93-syntyneet millainen elämäntilanne?

Höpö höpö, ihan hassuja ootte kun kesken opiskelujen pukkaatte niitä vauvoja. Haiskahtaa arkielämän pakoilulta. Miksi ei voi odottaa sitä vuotta tai paria että on ees ammatti ja työkokemusta pohjalla saati elämänkokemusta oikeasta elämästä. Jessus sentään -.-

Täälläkin vuosimallia '93, valmistuin kesällä 2012, tällä hetkellä vakituinen työpaikka omalta alalta. Avoliitossa jo useamman vuoden, yli 5 vuotta jo yhteistä taivalta takana. Mies on yrittäjä. Tällä hetkellä asutaan vuokralla mutta haaveina oman talon rakentaminen. :) Yksi rakas kissalemmikki meillä, ei lapsia. :)

Up

Opiskelen toista vuotta ja asun opiskelija-asunnossa. Olen sinkku,baareissa tulee käytyä jonkun verran. Nautin elämästäni, ihanan vapaa olo kun saa mennä ja tulla miten lystää ja tehdä mitä huvittaa :D vm -93

Vauva syntyy heinäkuun lopulla :) koulut käyty ja töissä olen

avoliitossa/kihloissa synnytän pian. Olen työtön absolutisti ei ammattia niinkuin mieskin.

[quote author="Vierailija" time="28.12.2013 klo 02:29"]

Ihan ihmeellistä että jollain -93:sella on lapsia... Itse en vois ajatellakaan sellaista kun amk vie jo itsessään kaikki energiat, saati että pitäis ystävyyssuhteitakin luoda. Toivottavasti lapsia ei synny ainakaan 8 vuoteen ja ainakaan ennenkuin koulut on käyty ja työelämässä oltu jo useampi vuosi. Niin ja asun opiskelijasolussa ja olen ollut parisuhteessa 4 vuotta. Miten te "perheelliset" ootte joutunu tuohon tilanteeseen.

[/quote] tirsk :D noin minäkin mietin amk:n alussa 22-vuotiaana. Nyt edelleen amkissa, 1-vuotiaan äiti, naimisissa ja vuokralla asutaan. Vauvakuume vei voiton! Vakipaikkaa ei luonnollisesti ole ja toista muksua haaveillaan koulun aikana saatavaksi, koulua jäljellä 2 v. Nyt olen kesätöissä kaupungilla. Heh

Olen 94.

Opiskelen yliopistossa opettajaksi ensimmäistä vuotta, välivuoden aikana tein opintoja joten 5 vuoden opiskelut lyhenee 4 vuoteen.

Asun yksiössä vuokralla keskustassa.

Työskentelen todellisessa paskaduunissa kesän ja jatkan syksyllä opintojen ohella, koska parempaakaan en saanut ja jotain on tehtävä. Koko ajan haen työpaikkoja, jos jotain mukavampaa löytyisi.

Seurustelen vakituisesti.

Harrastan tanssimista, salilla käymistä ja lukemista.

Rahani kulutan vaatteisiin ja juhlimiseen. 

Ei lapsia, ei lemmikkejä, eikä aikomuksena hankkia kumpaakaan lähivuosina. Poikaystävän kanssa voisin muuttaa yhteen parin vuoden sisällä.

Olen -92. Minulla on ammatti, opiskelen kolmatta vuotta AMK:ssa, avoliitossa vuokrakaksiossa, seurustellut olen vuotta vanhemman poikaystävän kanssa hieman vajaa kaksi vuotta. Työskentelen vain kesäisin/suoritan harjoittelua. Naimisiin ja lapsia sitten kun elämäntilanne sallii (luultavasti kuitenkin viiden vuoden sisällä).

Tuntuu todella kaukaiselta että oma -96 tyttäremme eläisi kahden kolmen vuoden kuluttua noin itsenäistä elämää kuin moni kirjoittaa. sellaisia teiniseurusteluja on ollut, kaksi kertaa 1 vuosi. Käy lukiota ja en mitenkään voi kuvitella että lapset olisi suunnitelmissa vielä seuraavaan 10 vuoteen (sanoo näin itsekin). Asuu kotona ja varmasti asuu vielä lukion loppuun ainakin, ja saa mielellään asuakin. 

Joku -94 syntynyt kirjoitti että avopuoliso on kolmekymppinen, siis oikeesti jos tämän meidän tyttö tulisi kotiin esittelemään jonkun vajaa kolmekymppisen nyt niin kyllä olisi pienenmoinen kriisi. 

Opiskelen ammattikorkeessa toista vuotta ja teen samalla sijaisuuksia vanhusten palvelukeskuksessa. Asun avoliitossa vuokrakaksiossa ja esikoista odotellaan syntyväks enskesänä. Elämä hymyilee lopultakin :)

Opiskelen. Kuka hullu pilaa elämänsä tässä iässä lapsilla.

[quote author="Vierailija" time="28.12.2013 klo 00:55"]

[quote author="Vierailija" time="28.12.2013 klo 00:51"]Opiskelen yliopistossa viimeistä vuotta, vakipaikka jo tiedossa, miehen kanssa yhdessä 10 vuotta, toinen lapsi tulossa, ensi vuoden alussa omakotitalo maksettuna.

[/quote]

Aloitko seurustella 10-vuotiaana? o_O

Minä vuonna kirjoitit ylioppilaaksi?

Siis oletko 93? Miten olet voinut ehtiä?

[/quote]

-93 syntyneen lapseni tilanne: opiskelee yliopistossa Helsingissä, asuu omistusasunnossaan keskustassa, tietääkseni ei seurustele ainakaan vakavasti, harrastaa sijoittamista ja kuntoilua, puolimaraton tähtäimessä. Osa-aikatyö, oli joulunpyhätkin töissä.

Olen ollut mieheni kanssa 2 vuotta naimisissa ja suunniteltu esikoisemme syntyy toukokuussa. Minulla on ammattiin valmistuminen loppusuoralla, mies on ollut jo vuosia vakitöissä. Auto löytyy, pari kissaa ja sopivan kokoinen, kauniisti sisustettu kaksio uudesta kerrostalosta. Muutamme isompaan sitten lapsen tulon myötä.

Täällähän tosiaan saa huonon vastaanoton, jos alle 30 v. kehtaa tehdä tällaisia asioita ja päätöksiä kuten avioliitto, lapsi jne. Ihmisillä on tapana lykätä elämäänsä. Itse tykkään tehdä asiat silloin kun siltä tuntuu ja hyvin tämä tähän mennessä on sujunut.

Osansa ehkä on sillä, että muutin omilleni 15-vuotiaana opiskelujen perässä, kun kotikylässä ei ollut opiskeluvaihtoehtoja. Opin varhain pitämään huolta itsestäni ja kodistani. Toisin kuin monet, jotka nykyään kykkivät äitinsä helmoissa yli kaksikymppisiksi.

Olen 2kk ikäisen vauvan äiti. Kirjoitin keväällä ihan hyvin arvosanoin ylioppilaaksi. Pidän äitiysloman ja aion jatkaa opiskelua.

Siitä harvinainen tilanne, että on oma talo, velaton auto jne. Perin vanhempani ainoana lapsena pari vuotta sitten. Lapsen isän kanssa en asu yhdessä, mutta hän asuu lähellä ja osallistuu lapsen hoitoon. Lisää lapsia en aio tehdä ennenkuin on vakituinen työ. Olen silti tosi onnellinen lapsestani. Se on iso ilo vanhempien menetyksen jälkeen. Harmi vaan etteivät kerenneet näkemään lapsenlastaan.

Olen -94 syntynyt, esikoinen syntyy lähipäivinä. Miehen ja kolmen kissan kanssa asun omakotitalossa maalla. Ammattikoulusta olen valmistunut, vakityöpaikkaa ei ole.

Pelottavan moni on paattayt lapsenteosta vailla omaa tyopaikkaa ja tyokokemusta. Miten te meinaatte elattaa sen itsenne ja sen lapsen

[quote author="Vierailija" time="28.12.2013 klo 02:57"]

Opiskelen ekaa vuotta oikiksessa, pieni poika 1,5vuotta. Avoliitossa, omistusasunto, vakituinen osa-aikainen duuni. Ei paljoa jää aikaa harrastuksille, mutta elän elämäni onnellisinta aikaa ja nautin siitä. :) toinen lapsi ehkä sitten, kun on kandin paperit.

[/quote]Hah. Vai että kandin paperit meinasit sieltä Porvoon oikiksesta hankkia? Vai missä lie fantasiaopistossa opiskeletkaan, oikeustieteellisessä et ainakaan sillä siellä alempi tutkinto on nimeltään notaari ei kandidaatti.

[quote author="Vierailija" time="28.12.2013 klo 10:15"]Olen ollut mieheni kanssa 2 vuotta naimisissa ja suunniteltu esikoisemme syntyy toukokuussa. Minulla on ammattiin valmistuminen loppusuoralla, mies on ollut jo vuosia vakitöissä. Auto löytyy, pari kissaa ja sopivan kokoinen, kauniisti sisustettu kaksio uudesta kerrostalosta. Muutamme isompaan sitten lapsen tulon myötä.

Täällähän tosiaan saa huonon vastaanoton, jos alle 30 v. kehtaa tehdä tällaisia asioita ja päätöksiä kuten avioliitto, lapsi jne. Ihmisillä on tapana lykätä elämäänsä. Itse tykkään tehdä asiat silloin kun siltä tuntuu ja hyvin tämä tähän mennessä on sujunut.

Osansa ehkä on sillä, että muutin omilleni 15-vuotiaana opiskelujen perässä, kun kotikylässä ei ollut opiskeluvaihtoehtoja. Opin varhain pitämään huolta itsestäni ja kodistani. Toisin kuin monet, jotka nykyään kykkivät äitinsä helmoissa yli kaksikymppisiksi.

[/quote]

Oikein! Moni paheksuu kun on lapsia tämän ikäisenä, minulle se on parasta mitä on tapahtunut, turha sitä lastentekoa on ikuisuuksiin lykätä..

Ap