Mies ei maksa kotimme tavaroita

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huono merkki tuo, että ei suostu korvaamaan valaisinta jonka särkyminen oli hänen syynsä. Yritä vielä neuvotella, nyt kun riita on ohi.

Mutta muuten: et voi yksin sanella miten kallista tavaraa hankitaan. Eikä mies voi yksin sanella että ostetaan halvin ikean pahvipöytä. Teidän pitää löytää jokin kompromissi.

Ja sitten se ei lopulta miellytä kumpaakaan? Miehen mielestä on silti maksanut liikaa ja ap:n mielestä kämäistä ja epäesteettistä. 

Artek ei miellytä minuakaan, vaikka tykkään laadukkaasta. Jos Artek on tärkeä osa minuutta, kannattaa yhteensopivuus varmistaa heti alussa. 

Kun nuorina muutettiin eksän kanssa yhteen, ostin kalliit huonekalut ja maksoin ne yksin. Hän halusi kuitenkin väen vänkään tehdä kokoamista vaativat osuudet, mutta käsitteli huonekaluja kuin jotain kertakäyttöisiä massapahvi/lastulevyvirityksiä. Ei kunnioittanut sitä, että on ostettu kestävää ja täyspuista ja onnistui rikkomaan osia ja jättämään osan tarvikkeista käyttämättä. Ehkä ap:n mieskin antoi lokin rikkoutua mielenosoituksena. 

Eli asetat itsesi esimerkiksi, vaikka ette osanneet tehdä mitään kompromisseja ja miehesi rikkoi sinulle tärkeät esineet mielenosoituksena? Tuo teidän sössitty avioliittonne voi hyvinkin osoittaa, miten tätä ei ainakaan kannata hoitaa.

Enköhän juuri sitä yrittänyt sanoa, että aina noissa lopputuloksissa ei löydetä sellaista tasoa, että suhteeseen olisi järkevää jäädä. Ja lähdin kyllä jo ennen kuin ehdittiin alttarille. 

Me mielestäni yritimme kompromissia ja se ei kyllä miellyttänyt kumpaakaan oikeasti. 

Minusta tuo osoittaa että olitte pariskunta joka ei kyennyt yhteiselämään. Ei kalusteiden osalta eikä muutenkaan. Ap voi kyetä ja silloin sekä kompromissit että onnellinen parisuhde ovat mahdollisia. Teille ei ollut.

En voisi tehdä niin että rikkoisin tavarat korvauksetta, jos kyseessä on mun kumppani ja sille rakkaat esineet. Ei ole ok olla noin itsekäs. Ajattelisin että ei ole tiettyjä tunne elämän taitoja, jos toimii noin itsekkäästi eikä osaa ottaa toista huomioon. Kyllä vastaan on tultava, ja jatkossa myös mietittävä sitä että ostetaan halpaa laatua arkikäyttöön, niin minimoidaan vahingot.

Jos mies on huolimattomuuttaan rikkonut sun tavaran, niin hänen täytyy ostaa uusi samanlainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies ei halua panostaa laatuun tavaroissa mutta et sinäkään näköjään ole panostanut laatuun miehen valinnassa.

Onko laadukas mies sellainen, joka tykkää laittaa satasia rahaa johonkin turhaan, vaikka sitten rumaan luokkiin? Sanoisin että sellainen on tyhmä mies. Ap:n pitäisi etsiä itselleen nyt joku Håkan pikkurilli, ei hän miestä mihinkään tarvitse.

Minun mieheni ei ole mikään Håkan, mutta hän kyllä tykkää panostaa sisustukseen eikä halua mitään Ikeaa. Itse taas olen sellainen, että Ikea on ok, mutta mies ei halua. Joten meillä on hyvinkin arvokkaita sisustusratkaisuja ja hyvältähän se näyttää.

Yks kompromissi vois olla se, että sinä valitset lamput, mutta mies maksaa niistä osuuden, minkä kokee oikeaksi. Jos hän ei ole varma, etsii samasta kaupasta jonkun lampun, mistä olis valmis maksamaan ja hyvittää sen osuuden sulle.

Jos osallistuu tyyliin 5e uuteen pyykkikoneeseen ja kokee asian olevan reilua niin sitte voit vaihtaa ukkoakin. Pitäähän sekin päivittää jos se oikuttelee.

Vierailija kirjoitti:

En voisi tehdä niin että rikkoisin tavarat korvauksetta, jos kyseessä on mun kumppani ja sille rakkaat esineet. Ei ole ok olla noin itsekäs. Ajattelisin että ei ole tiettyjä tunne elämän taitoja, jos toimii noin itsekkäästi eikä osaa ottaa toista huomioon. Kyllä vastaan on tultava, ja jatkossa myös mietittävä sitä että ostetaan halpaa laatua arkikäyttöön, niin minimoidaan vahingot.

Jep. Tulee mieleen onko mies empaattinen ollenkaan. On eri asia olla eri mieltä siitä, mitä lampuista ym on valmis maksamaan. Jokaisella on oikeus valita, mistä maksaa (mutta sitten maksaa sen oman haluamansa osuuden kuitenkin). Mutta jos rikkoo toisen tavaran, pitäisi se korvata tottakai.

Jos mies ei ole alunperinkään maksanut sitä lamppua, ei hän voi valittaa että se oli liian kallis.

Se on sinun lamppusi.

"Ei kunnioittanut sitä, että on ostettu kestävää ja täyspuista ja onnistui rikkomaan osia ja jättämään osan tarvikkeista käyttämättä."

-Sekin on aivan järkyttävää että arvotavaraa kohdellaan yhdentekevästi. Jos ei ole motivaatiota työhön eikä näe niiden arvoa, vaan ne ovat pelkkää kasattavaa romua muiden joukossa, niin kannattaa antaa liikkeen tms hoitaa kokoaminen.

Lukkopesät vaihtoon.

sellainen miesvihasatu tänään 

En mäkään laittaisi rahaa noin paskoihin tuotteisiin.

Jahas jopas on taas juttu karannut siitä, mikä on pointti.

Meillä ei kämpässä järin paljon designia, mutta onpa juttuja joilla on tunnearvoa. Todellakin olisin surullinen, jos mies esim hajottaisi äidin äidin jäämistöstä perityt tuolit (jotka on tehty 50-luvun ihmiselle eikä tämmöiselle hyvinvointikansalaiselle).

En minäkään heitä hänen aarteitaan pois, vaikka mieli tekisi, en edes suunnittele rikkovani jotain vahingossa.

Jos toiselle esteettiset arvot ovat käyttöarvon lisäksi tärkeitä, niin sitä pitäisi kunnioittaa. Poikamiehenä voi vallan hyvin sisustaa pleikkarin ehdoilla ja laittaa seinille tyttöjulisteita, mutta kun päätetään elää yhdessä niin aletaan tehdä kompromisseja.

Koti on ihmisen pesä. Sellainen paikka, jossa saa olla rauhassa ja joka näyttää sellaiselta että siellä viihtyy. Ei silti voi vaatia, että sisustus olisi molemmilla yhtä korkealla tarvehierakiassa.

Miten muuten siivousvuorot on jaettu, ap?

Roina on aina miestä arvokkaampaa!

En laittaisi penniäkään Artekiin. Ymmärrän miestäsi. 

Onko ok ottaa talon paras leikkuuveitsi ja siistiä sillä terassinreunat? Ja ostaa sitten joku fiskarssin leipäveitsi ja sanoa että leikkaahan sekin.

Täällä oli aikanaan juttu siitä, kun tyttökaveri kävi mustasukkaiseksi stratocasterille ja kiikutti sen roskakatokseen.

Ohis,

Olen samaa mieltä kun joku aiempi: kannattaa ostaa tavaroita joihin oikeasti on varaa.

Hyvä esimerkki on viinilasit:

haluan pestä kaiken mahdollisen tiskikoneessa, pikku humalassa/juhlissa laseja menee herkästi rikki... Mutta asiaa tarvitse surra kun 6 pakkaus maksaa Ikeassa 5 vai 10e (en muista tarkasti n.1e/lasi) vs. viinilasit jotka voivat maksaa esim. 20e/kpl, ja joita ei ehkä raaskisi edes pestä koneessa.

Toki lamppu on sellainen mikä on aika "vaikea" saada rikki, lasit ja mut kipot herkemmin kun erilaisessa käytössä, lamppuhan "vaan roikkuu" katossa, eli keskimäärin esim. astioita hajoaa moninkertaisesti mitä lamppuja :D

Perin isoäidiltäni sarjan vanhoja, arvokkaita, signeerattuja Festivo kynttilänjalkoja. Ex-mies toheloi humalassa ja rikkoi näistä kerralla 7 kpl. Ei suostunut korvaamaan, ei edes kaupasta uusia ostamaan, vaikka ne eivät arvoltaan eivätkä muutenkaan tietenkään sama asia olisi olleet. Mutta se että osoittaisi olevansa pahoillaan ja kunnioittaisi toisen omaisuutta ja sitä mikä on toiselle tärkeää.. Tämä episodi jäi meillä välillemme. Ero tuli kyllä muistakin syistä, mutta sanon vaan että miehen tulisi ehdottomasti ostaa uusi tai maksaa siitä vähintään puolet.

Lähtökohtaisesti rikkoutunut tavara kuuluu minusta korvata, mutta useimmiten esim. kylässä hyviin tapoihin kuuluu myös kieltäytyä korvauksen vastaanottamisesta. Ja itseä ainakin ahdistaa edes käyttää mitään törkyhintaisia designastioita. Minä olen kömpelö, en tahallani tai edes huolimattomuuttani vaan se on valitettava ominaisuus joka minulla on. Onneksi puolisoni ei ole designkaman perään. Jos olisi, niin käskisin pitää ne minusta kaukana, ja jos välttämättä vaatisi niitä meille arkikäyttöön niin sitten kyllä maksaisi ne itse.

Toinen näkökanta asiaan:

Kun me muutettiin yhteen miehellä oli muutama sellainen esine mitkö olivat tosi kalliit (opiskelijan rahoihin nähden) sanoi mulle että jos rikot niin saat sitten kyllä korvata.

Mä sanoin suoraan että en halua kotiini mtään sellaista mihin mulla ei ole varaa. Enkä halua varoa että jos nut kosken tuohon (telkkari) niin jos se hajoaa niin siinä meni eka erä opintolainasta.

Miehelle sitten kelpdi se että maksan jos tahallani hajotan mutta jos se on vahinko niin sitten se on voi voi..

Ex-mies toheloi humalassa ja rikkoi näistä kerralla 7 kpl

........

Aivan kauheaa. On jonkinlainen ennätys jo kyetä rikkomaan kerralla seitsemän massiivisen kokoista kynttilänjalkaa. Kyllä itse maksaisin sen mitä pystyisin ja myös miettisin alkoholin kulutusta jatkossa.

Valaisin saattaa kestää kenties kymmeniä vuosia jos sitä käytetään oikein. Tottakai pitää alkuperäiselle ostaa uusi samanlainen Lokki valaisin. Ei nämä ole sellaisia juttuja joita uusitaan yleensäkään vähän väliä ja jonka voi korvata jollain halvalla. Arvokkaampi tuote ostetaan pitempiaikaiseen käyttöön ja kestämään aikaa.

Tulevat hankinnat voidaan neuvotella kahdestaan, ja se mitä on olemassa korvataan samanlaisella, jos menee rikki. Näin on reiluinta.

Ei yhteinen koti sovi teille. Liian itsekäs se mies. Ei voi toisen kanssa toimia vain niin miten itse haluaa. Jos ei ole taitoa kompromisseihin, niin omaan asuntoon. Jos itse rikon jotain niin maksan. Ei sillä ole väliä minkä verran olen henkilökohtaisesti valmis lampusta maksamaan, jos rikon toisen omaisuutta.

Aina on hyvä olla kaikkia astioita ym muutamia halpiskappaleita, niin voi käyttää huolettomammin.

Kirpparilta saat ehjiä lautasia halvalla, samoin lamppuja. Tavara ei lopu ihan heti.