Lue keskustelun säännöt.
Kansalaisaloite - Lastensuojelun mielivaltainen oikeus lapsiimme korjattava.
08.10.2020 |
Mainiota, että ihmiset ovat ehkä viimein aktivoituneet ja heränneet ongelman ratkaisemiseen.
Keskustelua aiheesta.
Kommentit (943)
Käykää kaikki allekirjoittamassa. Se mielivalta saattaa osua omallekin kohdalle, vaikka ei uskoisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lastensuojelussa on muutamia ongelmia. Ensinnäkin se on paha ongelma, että vakavasti sairas lapsi pitää ottaa huostaan, että hänelle järjestyy hoitoa. Miksi? Pari viikkoa sitten oli iltapäivälehdessä juttu eräästä teini-ikäisestä väsymysoireyhtymää sairastavasta nuoresta, joka otettiin huostaan. Oireyhtymä on haastava hoitaa, mutta lastensuojelulla oli oma näkemys hoidosta, jonka perusteella nuori ei sitten saanut hoitoa ollenkaan. Eli oireyhtymän olemassa oloon ei uskottu. Toiseksi yksityisen lääkärin lausunnot eivät lähtökohtaisesti kelpaa. Miksi? Vaikka kyseessä olisi alansa huippu erikoislääkäri, niin lastensuojelu pyyhkii pöytää näillä lausunnoilla ja asettaa etusijalle vaikkapa pienen terveyskeskuksen yleislääkärin lausunnon. Kolmannekseen, lastensuojelun työntekijät eivät ole herkistyneet lapselle samalla tavalla kuin omat vanhemmat. Tämä näkyy oikein hyvin Baltzar-keississä, jossa Baltzarille syötettiin lastensuojeluun päätyneitä nuoria tyttöjä heidän pahoinvoinnistaan huolimatta. Ja lastensuojelussa ei huomattu mitään, vaikka tyttöjä käytettiin raa'asti hyväksi. Vanhemmat huomasivat ja yrittivät estää, mutta minkäs voit, jos lapsi on huostassa. Neljänneksi, lastensuojelun laitoshoito on yksityistä bisnestä, jonka tavoitteena on saada lisää asiakkaita ja pitää ne asiakkaat itsellään. Muutama vuosi sitten oli rikosjuttu äidistä, jonka lapset olivat aivan oikein oikeusprosessin aikana huostassa. Mutta kun äiti todettiin syyttömäksi, niin saiko hän lapset itselleen? Ei saanut. Raha puhuu - ja erittäin rumasti.
Siis mitä? Huostaanotettuja lapsia annettu Baltzarin hyväksikäytettäväksi?
Vierailija kirjoitti:
Lastensuojelussa on muutamia ongelmia. Ensinnäkin se on paha ongelma, että vakavasti sairas lapsi pitää ottaa huostaan, että hänelle järjestyy hoitoa. Miksi? Pari viikkoa sitten oli iltapäivälehdessä juttu eräästä teini-ikäisestä väsymysoireyhtymää sairastavasta nuoresta, joka otettiin huostaan. Oireyhtymä on haastava hoitaa, mutta lastensuojelulla oli oma näkemys hoidosta, jonka perusteella nuori ei sitten saanut hoitoa ollenkaan. Eli oireyhtymän olemassa oloon ei uskottu. Toiseksi yksityisen lääkärin lausunnot eivät lähtökohtaisesti kelpaa. Miksi? Vaikka kyseessä olisi alansa huippu erikoislääkäri, niin lastensuojelu pyyhkii pöytää näillä lausunnoilla ja asettaa etusijalle vaikkapa pienen terveyskeskuksen yleislääkärin lausunnon. Kolmannekseen, lastensuojelun työntekijät eivät ole herkistyneet lapselle samalla tavalla kuin omat vanhemmat. Tämä näkyy oikein hyvin Baltzar-keississä, jossa Baltzarille syötettiin lastensuojeluun päätyneitä nuoria tyttöjä heidän pahoinvoinnistaan huolimatta. Ja lastensuojelussa ei huomattu mitään, vaikka tyttöjä käytettiin raa'asti hyväksi. Vanhemmat huomasivat ja yrittivät estää, mutta minkäs voit, jos lapsi on huostassa. Neljänneksi, lastensuojelun laitoshoito on yksityistä bisnestä, jonka tavoitteena on saada lisää asiakkaita ja pitää ne asiakkaat itsellään. Muutama vuosi sitten oli rikosjuttu äidistä, jonka lapset olivat aivan oikein oikeusprosessin aikana huostassa. Mutta kun äiti todettiin syyttömäksi, niin saiko hän lapset itselleen? Ei saanut. Raha puhuu - ja erittäin rumasti.
Laitos ei päätä huostaanottoja. Sijoituspaikkoja ei edes riitä kaikille, ei niihin tarvitse asiakkaita haalia.
Vierailija kirjoitti:
Käykää kaikki allekirjoittamassa. Se mielivalta saattaa osua omallekin kohdalle, vaikka ei uskoisi.
Sori nyt vaan, mutta tuollaisten adressien allekirjoittaminen ei auta yhtään mitään. Ketään ei kiinnosta ennen kuin ongelma NÄKYY ja kunnolla. Tarvitaan massiivisia, mielellään äänekkäitä mielenosoituksia. Tarvitaan muutama keissi, jossa vanhemmat "kidnappaavat" lapsensa laitoksesta/sijaisperheestä turvaan ulkomaille ja hakevat virallista turvaa uudesta maasta. Vanhempien täytyy ottaa oikeus omiin käsiinsä, jotta tulee muutos. Suomalaiset nyt vaan on liian nynnyjä kynnysmattoja. Luuletteko, että tällainen lastenryövääminen onnistuisi jossain Venäjällä, Meksikossa tai Irakissa? Joo ei! Mutta kun ei Suomessa enää ole edes miehiä, jotka suojelisi perheitänsä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei joudu huostaanoton asiakkaaksi jos vanhemmat eivät ole paskoja.
Joutuu muuten. Siskoni huostaanotettiin rankan koulukiusaamisen vuoksi. Ei enää suostunut menemään kouluun, vanhempani olivat kädettömiä asian suhteen kun koulu kiisti rääkkäyksen olemassa olon. Eivät voineet raahata väkivalloin huutavaa siskoani kouluun. Olivatko minusta paskat vanhemmat ? Eivät, vaan lastaan rakastavat.
Siskosi ei ollut koulukiusaamisen vuoksi huostassa vaan yksinkertaisesti siksi, että vanhemmillasi ei ollut vanhemmuuden taidot sitä luokkaa, että olisivat saaneet siskosi koulunkäynnin hoitumaan. Näitä kädettömiä vanhempia on paljon. Valitettavasti meillä ei yhteiskunta voi katsoa sitä, että lapselta jää peruskoulu käymättä vain sen vuoksi, että vanhempi ei kyekene tekemään sen eteen mitään. Sitä en sano etteikö vanhemmilla välillä olisi todella vaikeita tilanteita edessään koulupudokaslastensa kanssa, mutta valitettavasti tässä maassa peruskoulun loppuun saaminen on erityisessä suojelussa.
Voi ystävä kallis. Pitäisi ihan ensin saada tietoon MIKSI vanhempi ei kykene! Ei löydy välttämättä syytä sijoitukselle vaan avuntarpeelle. Kuten ylikuormitetun tai fyysisesti sairaan vanhemman auttaminen sillä konstin, mitä keskusteluissa tulee esille. Jos pieni apu kotiin tai vähän isompikin hetkellinen apu, auttaa niin se tulisi pyrkiä toteuttamaan eikä ajatella, ettei tässä nyt muuta ole kun sijoittaminen vaihtoehtona ja jätetään vanhempi asian/ongelman kanssa yksin ja pahimmassa tapauksessa ongelma kertaantuu pienempien sisarusten kohdalla.
Eli itse ongelmaan tulisi kiinnittää huomio ja pohtia voiko siinä tukea ja jos voi niin se keino tulee lain mukaan kokeilla ja tarjota ensin ennen kuin ryhdytään sijoittelemaan.
Nykyään sijoitus on ainoa ja ensimmäinen ”apu” mitä voit saada.
Jollekin vanhemmalle sekin on ok (jos avun saisi ajoissa niin vähenisi niidenkin vanhempien määrä oleellisesti kun ei olisi kaikki voimat käytettynä kun aletaan kartoittamaan) kun ei muuta tule, mutta missä on lapsen etu?
Kummastuttaa vaan miten se laki kierretään niin, että tämä on nykyään aivan sallittu keino?
Ainiin, eihän sosiaalityöntekijää voi haastaa oikeuteen. Voi tehdä vain turhanpäiväisen muistutuksen. Lakimiehillekin ei ole aikaa kun tapauksia on niin järjettömän paljon.
Monelta sijoitukselta voisi välttyä matalan kynnyksen täsmäavulla. Kyllä siinä näkee aika pian ketkä sen hyödyntää ja ketkä eivät. Erikseen toki tilanteet joissa lapsi on välittömässä vaarassa tai fyysinen koskemattomuus uhattuna tai henkisen väkivallan uhri.Niin ja itse olen apua pyytänyt, jäänyt saamatta ja todettu ettei ole lastensuojelullista tarvetta, mutta SILTI minullekin tarjottiin lasten sijoittamisen mahdollisuutta, jotta pääsisin saamaan omaa aikaa.
Olen päättänyt lähteä ajamaan tätä asiaa perheiden puolesta.Sijoitus ei koskaan ole ainoa ja ensimmäinen toimi. Aina yritetään ensin muuta ja tätä yritystä tarjotaan usein aivan liian kauan. Tämän tiedän ja olen monta kertaa nähnyt.
No höpsön pöpsön taas. Huostaanotto on usein ihan ensimmäinen "tuki". Johan lapsia lähtee kiireellisen sijoituksen kautta huostaan harva sen päivä ennen kuin vanhemmat ehtii lasua sanoa, eikä perhe ole koskaan lastensuojelun kanssa ollut minkäänlaisissa tekemisissä.
Kiireellinen sijoitus tehdään vain, jos lapsi tai nuori ovat suorastaan hengenvaarassa.
Meillä tehtiin kiireellinen sijoitus nuoren omien valheiden perusteella, taustalla voimakas murrosikä ja nepsyoireet. Lastensuojelutarve kumottiin ensimmäisen tapaamisen jälkeen ja sitten tehtiin lasun kanssa pitkään yhteistyötä ensin sen eteen, että lapsi hyväksyi kotiinpaluun ja sitten hänen nepsyongelmiensa ratkaisemiseksi. Nykyään on fiksu parikymppinen ja välit kotiin kunnossa. Kiireellinen sijoitus tuli kuitenkin aikanaan täysin puskista ja lapsi ei ollut eikä koskaan ollut ollut missään vaarassa kotonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei joudu huostaanoton asiakkaaksi jos vanhemmat eivät ole paskoja.
Joutuu muuten. Siskoni huostaanotettiin rankan koulukiusaamisen vuoksi. Ei enää suostunut menemään kouluun, vanhempani olivat kädettömiä asian suhteen kun koulu kiisti rääkkäyksen olemassa olon. Eivät voineet raahata väkivalloin huutavaa siskoani kouluun. Olivatko minusta paskat vanhemmat ? Eivät, vaan lastaan rakastavat.
Siskosi ei ollut koulukiusaamisen vuoksi huostassa vaan yksinkertaisesti siksi, että vanhemmillasi ei ollut vanhemmuuden taidot sitä luokkaa, että olisivat saaneet siskosi koulunkäynnin hoitumaan. Näitä kädettömiä vanhempia on paljon. Valitettavasti meillä ei yhteiskunta voi katsoa sitä, että lapselta jää peruskoulu käymättä vain sen vuoksi, että vanhempi ei kyekene tekemään sen eteen mitään. Sitä en sano etteikö vanhemmilla välillä olisi todella vaikeita tilanteita edessään koulupudokaslastensa kanssa, mutta valitettavasti tässä maassa peruskoulun loppuun saaminen on erityisessä suojelussa.
Voi ystävä kallis. Pitäisi ihan ensin saada tietoon MIKSI vanhempi ei kykene! Ei löydy välttämättä syytä sijoitukselle vaan avuntarpeelle. Kuten ylikuormitetun tai fyysisesti sairaan vanhemman auttaminen sillä konstin, mitä keskusteluissa tulee esille. Jos pieni apu kotiin tai vähän isompikin hetkellinen apu, auttaa niin se tulisi pyrkiä toteuttamaan eikä ajatella, ettei tässä nyt muuta ole kun sijoittaminen vaihtoehtona ja jätetään vanhempi asian/ongelman kanssa yksin ja pahimmassa tapauksessa ongelma kertaantuu pienempien sisarusten kohdalla.
Eli itse ongelmaan tulisi kiinnittää huomio ja pohtia voiko siinä tukea ja jos voi niin se keino tulee lain mukaan kokeilla ja tarjota ensin ennen kuin ryhdytään sijoittelemaan.
Nykyään sijoitus on ainoa ja ensimmäinen ”apu” mitä voit saada.
Jollekin vanhemmalle sekin on ok (jos avun saisi ajoissa niin vähenisi niidenkin vanhempien määrä oleellisesti kun ei olisi kaikki voimat käytettynä kun aletaan kartoittamaan) kun ei muuta tule, mutta missä on lapsen etu?
Kummastuttaa vaan miten se laki kierretään niin, että tämä on nykyään aivan sallittu keino?
Ainiin, eihän sosiaalityöntekijää voi haastaa oikeuteen. Voi tehdä vain turhanpäiväisen muistutuksen. Lakimiehillekin ei ole aikaa kun tapauksia on niin järjettömän paljon.
Monelta sijoitukselta voisi välttyä matalan kynnyksen täsmäavulla. Kyllä siinä näkee aika pian ketkä sen hyödyntää ja ketkä eivät. Erikseen toki tilanteet joissa lapsi on välittömässä vaarassa tai fyysinen koskemattomuus uhattuna tai henkisen väkivallan uhri.Niin ja itse olen apua pyytänyt, jäänyt saamatta ja todettu ettei ole lastensuojelullista tarvetta, mutta SILTI minullekin tarjottiin lasten sijoittamisen mahdollisuutta, jotta pääsisin saamaan omaa aikaa.
Olen päättänyt lähteä ajamaan tätä asiaa perheiden puolesta.Sijoitus ei koskaan ole ainoa ja ensimmäinen toimi. Aina yritetään ensin muuta ja tätä yritystä tarjotaan usein aivan liian kauan. Tämän tiedän ja olen monta kertaa nähnyt.
No höpsön pöpsön taas. Huostaanotto on usein ihan ensimmäinen "tuki". Johan lapsia lähtee kiireellisen sijoituksen kautta huostaan harva sen päivä ennen kuin vanhemmat ehtii lasua sanoa, eikä perhe ole koskaan lastensuojelun kanssa ollut minkäänlaisissa tekemisissä.
Kiireellinen sijoitus tehdään vain, jos lapsi tai nuori ovat suorastaan hengenvaarassa.
Meillä tehtiin kiireellinen sijoitus nuoren omien valheiden perusteella, taustalla voimakas murrosikä ja nepsyoireet. Lastensuojelutarve kumottiin ensimmäisen tapaamisen jälkeen ja sitten tehtiin lasun kanssa pitkään yhteistyötä ensin sen eteen, että lapsi hyväksyi kotiinpaluun ja sitten hänen nepsyongelmiensa ratkaisemiseksi. Nykyään on fiksu parikymppinen ja välit kotiin kunnossa. Kiireellinen sijoitus tuli kuitenkin aikanaan täysin puskista ja lapsi ei ollut eikä koskaan ollut ollut missään vaarassa kotonaan.
Mitä nuori valehteli? On varmasti ollut perheellenne todella traumaattinen kokemus, olen pahoillani siitä. "Onneksi" kuitenkin lapsi oli jo teini - vielä kamalampaa on kun pikkulapsia otetaan huostaan syyttä, eivätkä saa elää lapsuuttansa kotona. Siis yhtään vähättelemättä kamalaa kokemustanne.
Itse jouduimme lastensuojelun mielivallan uhreiksi, kun 4-vuotias lapsemme oli väitetysti puhunut jotain pippelijuttuja päiväkodissa. Sehän kun on ilmeisesti 4-vuotiaille aivan ennenkuulumattoman epätyypillistä käytöstä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei joudu huostaanoton asiakkaaksi jos vanhemmat eivät ole paskoja.
Joutuu muuten. Siskoni huostaanotettiin rankan koulukiusaamisen vuoksi. Ei enää suostunut menemään kouluun, vanhempani olivat kädettömiä asian suhteen kun koulu kiisti rääkkäyksen olemassa olon. Eivät voineet raahata väkivalloin huutavaa siskoani kouluun. Olivatko minusta paskat vanhemmat ? Eivät, vaan lastaan rakastavat.
Siskosi ei ollut koulukiusaamisen vuoksi huostassa vaan yksinkertaisesti siksi, että vanhemmillasi ei ollut vanhemmuuden taidot sitä luokkaa, että olisivat saaneet siskosi koulunkäynnin hoitumaan. Näitä kädettömiä vanhempia on paljon. Valitettavasti meillä ei yhteiskunta voi katsoa sitä, että lapselta jää peruskoulu käymättä vain sen vuoksi, että vanhempi ei kyekene tekemään sen eteen mitään. Sitä en sano etteikö vanhemmilla välillä olisi todella vaikeita tilanteita edessään koulupudokaslastensa kanssa, mutta valitettavasti tässä maassa peruskoulun loppuun saaminen on erityisessä suojelussa.
Voi ystävä kallis. Pitäisi ihan ensin saada tietoon MIKSI vanhempi ei kykene! Ei löydy välttämättä syytä sijoitukselle vaan avuntarpeelle. Kuten ylikuormitetun tai fyysisesti sairaan vanhemman auttaminen sillä konstin, mitä keskusteluissa tulee esille. Jos pieni apu kotiin tai vähän isompikin hetkellinen apu, auttaa niin se tulisi pyrkiä toteuttamaan eikä ajatella, ettei tässä nyt muuta ole kun sijoittaminen vaihtoehtona ja jätetään vanhempi asian/ongelman kanssa yksin ja pahimmassa tapauksessa ongelma kertaantuu pienempien sisarusten kohdalla.
Eli itse ongelmaan tulisi kiinnittää huomio ja pohtia voiko siinä tukea ja jos voi niin se keino tulee lain mukaan kokeilla ja tarjota ensin ennen kuin ryhdytään sijoittelemaan.
Nykyään sijoitus on ainoa ja ensimmäinen ”apu” mitä voit saada.
Jollekin vanhemmalle sekin on ok (jos avun saisi ajoissa niin vähenisi niidenkin vanhempien määrä oleellisesti kun ei olisi kaikki voimat käytettynä kun aletaan kartoittamaan) kun ei muuta tule, mutta missä on lapsen etu?
Kummastuttaa vaan miten se laki kierretään niin, että tämä on nykyään aivan sallittu keino?
Ainiin, eihän sosiaalityöntekijää voi haastaa oikeuteen. Voi tehdä vain turhanpäiväisen muistutuksen. Lakimiehillekin ei ole aikaa kun tapauksia on niin järjettömän paljon.
Monelta sijoitukselta voisi välttyä matalan kynnyksen täsmäavulla. Kyllä siinä näkee aika pian ketkä sen hyödyntää ja ketkä eivät. Erikseen toki tilanteet joissa lapsi on välittömässä vaarassa tai fyysinen koskemattomuus uhattuna tai henkisen väkivallan uhri.Niin ja itse olen apua pyytänyt, jäänyt saamatta ja todettu ettei ole lastensuojelullista tarvetta, mutta SILTI minullekin tarjottiin lasten sijoittamisen mahdollisuutta, jotta pääsisin saamaan omaa aikaa.
Olen päättänyt lähteä ajamaan tätä asiaa perheiden puolesta.Sijoitus ei koskaan ole ainoa ja ensimmäinen toimi. Aina yritetään ensin muuta ja tätä yritystä tarjotaan usein aivan liian kauan. Tämän tiedän ja olen monta kertaa nähnyt.
No höpsön pöpsön taas. Huostaanotto on usein ihan ensimmäinen "tuki". Johan lapsia lähtee kiireellisen sijoituksen kautta huostaan harva sen päivä ennen kuin vanhemmat ehtii lasua sanoa, eikä perhe ole koskaan lastensuojelun kanssa ollut minkäänlaisissa tekemisissä.
Kiireellinen sijoitus tehdään vain, jos lapsi tai nuori ovat suorastaan hengenvaarassa.
Meillä tehtiin kiireellinen sijoitus nuoren omien valheiden perusteella, taustalla voimakas murrosikä ja nepsyoireet. Lastensuojelutarve kumottiin ensimmäisen tapaamisen jälkeen ja sitten tehtiin lasun kanssa pitkään yhteistyötä ensin sen eteen, että lapsi hyväksyi kotiinpaluun ja sitten hänen nepsyongelmiensa ratkaisemiseksi. Nykyään on fiksu parikymppinen ja välit kotiin kunnossa. Kiireellinen sijoitus tuli kuitenkin aikanaan täysin puskista ja lapsi ei ollut eikä koskaan ollut ollut missään vaarassa kotonaan.
Entäs jos nuori olisikin puhunut totta? Olisiko pitänyt jättää asia sikseen, kun ainahan on mahdollisuus ettei asia olekkaan niin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei joudu huostaanoton asiakkaaksi jos vanhemmat eivät ole paskoja.
Joutuu muuten. Siskoni huostaanotettiin rankan koulukiusaamisen vuoksi. Ei enää suostunut menemään kouluun, vanhempani olivat kädettömiä asian suhteen kun koulu kiisti rääkkäyksen olemassa olon. Eivät voineet raahata väkivalloin huutavaa siskoani kouluun. Olivatko minusta paskat vanhemmat ? Eivät, vaan lastaan rakastavat.
Siskosi ei ollut koulukiusaamisen vuoksi huostassa vaan yksinkertaisesti siksi, että vanhemmillasi ei ollut vanhemmuuden taidot sitä luokkaa, että olisivat saaneet siskosi koulunkäynnin hoitumaan. Näitä kädettömiä vanhempia on paljon. Valitettavasti meillä ei yhteiskunta voi katsoa sitä, että lapselta jää peruskoulu käymättä vain sen vuoksi, että vanhempi ei kyekene tekemään sen eteen mitään. Sitä en sano etteikö vanhemmilla välillä olisi todella vaikeita tilanteita edessään koulupudokaslastensa kanssa, mutta valitettavasti tässä maassa peruskoulun loppuun saaminen on erityisessä suojelussa.
Voi ystävä kallis. Pitäisi ihan ensin saada tietoon MIKSI vanhempi ei kykene! Ei löydy välttämättä syytä sijoitukselle vaan avuntarpeelle. Kuten ylikuormitetun tai fyysisesti sairaan vanhemman auttaminen sillä konstin, mitä keskusteluissa tulee esille. Jos pieni apu kotiin tai vähän isompikin hetkellinen apu, auttaa niin se tulisi pyrkiä toteuttamaan eikä ajatella, ettei tässä nyt muuta ole kun sijoittaminen vaihtoehtona ja jätetään vanhempi asian/ongelman kanssa yksin ja pahimmassa tapauksessa ongelma kertaantuu pienempien sisarusten kohdalla.
Eli itse ongelmaan tulisi kiinnittää huomio ja pohtia voiko siinä tukea ja jos voi niin se keino tulee lain mukaan kokeilla ja tarjota ensin ennen kuin ryhdytään sijoittelemaan.
Nykyään sijoitus on ainoa ja ensimmäinen ”apu” mitä voit saada.
Jollekin vanhemmalle sekin on ok (jos avun saisi ajoissa niin vähenisi niidenkin vanhempien määrä oleellisesti kun ei olisi kaikki voimat käytettynä kun aletaan kartoittamaan) kun ei muuta tule, mutta missä on lapsen etu?
Kummastuttaa vaan miten se laki kierretään niin, että tämä on nykyään aivan sallittu keino?
Ainiin, eihän sosiaalityöntekijää voi haastaa oikeuteen. Voi tehdä vain turhanpäiväisen muistutuksen. Lakimiehillekin ei ole aikaa kun tapauksia on niin järjettömän paljon.
Monelta sijoitukselta voisi välttyä matalan kynnyksen täsmäavulla. Kyllä siinä näkee aika pian ketkä sen hyödyntää ja ketkä eivät. Erikseen toki tilanteet joissa lapsi on välittömässä vaarassa tai fyysinen koskemattomuus uhattuna tai henkisen väkivallan uhri.Niin ja itse olen apua pyytänyt, jäänyt saamatta ja todettu ettei ole lastensuojelullista tarvetta, mutta SILTI minullekin tarjottiin lasten sijoittamisen mahdollisuutta, jotta pääsisin saamaan omaa aikaa.
Olen päättänyt lähteä ajamaan tätä asiaa perheiden puolesta.Sijoitus ei koskaan ole ainoa ja ensimmäinen toimi. Aina yritetään ensin muuta ja tätä yritystä tarjotaan usein aivan liian kauan. Tämän tiedän ja olen monta kertaa nähnyt.
No höpsön pöpsön taas. Huostaanotto on usein ihan ensimmäinen "tuki". Johan lapsia lähtee kiireellisen sijoituksen kautta huostaan harva sen päivä ennen kuin vanhemmat ehtii lasua sanoa, eikä perhe ole koskaan lastensuojelun kanssa ollut minkäänlaisissa tekemisissä.
Kiireellinen sijoitus tehdään vain, jos lapsi tai nuori ovat suorastaan hengenvaarassa.
Meillä tehtiin kiireellinen sijoitus nuoren omien valheiden perusteella, taustalla voimakas murrosikä ja nepsyoireet. Lastensuojelutarve kumottiin ensimmäisen tapaamisen jälkeen ja sitten tehtiin lasun kanssa pitkään yhteistyötä ensin sen eteen, että lapsi hyväksyi kotiinpaluun ja sitten hänen nepsyongelmiensa ratkaisemiseksi. Nykyään on fiksu parikymppinen ja välit kotiin kunnossa. Kiireellinen sijoitus tuli kuitenkin aikanaan täysin puskista ja lapsi ei ollut eikä koskaan ollut ollut missään vaarassa kotonaan.
Mitä nuori valehteli? On varmasti ollut perheellenne todella traumaattinen kokemus, olen pahoillani siitä. "Onneksi" kuitenkin lapsi oli jo teini - vielä kamalampaa on kun pikkulapsia otetaan huostaan syyttä, eivätkä saa elää lapsuuttansa kotona. Siis yhtään vähättelemättä kamalaa kokemustanne.
Itse jouduimme lastensuojelun mielivallan uhreiksi, kun 4-vuotias lapsemme oli väitetysti puhunut jotain pippelijuttuja päiväkodissa. Sehän kun on ilmeisesti 4-vuotiaille aivan ennenkuulumattoman epätyypillistä käytöstä...
Onko se mielivaltaa, että yritetään auttaa lapsia? Lapsia hyväksikäytetään ja hyvin herkästi täytyy reagoida, jos lapsi siihen viittaavaa kertoo. Ei sosiaalityöntekijä voi tietää totuutta ellei asioita selvitetä perusteellisesti.
En allekirjoita. En ole tietoinen ainoastakaan tapauksesta jossa olisi väärin perustein toimittu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei joudu huostaanoton asiakkaaksi jos vanhemmat eivät ole paskoja.
Joutuu muuten. Siskoni huostaanotettiin rankan koulukiusaamisen vuoksi. Ei enää suostunut menemään kouluun, vanhempani olivat kädettömiä asian suhteen kun koulu kiisti rääkkäyksen olemassa olon. Eivät voineet raahata väkivalloin huutavaa siskoani kouluun. Olivatko minusta paskat vanhemmat ? Eivät, vaan lastaan rakastavat.
Siskosi ei ollut koulukiusaamisen vuoksi huostassa vaan yksinkertaisesti siksi, että vanhemmillasi ei ollut vanhemmuuden taidot sitä luokkaa, että olisivat saaneet siskosi koulunkäynnin hoitumaan. Näitä kädettömiä vanhempia on paljon. Valitettavasti meillä ei yhteiskunta voi katsoa sitä, että lapselta jää peruskoulu käymättä vain sen vuoksi, että vanhempi ei kyekene tekemään sen eteen mitään. Sitä en sano etteikö vanhemmilla välillä olisi todella vaikeita tilanteita edessään koulupudokaslastensa kanssa, mutta valitettavasti tässä maassa peruskoulun loppuun saaminen on erityisessä suojelussa.
Voi ystävä kallis. Pitäisi ihan ensin saada tietoon MIKSI vanhempi ei kykene! Ei löydy välttämättä syytä sijoitukselle vaan avuntarpeelle. Kuten ylikuormitetun tai fyysisesti sairaan vanhemman auttaminen sillä konstin, mitä keskusteluissa tulee esille. Jos pieni apu kotiin tai vähän isompikin hetkellinen apu, auttaa niin se tulisi pyrkiä toteuttamaan eikä ajatella, ettei tässä nyt muuta ole kun sijoittaminen vaihtoehtona ja jätetään vanhempi asian/ongelman kanssa yksin ja pahimmassa tapauksessa ongelma kertaantuu pienempien sisarusten kohdalla.
Eli itse ongelmaan tulisi kiinnittää huomio ja pohtia voiko siinä tukea ja jos voi niin se keino tulee lain mukaan kokeilla ja tarjota ensin ennen kuin ryhdytään sijoittelemaan.
Nykyään sijoitus on ainoa ja ensimmäinen ”apu” mitä voit saada.
Jollekin vanhemmalle sekin on ok (jos avun saisi ajoissa niin vähenisi niidenkin vanhempien määrä oleellisesti kun ei olisi kaikki voimat käytettynä kun aletaan kartoittamaan) kun ei muuta tule, mutta missä on lapsen etu?
Kummastuttaa vaan miten se laki kierretään niin, että tämä on nykyään aivan sallittu keino?
Ainiin, eihän sosiaalityöntekijää voi haastaa oikeuteen. Voi tehdä vain turhanpäiväisen muistutuksen. Lakimiehillekin ei ole aikaa kun tapauksia on niin järjettömän paljon.
Monelta sijoitukselta voisi välttyä matalan kynnyksen täsmäavulla. Kyllä siinä näkee aika pian ketkä sen hyödyntää ja ketkä eivät. Erikseen toki tilanteet joissa lapsi on välittömässä vaarassa tai fyysinen koskemattomuus uhattuna tai henkisen väkivallan uhri.Niin ja itse olen apua pyytänyt, jäänyt saamatta ja todettu ettei ole lastensuojelullista tarvetta, mutta SILTI minullekin tarjottiin lasten sijoittamisen mahdollisuutta, jotta pääsisin saamaan omaa aikaa.
Olen päättänyt lähteä ajamaan tätä asiaa perheiden puolesta.Sijoitus ei koskaan ole ainoa ja ensimmäinen toimi. Aina yritetään ensin muuta ja tätä yritystä tarjotaan usein aivan liian kauan. Tämän tiedän ja olen monta kertaa nähnyt.
No höpsön pöpsön taas. Huostaanotto on usein ihan ensimmäinen "tuki". Johan lapsia lähtee kiireellisen sijoituksen kautta huostaan harva sen päivä ennen kuin vanhemmat ehtii lasua sanoa, eikä perhe ole koskaan lastensuojelun kanssa ollut minkäänlaisissa tekemisissä.
Kiireellinen sijoitus tehdään vain, jos lapsi tai nuori ovat suorastaan hengenvaarassa.
Meillä tehtiin kiireellinen sijoitus nuoren omien valheiden perusteella, taustalla voimakas murrosikä ja nepsyoireet. Lastensuojelutarve kumottiin ensimmäisen tapaamisen jälkeen ja sitten tehtiin lasun kanssa pitkään yhteistyötä ensin sen eteen, että lapsi hyväksyi kotiinpaluun ja sitten hänen nepsyongelmiensa ratkaisemiseksi. Nykyään on fiksu parikymppinen ja välit kotiin kunnossa. Kiireellinen sijoitus tuli kuitenkin aikanaan täysin puskista ja lapsi ei ollut eikä koskaan ollut ollut missään vaarassa kotonaan.
Mitä nuori valehteli? On varmasti ollut perheellenne todella traumaattinen kokemus, olen pahoillani siitä. "Onneksi" kuitenkin lapsi oli jo teini - vielä kamalampaa on kun pikkulapsia otetaan huostaan syyttä, eivätkä saa elää lapsuuttansa kotona. Siis yhtään vähättelemättä kamalaa kokemustanne.
Itse jouduimme lastensuojelun mielivallan uhreiksi, kun 4-vuotias lapsemme oli väitetysti puhunut jotain pippelijuttuja päiväkodissa. Sehän kun on ilmeisesti 4-vuotiaille aivan ennenkuulumattoman epätyypillistä käytöstä...Onko se mielivaltaa, että yritetään auttaa lapsia? Lapsia hyväksikäytetään ja hyvin herkästi täytyy reagoida, jos lapsi siihen viittaavaa kertoo. Ei sosiaalityöntekijä voi tietää totuutta ellei asioita selvitetä perusteellisesti.
Asian selvittämisen keinot eivät voi olla sellaisia joilla aiheutetaan lapsille trauma (kiireellinen sijoitus).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei joudu huostaanoton asiakkaaksi jos vanhemmat eivät ole paskoja.
Joutuu muuten. Siskoni huostaanotettiin rankan koulukiusaamisen vuoksi. Ei enää suostunut menemään kouluun, vanhempani olivat kädettömiä asian suhteen kun koulu kiisti rääkkäyksen olemassa olon. Eivät voineet raahata väkivalloin huutavaa siskoani kouluun. Olivatko minusta paskat vanhemmat ? Eivät, vaan lastaan rakastavat.
Siskosi ei ollut koulukiusaamisen vuoksi huostassa vaan yksinkertaisesti siksi, että vanhemmillasi ei ollut vanhemmuuden taidot sitä luokkaa, että olisivat saaneet siskosi koulunkäynnin hoitumaan. Näitä kädettömiä vanhempia on paljon. Valitettavasti meillä ei yhteiskunta voi katsoa sitä, että lapselta jää peruskoulu käymättä vain sen vuoksi, että vanhempi ei kyekene tekemään sen eteen mitään. Sitä en sano etteikö vanhemmilla välillä olisi todella vaikeita tilanteita edessään koulupudokaslastensa kanssa, mutta valitettavasti tässä maassa peruskoulun loppuun saaminen on erityisessä suojelussa.
Voi ystävä kallis. Pitäisi ihan ensin saada tietoon MIKSI vanhempi ei kykene! Ei löydy välttämättä syytä sijoitukselle vaan avuntarpeelle. Kuten ylikuormitetun tai fyysisesti sairaan vanhemman auttaminen sillä konstin, mitä keskusteluissa tulee esille. Jos pieni apu kotiin tai vähän isompikin hetkellinen apu, auttaa niin se tulisi pyrkiä toteuttamaan eikä ajatella, ettei tässä nyt muuta ole kun sijoittaminen vaihtoehtona ja jätetään vanhempi asian/ongelman kanssa yksin ja pahimmassa tapauksessa ongelma kertaantuu pienempien sisarusten kohdalla.
Eli itse ongelmaan tulisi kiinnittää huomio ja pohtia voiko siinä tukea ja jos voi niin se keino tulee lain mukaan kokeilla ja tarjota ensin ennen kuin ryhdytään sijoittelemaan.
Nykyään sijoitus on ainoa ja ensimmäinen ”apu” mitä voit saada.
Jollekin vanhemmalle sekin on ok (jos avun saisi ajoissa niin vähenisi niidenkin vanhempien määrä oleellisesti kun ei olisi kaikki voimat käytettynä kun aletaan kartoittamaan) kun ei muuta tule, mutta missä on lapsen etu?
Kummastuttaa vaan miten se laki kierretään niin, että tämä on nykyään aivan sallittu keino?
Ainiin, eihän sosiaalityöntekijää voi haastaa oikeuteen. Voi tehdä vain turhanpäiväisen muistutuksen. Lakimiehillekin ei ole aikaa kun tapauksia on niin järjettömän paljon.
Monelta sijoitukselta voisi välttyä matalan kynnyksen täsmäavulla. Kyllä siinä näkee aika pian ketkä sen hyödyntää ja ketkä eivät. Erikseen toki tilanteet joissa lapsi on välittömässä vaarassa tai fyysinen koskemattomuus uhattuna tai henkisen väkivallan uhri.Niin ja itse olen apua pyytänyt, jäänyt saamatta ja todettu ettei ole lastensuojelullista tarvetta, mutta SILTI minullekin tarjottiin lasten sijoittamisen mahdollisuutta, jotta pääsisin saamaan omaa aikaa.
Olen päättänyt lähteä ajamaan tätä asiaa perheiden puolesta.Sijoitus ei koskaan ole ainoa ja ensimmäinen toimi. Aina yritetään ensin muuta ja tätä yritystä tarjotaan usein aivan liian kauan. Tämän tiedän ja olen monta kertaa nähnyt.
No höpsön pöpsön taas. Huostaanotto on usein ihan ensimmäinen "tuki". Johan lapsia lähtee kiireellisen sijoituksen kautta huostaan harva sen päivä ennen kuin vanhemmat ehtii lasua sanoa, eikä perhe ole koskaan lastensuojelun kanssa ollut minkäänlaisissa tekemisissä.
Kiireellinen sijoitus tehdään vain, jos lapsi tai nuori ovat suorastaan hengenvaarassa.
Meillä tehtiin kiireellinen sijoitus nuoren omien valheiden perusteella, taustalla voimakas murrosikä ja nepsyoireet. Lastensuojelutarve kumottiin ensimmäisen tapaamisen jälkeen ja sitten tehtiin lasun kanssa pitkään yhteistyötä ensin sen eteen, että lapsi hyväksyi kotiinpaluun ja sitten hänen nepsyongelmiensa ratkaisemiseksi. Nykyään on fiksu parikymppinen ja välit kotiin kunnossa. Kiireellinen sijoitus tuli kuitenkin aikanaan täysin puskista ja lapsi ei ollut eikä koskaan ollut ollut missään vaarassa kotonaan.
Mitä nuori valehteli? On varmasti ollut perheellenne todella traumaattinen kokemus, olen pahoillani siitä. "Onneksi" kuitenkin lapsi oli jo teini - vielä kamalampaa on kun pikkulapsia otetaan huostaan syyttä, eivätkä saa elää lapsuuttansa kotona. Siis yhtään vähättelemättä kamalaa kokemustanne.
Itse jouduimme lastensuojelun mielivallan uhreiksi, kun 4-vuotias lapsemme oli väitetysti puhunut jotain pippelijuttuja päiväkodissa. Sehän kun on ilmeisesti 4-vuotiaille aivan ennenkuulumattoman epätyypillistä käytöstä...
Nuori oli suuttunut, kun ei saanut tahtoaan läpi (matka yksin tapaamaan nettituttuja ulkomailla). Valheet olivat vanhempien mustamaalausta, mm. kodissa käytetyistä rangaistuksista. Ihan totta, että onneksi kyse oli teinistä, lapsen kohdalla olisi ollut varmaan vaikeampi ylipäänsä osoittaa valheita valheiksi. Teini puhui itsensä pussiin kerta toisensa jälkeen ja toisaalta perheen muut lapset kumosivat myös tarinan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei joudu huostaanoton asiakkaaksi jos vanhemmat eivät ole paskoja.
Joutuu muuten. Siskoni huostaanotettiin rankan koulukiusaamisen vuoksi. Ei enää suostunut menemään kouluun, vanhempani olivat kädettömiä asian suhteen kun koulu kiisti rääkkäyksen olemassa olon. Eivät voineet raahata väkivalloin huutavaa siskoani kouluun. Olivatko minusta paskat vanhemmat ? Eivät, vaan lastaan rakastavat.
Siskosi ei ollut koulukiusaamisen vuoksi huostassa vaan yksinkertaisesti siksi, että vanhemmillasi ei ollut vanhemmuuden taidot sitä luokkaa, että olisivat saaneet siskosi koulunkäynnin hoitumaan. Näitä kädettömiä vanhempia on paljon. Valitettavasti meillä ei yhteiskunta voi katsoa sitä, että lapselta jää peruskoulu käymättä vain sen vuoksi, että vanhempi ei kyekene tekemään sen eteen mitään. Sitä en sano etteikö vanhemmilla välillä olisi todella vaikeita tilanteita edessään koulupudokaslastensa kanssa, mutta valitettavasti tässä maassa peruskoulun loppuun saaminen on erityisessä suojelussa.
Voi ystävä kallis. Pitäisi ihan ensin saada tietoon MIKSI vanhempi ei kykene! Ei löydy välttämättä syytä sijoitukselle vaan avuntarpeelle. Kuten ylikuormitetun tai fyysisesti sairaan vanhemman auttaminen sillä konstin, mitä keskusteluissa tulee esille. Jos pieni apu kotiin tai vähän isompikin hetkellinen apu, auttaa niin se tulisi pyrkiä toteuttamaan eikä ajatella, ettei tässä nyt muuta ole kun sijoittaminen vaihtoehtona ja jätetään vanhempi asian/ongelman kanssa yksin ja pahimmassa tapauksessa ongelma kertaantuu pienempien sisarusten kohdalla.
Eli itse ongelmaan tulisi kiinnittää huomio ja pohtia voiko siinä tukea ja jos voi niin se keino tulee lain mukaan kokeilla ja tarjota ensin ennen kuin ryhdytään sijoittelemaan.
Nykyään sijoitus on ainoa ja ensimmäinen ”apu” mitä voit saada.
Jollekin vanhemmalle sekin on ok (jos avun saisi ajoissa niin vähenisi niidenkin vanhempien määrä oleellisesti kun ei olisi kaikki voimat käytettynä kun aletaan kartoittamaan) kun ei muuta tule, mutta missä on lapsen etu?
Kummastuttaa vaan miten se laki kierretään niin, että tämä on nykyään aivan sallittu keino?
Ainiin, eihän sosiaalityöntekijää voi haastaa oikeuteen. Voi tehdä vain turhanpäiväisen muistutuksen. Lakimiehillekin ei ole aikaa kun tapauksia on niin järjettömän paljon.
Monelta sijoitukselta voisi välttyä matalan kynnyksen täsmäavulla. Kyllä siinä näkee aika pian ketkä sen hyödyntää ja ketkä eivät. Erikseen toki tilanteet joissa lapsi on välittömässä vaarassa tai fyysinen koskemattomuus uhattuna tai henkisen väkivallan uhri.Niin ja itse olen apua pyytänyt, jäänyt saamatta ja todettu ettei ole lastensuojelullista tarvetta, mutta SILTI minullekin tarjottiin lasten sijoittamisen mahdollisuutta, jotta pääsisin saamaan omaa aikaa.
Olen päättänyt lähteä ajamaan tätä asiaa perheiden puolesta.Sijoitus ei koskaan ole ainoa ja ensimmäinen toimi. Aina yritetään ensin muuta ja tätä yritystä tarjotaan usein aivan liian kauan. Tämän tiedän ja olen monta kertaa nähnyt.
No höpsön pöpsön taas. Huostaanotto on usein ihan ensimmäinen "tuki". Johan lapsia lähtee kiireellisen sijoituksen kautta huostaan harva sen päivä ennen kuin vanhemmat ehtii lasua sanoa, eikä perhe ole koskaan lastensuojelun kanssa ollut minkäänlaisissa tekemisissä.
Kiireellinen sijoitus tehdään vain, jos lapsi tai nuori ovat suorastaan hengenvaarassa.
Meillä tehtiin kiireellinen sijoitus nuoren omien valheiden perusteella, taustalla voimakas murrosikä ja nepsyoireet. Lastensuojelutarve kumottiin ensimmäisen tapaamisen jälkeen ja sitten tehtiin lasun kanssa pitkään yhteistyötä ensin sen eteen, että lapsi hyväksyi kotiinpaluun ja sitten hänen nepsyongelmiensa ratkaisemiseksi. Nykyään on fiksu parikymppinen ja välit kotiin kunnossa. Kiireellinen sijoitus tuli kuitenkin aikanaan täysin puskista ja lapsi ei ollut eikä koskaan ollut ollut missään vaarassa kotonaan.
Entäs jos nuori olisikin puhunut totta? Olisiko pitänyt jättää asia sikseen, kun ainahan on mahdollisuus ettei asia olekkaan niin?
Toki oli hyvä, että tehtiin kiireellinen sijoitus, vaikka se olikin järkyttävää. Mutta kommentoin ketjun aikaisempaan kommenttiin, että kiireellinen sijoitus tehdään vain, jos lapsi tai nuori ovat suorastaan hengenvaarassa. Näin ei meillä ollut, ei edes vaikka ne nuoren valheet olisivat olleet totta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei joudu huostaanoton asiakkaaksi jos vanhemmat eivät ole paskoja.
Joutuu muuten. Siskoni huostaanotettiin rankan koulukiusaamisen vuoksi. Ei enää suostunut menemään kouluun, vanhempani olivat kädettömiä asian suhteen kun koulu kiisti rääkkäyksen olemassa olon. Eivät voineet raahata väkivalloin huutavaa siskoani kouluun. Olivatko minusta paskat vanhemmat ? Eivät, vaan lastaan rakastavat.
Siskosi ei ollut koulukiusaamisen vuoksi huostassa vaan yksinkertaisesti siksi, että vanhemmillasi ei ollut vanhemmuuden taidot sitä luokkaa, että olisivat saaneet siskosi koulunkäynnin hoitumaan. Näitä kädettömiä vanhempia on paljon. Valitettavasti meillä ei yhteiskunta voi katsoa sitä, että lapselta jää peruskoulu käymättä vain sen vuoksi, että vanhempi ei kyekene tekemään sen eteen mitään. Sitä en sano etteikö vanhemmilla välillä olisi todella vaikeita tilanteita edessään koulupudokaslastensa kanssa, mutta valitettavasti tässä maassa peruskoulun loppuun saaminen on erityisessä suojelussa.
Voi ystävä kallis. Pitäisi ihan ensin saada tietoon MIKSI vanhempi ei kykene! Ei löydy välttämättä syytä sijoitukselle vaan avuntarpeelle. Kuten ylikuormitetun tai fyysisesti sairaan vanhemman auttaminen sillä konstin, mitä keskusteluissa tulee esille. Jos pieni apu kotiin tai vähän isompikin hetkellinen apu, auttaa niin se tulisi pyrkiä toteuttamaan eikä ajatella, ettei tässä nyt muuta ole kun sijoittaminen vaihtoehtona ja jätetään vanhempi asian/ongelman kanssa yksin ja pahimmassa tapauksessa ongelma kertaantuu pienempien sisarusten kohdalla.
Eli itse ongelmaan tulisi kiinnittää huomio ja pohtia voiko siinä tukea ja jos voi niin se keino tulee lain mukaan kokeilla ja tarjota ensin ennen kuin ryhdytään sijoittelemaan.
Nykyään sijoitus on ainoa ja ensimmäinen ”apu” mitä voit saada.
Jollekin vanhemmalle sekin on ok (jos avun saisi ajoissa niin vähenisi niidenkin vanhempien määrä oleellisesti kun ei olisi kaikki voimat käytettynä kun aletaan kartoittamaan) kun ei muuta tule, mutta missä on lapsen etu?
Kummastuttaa vaan miten se laki kierretään niin, että tämä on nykyään aivan sallittu keino?
Ainiin, eihän sosiaalityöntekijää voi haastaa oikeuteen. Voi tehdä vain turhanpäiväisen muistutuksen. Lakimiehillekin ei ole aikaa kun tapauksia on niin järjettömän paljon.
Monelta sijoitukselta voisi välttyä matalan kynnyksen täsmäavulla. Kyllä siinä näkee aika pian ketkä sen hyödyntää ja ketkä eivät. Erikseen toki tilanteet joissa lapsi on välittömässä vaarassa tai fyysinen koskemattomuus uhattuna tai henkisen väkivallan uhri.Niin ja itse olen apua pyytänyt, jäänyt saamatta ja todettu ettei ole lastensuojelullista tarvetta, mutta SILTI minullekin tarjottiin lasten sijoittamisen mahdollisuutta, jotta pääsisin saamaan omaa aikaa.
Olen päättänyt lähteä ajamaan tätä asiaa perheiden puolesta.Sijoitus ei koskaan ole ainoa ja ensimmäinen toimi. Aina yritetään ensin muuta ja tätä yritystä tarjotaan usein aivan liian kauan. Tämän tiedän ja olen monta kertaa nähnyt.
No höpsön pöpsön taas. Huostaanotto on usein ihan ensimmäinen "tuki". Johan lapsia lähtee kiireellisen sijoituksen kautta huostaan harva sen päivä ennen kuin vanhemmat ehtii lasua sanoa, eikä perhe ole koskaan lastensuojelun kanssa ollut minkäänlaisissa tekemisissä.
Kiireellinen sijoitus tehdään vain, jos lapsi tai nuori ovat suorastaan hengenvaarassa.
Meillä tehtiin kiireellinen sijoitus nuoren omien valheiden perusteella, taustalla voimakas murrosikä ja nepsyoireet. Lastensuojelutarve kumottiin ensimmäisen tapaamisen jälkeen ja sitten tehtiin lasun kanssa pitkään yhteistyötä ensin sen eteen, että lapsi hyväksyi kotiinpaluun ja sitten hänen nepsyongelmiensa ratkaisemiseksi. Nykyään on fiksu parikymppinen ja välit kotiin kunnossa. Kiireellinen sijoitus tuli kuitenkin aikanaan täysin puskista ja lapsi ei ollut eikä koskaan ollut ollut missään vaarassa kotonaan.
Mitä nuori valehteli? On varmasti ollut perheellenne todella traumaattinen kokemus, olen pahoillani siitä. "Onneksi" kuitenkin lapsi oli jo teini - vielä kamalampaa on kun pikkulapsia otetaan huostaan syyttä, eivätkä saa elää lapsuuttansa kotona. Siis yhtään vähättelemättä kamalaa kokemustanne.
Itse jouduimme lastensuojelun mielivallan uhreiksi, kun 4-vuotias lapsemme oli väitetysti puhunut jotain pippelijuttuja päiväkodissa. Sehän kun on ilmeisesti 4-vuotiaille aivan ennenkuulumattoman epätyypillistä käytöstä...Onko se mielivaltaa, että yritetään auttaa lapsia? Lapsia hyväksikäytetään ja hyvin herkästi täytyy reagoida, jos lapsi siihen viittaavaa kertoo. Ei sosiaalityöntekijä voi tietää totuutta ellei asioita selvitetä perusteellisesti.
Asian selvittämisen keinot eivät voi olla sellaisia joilla aiheutetaan lapsille trauma (kiireellinen sijoitus).
Eihän alkuperäinen kirjoittaja sijoituksesta sanonut mitään. Oli vaan ilmeisesti kokenut asian selvittämisen mielivaltana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei joudu huostaanoton asiakkaaksi jos vanhemmat eivät ole paskoja.
Joutuu muuten. Siskoni huostaanotettiin rankan koulukiusaamisen vuoksi. Ei enää suostunut menemään kouluun, vanhempani olivat kädettömiä asian suhteen kun koulu kiisti rääkkäyksen olemassa olon. Eivät voineet raahata väkivalloin huutavaa siskoani kouluun. Olivatko minusta paskat vanhemmat ? Eivät, vaan lastaan rakastavat.
Siskosi ei ollut koulukiusaamisen vuoksi huostassa vaan yksinkertaisesti siksi, että vanhemmillasi ei ollut vanhemmuuden taidot sitä luokkaa, että olisivat saaneet siskosi koulunkäynnin hoitumaan. Näitä kädettömiä vanhempia on paljon. Valitettavasti meillä ei yhteiskunta voi katsoa sitä, että lapselta jää peruskoulu käymättä vain sen vuoksi, että vanhempi ei kyekene tekemään sen eteen mitään. Sitä en sano etteikö vanhemmilla välillä olisi todella vaikeita tilanteita edessään koulupudokaslastensa kanssa, mutta valitettavasti tässä maassa peruskoulun loppuun saaminen on erityisessä suojelussa.
Voi ystävä kallis. Pitäisi ihan ensin saada tietoon MIKSI vanhempi ei kykene! Ei löydy välttämättä syytä sijoitukselle vaan avuntarpeelle. Kuten ylikuormitetun tai fyysisesti sairaan vanhemman auttaminen sillä konstin, mitä keskusteluissa tulee esille. Jos pieni apu kotiin tai vähän isompikin hetkellinen apu, auttaa niin se tulisi pyrkiä toteuttamaan eikä ajatella, ettei tässä nyt muuta ole kun sijoittaminen vaihtoehtona ja jätetään vanhempi asian/ongelman kanssa yksin ja pahimmassa tapauksessa ongelma kertaantuu pienempien sisarusten kohdalla.
Eli itse ongelmaan tulisi kiinnittää huomio ja pohtia voiko siinä tukea ja jos voi niin se keino tulee lain mukaan kokeilla ja tarjota ensin ennen kuin ryhdytään sijoittelemaan.
Nykyään sijoitus on ainoa ja ensimmäinen ”apu” mitä voit saada.
Jollekin vanhemmalle sekin on ok (jos avun saisi ajoissa niin vähenisi niidenkin vanhempien määrä oleellisesti kun ei olisi kaikki voimat käytettynä kun aletaan kartoittamaan) kun ei muuta tule, mutta missä on lapsen etu?
Kummastuttaa vaan miten se laki kierretään niin, että tämä on nykyään aivan sallittu keino?
Ainiin, eihän sosiaalityöntekijää voi haastaa oikeuteen. Voi tehdä vain turhanpäiväisen muistutuksen. Lakimiehillekin ei ole aikaa kun tapauksia on niin järjettömän paljon.
Monelta sijoitukselta voisi välttyä matalan kynnyksen täsmäavulla. Kyllä siinä näkee aika pian ketkä sen hyödyntää ja ketkä eivät. Erikseen toki tilanteet joissa lapsi on välittömässä vaarassa tai fyysinen koskemattomuus uhattuna tai henkisen väkivallan uhri.Niin ja itse olen apua pyytänyt, jäänyt saamatta ja todettu ettei ole lastensuojelullista tarvetta, mutta SILTI minullekin tarjottiin lasten sijoittamisen mahdollisuutta, jotta pääsisin saamaan omaa aikaa.
Olen päättänyt lähteä ajamaan tätä asiaa perheiden puolesta.Sijoitus ei koskaan ole ainoa ja ensimmäinen toimi. Aina yritetään ensin muuta ja tätä yritystä tarjotaan usein aivan liian kauan. Tämän tiedän ja olen monta kertaa nähnyt.
No höpsön pöpsön taas. Huostaanotto on usein ihan ensimmäinen "tuki". Johan lapsia lähtee kiireellisen sijoituksen kautta huostaan harva sen päivä ennen kuin vanhemmat ehtii lasua sanoa, eikä perhe ole koskaan lastensuojelun kanssa ollut minkäänlaisissa tekemisissä.
Kiireellinen sijoitus tehdään vain, jos lapsi tai nuori ovat suorastaan hengenvaarassa.
Meillä tehtiin kiireellinen sijoitus nuoren omien valheiden perusteella, taustalla voimakas murrosikä ja nepsyoireet. Lastensuojelutarve kumottiin ensimmäisen tapaamisen jälkeen ja sitten tehtiin lasun kanssa pitkään yhteistyötä ensin sen eteen, että lapsi hyväksyi kotiinpaluun ja sitten hänen nepsyongelmiensa ratkaisemiseksi. Nykyään on fiksu parikymppinen ja välit kotiin kunnossa. Kiireellinen sijoitus tuli kuitenkin aikanaan täysin puskista ja lapsi ei ollut eikä koskaan ollut ollut missään vaarassa kotonaan.
Mitä nuori valehteli? On varmasti ollut perheellenne todella traumaattinen kokemus, olen pahoillani siitä. "Onneksi" kuitenkin lapsi oli jo teini - vielä kamalampaa on kun pikkulapsia otetaan huostaan syyttä, eivätkä saa elää lapsuuttansa kotona. Siis yhtään vähättelemättä kamalaa kokemustanne.
Itse jouduimme lastensuojelun mielivallan uhreiksi, kun 4-vuotias lapsemme oli väitetysti puhunut jotain pippelijuttuja päiväkodissa. Sehän kun on ilmeisesti 4-vuotiaille aivan ennenkuulumattoman epätyypillistä käytöstä...Onko se mielivaltaa, että yritetään auttaa lapsia? Lapsia hyväksikäytetään ja hyvin herkästi täytyy reagoida, jos lapsi siihen viittaavaa kertoo. Ei sosiaalityöntekijä voi tietää totuutta ellei asioita selvitetä perusteellisesti.
No kun ei ollut lapsi kertonut mitään siihen päinkään viittaavaa. Ja se mitä koimme oli todellakin mielivaltaista ja mielipuolistakin...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei joudu huostaanoton asiakkaaksi jos vanhemmat eivät ole paskoja.
Joutuu muuten. Siskoni huostaanotettiin rankan koulukiusaamisen vuoksi. Ei enää suostunut menemään kouluun, vanhempani olivat kädettömiä asian suhteen kun koulu kiisti rääkkäyksen olemassa olon. Eivät voineet raahata väkivalloin huutavaa siskoani kouluun. Olivatko minusta paskat vanhemmat ? Eivät, vaan lastaan rakastavat.
Siskosi ei ollut koulukiusaamisen vuoksi huostassa vaan yksinkertaisesti siksi, että vanhemmillasi ei ollut vanhemmuuden taidot sitä luokkaa, että olisivat saaneet siskosi koulunkäynnin hoitumaan. Näitä kädettömiä vanhempia on paljon. Valitettavasti meillä ei yhteiskunta voi katsoa sitä, että lapselta jää peruskoulu käymättä vain sen vuoksi, että vanhempi ei kyekene tekemään sen eteen mitään. Sitä en sano etteikö vanhemmilla välillä olisi todella vaikeita tilanteita edessään koulupudokaslastensa kanssa, mutta valitettavasti tässä maassa peruskoulun loppuun saaminen on erityisessä suojelussa.
Voi ystävä kallis. Pitäisi ihan ensin saada tietoon MIKSI vanhempi ei kykene! Ei löydy välttämättä syytä sijoitukselle vaan avuntarpeelle. Kuten ylikuormitetun tai fyysisesti sairaan vanhemman auttaminen sillä konstin, mitä keskusteluissa tulee esille. Jos pieni apu kotiin tai vähän isompikin hetkellinen apu, auttaa niin se tulisi pyrkiä toteuttamaan eikä ajatella, ettei tässä nyt muuta ole kun sijoittaminen vaihtoehtona ja jätetään vanhempi asian/ongelman kanssa yksin ja pahimmassa tapauksessa ongelma kertaantuu pienempien sisarusten kohdalla.
Eli itse ongelmaan tulisi kiinnittää huomio ja pohtia voiko siinä tukea ja jos voi niin se keino tulee lain mukaan kokeilla ja tarjota ensin ennen kuin ryhdytään sijoittelemaan.
Nykyään sijoitus on ainoa ja ensimmäinen ”apu” mitä voit saada.
Jollekin vanhemmalle sekin on ok (jos avun saisi ajoissa niin vähenisi niidenkin vanhempien määrä oleellisesti kun ei olisi kaikki voimat käytettynä kun aletaan kartoittamaan) kun ei muuta tule, mutta missä on lapsen etu?
Kummastuttaa vaan miten se laki kierretään niin, että tämä on nykyään aivan sallittu keino?
Ainiin, eihän sosiaalityöntekijää voi haastaa oikeuteen. Voi tehdä vain turhanpäiväisen muistutuksen. Lakimiehillekin ei ole aikaa kun tapauksia on niin järjettömän paljon.
Monelta sijoitukselta voisi välttyä matalan kynnyksen täsmäavulla. Kyllä siinä näkee aika pian ketkä sen hyödyntää ja ketkä eivät. Erikseen toki tilanteet joissa lapsi on välittömässä vaarassa tai fyysinen koskemattomuus uhattuna tai henkisen väkivallan uhri.Niin ja itse olen apua pyytänyt, jäänyt saamatta ja todettu ettei ole lastensuojelullista tarvetta, mutta SILTI minullekin tarjottiin lasten sijoittamisen mahdollisuutta, jotta pääsisin saamaan omaa aikaa.
Olen päättänyt lähteä ajamaan tätä asiaa perheiden puolesta.Sijoitus ei koskaan ole ainoa ja ensimmäinen toimi. Aina yritetään ensin muuta ja tätä yritystä tarjotaan usein aivan liian kauan. Tämän tiedän ja olen monta kertaa nähnyt.
No höpsön pöpsön taas. Huostaanotto on usein ihan ensimmäinen "tuki". Johan lapsia lähtee kiireellisen sijoituksen kautta huostaan harva sen päivä ennen kuin vanhemmat ehtii lasua sanoa, eikä perhe ole koskaan lastensuojelun kanssa ollut minkäänlaisissa tekemisissä.
Kiireellinen sijoitus tehdään vain, jos lapsi tai nuori ovat suorastaan hengenvaarassa.
Meillä tehtiin kiireellinen sijoitus nuoren omien valheiden perusteella, taustalla voimakas murrosikä ja nepsyoireet. Lastensuojelutarve kumottiin ensimmäisen tapaamisen jälkeen ja sitten tehtiin lasun kanssa pitkään yhteistyötä ensin sen eteen, että lapsi hyväksyi kotiinpaluun ja sitten hänen nepsyongelmiensa ratkaisemiseksi. Nykyään on fiksu parikymppinen ja välit kotiin kunnossa. Kiireellinen sijoitus tuli kuitenkin aikanaan täysin puskista ja lapsi ei ollut eikä koskaan ollut ollut missään vaarassa kotonaan.
Mitä nuori valehteli? On varmasti ollut perheellenne todella traumaattinen kokemus, olen pahoillani siitä. "Onneksi" kuitenkin lapsi oli jo teini - vielä kamalampaa on kun pikkulapsia otetaan huostaan syyttä, eivätkä saa elää lapsuuttansa kotona. Siis yhtään vähättelemättä kamalaa kokemustanne.
Itse jouduimme lastensuojelun mielivallan uhreiksi, kun 4-vuotias lapsemme oli väitetysti puhunut jotain pippelijuttuja päiväkodissa. Sehän kun on ilmeisesti 4-vuotiaille aivan ennenkuulumattoman epätyypillistä käytöstä...Onko se mielivaltaa, että yritetään auttaa lapsia? Lapsia hyväksikäytetään ja hyvin herkästi täytyy reagoida, jos lapsi siihen viittaavaa kertoo. Ei sosiaalityöntekijä voi tietää totuutta ellei asioita selvitetä perusteellisesti.
No kun ei ollut lapsi kertonut mitään siihen päinkään viittaavaa. Ja se mitä koimme oli todellakin mielivaltaista ja mielipuolistakin...
Ihan tavallisiin pienten lasten pippelipuheisiin ei taatusti kukaan reagoi lasuun yhteyttä ottaen.
Allekirjoitan sen, että lasten ongelmat johtuvat aina vanhemmista. Töiden puolesta tapaa paljon niitä oireilevia lapsia, joille on annettu liian paljon vastuuta esim onnistua harrastuksessaan ja vanhemmat valittavat joka asiasta, näkemättä omaa nipottavas käytöstään. ”Me olemme täydellisiä, mutta kaikki muut...”
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei joudu huostaanoton asiakkaaksi jos vanhemmat eivät ole paskoja.
Joutuu muuten. Siskoni huostaanotettiin rankan koulukiusaamisen vuoksi. Ei enää suostunut menemään kouluun, vanhempani olivat kädettömiä asian suhteen kun koulu kiisti rääkkäyksen olemassa olon. Eivät voineet raahata väkivalloin huutavaa siskoani kouluun. Olivatko minusta paskat vanhemmat ? Eivät, vaan lastaan rakastavat.
Siskosi ei ollut koulukiusaamisen vuoksi huostassa vaan yksinkertaisesti siksi, että vanhemmillasi ei ollut vanhemmuuden taidot sitä luokkaa, että olisivat saaneet siskosi koulunkäynnin hoitumaan. Näitä kädettömiä vanhempia on paljon. Valitettavasti meillä ei yhteiskunta voi katsoa sitä, että lapselta jää peruskoulu käymättä vain sen vuoksi, että vanhempi ei kyekene tekemään sen eteen mitään. Sitä en sano etteikö vanhemmilla välillä olisi todella vaikeita tilanteita edessään koulupudokaslastensa kanssa, mutta valitettavasti tässä maassa peruskoulun loppuun saaminen on erityisessä suojelussa.
Voi ystävä kallis. Pitäisi ihan ensin saada tietoon MIKSI vanhempi ei kykene! Ei löydy välttämättä syytä sijoitukselle vaan avuntarpeelle. Kuten ylikuormitetun tai fyysisesti sairaan vanhemman auttaminen sillä konstin, mitä keskusteluissa tulee esille. Jos pieni apu kotiin tai vähän isompikin hetkellinen apu, auttaa niin se tulisi pyrkiä toteuttamaan eikä ajatella, ettei tässä nyt muuta ole kun sijoittaminen vaihtoehtona ja jätetään vanhempi asian/ongelman kanssa yksin ja pahimmassa tapauksessa ongelma kertaantuu pienempien sisarusten kohdalla.
Eli itse ongelmaan tulisi kiinnittää huomio ja pohtia voiko siinä tukea ja jos voi niin se keino tulee lain mukaan kokeilla ja tarjota ensin ennen kuin ryhdytään sijoittelemaan.
Nykyään sijoitus on ainoa ja ensimmäinen ”apu” mitä voit saada.
Jollekin vanhemmalle sekin on ok (jos avun saisi ajoissa niin vähenisi niidenkin vanhempien määrä oleellisesti kun ei olisi kaikki voimat käytettynä kun aletaan kartoittamaan) kun ei muuta tule, mutta missä on lapsen etu?
Kummastuttaa vaan miten se laki kierretään niin, että tämä on nykyään aivan sallittu keino?
Ainiin, eihän sosiaalityöntekijää voi haastaa oikeuteen. Voi tehdä vain turhanpäiväisen muistutuksen. Lakimiehillekin ei ole aikaa kun tapauksia on niin järjettömän paljon.
Monelta sijoitukselta voisi välttyä matalan kynnyksen täsmäavulla. Kyllä siinä näkee aika pian ketkä sen hyödyntää ja ketkä eivät. Erikseen toki tilanteet joissa lapsi on välittömässä vaarassa tai fyysinen koskemattomuus uhattuna tai henkisen väkivallan uhri.Niin ja itse olen apua pyytänyt, jäänyt saamatta ja todettu ettei ole lastensuojelullista tarvetta, mutta SILTI minullekin tarjottiin lasten sijoittamisen mahdollisuutta, jotta pääsisin saamaan omaa aikaa.
Olen päättänyt lähteä ajamaan tätä asiaa perheiden puolesta.Sijoitus ei koskaan ole ainoa ja ensimmäinen toimi. Aina yritetään ensin muuta ja tätä yritystä tarjotaan usein aivan liian kauan. Tämän tiedän ja olen monta kertaa nähnyt.
No höpsön pöpsön taas. Huostaanotto on usein ihan ensimmäinen "tuki". Johan lapsia lähtee kiireellisen sijoituksen kautta huostaan harva sen päivä ennen kuin vanhemmat ehtii lasua sanoa, eikä perhe ole koskaan lastensuojelun kanssa ollut minkäänlaisissa tekemisissä.
Kiireellinen sijoitus tehdään vain, jos lapsi tai nuori ovat suorastaan hengenvaarassa.
Meillä tehtiin kiireellinen sijoitus nuoren omien valheiden perusteella, taustalla voimakas murrosikä ja nepsyoireet. Lastensuojelutarve kumottiin ensimmäisen tapaamisen jälkeen ja sitten tehtiin lasun kanssa pitkään yhteistyötä ensin sen eteen, että lapsi hyväksyi kotiinpaluun ja sitten hänen nepsyongelmiensa ratkaisemiseksi. Nykyään on fiksu parikymppinen ja välit kotiin kunnossa. Kiireellinen sijoitus tuli kuitenkin aikanaan täysin puskista ja lapsi ei ollut eikä koskaan ollut ollut missään vaarassa kotonaan.
Mitä nuori valehteli? On varmasti ollut perheellenne todella traumaattinen kokemus, olen pahoillani siitä. "Onneksi" kuitenkin lapsi oli jo teini - vielä kamalampaa on kun pikkulapsia otetaan huostaan syyttä, eivätkä saa elää lapsuuttansa kotona. Siis yhtään vähättelemättä kamalaa kokemustanne.
Itse jouduimme lastensuojelun mielivallan uhreiksi, kun 4-vuotias lapsemme oli väitetysti puhunut jotain pippelijuttuja päiväkodissa. Sehän kun on ilmeisesti 4-vuotiaille aivan ennenkuulumattoman epätyypillistä käytöstä...Onko se mielivaltaa, että yritetään auttaa lapsia? Lapsia hyväksikäytetään ja hyvin herkästi täytyy reagoida, jos lapsi siihen viittaavaa kertoo. Ei sosiaalityöntekijä voi tietää totuutta ellei asioita selvitetä perusteellisesti.
No kun ei ollut lapsi kertonut mitään siihen päinkään viittaavaa. Ja se mitä koimme oli todellakin mielivaltaista ja mielipuolistakin...
Ihan tavallisiin pienten lasten pippelipuheisiin ei taatusti kukaan reagoi lasuun yhteyttä ottaen.
Taatusti näin muuten tekivät. Oli kuulemma ihan velvollisuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei joudu huostaanoton asiakkaaksi jos vanhemmat eivät ole paskoja.
Joutuu muuten. Siskoni huostaanotettiin rankan koulukiusaamisen vuoksi. Ei enää suostunut menemään kouluun, vanhempani olivat kädettömiä asian suhteen kun koulu kiisti rääkkäyksen olemassa olon. Eivät voineet raahata väkivalloin huutavaa siskoani kouluun. Olivatko minusta paskat vanhemmat ? Eivät, vaan lastaan rakastavat.
Siskosi ei ollut koulukiusaamisen vuoksi huostassa vaan yksinkertaisesti siksi, että vanhemmillasi ei ollut vanhemmuuden taidot sitä luokkaa, että olisivat saaneet siskosi koulunkäynnin hoitumaan. Näitä kädettömiä vanhempia on paljon. Valitettavasti meillä ei yhteiskunta voi katsoa sitä, että lapselta jää peruskoulu käymättä vain sen vuoksi, että vanhempi ei kyekene tekemään sen eteen mitään. Sitä en sano etteikö vanhemmilla välillä olisi todella vaikeita tilanteita edessään koulupudokaslastensa kanssa, mutta valitettavasti tässä maassa peruskoulun loppuun saaminen on erityisessä suojelussa.
Voi ystävä kallis. Pitäisi ihan ensin saada tietoon MIKSI vanhempi ei kykene! Ei löydy välttämättä syytä sijoitukselle vaan avuntarpeelle. Kuten ylikuormitetun tai fyysisesti sairaan vanhemman auttaminen sillä konstin, mitä keskusteluissa tulee esille. Jos pieni apu kotiin tai vähän isompikin hetkellinen apu, auttaa niin se tulisi pyrkiä toteuttamaan eikä ajatella, ettei tässä nyt muuta ole kun sijoittaminen vaihtoehtona ja jätetään vanhempi asian/ongelman kanssa yksin ja pahimmassa tapauksessa ongelma kertaantuu pienempien sisarusten kohdalla.
Eli itse ongelmaan tulisi kiinnittää huomio ja pohtia voiko siinä tukea ja jos voi niin se keino tulee lain mukaan kokeilla ja tarjota ensin ennen kuin ryhdytään sijoittelemaan.
Nykyään sijoitus on ainoa ja ensimmäinen ”apu” mitä voit saada.
Jollekin vanhemmalle sekin on ok (jos avun saisi ajoissa niin vähenisi niidenkin vanhempien määrä oleellisesti kun ei olisi kaikki voimat käytettynä kun aletaan kartoittamaan) kun ei muuta tule, mutta missä on lapsen etu?
Kummastuttaa vaan miten se laki kierretään niin, että tämä on nykyään aivan sallittu keino?
Ainiin, eihän sosiaalityöntekijää voi haastaa oikeuteen. Voi tehdä vain turhanpäiväisen muistutuksen. Lakimiehillekin ei ole aikaa kun tapauksia on niin järjettömän paljon.
Monelta sijoitukselta voisi välttyä matalan kynnyksen täsmäavulla. Kyllä siinä näkee aika pian ketkä sen hyödyntää ja ketkä eivät. Erikseen toki tilanteet joissa lapsi on välittömässä vaarassa tai fyysinen koskemattomuus uhattuna tai henkisen väkivallan uhri.Niin ja itse olen apua pyytänyt, jäänyt saamatta ja todettu ettei ole lastensuojelullista tarvetta, mutta SILTI minullekin tarjottiin lasten sijoittamisen mahdollisuutta, jotta pääsisin saamaan omaa aikaa.
Olen päättänyt lähteä ajamaan tätä asiaa perheiden puolesta.Sijoitus ei koskaan ole ainoa ja ensimmäinen toimi. Aina yritetään ensin muuta ja tätä yritystä tarjotaan usein aivan liian kauan. Tämän tiedän ja olen monta kertaa nähnyt.
No höpsön pöpsön taas. Huostaanotto on usein ihan ensimmäinen "tuki". Johan lapsia lähtee kiireellisen sijoituksen kautta huostaan harva sen päivä ennen kuin vanhemmat ehtii lasua sanoa, eikä perhe ole koskaan lastensuojelun kanssa ollut minkäänlaisissa tekemisissä.
Kiireellinen sijoitus tehdään vain, jos lapsi tai nuori ovat suorastaan hengenvaarassa.
Meillä tehtiin kiireellinen sijoitus nuoren omien valheiden perusteella, taustalla voimakas murrosikä ja nepsyoireet. Lastensuojelutarve kumottiin ensimmäisen tapaamisen jälkeen ja sitten tehtiin lasun kanssa pitkään yhteistyötä ensin sen eteen, että lapsi hyväksyi kotiinpaluun ja sitten hänen nepsyongelmiensa ratkaisemiseksi. Nykyään on fiksu parikymppinen ja välit kotiin kunnossa. Kiireellinen sijoitus tuli kuitenkin aikanaan täysin puskista ja lapsi ei ollut eikä koskaan ollut ollut missään vaarassa kotonaan.
Mitä nuori valehteli? On varmasti ollut perheellenne todella traumaattinen kokemus, olen pahoillani siitä. "Onneksi" kuitenkin lapsi oli jo teini - vielä kamalampaa on kun pikkulapsia otetaan huostaan syyttä, eivätkä saa elää lapsuuttansa kotona. Siis yhtään vähättelemättä kamalaa kokemustanne.
Itse jouduimme lastensuojelun mielivallan uhreiksi, kun 4-vuotias lapsemme oli väitetysti puhunut jotain pippelijuttuja päiväkodissa. Sehän kun on ilmeisesti 4-vuotiaille aivan ennenkuulumattoman epätyypillistä käytöstä...Onko se mielivaltaa, että yritetään auttaa lapsia? Lapsia hyväksikäytetään ja hyvin herkästi täytyy reagoida, jos lapsi siihen viittaavaa kertoo. Ei sosiaalityöntekijä voi tietää totuutta ellei asioita selvitetä perusteellisesti.
No kun ei ollut lapsi kertonut mitään siihen päinkään viittaavaa. Ja se mitä koimme oli todellakin mielivaltaista ja mielipuolistakin...
Ihan tavallisiin pienten lasten pippelipuheisiin ei taatusti kukaan reagoi lasuun yhteyttä ottaen.
Taatusti näin muuten tekivät. Oli kuulemma ihan velvollisuus.
Älä nyt viitsi valehdella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei joudu huostaanoton asiakkaaksi jos vanhemmat eivät ole paskoja.
Joutuu muuten. Siskoni huostaanotettiin rankan koulukiusaamisen vuoksi. Ei enää suostunut menemään kouluun, vanhempani olivat kädettömiä asian suhteen kun koulu kiisti rääkkäyksen olemassa olon. Eivät voineet raahata väkivalloin huutavaa siskoani kouluun. Olivatko minusta paskat vanhemmat ? Eivät, vaan lastaan rakastavat.
Siskosi ei ollut koulukiusaamisen vuoksi huostassa vaan yksinkertaisesti siksi, että vanhemmillasi ei ollut vanhemmuuden taidot sitä luokkaa, että olisivat saaneet siskosi koulunkäynnin hoitumaan. Näitä kädettömiä vanhempia on paljon. Valitettavasti meillä ei yhteiskunta voi katsoa sitä, että lapselta jää peruskoulu käymättä vain sen vuoksi, että vanhempi ei kyekene tekemään sen eteen mitään. Sitä en sano etteikö vanhemmilla välillä olisi todella vaikeita tilanteita edessään koulupudokaslastensa kanssa, mutta valitettavasti tässä maassa peruskoulun loppuun saaminen on erityisessä suojelussa.
Voi ystävä kallis. Pitäisi ihan ensin saada tietoon MIKSI vanhempi ei kykene! Ei löydy välttämättä syytä sijoitukselle vaan avuntarpeelle. Kuten ylikuormitetun tai fyysisesti sairaan vanhemman auttaminen sillä konstin, mitä keskusteluissa tulee esille. Jos pieni apu kotiin tai vähän isompikin hetkellinen apu, auttaa niin se tulisi pyrkiä toteuttamaan eikä ajatella, ettei tässä nyt muuta ole kun sijoittaminen vaihtoehtona ja jätetään vanhempi asian/ongelman kanssa yksin ja pahimmassa tapauksessa ongelma kertaantuu pienempien sisarusten kohdalla.
Eli itse ongelmaan tulisi kiinnittää huomio ja pohtia voiko siinä tukea ja jos voi niin se keino tulee lain mukaan kokeilla ja tarjota ensin ennen kuin ryhdytään sijoittelemaan.
Nykyään sijoitus on ainoa ja ensimmäinen ”apu” mitä voit saada.
Jollekin vanhemmalle sekin on ok (jos avun saisi ajoissa niin vähenisi niidenkin vanhempien määrä oleellisesti kun ei olisi kaikki voimat käytettynä kun aletaan kartoittamaan) kun ei muuta tule, mutta missä on lapsen etu?
Kummastuttaa vaan miten se laki kierretään niin, että tämä on nykyään aivan sallittu keino?
Ainiin, eihän sosiaalityöntekijää voi haastaa oikeuteen. Voi tehdä vain turhanpäiväisen muistutuksen. Lakimiehillekin ei ole aikaa kun tapauksia on niin järjettömän paljon.
Monelta sijoitukselta voisi välttyä matalan kynnyksen täsmäavulla. Kyllä siinä näkee aika pian ketkä sen hyödyntää ja ketkä eivät. Erikseen toki tilanteet joissa lapsi on välittömässä vaarassa tai fyysinen koskemattomuus uhattuna tai henkisen väkivallan uhri.Niin ja itse olen apua pyytänyt, jäänyt saamatta ja todettu ettei ole lastensuojelullista tarvetta, mutta SILTI minullekin tarjottiin lasten sijoittamisen mahdollisuutta, jotta pääsisin saamaan omaa aikaa.
Olen päättänyt lähteä ajamaan tätä asiaa perheiden puolesta.Sijoitus ei koskaan ole ainoa ja ensimmäinen toimi. Aina yritetään ensin muuta ja tätä yritystä tarjotaan usein aivan liian kauan. Tämän tiedän ja olen monta kertaa nähnyt.
No höpsön pöpsön taas. Huostaanotto on usein ihan ensimmäinen "tuki". Johan lapsia lähtee kiireellisen sijoituksen kautta huostaan harva sen päivä ennen kuin vanhemmat ehtii lasua sanoa, eikä perhe ole koskaan lastensuojelun kanssa ollut minkäänlaisissa tekemisissä.
Kiireellinen sijoitus tehdään vain, jos lapsi tai nuori ovat suorastaan hengenvaarassa.
Meillä tehtiin kiireellinen sijoitus nuoren omien valheiden perusteella, taustalla voimakas murrosikä ja nepsyoireet. Lastensuojelutarve kumottiin ensimmäisen tapaamisen jälkeen ja sitten tehtiin lasun kanssa pitkään yhteistyötä ensin sen eteen, että lapsi hyväksyi kotiinpaluun ja sitten hänen nepsyongelmiensa ratkaisemiseksi. Nykyään on fiksu parikymppinen ja välit kotiin kunnossa. Kiireellinen sijoitus tuli kuitenkin aikanaan täysin puskista ja lapsi ei ollut eikä koskaan ollut ollut missään vaarassa kotonaan.
Mitä nuori valehteli? On varmasti ollut perheellenne todella traumaattinen kokemus, olen pahoillani siitä. "Onneksi" kuitenkin lapsi oli jo teini - vielä kamalampaa on kun pikkulapsia otetaan huostaan syyttä, eivätkä saa elää lapsuuttansa kotona. Siis yhtään vähättelemättä kamalaa kokemustanne.
Itse jouduimme lastensuojelun mielivallan uhreiksi, kun 4-vuotias lapsemme oli väitetysti puhunut jotain pippelijuttuja päiväkodissa. Sehän kun on ilmeisesti 4-vuotiaille aivan ennenkuulumattoman epätyypillistä käytöstä...Onko se mielivaltaa, että yritetään auttaa lapsia? Lapsia hyväksikäytetään ja hyvin herkästi täytyy reagoida, jos lapsi siihen viittaavaa kertoo. Ei sosiaalityöntekijä voi tietää totuutta ellei asioita selvitetä perusteellisesti.
No kun ei ollut lapsi kertonut mitään siihen päinkään viittaavaa. Ja se mitä koimme oli todellakin mielivaltaista ja mielipuolistakin...
Ihan tavallisiin pienten lasten pippelipuheisiin ei taatusti kukaan reagoi lasuun yhteyttä ottaen.
Taatusti näin muuten tekivät. Oli kuulemma ihan velvollisuus.
Älä nyt viitsi valehdella.
Ei minulla ole yhtään mitään syytä valehdella tästä asiasta. Sinä saat tietenkin ihan olla uskomatta, yhdentekevää se minulle on.
Lastensuojelussa on muutamia ongelmia. Ensinnäkin se on paha ongelma, että vakavasti sairas lapsi pitää ottaa huostaan, että hänelle järjestyy hoitoa. Miksi? Pari viikkoa sitten oli iltapäivälehdessä juttu eräästä teini-ikäisestä väsymysoireyhtymää sairastavasta nuoresta, joka otettiin huostaan. Oireyhtymä on haastava hoitaa, mutta lastensuojelulla oli oma näkemys hoidosta, jonka perusteella nuori ei sitten saanut hoitoa ollenkaan. Eli oireyhtymän olemassa oloon ei uskottu. Toiseksi yksityisen lääkärin lausunnot eivät lähtökohtaisesti kelpaa. Miksi? Vaikka kyseessä olisi alansa huippu erikoislääkäri, niin lastensuojelu pyyhkii pöytää näillä lausunnoilla ja asettaa etusijalle vaikkapa pienen terveyskeskuksen yleislääkärin lausunnon. Kolmannekseen, lastensuojelun työntekijät eivät ole herkistyneet lapselle samalla tavalla kuin omat vanhemmat. Tämä näkyy oikein hyvin Baltzar-keississä, jossa Baltzarille syötettiin lastensuojeluun päätyneitä nuoria tyttöjä heidän pahoinvoinnistaan huolimatta. Ja lastensuojelussa ei huomattu mitään, vaikka tyttöjä käytettiin raa'asti hyväksi. Vanhemmat huomasivat ja yrittivät estää, mutta minkäs voit, jos lapsi on huostassa. Neljänneksi, lastensuojelun laitoshoito on yksityistä bisnestä, jonka tavoitteena on saada lisää asiakkaita ja pitää ne asiakkaat itsellään. Muutama vuosi sitten oli rikosjuttu äidistä, jonka lapset olivat aivan oikein oikeusprosessin aikana huostassa. Mutta kun äiti todettiin syyttömäksi, niin saiko hän lapset itselleen? Ei saanut. Raha puhuu - ja erittäin rumasti.