti. Käytännön asiakastyö esim. lastensuojeluyksikössä ja aikuissosiaalityössä rasittivat minua henkisesti, olin välillä totaalisen loppu. Viihdyn työssä, jota tehdään asiakkaan parhaaksi ja jolla voidaan vaikuttaa ihmisten elämänlaatuun, mutta jossa asiakkaat eivät ole ”iholla”.

Vierailija kirjoitti:

Tykkään. Teen sosiaalialalla päätöksiä. Saan istua rauhassa omassa toimistossani tai etänä kotona. Olen hakeutunut työhön aivan tarkoituksellisesti. Käytännön asiakastyö esim. lastensuojeluyksikössä ja aikuissosiaalityössä rasittivat minua henkisesti, olin välillä totaalisen loppu. Viihdyn työssä, jota tehdään asiakkaan parhaaksi ja jolla voidaan vaikuttaa ihmisten elämänlaatuun, mutta jossa asiakkaat eivät ole ”iholla”.

Työskentelen itsekin sosiaalialalla ja heräsikin kysymys, että mitähän päätöksiä teet kohtaamatta asiakasta? Kiinnostaisi itseäkin tuommonen, ettei asiakkaat olisi niin iholla.

Alun opettelun jalkeen kun tajusin jossain vaiheessa etta hei mahan osaan naa, oppinut kaiken alusta lahtien ja nyt yhtakkia opetankin muita jo, aloin nauttimaan ja paivat rullasi menemaan ilman kellon vilkuilua. Silloin tajusin etta aidosti tykkaan tyostani. Edellisissa toissa aina laski minuutteja milloin paasee kotiin. Nautin aamukahvin juomisesta, rupattelusta, hieman vaihtelevista tyopaivista (joskus ulkona, yleensa toimistolla) joka ei sekoittanut liikaa rutiineja ja toi aina pienta vaihtelua. Nyt koronan takia kotona tyoskenteleneena yli puoli vuotta, on vaikea saada sita motivaatiota takaisin.. Olen introvertti ja erittain yllattynyt kuinka ok olisinkaan jos paasisi taas toimistolle. Tyotehtavat ovat edelleen samat mutta aina kotitoimistolla. Yritan silti nauttia tyostani ja valilla paasen siihen samaan draiviin kuten ennen. Tyo on koulutukseni mukaista melkein, perusteet koulusta mutta kaikki ylimaaranen opittu tasta nykysesta tyosta.

Inhoan työtäni, p askaista ja raskasta siivoamista. Muutakaan ei pienellä paikkakunnalla ole ja pienikin palkka on parempi kuin ei palkkaa ollenkaan.

Mä tykkään työstäni. Teen it-alan paskahommia kunnalla.

Tykkäsin työstäni terveydenhuollon tietohallinnossa. Tilastointia, ongelmatilanteiden selvittelyä ym. 

Tykkäsin niin kauan kun sain olla töissä. Valitettavasti kyseessä olivat määräaikaiset pätkät, joita ei enää jatkettu, kun tehtävät ulkoistettiin. Muutamia ex-työkavereita olen satunnaisesti tavannut tuon jälkeen ja kuulemma minua kaivattaisiin kovasti, eli tykkääminen oli molemminpuolista. Palvelutaso kuulemma ulkoistuksen myötä romahtanut. 

Tykkään, olen asiantuntija. Huonojakin puolia tietysti on, mutta niin on kaikilla muillakin elämänalueilla kuin työssä. Jos vihaat työtäsi, niin olisiko paikallaan hakea muita hommia tai kouluttautua uudelle alalle (jos vaan rahallisesti mahdollista). Töissä kun ollaan aika iso osa elämästä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen rakennusmaalari ja pidän työstäni. Minusta on kiva, kun näkee alusta loppuun asti oman työn tuloksen.

Ainoa asia mitä työssä vihaan on aikaiset aamut. Joka päivä on yhtä helvettiä nousta ylös, etenkin pimeän aikaan.

Täällä kans yks. En todellakaan pidä työstä. Palkka ok, jonka vuoksi työtä teen. Jokainen työpäivä samanlainen ja aikataulut ovat kiireisiä. Kovalla työn teolla niissä silti pysytään mutta mitään nautintoa en töissä koe. 

Onneksi meidän firma tekee lähinnä pienempiä saneerauskohteita, joissa aikataulut eivät ole niin älyttömiä kuin isoilla työmailla. Pääsen myös itse vaikuttamaan mm.värisävyihin, kun yksityiset asiakkaat antavat joskus suht vapaat kädet sisustuskoulutukseni ansiosta. Teen suunnittelu- ja käytännön töitä myös työajan ulkopuolella silloin, kun on mahdollista tehdä jotain miellyttävämpää kuin maalarinvalkosta seinää.

Mun veljellä. Ei tarvisi edes käydä töissä, mutta käy silti. Joku koodari tms., en tiedä niin tarkkaan.

Itse käyn töissä siksi, että siitä saa rahaa.

On niitä, tuttavani erikoislääkäri yksityisellä, päätät työaikasi ja palkalla tulee toimeen. Hän on jo iäkkäämpi, eli seniori työssä.

[/quote]

Mielestäni, jotta voisi sanoa tykkäävänsä niin silloin myös lottovoiton jälkeen jäisi siihen työhön.[/quote]

Tää on sama kuin sanoisi, ettet voi tykätä kuin yhdestä ruuasta, ja syödä aina vain sitä.

Tykkään työstäni, teen IT-alalla sunnittelutyötä. Työkaverit on huiput, mikä tekee työnteosta vielä kivampaa.

Kyllä pidän. Toki on vittumaisia tilanteita ja vastuu painaa monesti päälle. Mutta kokonaisuutena pidän työstäni IT-johtajana...

Tykkään työstäni asiantuntijana IT-alalla. Työ on vaativaa, mutta palkitsevaa. Arvostan työnantajaani, pidän työpaikastani valtavasti (siitä rakennuksesta) ja töihin on kiva mennä kun työkaverit on mukavia. Jos voittaisin lotossa niin voisin hyvin jatkaa työssäni, mutta ehkä hiukan vähemmillä tunneilla.

MInä ainakin pidän ja olen ollut samassa paikassa jo 15 vuotta. Välillä on kiirekausia, jolloin on vastenmielisiä työtehtäviä, mutta kokonaisuutena tykkään työstäni. Saa suunnitella uusia asioita ja organisoida. Lisäksi ala muuttuu koko ajan eli työssä oppii uutta. Myös työkaverit ovat mukavia. Jäisinkö työhön, jos ei olisi pakko? Ainakin aluksi, koska tylsistyisin, jos ei olisi mitään tekemistä kotona.

Rakastan työtäni, se on minulle syy olla olemassa. Olen taidealalla ja työ on hyvin epävarmaa projektityötä: muutaman kuukauden välein pitää etsiä aina jotain uutta. Mutta kuolisin masennukseen, en voisi hengittää, jos tekisin jotain tylsää vain rahan takia, vaikka arvosanat olisivat riittäneet rahakkaillekin aloille. Ei siis helppo päätös tai reitti, mutta vaihtoehtoja ei ole. Jos olisi, ottaisin tietenkin jonkun varman työn. Kaikille taidealasta kiinnostuneille sanon kuitenkin aina, että jos voit olla jostain muustakin työstä kiinnostunut, valitse se, jos voit olla onnellinen muuten... Itse en vaihda koskaan pois.