Lue keskustelun säännöt.
Miksi miehet ymmärtävät tasoteoriaa paremmin kuin naiset?
Kommentit (564)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo ”teoria” niin nerokas ole, etteikö sitä voisi ymmärtää. Se on vain virheellinen ja typerä.
Lisäksi nämä miehet kieltäytyvät hyväksymästä ja ymmärtämästä, että joku (=lähes kaikki jatkuvasti) toimii tämän teorian vastaisesti.
Paitsi että tilastot puhuu muuta. Maailmassa on enemmän keski- ja hyvätuloisia miehiä jotka avioituivat köyhän naisen kanssa ja erittäin vähän keski- ja hyvätuloisia naisia jotka olisivat tehneet samoin. Niin se vain menee. Parivalinnassa naisen vaakakupissa miehen varakkuus ja status painaa merkittävästi. Miehillä taas naisen ulkonäkö.
Ottaen huomioon, että nainen, joka on suhteessa itseään pienituloisemman miehen kanssa kokevat myös enemmän parisuhdeväkivaltaa, mielestäni on kohtuullista olettaa, että myös miehet nimenomaan haluavat naisen, jolla on pienempi varallisuus ja mahdollisesti aavistuksen alhaisempi status. Monesti kuulee kuinka miehet haluavat kokea itsensä miehiksi ja olla "perheen pää". Varakkaampi ja korkeamman sosiaalisen statuksen omaava nainen on monelle miehelle varmasti miehisyyden kokemusta pienentävä tekijä.
Eli myös naisen varallisuus ja status on miehelle tärkeää, vain eri tavalla.
Huomioisin myös että naiset tyypillisesti ihastuvat miehiin joille se on tärkeää.
Mies joka ei välitä siitä jos nainen on ylempänä hierarkiassa, on usein naisen silmissä epäkiinnostava koska se suojelunhalu ja dominanssi puuttuu.
Itselleni se jos nainen on esimerkiksi minua pidempi tai miksei vaikka enemmän tienaava on miehisyyttä lisäävä asia. Sehän kertoo siitä että minussa on pakko olla jotain erityistä kun nainen on käynyt sosiaalisia normeja vastaan minut saadakseen.
...mutta naista ei tietenkään ole, koska totta kai tapani ajatella on naisille liian epämaskuliininen.
Mä en tunnista ainakaa itseäni tästä. Mun mielestä on aika häiriintynyt ajatus, että suhteessa olisi kumppaneiden välillä hierarkia.
Mä epäilen, että sä nimenomaan kaipaat naista, joka on sulle Justiina. Mutta koska harva nainen on onnellinen Justiinan roolissa, päättelit, että nainen haluaa nyrkin ja hellan väliin.
Miten olisi tasavertainen suhde kahden aikuisen ihmisen välillä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelkkä tilastojen tuijottaminen palkkaeroissa ei tue millään sitä vinkumista että nainen vaatii miehen joka tienaa enemmän kuin hän. Kuinka monta vuosisataa naiset ovat meilläkään saaneet tehdä palkkatöitä ja kuinka monta maata on vieläkin, jossa nainen ei saa tienata tai viimeistään lasten saaminen pakottaa naisen kotiin ja mies on se joka tienaa. Ja onhan meillä selkeä palkkaero ihan täällä Suomessakin. Mikä on muna ja mikä on kana. Onko nainen miehen kanssa siksi että mies tienaa enemmän vai tienaako mies vain enemmän siksi että on mies?
Oletan että sadan vuoden päästä parisuhteen ansiotaulukot ovat hyvin erilaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut, että naisilla on usein vaikeuksia abstraktin ajattelun kanssa. Sen sijaan asiat jäsenellään tyypillisesti omien subjektiivisten kokemusten kautta.
Hyvin sanottu.
Hyvä esimerkki tästä on esim aloitteellisuus. Nainen ajattelee, että koska teki aloitteen miehelle ja mieheltä tuli pakit niin mies ei varmaan tykkää siitä jos nainen on aloitteellinen.
Väärin. Nainen teki aloitteen liian tasokkaalle miehelle ja mies antoi pakit sen takia. Aloitteellisuus on plussaa. Nainen ei tunnu ymmärtävän että lähestyy kerta toisensa jälkeen liian tasokkaita miehiä.
Joko eivät ymmärrä omaa tasoaan tai/ja sitten hypergamisina olentoina aliarvioivat miesten tasoa.[/
Mitä jos vaikka mullistaisit ajattelusi niin, että mieltäisit naisen ensisijaisesti ihmiseksi etkä olennoksi. Voisi alkaa sinullekin lohkeamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen saa käytännössä melkein kenet tahansa miehen suhteeseen. No joku lähäri ei välttämättä ole lääkärimiehelle mikään ykkösvaihtoehti. Kun taas maatala tai edes hädintuskin mediaanituloinen yli 30v mies joka ei soita kitaraa tai omaa muita jännittäviä lisäarvoa tuovia harrastuksia tai ominaisuuksia markkina arvo on aika lähellä nollaa. Akateemiset naiset eivät halua itseään köyhempää ja kouluttamattomampaa miestä ja amis naisetkin haluvat itseään varakkaamman miehen. Ainoat jotka ovat sinusta kiinnostuneita ja ilmaisevat halua suhteeseen ovat jotkut mielenterveysongelmaiset, sossupummi naiset joista osa yhäreitäkin. Siis sellaiset joiden kanssa ei voi ajatella perhen perustamista ainakaan mies jonka palkalla ei elätetä yksinään perhettä ja nainen on suoraan sanottuna liian epävakaa suhdetta ajatellen. Samanikäiset amisnaiset ovat varattuja ja olisi todellinen onnenpotku löytää tällainen vapaa jolla on elämänhallinta kunnossa.
Hmm. Kun mietin kaikkia elävässä elämässä tietämiäni parisuhteita, niin suurimmassa osassa kumppanit ovat koulutustaustoiltaan aika lailla samanlaisessa asemassa. Eli amistaustaiset naiset seurustelevat tyyliin jonkun raksaduunarin tai varastomiehen kanssa. Monesti nainen on näistä jopa se korkeammin koulutettu. Toki miehet saattavat tienata vähän enemmän, mutta minkäs teet kun amiksen käynyt raksaduunari tienaa paremmin kuin AMKin käynyt sosionomi (yksi tuttu pariskunta). Ja joo, monet akateemiset naisetkin tienaavat vähemmän kuin heidän akateemiset miehensä. Yleensä tuloero muodostuu viimeistään siinä vaiheessa kun nainen jää äitiyslomalle.
Mua kiinnostaisi tietää, että mitä duunia nämä palstan miehet oikein tekevät, jos ovat oikeasti pienituloisempia kuin vaikka lähärit tai siivoojat? Eli jos edes joku perusnätti lähäri ei huoli suhteeseen, koska mies on liian köyhä?
Bruttotuloni vaihtelee 2000-2400€kk riippuen tunneista ja lisistä. Tienaan saman kuin lähäri tai siivooja mutta nämä tietävät ettei kahdesta matalatuloisesta tule kuin kädestä suuhun elävä pari jolla omakotitalot yms jäävät haaveeksi. Olen mä käynyt treffeillä tällaistenkin naisten kanssa ja kyllä sen kumpikin tunnistaa ettei toisella ole ylimääräistä rahaa. Varsinkin pk seudulla 4000 brutto/kk plus lapsilisät vaikka kahdesta lapsesta on tosi vähän.
Nämä etsivät siis parempi tuloista miestä. Mitä duunarien tuloihin tulee todellisuutta ovat 10-12€ palkat niin teollisuudessa kuin raksalla. On tietysti joitakin ryhmiä ja onnekkaita jotka saavat enemmän mutta kaikkinensa tilinauhat ovat aika surulista luettavaa. Voi sanoa sisäisen devalvaation jo tapahtuneen. Nyt 10-12€ tunnissa saavien palkkoja halutaan polkea alle 10€ ja viedä lisät ja ylityökorvaukset.
Tunnen työni puolesta erittäin paljon juuri lähäreitä ja siivoojia. Valtaosa heistä on pariutunut ihan "tasoisensa" amis-miehen kanssa. Mistähän tämä johtuu?
Eli tämän teorian mukaan suurimmalla osalla parisuhteessa olevista miehistä on itseään alempitasoinen nainen, koska naiset pariutuvat vain ylöspäin? Ymmärsinkö oikein?
Eli läes kaikki miehet ovat parisuhteissa tyytymättömiä ja onnettomia? Miksi te haluatte pilata elämänne parisuhteella? Eikö olisi aika kulkea omia polkujaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo ”teoria” niin nerokas ole, etteikö sitä voisi ymmärtää. Se on vain virheellinen ja typerä.
Lisäksi nämä miehet kieltäytyvät hyväksymästä ja ymmärtämästä, että joku (=lähes kaikki jatkuvasti) toimii tämän teorian vastaisesti.
Paitsi että tilastot puhuu muuta. Maailmassa on enemmän keski- ja hyvätuloisia miehiä jotka avioituivat köyhän naisen kanssa ja erittäin vähän keski- ja hyvätuloisia naisia jotka olisivat tehneet samoin. Niin se vain menee. Parivalinnassa naisen vaakakupissa miehen varakkuus ja status painaa merkittävästi. Miehillä taas naisen ulkonäkö.
Ottaen huomioon, että nainen, joka on suhteessa itseään pienituloisemman miehen kanssa kokevat myös enemmän parisuhdeväkivaltaa, mielestäni on kohtuullista olettaa, että myös miehet nimenomaan haluavat naisen, jolla on pienempi varallisuus ja mahdollisesti aavistuksen alhaisempi status. Monesti kuulee kuinka miehet haluavat kokea itsensä miehiksi ja olla "perheen pää". Varakkaampi ja korkeamman sosiaalisen statuksen omaava nainen on monelle miehelle varmasti miehisyyden kokemusta pienentävä tekijä.
Eli myös naisen varallisuus ja status on miehelle tärkeää, vain eri tavalla.
Huomioisin myös että naiset tyypillisesti ihastuvat miehiin joille se on tärkeää.
Mies joka ei välitä siitä jos nainen on ylempänä hierarkiassa, on usein naisen silmissä epäkiinnostava koska se suojelunhalu ja dominanssi puuttuu.
Itselleni se jos nainen on esimerkiksi minua pidempi tai miksei vaikka enemmän tienaava on miehisyyttä lisäävä asia. Sehän kertoo siitä että minussa on pakko olla jotain erityistä kun nainen on käynyt sosiaalisia normeja vastaan minut saadakseen.
...mutta naista ei tietenkään ole, koska totta kai tapani ajatella on naisille liian epämaskuliininen.
Mä en tunnista ainakaa itseäni tästä. Mun mielestä on aika häiriintynyt ajatus, että suhteessa olisi kumppaneiden välillä hierarkia.
Mä epäilen, että sä nimenomaan kaipaat naista, joka on sulle Justiina. Mutta koska harva nainen on onnellinen Justiinan roolissa, päättelit, että nainen haluaa nyrkin ja hellan väliin.
Miten olisi tasavertainen suhde kahden aikuisen ihmisen välillä?
Sitten olet aika sokea todellisuudelle, koska ihmiselämä on yhtä hierarkiaa. Pitää siitä tai ei. Tuo vaikuttaisi yleensä olevan enemmän alitajuista kuin kovin tiedostettua, mutta keskimääräinen ihminen nyt ei olekaan paljoa elukkaa kummoisempi henkimaailmaltaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On olemassa useita ylikulttuurisia tekijöitä joilla on selkeä korrelaatio sen suhteen kuinka kiinnostava ja haluttu olet vastakkaisen sukupuolen silmissä. Näitä ovat mm. varakkuus, status ja tietty ruumiinrakenne miehillä (pituus, raamikkuus), ja naisilla esimerkiksi hoikkuus ja nuoruus. Nämä ovat läsnä kaikkialla maailmassa ja ovat olleet koko ihmiskunnan historian ajan.
Tästä johtuen on älyllisesti todella laiskaa yrittää kieltää etteikö pariutumisen osalta olisi olemassa minkäänlaisia tasoja ihmisten välillä. Ajutus, että jokaisella ihmisellä olisi täysin uniikki mies-/naismaku on kaiken kaikkiaan erittäin lapsellinen.
Kyllä, joitain tasoteorian esittämiä korrelaatioita voidaan havaita tilastollisella tasolla. Mutta sen ennustavuus suurimman osan ihmisistä kannalta on silti hyvin heikko. Vain ne formulakuski-supermalli parit ja yksin jäävät reppanat ovat selviä tapauksia. Siinä välillä ihmiset pariutuvat välillä hyvinkin randomin tuntuisesti vaikka toki sieltäkin on sääntöjä löydettävissä kun riittävän isoja joukkoja katsotaan.
Suurimmalle osalle ihmisitä tasoteoria ei kuitenkaan anna kauheasti koska ne valintakriteerit puolisolle ovat ihan oikeasti niin moninaiset ja myös sattumalla on usein iso osuus puolison löytämisessä.
Olen kyllä täysin eri mieltä tuosta heikosta ennustettavuudesta. Otat jostain ihmeellisestä syystä esimerkiksi niinkin erikoisen ammattiryhmän kuin formulakuskit, joita toisiaan on lukumäärältä hyvin vähän tässä maailmassa.
Luin tällä viikolla tilastokeskuksen uutisesta, jossa mainittiiin, että Suomessa miehillä koulutus korreloi erittäin vahvasti perheellistymisen ja parisuhteessa elämisen kanssa. Mielestäni on siis täysin selvää (eikä millään tavoin heikosti ennustettavaa), että esimerkiksi korkea koulutus kasvattaa miehen tasoa ja haluttavuutta naisen silmissä. Esimerkiksi tämä on mielestäni sellainen tekijä, jolla on varmasti merkitystä suurimmalle osalle naisista, vai oletko eri mieltä?
Kertoiko tutkimus, millaiset ihmiset yleensä kouluttautuvat, millaiset jäävät kouluttautumattomina tukien varaan? Löytyisikö noista ominaisuuksista selitystä löytämällesi ihmeelliselle ilmiölle?
Tai siitä, kuinka moni miehistä on pariutunut nimenomaan korkeakoulussa. Sehän on mitä oivin paikka tavata vastakkaista sukupuolta, jos vähänkään on sosiaalinen. Verrattuna vaikka johonkin amikseenkin, jossa linjat ovat enemmän sukupuolittuneita ja jossa ei käsittääkseni ole oppiainerajat ylittävää biletystä niinkuin yliopistoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On olemassa useita ylikulttuurisia tekijöitä joilla on selkeä korrelaatio sen suhteen kuinka kiinnostava ja haluttu olet vastakkaisen sukupuolen silmissä. Näitä ovat mm. varakkuus, status ja tietty ruumiinrakenne miehillä (pituus, raamikkuus), ja naisilla esimerkiksi hoikkuus ja nuoruus. Nämä ovat läsnä kaikkialla maailmassa ja ovat olleet koko ihmiskunnan historian ajan.
Tästä johtuen on älyllisesti todella laiskaa yrittää kieltää etteikö pariutumisen osalta olisi olemassa minkäänlaisia tasoja ihmisten välillä. Ajutus, että jokaisella ihmisellä olisi täysin uniikki mies-/naismaku on kaiken kaikkiaan erittäin lapsellinen.
Kyllä, joitain tasoteorian esittämiä korrelaatioita voidaan havaita tilastollisella tasolla. Mutta sen ennustavuus suurimman osan ihmisistä kannalta on silti hyvin heikko. Vain ne formulakuski-supermalli parit ja yksin jäävät reppanat ovat selviä tapauksia. Siinä välillä ihmiset pariutuvat välillä hyvinkin randomin tuntuisesti vaikka toki sieltäkin on sääntöjä löydettävissä kun riittävän isoja joukkoja katsotaan.
Suurimmalle osalle ihmisitä tasoteoria ei kuitenkaan anna kauheasti koska ne valintakriteerit puolisolle ovat ihan oikeasti niin moninaiset ja myös sattumalla on usein iso osuus puolison löytämisessä.
Olen kyllä täysin eri mieltä tuosta heikosta ennustettavuudesta. Otat jostain ihmeellisestä syystä esimerkiksi niinkin erikoisen ammattiryhmän kuin formulakuskit, joita toisiaan on lukumäärältä hyvin vähän tässä maailmassa.
Luin tällä viikolla tilastokeskuksen uutisesta, jossa mainittiiin, että Suomessa miehillä koulutus korreloi erittäin vahvasti perheellistymisen ja parisuhteessa elämisen kanssa. Mielestäni on siis täysin selvää (eikä millään tavoin heikosti ennustettavaa), että esimerkiksi korkea koulutus kasvattaa miehen tasoa ja haluttavuutta naisen silmissä. Esimerkiksi tämä on mielestäni sellainen tekijä, jolla on varmasti merkitystä suurimmalle osalle naisista, vai oletko eri mieltä?
Kertoiko tutkimus, millaiset ihmiset yleensä kouluttautuvat, millaiset jäävät kouluttautumattomina tukien varaan? Löytyisikö noista ominaisuuksista selitystä löytämällesi ihmeelliselle ilmiölle?
Tai siitä, kuinka moni miehistä on pariutunut nimenomaan korkeakoulussa. Sehän on mitä oivin paikka tavata vastakkaista sukupuolta, jos vähänkään on sosiaalinen. Verrattuna vaikka johonkin amikseenkin, jossa linjat ovat enemmän sukupuolittuneita ja jossa ei käsittääkseni ole oppiainerajat ylittävää biletystä niinkuin yliopistoissa.
Itse kävin toisen yliopistotutkinnon rutinoituneena ja sittemmin vapautuneena panomiehenä, ja kuule ihan samat lainalaisuudet siellä pätee kuin muuallakin. Eli pitkä pakkoaltistuminen saattaa joissakin tapauksissa lähentää hiukan yllättävästikin. Mutta isossa kuvassa asiat menee niin kuin luonto on kaiken suunnitellutkin. Naaraat suosivat laatu-uroksia omaan tasoon katsomatta, jotta lajin tulevaisuus olisi mahdollisimman kirkas. Mutta laatua ei kaikille riitä, jotenka parit muodostuvat lopulta hivenen vadtentahtoisesti rauta sauhuten hypergamiaa kurinalaisesti noudattaen.
Luulisi ettei vanhat eukot enää jaksaisi huohottaa jollekin koulufantasioille. Kouluissa on sitä paitsi nykyään netitkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On olemassa useita ylikulttuurisia tekijöitä joilla on selkeä korrelaatio sen suhteen kuinka kiinnostava ja haluttu olet vastakkaisen sukupuolen silmissä. Näitä ovat mm. varakkuus, status ja tietty ruumiinrakenne miehillä (pituus, raamikkuus), ja naisilla esimerkiksi hoikkuus ja nuoruus. Nämä ovat läsnä kaikkialla maailmassa ja ovat olleet koko ihmiskunnan historian ajan.
Tästä johtuen on älyllisesti todella laiskaa yrittää kieltää etteikö pariutumisen osalta olisi olemassa minkäänlaisia tasoja ihmisten välillä. Ajutus, että jokaisella ihmisellä olisi täysin uniikki mies-/naismaku on kaiken kaikkiaan erittäin lapsellinen.
Kyllä, joitain tasoteorian esittämiä korrelaatioita voidaan havaita tilastollisella tasolla. Mutta sen ennustavuus suurimman osan ihmisistä kannalta on silti hyvin heikko. Vain ne formulakuski-supermalli parit ja yksin jäävät reppanat ovat selviä tapauksia. Siinä välillä ihmiset pariutuvat välillä hyvinkin randomin tuntuisesti vaikka toki sieltäkin on sääntöjä löydettävissä kun riittävän isoja joukkoja katsotaan.
Suurimmalle osalle ihmisitä tasoteoria ei kuitenkaan anna kauheasti koska ne valintakriteerit puolisolle ovat ihan oikeasti niin moninaiset ja myös sattumalla on usein iso osuus puolison löytämisessä.
Olen kyllä täysin eri mieltä tuosta heikosta ennustettavuudesta. Otat jostain ihmeellisestä syystä esimerkiksi niinkin erikoisen ammattiryhmän kuin formulakuskit, joita toisiaan on lukumäärältä hyvin vähän tässä maailmassa.
Luin tällä viikolla tilastokeskuksen uutisesta, jossa mainittiiin, että Suomessa miehillä koulutus korreloi erittäin vahvasti perheellistymisen ja parisuhteessa elämisen kanssa. Mielestäni on siis täysin selvää (eikä millään tavoin heikosti ennustettavaa), että esimerkiksi korkea koulutus kasvattaa miehen tasoa ja haluttavuutta naisen silmissä. Esimerkiksi tämä on mielestäni sellainen tekijä, jolla on varmasti merkitystä suurimmalle osalle naisista, vai oletko eri mieltä?
Kertoiko tutkimus, millaiset ihmiset yleensä kouluttautuvat, millaiset jäävät kouluttautumattomina tukien varaan? Löytyisikö noista ominaisuuksista selitystä löytämällesi ihmeelliselle ilmiölle?
Tai siitä, kuinka moni miehistä on pariutunut nimenomaan korkeakoulussa. Sehän on mitä oivin paikka tavata vastakkaista sukupuolta, jos vähänkään on sosiaalinen. Verrattuna vaikka johonkin amikseenkin, jossa linjat ovat enemmän sukupuolittuneita ja jossa ei käsittääkseni ole oppiainerajat ylittävää biletystä niinkuin yliopistoissa.
Itse kävin toisen yliopistotutkinnon rutinoituneena ja sittemmin vapautuneena panomiehenä, ja kuule ihan samat lainalaisuudet siellä pätee kuin muuallakin. Eli pitkä pakkoaltistuminen saattaa joissakin tapauksissa lähentää hiukan yllättävästikin. Mutta isossa kuvassa asiat menee niin kuin luonto on kaiken suunnitellutkin. Naaraat suosivat laatu-uroksia omaan tasoon katsomatta, jotta lajin tulevaisuus olisi mahdollisimman kirkas. Mutta laatua ei kaikille riitä, jotenka parit muodostuvat lopulta hivenen vadtentahtoisesti rauta sauhuten hypergamiaa kurinalaisesti noudattaen.
Luulisi ettei vanhat eukot enää jaksaisi huohottaa jollekin koulufantasioille. Kouluissa on sitä paitsi nykyään netitkin.
El yliopistossa kaikki pariutuneet miehet saivat itseään alempitasoisen naisen?
Ja Kaikki naiset piirittivät vain samoja miehiä? Ihan ne rumat nörtitkin, jotka varmasti ovat saaneet ala-asteelta asti kuulla, etteivät kelpaa kellekään. Hekin tavoittelivat alfoja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska koko teoria on naisenpuutteessa olevien peräkammarinpoikien keksimä. Terveet, normaalit miehet eivät sellaiseen hömppään usko, eikä suurin osa naisista.
Ensin ne äidin pojat eivät saa naisia, ja sitten syyttävät tästä naisia. Tämä naisviha on sitten edelleen pääsyy sille, etteivät he koskaa tule saamaan naisia. Kierre on valmis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On olemassa useita ylikulttuurisia tekijöitä joilla on selkeä korrelaatio sen suhteen kuinka kiinnostava ja haluttu olet vastakkaisen sukupuolen silmissä. Näitä ovat mm. varakkuus, status ja tietty ruumiinrakenne miehillä (pituus, raamikkuus), ja naisilla esimerkiksi hoikkuus ja nuoruus. Nämä ovat läsnä kaikkialla maailmassa ja ovat olleet koko ihmiskunnan historian ajan.
Tästä johtuen on älyllisesti todella laiskaa yrittää kieltää etteikö pariutumisen osalta olisi olemassa minkäänlaisia tasoja ihmisten välillä. Ajutus, että jokaisella ihmisellä olisi täysin uniikki mies-/naismaku on kaiken kaikkiaan erittäin lapsellinen.
Kyllä, joitain tasoteorian esittämiä korrelaatioita voidaan havaita tilastollisella tasolla. Mutta sen ennustavuus suurimman osan ihmisistä kannalta on silti hyvin heikko. Vain ne formulakuski-supermalli parit ja yksin jäävät reppanat ovat selviä tapauksia. Siinä välillä ihmiset pariutuvat välillä hyvinkin randomin tuntuisesti vaikka toki sieltäkin on sääntöjä löydettävissä kun riittävän isoja joukkoja katsotaan.
Suurimmalle osalle ihmisitä tasoteoria ei kuitenkaan anna kauheasti koska ne valintakriteerit puolisolle ovat ihan oikeasti niin moninaiset ja myös sattumalla on usein iso osuus puolison löytämisessä.
Olen kyllä täysin eri mieltä tuosta heikosta ennustettavuudesta. Otat jostain ihmeellisestä syystä esimerkiksi niinkin erikoisen ammattiryhmän kuin formulakuskit, joita toisiaan on lukumäärältä hyvin vähän tässä maailmassa.
Luin tällä viikolla tilastokeskuksen uutisesta, jossa mainittiiin, että Suomessa miehillä koulutus korreloi erittäin vahvasti perheellistymisen ja parisuhteessa elämisen kanssa. Mielestäni on siis täysin selvää (eikä millään tavoin heikosti ennustettavaa), että esimerkiksi korkea koulutus kasvattaa miehen tasoa ja haluttavuutta naisen silmissä. Esimerkiksi tämä on mielestäni sellainen tekijä, jolla on varmasti merkitystä suurimmalle osalle naisista, vai oletko eri mieltä?
Kertoiko tutkimus, millaiset ihmiset yleensä kouluttautuvat, millaiset jäävät kouluttautumattomina tukien varaan? Löytyisikö noista ominaisuuksista selitystä löytämällesi ihmeelliselle ilmiölle?
Tai siitä, kuinka moni miehistä on pariutunut nimenomaan korkeakoulussa. Sehän on mitä oivin paikka tavata vastakkaista sukupuolta, jos vähänkään on sosiaalinen. Verrattuna vaikka johonkin amikseenkin, jossa linjat ovat enemmän sukupuolittuneita ja jossa ei käsittääkseni ole oppiainerajat ylittävää biletystä niinkuin yliopistoissa.
Itse kävin toisen yliopistotutkinnon rutinoituneena ja sittemmin vapautuneena panomiehenä, ja kuule ihan samat lainalaisuudet siellä pätee kuin muuallakin. Eli pitkä pakkoaltistuminen saattaa joissakin tapauksissa lähentää hiukan yllättävästikin. Mutta isossa kuvassa asiat menee niin kuin luonto on kaiken suunnitellutkin. Naaraat suosivat laatu-uroksia omaan tasoon katsomatta, jotta lajin tulevaisuus olisi mahdollisimman kirkas. Mutta laatua ei kaikille riitä, jotenka parit muodostuvat lopulta hivenen vadtentahtoisesti rauta sauhuten hypergamiaa kurinalaisesti noudattaen.
Luulisi ettei vanhat eukot enää jaksaisi huohottaa jollekin koulufantasioille. Kouluissa on sitä paitsi nykyään netitkin.
Niin? Sehän riittää parisuhdetilastoon pääsemiseen, että pariutuu. Oli se pariutuminen sitten kuinka vastentahtoista tahansa. Ei siinä tilastossa sitä kysytty, kuinka moni yliopiston käynyt pariutui unelmiensa naisen kanssa ja pitikö emäntä miestään alfana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On olemassa useita ylikulttuurisia tekijöitä joilla on selkeä korrelaatio sen suhteen kuinka kiinnostava ja haluttu olet vastakkaisen sukupuolen silmissä. Näitä ovat mm. varakkuus, status ja tietty ruumiinrakenne miehillä (pituus, raamikkuus), ja naisilla esimerkiksi hoikkuus ja nuoruus. Nämä ovat läsnä kaikkialla maailmassa ja ovat olleet koko ihmiskunnan historian ajan.
Tästä johtuen on älyllisesti todella laiskaa yrittää kieltää etteikö pariutumisen osalta olisi olemassa minkäänlaisia tasoja ihmisten välillä. Ajutus, että jokaisella ihmisellä olisi täysin uniikki mies-/naismaku on kaiken kaikkiaan erittäin lapsellinen.
Kyllä, joitain tasoteorian esittämiä korrelaatioita voidaan havaita tilastollisella tasolla. Mutta sen ennustavuus suurimman osan ihmisistä kannalta on silti hyvin heikko. Vain ne formulakuski-supermalli parit ja yksin jäävät reppanat ovat selviä tapauksia. Siinä välillä ihmiset pariutuvat välillä hyvinkin randomin tuntuisesti vaikka toki sieltäkin on sääntöjä löydettävissä kun riittävän isoja joukkoja katsotaan.
Suurimmalle osalle ihmisitä tasoteoria ei kuitenkaan anna kauheasti koska ne valintakriteerit puolisolle ovat ihan oikeasti niin moninaiset ja myös sattumalla on usein iso osuus puolison löytämisessä.
Olen kyllä täysin eri mieltä tuosta heikosta ennustettavuudesta. Otat jostain ihmeellisestä syystä esimerkiksi niinkin erikoisen ammattiryhmän kuin formulakuskit, joita toisiaan on lukumäärältä hyvin vähän tässä maailmassa.
Luin tällä viikolla tilastokeskuksen uutisesta, jossa mainittiiin, että Suomessa miehillä koulutus korreloi erittäin vahvasti perheellistymisen ja parisuhteessa elämisen kanssa. Mielestäni on siis täysin selvää (eikä millään tavoin heikosti ennustettavaa), että esimerkiksi korkea koulutus kasvattaa miehen tasoa ja haluttavuutta naisen silmissä. Esimerkiksi tämä on mielestäni sellainen tekijä, jolla on varmasti merkitystä suurimmalle osalle naisista, vai oletko eri mieltä?
Kertoiko tutkimus, millaiset ihmiset yleensä kouluttautuvat, millaiset jäävät kouluttautumattomina tukien varaan? Löytyisikö noista ominaisuuksista selitystä löytämällesi ihmeelliselle ilmiölle?
Tai siitä, kuinka moni miehistä on pariutunut nimenomaan korkeakoulussa. Sehän on mitä oivin paikka tavata vastakkaista sukupuolta, jos vähänkään on sosiaalinen. Verrattuna vaikka johonkin amikseenkin, jossa linjat ovat enemmän sukupuolittuneita ja jossa ei käsittääkseni ole oppiainerajat ylittävää biletystä niinkuin yliopistoissa.
Itse kävin toisen yliopistotutkinnon rutinoituneena ja sittemmin vapautuneena panomiehenä, ja kuule ihan samat lainalaisuudet siellä pätee kuin muuallakin. Eli pitkä pakkoaltistuminen saattaa joissakin tapauksissa lähentää hiukan yllättävästikin. Mutta isossa kuvassa asiat menee niin kuin luonto on kaiken suunnitellutkin. Naaraat suosivat laatu-uroksia omaan tasoon katsomatta, jotta lajin tulevaisuus olisi mahdollisimman kirkas. Mutta laatua ei kaikille riitä, jotenka parit muodostuvat lopulta hivenen vadtentahtoisesti rauta sauhuten hypergamiaa kurinalaisesti noudattaen.
Luulisi ettei vanhat eukot enää jaksaisi huohottaa jollekin koulufantasioille. Kouluissa on sitä paitsi nykyään netitkin.
El yliopistossa kaikki pariutuneet miehet saivat itseään alempitasoisen naisen?
Ja Kaikki naiset piirittivät vain samoja miehiä? Ihan ne rumat nörtitkin, jotka varmasti ovat saaneet ala-asteelta asti kuulla, etteivät kelpaa kellekään. Hekin tavoittelivat alfoja?
Silmiinpistävän yleistä se oli/on että mies on jo ulkoisesti naista tasokkaampi. Välillä toki parit olivat/ovat ihan sopusuhtaisiakin. Hyvin harvoin kuitenkaan toisin päin. Yksi hissukkapari muodostui, missä nainen oli kaunis ja mies hyvin tavallisen näköinen.
Eli eivät siis kaikki. Nyt siis lienee sinun hetkesi riemastua! Mitenkään itserakkauteen hukuttautumatta opiskelupiireissä valtaosa naisista olisi luultavasti pienen yrityksen jälkeen antautunut, mutta keskityin vain hehkeimpiin. Vieläkään en voi lopettaa tyystiin muistelematta kaikkia niitä loimuavia katseita ja seksikkäitä kikatuksia keskinkertaisillekin jutuille.
Vierailija kirjoitti:
Tasoteoria on suurimmalti osaa puppua, vain yksi ainoa poikkeus eli miesten tulot ja asema yhteiskunnassa todellakin vaikuttavat mahdollisuuteen löytää parisuhde ja perustaa perhe. Naiset avioituvat itseään huonompituloisemman tai yhteiskunnassa alhaisemman kastin miehen kanssa erittäin harvoin. Ja tämä on universaali sääntö koko maapallolla kulttuuriin katsomatta. Tämä sääntö pätee niin Intiassa ja Kiinassa missä vanhemmat järjestää avioliitot, aina Eurooppaan ja Pohjoismaihin asti missä reilusti suurempi osa työttömistä miehistä ovat sinkkuja verrattuna työssäkäyviin miehiin.
Suomessa tuskin monikaan Helsingin korkeakouluissa käynyt rikkailla vanhemmilla siunatut naiset menisivät vapaaehtoisesti keskellä metsää pienkuntaan parisuhteeseen pätkätöitä tekevän miehen kanssa.Vauva-palstalaiset jaksavat aina paasata että eihän näin ole ja "en minä ainakaan", mutta kysykää itseltänne tämä kysymys: Menisitkö parisuhteeseen rutiköyhän pitkäaikaistyöttömän miehen kanssa? Yksimielinen vastaus täällä olisi jyrkkä EI, Vauva-palstakin näkee köyhät ja työttömät miehet niinkuin heissä olisi automaattisesti jotain pahasti vialla, kuten monista "miehet ovat saamattomia ja laiskoja sikoja"-ketjuista voi päätellä.
Se on se aito taso mikä oikeasti vaikuttaa parinvalintaan, on aina vaikuttanut ihmiskunnan historiassa ja tulee aina vaikuttamaan tulevaisuudessakin. Se kuuluu ihmisluontoon eikä sille voi yhtään mitään. Ainoa mitä naisten tarvitsee tehdä on tiedostaa tämä tosiasia ja lopettaa tekosyiden keksiminen että "en minä ainakaan.".
Olen parisuhteessa pitkäaikaistyöttömän köyhän miehen kanssa. Naimisiin emme ole menossa, koska kumpikaan ei tunne siihen tarvetta. Mies on fiksu, sivistynyt, huumorintajuinen, positiivinen, kiltti ja rakastava mies, joka ei tuhlaa vähiä rahojaan kaljaan ja veikkauksen rahapeleihin. Hän tykkää elää suht vaatimatonta elämää, kuten tykkään itsekin. Mutta me olemme toki jo 50v paremmalla puolella, joten ainakin erään tasonmääritysmallin mukaan, minkä tällä palstalla olen muutamaan kertaan lukenut, minä olen jo niin vanha, etten ole enää minkään tasoinen itsekään. 😄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tasoteoria on suurimmalti osaa puppua, vain yksi ainoa poikkeus eli miesten tulot ja asema yhteiskunnassa todellakin vaikuttavat mahdollisuuteen löytää parisuhde ja perustaa perhe. Naiset avioituvat itseään huonompituloisemman tai yhteiskunnassa alhaisemman kastin miehen kanssa erittäin harvoin. Ja tämä on universaali sääntö koko maapallolla kulttuuriin katsomatta. Tämä sääntö pätee niin Intiassa ja Kiinassa missä vanhemmat järjestää avioliitot, aina Eurooppaan ja Pohjoismaihin asti missä reilusti suurempi osa työttömistä miehistä ovat sinkkuja verrattuna työssäkäyviin miehiin.
Suomessa tuskin monikaan Helsingin korkeakouluissa käynyt rikkailla vanhemmilla siunatut naiset menisivät vapaaehtoisesti keskellä metsää pienkuntaan parisuhteeseen pätkätöitä tekevän miehen kanssa.Vauva-palstalaiset jaksavat aina paasata että eihän näin ole ja "en minä ainakaan", mutta kysykää itseltänne tämä kysymys: Menisitkö parisuhteeseen rutiköyhän pitkäaikaistyöttömän miehen kanssa? Yksimielinen vastaus täällä olisi jyrkkä EI, Vauva-palstakin näkee köyhät ja työttömät miehet niinkuin heissä olisi automaattisesti jotain pahasti vialla, kuten monista "miehet ovat saamattomia ja laiskoja sikoja"-ketjuista voi päätellä.
Se on se aito taso mikä oikeasti vaikuttaa parinvalintaan, on aina vaikuttanut ihmiskunnan historiassa ja tulee aina vaikuttamaan tulevaisuudessakin. Se kuuluu ihmisluontoon eikä sille voi yhtään mitään. Ainoa mitä naisten tarvitsee tehdä on tiedostaa tämä tosiasia ja lopettaa tekosyiden keksiminen että "en minä ainakaan.".
Tämähän siis ei mielestäni ole mikään tasojuttu. Vai onko sekin tasojuttu, jos ei suostu kimppaan päihdeongelmaisen kanssa? Myönnettäköön, että työttömyys ja päihdeongelmat sinällään ei ole vertailukelpoisia, mutta jotain se kertoo jos ihminen mielummin makaa kotona kuin esim vaikka uudelleen kouluttautuu tai muuttaa työn perässä. Enkä siis tarkoita vain miehiä, vaan kaikkia alle keski-ikäisiä pitkäaikaistyöttömiä. En mä usko, että sellaisen kanssa voisin elää haluamaani elämää. Meillä olisi hyvin erilaiset arvot.
Ei se työn perässä muuttaminen aina niin helposti käy. Alle keski-ikäisellä työttömällä voi olla puoliso ja lapset, puolisolla työ siellä kotipaikkakunnalla ja lapsilla siellä koulu ja kaverit. Harva työnantaja puolestaan tarjoaa asuntoa uudelta paikkakunnalta jolloin helposti puolet kuukausiansioista valuu pelkkiin asumiskustannuksiin eikä se työpaikkakaan välttämättä mikään vakipaikka ole yli 3000€ kuukausiansioilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tasoteoria on suurimmalti osaa puppua, vain yksi ainoa poikkeus eli miesten tulot ja asema yhteiskunnassa todellakin vaikuttavat mahdollisuuteen löytää parisuhde ja perustaa perhe. Naiset avioituvat itseään huonompituloisemman tai yhteiskunnassa alhaisemman kastin miehen kanssa erittäin harvoin. Ja tämä on universaali sääntö koko maapallolla kulttuuriin katsomatta. Tämä sääntö pätee niin Intiassa ja Kiinassa missä vanhemmat järjestää avioliitot, aina Eurooppaan ja Pohjoismaihin asti missä reilusti suurempi osa työttömistä miehistä ovat sinkkuja verrattuna työssäkäyviin miehiin.
Suomessa tuskin monikaan Helsingin korkeakouluissa käynyt rikkailla vanhemmilla siunatut naiset menisivät vapaaehtoisesti keskellä metsää pienkuntaan parisuhteeseen pätkätöitä tekevän miehen kanssa.Vauva-palstalaiset jaksavat aina paasata että eihän näin ole ja "en minä ainakaan", mutta kysykää itseltänne tämä kysymys: Menisitkö parisuhteeseen rutiköyhän pitkäaikaistyöttömän miehen kanssa? Yksimielinen vastaus täällä olisi jyrkkä EI, Vauva-palstakin näkee köyhät ja työttömät miehet niinkuin heissä olisi automaattisesti jotain pahasti vialla, kuten monista "miehet ovat saamattomia ja laiskoja sikoja"-ketjuista voi päätellä.
Se on se aito taso mikä oikeasti vaikuttaa parinvalintaan, on aina vaikuttanut ihmiskunnan historiassa ja tulee aina vaikuttamaan tulevaisuudessakin. Se kuuluu ihmisluontoon eikä sille voi yhtään mitään. Ainoa mitä naisten tarvitsee tehdä on tiedostaa tämä tosiasia ja lopettaa tekosyiden keksiminen että "en minä ainakaan.".
Olen parisuhteessa pitkäaikaistyöttömän köyhän miehen kanssa. Naimisiin emme ole menossa, koska kumpikaan ei tunne siihen tarvetta. Mies on fiksu, sivistynyt, huumorintajuinen, positiivinen, kiltti ja rakastava mies, joka ei tuhlaa vähiä rahojaan kaljaan ja veikkauksen rahapeleihin. Hän tykkää elää suht vaatimatonta elämää, kuten tykkään itsekin. Mutta me olemme toki jo 50v paremmalla puolella, joten ainakin erään tasonmääritysmallin mukaan, minkä tällä palstalla olen muutamaan kertaan lukenut, minä olen jo niin vanha, etten ole enää minkään tasoinen itsekään. 😄
Minusta kuulostaa siltä, että teidän parisuhteessanne kaksi laadukasta, korkeatasoista ihmistä on löytänyt toisensa. Ja tämä on asia, jota tasoteoreetikot eivät koskaan tule tajuamaan, ja se on heidän menetyksensä.
Vierailija kirjoitti:
Joku nainen sanoi tässä ketjussa jo sen monta kertaa kuullun lauseen, että "minä en mieti tasoja, joko mies kiinnostaa tai ei".
Mitäköhän nainen luulee että tapahtuu kun 90% naisista kiinnostuu samoista tasokkaimmasta miehistä? Ymmärtääkö naiset itse miten täsmälleen samanlainen miesmaku heillä on?
Mitä jos miehet menettäisivät kaiken realismin ja suostuisivat kelpuuttamaan vain niitä joista kiinnostuvat ilman että miettisivät yhtään tasoja eli 18-23v kauniista fitnessmalleista. Sitähän joko kiinnostuu tai ei. Miesten on pakko miettiä tasoja realistisesti elleivät halua mennä hautaan asti kokemattomana.
Miesten yleisen tason täytyy olla melkoisen korkea, jos 90% naisista kiinnostuu vain samoista tasokkaista miehistä. Kuitenkin n. 90% naisista pariutuu elämänsä aikana, iso osa jopa useamman kerran, joten suurin osa naisista pariutuu miesten kanssa, joista eivät ole kiinnostuneita, tai sitten miehet ovat keskimäärin erittäin paljon korkeatasoisempia kuin naiset keskimäärin.
Toisaalta, tällä palstallahan tasoteoreetikkojen vakiolause on se, että 80% (tässä ketjussa prosenttiosuus oli noussut jo 90%:in) miehistä ovat naisten mielestä keskitasoa rumemman näköisiä. Tämän perusteella ei luulisi, että miesten yleinen taso olisi merkittävästi naisten vastaavaa parempi, joten jäljelle jää ilmeisesti se vaihtoehto, että naiset pariutuvat sellaisten miesten kanssa, joista eivät ole lainkaan kiinnostuneita. Eli mitä valittamista miehillä on? Eikö juuri tämä ole se palstatasoteoreetikon märkä päiväuni; että naiset pariutuisivat sellaisten miesten kanssa joita kohtaan eivät tunne kiinnostusta, rakkautta, seksuaalista vetoa saati kemiaa?
Kunnon tasoteoreetikko ei tähän tietenkään naisten omia mielipiteitä kaipaa, sillä "naisethan valehtelevat aina".
Minua hämmentää (ja totta puhuen hieman huvittaa) se, että MA-teoreetikot käyvät vuodesta toiseen näitä keskusteluja meidän ikäistensä ja vanhempien kauan sitten pariutuneiden "mammojen" kanssa. Tänäkin iltana nukahdan itse oman puolisoni, sen iskämahaisen tavallisen suomalaisen miehen kainaloon, kuten varmasti moni muu tämän ketjun aktiivisista naisista. Joillakin on jopa seksiä, meillä se tuppaa jäämään viikonloppuihin, kun ei ole kiirettä minnekään.
Jos itse olisin naiseton mies, niin miettisin kyllä, lisääkö se onnellisuuttani ja perheen perustamismahdollisuuksiani, että käytän jälleen yhden päivän selittääkseni äitini ikäisille naisille markkina-arvoteoriaa.
Mutta tänään oli pitkään ihan asiallista keskustelua, se oli ihan viihdyttävää.
N57
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatketaanko ap kyselyä vielä niin että miksi juuri av:n kellariolmimiehet ymmärtävät sitä erittäin hyvin, mutta reaalimaailman miehet ei kuitenkaan.
Samasta syystä kuin palstanaiset kirjoitavat AV:lle asioista joista ei puhuta "omilla kasvoilla" irl.
Jokainen mies ymmärtää että tasoteoriasta puhuminen on signaali että mies miettii tasoja->mikä johtuu siitä ettei mies saa tasokkaimpia naisia->mies on vähän luuseri. Siksi tasoteoriasta ei puhuta etenkään naisten kuullen.
Minä tunnen montakin naimisissa olevaa kaveria joiden kanssa on puhuttu aiheesta taso, komeus/raha/status, jne. Arvaahan kaksi kertaa ovatko nämä miehet kysyneet vaimoiltaan asiasta?
Olivatko nämä miehet siis salaa sitä mieltä, että ovat vaimojaan tasokkaampia ja joutuneet tyytymään koska naiset (paitsi vaimo) antavat vain top 20% miehille?
Eivät ainakaan sanoneet noin.
Varmaankin johtuen siitä että olivat kuitenkin saaneet kivan naisen, ja muutama näistä kavereista on niitä top 20% miehiä.
Ainoa tuntemani mies joka puhuu tasoteoriasta täysin julkisesti on telkkarissa ja politiikassakin (kylläkin laihalla menesyksellä) seikkaillut miljonääri. Ei ole kaverini vaan puolituttu, oikein stereotyppinen nuori menestyjä ja kokoomusöykkäri. Seurustelee parikymppisen instabimbon kanssa.
Linkkailee jatkuvasti Laasasen juttuja someensa.
Oman päätelmäni mukaan tasoteoriasta voi puhua muiden kuullen jos ei ole mitään hävittävää, tai jos on varaa hävitä ja silti saa haluamansa naisen. Useimmilla tavismiehillä on aivan liikaa hävittävää että uskaltaisi tunnustaa uskovansa tasoteoriaan tai perehtyneensä pelimieskirjallisuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Ei kai se ole mikään yllätys kenellekään että varsinkin nuoret naiset saa tinderissä poikkeuksetta satoja mätsejä ja treffiehdotuksia aivan liukuhihnalta kun saman ikäiset yhtä laihat miehet saa niitä hyvin harvakseltaan ja viimeistään treffeillä tulee useimmille pakit. Baarissa jokainen nuori norminainen saa helposti seksiseuraa tai parisuhdeseuraa ihan miten itseä huvittaa. Samaan aikaan miehet joutuu näkemään hurjan paljon vaivaa tehdäkseen vaikutusta ja saadakseen edes yhden kiinnostumaan.Alempi ja keskitasoinen mies ei sytytä juuri ketään naista. Näitä on miehistä noin 80 %.
Ja sitten tulee nämä Axel Smithit, jotka pyörittää naisia kyllästymiseen asti kunnes pitää keksiä kaiken maailman salakuvausjuttuja piristykseksi kun pelkkä nättien tyttöjen kanssa duunailu ei enää jaksa sytyttää (ylempitasoinen mies kiinnostaa lähes kaikkia naisia).
Tutustuin markkina-arvoteoriaan ja en ole löytänyt mitään parempaakaan selitystä tälle massiiviselle epäsuhdalle. Kyse ei ole mistään pienestä erosta. Tosiasioiden ymmärtäminen auttoi minua etsimään oikeanlaisen puolison jonka kanssa olen yhä.
Olen silti ihmeissäni siitä miksi useimmat naiset suhtautuu tuohon teoriaan niin tunteellisesti ja epärationaalisesti. Jos joku parempi rationaalinen selitys löytyy niin olen valmis kuulemaan sen.
Miten markkina-arvoteoria siis auttoi sinua löytämään kumppanin? Rakastuitko, vai otitko vaan sellaisen, joka markkina-arvoteorian mukaan oli sopivantasoinen?
Mitä esimerkiksi suosittelisit nyt minulle. Olen sinkkunainen, ja on ollut vähän vaikea löytää samanhenkistä miestä, jonka kanssa siis ajatusmaailma, arvot ja elämäntapa osuisivat yksiin, ja johon tuntisin myös seksuaalista vetovoimaa. Jos nyt perehtyisin tuohon markkina-arvoteoriaan, niin auttaisiko se minua löytämään sen unelmakumppanini?
Löytäisitkö jotain tilastotietoa, jonka perusteella tilastollisesti merkittävä määrä kouluttautuneista, hyvätuloisista miehistä olisi pariutunut huono-osaisen naisen kanssa (pitkäaikaistyöttömyys, köyhyys, mt- tai päihdeongelmat, ongelmat elämänhallinnassa yms.)? Vai oliko taas mutu-yksittäistapaus, joilla ei pitänyt olla merkitystä?