Lue keskustelun säännöt.
Auttakaa minua pääsemään eroon älypuhelimesta. Onko joku onnistunut?
07.10.2020 |
Liittymämyyjäni soitti, ja tiedostin taas kerran miten naurettavan paljon rahaa kuluu siihen, että minulla on puhelin, jossa on netti. Mitään lisäarvoa tuo ei käytännössä elämääni tuo. Päinvastoin. Jos saisin luovuttua älypuhelimesta, vähenisi esim. facen käyttö samaan tahtiin. Ennen kävin facessa kerran päivässä, nykyään monta kertaa kun on sovellus.
Ainoat asiat, joiden oikeasti koen tuovan lisäarvoa elämääni älypuhelimessa, ovat:
1. Whatsappilla yhteydenpito vanhempiini ja sisaruksiini. En nimittäin tykkää puhua puhelimessa. Ja tietysti esim. opiskelu- ja harrastusryhmissä on aina WA, jossa tieto kulkee.
2. 112-sovellus. Tosin olen 41-vuotiaan elämäni aikana joutunut soittamaan kerran häkeen, peruspuhelimesta ja hyvin osasivat palomiehet paikalle silti.
3. Karttapalvelu on osoittautunut hyödylliseksi muutaman kerran kun olen eksynyt metsässä.
4. Kuvien ottaminen ja niiden helppo lataaminen faceen, jota käytän "pilvenäni". Toisaalta välillä jatkuva kuvaaminenkin tuntuu kuormittavalta enkä edes kuvaa niin paljon kuin monet, lähinnä luontokuvia. Olen sitäpaitsi tosi surkea kuvaaja.
Tietysti voisin aloittaa sillä, että pitäisin älypuhelimen, mutta ottaisin liittymän jossa ei ole dataa. Käyttäisin vain wifiä kotona. Silloin saisin kuvani faceen ja WA toimisi, mutta turhanaikainen lääppiminen ja rahanmeno jäisi pois.
Kommentit (147)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen käsittänyt että datatonta liittymää ei edes oikein saa, tai että niissä on muuten sitten huonot hinnat tms. Tietääkö joku tarkemmin?
Ainakin DNA:lla on 7,9 e/kk dataton liittymä ja viestit 7 snt/kpl ja puhelut 7 snt/alkava minuutti. Että kallistahan tuo on, jos puhelimessa puhuu tai tekstailee paljon.
-ap-
Kallista tuossa on perusmaksu, ei niinkään puhelut ja viestit.
No ei ole. Elisan halvin liittymä kuukausimaksultaan. Muissa puheluja saa puhua rajattomasti. Siksi aina kun halutaan kaverien kanssa puhua pitkään, se jolla on rajattomat puhelut, soittaa minulle.
Elisan? Eikö puhe ollut DNA:n liittymästä?
Ei. Kirjoitin että Elisa Tarkka Puhe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hankipa tuo uus Nokia 2720. Saat whatsappin siihen.
Epäilemättä yhtä hyvä kuin hybridit aina.
Eli yhdistelee huonot puolet kummastakin "vanhemmasta".
-ap-
Teknologiassa on se jännä juttu, että mitä enemmän osaa käyttää sitä, sitä vähemmän se hallitsee sinua. Kun päättää itse mitä haluaa ja mitä ei halua, ja etsii tekniset ratkaisut, joiden toimintatapa ja hinta sopii sinulle, sitä vähemmän olet teknologiasta riippuvainen.
Ongelma ei ole teknologia, eikä sen käytön määrä vaan se kuka päättää mitä sinä teet.
Tavoitan ehkä tämän ajatuksen. Että se on vähän miten siihen suhtautuu, niinkö?
Otan tuon valokuvausasian esimerkiksi. Kaukana asuva ystäväni ja minä olemme molemmat kovia kuvaamaan ja se yhdistää meitä. Kun lopetin facebookin käytön ja sen kautta kuvien jakamisen, piti keksiä uusia keinoja uuteen arkeen. Sain eräänä päivänä jonkun käsityön valmiiksi ja otin siitä kuvan digikamerallani, minkä muistikortin heti siirsin läppäriini, jossa kuvat viuhahtivat kovalevylleni ja sieltä sain ne liitettyä sähköpostiin. Aikaa meni joitakin minuutteja, mutta sain toimitettua tismalleen sen minkä halusinkin - lähettää kuvat hänelle heti saataville katsottavaksi. Sen sijaan että marmattaisin miten hankalaa ja monimutkaista tämmöinen on, riemuitsen että elän tässä modernissa ajassa missä saan lähetettyä kuvan kotoani vaikka toiselle puolelle maapalloa muutamassa minuutissa. Kuinka paljon nopeampi sen oikein pitäisi olla?? Saan tehtyä laitteillani kaiken mitä haluankin ja olen tyytyväinen. Yllätyksekseni en tarvinnutkaan siihen älypuhelinta, vaikka vielä joskus luulin.
Facebookista poistumishalukkaille:
Olin sieltä reilun vuoden pois. Se oli vaan semmoinen laastarin repäisy mikä piti tehdä. Kaikki tärkeät kontaktit pysyy yllä puhelimitse ja sähköpostitse ja entistäkin arvokkaammilta tuntuu livekontaktit.
Palasin pandemian rehahdettua kun aidosti kiinnosti muiden kuulumiset. Nyt haluaisin sieltä uudelleen pois, mutta jatkan sinne palaamista pari kertaa viikossa koska kommunikoin erään ulkomaalaisen kaverin kanssa ainoastaan siellä. Mutta haluan myös välttää sitä siellä turhanpäiten roikkumista. Tein nyt niin, että vaihdoin profiilikuvakseni jonkun eläintä esittävän kuvan ja poistin kaiken muun sisällön. Kaikki kuvat, kansilehti, kaikki. Kävin läpi jopa kaikki vanhat postaukseni alkaen vuodesta 2011 ja deletoin kaikki yksi kerrallaan. Päätin, etten enää tuota sinne sisältöä niitä yksityisviestejä lukuunottamatta. En selaa uutisvirtaa. Poistuin kaikista ryhmistä. Osittain tämä liittyy digitaalisen jalanjälkeni pienentämiseen (tiedän, facebookissa se on vain silmänlumetta se kuvien poisto ym. mutta kyllä se jotain nyt varmaan tekee). Mutta suurimmaksi osaksi siihen, että haluan tehdä paikasta mahdollisimman vähän houkuttelevan itselleni.
Ihan alkuvaiheessa muistan poistaneeni nettiselaimesta facebookin pikakuvakkeen. Tätä voi varmaan soveltaa kaikkiin kännykän pikanappeihin. Poissa silmistä, poissa mielestä.
Niin joo, olenkin muuten kuullut siitä, että kannattaa säätää se puhelin mahdollisimman tylsän väriseksi, mustavalkoiseksi jos mahdollista. Poistaa kaikki kiva siitä, taustakuvat sun muut mielihyvän aiheuttajat. Tehdä siitä mahdollisimman vähän houkutteleva. Ja ottakaa se värinähälytys edes pois, niin saatte heti tuntoaistin rauhoitettua. Tuntoaistin kautta saadut sävärit on varmaan voimakkaammasta päästä mitä voi olla, veikkaan vahvalla mutulla ainakin.
11/12 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hankipa tuo uus Nokia 2720. Saat whatsappin siihen.
Epäilemättä yhtä hyvä kuin hybridit aina.
Eli yhdistelee huonot puolet kummastakin "vanhemmasta".
-ap-
Teknologiassa on se jännä juttu, että mitä enemmän osaa käyttää sitä, sitä vähemmän se hallitsee sinua. Kun päättää itse mitä haluaa ja mitä ei halua, ja etsii tekniset ratkaisut, joiden toimintatapa ja hinta sopii sinulle, sitä vähemmän olet teknologiasta riippuvainen.
Ongelma ei ole teknologia, eikä sen käytön määrä vaan se kuka päättää mitä sinä teet.
Tavoitan ehkä tämän ajatuksen. Että se on vähän miten siihen suhtautuu, niinkö?
Otan tuon valokuvausasian esimerkiksi. Kaukana asuva ystäväni ja minä olemme molemmat kovia kuvaamaan ja se yhdistää meitä. Kun lopetin facebookin käytön ja sen kautta kuvien jakamisen, piti keksiä uusia keinoja uuteen arkeen. Sain eräänä päivänä jonkun käsityön valmiiksi ja otin siitä kuvan digikamerallani, minkä muistikortin heti siirsin läppäriini, jossa kuvat viuhahtivat kovalevylleni ja sieltä sain ne liitettyä sähköpostiin. Aikaa meni joitakin minuutteja, mutta sain toimitettua tismalleen sen minkä halusinkin - lähettää kuvat hänelle heti saataville katsottavaksi. Sen sijaan että marmattaisin miten hankalaa ja monimutkaista tämmöinen on, riemuitsen että elän tässä modernissa ajassa missä saan lähetettyä kuvan kotoani vaikka toiselle puolelle maapalloa muutamassa minuutissa. Kuinka paljon nopeampi sen oikein pitäisi olla?? Saan tehtyä laitteillani kaiken mitä haluankin ja olen tyytyväinen. Yllätyksekseni en tarvinnutkaan siihen älypuhelinta, vaikka vielä joskus luulin.
'
Ai niin, hauskin juttu unohtui tuosta lihavoidusta kuvansiirrosta. Sähköpostin lähettämisen jälkeen lähetin vielä kaverille tekstiviestin, että sinulle on sähköpostia. :D Tunsin itseni niin vanhanaikaiseksi että retroaktiivisuusmittari vaan paukkui, mutta niin hassulta kuin se vaikuttaakin, niin se oli minun täysin toimiva ja vallan mainiosti kelpaava vastineeni kuvaviestille. Ja kuitenkin parissa minuutissa, aika pro. :D
Vierailija kirjoitti:
Menee hitusen ohi aiheen, mutta ajattelin kuitenkin jakaa. Teillä on ehkä jotakin uutta näkökulmaa tähänkin.
En ole ollut somessa nyt enää moneen vuoteen. WA:ssa kyllä, mutta en Facessa, Instassa tms. Minusta tuntuu, että olen tippunut täysin pois kaikkien ystävieni maailmankuvasta. Kaikki kommunikaatio on minun varassani: minä soitan, laitan viestiä, ehdotan tapaamista.
Räikein esimerkki tästä oli, kun työkaveri ehdotti työporukan yhteistä luontoreissua. Minä sitten kysyin, että milloin se toteutuisi, niin vastaus oli vain, että Facebookin kautta sovitaan. Pyysin häntä kertomaan sitten ajankohdan minulle erikseen kun en ole facessa, enkä kuullut koko reissusta enää sen koommin.
Ei minua ihan valtavasti haittaa olla aina se aktiivisempi osapuoli, joka ottaa yhteyttä toisiin, mutta olen monesti miettinyt tätä kuviota. Olisiko niin, että kun minun somepäivityskuvani eivät ole aina täyttämässä muiden feedejä, niin he eivät yksinkertaisesti muista minun olemassaoloani?
Älypuhelin minulla kuitenkin on, mutta halua ladata siihen mitään "ylimääräistä". Ei mobiilipankkeja, bonuskortteja, ravintola-äppejä, somea tms tms.
Varmaan tulevaisuudessa etenevissä määrin kohtaa outoihin lieveilmiöihin, jos haluaa vältellä liian iholle tunkevaa tekniikkaa. Valitettavasti.
Ei tuo minusta mitenkään ohi aiheen mene. Osittainen pelko tuo on minullakin. Minulla on esim. mennyt yksi kiinnostava talo sivu suun, kun poistin Messengerin vähäksi aikaa puhelimestani.
Ärsyttää ihan älyttömästi että täytyy olla monta erilaista sovellusta, että ihmiset, jotka haluavat saada sinut kiinni, saavat sinut kiinni.
Olen myös ollut tilanteessa, jossa seitsemän ihmistä tarvitsi jonkinlaisen "poll-sovelluksen" (en muista sen nimeä, mutta siinä sai ehdottaa päivämääriä ja sitten äänestää) että saatiin sovittua koska nähdään.
Olen kallistumassa sille kannalle että jos ihmisten kanssa vuorovaikuttaminen on nykyään näin vaikeaa, olen mieluummin yksin. Hitto, olen teininä matkustanut ensimmäistä kertaa yksin Helsinkiin siskoni luo joka opiskeli siellä. Lankapuhelimessa sovittiin "Nähdään Stockan kellon alla klo 14:10" ja niin nähtiin. Siskoni puhelimessa neuvoi miten menen rautatieasemalta Stockalle ja että siellä on vain yksi kello ulkopuolella.
Tuntuu että viestisovellukset vain tekevät ihmisistä päättämättömiä ja kaikkea vatvotaan loputtomiin. Ja toisaalta mikään sovittu ei pidä, kun on niin helppo aika viime tipassakin vaan laittaa viesti että sori en pääsekään. Luulen että ihmisten kynnys soittaa ohareista olisi paljon isompi. Viesti on kuitenkin jotenkin persoonaton.
-ap-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
11/12 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hankipa tuo uus Nokia 2720. Saat whatsappin siihen.
Epäilemättä yhtä hyvä kuin hybridit aina.
Eli yhdistelee huonot puolet kummastakin "vanhemmasta".
-ap-
Teknologiassa on se jännä juttu, että mitä enemmän osaa käyttää sitä, sitä vähemmän se hallitsee sinua. Kun päättää itse mitä haluaa ja mitä ei halua, ja etsii tekniset ratkaisut, joiden toimintatapa ja hinta sopii sinulle, sitä vähemmän olet teknologiasta riippuvainen.
Ongelma ei ole teknologia, eikä sen käytön määrä vaan se kuka päättää mitä sinä teet.
Tavoitan ehkä tämän ajatuksen. Että se on vähän miten siihen suhtautuu, niinkö?
Otan tuon valokuvausasian esimerkiksi. Kaukana asuva ystäväni ja minä olemme molemmat kovia kuvaamaan ja se yhdistää meitä. Kun lopetin facebookin käytön ja sen kautta kuvien jakamisen, piti keksiä uusia keinoja uuteen arkeen. Sain eräänä päivänä jonkun käsityön valmiiksi ja otin siitä kuvan digikamerallani, minkä muistikortin heti siirsin läppäriini, jossa kuvat viuhahtivat kovalevylleni ja sieltä sain ne liitettyä sähköpostiin. Aikaa meni joitakin minuutteja, mutta sain toimitettua tismalleen sen minkä halusinkin - lähettää kuvat hänelle heti saataville katsottavaksi. Sen sijaan että marmattaisin miten hankalaa ja monimutkaista tämmöinen on, riemuitsen että elän tässä modernissa ajassa missä saan lähetettyä kuvan kotoani vaikka toiselle puolelle maapalloa muutamassa minuutissa. Kuinka paljon nopeampi sen oikein pitäisi olla?? Saan tehtyä laitteillani kaiken mitä haluankin ja olen tyytyväinen. Yllätyksekseni en tarvinnutkaan siihen älypuhelinta, vaikka vielä joskus luulin.
Tuo oli just mitä mä tarkoitin. Ei ole pakko valita sitä pakollisena ja helppona tyrkytettävää teknologiaa, kun osaa tehdä haluamansa asian monella tapaa ja eri laitteilla.
Monethan ottavat älypuhelimen käyttöön vain siksi että se tehdään tahallaan niin helpoksi käyttää (sillä tavoin kuin laitevalmistajat, yritykset ja mainostajat haluavat sinun käyttävän sitä), mutta oletko koskaan tuntenut että hallitset älypuhelimen tietoturva-asiat kunnolla?
Itse lähdin miettimään asiaa käytännönläheisemmin ja metsäsuomalaisen itsepäisen negatiivisesta näkökulmasta: mitä en halua, mitä en tarvitse ja mihin en halua laittaa aikaa ja rahaa. Siksi valitsin olla ilman älypuhelinta, ja pysytellä somen ulkopuolella (FB, Insta, yms.). Sitten pitää vaan osata hoitaa kaikki tietokoneella tai muilla tavoin.
Jännää todella on miten vuosien aikana ystäväpiiri on muuttunut. Ne tosiystävät ovat edelleen ihan tyytväisiä soittamaan, tekstaamaan tai laittamaan s-posteja mulle. Ne, jotka ovat someriippuvaisia itse, eivät jaksa pitää yhteyttä usein. Jyvät erottuvat akanoista, kuten ennen sanottiin.
Kommentoin äärettömän harvoin tällä palstalla mitään mutta nyt on pakko .
Aivan huippu keskustelun aihe ja miten hyvin täällä on aihetta ruodittu!
Apn ongelmat on aivan kuin omiani ja puhelimesta eroon pääsemisen konstitkin on olleet hyvin pitkälti samoja.
Olen esimerkiksi hankkinut rannekellon ja vihkon jota kuljetan mukanani , ideana juuri se että ei tarvitsisi roikkua kiinni tässä vehkeessä.
Koen että jos luopuisin puhelimestani kokonaan minusta puuttuisi iso osa. Tämähän on aivan älytöntä ja kieroutunutta mutta kun luurissa on nykyään kaikki. Mutta koska olen turvallisuuden hakuinen ja koukuttunut dopamiiniryöppyihin olen jumissa . Ällöttävä kuinka paljon tänäänkin olen vaan näppäillyt ja vain kaikkea joutavaa.
Oikeasti kuitenkin nautin ulkona touhuamisesta, rehkimisestä hikipäässä pihalla ja kirjojen lukemisesta,kuitenkin lamaannun puhelin kourassa möllöttämään.
Ehkä seuraava askel on sama kuin aloittajalla, teen älyluurista ikään kuin lankaluurin .. sillä poikkeuksella kyllä että kotoa poistuttaessa otan sen laukkuun mukaani mutta en käytä ellen ole pulassa.
Olen konmarittanut kodistani valtavan määrän tavaraa ja muutenkin yrittänyt selkiyttää arkea ,tämä tuntuu luontevalta jatkumolta tässä projektissa.
Haluan kyllä ihan kiittää tästä virkistävästä ja tärkeästä aloituksesta *sydän*
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menee hitusen ohi aiheen, mutta ajattelin kuitenkin jakaa. Teillä on ehkä jotakin uutta näkökulmaa tähänkin.
En ole ollut somessa nyt enää moneen vuoteen. WA:ssa kyllä, mutta en Facessa, Instassa tms. Minusta tuntuu, että olen tippunut täysin pois kaikkien ystävieni maailmankuvasta. Kaikki kommunikaatio on minun varassani: minä soitan, laitan viestiä, ehdotan tapaamista.
Räikein esimerkki tästä oli, kun työkaveri ehdotti työporukan yhteistä luontoreissua. Minä sitten kysyin, että milloin se toteutuisi, niin vastaus oli vain, että Facebookin kautta sovitaan. Pyysin häntä kertomaan sitten ajankohdan minulle erikseen kun en ole facessa, enkä kuullut koko reissusta enää sen koommin.
Ei minua ihan valtavasti haittaa olla aina se aktiivisempi osapuoli, joka ottaa yhteyttä toisiin, mutta olen monesti miettinyt tätä kuviota. Olisiko niin, että kun minun somepäivityskuvani eivät ole aina täyttämässä muiden feedejä, niin he eivät yksinkertaisesti muista minun olemassaoloani?
Älypuhelin minulla kuitenkin on, mutta halua ladata siihen mitään "ylimääräistä". Ei mobiilipankkeja, bonuskortteja, ravintola-äppejä, somea tms tms.
Varmaan tulevaisuudessa etenevissä määrin kohtaa outoihin lieveilmiöihin, jos haluaa vältellä liian iholle tunkevaa tekniikkaa. Valitettavasti.Ei tuo minusta mitenkään ohi aiheen mene. Osittainen pelko tuo on minullakin. Minulla on esim. mennyt yksi kiinnostava talo sivu suun, kun poistin Messengerin vähäksi aikaa puhelimestani.
Ärsyttää ihan älyttömästi että täytyy olla monta erilaista sovellusta, että ihmiset, jotka haluavat saada sinut kiinni, saavat sinut kiinni.
Olen myös ollut tilanteessa, jossa seitsemän ihmistä tarvitsi jonkinlaisen "poll-sovelluksen" (en muista sen nimeä, mutta siinä sai ehdottaa päivämääriä ja sitten äänestää) että saatiin sovittua koska nähdään.
Olen kallistumassa sille kannalle että jos ihmisten kanssa vuorovaikuttaminen on nykyään näin vaikeaa, olen mieluummin yksin. Hitto, olen teininä matkustanut ensimmäistä kertaa yksin Helsinkiin siskoni luo joka opiskeli siellä. Lankapuhelimessa sovittiin "Nähdään Stockan kellon alla klo 14:10" ja niin nähtiin. Siskoni puhelimessa neuvoi miten menen rautatieasemalta Stockalle ja että siellä on vain yksi kello ulkopuolella.
Tuntuu että viestisovellukset vain tekevät ihmisistä päättämättömiä ja kaikkea vatvotaan loputtomiin. Ja toisaalta mikään sovittu ei pidä, kun on niin helppo aika viime tipassakin vaan laittaa viesti että sori en pääsekään. Luulen että ihmisten kynnys soittaa ohareista olisi paljon isompi. Viesti on kuitenkin jotenkin persoonaton.
-ap-
Mulla on sama kokemus.
Yks sukulainen valittaa aina kun mulla ei ole somea saati älypuhelinta. Nyt hänkin on oppinut laittamaan mulle niitä kuvia s-postiin. Ja huom. minä en niitä kuvia halua enkä pyydä, vaan lähettäjä itse on niin koukussa niiden lähettämiseen että hän on joutunut nöyrtymään mun suhteen :) Sama sukulainen myös raportoi minulle jos jotain tärkeää on sukulaisten Whatsapissa kerrottu.
Sitten kun näitä mahdollisuuksia soittaa on nykyään monenlaisia, niin koronan aikana ollaan puhuttu pitkiä puheluja mun ulkomailla asuvan ystävän kanssa, kas kun on näitä nettiyrityksiä, jonka kautta Suomeen voi nyt soittaa ilmaisen nettipuhelun puhelimeen.
Vierailija kirjoitti:
Menee hitusen ohi aiheen, mutta ajattelin kuitenkin jakaa. Teillä on ehkä jotakin uutta näkökulmaa tähänkin.
En ole ollut somessa nyt enää moneen vuoteen. WA:ssa kyllä, mutta en Facessa, Instassa tms. Minusta tuntuu, että olen tippunut täysin pois kaikkien ystävieni maailmankuvasta. Kaikki kommunikaatio on minun varassani: minä soitan, laitan viestiä, ehdotan tapaamista.
Räikein esimerkki tästä oli, kun työkaveri ehdotti työporukan yhteistä luontoreissua. Minä sitten kysyin, että milloin se toteutuisi, niin vastaus oli vain, että Facebookin kautta sovitaan. Pyysin häntä kertomaan sitten ajankohdan minulle erikseen kun en ole facessa, enkä kuullut koko reissusta enää sen koommin.
Ei minua ihan valtavasti haittaa olla aina se aktiivisempi osapuoli, joka ottaa yhteyttä toisiin, mutta olen monesti miettinyt tätä kuviota. Olisiko niin, että kun minun somepäivityskuvani eivät ole aina täyttämässä muiden feedejä, niin he eivät yksinkertaisesti muista minun olemassaoloani?
Älypuhelin minulla kuitenkin on, mutta halua ladata siihen mitään "ylimääräistä". Ei mobiilipankkeja, bonuskortteja, ravintola-äppejä, somea tms tms.
Varmaan tulevaisuudessa etenevissä määrin kohtaa outoihin lieveilmiöihin, jos haluaa vältellä liian iholle tunkevaa tekniikkaa. Valitettavasti.
Tunnistan kuvailemasi ilmiön. Siinähän se ystävyys punnitaan, että unohtuuko toisen elämästä vai ei. Koen itse että on asiallista että käytän tavallaan vähän ekstravaivaa enemmän ystävieni suuntaan, kun kerta tieten tahtoen astun syrjään heidänkin somesvirrastaan. Koska rakastan ja kunnioitan heitä ja olen valmis näkemään vaivaa heidän vuokseen. Mutta eivät he minua ole unohtaneet. Päin vastoin, yhteytemme on jotenkin rikkaampaa kuin koskaan aikaisemmin ja soittelemme useammin. Panostamme niihin muutamiin sanoihin, joita toisillemme sanomme, enemmän kuin ennen (kun ne sanat vaan sylkäisi kaikkien silmille osoittamatta niitä sen suuremmin kenellekään).
Ja noissa harrastus tai kouluryhmien Wasappeissa pitää varmaan vaan hyväksyä se ulkopuolisuus ja niellä harmi, sen lisäksi että näkee erikseen vaivaa kyselläkseen asiat muilta ihmisiltä. Ammattikorkeakoulusta hiljattain valmistunut ystäväni sanoi, että hänen olisi ollut mahdotonta suoritta opintoja ilman älypuhelinta. Siinä kohti mennään minusta vikaan. Toki en tiedä oliko se kokonaan totta vai hänen nopean mietintänsä lopputulos (hän tuskin yritti kaikin keinoin selvittää toista vaihtoehtoa koska hyväksyi älypuhelimen välttämättömyytenä).
Kyllä varmaan ne muut tavallaan unohtavat ne tyypit jotka somessa eivät näy. Varmaan aika luonnollista. Kuin joku, joka muuttaisi tutuista ympyröistä toiseen kaupunkiin. Elämä jatkuu ilman häntä. Itse ajattelen, että näin ulkopuolisena olen valmis ojentamaan käteni ensimmäisenä. Tai ainakin valmistautumaan siihen ja hyväksyä se normina, vaikka tympeänäkin. Korostan silti että tässä ne kultakimpaleet siivilöityy, kun näkee kuka oikeasti ja todella haluaa olla yhteydessä kanssasi. Hyvä ystävyys toimii vastavuoroisesti mitä kanavaa pitkin tahansa, ja vielä paremmin, kaikkien niiden kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin muuten nostaa vielä esiin yhden asian: passiivisen sometuksen. Vrt. passiivinen tupakointi.
Tiedättehän, kun puolison puhelin pimpottelee viestien merkkiääniä, puoliso istuu vieressäsi ja lääppii puhelintaan ja näyttää sulle koko ajan että Masa laittoi tällaisen kuvan ja katso tämän kanadalaismelojan instaa.
Miehelläni on oma yritys, joten hän joutuu sen takia olemaan somessa aktiivisempi kuin minä, ja jouduin hänelle tuosta huomauttamaan. Nykyään sillä on somen viestiäänet pois päältä ja se rajoittaa juttujen näyttämistä minulle.
-ap-
No niin, nyt on ketju tälle asialle. Katsotaan kummassa keskustelua kannattaa käydä if you know what I mean.
https://www.vauva.fi/keskustelu/3905896/passiivinen-somettaminen-kun-ka…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen käsittänyt että datatonta liittymää ei edes oikein saa, tai että niissä on muuten sitten huonot hinnat tms. Tietääkö joku tarkemmin?
Ainakin DNA:lla on 7,9 e/kk dataton liittymä ja viestit 7 snt/kpl ja puhelut 7 snt/alkava minuutti. Että kallistahan tuo on, jos puhelimessa puhuu tai tekstailee paljon.
-ap-
Kallista tuossa on perusmaksu, ei niinkään puhelut ja viestit.
No ei ole. Elisan halvin liittymä kuukausimaksultaan. Muissa puheluja saa puhua rajattomasti. Siksi aina kun halutaan kaverien kanssa puhua pitkään, se jolla on rajattomat puhelut, soittaa minulle.
Elisan? Eikö puhe ollut DNA:n liittymästä?
Ei. Kirjoitin että Elisa Tarkka Puhe.
Viestissä lukee: "Ainakin DNA:lla..." Ei siinä Elisa Tarkka puheesta puhuttu mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua muuten suuresti helpottaa tämän palstan lukkiutuminen yöksi. Muuten lähtisi lapasesta. Mutta huomaan kyllä että koneella ollessa alan kyttäämään tuota kello yhdentoista lyömän koittamista. Itsesäätely on vaikea taitolaji ja mustavalkoisuus toimii minulle paremmin kuin hyvin. Annan itselleni aivan liian helposti periksi.
Onko muut panneet merkille näitä tekstejä lukiessaan, että ne ovat välillä kuin narkkien suusta kuultuja kertomuksia? Kun kerrotaan mistä saadaan fiksit ja mikä potkii koviten ja miten ei pysty pitämään kontrollia. Siinä on ihan oikeasta riippuvuudesta kyse, toistettakoon nyt vielä kertaalleen jos joku lukija vielä sitä yrittää omalta kohdaltaan hiljaisesti ja sinnikkäästi kieltää. Kuinkahan kauan menee ennenkuin älylaite/some/nettiriippuvuuksille on normaalia että joka kaupungissa on samanlaisia ryhmiä kuin alkoholisteille. Menisin sellaiseen välittömästi. Sitä odotellessa taiteilu riippuvuuden hallinasta jatkuu päivittäisenä kamppailuna ja jopa ajojahtina (ympäristön odotukset).
Ja huomenta, kukapa muukaan kuin tämä yksi riippuvainen on heti täällä roikkumassa. Voin muuten myöntää että minulla meni eilinen täysin puihin tämän ketjun innoittamana. Ruutuaika paukkui ja venyi ja lopulta jäi syöminen ja juominenkin liian vähälle, kun en päässyt koneen ääreltä nousemaan. Kuten sanottu, addiktion kanssa on painittu jo pitkään ja sen kuriin saaminen on vaikeaa. No, jokainen päivä on uusi mahdollisuus vai mitä. :)
Vastaan tuli tämmöinen artikkeli Yleltä, missä kolme ihmistä kertoo miten älypuhelimesta ja/tai somesta luopuminen sujui. Jos harkitset samaa, kannattaa lukea (kannustusta). Artikkeli sisältää lukuisia linkkejä ja vinkkejä älypuhelimen käytön vähentämisestä tai jopa lopettamisesta.
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2017/06/20/hylkasin-facebookin-luovuin-al…
Nostan kielitaitoisille esille hakusanaparin, jolla kannattaa myös googletella lisätietoa kaikesta tästä ketjuun liittyvästä: Digital detox
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Löysin netistä äskettäin jotain kiinnostavaa, josta innostuin ja johon pystyin osallistumaan. Puran tässä nyt tuoreeltaan ajatuksiani siihen liittyen:
Tuo osallistuminen on iso osa sitä, miksi sivulta irtaantuminen on vaikeampaa. Esimerkiksi nämä keskustelut. Ne koskettavat henkilökohtaisemmin ja saan siitä isomman reaktion, kun osallistun. Eli minun pitää (kirjoitin ensin että "pitäisi", mutta korjasin) näköjään nimenomaan vähentää sitä osallistumista ja vetäytyä enemmän tarkkailijaksi.
Pakotin itseni kesken kaiken houkuttavan sivun selailun pois koneelta petaamaan sänkyni. Tunsin lievää fyysistä pahoinvointia, sydämen syke oli kohonnut ja kädet tuntuivat hieman vapisevalta. Luulin ensin, että kyse on verensokerin laskusta kun en ole vielä syönyt, mutta nyt tässä naputellessani pari minuuttia myöhemmin olosta ei ole enää tietoakaan. Eli rauhoituin heti kun pääsin takaisin addiktioni pariin. Korostan tässä sitä, että tunsin ko. sivulla harvinaisen suurta mielihyvää/voimakasta reaktiota ja siitä on aikaa muutamia minuutteja, eli tunne on varsin tuore. Mutta nyt kun mietin, niin voimakkuudessaan yllättää.
En ole aikaisemmin tutkiskellut näitä fyysisiä vieroitusoireita ennen kuin nyt, tämän ketjun innoittamana. Kiitokset lähtee taas ap:lle inspiroimisesta muutokseen. Olen jotenkin huijannut itseäni, että ei mulla tuollaisia tule ja että oho, onpa noilla pahat viekkarit, ei mulla vaan... höpönlöpön, tasan on täälläkin päässä näyttöä ihan sitä samaa kitkutusta oireineen.
Ensimmäistä kertaa näihin sanoihin puettuna, raakana totuutena:
Hei, olen 11/12 ja olen dopamiiniriippuvainen.
Lupasin että en enää peukuta. Sorruin. Kuva liittyy.
https://i.chzbgr.com/full/9367934208/h9B3FD732/packaged-goods-0-eatorea…
Ei nyt kovin vahvasti ala kyllä vaikka niin oli suuret puheet eilen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinteä kk lasku 19,90 rajaton netti ja puhelut, ei oo kallista
240 euroa vuodessa kankkulan kaivoon. Kun kotona on kumminkin netti käytössä.
...
Olen eri kuin lainaamasi, mutta minulla on juuri toisin päin: minulla ei ole kotona erillistä nettiä, kun pystyn jakamaan puhelimen netin tietokoneeseen. Eli nettimaksua puhelin- ja kotikäyttöön tulee juurikin vain tuon 19,90€ liittymän verran.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen käsittänyt että datatonta liittymää ei edes oikein saa, tai että niissä on muuten sitten huonot hinnat tms. Tietääkö joku tarkemmin?
Ainakin DNA:lla on 7,9 e/kk dataton liittymä ja viestit 7 snt/kpl ja puhelut 7 snt/alkava minuutti. Että kallistahan tuo on, jos puhelimessa puhuu tai tekstailee paljon.
-ap-
Samanlaisten pohdintojen pohjalta päädyin itse just telia dot-liittymään, antaa mahdollisuuden itse vaikuttaa liittymän hintaan. Kannattaa tutustua! Vaatiin sitä itsesäätelyä, ettei pidä mobiilinettiä päällä, ja antaudu aivottoman surffailun valtaan, mutta kuitenkin on mahdollisuus tarvittaessa hoitaa joku asia tien päällä (tai tsekata sijainti siellä metsässä).
Mä oon kaiholla katsellut alkupään Montalbanoja, ai että: lankapuhelimet, arkistojen kaivelut tarkotti päivien manuaalista työtä, ihmisisten tekemisten tutkiminen vaati silmää ja taituruutta lukea ihmistä, niin ja kasvokkain tapaamisia - ei mitään digisigidigihömppää ja erikoistehostehurjastelua, vähänkö dekkarien ja elokuvienmaailma olleet kutkuttavampia!
Äh, kirjoitin pitkän sepustuksen ensimmäisen tyhmän päiväni kokemuksista ja joku sana jäi haaviin. Kumpa moderointi edes kertoisi, mikä se kielletty sana oli.
No, ensinnäkin huomasin että peukuttumattomuus on äärettömän vaikeaa. Ja kun ei peukuta, jää puolet huvista saamatta. Olin facessa ehkä 10 minuuttia mutta tylsistyin, kun kerran en peukuttanut. Odotan mielenkiinnolla millaiseksi fiidini muodostuu, kun algoritmi joutuu miettimään triggerpisteitäni jollain muulla kuin peukuilla. Sama tällä palstalla, en jaksanut lukea ketjua jota normaalisti olisin vahdannut silmä kovana, koska peukuttamatta homma tuntui tosi lattealta.
Jatkuu...
-ap-
Aamulenkille menin niin, että jätin puhelimen kotiin ja otin vanhan sukelluskelloni taskuun. Siinä on ranneke rikki, joten poistin sen ja taskussani oli vain iso, pyöreähkö mötikkä titaania ja safiirilasia. Huomasin taas miten epätyydyttävä älypuhelin on esineenä. En tiedä teistä muista, mutta minä saan tosi paljon mielihyvää esineistä jotka ovat kauniita, tarkoituksenmukaisia ja tuntuvat hyvältä käteen. Tuo kello ilman remmiä on juuri sellainen. Kun katsoin kelloa, se tuntui samalta kuin pukudraamoissa kun hieno herrasmies kaivaa taskunauriinsa esiin. Jotenkin tosi tarkoitukselliselta. Kännykän räpeltäminen ei koskaan tunnu siltä, enkä saa siitä mitään esteettistä tai kosketuksellista mielihyvää. (Vanhasta 17 e puhelimesta sain.)
Huomasin myös, että tosi usein olen ottamassa puhelinta ihan vain siksi, että en tiedä mitä tekisin ja olen mallioppinut, että sitten kuuluu lääppiä puhelinta. En siis halua katsoa mitään tietoa, minua ei kiinnosta mitä kenellekään kuuluu, otan vaan puhelimen kun en tiedä mitä muutakaan tekisin. Nyt päätin että jos en tiedä mitä tehdä, voin vaan istua paikallani kunnes tiedän. Paljon rakentavampaa.
Kun tein noin muutaman kerran, huomasin että en oikeastaan edes halua ottaa sitä puhelinta, enkä ole halunnutkaan. Se on vaan paha tapa.
Whatsappia olen käyttänyt pari kertaa (tottakai tänään juuri tuli muutama tosi tärkeä asia mitkä piti viestiä perheelle). Sitä aion käyttää jatkossakin, juuri siksi että sillä on ehdottomasti helpoin saada joku asia ison ryhmän tietoon niin että kaikki voivat kommentoida ja nähdä kommentit. Harkitsen tilannetta uudestaan jos tuntuu ettei käyttö pysy hanskassa.
Ai niin, 11/12, kiitos linkeistä!
-ap-
Elisan? Eikö puhe ollut DNA:n liittymästä?