Lue keskustelun säännöt.
Mies ei maksa kotimme tavaroita
07.10.2020 |
Muutettiin vastikään yhteen. Miehellä oli omassa kodissaan paljon sekalaista tavaraa, ei mitään varta vasten hankittua, vaan ennemminkin hankkinut aina "jonkun" pakollisen lampun ym. Minä olen viimeisen 10v aikana säästänyt ja ostanut kalliita tavaroita kotiin, on Artekia ym. Meille tuli nyt riita, kun Lokki-valaisin meni rikki. Mies oli sen kiinnittänyt huonosti. Mies sanoo ettei osallistu uuden hankintaan, koska ei maksa niin paljon lampusta. Tämä on koskenut aika montaa muutakin asiaa, esim. 15e Iittalan lautanen meni rikki, mies ei suostu ostamaan uutta. Minä olen ostanut uuden ja joudun nytkin ostamaan uuden lampun kuvun omilla rahoillani. Ei onnistu, että sanoisin että käyttää omiaan, jos ei osallistu yhteisiin, koska erohan sellaisesta lopulta tulee. Haluan yrittää tulla toimeen ja ymmärtää. Olisiko teistä tilanne ok,pitäisikö minun ostaa Ikean lamppu vai miehen tulla vastaan ja osallistua kustannuksiin? Tavallaanhan tarjoan kaiken hänelle, kun käyttää 90% minun ostamia, muttei suostu ostamaan uusia.
Kommentit (99)
Ohis, tai siis, oikeastaan otsikkoon kommentoiden:
Mulla on myös mies, joka ei maksa "pienistä" kodin yhteisistä investoinneista kuten kattiloista, pyyhkeistä, jouluvaloista jne. Asiasta on keskusteltu viimeisen 10 vuoden aikana useastikin, mutta mies maksaa näitä ainoastaan satunnaisesti yhdessä minun kanssani (=höylää korttia Prismassa, kun kärryissä on kynttilöitä ja servettejä).
Jos ja kun tulee vaikkapa tarve vaihtaa eteiskäytävään matto edellisen ollessa puhkikävelty ja nuhjuinen, se olen minä joka sen ostaa. Miestä ei kiinnosta tehdä taustatutkimusta tai käydä kaupoissa vertailemassa, joten minä hoidan homman ja maksan sitten siinä samalla. Ottaa päähän että täytyy laittaa MobilePay-pyyntöjä ja väitellä että kuka maksoi viimeksi jotain, kun joka hemmetin kerta kun näitä setvitään, selviää että minä olen maksanut reilusti enemmän perheen ruokia, lasten menoja, lasten vaatteita, bensaa ja näitä "tilpehöörijuttuja", jotka kuitenkin ovat ihan oikeita tarvittavia asioita ihmisen elämässä. TÄHÄN PÄÄLLE maksan puolet asuntolainasta, vastikkeista ja talouden laskuista. Sitäpaitsi suurimman osan sisustukseen liittyvistä asioista pyrin hankkimaan käytettynä, mikä vie aikaa ja vaatii hermoja sumplia Tori-kauppoja tai FB-kirppishuutoja.
Mieheni kuvittelee, että hän muka maksaa enemmän yhteisiä menoja kun kerran vuoteen kuittaa vakuutuslaskut (noin 400€), se kertasumman määrä siis sokaisee hänet näkemään, miten paljon pieniä puroja minun menoissani on. Se kiva koti ja puutarha, jota hän itsekin rakastaa suunnattomasti, vaatii myös taloudellista panostusta, joka helposti liukuu minun piikkiini.
Tämä on hyvin tyypillinen makrotalousongelma, joka asettaa naisen taloudellisesti eriarvoiseen asemaan miehen kanssa. Miehet maksavat perheessä enemmän isoimpia investointeja (esim. auto), mutta palkkataso kompensoi sen, että heille jää käyttörahaa enemmän kuin naiselle, joka yleensä pienituloisempana käyttää rahansa lasten optikkokäynteihin ja pesuaineisiin. Ja vaikka auto(laina) olisi miehen nimissä, naiset yleensä osallistuvat bensakuluihin, käyttävät autoa katsastuksessa ja vaihdatuttavat renkaat, nämä itse maksaen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ohis, tai siis, oikeastaan otsikkoon kommentoiden:
Mulla on myös mies, joka ei maksa "pienistä" kodin yhteisistä investoinneista kuten kattiloista, pyyhkeistä, jouluvaloista jne. Asiasta on keskusteltu viimeisen 10 vuoden aikana useastikin, mutta mies maksaa näitä ainoastaan satunnaisesti yhdessä minun kanssani (=höylää korttia Prismassa, kun kärryissä on kynttilöitä ja servettejä).
Jos ja kun tulee vaikkapa tarve vaihtaa eteiskäytävään matto edellisen ollessa puhkikävelty ja nuhjuinen, se olen minä joka sen ostaa. Miestä ei kiinnosta tehdä taustatutkimusta tai käydä kaupoissa vertailemassa, joten minä hoidan homman ja maksan sitten siinä samalla. Ottaa päähän että täytyy laittaa MobilePay-pyyntöjä ja väitellä että kuka maksoi viimeksi jotain, kun joka hemmetin kerta kun näitä setvitään, selviää että minä olen maksanut reilusti enemmän perheen ruokia, lasten menoja, lasten vaatteita, bensaa ja näitä "tilpehöörijuttuja", jotka kuitenkin ovat ihan oikeita tarvittavia asioita ihmisen elämässä. TÄHÄN PÄÄLLE maksan puolet asuntolainasta, vastikkeista ja talouden laskuista. Sitäpaitsi suurimman osan sisustukseen liittyvistä asioista pyrin hankkimaan käytettynä, mikä vie aikaa ja vaatii hermoja sumplia Tori-kauppoja tai FB-kirppishuutoja.
Mieheni kuvittelee, että hän muka maksaa enemmän yhteisiä menoja kun kerran vuoteen kuittaa vakuutuslaskut (noin 400€), se kertasumman määrä siis sokaisee hänet näkemään, miten paljon pieniä puroja minun menoissani on. Se kiva koti ja puutarha, jota hän itsekin rakastaa suunnattomasti, vaatii myös taloudellista panostusta, joka helposti liukuu minun piikkiini.
Tämä on hyvin tyypillinen makrotalousongelma, joka asettaa naisen taloudellisesti eriarvoiseen asemaan miehen kanssa. Miehet maksavat perheessä enemmän isoimpia investointeja (esim. auto), mutta palkkataso kompensoi sen, että heille jää käyttörahaa enemmän kuin naiselle, joka yleensä pienituloisempana käyttää rahansa lasten optikkokäynteihin ja pesuaineisiin. Ja vaikka auto(laina) olisi miehen nimissä, naiset yleensä osallistuvat bensakuluihin, käyttävät autoa katsastuksessa ja vaihdatuttavat renkaat, nämä itse maksaen.
Ota käyttöön kirjanpito, johon merkitset aina kaiken, mitä ostat ja myös miehen ostamat asiat yhteisten kulujen osalta. Kuun lopussa tee yhteenveto ja se, joka on maksanut vähemmän, maksaa toiselle sen verran, että maksut menevät tasan. Vaatii vähän viitseliäisyyttä, mutta maksaa vaivan. Jos teillä on iso tuloero, niin siitä näkee heti, onko tasajako reilu.
Mulla on myös mies, joka ei maksa "pienistä" kodin yhteisistä investoinneista kuten kattiloista, pyyhkeistä, jouluvaloista jne.
-Pitäisikö avata vielä yhteinen tili tätä varten, jonne molemmat laittavat tietyn summan rahaa kuussa ja niillä rahoilla ostetaan yksinomaan yhteiset jutut kotiin.
Jos työssäkäyvä ihminen rikkoo jotakin toisen kotona, niin voi antaa satasen ja elämä jatkuu. Sama juttu astian kanssa. Näin ne ihmissuhteet kaatuu olemattomiin asioihin ja itsekkyyteen. Itse arvostan kaikkea kaunista, niin tottakai maksaisin ja sitten voi unohtaa koko asian.
Ap vaikuttaa äärimmäisen rasittavalta ihmiseltä. Muutetaan yhteen mutta HÄN päättää sisustuksesta koska miehen maku ei miellytä. Yhteiselo vaatii kompromisseja puolin ja toisin ja se on myös miehen koti. Kaikki ei halua asua design-näyttelyssä, jossa ei uskalla edes paskalla käydä ettei design-pönttö mee pilalle.
Kodin pitää olla elämistä, ei näyttelyä varten. Jos haluat ylikalliin ruman sairaalavalaisimen kattoosi niin osta itse. Onko elämänne muutenkin yhtä esittämistä, muille pitää näyttää että on designiä ja menee hyvin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No joo, jos mä haluan ajaa Jaguaarilla ja miehelle riittäisi Toyota tai Lada, niin kyllähän minä sen Jaguaarin maksaisin.
Totta kai, sinähän sillä ajaisitkin.
Vierailija kirjoitti:
Ap vaikuttaa äärimmäisen rasittavalta ihmiseltä. Muutetaan yhteen mutta HÄN päättää sisustuksesta koska miehen maku ei miellytä. Yhteiselo vaatii kompromisseja puolin ja toisin ja se on myös miehen koti. Kaikki ei halua asua design-näyttelyssä, jossa ei uskalla edes paskalla käydä ettei design-pönttö mee pilalle.
Kodin pitää olla elämistä, ei näyttelyä varten. Jos haluat ylikalliin ruman sairaalavalaisimen kattoosi niin osta itse. Onko elämänne muutenkin yhtä esittämistä, muille pitää näyttää että on designiä ja menee hyvin?
Tuliko mieleen, että jotkut (et sinä enkä minä) ihan aidosti pitävät sen tyylisestä estetiikasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutetaan yhteen mutta HÄN päättää sisustuksesta koska miehen maku ei miellytä.
*Entäpä jos sama meno jatkuu? Tavaraa hajoaa ja kaikki jää alkuperäisen maksettavaksi. Onko se oikein? Astiastot muuttuvat eripari astioiksi kun tilalle ostetaan halvinta. Eikö olisi kohtuullista ostaa yhdessä samaa, jos kyse ei ole mistään älyttömän kalliista tuotteesta. Ja oliko peräti niin että mies ei suostu maksamaan mitään?
Eikö tässä korvauksen saisi osittain kotivakuutuksesta? Mies maksaisi loppuosan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän se lokki edes ole kallis. Parin satasen lamppu. Oikeat design valaisimet satoja ja taas satoja euroja. Mikä tahansa hyvä valaisin maksaa saman. Onko joku Iittalan 15 euron kuppi niin kallis että pitäisi oikein yhdessä päättää käytetäänkö sitä?
Vierailija kirjoitti:
Ohis, tai siis, oikeastaan otsikkoon kommentoiden:
Mulla on myös mies, joka ei maksa "pienistä" kodin yhteisistä investoinneista kuten kattiloista, pyyhkeistä, jouluvaloista jne. Asiasta on keskusteltu viimeisen 10 vuoden aikana useastikin, mutta mies maksaa näitä ainoastaan satunnaisesti yhdessä minun kanssani (=höylää korttia Prismassa, kun kärryissä on kynttilöitä ja servettejä).
Jos ja kun tulee vaikkapa tarve vaihtaa eteiskäytävään matto edellisen ollessa puhkikävelty ja nuhjuinen, se olen minä joka sen ostaa. Miestä ei kiinnosta tehdä taustatutkimusta tai käydä kaupoissa vertailemassa, joten minä hoidan homman ja maksan sitten siinä samalla. Ottaa päähän että täytyy laittaa MobilePay-pyyntöjä ja väitellä että kuka maksoi viimeksi jotain, kun joka hemmetin kerta kun näitä setvitään, selviää että minä olen maksanut reilusti enemmän perheen ruokia, lasten menoja, lasten vaatteita, bensaa ja näitä "tilpehöörijuttuja", jotka kuitenkin ovat ihan oikeita tarvittavia asioita ihmisen elämässä. TÄHÄN PÄÄLLE maksan puolet asuntolainasta, vastikkeista ja talouden laskuista. Sitäpaitsi suurimman osan sisustukseen liittyvistä asioista pyrin hankkimaan käytettynä, mikä vie aikaa ja vaatii hermoja sumplia Tori-kauppoja tai FB-kirppishuutoja.
Mieheni kuvittelee, että hän muka maksaa enemmän yhteisiä menoja kun kerran vuoteen kuittaa vakuutuslaskut (noin 400€), se kertasumman määrä siis sokaisee hänet näkemään, miten paljon pieniä puroja minun menoissani on. Se kiva koti ja puutarha, jota hän itsekin rakastaa suunnattomasti, vaatii myös taloudellista panostusta, joka helposti liukuu minun piikkiini.
Tämä on hyvin tyypillinen makrotalousongelma, joka asettaa naisen taloudellisesti eriarvoiseen asemaan miehen kanssa. Miehet maksavat perheessä enemmän isoimpia investointeja (esim. auto), mutta palkkataso kompensoi sen, että heille jää käyttörahaa enemmän kuin naiselle, joka yleensä pienituloisempana käyttää rahansa lasten optikkokäynteihin ja pesuaineisiin. Ja vaikka auto(laina) olisi miehen nimissä, naiset yleensä osallistuvat bensakuluihin, käyttävät autoa katsastuksessa ja vaihdatuttavat renkaat, nämä itse maksaen.
Tämä on hyväksikäyttöä.
Avatkaa yhteinen tili kodin menoa varten. Kumpikin laittaa sinne esim. 30% palkastaan joka kuukausi ja sieltä maksetaan kaikki yhteiset kulut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap vaikuttaa äärimmäisen rasittavalta ihmiseltä. Muutetaan yhteen mutta HÄN päättää sisustuksesta koska miehen maku ei miellytä. Yhteiselo vaatii kompromisseja puolin ja toisin ja se on myös miehen koti. Kaikki ei halua asua design-näyttelyssä, jossa ei uskalla edes paskalla käydä ettei design-pönttö mee pilalle.
Kodin pitää olla elämistä, ei näyttelyä varten. Jos haluat ylikalliin ruman sairaalavalaisimen kattoosi niin osta itse. Onko elämänne muutenkin yhtä esittämistä, muille pitää näyttää että on designiä ja menee hyvin?
Jos mä asuisin sun kanssa, niin joka kerta kun rikkoisit jonkun mun ostaman tai perimän arvokkaan esineen, etkä korvaisi sitä, jos se edes korvattavissa on, niin ottaisin ison vasaran ja "vahingossa" rikkoisin sillä sun tietsikan tai muuta rakastamaasi vempelettä.
Kun ei kerran ole mitään väliä, niin eihän sullakaan olis sanomista noista pikkuvahingoissa.
Mieheni ei ole ostanut yhtään lapsen vaatetta, pussilakanaa, pyyhettä, verhoa, mattoa, astiaa jne. Ei niinku kai kuulu kuvioon. Huonekalut ovat pääosin mun hankkimia aikaa ennen avioliittoa, jotain olen perinyt.
Lokki -valaisimen voisin välillä survoa päähänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mies toisi tullessaan lokki-hirvityksen, kiinnittäisin minäkin sen ’vähän huonosti’. Mikään valaisin ei ole niin ruma.
Vierailija kirjoitti:
Mieheni ei ole ostanut yhtään lapsen vaatetta, pussilakanaa, pyyhettä, verhoa, mattoa, astiaa jne. Ei niinku kai kuulu kuvioon. Huonekalut ovat pääosin mun hankkimia aikaa ennen avioliittoa, jotain olen perinyt.
Lokki -valaisimen voisin välillä survoa päähänsä.
Sä et todellakaan tajua että se käyttää sua hyväkseen.
Sano miehelle, että olet maksanut edellisten 5 vuoden aikana ko. kulut, että nyt seuraavat 5 vuotta on tasapuolisen vuoksi hänen vuoronsa. Et neuvottele asiasta, vaan pakotat miehen kantamaan vastuunsa.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on myös mies, joka ei maksa "pienistä" kodin yhteisistä investoinneista kuten kattiloista, pyyhkeistä, jouluvaloista jne.
-Pitäisikö avata vielä yhteinen tili tätä varten, jonne molemmat laittavat tietyn summan rahaa kuussa ja niillä rahoilla ostetaan yksinomaan yhteiset jutut kotiin.
Meillä mies ei maksa jouluvaloja, koska katsoo, että ne eivät ole välttämättömiä. Sama kattiloiden tai pyyhkeiden kanssa - mies maksaa vasta sitten, kun kykenen osoittamaan, että edelliset pyyhkeet ovat oikeasti loppuunkulutetut tai kattila hajalla. Ja froteepyyhehän kestää vuosia, joten kun haluan ostaa uudet, ostan ne omilla rahoilla. Mies on valmis käyttämään niitä vanhoja, mutta eihän kukaan halua katsoa niitä kylpyhuoneessaan!
Toisaalta aika vähän meille hankitaan tavaroita, joita oikeasti tarvitaan, joten pitäisikö miehen oikeasti maksaa siitä, että minusta on kiva shoppailla?
Alat siis riitelemään jostain 200€ lampusta? Miksi ostaa sellaista, johon ei ole varaa. Ja millä logiikalla lampun rikkoutuminen on miehen vika, jos kiinnitys pettää? Kuulostat kohtalaisen vaikealta tyypiltä. Jos minä haluan artekin pöydän ja mies ei niin silloin minä sen maksan. Jos joku kallis lautanen hajoaa (osuu tiskatessa vaikka lavuaariin) niin ei siitä lähdetä syyttelemään tai riitelemään. Käyttöesineitä hajoaa ja niitä ei kannata olla kallimpia kuin mihin on varaa.
Pyyhkeet, tekstiilit, astiat, kattilat ym. Niihin menee helposti yllättävän paljon rahaa eivätkä ole halpoja. Kodin yleisilme kulahtaa jos ei mitään uusi säännöllisesti. Kannattaa olla yhteinen tili josta ne maksetaan.
Ihan kamalia miehiä joillakin! Hyi kuinka voitte elää jonkun kanssa, joka vähät välittää teidän tunteista?
Eipä siinä, kyllä omakin eksä osasi. Vähän eri asia kyllä. Minulla oli hänen luokseen muuttaessani YKSI laatikko, joka oli täynnä papereita ja muistojuttuja, minulle tärkeitä asioita. Yksi laatikko, jota en vain ehtinyt käydä läpi ennen muuttoa. Miehen mielestä se ei enää autoon mahtunut (olisi kyllä mahtunut) ja käski heittää roskikseen. Sinne meni osa koulutodistuksista, perityistä pikkuesineistä, lukemattomista lapsuudenmuistoista...
Olisin halunnut käydä laatikon tavarat ja paperit läpi ilman stressiä, ja sitten vienyt ne säilytykseen jonnekin. Mutta ei, siinä kadulla keskellä kaupunkia mies paasaa ettei tuollainen enää mahdu autoon eikä asuntoon, se on jätettävä. Olin nuori ja tyhmä, ja siinä kohtaa vähän myös epätoivoinen ja täysin uupunut, joten alistuin. Jälkeenpäin on kyllä tullut kaduttua, kuinka tuli tuhlattua tähän eksään aikaa.