Lue keskustelun säännöt.
Kansalaisaloite - Lastensuojelun mielivaltainen oikeus lapsiimme korjattava.
08.10.2020 |
Mainiota, että ihmiset ovat ehkä viimein aktivoituneet ja heränneet ongelman ratkaisemiseen.
Keskustelua aiheesta.
Kommentit (943)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotipalvelussa on nyt jokin harhainen kuva siitä, että jos esimerkiksi katkeaa käsi tai jalka tai käy leikkauksessa niin ongelma on se, että oliis elämänhallinnan puute tai ei osaisi tehdä kotitöitä.
Vaikka kyse on siitä, että se on lyhytaikaisesti mahdotonta tai kielletty. Esimerkiksi leikkauksen jälkeen EI SAA nostella. Ei kyse ole siitä, etteikö OSAISI nostella.
Kotipalvelulla on aivan selkeää, että keppien kanssa kulkeva vanhempi tarvitsee apua kunnes murtunut jalka paranee. Samoin ihan konkreettista apua tarvitsee se kolmoset synnyttänyt äiti tai se äiti, jonka mies yllättäen kuoli kolarissa. Sen sijaan kotipalvelua kuormittaa aivan luokattomasti mielenterveysäidit. Kun kolmatta vuotta ahdistaa ja masentaa ettei sille lapselle saa ruokaa laitettua, niin miten kauan siellä kotiavun kuuluisi käydä lastan hoitamassa? Vai olisiko parempi, että lapsi muuttaa sijaisperheeseen kunnes äiti oikeasti saa kuntonsan sellaiseksi, että kykenee lapsensa tarpeisiin vastata?
Tunnen vaikka kuinka monta äitiä jotka ei ole saaneet kotipalvelusta mitään apua. Itseltäni murtui selkä onnettomuudessa, eikä apua tippunut. Lastensuojelu toki olisi ollut halukas tulemaan kaffelle.
Minulla murtui jalka. Sairaalasossu ohjasi hakemaan kotipalvelua, jota sainkin maksimimäärän. Käytin sen siihen, että käyttivät lapsen leikkipuistossa ulkoilemassa kerran viikossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei joudu huostaanoton asiakkaaksi jos vanhemmat eivät ole paskoja.
Joutuu muuten. Siskoni huostaanotettiin rankan koulukiusaamisen vuoksi. Ei enää suostunut menemään kouluun, vanhempani olivat kädettömiä asian suhteen kun koulu kiisti rääkkäyksen olemassa olon. Eivät voineet raahata väkivalloin huutavaa siskoani kouluun. Olivatko minusta paskat vanhemmat ? Eivät, vaan lastaan rakastavat.
Siskosi ei ollut koulukiusaamisen vuoksi huostassa vaan yksinkertaisesti siksi, että vanhemmillasi ei ollut vanhemmuuden taidot sitä luokkaa, että olisivat saaneet siskosi koulunkäynnin hoitumaan. Näitä kädettömiä vanhempia on paljon. Valitettavasti meillä ei yhteiskunta voi katsoa sitä, että lapselta jää peruskoulu käymättä vain sen vuoksi, että vanhempi ei kyekene tekemään sen eteen mitään. Sitä en sano etteikö vanhemmilla välillä olisi todella vaikeita tilanteita edessään koulupudokaslastensa kanssa, mutta valitettavasti tässä maassa peruskoulun loppuun saaminen on erityisessä suojelussa.
Voi ystävä kallis. Pitäisi ihan ensin saada tietoon MIKSI vanhempi ei kykene! Ei löydy välttämättä syytä sijoitukselle vaan avuntarpeelle. Kuten ylikuormitetun tai fyysisesti sairaan vanhemman auttaminen sillä konstin, mitä keskusteluissa tulee esille. Jos pieni apu kotiin tai vähän isompikin hetkellinen apu, auttaa niin se tulisi pyrkiä toteuttamaan eikä ajatella, ettei tässä nyt muuta ole kun sijoittaminen vaihtoehtona ja jätetään vanhempi asian/ongelman kanssa yksin ja pahimmassa tapauksessa ongelma kertaantuu pienempien sisarusten kohdalla.
Eli itse ongelmaan tulisi kiinnittää huomio ja pohtia voiko siinä tukea ja jos voi niin se keino tulee lain mukaan kokeilla ja tarjota ensin ennen kuin ryhdytään sijoittelemaan.
Nykyään sijoitus on ainoa ja ensimmäinen ”apu” mitä voit saada.
Jollekin vanhemmalle sekin on ok (jos avun saisi ajoissa niin vähenisi niidenkin vanhempien määrä oleellisesti kun ei olisi kaikki voimat käytettynä kun aletaan kartoittamaan) kun ei muuta tule, mutta missä on lapsen etu?
Kummastuttaa vaan miten se laki kierretään niin, että tämä on nykyään aivan sallittu keino?
Ainiin, eihän sosiaalityöntekijää voi haastaa oikeuteen. Voi tehdä vain turhanpäiväisen muistutuksen. Lakimiehillekin ei ole aikaa kun tapauksia on niin järjettömän paljon.
Monelta sijoitukselta voisi välttyä matalan kynnyksen täsmäavulla. Kyllä siinä näkee aika pian ketkä sen hyödyntää ja ketkä eivät. Erikseen toki tilanteet joissa lapsi on välittömässä vaarassa tai fyysinen koskemattomuus uhattuna tai henkisen väkivallan uhri.Niin ja itse olen apua pyytänyt, jäänyt saamatta ja todettu ettei ole lastensuojelullista tarvetta, mutta SILTI minullekin tarjottiin lasten sijoittamisen mahdollisuutta, jotta pääsisin saamaan omaa aikaa.
Olen päättänyt lähteä ajamaan tätä asiaa perheiden puolesta.Lastensuojelullista huolta ei ole, mutta jotain erityistukea märiset. Sellaisia ei ole, joten on tarjottu jopa sijoitusta. Kannattaisiko uskoa, että sen erityisavun kotiisi saat ainoastaan itse sen hankkimalla ja maksamalla.
Miksi et itse maksaisi viikottain tuleva siivoojan?
Tätä näkee todella paljon. Ikään kuin ne lapset tulisivat jotenkin paremmin khoidettua ja rakastettua, jos kunnan piika käy pesemässä vessat eikä vanhempien itse tarvitse sitä tehdä.
Suomessa on kyllä ihan laki siitä että lapsiperheille pitää olla tämä palvelu.
Ja ennen se olikin. Minunkin äitini sai kotiin kodinhoitajan suonikohjujensa takia!
Lapsiperheiden kotipalvelu ei ole ilmainen siivouspalvelu, vaan lapsiperheiden tukemista käytännönläheisesti kotona. Se voi olla esim. lasten käyttämistä leikkipuistossa, jonka aikana vanhemmat siivoavat tai vaikkapa lapsen hoitoa sillä aikaa kun vanhempi käy esim. lääkärissä. Lapsiperheiden kotipalvelu on luonteeltaan lyhytaikaista, max 3kk ja ainakin omassa kunnassani sitä voidaan myöntäää max 30h. Vessanne pesette ihan itse tai palkkaatte yksityisesti siivoojan.
Lapsiperheiden kotipalvelu on kyllä nimenomaan ihan kotitöiden tekoa kun vanhempi on sairas tai loukkaantunut tms.
Voi olla esim. ruokakaupassa käyntiä, jos vanhemmalla on vaikka jalka poikki. Nämä sovitaan perheen kanssa yksilöllisesti riippuen perheiden tarpeista. Mikään siivouspulju se ei kuitenkaan yksipuolisesti ole.
Se on sitä mitä tarvitaan. Ei aitä mitä työntekijää huvittaa tehdä.
Ruoan saa tilattua kotiin. Ei siihen kannata aikaa haaskata.
Ei, kotipalvelun tarkoituksena on auttaa asiakasta tekemään itse, ei koskaan puolesta, etenkään pitkäaikaisesti. t: sossu
Ei.
Kotipalvelun tehtävä on tehdä kotitöitä.
Sinä sotket nyt siihen lastensuojelun suojatyöhön jossa te haaskaatte verovaroja soffalla kaffittelullanne.
Kotipalvelun perhetyö on tilapäistä perheen arjen tukemiseen tarkoitettua työtä, jota voi saada alentuneen toimintakyvyn, perhetilanteen, rasittuneisuuden, synnytyksen, vamman tai muun syyn perusteella.
Kotipalvelun tarve voi kohdata kun:
- tarvitset tukea lasten hoidossa ja kasvatuksessa
- tarvitset konkreettista apua arjen sujumiseen
- olet huolissasi omasta jaksamisestasi
- perheen vanhempi on sairastunut fyysisesti tai psyykkisesti
- tarvitset tilapäistä lastenhoitoapua asiointikäyntien ajaksi
- perheeseenne on syntynyt useampi lapsi
- perhettänne on kohdannut kriisiLapsiperheiden kotipalvelun avulla pyritään tunnistamaan, ehkäisemään ja helpottamaan lasten, nuorten ja perheiden pulmia mahdollisimman varhain.
Tavoitteena on keskustelemalla, ohjaamalla ja yhdessä tekemällä, perheen omien voimavarojen avulla, edistää perheen arjessa selviytymistä sekä lapsen hyvää kasvua ja kehitystä.
Ja siellä töissäkö paasaat? Verovaroin?
Jos ihmisellä murtuu jalka, hänellä on oikeus saada apua sinne kotiin kotitöihin.
Ihan ilman tuota naurettavaa paasaustanne ja pätemistänne.
Jos äidillä murtuu jalka ja kotona on joku alle kouluikäinen, niin varmasti saakin sen 30h. Sen sijaa, jos siellä kotona on mies ja 16v teini, niin tuskin tippuu.
Oikea käsi kipsissä.
3 v. oli pph:lla ihan normaalisti. Mies osasi siivota, laittaa ruokaa, pestä pyykkiä jne. Tuon lisäksi oli päivät töissä.Niin, sulla oli yksi ainoa lapsi ja mies samalla paikkakunnalla töissä ilman työmatkoja tms.
Meillä mies oli Etelä-Amerikassa, kun jouduin onnettomuuteen. Ja toinen lapsi kotona toipumassa influenssasta. Ja se toinen lapsi koulussa 13 kilsan päässä.
Nykyäänhän se melkein on niin, että oma vika, että mies on Etelä-Amerikassa. Oma vika, että sairastuit. Olisi kannattanut ennen lapsien hankkimista varmistaa, että mitään huonoa tilannetta ei elämässä pääse tapahtumaan. Sairastua ei saa. Silloin lastensuojelu hyökkää helposti kimppuun. Ja suomalaisten siunauksella. Jo maassa makaavat heikot tuhotaan lopullisesti.
Huomaan tässä keskustelussa muutamia outoja vastakkainasetteluja. Ensinnäkin näyttää siltä, että ihmiset kokevat sijoituksen olevan ikään kuin rikosoikeudellinen rangaistus, jossa on syyllinen ja laiton teko tapahtunut. Tajuan ja en tajua. Esimerkiksi jos itse sairastun tänään masennukseen, se johtaa siihen, että en pysty enää olemaan normaalissa vuorovaikutuksessa lapseni kanssa, saamani hoito ei riitä korjaamaan asiaa ja lapsen oireilun myötä päädytään sijoitukseen.. Varmaan kokisin, että en saanut riittävän helposti, riittävän paljon ja riittävän laadukasta hoitoa. Tai että lapseni ei saanut samaa omiin oireisiinsa. Mutta maailmassa ei ole vielä sellaisia hoitokeinoja, jotka 100% varmuudella hoitavat mt-sairaudet tasolle, jossa niistä ei koidu haittaa itselle tai läheisille.
Ja tässä varmaan onkin se toinen vastakkaisasettelu; sairaanhoito versus sosiaalityö ja siinä nimenomaan se sijoitus. Uskon, että lasten psykiatriset palvelut kokevat, että lastensuojelu ei tee osaansa ja toisinpäin. Ja tottakai jokainen asiakas haluaa olla enemmän potilas, kuin sosiaalihuollon asiakas. Ja lain mukaan ihmisen oikeuksiin kuuluu saada valikoida palveluita niin terveydenhuollosta kuin sosiaalihuollostakin, osa on miellyttävämpiä palveluita kuin osa. Kun asiakas on saanut valikoida palvelut ja ne ei toimikaan...kuka silloin on vastuussa?
Jo on juttua ihmisillä. Miettikääs mihin lapset sijoitetaan. Tavallisiin perheisiin aina kun mahdollista. Laitosväki ei päätä sijoituksista, mutta kunta maksaa kulut. Miksi pitää keittää kahvia lasu väelle? En minä keitä kaffia enkä myöskään siivoa, kun joku sieltä meille tulee. Monen monta sossua on meidän asioita hoitanut eikä kukaan ole kytännyt. Jos sairastun, hankin jostakin hoitajan. Ei kukaan tule hakemaan kiireellä kenenkään lasta sijoitetukseen, jos lapsi sanoo sanan pippeli.
Vierailija kirjoitti:
Jo on juttua ihmisillä. Miettikääs mihin lapset sijoitetaan. Tavallisiin perheisiin aina kun mahdollista. Laitosväki ei päätä sijoituksista, mutta kunta maksaa kulut. Miksi pitää keittää kahvia lasu väelle? En minä keitä kaffia enkä myöskään siivoa, kun joku sieltä meille tulee. Monen monta sossua on meidän asioita hoitanut eikä kukaan ole kytännyt. Jos sairastun, hankin jostakin hoitajan. Ei kukaan tule hakemaan kiireellä kenenkään lasta sijoitetukseen, jos lapsi sanoo sanan pippeli.
Eli jos sinulla on ollut hyvä kokemus lastensuojelusta, niin et usko muiden ihmisten huonoihin kokemuksiin lainkaan. Mites on, uskotko afrikkalaislasten nälänhätään, kun omasi eivät sitä ole kokeneet? Uskotko ihmisten kokemiin hoitovirheisiin, jos itse et ole kokenut? Mites sitten esimerkiksi vaikka covid-19? Onko olemassa, jos et ole sairastanut itse henkilökohtaisesti? Syöpä? Onko sokeita ihmisiä olemassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nimi laitettu
Hienoa! Nimiä kerännyt jo lähes 600
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asia tekstiä...kohdalle kun osuu....
Suomessa kodin ulkopuolelle sijoitettuja lapsia oli vuonna 2019 lähes 19000.
Kasvua vuoteen 2018 verrattuna oli 4%.
Vuonna 2018 lapsia sijoitettiin kiireellisesti 6,9% enemmän, kuin vuonna 2017.
Tilastojen perusteella kodin ulkopuoliset sijoitukset ovat aiempien vuosien tapaan edelleen kasvussa. Ajantasaista tietoa ei ole saatavilla, kuitenkin vuoden 2019 tilastot osoittavat, että lapsia sijoitetaan kodin ulkopuolelle joka toinen tunti.
Alapeukuttajat pitää paikkansa, lukekaa tilastoja
Vierailija kirjoitti:
Asia tekstiä...kohdalle kun osuu....
Lukekaa thl
Suomessa kodin ulkopuolelle sijoitettuja lapsia oli vuonna 2019 lähes 19000.
Kasvua vuoteen 2018 verrattuna oli 4%.
Vuonna 2018 lapsia sijoitettiin kiireellisesti 6,9% enemmän, kuin vuonna 2017.
Tilastojen perusteella kodin ulkopuoliset sijoitukset ovat aiempien vuosien tapaan edelleen kasvussa. Ajantasaista tietoa ei ole saatavilla, kuitenkin vuoden 2019 tilastot osoittavat, että lapsia sijoitetaan kodin ulkopuolelle joka toinen tunti.
Lastensuojelutilasto 2019
Lastensuojeluilmoitusten määrä on kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa
Lastensuojeluilmoitus tehtiin 85 746 lapsesta vuonna 2019. Ilmoitusten määrä (156 200) kasvoi 7 prosenttia edellisestä vuodesta. Yhtä lasta kohti tehtiin keskimäärin 1,8 lastensuojeluilmoitusta.
Vuonna 2019 sijoitettiin kiireellisesti 4 522 lasta, mikä on 4 prosenttia enemmän kuin vuonna 2018. Huostassa olleiden lasten määrä (11 178) pysyi edellisen vuoden tasolla (+1 %).
Kodin ulkopuolelle oli vuoden 2019 aikana sijoitettuna kaikkiaan 18 928 lasta ja nuorta. Lukumäärä kasvoi hieman (+ 2 %) edellisestä vuodesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jo on juttua ihmisillä. Miettikääs mihin lapset sijoitetaan. Tavallisiin perheisiin aina kun mahdollista. Laitosväki ei päätä sijoituksista, mutta kunta maksaa kulut. Miksi pitää keittää kahvia lasu väelle? En minä keitä kaffia enkä myöskään siivoa, kun joku sieltä meille tulee. Monen monta sossua on meidän asioita hoitanut eikä kukaan ole kytännyt. Jos sairastun, hankin jostakin hoitajan. Ei kukaan tule hakemaan kiireellä kenenkään lasta sijoitetukseen, jos lapsi sanoo sanan pippeli.
Eli jos sinulla on ollut hyvä kokemus lastensuojelusta, niin et usko muiden ihmisten huonoihin kokemuksiin lainkaan. Mites on, uskotko afrikkalaislasten nälänhätään, kun omasi eivät sitä ole kokeneet? Uskotko ihmisten kokemiin hoitovirheisiin, jos itse et ole kokenut? Mites sitten esimerkiksi vaikka covid-19? Onko olemassa, jos et ole sairastanut itse henkilökohtaisesti? Syöpä? Onko sokeita ihmisiä olemassa?
Turhia huostaanottoja en ole nähnyt. Sitä kyllä paljonkin, että seurataan ja odotetaan ikuisesti. Huostaanotto niin viime sijainen asia, että sitä vältetään vaikka siihen olisi aihetta. Eivät vanhemmat myönnä tai välttämättä edes ymmärrä asian vakavuutta. Eivät näe mitään outoa siinä, että lapsi vaeltelee yksin ulkona jopa yöllä, ei nuku, ei saa ruokaa eikä kukaan huolehdi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei joudu huostaanoton asiakkaaksi jos vanhemmat eivät ole paskoja.
Joutuu muuten. Siskoni huostaanotettiin rankan koulukiusaamisen vuoksi. Ei enää suostunut menemään kouluun, vanhempani olivat kädettömiä asian suhteen kun koulu kiisti rääkkäyksen olemassa olon. Eivät voineet raahata väkivalloin huutavaa siskoani kouluun. Olivatko minusta paskat vanhemmat ? Eivät, vaan lastaan rakastavat.
Siskosi ei ollut koulukiusaamisen vuoksi huostassa vaan yksinkertaisesti siksi, että vanhemmillasi ei ollut vanhemmuuden taidot sitä luokkaa, että olisivat saaneet siskosi koulunkäynnin hoitumaan. Näitä kädettömiä vanhempia on paljon. Valitettavasti meillä ei yhteiskunta voi katsoa sitä, että lapselta jää peruskoulu käymättä vain sen vuoksi, että vanhempi ei kyekene tekemään sen eteen mitään. Sitä en sano etteikö vanhemmilla välillä olisi todella vaikeita tilanteita edessään koulupudokaslastensa kanssa, mutta valitettavasti tässä maassa peruskoulun loppuun saaminen on erityisessä suojelussa.
Voi ystävä kallis. Pitäisi ihan ensin saada tietoon MIKSI vanhempi ei kykene! Ei löydy välttämättä syytä sijoitukselle vaan avuntarpeelle. Kuten ylikuormitetun tai fyysisesti sairaan vanhemman auttaminen sillä konstin, mitä keskusteluissa tulee esille. Jos pieni apu kotiin tai vähän isompikin hetkellinen apu, auttaa niin se tulisi pyrkiä toteuttamaan eikä ajatella, ettei tässä nyt muuta ole kun sijoittaminen vaihtoehtona ja jätetään vanhempi asian/ongelman kanssa yksin ja pahimmassa tapauksessa ongelma kertaantuu pienempien sisarusten kohdalla.
Eli itse ongelmaan tulisi kiinnittää huomio ja pohtia voiko siinä tukea ja jos voi niin se keino tulee lain mukaan kokeilla ja tarjota ensin ennen kuin ryhdytään sijoittelemaan.
Nykyään sijoitus on ainoa ja ensimmäinen ”apu” mitä voit saada.
Jollekin vanhemmalle sekin on ok (jos avun saisi ajoissa niin vähenisi niidenkin vanhempien määrä oleellisesti kun ei olisi kaikki voimat käytettynä kun aletaan kartoittamaan) kun ei muuta tule, mutta missä on lapsen etu?
Kummastuttaa vaan miten se laki kierretään niin, että tämä on nykyään aivan sallittu keino?
Ainiin, eihän sosiaalityöntekijää voi haastaa oikeuteen. Voi tehdä vain turhanpäiväisen muistutuksen. Lakimiehillekin ei ole aikaa kun tapauksia on niin järjettömän paljon.
Monelta sijoitukselta voisi välttyä matalan kynnyksen täsmäavulla. Kyllä siinä näkee aika pian ketkä sen hyödyntää ja ketkä eivät. Erikseen toki tilanteet joissa lapsi on välittömässä vaarassa tai fyysinen koskemattomuus uhattuna tai henkisen väkivallan uhri.Niin ja itse olen apua pyytänyt, jäänyt saamatta ja todettu ettei ole lastensuojelullista tarvetta, mutta SILTI minullekin tarjottiin lasten sijoittamisen mahdollisuutta, jotta pääsisin saamaan omaa aikaa.
Olen päättänyt lähteä ajamaan tätä asiaa perheiden puolesta.Sijoitus ei koskaan ole ainoa ja ensimmäinen toimi. Aina yritetään ensin muuta ja tätä yritystä tarjotaan usein aivan liian kauan. Tämän tiedän ja olen monta kertaa nähnyt.
No höpsön pöpsön taas. Huostaanotto on usein ihan ensimmäinen "tuki". Johan lapsia lähtee kiireellisen sijoituksen kautta huostaan harva sen päivä ennen kuin vanhemmat ehtii lasua sanoa, eikä perhe ole koskaan lastensuojelun kanssa ollut minkäänlaisissa tekemisissä.
Kiireellinen sijoitus tehdään vain, jos lapsi tai nuori ovat suorastaan hengenvaarassa.
Awww. Siitä vaan katselemaan YouTubesta videoita kiireiseen sijoitukseen hausta. Lapset huutaa, kun ei halua lähteä äidin ja isän luota. Ihan varmasti on henki vaarassa juu...
Nuo videot ovat järjestään järkyttäviä. Miten voivat lasun sosiallityöntelijät traumatisoida lapsen noin, varmasti loppuiäkseen? Asiat pitäisi voida selvittää paremmalla tavalla.
Kerrotko mikä se olisi voinut olla vaikka siinä taannoin uutisoidussa tapauksessa, jossa lapsi oli 15h/päivä lukittuna yksin huoneessaan eikä osannut edes käsitteenä isää tai äitiä ja vanhemmat juopotteli sillä aikaa? Oikeastiko se lastensuojelu siinä traumatisoi sen lapsen vai ne vanhemmat?
Kysymys kuuluukin, että kuinka moni asia oikeasti oli totta tuossakin tapauksessa?
Itse olen lastensuojeluun valitettavasti joutunut tutustumaan henkilökohtaisesti. Lastensuojelun "raporttien" ja asiakirjojen mukaan mieheni on suorastaan hirviö isänä sekä aviomiehenä. Ongelma vain on siinä, että lähes mikään papereissa esiintyvä asia mieheni nimeä ja syntymäaikaa lukuun ottamatta ei pidä lainkaan paikkaansa.
Meillä sama juttu. Sossujen mukaan mieheni pahoinpiteli perhettään ammattimaisesti. Minutkin oli pahoinpidelty erittäin raa'asti, ihan lääkärireissu oli tullut.
Olimme lähinnä hölmistyneitä näistä väitteistä. Huolestuttavaa oli se, ettemme myöntäneet
väkivaltaa todeksi!
Vuoden kestäneen vainon jälkeen koko homma kuivui kasaan. Ainoa asiallisesti käyttäytynyt sossu totesi, että lasuasiakkuus päätetään aiheettomana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei joudu huostaanoton asiakkaaksi jos vanhemmat eivät ole paskoja.
Onko lapsen sairaus syy huostaanotolle? Vanhemmat haluavat pitää lapsensa kotona ja sinne tarvittavat palvelut eikä hoitolaitoksessa? Äkkiä alkaa uhkaukset huostaanotosta vilahdella kun vaadit kotiin palveluita, jotta vakavasti vammautunut tai sairastunut lapsi saisi olla kotona.
Aivan ja jo kuuluisaksi tullutta perhetyötä tyrkytetään kuntoutuksen tilalle ja muutkin palvelut jää lasun takia lähestulkoon saamatta
Vierailija kirjoitti:
Käykää kaikki allekirjoittamassa. Se mielivalta saattaa osua omallekin kohdalle, vaikka ei uskoisi.
Suurin osa uskoo vasta, kun osuu kohdalle ja heräävät tähän todellisuuteen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi voi, kun joku lapsi kuolee kun viranomainen ei puutu vaikka naapurin täti ln kannellut, nousee myrsky.
Jabkun viranomainen puuttuu ennen kuin lapsi kuolee, nousee myrsky.
Tunnen kaksi nyt jo aikuista ihmistä, jotka on otettu huostaan lapsena. Molemmat sanoneet, että vaikka aikoinaan oli rankka kokemus, niin jälkikäteen ajateltuna huostaanotto oli ainoa järkevä ratkaisu. Taustalla oli vanhempien mt- ja päihdeongelmia jalasten totaalista laiminlyöntiä.
Onko huostaanotto ainoa apu erityisperheille?
Vierailija kirjoitti:
Tunnen kaksi nyt jo aikuista ihmistä, jotka on otettu huostaan lapsena. Molemmat sanoneet, että vaikka aikoinaan oli rankka kokemus, niin jälkikäteen ajateltuna huostaanotto oli ainoa järkevä ratkaisu. Taustalla oli vanhempien mt- ja päihdeongelmia jalasten totaalista laiminlyöntiä.
Ei kuulu tähän mitenkään.
Lastensuojelulaki muuttui 2008 ja siitä alkoi tämä järjetön mielivalta ja huolihysteria.
Vierailija kirjoitti:
Voi voi, kun joku lapsi kuolee kun viranomainen ei puutu vaikka naapurin täti ln kannellut, nousee myrsky.
Jabkun viranomainen puuttuu ennen kuin lapsi kuolee, nousee myrsky.
Vilja Erikan kohdalla oli aivan selvät merkit. Ei siinä ollut edes mitään arvuuttelemista. Sillä oli silminnäkijöitä kun lasta juoksutettiin pihassa, hiuksia oli revitty päästä ja lapsi itse pyysi että saa jäädä sijoituspaikkaan. Vain täydellinen tollo palauttaa lapsen kotiin tuollaisessa tapauksessa. Tollouteen varmaan myötävaikuttaa jos on asiakkaana paljon aikaa vieviä turhia tapauksia.
Vierailija kirjoitti:
Onko huostaanotto ainoa apu erityisperheille?
Tarkoitatko erityisperheillä perheitä, joissa on esim. voimakkaasti neuropsykiatrisesti oireilevia lapsia? Lasu ei ole terveydenhuollon yksikkö. Lasussa ei lääkitä näitä lapsia tai paranneta heitä. Sellaista apua pitää etsiä lastenpsykiatriasta ja neurologiasta. Perheneuvoloilla on olemassa tukea tarjolla siihen miten vanhempi voisi yrittää toimia näiden lasten kanssa, kursseja ja leirejä auttamaan vanhempaa ymmärtämään ja hyväksymään erityislapsensa. Lastensuojeluun tullaan yleensä psykiatrian ohjaamana tilanteessa, kun vanhemmat ovat totaalisen uupuneita erityislapseensa, mutta osastohoito sairaalassa ei ole vaihtoehtona. Tällöin monesti ollaan siinä tilanteessa, että kiireellisellä sijoituksella pyritään auttamaan vanhempia jaksamaan, pitämään pieni breikki siitä erityislapsen arjesta. Pidempiaikaisesti esim. tukiperhe voisi auttaa, mutta on äärimmäisen vaikeaa saada vapaaehtoisuuteen perustuvaa tukiperhettä erityislapsille. Jos vanhempi ei yksinkertaisesti pärjää sen erityislapsen kanssa, tällöin huostaanottoon voidaan joutua yleensä yhteistyössä vanhemman kanssa.
Niin, sulla oli yksi ainoa lapsi ja mies samalla paikkakunnalla töissä ilman työmatkoja tms.
Meillä mies oli Etelä-Amerikassa, kun jouduin onnettomuuteen. Ja toinen lapsi kotona toipumassa influenssasta. Ja se toinen lapsi koulussa 13 kilsan päässä.