Kansalaisaloite - Lastensuojelun mielivaltainen oikeus lapsiimme korjattava.

Vierailija kirjoitti:

Ei joudu huostaanoton asiakkaaksi jos vanhemmat eivät ole paskoja.

Mutta paskin joutuu. Vähän sama kuin ylioppilaista tietty prosentti reputtaa ja inssiajoista tietty prosentti hylätään vaikka olisi kuinka hyvä.

Mietin joskus kun jotkut on niin ehdottoman varmoja, että tällaista turhaa huostaanottoa ei tapahdu, että noin on varmasti tunteneet ihmiset ennenkin. Ja luottaneet siihen, että lastenkodeissa on henkilökuntaa, joka on lasta kohtaan hyväntahtoista. Silti julkisuuteen tulee aina silloin tällöin ihmisiä, jotka on näissä paikoissa kasvaneet ja kertovat jopa hyväksikäytöstä ja pahoinpitelyistä. Meidän ajassa ei ole mitään niin erikoista, että nyt juuri kannattaa sokeasti luottaa että vääryyksiä ei tapahdu. Toiminnan pitää olla tarkkaan valvottua ja läpinäkyvää, ja lapsia itseään pitää kuunnella. Mitään tuollaista kuin ”aina luotettava viranomainen” ei ole olemassa.

Vihervasemmistolaisuus kasvattaa automaattisesti valtaa valtiolle/virkamiehille/lastensuojelijoille, se on pois vanhempien vallassa kasvattaa lastaan.

Virkamiehet/sossut hoitavat lapsia sen sijaan kuin vanhemmat. ( ymmärrät pointin )

Kyllä lastensuojelussa virkamiehillä on valtanaan nimenomaan MIELIVALTA, joka sortaa/ stressaa vanhempia, huoltajia ja lapsia. Laki/ poliisi saisi tutkia onko rikosta tapahtunut, ei sossu. 

Nykyään kun tietotekniikka on kasvanut niin kaikenlaiset ilmoitukset varmaan lisääntyneet joka taakoittanut sossut ihan kunnolla ja sitten virheet kasvaneet ja lapsi ja koko perhe kärsii vääristä päätöksistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Allekirjoittakaa jos vähänkin lastensuojelun tila kiinnostaa.

Ne keitä ei kiinnosta, asia valkenee teille viimeistään siinä vaiheessa, kun osuu riittävän lähelle tai omalle kohdalle.

Lukekaa tilastoja ja uutisia, saattaa mielipide muuttua!!!!

Eduskunnan ei tarvitse ottaa kansalaisaloitetta käsittelyyn, jos eivät halua muuttaa lakia. Googlaamalla löydät tiedot aloitteista, jotka,on otettu käsittelyyn. Niitä on hyvin vähän. Ja lain muutokseen on johtanut vain yksi aloite.

652 henkilöä ainakin tällä hetkellä vaikuttaa kansanedustajiin ja muutama edustaja puhunut istunnoissa. Ei täysin turhaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Allekirjoittakaa jos vähänkin lastensuojelun tila kiinnostaa.

Ne keitä ei kiinnosta, asia valkenee teille viimeistään siinä vaiheessa, kun osuu riittävän lähelle tai omalle kohdalle.

Lukekaa tilastoja ja uutisia, saattaa mielipide muuttua!!!!

Eduskunnan ei tarvitse ottaa kansalaisaloitetta käsittelyyn, jos eivät halua muuttaa lakia. Googlaamalla löydät tiedot aloitteista, jotka,on otettu käsittelyyn. Niitä on hyvin vähän. Ja lain muutokseen on johtanut vain yksi aloite.

652 henkilöä ainakin tällä hetkellä vaikuttaa kansanedustajiin ja muutama edustaja puhunut istunnoissa. Ei täysin turhaa

654

Vierailija kirjoitti:

Lasten mahdolliseen huostaaottoon ei tarvitsisi monessakaan tapauksessa ryhtyä, jos näitä "budjetoituja" määrärahoja, laitettaisiin ennalta ehkäisyys, siinä perheessä, jossa huostaanottoa harkitaan...Näitä määrärahoja säästyisi, jo sillä että "pätemättömät", virkaa tekevät sosiaalityöntekijät heitetään ulos ja tilalle palkataan "päteviä" työntekijöitä.

Budjetoitu tarkoittaa esimerkiksi kouluissa sitä, että se ulkoistaa ongelmansa lastensuojelulle.

Vierailija kirjoitti:

Vihervasemmistolaisuus kasvattaa automaattisesti valtaa valtiolle/virkamiehille/lastensuojelijoille, se on pois vanhempien vallassa kasvattaa lastaan.

Virkamiehet/sossut hoitavat lapsia sen sijaan kuin vanhemmat. ( ymmärrät pointin )

Kyllä lastensuojelussa virkamiehillä on valtanaan nimenomaan MIELIVALTA, joka sortaa/ stressaa vanhempia, huoltajia ja lapsia. Laki/ poliisi saisi tutkia onko rikosta tapahtunut, ei sossu. 

Nykyään kun tietotekniikka on kasvanut niin kaikenlaiset ilmoitukset varmaan lisääntyneet joka taakoittanut sossut ihan kunnolla ja sitten virheet kasvaneet ja lapsi ja koko perhe kärsii vääristä päätöksistä.

Lähtökohtaisesti viranomainen ei tutki toisen viranomaisen menettelyjä.

Valitus kannettaa osoittaa valtiohallintoon, koska kunnat saavat tukia, jotka voivat osoittautua perusteettomiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vihervasemmistolaisuus kasvattaa automaattisesti valtaa valtiolle/virkamiehille/lastensuojelijoille, se on pois vanhempien vallassa kasvattaa lastaan.

Virkamiehet/sossut hoitavat lapsia sen sijaan kuin vanhemmat. ( ymmärrät pointin )

Kyllä lastensuojelussa virkamiehillä on valtanaan nimenomaan MIELIVALTA, joka sortaa/ stressaa vanhempia, huoltajia ja lapsia. Laki/ poliisi saisi tutkia onko rikosta tapahtunut, ei sossu. 

Nykyään kun tietotekniikka on kasvanut niin kaikenlaiset ilmoitukset varmaan lisääntyneet joka taakoittanut sossut ihan kunnolla ja sitten virheet kasvaneet ja lapsi ja koko perhe kärsii vääristä päätöksistä.

Kannattaisi selvittää miten suurella osalla sijaisvanhemmista tai laitoksilla on poliittisia kytkentöjä vaikka edellä mainittuun vihervasemmistoon.

Saatatte yllättyä. Minä en.

Tässä maassa todella moni päihde-, mielenterveysongelmainen ja persoonallisuushäiriöinen vanhempi laiminlyö ja sairastuttaa omat lapsensa. Huostaanotto on yhteiskunnan viimesijainen yritys pelastaa ja auttaa näitä lapsia. Haastavaa viranomaistyötä. Kukaan sossu ei halua sijoittaa lasta pois kotoaan - joskus ei vaan ole muuta mahdollisuutta.

Itse en ole koskaan katunut tekemääni huostaanottoa "turhana" - mutta usein olen katunut, että olisi pitänyt ottaa huostaan jo aiemmin.

MiessossuHki kirjoitti:

Tässä maassa todella moni päihde-, mielenterveysongelmainen ja persoonallisuushäiriöinen vanhempi laiminlyö ja sairastuttaa omat lapsensa. Huostaanotto on yhteiskunnan viimesijainen yritys pelastaa ja auttaa näitä lapsia. Haastavaa viranomaistyötä. Kukaan sossu ei halua sijoittaa lasta pois kotoaan - joskus ei vaan ole muuta mahdollisuutta.

Itse en ole koskaan katunut tekemääni huostaanottoa "turhana" - mutta usein olen katunut, että olisi pitänyt ottaa huostaan jo aiemmin.

Kyynel.

Tässä maassa sossu tekee käsittämättömän paljon pahaa perheissä. 

Vierailija kirjoitti:

MiessossuHki kirjoitti:

Tässä maassa todella moni päihde-, mielenterveysongelmainen ja persoonallisuushäiriöinen vanhempi laiminlyö ja sairastuttaa omat lapsensa. Huostaanotto on yhteiskunnan viimesijainen yritys pelastaa ja auttaa näitä lapsia. Haastavaa viranomaistyötä. Kukaan sossu ei halua sijoittaa lasta pois kotoaan - joskus ei vaan ole muuta mahdollisuutta.

Itse en ole koskaan katunut tekemääni huostaanottoa "turhana" - mutta usein olen katunut, että olisi pitänyt ottaa huostaan jo aiemmin.

Kyynel.

Tässä maassa sossu tekee käsittämättömän paljon pahaa perheissä. 

Jep se on bisnestä ja kuka kertoo mitä, mikä totta mikä ei, nämä asiat kuuluisivat poliisin tutkittavaksi jos kyseessä olisi huostaanotto, ei todellakaan mikään sossu saisi päättä lapsen huostaanotosta.

Laki ja järjestys pitäisi hallita lastensuojelun toimintaa, ei mielivalta kuten että sossu ei tahdo tehdä jotain tai tahtoo tehdä jotain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on bisnes. Siksi lapsia sijoitetaan. Ja siksi sijoitusmäärät kasvavat.

Tule työskentelemään viikoksi lastensuojelun yksikköön. Kun koet sen itse, miten lapset viiltelevät itseään niin, että päätyvät tikattavaksi, puhuvat harva se päivä siitä, että haluavat pois (siis eivät halua elää), ovat väkivaltaisia itseään ja muita kohtaan, saavat psykoottisia kauhukohtauksia, dissosioivat, vetävät lääkkeitä, hakkaavat kätensä tohjoksi jne. niin tajuat sen, että nämä lapset olisi pitänyt huostaanottaa jo aikapäiviä sitten.

Ja voin kertoa, että itsetuhoisuus ei johdu sijoituksesta, vaan traumataustasta ja lapsuuden kiintymyssuhdehäiriöistä yhdistettynä vakaviin mt-häiriöihin. Johtuen edelleen lapsuudesta ja vanhemmista.

Joillakin näin, mutta voin itse kertoa, että aloin viiltelemään ja vahingoittamaan itseäni vasta laitoksessa. Jouduin sinne, koska olin masentunut koulukiusattu (koko luokan toimesta), joten lintsasin koulusta, en kuitenkaan ollut itsetuhoinen. Surua oli sisällä paljon, joten muiden onnettomien lasten seura ja vaikutteet ajoivat sitten minutkin itsensävahingoittamisen kierteeseen, kun en tiennyt miten muuten helpottaa oloani ja kaikki ympärilläni tekivät samoin ja puhuivat siitä yhtenään. Kenelle herkässä mielentilassa olevalle nuorelle tekee hyvää nähdä, kun kesken aamupalan ystävä kannetaan omasta huoneestaan ulos paareissa kädet aivan veressä? Sitä alkaa itsekin toivoa, että pääsisi vain pois, ihan kaikesta. 

Laitos ainoastaan pahensi elämääni, sieltä käsin minulle määrättiin lääkkeitä, jotka pistivät pään ihan sekaisin ja tekivät minusta aggressiivisen (ja niitähän ei saa lopettaa), siellä revittiin auki haavat traumaattisista tapahtumista elämässäni ja jätettiin sen jälkeen yksin ilman kunnollista keskusteluapua, tukea, lohdutusta, yhtään mitään. Eräs ohjaajista katseli lasikopissaan pornoa iltavuorossa, olipa siinä turvallinen olo moisen henkilön valvottavana kun itselläkin taustalla seksuaalinen hyväksikäyttö. Parastahan oli, että minun piti mennä sinne vain kuukauden jaksolle, jotta saisin tämän jälkeen paikan sairaalakoulusta jossa voisin suorittaa yläasteen loppuun. Se kuukausi venyi sitten melkein vuodeksi, vaikka en tehnyt alussa minkäänlaisia rikkeitä enkä satuttanut itseäni. Lopulta minut potkittiin pihalle kun tuli uusia asiakkaita, olin siinä vaiheessa paljon huonommassa kunnossa henkisesti ja fyysisesti kuin sinne joutuessani. 

Se vajaa vuosi rikkoi minua niin paljon, että jälkiä korjasin vuosia (ja osittain edelleen) ja olin monta kertaa kotilomallakin vähällä päättää elämäni. Olen pahoillani, etteivät vanhempani voineet vain ottaa minua kotiopetukseen viimeiseksi peruskouluvuodeksi, tai ettei kokeiltu edes koulun vaihtoa. Vanhemmilleni olen antanut tilanteen anteeksi, mutta yhteiskunnalle ja Suomen sosiaalitoimelle en ikinä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on bisnes. Siksi lapsia sijoitetaan. Ja siksi sijoitusmäärät kasvavat.

Tule työskentelemään viikoksi lastensuojelun yksikköön. Kun koet sen itse, miten lapset viiltelevät itseään niin, että päätyvät tikattavaksi, puhuvat harva se päivä siitä, että haluavat pois (siis eivät halua elää), ovat väkivaltaisia itseään ja muita kohtaan, saavat psykoottisia kauhukohtauksia, dissosioivat, vetävät lääkkeitä, hakkaavat kätensä tohjoksi jne. niin tajuat sen, että nämä lapset olisi pitänyt huostaanottaa jo aikapäiviä sitten.

Ja voin kertoa, että itsetuhoisuus ei johdu sijoituksesta, vaan traumataustasta ja lapsuuden kiintymyssuhdehäiriöistä yhdistettynä vakaviin mt-häiriöihin. Johtuen edelleen lapsuudesta ja vanhemmista.

Joillakin näin, mutta voin itse kertoa, että aloin viiltelemään ja vahingoittamaan itseäni vasta laitoksessa. Jouduin sinne, koska olin masentunut koulukiusattu (koko luokan toimesta), joten lintsasin koulusta, en kuitenkaan ollut itsetuhoinen. Surua oli sisällä paljon, joten muiden onnettomien lasten seura ja vaikutteet ajoivat sitten minutkin itsensävahingoittamisen kierteeseen, kun en tiennyt miten muuten helpottaa oloani ja kaikki ympärilläni tekivät samoin ja puhuivat siitä yhtenään. Kenelle herkässä mielentilassa olevalle nuorelle tekee hyvää nähdä, kun kesken aamupalan ystävä kannetaan omasta huoneestaan ulos paareissa kädet aivan veressä? Sitä alkaa itsekin toivoa, että pääsisi vain pois, ihan kaikesta. 

Laitos ainoastaan pahensi elämääni, sieltä käsin minulle määrättiin lääkkeitä, jotka pistivät pään ihan sekaisin ja tekivät minusta aggressiivisen (ja niitähän ei saa lopettaa), siellä revittiin auki haavat traumaattisista tapahtumista elämässäni ja jätettiin sen jälkeen yksin ilman kunnollista keskusteluapua, tukea, lohdutusta, yhtään mitään. Eräs ohjaajista katseli lasikopissaan pornoa iltavuorossa, olipa siinä turvallinen olo moisen henkilön valvottavana kun itselläkin taustalla seksuaalinen hyväksikäyttö. Parastahan oli, että minun piti mennä sinne vain kuukauden jaksolle, jotta saisin tämän jälkeen paikan sairaalakoulusta jossa voisin suorittaa yläasteen loppuun. Se kuukausi venyi sitten melkein vuodeksi, vaikka en tehnyt alussa minkäänlaisia rikkeitä enkä satuttanut itseäni. Lopulta minut potkittiin pihalle kun tuli uusia asiakkaita, olin siinä vaiheessa paljon huonommassa kunnossa henkisesti ja fyysisesti kuin sinne joutuessani. 

Se vajaa vuosi rikkoi minua niin paljon, että jälkiä korjasin vuosia (ja osittain edelleen) ja olin monta kertaa kotilomallakin vähällä päättää elämäni. Olen pahoillani, etteivät vanhempani voineet vain ottaa minua kotiopetukseen viimeiseksi peruskouluvuodeksi, tai ettei kokeiltu edes koulun vaihtoa. Vanhemmilleni olen antanut tilanteen anteeksi, mutta yhteiskunnalle ja Suomen sosiaalitoimelle en ikinä. 

Se on väärin että aina lapsen ongelmiin haetaan suurennuslasilla syitä vanhemmista. 

Ei mun oven takana ole koskaan lastensuojelua näkynyt. Kannattaisko katsoa peiliin jos lasu hyökkii ovilla..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on bisnes. Siksi lapsia sijoitetaan. Ja siksi sijoitusmäärät kasvavat.

Tule työskentelemään viikoksi lastensuojelun yksikköön. Kun koet sen itse, miten lapset viiltelevät itseään niin, että päätyvät tikattavaksi, puhuvat harva se päivä siitä, että haluavat pois (siis eivät halua elää), ovat väkivaltaisia itseään ja muita kohtaan, saavat psykoottisia kauhukohtauksia, dissosioivat, vetävät lääkkeitä, hakkaavat kätensä tohjoksi jne. niin tajuat sen, että nämä lapset olisi pitänyt huostaanottaa jo aikapäiviä sitten.

Ja voin kertoa, että itsetuhoisuus ei johdu sijoituksesta, vaan traumataustasta ja lapsuuden kiintymyssuhdehäiriöistä yhdistettynä vakaviin mt-häiriöihin. Johtuen edelleen lapsuudesta ja vanhemmista.

Joillakin näin, mutta voin itse kertoa, että aloin viiltelemään ja vahingoittamaan itseäni vasta laitoksessa. Jouduin sinne, koska olin masentunut koulukiusattu (koko luokan toimesta), joten lintsasin koulusta, en kuitenkaan ollut itsetuhoinen. Surua oli sisällä paljon, joten muiden onnettomien lasten seura ja vaikutteet ajoivat sitten minutkin itsensävahingoittamisen kierteeseen, kun en tiennyt miten muuten helpottaa oloani ja kaikki ympärilläni tekivät samoin ja puhuivat siitä yhtenään. Kenelle herkässä mielentilassa olevalle nuorelle tekee hyvää nähdä, kun kesken aamupalan ystävä kannetaan omasta huoneestaan ulos paareissa kädet aivan veressä? Sitä alkaa itsekin toivoa, että pääsisi vain pois, ihan kaikesta. 

Laitos ainoastaan pahensi elämääni, sieltä käsin minulle määrättiin lääkkeitä, jotka pistivät pään ihan sekaisin ja tekivät minusta aggressiivisen (ja niitähän ei saa lopettaa), siellä revittiin auki haavat traumaattisista tapahtumista elämässäni ja jätettiin sen jälkeen yksin ilman kunnollista keskusteluapua, tukea, lohdutusta, yhtään mitään. Eräs ohjaajista katseli lasikopissaan pornoa iltavuorossa, olipa siinä turvallinen olo moisen henkilön valvottavana kun itselläkin taustalla seksuaalinen hyväksikäyttö. Parastahan oli, että minun piti mennä sinne vain kuukauden jaksolle, jotta saisin tämän jälkeen paikan sairaalakoulusta jossa voisin suorittaa yläasteen loppuun. Se kuukausi venyi sitten melkein vuodeksi, vaikka en tehnyt alussa minkäänlaisia rikkeitä enkä satuttanut itseäni. Lopulta minut potkittiin pihalle kun tuli uusia asiakkaita, olin siinä vaiheessa paljon huonommassa kunnossa henkisesti ja fyysisesti kuin sinne joutuessani. 

Se vajaa vuosi rikkoi minua niin paljon, että jälkiä korjasin vuosia (ja osittain edelleen) ja olin monta kertaa kotilomallakin vähällä päättää elämäni. Olen pahoillani, etteivät vanhempani voineet vain ottaa minua kotiopetukseen viimeiseksi peruskouluvuodeksi, tai ettei kokeiltu edes koulun vaihtoa. Vanhemmilleni olen antanut tilanteen anteeksi, mutta yhteiskunnalle ja Suomen sosiaalitoimelle en ikinä. 

Se on väärin että aina lapsen ongelmiin haetaan suurennuslasilla syitä vanhemmista. 

Ja tämä sama asenne kohdistuu myös jopa adoptiovanhempiin, joiden lapsella ne ongelmat yleensä johtuu ihan muusta. Ja joiden lasten varhaisiin vaiheisiin adoptiovanhemmat ei ole mitenkään kyenneet vaikuttamaan ja josta ensin pitää käydä vuoden neuvonta. Sitten kuitenkin heitä kohdellaan kuin  muitakin.

Vierailija kirjoitti:

Ei mun oven takana ole koskaan lastensuojelua näkynyt. Kannattaisko katsoa peiliin jos lasu hyökkii ovilla..

Suomessa tehdään sata tuhatta aiheetonta ilmoitusta vuodessa. Alat olla harvinaisuus.

Miten määrittelet puhki kuluneen fraasin ”vanhemmuus on hukassa”?

Onko se rajattomuutta? Miten määrittelet termin ’rajaton’?

Vain yksi määritelmä per termi, kiitos!

MiessossuHki kirjoitti:

Tässä maassa todella moni päihde-, mielenterveysongelmainen ja persoonallisuushäiriöinen vanhempi laiminlyö ja sairastuttaa omat lapsensa. Huostaanotto on yhteiskunnan viimesijainen yritys pelastaa ja auttaa näitä lapsia. Haastavaa viranomaistyötä. Kukaan sossu ei halua sijoittaa lasta pois kotoaan - joskus ei vaan ole muuta mahdollisuutta.

Itse en ole koskaan katunut tekemääni huostaanottoa "turhana" - mutta usein olen katunut, että olisi pitänyt ottaa huostaan jo aiemmin.

Lue tuo kirjoitus 233. Joku hänetkin on halunnut sijoittaa pois kotoa. Oma ystäväni on vastaavassa tapauksessa siirretty vain kotiin etäopiskeluun, kokeet kävi tekemässä koululla. Ei alkanut viiltelemään eikä tarvinnut lääkitystä. Tuossa on ammuttu tykillä kärpästä. Mikä siinäkin on, että vaikka Suomessa ei ole koulupakkoa, se ei sossuille kuitenkaan usein kelpaa että opiskelee kotona. Edes yläkouluikäisenä.

MiessossuHki kirjoitti:

Tässä maassa todella moni päihde-, mielenterveysongelmainen ja persoonallisuushäiriöinen vanhempi laiminlyö ja sairastuttaa omat lapsensa. Huostaanotto on yhteiskunnan viimesijainen yritys pelastaa ja auttaa näitä lapsia. Haastavaa viranomaistyötä. Kukaan sossu ei halua sijoittaa lasta pois kotoaan - joskus ei vaan ole muuta mahdollisuutta.

Itse en ole koskaan katunut tekemääni huostaanottoa "turhana" - mutta usein olen katunut, että olisi pitänyt ottaa huostaan jo aiemmin.

Huvittava tuo nimimerkkisi. Tuoko se mielestäsi lisää uskottavuutta että olet mies? Arvaa uudelleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on bisnes. Siksi lapsia sijoitetaan. Ja siksi sijoitusmäärät kasvavat.

Tule työskentelemään viikoksi lastensuojelun yksikköön. Kun koet sen itse, miten lapset viiltelevät itseään niin, että päätyvät tikattavaksi, puhuvat harva se päivä siitä, että haluavat pois (siis eivät halua elää), ovat väkivaltaisia itseään ja muita kohtaan, saavat psykoottisia kauhukohtauksia, dissosioivat, vetävät lääkkeitä, hakkaavat kätensä tohjoksi jne. niin tajuat sen, että nämä lapset olisi pitänyt huostaanottaa jo aikapäiviä sitten.

Ja voin kertoa, että itsetuhoisuus ei johdu sijoituksesta, vaan traumataustasta ja lapsuuden kiintymyssuhdehäiriöistä yhdistettynä vakaviin mt-häiriöihin. Johtuen edelleen lapsuudesta ja vanhemmista.

Joillakin näin, mutta voin itse kertoa, että aloin viiltelemään ja vahingoittamaan itseäni vasta laitoksessa. Jouduin sinne, koska olin masentunut koulukiusattu (koko luokan toimesta), joten lintsasin koulusta, en kuitenkaan ollut itsetuhoinen. Surua oli sisällä paljon, joten muiden onnettomien lasten seura ja vaikutteet ajoivat sitten minutkin itsensävahingoittamisen kierteeseen, kun en tiennyt miten muuten helpottaa oloani ja kaikki ympärilläni tekivät samoin ja puhuivat siitä yhtenään. Kenelle herkässä mielentilassa olevalle nuorelle tekee hyvää nähdä, kun kesken aamupalan ystävä kannetaan omasta huoneestaan ulos paareissa kädet aivan veressä? Sitä alkaa itsekin toivoa, että pääsisi vain pois, ihan kaikesta. 

Laitos ainoastaan pahensi elämääni, sieltä käsin minulle määrättiin lääkkeitä, jotka pistivät pään ihan sekaisin ja tekivät minusta aggressiivisen (ja niitähän ei saa lopettaa), siellä revittiin auki haavat traumaattisista tapahtumista elämässäni ja jätettiin sen jälkeen yksin ilman kunnollista keskusteluapua, tukea, lohdutusta, yhtään mitään. Eräs ohjaajista katseli lasikopissaan pornoa iltavuorossa, olipa siinä turvallinen olo moisen henkilön valvottavana kun itselläkin taustalla seksuaalinen hyväksikäyttö. Parastahan oli, että minun piti mennä sinne vain kuukauden jaksolle, jotta saisin tämän jälkeen paikan sairaalakoulusta jossa voisin suorittaa yläasteen loppuun. Se kuukausi venyi sitten melkein vuodeksi, vaikka en tehnyt alussa minkäänlaisia rikkeitä enkä satuttanut itseäni. Lopulta minut potkittiin pihalle kun tuli uusia asiakkaita, olin siinä vaiheessa paljon huonommassa kunnossa henkisesti ja fyysisesti kuin sinne joutuessani. 

Se vajaa vuosi rikkoi minua niin paljon, että jälkiä korjasin vuosia (ja osittain edelleen) ja olin monta kertaa kotilomallakin vähällä päättää elämäni. Olen pahoillani, etteivät vanhempani voineet vain ottaa minua kotiopetukseen viimeiseksi peruskouluvuodeksi, tai ettei kokeiltu edes koulun vaihtoa. Vanhemmilleni olen antanut tilanteen anteeksi, mutta yhteiskunnalle ja Suomen sosiaalitoimelle en ikinä. 

Se on väärin että aina lapsen ongelmiin haetaan suurennuslasilla syitä vanhemmista. 

Ja tämä sama asenne kohdistuu myös jopa adoptiovanhempiin, joiden lapsella ne ongelmat yleensä johtuu ihan muusta. Ja joiden lasten varhaisiin vaiheisiin adoptiovanhemmat ei ole mitenkään kyenneet vaikuttamaan ja josta ensin pitää käydä vuoden neuvonta. Sitten kuitenkin heitä kohdellaan kuin  muitakin.

Adoptiolapselle varmaan tosiaan tekee tosi hyvää yksi hylkäämiskokemus lisää. Tai montako niitä tulee, kun se ensimmäinen sijoituspaikka ei koskaan ole pysyvä, vaan tulee pitkä liuta perhekoteja.