Miksi miehet ymmärtävät tasoteoriaa paremmin kuin naiset?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut, että naisilla on usein vaikeuksia abstraktin ajattelun kanssa. Sen sijaan asiat jäsenellään tyypillisesti omien subjektiivisten kokemusten kautta.

Hyvin sanottu.

Hyvä esimerkki tästä on esim aloitteellisuus. Nainen ajattelee, että koska teki aloitteen miehelle ja mieheltä tuli pakit niin mies ei varmaan tykkää siitä jos nainen on aloitteellinen.

Väärin. Nainen teki aloitteen liian tasokkaalle miehelle ja mies antoi pakit sen takia. Aloitteellisuus on plussaa. Nainen ei tunnu ymmärtävän että lähestyy kerta toisensa jälkeen liian tasokkaita miehiä.

Joko eivät ymmärrä omaa tasoaan tai/ja sitten hypergamisina olentoina aliarvioivat miesten tasoa.[/

Mitä jos vaikka mullistaisit ajattelusi niin, että mieltäisit naisen ensisijaisesti ihmiseksi etkä olennoksi. Voisi alkaa sinullekin lohkeamaan.

Juuri näin.

Tämänhän huomaa keskusteluistakin. Naiset pyytävät aina dialogia, eli sitä että kerrotaan omista subjektiivisista kokemuksista, ja tietysti tavalla jolla asiat kääntyvät itselle mieluisiksi.

Naiset eivät osaa eivätkä halua katsoa isoa kuvaa, keskiarvoja ja joukkoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai se ole mikään yllätys kenellekään että varsinkin nuoret naiset saa tinderissä poikkeuksetta satoja mätsejä ja treffiehdotuksia aivan liukuhihnalta kun saman ikäiset yhtä laihat miehet saa niitä hyvin harvakseltaan ja viimeistään treffeillä tulee useimmille pakit. Baarissa jokainen nuori norminainen saa helposti seksiseuraa tai parisuhdeseuraa ihan miten itseä huvittaa. Samaan aikaan miehet joutuu näkemään hurjan paljon vaivaa tehdäkseen vaikutusta ja saadakseen edes yhden kiinnostumaan.Alempi ja keskitasoinen mies ei sytytä juuri ketään naista. Näitä on miehistä noin 80 %.

Ja sitten tulee nämä Axel Smithit, jotka pyörittää naisia kyllästymiseen asti kunnes pitää keksiä kaiken maailman salakuvausjuttuja piristykseksi kun pelkkä nättien tyttöjen kanssa duunailu ei enää jaksa sytyttää (ylempitasoinen mies kiinnostaa lähes kaikkia naisia).

Tutustuin markkina-arvoteoriaan ja en ole löytänyt mitään parempaakaan selitystä tälle massiiviselle epäsuhdalle. Kyse ei ole mistään pienestä erosta. Tosiasioiden ymmärtäminen auttoi minua etsimään oikeanlaisen puolison jonka kanssa olen yhä.

Olen silti ihmeissäni siitä miksi useimmat naiset suhtautuu tuohon teoriaan niin tunteellisesti ja epärationaalisesti. Jos joku parempi rationaalinen selitys löytyy niin olen valmis kuulemaan sen.

Miten markkina-arvoteoria siis auttoi sinua löytämään kumppanin? Rakastuitko, vai otitko vaan sellaisen, joka markkina-arvoteorian mukaan oli sopivantasoinen?

Mitä esimerkiksi suosittelisit nyt minulle. Olen sinkkunainen, ja on ollut vähän vaikea löytää samanhenkistä miestä, jonka kanssa siis ajatusmaailma, arvot ja elämäntapa osuisivat yksiin, ja johon tuntisin myös seksuaalista vetovoimaa. Jos nyt perehtyisin tuohon markkina-arvoteoriaan, niin auttaisiko se minua löytämään sen unelmakumppanini?

Ei, koska saat miehiä. Et vain löydä oikeanlaista henk koht mieltymysten ja arvojen osalta.

Mutta jos esimerkiksi olisit ulkonäöltäsi ja olemukseltasi sellainen ettei yksikään mies kiinnostuisi, tai pelkästään susirumat pulsut kiinnostuisivat, markkina-arvoteoriasta olisi apua. Sen soveltamien esimerkiksi ulkonäköä parantamalla auttaisi sinua saamaan miehiltä kiinnostusta, ja tekisi mahdolliseksi sen että jonkun lähtökohtaisesti kiinnostuneista kanssa henk koht mieltymyksetkin täsmäisivät.

Tasohan on vähän kuin pullonkaula. Se ei takaa kiinnostusta, mutta jos tasoero on liian suuri, on 99,99% varmaa ettei vastapuoli kiinnostu.

Kanalan kettu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On olemassa useita ylikulttuurisia tekijöitä joilla on selkeä korrelaatio sen suhteen kuinka kiinnostava ja haluttu olet vastakkaisen sukupuolen silmissä. Näitä ovat mm. varakkuus, status ja tietty ruumiinrakenne miehillä (pituus, raamikkuus), ja naisilla esimerkiksi hoikkuus ja nuoruus. Nämä ovat läsnä kaikkialla maailmassa ja ovat olleet koko ihmiskunnan historian ajan.

Tästä johtuen on älyllisesti todella laiskaa yrittää kieltää etteikö pariutumisen osalta olisi olemassa minkäänlaisia tasoja ihmisten välillä. Ajutus, että jokaisella ihmisellä olisi täysin uniikki mies-/naismaku on kaiken kaikkiaan erittäin lapsellinen.

Kyllä, joitain tasoteorian esittämiä korrelaatioita voidaan havaita tilastollisella tasolla. Mutta sen ennustavuus suurimman osan ihmisistä kannalta on silti hyvin heikko. Vain ne formulakuski-supermalli parit ja yksin jäävät reppanat ovat selviä tapauksia. Siinä välillä ihmiset pariutuvat välillä hyvinkin randomin tuntuisesti vaikka toki sieltäkin on sääntöjä löydettävissä kun riittävän isoja joukkoja katsotaan.

Suurimmalle osalle ihmisitä tasoteoria ei kuitenkaan anna kauheasti koska ne valintakriteerit puolisolle ovat ihan oikeasti niin moninaiset ja myös sattumalla on usein iso osuus puolison löytämisessä.

Olen kyllä täysin eri mieltä tuosta heikosta ennustettavuudesta. Otat jostain ihmeellisestä syystä esimerkiksi niinkin erikoisen ammattiryhmän kuin formulakuskit, joita toisiaan on lukumäärältä hyvin vähän tässä maailmassa.

Luin tällä viikolla tilastokeskuksen uutisesta, jossa mainittiiin, että Suomessa miehillä koulutus korreloi erittäin vahvasti perheellistymisen ja parisuhteessa elämisen kanssa. Mielestäni on siis täysin selvää (eikä millään tavoin heikosti ennustettavaa), että esimerkiksi korkea koulutus kasvattaa miehen tasoa ja haluttavuutta naisen silmissä. Esimerkiksi tämä on mielestäni sellainen tekijä, jolla on varmasti merkitystä suurimmalle osalle naisista, vai oletko eri mieltä?

Kertoiko tutkimus, millaiset ihmiset yleensä kouluttautuvat, millaiset jäävät kouluttautumattomina tukien varaan? Löytyisikö noista ominaisuuksista selitystä löytämällesi ihmeelliselle ilmiölle?

Tai siitä, kuinka moni miehistä on pariutunut nimenomaan korkeakoulussa. Sehän on mitä oivin paikka tavata vastakkaista sukupuolta, jos vähänkään on sosiaalinen. Verrattuna vaikka johonkin amikseenkin, jossa linjat ovat enemmän sukupuolittuneita ja jossa ei käsittääkseni ole oppiainerajat ylittävää biletystä niinkuin yliopistoissa.

Itse kävin toisen yliopistotutkinnon rutinoituneena ja sittemmin vapautuneena panomiehenä, ja kuule ihan samat lainalaisuudet siellä pätee kuin muuallakin. Eli pitkä pakkoaltistuminen saattaa joissakin tapauksissa lähentää hiukan yllättävästikin. Mutta isossa kuvassa asiat menee niin kuin luonto on kaiken suunnitellutkin. Naaraat suosivat laatu-uroksia omaan tasoon katsomatta, jotta lajin tulevaisuus olisi mahdollisimman kirkas. Mutta laatua ei kaikille riitä, jotenka parit muodostuvat lopulta hivenen vadtentahtoisesti rauta sauhuten hypergamiaa kurinalaisesti noudattaen.

Luulisi ettei vanhat eukot enää jaksaisi huohottaa jollekin koulufantasioille. Kouluissa on sitä paitsi nykyään netitkin.

El yliopistossa kaikki pariutuneet miehet saivat itseään alempitasoisen naisen?

Ja Kaikki naiset piirittivät vain samoja miehiä? Ihan ne rumat nörtitkin, jotka varmasti ovat saaneet ala-asteelta asti kuulla, etteivät kelpaa kellekään. Hekin tavoittelivat alfoja?

Silmiinpistävän yleistä se oli/on että mies on jo ulkoisesti naista tasokkaampi. Välillä toki parit olivat/ovat ihan sopusuhtaisiakin. Hyvin harvoin kuitenkaan toisin päin. Yksi hissukkapari muodostui, missä nainen oli kaunis ja mies hyvin tavallisen näköinen.

Eli eivät siis kaikki. Nyt siis lienee sinun hetkesi riemastua! Mitenkään itserakkauteen hukuttautumatta opiskelupiireissä valtaosa naisista olisi luultavasti pienen yrityksen jälkeen antautunut, mutta keskityin vain hehkeimpiin. Vieläkään en voi lopettaa tyystiin muistelematta kaikkia niitä loimuavia katseita ja seksikkäitä kikatuksia keskinkertaisillekin jutuille.

Annatko vähän koordinaatteja, että missähän rinnakkaistodellisuudessa tuollainen asetelma on vallalla? Täällä Telluksen Suomi-nimisessä kolkassa kun empiiriset havainnot kertovat ihan toisenlaista tarinaa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tasoteoria on suurimmalti osaa puppua, vain yksi ainoa poikkeus eli miesten tulot ja asema yhteiskunnassa todellakin vaikuttavat mahdollisuuteen löytää parisuhde ja perustaa perhe. Naiset avioituvat itseään huonompituloisemman tai yhteiskunnassa alhaisemman kastin miehen kanssa erittäin harvoin. Ja tämä on universaali sääntö koko maapallolla kulttuuriin katsomatta. Tämä sääntö pätee niin Intiassa ja Kiinassa missä vanhemmat järjestää avioliitot, aina Eurooppaan ja Pohjoismaihin asti missä reilusti suurempi osa työttömistä miehistä ovat sinkkuja verrattuna työssäkäyviin miehiin.

Suomessa tuskin monikaan Helsingin korkeakouluissa käynyt rikkailla vanhemmilla siunatut naiset menisivät vapaaehtoisesti keskellä metsää pienkuntaan parisuhteeseen pätkätöitä tekevän miehen kanssa.

Vauva-palstalaiset jaksavat aina paasata että eihän näin ole ja "en minä ainakaan", mutta kysykää itseltänne tämä kysymys: Menisitkö parisuhteeseen rutiköyhän pitkäaikaistyöttömän miehen kanssa? Yksimielinen vastaus täällä olisi jyrkkä EI, Vauva-palstakin näkee köyhät ja työttömät miehet niinkuin heissä olisi automaattisesti jotain pahasti vialla, kuten monista "miehet ovat saamattomia ja laiskoja sikoja"-ketjuista voi päätellä.

Se on se aito taso mikä oikeasti vaikuttaa parinvalintaan, on aina vaikuttanut ihmiskunnan historiassa ja tulee aina vaikuttamaan tulevaisuudessakin. Se kuuluu ihmisluontoon eikä sille voi yhtään mitään. Ainoa mitä naisten tarvitsee tehdä on tiedostaa tämä tosiasia ja lopettaa tekosyiden keksiminen että "en minä ainakaan.".

Tämähän siis ei mielestäni ole mikään tasojuttu. Vai onko sekin tasojuttu, jos ei suostu kimppaan päihdeongelmaisen kanssa? Myönnettäköön, että työttömyys ja päihdeongelmat sinällään ei ole vertailukelpoisia, mutta jotain se kertoo jos ihminen mielummin makaa kotona kuin esim vaikka uudelleen kouluttautuu tai muuttaa työn perässä. Enkä siis tarkoita vain miehiä, vaan kaikkia alle keski-ikäisiä pitkäaikaistyöttömiä. En mä usko, että sellaisen kanssa voisin elää haluamaani elämää. Meillä olisi hyvin erilaiset arvot.

Ei se työn perässä muuttaminen aina niin helposti käy. Alle keski-ikäisellä työttömällä voi olla puoliso ja lapset, puolisolla työ siellä kotipaikkakunnalla ja lapsilla siellä koulu ja kaverit. Harva työnantaja puolestaan tarjoaa asuntoa uudelta paikkakunnalta jolloin helposti puolet kuukausiansioista valuu pelkkiin asumiskustannuksiin eikä se työpaikkakaan välttämättä mikään vakipaikka ole yli 3000€ kuukausiansioilla.

No hitto, sehän on ATM, alfojen alfa ihan ilman töitäkin, jos sillä kerran on akka ja lapset. Ihan ikioman määritelmänne mukaan. ”Taso riippuu siitä, minkä verran saa huomiota vastakkaisen sukupuolen edustajilta”, vai miten se teidän mantranne nyt menikään.

Vierailija kirjoitti:

Joku nainen sanoi tässä ketjussa jo sen monta kertaa kuullun lauseen, että "minä en mieti tasoja, joko mies kiinnostaa tai ei".

Mitäköhän nainen luulee että tapahtuu kun 90% naisista kiinnostuu samoista tasokkaimmasta miehistä? Ymmärtääkö naiset itse miten täsmälleen samanlainen miesmaku heillä on?

Mitä jos miehet menettäisivät kaiken realismin ja suostuisivat kelpuuttamaan vain niitä joista kiinnostuvat ilman että miettisivät yhtään tasoja eli 18-23v kauniista fitnessmalleista. Sitähän joko kiinnostuu tai ei. Miesten on pakko miettiä tasoja realistisesti elleivät halua mennä hautaan asti kokemattomana.

Jos naisilla on "täsmälleen samanlainen miesmaku", niin eipä viestisi perusteella miestenkään naismaku juuri laajempi ole, siis ne 18-23-vuotiaat kauniit fitnessmallit. Joten aika turhaan taas naisia syyttelet.

Viestisi on kyllä kokonaisuudessaan aika surullista luettavaa. Käsityksesi naisista ei selkeästi kovin korkea ole, mutta aika tyhminä ja äärimmäisen pinnallisina tunnut näkevän miehetkin. Sinun viestisi perusteella miesten pariutumistoiveet ja-käsitykset pyörivät lähinnä naisen ulkonäön akselilla. Ainoastaan kaunotar on nainen, josta voi oikeasti kiinnostua. Se millainen nainen on ihmisenä muuttuu merkitykselliseksi ilmeisesti vasta siinä vaiheessa, jos mies arvioi ettei hänen oma habituksensa riitä saamaan sitä nuorta kaunotarta. En tiedä, kaiketi naisen luonne on sittenkin toisarvoinen seikka, jos mies äärimmäisen pinnallisena ja ulkonäkökeskeisenä tyyppinä sen jälkeenkin kuitenkin etsii ensisijaisesti ulkoisesti mahdollisimman hyvännäköistä yksilöä, toki suunnilleen siltä ulkoiselta tasolta, mihin omat rahkeet riittää. Todella surullinen ihmiskäsitys sinulla kaiken kaikkiaan.

Minä olen nainen. En ole koskaan miettinyt mitään tasoja, kun olen miehestä kiinnostunut. Tietenkään kaikki miehet, joista olen kiinnostunut, eivät ole kiinnostuneet minusta. Muutama kuitenkin on. Nämä ovat niitä miehiä, joiden kanssa olen usein päätynyt seurustelusuhteeseen. Yksikään heistä ei ole ollut mikään fitness-salihemmo, laatikkoleukainen kalsarimalli tai kirurgilentäjä. Kaikki ovat olleet, yhtä poikkeusta lukuunottamatta, ihan tavallisia, suunnilleen itseni ikäisiä ja kaltaisia suomalaisia miehiä. Se yksi poikkeus oli ihan tavallinen, suunnilleen itseni ikäinen ja kaltainen norjalainen mies. Kaiketi minä olen sitten onnekas, kun pystyn kiinnostumaan, ihastumaan ja rakastumaan muihinkin kuin huippuluokan hottisalfoihin. Teillä ulkonäkökeskeisillä ihmisillä tuntuu olevan aika vaikeaa tämä elämä, ainakin sinun viestisi perusteella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tuo ”teoria” niin nerokas ole, etteikö sitä voisi ymmärtää. Se on vain virheellinen ja typerä.

Lisäksi nämä miehet kieltäytyvät hyväksymästä ja ymmärtämästä, että joku (=lähes kaikki jatkuvasti) toimii tämän teorian vastaisesti.

Paitsi että tilastot puhuu muuta. Maailmassa on enemmän keski- ja hyvätuloisia miehiä jotka avioituivat köyhän naisen kanssa ja erittäin vähän keski- ja hyvätuloisia naisia jotka olisivat tehneet samoin. Niin se vain menee. Parivalinnassa naisen vaakakupissa miehen varakkuus ja status painaa merkittävästi. Miehillä taas naisen ulkonäkö.

Ottaen huomioon, että nainen, joka on suhteessa itseään pienituloisemman miehen kanssa kokevat myös enemmän parisuhdeväkivaltaa, mielestäni on kohtuullista olettaa, että myös miehet nimenomaan haluavat naisen, jolla on pienempi varallisuus ja mahdollisesti aavistuksen alhaisempi status. Monesti kuulee kuinka miehet haluavat kokea itsensä miehiksi ja olla "perheen pää". Varakkaampi ja korkeamman sosiaalisen statuksen omaava nainen on monelle miehelle varmasti miehisyyden kokemusta pienentävä tekijä.

Eli myös naisen varallisuus ja status on miehelle tärkeää, vain eri tavalla.

Tämä on asian toinen puoli mutta samalla myös näen että naiset ei koe kovin houkuttelevana sellaista miestä, joka on heidän alapuolella hierarkioissa. Mä luulen että perus duunari mies varmaan keskimäärin olisi innostunut parisuhteesta lääkärinaisen tai juristinaisen kanssa, mutta he järjestään eivät kelpaa näille naisille.

Et vissiin ole törmännyt täällä ketjuihin, joissa koulutetut naiset kertovat kokemuksistaan. Viesti on, että duunarin itsetunto ei kestä koulutettua ja hyvätuloista naista, vaan alkaa vttuilu - ja jos pidemmälle silti päädytään, vttuilun lisäksi väkivalta.

Ihan pakko sanoa tähän väliin, että parisuhdeväkivaltaa esiintyy kyllä kaikissa yhteiskuntaluokissa, eikä kaikki duunarimiehet ole väkivaltaisia. Vai onko tuo minun duunarimieheni ainutlaatuinen ihme.. t. akateeminen nainen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tuo ”teoria” niin nerokas ole, etteikö sitä voisi ymmärtää. Se on vain virheellinen ja typerä.

Lisäksi nämä miehet kieltäytyvät hyväksymästä ja ymmärtämästä, että joku (=lähes kaikki jatkuvasti) toimii tämän teorian vastaisesti.

Paitsi että tilastot puhuu muuta. Maailmassa on enemmän keski- ja hyvätuloisia miehiä jotka avioituivat köyhän naisen kanssa ja erittäin vähän keski- ja hyvätuloisia naisia jotka olisivat tehneet samoin. Niin se vain menee. Parivalinnassa naisen vaakakupissa miehen varakkuus ja status painaa merkittävästi. Miehillä taas naisen ulkonäkö.

Ottaen huomioon, että nainen, joka on suhteessa itseään pienituloisemman miehen kanssa kokevat myös enemmän parisuhdeväkivaltaa, mielestäni on kohtuullista olettaa, että myös miehet nimenomaan haluavat naisen, jolla on pienempi varallisuus ja mahdollisesti aavistuksen alhaisempi status. Monesti kuulee kuinka miehet haluavat kokea itsensä miehiksi ja olla "perheen pää". Varakkaampi ja korkeamman sosiaalisen statuksen omaava nainen on monelle miehelle varmasti miehisyyden kokemusta pienentävä tekijä.

Eli myös naisen varallisuus ja status on miehelle tärkeää, vain eri tavalla.

Tämä on asian toinen puoli mutta samalla myös näen että naiset ei koe kovin houkuttelevana sellaista miestä, joka on heidän alapuolella hierarkioissa. Mä luulen että perus duunari mies varmaan keskimäärin olisi innostunut parisuhteesta lääkärinaisen tai juristinaisen kanssa, mutta he järjestään eivät kelpaa näille naisille.

Et vissiin ole törmännyt täällä ketjuihin, joissa koulutetut naiset kertovat kokemuksistaan. Viesti on, että duunarin itsetunto ei kestä koulutettua ja hyvätuloista naista, vaan alkaa vttuilu - ja jos pidemmälle silti päädytään, vttuilun lisäksi väkivalta.

Ihan pakko sanoa tähän väliin, että parisuhdeväkivaltaa esiintyy kyllä kaikissa yhteiskuntaluokissa, eikä kaikki duunarimiehet ole väkivaltaisia. Vai onko tuo minun duunarimieheni ainutlaatuinen ihme.. t. akateeminen nainen

Ei hän ainutlaatuinen ihme ole. Mutta akateemisina naisina luulisin meidän molempien ymmärtävän tilastollisia todennäköisyyksiä. Ja riski parisuhdeväkivallalle kasvaa suhteissa, joissa naisen sosiaalinen asema on korkeampi kuin miehen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut, että naisilla on usein vaikeuksia abstraktin ajattelun kanssa. Sen sijaan asiat jäsenellään tyypillisesti omien subjektiivisten kokemusten kautta.

Hyvin sanottu.

Hyvä esimerkki tästä on esim aloitteellisuus. Nainen ajattelee, että koska teki aloitteen miehelle ja mieheltä tuli pakit niin mies ei varmaan tykkää siitä jos nainen on aloitteellinen.

Väärin. Nainen teki aloitteen liian tasokkaalle miehelle ja mies antoi pakit sen takia. Aloitteellisuus on plussaa. Nainen ei tunnu ymmärtävän että lähestyy kerta toisensa jälkeen liian tasokkaita miehiä.

Joko eivät ymmärrä omaa tasoaan tai/ja sitten hypergamisina olentoina aliarvioivat miesten tasoa.[/

Mitä jos vaikka mullistaisit ajattelusi niin, että mieltäisit naisen ensisijaisesti ihmiseksi etkä olennoksi. Voisi alkaa sinullekin lohkeamaan.

Juuri näin.

Tämänhän huomaa keskusteluistakin. Naiset pyytävät aina dialogia, eli sitä että kerrotaan omista subjektiivisista kokemuksista, ja tietysti tavalla jolla asiat kääntyvät itselle mieluisiksi.

Naiset eivät osaa eivätkä halua katsoa isoa kuvaa, keskiarvoja ja joukkoja.

Miten iso kuva, keskiarvot ja joukot kuvaavat reaalielämässä vastaan tulevia tilanteita? Ymmärräthän, että ne keskiarvot eivät kuvaa yhtään mitään todellista, koska ne ovat keskiarvoja. Keskiarvot muodostuvat lukemattomista yksilötason variaatioista.

Kerro minulle, miten sen keskiarvon kanssa pariudutaan? Sitähän miehet yrittävät esim. Tnderissä: antavat itsestään mahdollisimman ympäripyören, keskimääräisen kuvan ja vetävät keskimäärin kaikki oikealle. Ja sitten itkevät palstalla, kun nirsot naiset eivät kiinnostu... No eivät kai, kun sellaista keskiarvonaista ei ole olemassakaan, jolle he itseään kauppaavat.

Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:

Se on jännä, että jokainen tietää josko joku mies on ällöttävä vai komea ja kiinnostava, mutta tässä on joku kielellinen kuilu, ettei tasoista pidetä. 

Minusta tuntuu, että siinä on kyse jostain itsepetoksen mahdollistamisesta ja psyykkeen suojelusta. Joskus kesällä väittelin yhden tavisnaisen kanssa näistä asioista ja mieltymyksistä ja hän vain sanoi kiinnostuvansa sellaisista, jotka sitten kiinnostaa ja väitti minun vihjailevan hänen olevan ruma. Meni joitakin viikkoja ja sitten tämä nainen oli harrastanut seksiä jonkun miehen kanssa, jonka nainen arvioi olleen sadan muunkin naisen kanssa ja nainen oli tympääntynyt, kun mies ei käyttäytynyt kuten hän haluaa. 

Jokainen tavallaan tunnistaa tasot, mutta niitä ei mielellään sovelleta itseen.

Voi myös olla, että naiset ovat jotenkin evoluutiossa kehittyneet huijaamaan itseään eri tavalla kuin miehet täyttääkseen tarpeensa. Miesten väitetään pitävän itseään komeampina kuin ovat ja tätä toitotetaan palstalla, mutta käytännön elämässähän se näy noin. Googlatkaa vaikka video "fat woman swiping left on Tinder". Lähes kaikki miehet pitävät tavallisia kutosen naisia ainakin vähän viehättävinä. 

Miesten kannattaa joka tapauksessa psyykata itseään epätoivoista yritystä varten sen kutosen kanssa, jotta saisi omat geenit liikkeelle edes jotenkin. Naisten taas käyttäytymisestä päätellen on luola-aikoina kannattanut huijata itsensä uskomaan, että miesmalli on hänen tasoaan, koska siten on ilmeisesti sitten varmistanut lapselle "hyvät" geenit, vaikka miestä ei enää seksin jälkeen näkyisi. En itse ainakaan ajattele, etteivätkö naiset olisi tarpeeksi älykkäitä päätelläkseen, ettei miesmalli kestä ikuisesti kuin sokerinen leivoskaan, vaan arjessa pitäisi tyytyä siihen oman tasoiseen juurekseen ja vihannekseen, joka ei ole yhtä säväyttävää, mutta tuo turvallisuutta pitkällä tähtäimellä. 

Eron näkee myös siinäkin, että alaikäiset teinitytöt tyrkyttävät itseään aikuisille muusikoille ja uskottelevat itselleen, että heillä on realistiset mahdollisuudet saada kansainvälinen tähti riskeeraamaan vapauden menetys pökkimällä alaikäistä, kunhan tämä lapsi vain tekee sen helpoksi staralle. Kun itse yläkouluikäisenä ihailin jotain naispuolista artistia, en sentään kuvitellut pääseväni samaan huoneeseen sellaisen kanssa. 

Siis hetkinen... jos kerran kutosen nainen on viehättävä, niin miksi suhde hänen kanssaan olisi epätoivoista tyytymistä`? 

Tasoteoreetikot ovat fasisteja

Vierailija kirjoitti:

On aivan sama uskotteko tasoteoriaan vai ette, se on silti olemassa ;).

Kuka tahansa vähänkään älykkäämpi ihminen tietää tasojen olevan olemassa, niiden suhteellisuuden ja tiedostaa oman paikkansa yhteiskunnan kategorioissa. Tasoteoria ei ole mikään virallinen teoria. Se on intuitiivinen teoria, joka selittää asioita. 

Ymmärrän, että naisille tasoteoria on kova pala, koska lihavuus, hankala luonne ja epänaisellinen ulkoasu vaikuttavat tasoon niin paljon.  Kivempi olisi vaan usko siihen, että miehet on paskoja. Näin ei itsessään tarvitse muuttaa mitään ;).

Ei tarvita tasoteoriaa sen käsittämiseen, että lihavuus, hankala luonne tai ulkonäkö vaikuttavat. Mutta siis miten sinä nyt näet asian niin, että naiset ajattelisivat noin, että "miehet ovat paskoja"? Yleensähän täällä nimenomaan miehet valittavat sitä, että joku aspergerjankuttaja ei kelpaa naisille, koska "naiset ovat nirsoja". Että enemmän tuntuu kyllä, että (joillekin) MIEHILLE on kova pala ollut joutua tajuamaan, ettei olekaan mikään ihmisoikeus saada jotain unelmien kaunotarta, ja että pelkkä olemassaolo ei riitä siihen, että naiset kiinnostuvat. Ja siis nimenomaanhan naiset ovat jo pitkään tajunneet, että ulkonäölle kannattaa tehdä jotain - naisethan laittautuvat enemmän, miettivät vaatteiden sopivuutta omalle vartalolle, ovat opetelleet meikkaamaan, laittamaan hiuksia, käyttämään asusteita, jne. Samaa suosittelisin muuten miehille! Miehethän yleensä ovat niitä, jotka eivät suostu muuttamaan itsessään mitään eivätkä uskalla ulkonäölleenkään tehdä mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi täällä sitten on kymmenien kommenttien vääntö siitä, että saisivatko naiset edellyttää mieheltä työssäkäyntiä vai ei?

Ei kyseessä ollut vääntö siitä että onko naisilla siihen lupa. Vaan vääntö oli sitä että tämä on fakta ja jostain syystä Vauva-palstan mammat eivät tästä faktasta pidä, varmaan siinä pelossa että näyttäisivät yhtä pinnallisilta mitä miehetkin.

Turha tuosta on naisia moittia koska jokaikinen nainen maailmassa noudattaa samaa sääntöä. Miehen tehtävä on sopeutua maailman realiteetteihin ja pyrittävä työskentelemään kovasti tai hyväksymään sen tosiasian että tulee kuolemaan yksin.

Sen takia suurin osa miessinkuista ovat nuorempia ja naissinkuista vanhempia. Keski-ikäisillä miehillä oma status on keskimäärin korkeampi kuin nuorilla miehillä jotka ovat vasta aloittamassa työelämässä. Vanhat naiset taas ovat sinkkuja kahdesta syystä, siksi että eivät ole enää niin haluttuja kuin nuorempana, ja siksi että miehet kuolevat nuorempina, eli vanhoja naisia on enemmän kuin vanhoja miehiä.

” jokaikinen nainen maailmassa noudattaa samaa sääntöä”

Tajuatko yhtään, miten äärimmäisen typerän kuvan annat itsestäsi tällaisilla lausunnoilla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet: menisittekö TE parisuhteeseen rutiköyhän pitkäaikaistyöttömän naisen kanssa? Kiinnostaa, onko tässä ero sukupuolten välillä.

Menisin. Parinvalinnassa vaakakupissa painaa enemmän yhteiset intressit harrastusten suhteen ja se että nainen ei nyt ole ainakaan sairaalloisen lihava. Toinen universaali sääntö mikä kohdistuu miesten parinvalintaan on naisten ulkonäkö, tosin miehet eivät ole aina krantuimpia ja jossei nainen nyt aivan elefanttitautinen ole niin pitäisi löytyä miehiä jotka pitävät häntä kauniina. Ehkä näkyvin esimerkki modernissa maailmassa tästä on Trump. Monimiljardööri jonka vaimon hän löysi köyhän Itä-Euroopan kaupungin kutomon kassalta. Sen suurempaa ja näkyvämpää tuloeroa pariskunnan välillä on hankala löytää.

Trumpin vaimoista ensimmäinen oli urheilija ja malli, kun tapasi Trumpin. Hän asui tuolloin Kanadassa olympiaurheilija miehensä kanssa ja teki töitä heidän hiihtoalan yrityksen lisäksi mallina. Toinen Trumpin vaimoista oli yhdysvaltalainen näyttelijä ja tämä kolmas Trumpia yli 20 vuotta nuorempi malli. Yhtäkään heistä Trump ei tavannut köyhän Itä-Euroopan kaupungin kutomon kassalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai se ole mikään yllätys kenellekään että varsinkin nuoret naiset saa tinderissä poikkeuksetta satoja mätsejä ja treffiehdotuksia aivan liukuhihnalta kun saman ikäiset yhtä laihat miehet saa niitä hyvin harvakseltaan ja viimeistään treffeillä tulee useimmille pakit. Baarissa jokainen nuori norminainen saa helposti seksiseuraa tai parisuhdeseuraa ihan miten itseä huvittaa. Samaan aikaan miehet joutuu näkemään hurjan paljon vaivaa tehdäkseen vaikutusta ja saadakseen edes yhden kiinnostumaan.Alempi ja keskitasoinen mies ei sytytä juuri ketään naista. Näitä on miehistä noin 80 %.

Ja sitten tulee nämä Axel Smithit, jotka pyörittää naisia kyllästymiseen asti kunnes pitää keksiä kaiken maailman salakuvausjuttuja piristykseksi kun pelkkä nättien tyttöjen kanssa duunailu ei enää jaksa sytyttää (ylempitasoinen mies kiinnostaa lähes kaikkia naisia).

Tutustuin markkina-arvoteoriaan ja en ole löytänyt mitään parempaakaan selitystä tälle massiiviselle epäsuhdalle. Kyse ei ole mistään pienestä erosta. Tosiasioiden ymmärtäminen auttoi minua etsimään oikeanlaisen puolison jonka kanssa olen yhä.

Olen silti ihmeissäni siitä miksi useimmat naiset suhtautuu tuohon teoriaan niin tunteellisesti ja epärationaalisesti. Jos joku parempi rationaalinen selitys löytyy niin olen valmis kuulemaan sen.

Miten markkina-arvoteoria siis auttoi sinua löytämään kumppanin? Rakastuitko, vai otitko vaan sellaisen, joka markkina-arvoteorian mukaan oli sopivantasoinen?

Mitä esimerkiksi suosittelisit nyt minulle. Olen sinkkunainen, ja on ollut vähän vaikea löytää samanhenkistä miestä, jonka kanssa siis ajatusmaailma, arvot ja elämäntapa osuisivat yksiin, ja johon tuntisin myös seksuaalista vetovoimaa. Jos nyt perehtyisin tuohon markkina-arvoteoriaan, niin auttaisiko se minua löytämään sen unelmakumppanini?

Ei, koska saat miehiä. Et vain löydä oikeanlaista henk koht mieltymysten ja arvojen osalta.

Mutta jos esimerkiksi olisit ulkonäöltäsi ja olemukseltasi sellainen ettei yksikään mies kiinnostuisi, tai pelkästään susirumat pulsut kiinnostuisivat, markkina-arvoteoriasta olisi apua. Sen soveltamien esimerkiksi ulkonäköä parantamalla auttaisi sinua saamaan miehiltä kiinnostusta, ja tekisi mahdolliseksi sen että jonkun lähtökohtaisesti kiinnostuneista kanssa henk koht mieltymyksetkin täsmäisivät.

Tasohan on vähän kuin pullonkaula. Se ei takaa kiinnostusta, mutta jos tasoero on liian suuri, on 99,99% varmaa ettei vastapuoli kiinnostu.

Miksi miehet eivät sitten toimi noin? jos he kerran tietävät, että pitkä, jykeväleukainen, supliikki lentäjäkirurgi saa naisia, niin miksi he eivät sovella tätä tietoa vaan jankuttavat, että naisten pitäisi alentaa rimaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut, että naisilla on usein vaikeuksia abstraktin ajattelun kanssa. Sen sijaan asiat jäsenellään tyypillisesti omien subjektiivisten kokemusten kautta.

Hyvin sanottu.

Hyvä esimerkki tästä on esim aloitteellisuus. Nainen ajattelee, että koska teki aloitteen miehelle ja mieheltä tuli pakit niin mies ei varmaan tykkää siitä jos nainen on aloitteellinen.

Väärin. Nainen teki aloitteen liian tasokkaalle miehelle ja mies antoi pakit sen takia. Aloitteellisuus on plussaa. Nainen ei tunnu ymmärtävän että lähestyy kerta toisensa jälkeen liian tasokkaita miehiä.

Joko eivät ymmärrä omaa tasoaan tai/ja sitten hypergamisina olentoina aliarvioivat miesten tasoa.[/

Mitä jos vaikka mullistaisit ajattelusi niin, että mieltäisit naisen ensisijaisesti ihmiseksi etkä olennoksi. Voisi alkaa sinullekin lohkeamaan.

Juuri näin.

Tämänhän huomaa keskusteluistakin. Naiset pyytävät aina dialogia, eli sitä että kerrotaan omista subjektiivisista kokemuksista, ja tietysti tavalla jolla asiat kääntyvät itselle mieluisiksi.

Naiset eivät osaa eivätkä halua katsoa isoa kuvaa, keskiarvoja ja joukkoja.

Ok. Mutta miksi pitäisi? Kun me kuitenkin olemme jo parisuhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisen tulee kuitenkin olla ainakin keskiluokkainen jos mies itse on ylempää keskiluokkaa ja korkeakoulutettu jos mieskin on. Naisen tulotaso muuttuu tärkeämmäksi kun mies on keskituloinen, sillä varattoman naisen kanssa yhteinen elintaso on matala, kun taas keskituloisen naisen kanssa voi jo elää ihan mukavasti.

Niin paitsi että tämä ei ole totta ja heittämä on paljon suurempi. Hyvänä esimerkkinä Thai-vaimot jotka ovat uutteria työntekijöitä kyllä, mutta hyvin köyhiä, ei korkeakoulutusta ja matalapalkkaisia. Ja Thai-vaimoja yleensä hakee ylempään keskiluokkaan kuuluvat vähän vanhemmat miehet. Miehillä ei parinhaussa naisen tulotaso vaikuta lähellekään yhtä paljon, vaan enemmän se mikä saa puntin kirjaimellisesti tutisemaan. Hyvä esimerkki myös tulotasoteorian maailmanlaajuisuudesta, kun Thai-vaimot ovat hyvin perinteisiä mitä parisuhteeseen tulee, eli miehen absoluuttisesti täytyy ansaita se leipä huusholliin tai se on ero samantien.

Mitä täällä on noita thaikkuja näkynyt niin ihan perinteisiä peräkammaripörhöjä ovat kyllä ne niiden ukot olleet. Joku eronnutkin joukossa, mutta nämä yleensä vielä todennäköisemmin alkoholisoituneita kuin nuo ”poikamiehet”. Tämäkö on sitä miesten ylempää keskiluokkaa? Niin kai sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tuo ”teoria” niin nerokas ole, etteikö sitä voisi ymmärtää. Se on vain virheellinen ja typerä.

Lisäksi nämä miehet kieltäytyvät hyväksymästä ja ymmärtämästä, että joku (=lähes kaikki jatkuvasti) toimii tämän teorian vastaisesti.

Paitsi että tilastot puhuu muuta. Maailmassa on enemmän keski- ja hyvätuloisia miehiä jotka avioituivat köyhän naisen kanssa ja erittäin vähän keski- ja hyvätuloisia naisia jotka olisivat tehneet samoin. Niin se vain menee. Parivalinnassa naisen vaakakupissa miehen varakkuus ja status painaa merkittävästi. Miehillä taas naisen ulkonäkö.

Ottaen huomioon, että nainen, joka on suhteessa itseään pienituloisemman miehen kanssa kokevat myös enemmän parisuhdeväkivaltaa, mielestäni on kohtuullista olettaa, että myös miehet nimenomaan haluavat naisen, jolla on pienempi varallisuus ja mahdollisesti aavistuksen alhaisempi status. Monesti kuulee kuinka miehet haluavat kokea itsensä miehiksi ja olla "perheen pää". Varakkaampi ja korkeamman sosiaalisen statuksen omaava nainen on monelle miehelle varmasti miehisyyden kokemusta pienentävä tekijä.

Eli myös naisen varallisuus ja status on miehelle tärkeää, vain eri tavalla.

Tämä on asian toinen puoli mutta samalla myös näen että naiset ei koe kovin houkuttelevana sellaista miestä, joka on heidän alapuolella hierarkioissa. Mä luulen että perus duunari mies varmaan keskimäärin olisi innostunut parisuhteesta lääkärinaisen tai juristinaisen kanssa, mutta he järjestään eivät kelpaa näille naisille.

Et vissiin ole törmännyt täällä ketjuihin, joissa koulutetut naiset kertovat kokemuksistaan. Viesti on, että duunarin itsetunto ei kestä koulutettua ja hyvätuloista naista, vaan alkaa vttuilu - ja jos pidemmälle silti päädytään, vttuilun lisäksi väkivalta.

Ihan pakko sanoa tähän väliin, että parisuhdeväkivaltaa esiintyy kyllä kaikissa yhteiskuntaluokissa, eikä kaikki duunarimiehet ole väkivaltaisia. Vai onko tuo minun duunarimieheni ainutlaatuinen ihme.. t. akateeminen nainen

Ei hän ainutlaatuinen ihme ole. Mutta akateemisina naisina luulisin meidän molempien ymmärtävän tilastollisia todennäköisyyksiä. Ja riski parisuhdeväkivallalle kasvaa suhteissa, joissa naisen sosiaalinen asema on korkeampi kuin miehen.

Toki, mutta tuossa edellisessä viestissä asia oli ilmaistu niin, että on väistämätön tosiasia, että akateeminen nainen saa duunarimieheltä turpaan. Siihen halusin kommentoida, että näin ei ole. Muuten en ole perehtynyt sen tarkemmin millaisissa suhteissa väkivaltaa esiintyy (tai tulee ilmi).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tuo ”teoria” niin nerokas ole, etteikö sitä voisi ymmärtää. Se on vain virheellinen ja typerä.

Lisäksi nämä miehet kieltäytyvät hyväksymästä ja ymmärtämästä, että joku (=lähes kaikki jatkuvasti) toimii tämän teorian vastaisesti.

Paitsi että tilastot puhuu muuta. Maailmassa on enemmän keski- ja hyvätuloisia miehiä jotka avioituivat köyhän naisen kanssa ja erittäin vähän keski- ja hyvätuloisia naisia jotka olisivat tehneet samoin. Niin se vain menee. Parivalinnassa naisen vaakakupissa miehen varakkuus ja status painaa merkittävästi. Miehillä taas naisen ulkonäkö.

Ottaen huomioon, että nainen, joka on suhteessa itseään pienituloisemman miehen kanssa kokevat myös enemmän parisuhdeväkivaltaa, mielestäni on kohtuullista olettaa, että myös miehet nimenomaan haluavat naisen, jolla on pienempi varallisuus ja mahdollisesti aavistuksen alhaisempi status. Monesti kuulee kuinka miehet haluavat kokea itsensä miehiksi ja olla "perheen pää". Varakkaampi ja korkeamman sosiaalisen statuksen omaava nainen on monelle miehelle varmasti miehisyyden kokemusta pienentävä tekijä.

Eli myös naisen varallisuus ja status on miehelle tärkeää, vain eri tavalla.

Tämä on asian toinen puoli mutta samalla myös näen että naiset ei koe kovin houkuttelevana sellaista miestä, joka on heidän alapuolella hierarkioissa. Mä luulen että perus duunari mies varmaan keskimäärin olisi innostunut parisuhteesta lääkärinaisen tai juristinaisen kanssa, mutta he järjestään eivät kelpaa näille naisille.

Et vissiin ole törmännyt täällä ketjuihin, joissa koulutetut naiset kertovat kokemuksistaan. Viesti on, että duunarin itsetunto ei kestä koulutettua ja hyvätuloista naista, vaan alkaa vttuilu - ja jos pidemmälle silti päädytään, vttuilun lisäksi väkivalta.

Ihan pakko sanoa tähän väliin, että parisuhdeväkivaltaa esiintyy kyllä kaikissa yhteiskuntaluokissa, eikä kaikki duunarimiehet ole väkivaltaisia. Vai onko tuo minun duunarimieheni ainutlaatuinen ihme.. t. akateeminen nainen

Ei hän ainutlaatuinen ihme ole. Mutta akateemisina naisina luulisin meidän molempien ymmärtävän tilastollisia todennäköisyyksiä. Ja riski parisuhdeväkivallalle kasvaa suhteissa, joissa naisen sosiaalinen asema on korkeampi kuin miehen.

Toki, mutta tuossa edellisessä viestissä asia oli ilmaistu niin, että on väistämätön tosiasia, että akateeminen nainen saa duunarimieheltä turpaan. Siihen halusin kommentoida, että näin ei ole. Muuten en ole perehtynyt sen tarkemmin millaisissa suhteissa väkivaltaa esiintyy (tai tulee ilmi).

Asia on ilmaistu niin, että palstalla on ollut ketjuja, joissa tällaisia kokemuksia on kerrottu. Missä siinä sanottiin, että ihan joka ikinen duunrimies hakkaa kumppaniaan, jos tämä on korkeammin koulutettu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tuo ”teoria” niin nerokas ole, etteikö sitä voisi ymmärtää. Se on vain virheellinen ja typerä.

Lisäksi nämä miehet kieltäytyvät hyväksymästä ja ymmärtämästä, että joku (=lähes kaikki jatkuvasti) toimii tämän teorian vastaisesti.

Paitsi että tilastot puhuu muuta. Maailmassa on enemmän keski- ja hyvätuloisia miehiä jotka avioituivat köyhän naisen kanssa ja erittäin vähän keski- ja hyvätuloisia naisia jotka olisivat tehneet samoin. Niin se vain menee. Parivalinnassa naisen vaakakupissa miehen varakkuus ja status painaa merkittävästi. Miehillä taas naisen ulkonäkö.

Ottaen huomioon, että nainen, joka on suhteessa itseään pienituloisemman miehen kanssa kokevat myös enemmän parisuhdeväkivaltaa, mielestäni on kohtuullista olettaa, että myös miehet nimenomaan haluavat naisen, jolla on pienempi varallisuus ja mahdollisesti aavistuksen alhaisempi status. Monesti kuulee kuinka miehet haluavat kokea itsensä miehiksi ja olla "perheen pää". Varakkaampi ja korkeamman sosiaalisen statuksen omaava nainen on monelle miehelle varmasti miehisyyden kokemusta pienentävä tekijä.

Eli myös naisen varallisuus ja status on miehelle tärkeää, vain eri tavalla.

Tämä on asian toinen puoli mutta samalla myös näen että naiset ei koe kovin houkuttelevana sellaista miestä, joka on heidän alapuolella hierarkioissa. Mä luulen että perus duunari mies varmaan keskimäärin olisi innostunut parisuhteesta lääkärinaisen tai juristinaisen kanssa, mutta he järjestään eivät kelpaa näille naisille.

Et vissiin ole törmännyt täällä ketjuihin, joissa koulutetut naiset kertovat kokemuksistaan. Viesti on, että duunarin itsetunto ei kestä koulutettua ja hyvätuloista naista, vaan alkaa vttuilu - ja jos pidemmälle silti päädytään, vttuilun lisäksi väkivalta.

Ihan pakko sanoa tähän väliin, että parisuhdeväkivaltaa esiintyy kyllä kaikissa yhteiskuntaluokissa, eikä kaikki duunarimiehet ole väkivaltaisia. Vai onko tuo minun duunarimieheni ainutlaatuinen ihme.. t. akateeminen nainen

Ei hän ainutlaatuinen ihme ole. Mutta akateemisina naisina luulisin meidän molempien ymmärtävän tilastollisia todennäköisyyksiä. Ja riski parisuhdeväkivallalle kasvaa suhteissa, joissa naisen sosiaalinen asema on korkeampi kuin miehen.

Toki, mutta tuossa edellisessä viestissä asia oli ilmaistu niin, että on väistämätön tosiasia, että akateeminen nainen saa duunarimieheltä turpaan. Siihen halusin kommentoida, että näin ei ole. Muuten en ole perehtynyt sen tarkemmin millaisissa suhteissa väkivaltaa esiintyy (tai tulee ilmi).

Kuka tahansa lukija ymmärtänee, että tuolla ei viitattu väistämättömään tosiasiaan. Sinäkin, vaikka nyt koit tarvetta jostain syystä puolustautua ja tuoda esiin sen itsestäänselvyyden, että jokainen duunarimies ei vedä akateemista naistaan lättyyn.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut, että naisilla on usein vaikeuksia abstraktin ajattelun kanssa. Sen sijaan asiat jäsenellään tyypillisesti omien subjektiivisten kokemusten kautta.

Hyvin sanottu.

Hyvä esimerkki tästä on esim aloitteellisuus. Nainen ajattelee, että koska teki aloitteen miehelle ja mieheltä tuli pakit niin mies ei varmaan tykkää siitä jos nainen on aloitteellinen.

Väärin. Nainen teki aloitteen liian tasokkaalle miehelle ja mies antoi pakit sen takia. Aloitteellisuus on plussaa. Nainen ei tunnu ymmärtävän että lähestyy kerta toisensa jälkeen liian tasokkaita miehiä.

Joko eivät ymmärrä omaa tasoaan tai/ja sitten hypergamisina olentoina aliarvioivat miesten tasoa.[/

Mitä jos vaikka mullistaisit ajattelusi niin, että mieltäisit naisen ensisijaisesti ihmiseksi etkä olennoksi. Voisi alkaa sinullekin lohkeamaan.

Juuri näin.

Tämänhän huomaa keskusteluistakin. Naiset pyytävät aina dialogia, eli sitä että kerrotaan omista subjektiivisista kokemuksista, ja tietysti tavalla jolla asiat kääntyvät itselle mieluisiksi.

Naiset eivät osaa eivätkä halua katsoa isoa kuvaa, keskiarvoja ja joukkoja.

Miten iso kuva, keskiarvot ja joukot kuvaavat reaalielämässä vastaan tulevia tilanteita? Ymmärräthän, että ne keskiarvot eivät kuvaa yhtään mitään todellista, koska ne ovat keskiarvoja. Keskiarvot muodostuvat lukemattomista yksilötason variaatioista.

Kerro minulle, miten sen keskiarvon kanssa pariudutaan? Sitähän miehet yrittävät esim. Tnderissä: antavat itsestään mahdollisimman ympäripyören, keskimääräisen kuvan ja vetävät keskimäärin kaikki oikealle. Ja sitten itkevät palstalla, kun nirsot naiset eivät kiinnostu... No eivät kai, kun sellaista keskiarvonaista ei ole olemassakaan, jolle he itseään kauppaavat.

Tilastosuureet ovat usein tehokkain tapa kadottaa täysin ilmiöiden ymmärrys ja sen edellyttämä tieto.

Tasopeelot yrittävät ensin abstrahoida erittäin monisyiset pariutumisen ilmiöt sinppeleiksi keskiarvoiksi ja sitten palauttaa siitä käsityksiä pariutumisen ilmiöistä yksilötasolla. Kiva, mutta tuo ketju katkaisee täysin yhteyden todellisuuteen ja jättää tilaa puhtaasti mielikuvituksen Lyonille pseudoteorioille.

Maailmassa ei ole ainuttakaan perhettä jossa on ei-kokonaisluku lapsia. Silti tilastoissa sellaiset ovat normi, eivät poikkeus. Tasoteoriaääliöt inttäisivät että kaikki tahtoo 1,7 lasta ja vollottaisivat että he eivät kelpaa kellekään kun haluavat 2.