Lue keskustelun säännöt.
Fysiikka: jos maailmankaikkeus on ääretön, on sinusta loputtomasti kopioita
09.10.2020 |
Is there a copy of you reading this article? A person who is not you but who lives on
a planet called Earth, with misty mountains, fertile fields and
sprawling cities, in a solar system with eight other planets? The
life of this person has been identical to yours in every respect.
But perhaps he or she now decides to put down this article without finishing it, while you read on.
The idea of such an alter ego seems strange and implausible, but it looks as if we will just have to live with it, because it
is supported by astronomical observations. The simplest and
most popular cosmological model today predicts that you have
a twin in a galaxy about 10 to the 10^28 meters from here. This
distance is so large that it is beyond astronomical, but that does
not make your doppelgänger any less real. The estimate is derived from elementary probability and does not even assume
speculative modern physics, merely that space is infinite (or at
least sufficiently large) in size and almost uniformly filled with
matter, as observations indicate. In infinite space, even the most
unlikely events must take place somewhere. There are infinitely many other inhabited planets, including not just one but infinitely many that have people with the same appearance, name
and memories as you, who play out every possible permutation
of your life choices.
https://space.mit.edu/home/tegmark/PDF/multiverse_sciam.pdf
https://www.wired.com/brandlab/2018/01/three-theories-infinite-earths/
https://www.newscientist.com/article/mg21128221-800-existence-is-there-…
Kommentit (108)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos maailmankaikkeus olisi ääretön, olisi "tähtikirkkaana" yönä taivas valkoinen.
Mutta jos alkuräjähdyksessä muodostui antimateriaa yhtä paljon kuin materiaa, on mahdollista että meistä löytyy jossain antimateriakopio
Vierailija kirjoitti:
Jos maailmankaikkeus olisi ääretön, olisi "tähtikirkkaana" yönä taivas valkoinen.
Mutta jos alkuräjähdyksessä muodostui antimateriaa yhtä paljon kuin materiaa, on mahdollista että meistä löytyy jossain antimateriakopio
Vau, olet päätynyt samaan johtopäätelmään kuin filosofit 1600-luvulla, kun ei tunnettu käsitettä havainnoitava maailmankaikkeus...
Meillä on ihmisinä valitettavan rajalliset havainnointimahdollisuudet, ja todennäköisyys että saamme koskaan kattavia vastauksia maailmankaikkeuden perusluonteesta on melko pieni.
Teoria kirjaimellisesti äärettömästä (ja ikuisesta tai ikuisesti uusiutuvasta) maailmankaikkeudesta on mielestäni kaikkein pelottavin ja ahdistavin. Sehän tarkoittaa sitä, ettei täältä pääse ikinä pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos maailmankaikkeus olisi ääretön, olisi "tähtikirkkaana" yönä taivas valkoinen.
Mutta jos alkuräjähdyksessä muodostui antimateriaa yhtä paljon kuin materiaa, on mahdollista että meistä löytyy jossain antimateriakopio
Vau, olet päätynyt samaan johtopäätelmään kuin filosofit 1600-luvulla, kun ei tunnettu käsitettä havainnoitava maailmankaikkeus...
Tarkoitatko, että sen jälkeen todettiin, että maailmankaikkeutta ei ole, jollei joku ole sitä havainnoimassa?
Niinkuin se metsässä kaatuvan puun ääni, jota kukaan ei ole kuulemassa,.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se tarkoittaisi sitä että vanhemmistasi on myös kopioita, ehkä myös aviomiehestäsi.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ihmisinä valitettavan rajalliset havainnointimahdollisuudet, ja todennäköisyys että saamme koskaan kattavia vastauksia maailmankaikkeuden perusluonteesta on melko pieni.
Teoria kirjaimellisesti äärettömästä (ja ikuisesta tai ikuisesti uusiutuvasta) maailmankaikkeudesta on mielestäni kaikkein pelottavin ja ahdistavin. Sehän tarkoittaa sitä, ettei täältä pääse ikinä pois.
Minne täältä pitäisi päästä "pois"?
Jos täältä pääsisi pois, niin sehän tarkottaisi tämän maailmankaikkeuden loppua, sillä maailmankaikkeudesta vähenisi koko ajan jotain. Vai niinkö, että tämä nykyinen maailmankaikkeus lopettaa olemassaolonsa silloin kun kaikki materia on päässyt "pois".
Tällöin siellä "poissa" olisi lopulta koko maailmankaikkeus ja oltaisiin lähtötilanteessa, eli maailmankaikkeus josta haluttiin pois, on seurannut perässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ihmisinä valitettavan rajalliset havainnointimahdollisuudet, ja todennäköisyys että saamme koskaan kattavia vastauksia maailmankaikkeuden perusluonteesta on melko pieni.
Teoria kirjaimellisesti äärettömästä (ja ikuisesta tai ikuisesti uusiutuvasta) maailmankaikkeudesta on mielestäni kaikkein pelottavin ja ahdistavin. Sehän tarkoittaa sitä, ettei täältä pääse ikinä pois.
Minne täältä pitäisi päästä "pois"?
Jos täältä pääsisi pois, niin sehän tarkottaisi tämän maailmankaikkeuden loppua, sillä maailmankaikkeudesta vähenisi koko ajan jotain. Vai niinkö, että tämä nykyinen maailmankaikkeus lopettaa olemassaolonsa silloin kun kaikki materia on päässyt "pois".
Tällöin siellä "poissa" olisi lopulta koko maailmankaikkeus ja oltaisiin lähtötilanteessa, eli maailmankaikkeus josta haluttiin pois, on seurannut perässä.
Tarkoitin lähinnä sitä, että jos maailmankaikkeus on ikuinen ja loputon, oma tietoisuus tulee joskus takaisin kuvioihin. Jos ei, niin ehkä kuolema olisi pysyvä tila.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos maailmankaikkeus olisi ääretön, olisi "tähtikirkkaana" yönä taivas valkoinen.
Mutta jos alkuräjähdyksessä muodostui antimateriaa yhtä paljon kuin materiaa, on mahdollista että meistä löytyy jossain antimateriakopio
Vau, olet päätynyt samaan johtopäätelmään kuin filosofit 1600-luvulla, kun ei tunnettu käsitettä havainnoitava maailmankaikkeus...
Tarkoitatko, että sen jälkeen todettiin, että maailmankaikkeutta ei ole, jollei joku ole sitä havainnoimassa?
Niinkuin se metsässä kaatuvan puun ääni, jota kukaan ei ole kuulemassa,.
En tiedä, oletko trolli vai ääliö. Miksi et vain googlaa tuota sanaparia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Maailmankaikkeus on ääretön.
Tämän voi jokainen todeta itse.
Äärettömän tilan kohtaaminen edellyttää rajallisen tilan lakkaamista.
Ajatus on rajallinen.
Kun mieli on tyhjentynyt ajatuksista, mielikuvista ja muistikuvista, siis kaikista ajatustuotteista täydellisesti, silloin rajallinen lakkaa ja rajaton on.
Emme voi tiedostaa rajallista ja rajatonta tilaa samaan aikaan.
Kun tiedostamme rajallisen tilan, emme tiedosta rajatonta tilaa.
Kun tiedostamme rajattoman tilan, emme tiedosta rajallista tilaa.
Mieli ei voi tyhjentyä kaikista ajatustuotteista ilman Itsetuntemusta.
Kun mielessä vallitsee hiljaisuus, vailla ajatuksen rajallista liikettä, silloin mieli on äärettömässä, rajattomassa ykseyden tilassa, jossa vallitsee ääretön, rajaton hiljaisuus ja autuus.
Se on perimmäinen todellisuus, josta kaikki saa alkunsa ja syntynsä. Ajatuksena.
Mielenkiintoinen filosofinen malli, mutta valitettavasti käsitteet sekaantuneet. Suhteellisuusteorian mukaan maailmankaikkeus nimenomaan on ääretön, mutta rajallinen; toisin sanoen maailmankaikkeuden sisältä käsin katsottaessa/siirryttäessä maailmankaikkeus on ääretön, mutta ulkoapäin tarkasteltaessa voidaan havaita sen olevan rajallinen. Tämä perustuu siihen, että maailmankaikkeuden rakenteellisten ominaisuuksien takia mikä tahansa massa supistuu kooltaan sitä pienemmäksi, mitä enemmän se lähestyy maailmankaikkeuden ulkorajaa. Tässä tilanteessa tulee hyvin esiin tuo teorian nimessä esiintyvä suhteellisuus, kun massa ulkorajaa kohti liikkuessaan ja samalla vastaavasti kutistuessaan käytännössä pysyy koko ajan omasta näkökulmastaan samalla etäisyydellä rajasta voimatta sitä koskaan saavuttaa.
Tähän rajallisuuteen liittyy myös teoria siitä, että voisi olla olemassa useita, mahdollisesti toisistaan riippumattomia maailmankaikkeuksia eli universumeita, joista yhdessä koostuisi multiversumi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos maailmankaikkeus olisi ääretön, olisi "tähtikirkkaana" yönä taivas valkoinen.
Mutta jos alkuräjähdyksessä muodostui antimateriaa yhtä paljon kuin materiaa, on mahdollista että meistä löytyy jossain antimateriakopio
Vau, olet päätynyt samaan johtopäätelmään kuin filosofit 1600-luvulla, kun ei tunnettu käsitettä havainnoitava maailmankaikkeus...
Tarkoitatko, että sen jälkeen todettiin, että maailmankaikkeutta ei ole, jollei joku ole sitä havainnoimassa?
Niinkuin se metsässä kaatuvan puun ääni, jota kukaan ei ole kuulemassa,.
En tiedä, oletko trolli vai ääliö. Miksi et vain googlaa tuota sanaparia?
Itse olet yksitotinen ääliö jos et osaa asiaan paremmin kommentoida. Tiedän tarkalleen mitä tuo tarkoittaa. Itse voisit miettiä mitä maailmankaikkeudella tarkoitetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo. Universumi on raid N tasolla varmistettu
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ihmisinä valitettavan rajalliset havainnointimahdollisuudet, ja todennäköisyys että saamme koskaan kattavia vastauksia maailmankaikkeuden perusluonteesta on melko pieni.
Teoria kirjaimellisesti äärettömästä (ja ikuisesta tai ikuisesti uusiutuvasta) maailmankaikkeudesta on mielestäni kaikkein pelottavin ja ahdistavin. Sehän tarkoittaa sitä, ettei täältä pääse ikinä pois.
Minne täältä pitäisi päästä "pois"?
Jos täältä pääsisi pois, niin sehän tarkottaisi tämän maailmankaikkeuden loppua, sillä maailmankaikkeudesta vähenisi koko ajan jotain. Vai niinkö, että tämä nykyinen maailmankaikkeus lopettaa olemassaolonsa silloin kun kaikki materia on päässyt "pois".
Tällöin siellä "poissa" olisi lopulta koko maailmankaikkeus ja oltaisiin lähtötilanteessa, eli maailmankaikkeus josta haluttiin pois, on seurannut perässä.
Tarkoitin lähinnä sitä, että jos maailmankaikkeus on ikuinen ja loputon, oma tietoisuus tulee joskus takaisin kuvioihin. Jos ei, niin ehkä kuolema olisi pysyvä tila.
Kuolema on pysyvä tila.
Miten määritellä oma tietoisuus. Onko se "oma" osuus vain osa jotain suurempaa tietoisuutta. Se "oma" osuus, se jonka miellämme omaksi, on kehittynyt siitä asti kun olemme voineet havainnoida eri aistein ympäristöämme.
Puhdas tietoisuus siellä taustalla on kuin maalaamaton kangas. ei enempää, ei vähempää. Mitä tahansa, mitä miellämme tietoisuudeksi, on vain osa sitä "minää", jota olemme keränneet elämämme aikana. Se kuolee samalla kun fyysinen olemuksemme kuolee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maailmankaikkeis on ulottuvuuksissaan ääretön, mutta materiaa ei ole kuin rajallinen määrä. Täten olisi sangen epätodennäköistä, että minusta olisi 1:1 kopio missään.
On vain yksi ja ainoa tietoisuus, jonka kautta kaikki miljoonat tiedostavat.
Vierailija kirjoitti:
Jos maailmankaikkeus olisi ääretön, olisi "tähtikirkkaana" yönä taivas valkoinen.
Mutta jos alkuräjähdyksessä muodostui antimateriaa yhtä paljon kuin materiaa, on mahdollista että meistä löytyy jossain antimateriakopio
Tuollaista kopiota tarkkailemallahan joku voisi koko ajan seurata meidänkin tekemisiämme!
Vierailija kirjoitti:
Maailmankaikkeis on ulottuvuuksissaan ääretön, mutta materiaa ei ole kuin rajallinen määrä. Täten olisi sangen epätodennäköistä, että minusta olisi 1:1 kopio missään.
Alkuräjähdyksessä materiaa muodostui, mutta jos materiaa muodostui, niin mikä on se mekanismi, että antimateriaa ei olisi muodostunut yhtä paljon samanaikaisesti.
Yksinkertainen olettamus olisi, että nämä vastapuolet olisivat syntyneet peilikuvallisesti.
Tällöin antimaterian pitäisi olla toisinto/kopia materiasta.
Koska maailmakaikkeusella on ollut vain yksi mahdollinen reitti edetä historian myöt'ä, niin antimaterialla on sama reitti peilikuvallisesti.
Muutoin nämä olisivat jo tuhonneet/kompensoineet toisensa.
Eli jossain on antimatriakopio sinusta.
Vierailija kirjoitti:
Yksinkertainen olettamus olisi, että nämä vastapuolet olisivat syntyneet peilikuvallisesti.
Typerä olettamus tuollainen olisi. Antimateriassa ei ole kyse siitä, että jossain olisi peilimaailmankaikkeus, vaan siitä, että meidän omassa maailmankaikkeudessamme pitäisi olla antimateriaa jossain jemmassa. Eikä se tietenkään voi olla peilinä missään, vaan näyttää kovasti siltä, että on tuhoutunut kokonaan.
Mutta eivät ne muut minät olisi minuja. Minulla on tietoisuus vain tästä yhdestä minästä.
Up.