Onko oikeasti olemassa ihmisiä, jotka pitävät työstään?

Täällä on yksi.

Aloitin urheiluharrastuksen lapsena. Kilpailin yli pari kymmentä vuotta, viimeiset 7 vuotta ammattilaisena. Ja nyt jatkan valmennuspuolella.

Rakastan työtäni todella paljon.

Toisinaan pidän. Niissä tapauksissa, kun pääsee aidosti auttamaan toista ja näkee työn tuloksen. Monesti toki myös pettyy ja käsitys ihmisyydestä on koetuksella. Kokonaisuudessaan sanoisin että ei haittaa mennä töihin. Sosiaalityöntekijä.

Olen työssä sairaala-arkistossa. Pidän työstäni paljon ja koen sen olevan tärkeää.

Minä! Työni on innostavaa, luovaa, sopivan haastavaa ja äärimmäisen merkityksellistä. Olen töissä lastenoikeusjärjestössä.

Mattilanori kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tykkään työstäni työpaikan vaihdon jälkeen. Menen ihan mielelläni töihin. Jos saisin lottovoiton, niin sitten kyllä lopettaisin työnteon ja keskittyisi vapaaehtoistyöhön.

Mielestäni, jotta voisi sanoa tykkäävänsä niin silloin myös lottovoiton jälkeen jäisi siihen työhön.

Minä ainakin antaisin ainakin tässä tilanteessa työpaikan jollekin työttömälle.

Mattilanori kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tykkään työstäni työpaikan vaihdon jälkeen. Menen ihan mielelläni töihin. Jos saisin lottovoiton, niin sitten kyllä lopettaisin työnteon ja keskittyisi vapaaehtoistyöhön.

Mielestäni, jotta voisi sanoa tykkäävänsä niin silloin myös lottovoiton jälkeen jäisi siihen työhön.

Siinä tapauksessa rakastaisin työtäni, jos lottovoiton jälkeenkin jatkaisin :)

Koska töitä on pakko tehdä niin onneksi pidän työstäni ja meillä on hyvä työyhteisö. Mieluiten kuitenkin tekisin lyhyempää työaikaa, jotta jäisi aikaa ja energiaa myös vapaaehtoistyöhön. Ja antaisin työni sitä enemmän tarvitsevalle.

Olen töissä kirjastovirkailijana pienen kunnan kunnankirjastossa.

Rakastan työtäni. Päivät ovat täynnä merkityksellisiä kohtaamisia, vaihtelevia työtehtäviä ja kirjojen taikaa.

Vierailija kirjoitti:

Mattilanori kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tykkään työstäni työpaikan vaihdon jälkeen. Menen ihan mielelläni töihin. Jos saisin lottovoiton, niin sitten kyllä lopettaisin työnteon ja keskittyisi vapaaehtoistyöhön.

Mielestäni, jotta voisi sanoa tykkäävänsä niin silloin myös lottovoiton jälkeen jäisi siihen työhön.

Siinä tapauksessa rakastaisin työtäni, jos lottovoiton jälkeenkin jatkaisin :)

Koska töitä on pakko tehdä niin onneksi pidän työstäni ja meillä on hyvä työyhteisö. Mieluiten kuitenkin tekisin lyhyempää työaikaa, jotta jäisi aikaa ja energiaa myös vapaaehtoistyöhön. Ja antaisin työni sitä enemmän tarvitsevalle.

Jatkan vielä, että mielestäni työstä tykkäämisestä kertoo esim. se ettei halua tehdä muuta tai vaihtaa työpaikkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen töissä vastasyntyneiden teho-osastolla ja rakastan työtäni :) tietenkin on päiviä jolloin jäisi mielummin kotiin ja aamuisin väsyttää. Pitkien vapaiden tai loman jälkeen odottaa pääsevänsä töihin ja saatan katsella instagramista esim.keskosten kuvia tai lueskella tutkimuksia. Jos on mielenkiintoinen potilas niin tekisin työtä välillä ilman palkkaakin :) en tosin kerro tätä pomoilleni ääneen!

Silloin kuin oma vauvani oli teholla niin hoitajat vaikuttivatkin siltä että aidosti pitävät työstään, ja haluavat tehdä kaiken voitavansa hyväksemme. He jopa auttoivat tavoilla mikä ei ole millään tavalla pakollista, tekivät ylimääräistä työtä omasta tahdostaan. Arvostan sitä todella paljon.

Itselläni vastaavaa kokemusta aikuisten tehohoidost. Oma tyttäreni menehtyi pitkällisen sairauden jälkeen ja hoitajat tekivät todella kaikkensa hänen eteensä.

En tykkää. Ammattini sairaanhoitaja viimeiset 18 vuotta. Hierarkia alalla ihan hanurista, sairaanhoitaja on lääkärin ja lähihoitajien ja omaisten pompotettavana. Jokapaikkaan pitäis revetä, selostaa, selvittää ja kantaa vastuu kun on saanut lääkäriltä ohjeet tai lähihoitaja on kaatanut potilaan ongelmat niskaan. Onneksi on ammatin vaihdos edessä, veikkaan etten ole ainoa ammattini edustaja joka näin tuntee. Palkka on vastuuseen nähden huono.

Kyllä minä tykkään työstäni. Vaikka se ei edes ole mitenkään ihmeellistä ja palkkakin huono. Työ sopii minulle hyvin ja on mukavat työkaverit.

Täällä yksi sairaanhoitaja joka ei ole vaihtamassa ammattiaan koska työ on oikeasta kivaa. Kaikesta itkusta ja väsymyksestä mitä tämä työ on aiheuttanut, en vaihtaisi sitä kun näen ja kuulen potilaan tyytyväisen hymyn ja kiitoksen. Tai no sen verran voisi tehdä muutosta että koko HUS:sin pääjohdon voisi laittaa vaihtoon.

Olen ollut monessa työpaikassa elämäni aikana, mutta voi sanoa että ainoastaan yhdessä olen viihtynyt melko hyvin. Monesti työyhteisössä on ollut muutamia *askamaisia tai muuten ainakin jonkin verran ikävästi käyttäytyviä ihmisiä, että ne on sitten aika tehokkaasti pilanneet halun käydä töissä Ehkä mulla on ollu vaan pirun huono tuuri sen asian suhteen.

En voi sanoa pitäväni työstäni, mutta itselleni riittää se, että töihin meno ei aiheuta kauheaa ahdistusta, pelkoa, tms. Ihan ok on tarpeeksi, kun siitä maksetaan.

Olen erään tunnetun halpahalliketjun palveluksessa ja tykkään olla tosi paljon. Asiakaspalvelua ja päivät ovat niin kiireisiä, että tunnit kuluvat niin ettei edes huomaa. Työporukassa pari ärsyttävää tyyppiä, mutta jos heitä ei lasketa mukaan, on työ unelmieni täyttymys.

On, onneksi paljonkin:

https://areena.yle.fi/1-3312340

Katsopa tuo sarja "Talot huokuvat historiaa". ust alkoi ykkösellä tekkarissa.

Kyllä.

Esimerkiksi minä ja kaikki muutkin pelikaupassa työskentelevät

Pidän kyllä, olen opettaja. Jos nyt saman rahan saisin tekemättä mitään, varmaan vähentäisin tunteja ja tekisin enemmän esim vapaaehtoistyötä, mutta en lopettaisi silti.

Pidän työstäni vaikka se onkin välillä stressaavaa. Jos voittaisin lotossa, irtisanoisin itseni ja perustaisin oman yrityksen ja palkkaisin sinne oman dreamteamini.

Olen IT alalla

Itse suhtaudun työhöni aika neutraalisti joskus se on vähän pakkopullaakin mutta tämän ketjun lukemisesta tuli hyvälle tuulelle.