Työn hakeminen. "Miksi haet tätä tehtävää?" -kysymys.

Olen 50-vuotias nainen ja olen mennyt työhaastatteluihin ottamalla hiukan selvää kyseisestä paikasta, että vähän tiedän yrityksestä ja alasta. Menen omana itsenäni, jos  en osaa vastata johonkin tyhmään kysymykseen, en vastaa siihen, vaan sanon, että tähän kysymykseen en osaa vastata. Minuakin ärsyttää sellainen ihme teatteri mikä liittyy tähän työn hakemiseen. Faktat faktoina ja ihmiset saavat olla sellaisia kuin ovat, jos ei omana itsenään kelpaa, niin antaa sitten olla. Minullekin on tullut mieleen, että sellaiset, jotka osaavat esiintyä vilpillisesti saavat töitä. Itse en jaksa vetää mitään teatteria, jos rehellisyys ei kelpaa työmarkkinoilla, silloin työmarkkinoissa on vikaa. Onhan se kiva, että rekrytoijilla on töitä, suurin osa näistä on täysin naurettavaa sakkia kysymyksineen, ilmeisesti heidän ammattitaitonsa ei riitä ammattimaisiin kysymyksiin vaan turhanpäiväiseen hölinään.  Miksi haet tätä työtä, no miksi työtä yleensä haetaan? Mitkä ovat heikkoutesi, jaa mitkähän ne olisi, kukaan ei vastaa tähän kysymykseen totuudenmukaisesti. Toivon todella muutosta tähän rekrytointiin ja teatteri saa jäädä taka-alalle.

Käsittämätön kysymys jotain perusduunia haettaessa.

Jossain on paikka auki ja työtä vailla oleva sitä hakee.

"Miksi haet juuri tätä paskakaivojen huoltajan paikkaa?"

Näin ala-arvoisia kysymyksiä kun kuulee työpaikkahaastatteluissa, ei voi kuin hymyillä itsekseen, että miksiköhän tuo haastattelija on työhönsä valittu. Vähintään yhtä hölmö kysymys, kuin mitä ovat kysymykset stressinsietokyvystä. Seuraavaksi kysyn, että mainostatteko firmaanne stressaavana paikkana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan siihen kysymykseen pitää valehdella jotain. Jos sanot totuuden, eli olet rehellinen, et saa paikkaa. Totuus voisi esimerkiksi olla, että on tällä hetkellä työtön ja olisi mukava saada työpaikka ja siitä palkkaa. Tässä, kuten monessa muussakaan asiassa ei haluta kuulla totuutta. Kannattaa varmaan valehdella jotain, että miten juuri tuo paikka on unelmien täyttymys ja miten haluaa antaa kaikkensa tuolle työlle. 

Koeta asettaa itsesi työnantajan asemaan.

Oletetaan, että totuus tosiaan on se, että haet paikkaa _vain_ siksi, että on pakko. Miksi sinut otettaisiin töihin, jos on myös hakija, joka vaikuttaa motivoituneelta ja on tehnyt vähän taustatyötä ennen haastattelua?

Kyllä sitä vaivaa vaan pitää jonkin verran nähdä. Eivät ne seurustelukumppanitkaan kotoa tule hakemaan, vaikka kuinka ajattelisi että kyllä olisi reilua, että minullakin olisi joku.

Mikä tuossa muka kertoo että hakee siksi että on pakko? Luuletko tosissasi että ihmiset nauttii työttömänä olostaan? Siksihän sitä paikkaa haetaan juuri että siitä pääsee normaalielämään taas mukaan ja saa palkkaa. Palkka taas nostaa elintasoa työttömyyteen verrattuna joskus huomattavastikin. Jos taas tarjoamasi palkka on suunnilleen se minkä alimman korvaustason työtön saa niin ei ihmekään ettet saa kunnon hakijoita firmaasi. 

Suuri ongelma tässä nykysysteemissä on se, että työnantajilla on runsaudenpula hakijoista joten hakukriteerejä voi rauhassa tehdä täysin päättömillä päätelmäketjuilla ja silti jää muutama riittävän hyvä hakija joista etsiä se joka valitaan paikkaan.

Tuosta jäi alkuperäinen lainaus pois, mutta viittasin siis tähän: "Totuus voisi esimerkiksi olla, että on tällä hetkellä työtön ja olisi mukava saada työpaikka ja siitä palkkaa."

Kyllä tuossa työnhakija tulee suoraan sanoneeksi, että "työ olisi kivaa jotta saisi rahaa, ei sillä niin väliä että mikä työ/työnantaja." Eli joo, ei siis suoranaisesti pakko.

On myös totta, että nykyään vallitsee työnantajan markkinat - erityisesti nyt koronan aikana, kun työvoimareservi on tavallistakin suurempi. Sanoisin kyllä silti, että tuon kysymyksen pitäinen päättömänä hakukriteerinä menee metsään.

Se on yksi lämmittelykysymys muiden joukossa. Jos hakija ei edes siitä selviä, kertoo se kommunikoinnin ja tiedonhaun tasosta, mikä voi työtehtävistä riippuen olla isokin ongelma.

Sellainen tilanne, että voi saapua haastatteluun ja sanoa "työ olis kivaa että sais rahaa" ja saisi paikan, tuskin toteutuisi vaikka oltaisiin lähellä täystyöllisyyttä.

Miten ihmeessä sen noin tulkitsit? Hakemus lähetetään pääsääntöisesti siksi että firma on ilmoittanut avoimesta paikasta ja haluaa siis hakemuksia, ja motiivi voi tosiaan olla sekin että haluaa parantaa elintasoaan työttömyyteen verrattuna. Toki tunnut kuvittelevan että kaikilla työttömillä on varaa elellä vuosikausia keskiluokan elintasolla työttöminäkin. Tosiasiassa se kuitenkin vaatii aivan julmetut säästöt tai muita tuloja esim. osakkeista eli suurin osa nimenomaan haluaa töihin parantamaan elintasoaan koska se ei kotona makailemalla onnistu.

 Mutta kuten sanottua, työtätekevä keskiluokka elelee ihan omassa kuplassaan eikä näytä ymmärtävän työttömän elämästä edes perusasioita. Niinpä kuva työttömistä on osittain median trolliartikkelien aikaansaamaa "reiska on elämäntapatyötön" "simppa ei edes halua työllistyä ja näillä kikoilla se onnistuu" "tauno maksimoi sossutukensa" tai mitä noita on vuosien mittaan ollutkaan. Tai työnantajien ruikutusta "vuoden on ollut paikka auki ja vain kaksi hakemusta" kun nuo jättää mainitsematta ettei palkkaa makseta ja omat työvälineet ja auto pitää olla. 

Tulin ehkä lukeneeksi olemattomia merkityksiä tuohon perusteluun, myönnetään.

Mutta tuo, että "yritys on ilmoittanut avoimesta paikasta ja haluaa hakemuksia" ei tarkoita mielestäni sitä, että yritys haluaisi mitä tahansa hakemuksia.

Yritys hakee yleensä kuitenkin parasta mahdollista työntekijää. Siksi mielestäni on kummallista ihmetellä huonoa työnhakumenestystä, jos menee "siitä mistä aita on matalin" -nollalinjalla, kun taas muut hakijat ovat panostaneet hakemukseen ja osaavat keskustella työhaastattelussa normaalisti.

Tuo vaikuttaa olevan enemmän tai vähemmän tosiasia, sillä ei ole nähdäkseni merkitystä satunko minä olemaan keskiluokkainen vai en.

Ensimmäisiä työpaikkoja metsästäessä tuo kyllä harmittaa ja tuntuu epäreilulta.

Jos tuo työnhaun teatteri vaikuttaa moraalisesti väärältä tai muuten ylitsepääsemättömältä, oletko harkinnut yrittäjäksi rupeamista? Siinä on kuitenkin oman itsensä pomo, eikä tarvitse mielistellä muita, paitsi ehkä korkeintaan asiakkaita.

En ole tuo ylempi vastaaja, mutta uskon, että moni kuten myös minä itse rupeisivat heti yksinyrittäjiksi, jos työttömyyden sattuessa olisi aina mahdollisuus saada pienintä työttömyystukea eli työmarkkinatukea, vaikka ei olisi siis vielä pystynyt kustantamaan itselleen maksettua työttömyysturvaa (siis maksanut vakuutuksia). Nythän työmarkkinatuelle pääsee vain, jos on lopettanut yrityksen, mikä voi olla vaikeaa, kun monella kyseessä on henkinen työ, esim. myy joitain valmennuksia, jolloin kaikki siihen liittyvä jää käsiin ja velat päälle, jos lopetat kesken kaiken. Eli pitäisi olla mahdollisuus siirtyä joustavasti kokopäiväisestä yrittäjyydestä myös osa-aikaiseen. Ja tosiaan toimeentulotukeahan taas ei saa, jos on esim. asuntovelkaa maksamatta tai puoliso on töissä, eli nykytilanne on kohtuuton yksinyrittäjille ja estää taloudellista toimeliaisuutta Suomessa.

Vierailija kirjoitti:

Näin ala-arvoisia kysymyksiä kun kuulee työpaikkahaastatteluissa, ei voi kuin hymyillä itsekseen, että miksiköhän tuo haastattelija on työhönsä valittu. Vähintään yhtä hölmö kysymys, kuin mitä ovat kysymykset stressinsietokyvystä. Seuraavaksi kysyn, että mainostatteko firmaanne stressaavana paikkana.

Varsin moni työtehtävä on stressaava ja sen kanssa on tultava toimeen.

Siksi kysellään stressinsietokyvystä ja haastattelussa voidaan järjestää haastateltavaa samalla tavalla hiillostava tilanne reaktion esiinsaamiseksi.

Kukaan ei ole vielä vastannut, miksi samat kysymykset kysytään sekä verkkolomakkeessa, että hakemuksessa, että haastattelussa. Minäpä kerron. Syy on se, että verkkohakemusten tiedot, jotka on näpytelty tietyssä muodossa, menevät suoraan suodattimiin, joissa karsitaan pois työnantajan toiveiden kannalta epätoivottavat henkilöt, esim. yli 40-vuotiaat, työttömät, naispuoliset, muualla kuin Suomessa syntyneet yms. Suurin osa näistä filttereistä on laittomia, mutta eihän niitä kukaan valvo. Tämän jälkeen sitten vasta alkaa hakemusten karsiminen käsin, ja lopuksi työhaastattelussa vasta oikeasti kiinnitetään huomiota siihen, mitä se hakija vastaa tiettyihin tarkentaviin kysymyksiin.

Tästä ei ole muuta tietä ulos kuin että joki a) lakiin vaatimus anonyymistä työnhausta tai b) työpaikkailmoituksiin suoraan tiedot siitä, keneltä hakemuksia toivotaan. Viimeksimainittukin olisi parempi kuin nykytilanne, sillä nyt tuhlataan kaikkien aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Tuohan on hyvä kysymys. Samoin kuin "Miksi meidän pitäisi palkata juuri sinut?". Niissä pääsee perustelemaan oman hakemuksensa ja erottumaan just niistä "palkan takia" tyypeistä. Ulkoa opetellut vastaukset erottuu varmasti.

Jos kysymys on vaikea kannattaa sitä miettiä itsensäkin kannalta. Miksi haet tehtävää? Miksi kulutat elämäsi asioihin mitä et pysty edes itsellesi perustelemaan? Työ on iso osa ihmisen ajasta. Eikö kannattaisi hakea niitä tehtäviä mitä haluat? Kouluttautua sille alalle mikä kiinnostaa.

En ole koskaan hakenut paikkaa mihin en olisi tiennyt miksi haen. Enkä koskaan tuon kysymyksen jälkeen jäänyt ilman paikkaa.

Ymmärrän, että aina elämä ei mene niin kuin haluaisi ja suuntaa voi olla vaikea muuttaa. Tästä lähinnä nuorille ajattelemisen aihetta. Asioihin voi vaikuttaa. Voi tehdä omia valintoja, ei vain mennä minne työkkäri osoittaa.

Äh. Sinulla on näköjään ollut helppoa.

Olen kouluttautunut alalle jolle halusin, ja jonka töitäkin olen tehnyt ihan mielelläni. Nyt olen kuitenkin työttömänä, ja valitettavasti olen jo päältä viisikymppinen. Tietenkin haen oman alani paikkoja! Niitä töitä mieluiten tekisin. Mutta, kun en niihin pääse, haen muutakin. Tiedän, että haen niihin rahan takia, eli siitäkään ei ole kysymys, etten tietäisi, miksi haen. Työkkäri ei ole osoittanut minulle ainuttakaan paikkaa.

Herää todellisuuteen. Kaikki emme ole kaltaisiasi superihmisiä, tai onnenpekkoja.

"Miksi haluat tämän siivoojan työn?"

Edellisdssä työnhaussani vastasin jo, että siksi, kun minulla on kaksi kättä, kaksi jalkaa sekä riittävät motoriset taidot niiden käyttämiseen siivoustyössä, ja kylillä puhutaan, että kaltaisenne yritykset maksavat sellaisesta ihan tuntiliksaa.

Eli sanon suoraan, että rahan takia minä.töihin tulen. Ei siivous ole mitään rakettitiedettä, ja aika harvalle se on mikään kutsumus.

Onneks alalla on työvoimapula, niin ri tatvi jauhaa pashaa haastatteluissa, vaan voi sanoa rehellisesti :D

Koska tämä työ on suurin unelmani ja tärkein tavoitteeni elämässäni. Olen suorittanut koko elämäni cv:tä rakentaen vain teitä varten. Palkka? En minä palkan takia töitä tee, vaan rakkaudesta lajiin. Olen oikeastaan niin intohimoinen työpaikkaanne kohtaan, että teitä pitäisi jo vähän hirvittää.

Alkoi jo naurattamaan viimeisin "työnhakuni". Olisin hakenut Pohjois-Savon TE-toimistoon avautuneita uusia paikkoja, mutta siihen vtumaiseen huonosti laadittuun sähköiseen hakulomakkeeseen ei voinut edes lisätä CV:tä liitteenä.

TE-toimisto syytää jumalattomia summia yksityisille firmoille CV:n tekokurssien järjestämiseksi työttömille, muttei itse huoli CV:itä hakemuksiin.

Olisi ihan hulvatonta, jollei suututtaisi tämä veronmaksajien rahojen rikollinen väärinkäyttö näin paljon.

Assburger kirjoitti:

Käsittämätön kysymys jotain perusduunia haettaessa.

Jossain on paikka auki ja työtä vailla oleva sitä hakee.

Miten sitä pärjättiinkään takavuosina, kun tuota ei kysytty? 

Kierreltiin kivijalkaliikkeitä kyselemässä, olisiko töitä, tai teollisuusalueella lautatarhat, varastot ym.

Tehtaissa työskentelevät vanhemmat kersansa käytyä rippikoulun kysyivät pomolta, voisiko se tulla tänne töihin, ja yleensä se sopi hyvin. Vuonna 1961 syntynyt ystäväni aloitti työuransa juuri noin, samassa tehtaassa kuin äitinsä; samoin myöhemmin 60-luvulla syntyneet serkkuni pääsivät samaan työpaikkaan jossa vanhemmatkin olivat.

Keneltäkään ei tuota kysymystä kysytty. Oli selvää, että töihin mennään.

Silti hommat hoituivat.

Ehkä pitäisi perustaa rekryfirma. Jos työkkäri pakottaa eikä kiinnosta, sen saisi kertoa suoraan, enkä kielisi eteenpäin. Lopuista arpoisin ne, joita suosittelen työnantajalle. Ei mitään työläitä haastattelukierroksia. Suurin osa hakijoista kuitenkin pystyy hakemastaan työstä suoriutumaan.

Vierailija kirjoitti:

Haluat kokemusta siltä toimialalta

Toimiala tai yritys tai tehtävät kiinnostaa

Työ antaa mahdollisuuden kehittyä ja oppia uutta

Työ vastaa osaamistasi

Eli hoetaan näitä oppaiden perus liirum laarumeita kuten 90 % hakijoista. Toisin sanoen pakotetaan valehtelemaan.

Ap voin kertoa lohdutuksena, että hain aikoinaan kesätöitä ja varastoon. Kyse oli 2 kk työstä, josta tosiaankin kiinnosti 90 % vain työstä saatu korvaus ja toki kaikki kokemus on hyvästä asenne. No minulta kysyttiin sama, että miksi haet tätä paikkaa? Kiusallinen 1-2 sekunnin hiljaisuus, johon sanoin posket punaisina hehkuen, että onhan tääkin duunia. Sain paikan.

Vierailija kirjoitti:

Assburger kirjoitti:

Käsittämätön kysymys jotain perusduunia haettaessa.

Jossain on paikka auki ja työtä vailla oleva sitä hakee.

Miten sitä pärjättiinkään takavuosina, kun tuota ei kysytty? 

Kierreltiin kivijalkaliikkeitä kyselemässä, olisiko töitä, tai teollisuusalueella lautatarhat, varastot ym.

Tehtaissa työskentelevät vanhemmat kersansa käytyä rippikoulun kysyivät pomolta, voisiko se tulla tänne töihin, ja yleensä se sopi hyvin. Vuonna 1961 syntynyt ystäväni aloitti työuransa juuri noin, samassa tehtaassa kuin äitinsä; samoin myöhemmin 60-luvulla syntyneet serkkuni pääsivät samaan työpaikkaan jossa vanhemmatkin olivat.

Keneltäkään ei tuota kysymystä kysytty. Oli selvää, että töihin mennään.

Silti hommat hoituivat.

Ehkä pitäisi perustaa rekryfirma. Jos työkkäri pakottaa eikä kiinnosta, sen saisi kertoa suoraan, enkä kielisi eteenpäin. Lopuista arpoisin ne, joita suosittelen työnantajalle. Ei mitään työläitä haastattelukierroksia. Suurin osa hakijoista kuitenkin pystyy hakemastaan työstä suoriutumaan.

Yhden henkilön rekryfirma? Jos nyt suoraan sanotaan, niin rekryfirmojen suurin ongelma on ne hyvä jos parikymppiset typykät ja pojut, jotka eivät itse tiedä työmarkkinoista mitään ja jotka pyytävät valokuvaa kasvihuoneen pakkaajan työtä hakevalta. Palkkaa sinne 50+ työelämää nähneitä mutta työttömiksi jääneitä, niin saat kunnollista osaamista.

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei ole vielä vastannut, miksi samat kysymykset kysytään sekä verkkolomakkeessa, että hakemuksessa, että haastattelussa. Minäpä kerron. Syy on se, että verkkohakemusten tiedot, jotka on näpytelty tietyssä muodossa, menevät suoraan suodattimiin, joissa karsitaan pois työnantajan toiveiden kannalta epätoivottavat henkilöt, esim. yli 40-vuotiaat, työttömät, naispuoliset, muualla kuin Suomessa syntyneet yms. Suurin osa näistä filttereistä on laittomia, mutta eihän niitä kukaan valvo. Tämän jälkeen sitten vasta alkaa hakemusten karsiminen käsin, ja lopuksi työhaastattelussa vasta oikeasti kiinnitetään huomiota siihen, mitä se hakija vastaa tiettyihin tarkentaviin kysymyksiin.

Tästä ei ole muuta tietä ulos kuin että joki a) lakiin vaatimus anonyymistä työnhausta tai b) työpaikkailmoituksiin suoraan tiedot siitä, keneltä hakemuksia toivotaan. Viimeksimainittukin olisi parempi kuin nykytilanne, sillä nyt tuhlataan kaikkien aikaa.

Näinpä. Olen akateemisesti koulutettu, monipuolisen työkokemuksen saanut mutta ikävä kyllä yli 50-vuotias nainen. Ikinä en ole saanut mitään yhteydenottoa sähköisen hakulomakkeen lähetettyäni.

Kyllä niissä suodattimet on, se on selvä.

Pitäisikin kokeilla, tuleeko tällä koulutuksella 20 vuoden työkokemuksella haastattelukutsu, jos ilmoitan iäkseni 29 ja sukupuolekseni mies.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuon kysymyksen tarkoitus on juurikin selvittää hakijan motiiveja juuri siihen työpaikkaan varsinkin jos kysymyksessä on sellainen työpaikka johon on paljon hakijoita.

Työnantaja ottaa kysyttyyn työpaikkaan mieluiten sellaisen henkilön, jolla on myös intohimoa kyseiseen työhön eikä hae siihen pelkästään siitä maksettavan palkan takia.

No mut oikeesti jos hakee johonki markettiin töihin niin mitä siihen oikeesti pitäis laittaa "koska intohimoni on tavaroiden hyllyttäminen ja kassakoneen käyttö"

No marketin rivityöntekijään tämä ei ehkä sovi mutta jos ajatellaan esimerkiksi marketin päällikköä tai konsernin kehitysjohtajaa niin silloin sillä on paljonkin merkitystä. Mielestäni kyllä rivityöntekijältäkin voi toisaalta kysyä että miksi juuri tämä työ kiinnostaa. Se auttaa erottamaan työstä aidosti kiinnostuneet niistä jotka lähtevät heti kun löytävät "parempaa" työtä.

Ei kai sellaista ihmistä olekaan, joka ei lähtisi jos löytää paremman työn.

Laita siihen että siksi koska tämä paikka on teillä auki, vvmäistä olisi hakea paikkaa mikä on kiinni

Miksi haet tätä työpaikkaa  TOTUUS VS VALHE.

Miksi haet tätä työpaikkaa? 

VALHE: Ala kiinnostaa minua aidosti.

TOTUUS: Ei kiinosta p...kaakaan, työkkäri pakotti.

VALHE: Sovin todella hyvin kyseiseen työtön, se on mun juttu. 

TOTUUS: V...tut sovin, työkkäri pakotti.

VALHE: Kyseessä on hyvä työnantaja, luotettava firma.

TOTUUS: V..tut ole, työkkäri pakotti hakeen. 

VALHE: Työpaikka on kokoaikainen ja vakituinen, ja juuri sellaista etsin.

TOTUUS: Jos minut valitaan, jään saikulle heti seuraavalla viikolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvin yllättävillä taustoilla olevat ihmiset hakevat uusia työpaikkoja. On rekrytoijan kannalta kätevämpi jos hakija vastaa heti kärkeen tähän kysymykseen, että miksi tämä paikka sopisi hänen tavoitteisiinsa. Tokihan työntekijän motivoitineisuus lisää rekryn onnistumisastetta.

Jos pitäisi itse tulkita CV:n eri kokemuksista, että "ahaa tämä tyyppi on ollut järjestössä mukana 5v sitten ja juuri valmistunut tilintarkastaja sekä toiminut sairaanhoitajana 15v sitten ---> varmaan se tykkäisi meidän sairaanhoitajien etujärjestön tilkkarin paikasta..?" Sen sijaan hakija voi tämän kirjoittaa selkosanaisesti tähän kysymykseen vastaukseksi ihan itse. Sitten osaa rekrytoijakin tarkastella CV:n oikeita kohtia.

Eli esim:

"Olen työskennellyt sairaanhoitajana ja minulle on hevosjärjestötoiminnasta tuttua järjestön taloudenpito sekä käytännöt. Valmistuin juuri tilintarkastajaksi joten sairaanhoitajan etujärjestön tilintarkastajan positio on minulle sopiva askel urallani ja saisin opintojani vastaavaa työkokemusta alalta, jota tunnen jo jonkin verran."

(En tiedä mitään sairaanhoitajista, tilintarkastajista, hevosista tai järjestöistä. Tämä oli vain keksitty esimerkki)

Lehdissä on välillä neuvoja työnhakijoille. Lähes jokaisessa sanotaan, että älä kerro, mitä hyötyä siitä työpaikasta on sinulle vaan kerro sitä, mitä hyötyä sinusta on sille työpaikalle. Eteenpäin pyrkivä ei kauaa siinä paikassa viihdy. Lisäksi sen oman hyödyn arvioimiseen pitäisi tietää, millaisia tyyppejä siellä jo on ja mitä he tekevät. Kehupa siinä omia hyviä puoliasi ja kuule, että meillä on just tuollainen henkilö, me tarvitaan vähän toisenlaista.

Onhan siinäkin pointtinsa, mutta tuolla kysymyksellä yleensä haetaan juuri hakijan motivaatiota ja soveltuvuutta.

Mutta nyt kun luen ketjua tarkemmin, niin onhan se hölmöä, että vaikka tavan siivoojalta kysytään tuota. En itsekään pidä työnhakuteatterista ja vääristyneiden mielukuvien maalailusta puolin ja toisin.

"TOTUUS: Ei kiinosta p...kaakaan, työkkäri pakotti."

Minun mielestä velvollisuuteen perustuvat haut pitäisi lopettaa. Ei niistä ole mitään hyötyä. Haastattelussa on helppo kertoa jotain epäsopivaa ettei tule valituksi, tai työpaikalle voi soitella jo ennakkoon hakemuksen teosta ym ja mainita samalla että työkkäri velvoitti hakemaan, ehkä ei kutsuta sitten edes haastatteluun. Tässä tuhlataan kaikkien aikaa. Jokainen joka haluaa työllistyä, saa töitä jos niitä on, ilman pakkohakujakin.