Työn hakeminen. "Miksi haet tätä tehtävää?" -kysymys.

Nykyään joissain paikoissa voidaan jopa suhtautua nuivasti, jos hakee avoinna olevaa tehtävää työpaikkailmoituksen perusteella. Vaikka käytäntö nimenomaan on, että pitää hakea avoimella haulla.

Vastaanotto voi haastattelukutsuakin saadessa sisältää vihjailua, mikset ole oma-aloitteisesti meille tehtäviä ehdottanut. Silloin mulla soi hälytyskellot: todennäköisesti yrittävät saada mua tekemään omiakin töitään ja ohimennen viedä ideoita. Ensin siis hämäävät, että työnhakijan oikeastaan pitäisi tuntea syyllisyyttä, kun hakee niin vähällä panostuksella - vaikka on alan kokemusta ja on laatinut hakuasiakirjat ja valmistautunut. Työssä todennäköisesti vuoroin omisivat, vuoroin sivuuttaisivat ideoita, ja taas muka heidän panoksensa olisi aktiivinen, mulla heikko. Kokemusta on.

On se kumma, ettei työntekijä ensin tee heidänkin töitään jo ennen kun on palkattu ja sitten nimettömästi silloin, kun on palkattu.

Työelämä, kuten työhaastettelu on näytelmä joka pitää pystyä vetämään läpi. Yhtälailla siinä kaupan kassalla tulee vastata tyhmiin kysymyksiin, sadatta kertaa sitä vuonna, kolmatta vuotta peräkkäin että "ei, se että tuotteesta puuttuu hintalappu, ei tarkoista sitä että se on ilmainen" . Samalla kaavalla työhaastatteluissa vastataan samoihin kuluneisiin kysymyksiin kerta toisensa jälkeen. Jokainen tietää että esim vakityöstä lähdetään hyvin todennäköisesti kusipäisen esimiehen tai toksisen työympäristön vuoksi, siitä huolimatta työhaastattelun roolitukseen kuuluu että hakija valehtelee silmät kirkkaina, ja työhaastattelija on uskovinaan silmät kirkkaina. 

Vähänkään pienemmillä paikkakunnilla tiedetään suvun tavat ja ominaisuudet usean sukupolven takaa; vaikka suvun viimeisin vesa olisi hyvä työntekijä, luultavasti ennen sotia rekrytoijan isoisää kaihertamaan jäänyt hevoskauppa pilaa rekrytoinnin. Taas vähänkään nohevampien liikkeet tiedetään hyvin äkkiä, miksi lähti edellisestä työstä ja etsii nyt uutta. 

Joskus tekisi mieli vain vastata "miksi haet tätä työtä" että PRKL että sais kersoille ruokaa ja velat maksettua, olen tässä pankin kanssa pitkässä suhteessa. Tulen aamulla, teen työni ja lähden iltapäivällä, eikö se riitä? Olen tässä myymässä 40h/vk työpanostani teille enkä mitään muuta.

Mitä kannattaa vastata jos työkkäri on pakottanut?

Hae viimeisenä hakupäivänä ja mieluusti kirjeellä, jota et edes vie postiin. Sitten voi sanoa sen menneen postissa hukkaan. Mahdollisimman lyhyt hakuteksti jossa kerrot perus kliseet. Voit olla varma ettet pääse haastatteluun, koska ei niihin pääse vaikka sen tekisi kunnollakin. Sisäpiirin tuttavan kummin kaimoja on kymmenen jonossa ennen sinua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsoin juuri erään vuokrafirman hakulomaketta. Haettava työ simppeli osa-aikainen homma johon ei tarvita kuin ajokortti.

Ensin pitäisi keksiä joku itseä kuvaava slogan 😁

Sitten alkaa se koulujen, koulutuksien, kurssien, työpaikkojen sun muiden luetteleminen tarkkoine päivämäärineen.

Kaikki selviäisi CV:stä hakijan tarvitsematta käyttää tuntikausia jonninjoutavien asioiden naputteluun sadannen kerran.

Tätä olen ihmetellyt. Miksi vi tussa ne paikat pitää naputella uudelleen joihinkin laatikoihin kun ne on jo ansioluettelossa ja todistuksetkin löytyy. En usko että sähköisesti voidaan vertailla ketään paitsi tietysti blokata ulos yli 40-vuotiaat...

Eli blokataan ulos parhaat hakijat.

Vierailija kirjoitti:

Miten voi olla, että ihmiset satuilee tänne sivustolle päivät pitkät kaikenlaisia porvoolaistarinoitaan, mutta työhakemukseen ei sitä osata tehdä?

Koska mulle ainakaan satuilu esimerkiksi työhakemuksessa ei tule luonnostaan. Siksi en osaa kirjoittaa hakemuksia, jotka "erottuvat".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuon kysymyksen tarkoitus on juurikin selvittää hakijan motiiveja juuri siihen työpaikkaan varsinkin jos kysymyksessä on sellainen työpaikka johon on paljon hakijoita.

Työnantaja ottaa kysyttyyn työpaikkaan mieluiten sellaisen henkilön, jolla on myös intohimoa kyseiseen työhön eikä hae siihen pelkästään siitä maksettavan palkan takia.

No mut oikeesti jos hakee johonki markettiin töihin niin mitä siihen oikeesti pitäis laittaa "koska intohimoni on tavaroiden hyllyttäminen ja kassakoneen käyttö"

Ihan vaikka "olen kiinnostunut kaupanlasta sen monipuolisuuden vuoksi ja pidän asiakaspalvelutyöstä" tms. Ei ole rakettitiedettä keksiä jotain ympäripyöreää ja uskottavaa. Sitä ei kukaan usko, että jonkun intohimo on kassakoneen käyttö. 

Uskooko tuota kukaan? Koska itse en ainakaan uskoisi.

Tuo, että pitää asiakaspalvelutyöstä, on taas ihan uskottavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuon kysymyksen tarkoitus on juurikin selvittää hakijan motiiveja juuri siihen työpaikkaan varsinkin jos kysymyksessä on sellainen työpaikka johon on paljon hakijoita.

Työnantaja ottaa kysyttyyn työpaikkaan mieluiten sellaisen henkilön, jolla on myös intohimoa kyseiseen työhön eikä hae siihen pelkästään siitä maksettavan palkan takia.

No mut oikeesti jos hakee johonki markettiin töihin niin mitä siihen oikeesti pitäis laittaa "koska intohimoni on tavaroiden hyllyttäminen ja kassakoneen käyttö"

Jos aivotoiminta ei tuon parempaan pysty, sitten laitat noin. Useimmat osaavat kyllä olla sen verran luovia, että tuo ei ole ongelma. 

No valitettavasti minä en osaa keksiä mitään liirumlaarumia. Itse teen työni hyvin ja tunnollisesti oli työ sitten mieluisa tai ei.

Ehkä työnantajien pitäis herätä sieltä haavemaasta ja käsittää että työtä tehdään jotta saa elantonsa eikö se oo työn tarkoituskin. Ei kaikilla oo mahdollisuutta olla valikoiva ja valita vaan unelmaduunit.

Ehkä ei kannata hakea töitä, jos ei sen vertaa viitsi panostaa, että keksii uskottavan syyn työn kiinnostavuudelle. Jonossa on rivi henkilöitä, jotka viitsivät panostaa. Mitä luultavimmin se panostus näkyy myös työssä eikä tyydytä vain tekemään minimitasolla "hyvin ja tunnollisesti". 

Ehkä olet väärässä.

Itse haen paikkoja, joihin koen, että mulla on annettavaa. Eli joka työhakemukseen firmasta ja paikasta riippumatta tulee sama vastaus, että koen olevani hommassa hyvä. Se siitä hakemuksen personoinnista. Mutta en osaa kirjoittaa liirumlaarumia ja ympäripyöreyksiä, koska koen sen falskiksi. Ja koen, että se sitten näkyy myös hakemuksen tekstistä läpi.

Mutta, mikäli tämä työttömyys jatkuu, joudun hakemaan myös paikkoja, joista en ole niin kiinnostunut. Tässä tulee sitten ongelma, koska koen, että haen työtä pelkästään sen vuoksi, että pääsen töihin, enkä keksi aloituksessa mainittuun kysymykseen hyvää vastausta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen joskus tuumaillut itsekseni että elämässä pärjäävät nimenomaan kaikista parhaiten ns. pinnalliset esittäjät. Ihmeellistä tällainen nykyaika että pitäisi olla olevinaan jotain mitä ei ole ja olla mielinkielin kaikille jotta olisi hyvä "pössis". Asenne ratkaisee tottakai aina ja se on hyvä olla kunnossa mutta ei sen varjolla että pitäsi joksikin pelleksi ruveta.

Kyllä on työn imu ja innostus huipussaan tässä ketjussa... NOT. Eikö todella mitään aitoa sanottavaa ole työhaastattelussa, miksi paikka kiinnostaa? Vaan ”pelleksi pitää ruveta” ja on ”pinnallinen esittäjä”, jos olisi aidosti innostunut haettavasta paikasta ja kertoo sen? Jos ”asenne on kunnossa”, niin miten haastattelija voi tietää sen, jos ei kerro (koska silloin ”pitää ruveta pelleksi”)?

Koska se vastaa ammatillista osaamista? Toki niitä ammatillista osaamista vaativia paikkoja on ollut auki useampia, mutta firma sattuu olemaan samalla paikkakunnalla, eikä tarvi muuttaa.

Kelpaisko?

Jos on aidosti innostunut just siitä paikasta, niin hyvä juttu.

Kannattaa rehellisesti sanoa, että hän työtä koska työkkäri käski!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No onhan tuo vähän hölmöä, kun työhaastatteluissa ei enää vastailla kysymyksiin rehellisesti, vaan ennemmin ne ovat näytelmiä, joihin oikein valmentaudutaan ja opetellaan ulkoa, millaiset kuviot missäkin kohdassa ”pitäisi” tanssahdella. Sitten palkataan se, joka osasi uskottavimmin näytellä.

Olen joskus tuumaillut itsekseni että elämässä pärjäävät nimenomaan kaikista parhaiten ns. pinnalliset esittäjät. Ihmeellistä tällainen nykyaika että pitäisi olla olevinaan jotain mitä ei ole ja olla mielinkielin kaikille jotta olisi hyvä "pössis". Asenne ratkaisee tottakai aina ja se on hyvä olla kunnossa mutta ei sen varjolla että pitäsi joksikin pelleksi ruveta.

Toi "pelleksi rupeaminen" kuulostaa vähän liioittelulta.

Oletko tullut ajatelleeksi, että noilla "pinnallisilla esittäjillä" saattaa olla yhtä hyvä osaamistaso kuin niillä, jotka työnhaussa jäivät ilman paikkaan?

Jos taas pitäisi muuttaa systeemi sellaiseksi, että sosiaalisila taidoilla ei ole väliä, niin  aika paljon on lobbaamista tehtävänä - mikä saattaa puolestaan olla hankalaa, jos on aina rehellinen eikä lainkaan pinnallinen.

Mä en osaa taiteilla ympäripyöreyksiä työhaastattelussa/hakemuksessa, mutta sosiaaliset taidot on sitä luokkaa, että olen ihan pidetty henkilö työyhteisössä.

Sosiaalisilla taidoilla on suurempi merkitys ehkä jossain myyntityössä. Muuten kyllä pärjää, jos omaa peruskäytöstavat ja on ystävällinen ja jokseenkin avoin ihminen. Miksi ihmeessä normityöyhteisössä pitäisi olla jotenkin supliikki?

Vierailija kirjoitti:

Tuossa mitataan varmaan perusmotivaatiota.

Jos työntekijä vastaan "rahan takia" ja pyörittelee silmiään, saattaa paikka mennä ennemmin sille, joka on vähän perehtynyt paikkaan etukäteen ja sanoo olevansa kiinnostunut toimenkuvasta nimenomaan tässä paikassa X.

Jos minä olisin rekrytoija, näkisin heti läpi tuollaisesta teennäisestä kiinnostuksesta ”juuri tätä paikkaa kohtaan”. Jos ei ole ihan täysi idiootti, ymmärtää varsin hyvin miksi sitä paikkaa haetaan. Voisin jopa ihan sen rehellisen rohkeuden vuoksi antaa paikan sille joka suoraan sanoisi että rahan takia tietysti.

Tää pesti olis kiva lisärivi cv:hen kun alan etsiä hommia jotka oikeesti kiinnostaa ja joista maksetaan kunnolla.

Tuo on kyllä älytön kysymys, kun siihen joutuu vastaamaan esim. osa-aikaista markettikassan työtäkin hakiessa. Rehellinen vastaus olisi varmaan, että no koska haluan rahaa. Sitten jos on joku vähän spesifimpi homma, johon oikeasti vaaditaan muutakin motivaatiota ja mielenkiintoa kuin vain se raha niin silloin tuon kysymyksen ymmärrän.

Mitä tuohon pitäisi vastata?

"Ai, nyt tekin olette alkaneet ihmetellä samaa asiaa"