Onko oikeasti olemassa ihmisiä, jotka pitävät työstään?

Minäkin tykkään ja varsinkin tällä hetkellä kun on myös toimiva ja tukeva työyhteisö, terveydenhuoltoalalla olen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä teen suunnittelutyötä insinööritoimistossa ja työ on ihan kivaa. Itse työpaikasta, siis fyysisesti siitä paikasta, en tykkää yhtään. Se on kylmä avokonttori, ilman mitään yksityisyyttä missään, pukuhuonekin yhteinen miesten kanssa. 

Tyhmä kysymys mutta mihin toimistotyössä tarvitaan pukuhuonetta?

Kun nainen tulee firmaan töihin, silloin kyllä järjestyy yhteinen pukuhuone ilman syytä.

Vierailija kirjoitti:

Työskentelen erään firman info-pisteessä, työni on siis pääosin av-palstalla roikkumista, joskus vastailen puhelimeen, erittäin harvoin kukaan tulee kysymään mitään. En valita.

Taitaa työnantajana olla Valtioneuvosto. Ja toimipaikkana pääministerin kanslia.

Vierailija kirjoitti:

Olen töissä vastasyntyneiden teho-osastolla ja rakastan työtäni :) tietenkin on päiviä jolloin jäisi mielummin kotiin ja aamuisin väsyttää. Pitkien vapaiden tai loman jälkeen odottaa pääsevänsä töihin ja saatan katsella instagramista esim.keskosten kuvia tai lueskella tutkimuksia. Jos on mielenkiintoinen potilas niin tekisin työtä välillä ilman palkkaakin :) en tosin kerro tätä pomoilleni ääneen!

Silloin kuin oma vauvani oli teholla niin hoitajat vaikuttivatkin siltä että aidosti pitävät työstään, ja haluavat tehdä kaiken voitavansa hyväksemme. He jopa auttoivat tavoilla mikä ei ole millään tavalla pakollista, tekivät ylimääräistä työtä omasta tahdostaan. Arvostan sitä todella paljon.

Olen sihteeri ja tykkään työstäni ja työyhteisöstäni. Sopivasti haastetta ja riittävästi aikaa myös kehittää työtä ja uusia ja toimivampia prosesseja. Jäisin varmaan töihin, vaikka voittaisin lotossa. Tosin en lottoa, joten sitä ei ole tulossa.

Työhön suhtautumista on monia:

Vihaa työtään - näiden pitäisi hakeutua muulle alalle, mutta ei varmaan ole resursseja tehdä niin. Teille sanon, ottakaa riski!

Vihaa työpaikkaansa - työhön suhtautuminen voi olla irrallaan myös työpaikasta. Heidän kannattaisi etsiä töitä muualta.

Neutraali ok työ- Työ on ok. Jos lottovoitto tulisi, niin ei enää näkyisi, mutta ei joka päivä inhota tulla paikalle ja joskus on kivaakin.

Neutraali ok työpaikka - ihan ok paikka.

Pitää työpaikasta - työhön suhtautuminen voi olla muu, mutta työpaikka on ihan paras (edut, työkaverit, ympäristö jne)

Pitää työstään - oikeasti pitää työstään, tuntee sen olevan tärkeää itselle, "asiakkaille" tai yhteiskunnalle. Työtehtävät ovat pääosin kivoja. Jos tulisi lottovoitto, niin ihmisestä riippuen tekisi samankaltaista vapaaehtoisena tai osa-aikaisena tai muuten toisi samaa elementtiä elämäänsä, osa voisi jopa jatkaa samassa työssä, jos työpaikkakin on hyvä.

Rakastaa työtään - saanut oikeasti rakastamastaan asiasta ammatin. Useimmilla ihmisistä ei edes ole samanlaista intohimoa mihinkään, kuin näillä ihmisillä. Tässä aina puhutaan esim muusikoista, mutta ihan hyvin voi olla mikä vaan ammatti, maailmassa on kaikenlaisia ihmisiä. Lottovoitto ei vaikuttaisi työhön mitenkään, voisi jopa lisätä sitä tai perustaa oman firman.

Itse olin työpaikassa, jossa tykkäsin työstä ja työpaikasta, mutta kun työpaikan ilmapiiri ja arvot muuttuivat, en enää halunnut olla siellä töissä.

Kyllä mää pidän työstäni, olen työmaainsinööri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä teen suunnittelutyötä insinööritoimistossa ja työ on ihan kivaa. Itse työpaikasta, siis fyysisesti siitä paikasta, en tykkää yhtään. Se on kylmä avokonttori, ilman mitään yksityisyyttä missään, pukuhuonekin yhteinen miesten kanssa. 

Tyhmä kysymys mutta mihin toimistotyössä tarvitaan pukuhuonetta?

Ulkovaatteiden ja työvaatteiden säilytykseen. Avokonttorissa ei ole kaappeja omassa huoneessa, kun ei ole kaappia. Meidän työssä pitää välillä käydä työmailla ja silloin tarvitaan usein turvakengät, huomioliivi ja kypärä. Suunnittelualan työ ei ole aina pelkkää toimistossa istumista. 

Kirjailijat kuulemma tykkäävät työstään. Siis vapaat kirjailijat, muuthan joutuvat käymään päivätöissä.

Minäkin tykkään työstäni, olen suunnittelutyötä tekevä insinööri. Kiva suunnitella asioita, joita ihmiset käyttävät arjessaan.

Eräs sukulaiseni on biologian tutkija ja on jatkanut aiheensa tutkimista harrastuksena yli 10 vuotta sen jälkeen, kun joutui jäämään eläkkeelle professorin tehtävistä ikärajan takia. Sai siis ylipuhuttua itselleen oman nurkan yliopiston tiloista, vaikkei ole enää palkkalistoilla.

Tykkään omasta työstäni. Kiva mennä taas maanantaina töihin. Koen saavani siitä virtaa muuhunkin elämään.

Täällä!

t: eläintenhoitaja

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hep, täällä. expertti.

Mikäs nyt olet kun ennen olit pertti?

Edellen expertti kun en ollut ex-Pertti josta olis tullut Pertti?

Minä tykkään ja paljon.

Olen kätilö.

Tässä ammatissa ollut nyt 11 vuotta ja näiden vuosien aikana ei ole ollut ajatustakaan, että vaihtaisin ammattia.

Rakastan työtäni ja olen jopa addiktoitunut siihen. Olen eräänlainen tilastotieteilijä-koodari. Päivät kuluu siivillä ja illalla ei malttaisi lähteä kotia.

Kiirettä ei ole juuri koskaan, vaikka toisaalta itse omasta halustani teen asiat mahdollisimman nopeasti. Työkaverit on myös ihan huippuja.

Minä tykkään työstäni, ammatiltani olen psykologi. Tekisin ehdottomasti lottovoiton jälkeenkin, joskin ehkä kuitenkin hieman vähemmän työtunteja per päivä. Työ on merkityksellistä ja laittaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin, itsellä pysyy jatkuvasti kirkkaana se mikä on elämässä oikeasti tärkeää. Henkisen kuormittavuuden kannalta kuitenkin lyhyemmät työpäivät olisivat välillä tarpeen.

Tykkäsin työstäni silloin kun oli vielä oma työhuone. Avokonttoriin siirtymisen jälkeen aloin vihata työssäkäyntiä.

Musta tuntuu, että monesti esim. Eläinalalla ja ilmailualalla tykätään paljon työstä ja ollaan sille omistautuneita. Samoin erilaiset urheiluun liittyvät työt. Tältä siis tuntuu itsestäni, tottakai poikkeuksia ihan varmasti on.

Vierailija kirjoitti:

Minä tykkään ja paljon.

Olen kätilö.

Tässä ammatissa ollut nyt 11 vuotta ja näiden vuosien aikana ei ole ollut ajatustakaan, että vaihtaisin ammattia.

Saako kysyä, minkä tyyppisessä työpaikassa? :)

Olen yrittäjä, minulla on luontaishoitola. Teen lähinnä erilaisia hierontahoitoja, vyöhyketerapiaa, energiahoitoa. Tykkään hirveän paljon työstäni, tekisin sitä varmaan vaikka ei olisi rahan takia pakko. On ihanaa kun voi auttaa sairaita ja kipeitä ihmisiä tai saada heidät rentoutumaan ja vaikka nukkumaan paremmin. Mahtavaa on myös se, kun voi auttaa pientä koliikista kärsivää vauvaa ja hänen vanhempiaan. Ja eihän ne päivittäiset kiitoksetkaan ikävältä tunnu! Eilen viimeksi sain aivan ihanan kukkakimpun kiitolliselta asiakkaalta. On myös tosi kivaa suunnitella esim. hemmottelupäiviä erilaisiin tapahtumiin, naisteniltoja yms.