Onko oikeasti olemassa ihmisiä, jotka pitävät työstään?

Olen hammasteknikko ja tykkään työstäni, ehkä jopa rakastan. Huomenna maanantai, eikä vituta yhtään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä tykkään! Olen tutkija ja opettaja AMK:ssa. Mun mies tykkää myös työstään. Hän on elektroniikkasuunnittelija.

Mitä AMK:eissa tutkitaan...?

AMK:issa on yleensä tiukka yhteistyö alueen työelämän kanssa. Niissä tehdään tuotekehitystä, vaikutusarviointeja, tuotearviointeja, prototyyppien rakentamista, testausta sekä ihan oikeaa tiedettä. Ei yliopistot tee läheskään kaikkea tiedettä, vaikka joku voisi niin luulla.

Tiesin nuo kaikki muut, mutta mitä juuri tuo ihan oikeaa tiedettä on? Sitä juuri tarkoitin. Tehdäänkö siis esim. testaukset kuten tieteelliset kokeet alusta alkaen tieteelliseen julkaisuun asti? Kuka tekee ja koordinoi, esim. yliopettaja joka on tohtori? Olette yhteistyössä mukana muiden oppilaitosten kanssa vai miten?

Mä teen soveltavaa vuorovaikutukseen liittyvää tutkimusta, jota teen ihan akateemisen tieteen periaatteiden mukaisesti, mutta siten, että se hyödyttää suoraan korkeakouluni tiettyä yksikköä. Kaksi samantyyppistä projektia yhteensä kaksi vuotta. Tässä mukana ei ole yrityksiä eikä muita oppilaitoksia, mutta usein AMK:n tutkimusprojektissa on.

T. Se 3-sivulla vastannut

Todellakin pidän, teen luovaa suunnittelutyötä. Ainoa miinus että kroppa jumittuu kun istuu flowtilassa niin ettei huomaa edes nousta kävelemään välillä.

Mun ammatti on raskaan kaluston asentaja ja unelmatyö, rakastan <3

Hahahah, no kertokaapa se! Työtön (vapaaehtoisesti työtön jo 6v) ystäväni juuri kehoitti minua irtisanoutumaan työstäni kun satuin sanomaan, että on tää aika raskasta. ”Jos se ei ole kivaa, niin sillon ei pitäis tehdä töitä.” Juu-u..

Tykkään todella paljon työstäni ja työpaikastani. En paljasta mitä työtä teen, mutta joka päivä työpäivä loppuu kesken, haluaisin tehdä lisää ja lisää. Haluan kehittyä ja saada tulosta aikaan, keksiä uusia ratkaisuja ja lisätä toimillani kannattavuutta. Työpäivät ovat yleensä kiireisiä, mutta joskus, jos on rauhallinen hetki, istun työpöytäni ääreen ja katson ikkunasta ulos miettien, kuinka onnekas olen :).

Kyllä mä rakastan työtäni. Instrumenttiope musiikkiopistossa =)

Vierailija kirjoitti:

Olen rakennusmaalari ja pidän työstäni. Minusta on kiva, kun näkee alusta loppuun asti oman työn tuloksen.

Ainoa asia mitä työssä vihaan on aikaiset aamut. Joka päivä on yhtä helvettiä nousta ylös, etenkin pimeän aikaan.

Täällä kans yks. En todellakaan pidä työstä. Palkka ok, jonka vuoksi työtä teen. Jokainen työpäivä samanlainen ja aikataulut ovat kiireisiä. Kovalla työn teolla niissä silti pysytään mutta mitään nautintoa en töissä koe. 

Minäminäminä!

Joskus en pidä töistäni, ja saattaa löytyä myös tehtäviä joita haluaisin välttää... mutta lähtökohtaisesti nautin töistäni, pidän niistä, ja löydän niistä kivasti haastetta. Elämäni on enemmän töistä pitämistä kuin töistä valittamista, joten ei voi olla kuin tyytyväinen.

Olen asiantuntijatehtävissä opiskelemallani alalla.

Mä tykkäsin todella paljon edellisestä työstäni puutarhurina. Ongelmana vain on työn kausiluonteisuus, enkä useamman vuoden kausityöläisyyden jälkeen saanut pysyvää paikkaa. Kovasti on aina kehuttu

ja keväällä kyseltiin töihin, joten ei se siitä ole kiinni, ettenkö olisi ollut hyvä työssäni.

Ajan mittaan se alkaa korpeamaan, kun on aina talvet työttömänä, tai tekee jotain random keikkaa tiskarina, ja kesällä ei ole koskaan kunnon lomaa. Vaihdoin siis alaa. Jos olisin saanut ympärivuotisen työpaikan, niin varmaan olisin puutarhurina edelleen.

Mä kyllä tykkään pitkälti. Teen graafikkona paljon kirjasuunnittelua, ja luovempien projektien teko on tosi kivaa. Kiva nähdä oma työn jälki myöhemmin kaupan hyllyllä, esim. romaanikansien suunnittelu on tosi kiinnostavaa.

Toki osa projekteista on rutiinimaisempaa työtä eikä niin innostavaa, mutta hyvä olla toisaalta eri tyyppistä tekemistä, myös "helppoja" projekteja, eikä vain niitä jotka vaatii paljon luovuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä tykkään. Olen vartija.

Se onkin sopiva ammatti erit

täin yksinkertaisille.

Hmm. Mikähän voisikaan olla syynä siihen, että kokee tarvetta haukkua muita. Ja sitä paitsi, onko elämä kilpailu siitä, kuka on viisain? Johan tänne mahtuu yksinkertaisia ja älykkäitä.

Itse löysin unelmatyöni kotihoidosta vanhusten parissa. En ikinä olisi uskonut pitäväni ja suuntautumisen piti olla ihan muualla.

Tykkään. Olen lukion aineenopettaja.

Itse olen sairaalassa töissä (en ole hoitaja tai lääkäri). Alasta ja varsinaisesta työstä tykkään todella paljon. Ikävä kyllä kaikki muu saa työpaikan olemaan enemmän ja enemmän epämiellyttävä: on jatkuvasti yt-neuvotteluja, työvoimaa suhteessa työn määrään liian vähän, jatkuvasti tulee uusia oman alan ulkopuolelta olevia juttuja, jotka pitää hoitaa "oman työn ohessa" - joille ei oikeasti riittäisi aikaa. Oman työn tekemiseen ei enää jää kunnolla sijaa ja alkaa tulla valituksia, kun sitä ja tätä on tekemättä. No on kai, kun yli 50 % ajasta menee nykyään kaikkeen muuhun kuin siihen, mihin mut on alunperin palkattu, mikä mun toimenkuva on ja missä olen hyvä. Tuntuu että nykyään pitäisi tehdä kaikki, toimistotyöt, hyllytykset, logistiikkaa, neuvontaa, puhelinpalvelua, suunnittelua, juoksutyttönä olemista.. missä välissä ne omat työt tekee? Sillä ei ole mitään merkitystä, vaikka sanoo että ei ehdi eikä pysty. Määräykset tulee ylemmältä taholta silti ja niskaan saa ne valitukset, kun on tekemättä joko jotain alkuperäisen työnkuvan hommia tai jotain näistä kymmenistä "oman työn ohella " tehtävistä "pikku jutuista" (jotka vievät siis päivittäin tuntikausia aikaa).

Mä tykkään! Oon laboratoriohoitaja. Otan sekä verinäytteitä (aamukierto sairaalan osastoilla) että teen analyysejä. Oon sellaisella erikoisalalla, että saa tehdä käsin tarkkaa työtä, analysaattoreiden käyttö olisi tylsää. työmme on erityistä ja mielestäni mielenkiintoista :)

Minä olen freelancher kuvittaja, tykkään työstäni. Välillä tosin on hirveä kiire, minkä koen tosi stressaavaksi.

Mutta tuskin on ammattia, jossa ei ole mitään huonoa puolta.

Vai onko?

Omassa työssä on paljon asioita, joista pidän, sitten toisaalta asioita, joiden takia olisin valmis lopettamaan työnteon saman tien. En ole koskaan nauttinut siitä, että joudun ihmisten kanssa vääntämään niistä palveluista, jotka heidän mielestään kuuluvat heille, mutta edustamani (julkisen) organisaation kriteerien mukaan he eivät niitä saa. En ole esimiesasemassa. Kusitolppana syö työmotivaatiota aika lujasti.

Vierailija kirjoitti:

Siinä on jollakin miettimistä mitähän se kätilö tekee,,,  Kiva ketju,ja onni kuulla että joku tykkää.

Oma alani ei ole hoitoalaa päinkään, ja silti tiedän että kätilö voi olla töissä esim synnytysosastolla, naistentaudeilla, neuvolassa, lapsettomuuspuolella....ihmeellinen viisasteleva kommentti tämä vaikka selvästi ei tietoa asiasta.

Niin kuin tuolla aikaisemmassa kommentissa arveltiin, niin me kirjailijat rakastamme työtämme. Totta puhuen se ei yleensä edes tunnu työltä, vaan kaikki muu elämässä on työläämpää. Olen hyvin kiitollinen tästä ja jos voittaisin jatkaisin tietenkin kirjailijana, mutta perustaisin stipendejä esikoiskirjailijoille.