Lue keskustelun säännöt.
Auttakaa minua pääsemään eroon älypuhelimesta. Onko joku onnistunut?
07.10.2020 |
Liittymämyyjäni soitti, ja tiedostin taas kerran miten naurettavan paljon rahaa kuluu siihen, että minulla on puhelin, jossa on netti. Mitään lisäarvoa tuo ei käytännössä elämääni tuo. Päinvastoin. Jos saisin luovuttua älypuhelimesta, vähenisi esim. facen käyttö samaan tahtiin. Ennen kävin facessa kerran päivässä, nykyään monta kertaa kun on sovellus.
Ainoat asiat, joiden oikeasti koen tuovan lisäarvoa elämääni älypuhelimessa, ovat:
1. Whatsappilla yhteydenpito vanhempiini ja sisaruksiini. En nimittäin tykkää puhua puhelimessa. Ja tietysti esim. opiskelu- ja harrastusryhmissä on aina WA, jossa tieto kulkee.
2. 112-sovellus. Tosin olen 41-vuotiaan elämäni aikana joutunut soittamaan kerran häkeen, peruspuhelimesta ja hyvin osasivat palomiehet paikalle silti.
3. Karttapalvelu on osoittautunut hyödylliseksi muutaman kerran kun olen eksynyt metsässä.
4. Kuvien ottaminen ja niiden helppo lataaminen faceen, jota käytän "pilvenäni". Toisaalta välillä jatkuva kuvaaminenkin tuntuu kuormittavalta enkä edes kuvaa niin paljon kuin monet, lähinnä luontokuvia. Olen sitäpaitsi tosi surkea kuvaaja.
Tietysti voisin aloittaa sillä, että pitäisin älypuhelimen, mutta ottaisin liittymän jossa ei ole dataa. Käyttäisin vain wifiä kotona. Silloin saisin kuvani faceen ja WA toimisi, mutta turhanaikainen lääppiminen ja rahanmeno jäisi pois.
Kommentit (147)
Peruspuhelimen kuukausimaksu korotettiin juuri, koska nykyään siihen halvimpaankin kuuluu jonkinlainen (hidas) nettiyhteys.
Esim lenkillä puhelin voi olla sammutettuna. Koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu, varsinkin jos on jossain vähän syrjemmässä. Tai ainakin äänettömällä. Pieni peruspuhelin on riittävä jos tarvii hälyttää apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos teillä on Netflix, niin katsokaa tämä elokuva: valvontakapitalismin vaarat. Suomennos on mielestäni hölmö, englanniksi se on The Social Dilemma, mikä on osuvampi. Herättää kyllä ajatuksia, että mihin maailma on menossa.
https://m.imdb.com/title/tt11464826/
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000006632641.html
"Dokumentti käsittelee teknologian uhkia ja seurauksia monelta kantilta. Puolessatoista tunnissa sivutaan muun muassa suostuttelun psykologiaa, nuorten mielenterveysongelmia, valeuutisia ja poliittista polarisaatiota."
Kännykkä ja kaikki sen apit on suunniteltu niin, että ihminen koukuttuu. Vaatii paljon tietoista työtä pyristellä riippuvuutta vastaan.
Tämä on muuten varmaan vauviksen historian ainoa ketju, joka on pysynyt myönteisenä kokonaista neljä sivua! Onnitan kanssakeskustelijoita.
Huomaan nyt, että tuo peukuttaminen koukuttaa selvästi myös sitä peukuttajaa, ei vain "vastaanottajaa". Uskomatonta millainen marionetti ihmisestä on mahdollista tehdä.
Doomscrollaus oli minulle uusi sana, mutta tiedän ilmiön. Itselläni on tapana roikkua täällä vauviksella lukemassa koronaketjuja, tai muuta kielteistä. Luulen että tuollainen luo ihmiselle sen illuusion, että Olen Aikaani Seuraava Kansalainen Ja Hyvin Informoitu. Vaikka jostain olen lukenut, että uutisia ei kannattaisi lukea oikeastaan ollenkaan, vaan analyysejä asioista. Koska uutisilla ei useimmiten ole p.askankaan merkitystä oman elämän kannalta, mutta ei meidän alkeelliset liskoaivot sitä tiedä, että me ei olla hengenvaarassa jos bussi on ajanut jyrkänteeltä Intiassa.
-ap-
nykyaika kirjoitti:
digiloikkaa!!
vaan entäköpä jos otso korvessa syö puhelimes etkä tiiä mihin suunnata
😮😆
Sitten voi etsiä yötaivaalta Pohjantähden ja suunnistaa sen perusteella. Jos tähtiä ei näy, niin katsoo kummalla puolella puissa on tuuheampi oksisto (ja usein muurahaispesät ovat tällä laidalla runkoa myös), se on etelä. Sitten vaan jalkapatikalla kohti lähintä kylää.
Kannattaa ennen korpeen menoa selvittää myös millaisesta matskusta on hyvä tehdä nuotio ja miten tehdään äärimmäisessä hätätapauksessa pieni pesä lumen sisälle yöpymistä varten ja muuta tämmöistä omillaan toimeen tulemista tukevaa asiaa. Not kidding. Ei se puhelin autuaaksi tee ja korpi tai erämaa voi viedä hengen.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on muuten varmaan vauviksen historian ainoa ketju, joka on pysynyt myönteisenä kokonaista neljä sivua! Onnitan kanssakeskustelijoita.
Huomaan nyt, että tuo peukuttaminen koukuttaa selvästi myös sitä peukuttajaa, ei vain "vastaanottajaa". Uskomatonta millainen marionetti ihmisestä on mahdollista tehdä.
Doomscrollaus oli minulle uusi sana, mutta tiedän ilmiön. Itselläni on tapana roikkua täällä vauviksella lukemassa koronaketjuja, tai muuta kielteistä. Luulen että tuollainen luo ihmiselle sen illuusion, että Olen Aikaani Seuraava Kansalainen Ja Hyvin Informoitu. Vaikka jostain olen lukenut, että uutisia ei kannattaisi lukea oikeastaan ollenkaan, vaan analyysejä asioista. Koska uutisilla ei useimmiten ole p.askankaan merkitystä oman elämän kannalta, mutta ei meidän alkeelliset liskoaivot sitä tiedä, että me ei olla hengenvaarassa jos bussi on ajanut jyrkänteeltä Intiassa.
-ap-
Thread is what you make of it. :)
Kiitos tuosta uutisanalyysivinkistä. Pitääpä ottaa tarkasteluun. Joskus 1,5 vuotta sitten, eli puolisen vuotta älypuhelimesta luopumisen jälkeen, alkoi ärsyttää että vietän aamukahvi - ja aamupalahetkeni tietokoneen ääressä uutisia lukien. Että heti aamusta alan luukuttaa konetta (ikävien uutisten ja tekstien yhä syvemmälle luisuviin kuiluihin johtavilla sivuilla vieläpä) ja usein jumahdinkin siihen koko pitkäksi päiväksi kun en vielä oikein ollut tullut sinuiksi uuden arkeni kanssa ja repsahtelin aika lailla. Tein peliliikkeen ja aloin tilata paikallista sanomalehteä. Siitä on tullut yksi päivieni suosikkihetkistä ja saan dopamiinitujauksen aamuisin siitä, että käännän aukeaman jolla on sarjakuvat, päivän mietelause ym. ja sudoku. Tuntuu, että päiväni ei käynnisty jos en saa tehdä sitä sudokua ja aloittaa päivä voittajana, kun saan sen yleensä aina ratkaistua. Riippuvuushan se tuokin tietysti on. Mutta eihän sitä kaikkea mielihyvää itseltään poiskaan voi ottaa ja tuo nyt on varmaan järkevimmästä mahdollisesta päästä. Oh well.
Kiva huomata että täällä on hyviä postauksia ilman tykkäyksiä, liekö miten kauan mutta hymyilyttää ainakin nyt. Selvästi ollaan samassa veneessä kaikki. Jos olet samaa mieltä, älä peukuta! :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä luen aina aamukahvilla kirjaa. Ja lounaalla. Ja päivällisellä. Pitkään minulla oli myös sääntö, että en mene tietokoneelle kotona ennen lounasta. Enkä mene nytkään, mutta olen alkanut lääppiä puhelinta heti ensimmäiseksi aamulla.
Tuntuu vähän huolestuttavalta, miten nopeasti maailma on mennyt tähän älypuhelin on elämäni -moodiin. Monet pankitkin jo käytännössä vaativat tunnistautumiseen älypuhelimen ja koko ihmisen identiteetti on siinä luurissa. Joka on helppo varastaa ja menee äärettömän helposti rikki.
Minulle taas on tuosta puhelimesta tullut selvästi erittäin epäterve turvallisuudentunteen tuoja. Tuntuu epämukavalta ja pelottavalta lähteä pois kotoa ilman puhelinta (vaikken pelkää mitään tosiasiallista asiaa, pelkkä puhelimen poissaolo tekee sen tunteen), tai panna puhelin kokonaan pois päältä yöksi. Lentotila on okei, paitsi jos olen yksin kotona, sammuttaminen ei. No, aion ottaa senkin tavan nyt.
Joku jo sanoi ketjussa, että kuvitelkaa kirja ihmisen käteen niissä tilanteissa missä nykyään on puhelin. Minä lisään, että kuvitelkaa että jollakulla pitäisi olla koko ajan Raamattu lähellä, myös lenkillä, ja nukkuminen ei sujuisi ilman Raamattua yöpöydällä kun olisi muuten niin turvaton olo. Hullunahan sellaista ihmistä pidettäisiin nykymaailmassa.
Älypuhelin on siis nykyajan talismaani. Taivas meidän lapsiparkojamme auttakoot.
-ap-
Kylläpä teki tiukkaa olla peukuttamatta :) Se on lähes automaatio.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä luen aina aamukahvilla kirjaa. Ja lounaalla. Ja päivällisellä. Pitkään minulla oli myös sääntö, että en mene tietokoneelle kotona ennen lounasta. Enkä mene nytkään, mutta olen alkanut lääppiä puhelinta heti ensimmäiseksi aamulla.
Tuntuu vähän huolestuttavalta, miten nopeasti maailma on mennyt tähän älypuhelin on elämäni -moodiin. Monet pankitkin jo käytännössä vaativat tunnistautumiseen älypuhelimen ja koko ihmisen identiteetti on siinä luurissa. Joka on helppo varastaa ja menee äärettömän helposti rikki.
Minulle taas on tuosta puhelimesta tullut selvästi erittäin epäterve turvallisuudentunteen tuoja. Tuntuu epämukavalta ja pelottavalta lähteä pois kotoa ilman puhelinta (vaikken pelkää mitään tosiasiallista asiaa, pelkkä puhelimen poissaolo tekee sen tunteen), tai panna puhelin kokonaan pois päältä yöksi. Lentotila on okei, paitsi jos olen yksin kotona, sammuttaminen ei. No, aion ottaa senkin tavan nyt.
Joku jo sanoi ketjussa, että kuvitelkaa kirja ihmisen käteen niissä tilanteissa missä nykyään on puhelin. Minä lisään, että kuvitelkaa että jollakulla pitäisi olla koko ajan Raamattu lähellä, myös lenkillä, ja nukkuminen ei sujuisi ilman Raamattua yöpöydällä kun olisi muuten niin turvaton olo. Hullunahan sellaista ihmistä pidettäisiin nykymaailmassa.
Älypuhelin on siis nykyajan talismaani. Taivas meidän lapsiparkojamme auttakoot.
-ap-
Se olin minä ja kiitti kun veit ajatuksen vielä selkeämmäksi. Ja yhdyn rukoukseen seuraavan sukupolven puolesta.
Muutos on tosiaan päätähuimaavan nopeaa. Ihan pelottaa mitä se on 15 tai 50 vuoden päästä. Jotain piilolinssijuttuja ja mitä lie. Mikä on uusi normaali. Olen tekemässä elämästäni eräänlaista ihmiskoetta, että kuinka pitkälle voi tässä modernisoituvassa maailmassa elää jos pysäyttää tiimalasin tähän. Tavallaan koen jotain pientä tutkija- tai historialuonteista velvollisuuttakin siihen, koska ulkopuolella elävät eivät tiedä mitä tämä omakohtaisesti on, joten tunnen itseni ikään kuin sen pikkuruisen segmentin äänitorveksi. Yhteiskunnassa toimiminen pitäisi mielestäni olla mahdollista ihan pelkän ihmisruumiin avulla. En ole varma onko se enää totta tai mahdollista. Miten esimerkiksi varaisin lääkärille ajan ilman puhelinta? Puhelin lienee välttämättömyys? Kun maailmassa elää enää diginatiiveja, onko tällaista elämäntapaa enää mahdollista valita?
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä teki tiukkaa olla peukuttamatta :) Se on lähes automaatio.
Hyvä sinä! Tietoinen mieli hereille vaan. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sehän on helppoa. Myyt tai lahjoitat älypuhelimen pois ja hankit tilalle jonkun peruskännykän. Vai oletko niin riippuvainen, että et pysty olemaan ostamatta uutta älypuhelinta heti jos luovut vanhasta?
Vierailija kirjoitti:
Sehän on helppoa. Myyt tai lahjoitat älypuhelimen pois ja hankit tilalle jonkun peruskännykän. Vai oletko niin riippuvainen, että et pysty olemaan ostamatta uutta älypuhelinta heti jos luovut vanhasta?
En ole niin riippuvainen. Mutta minulle on muissakin asioissa todella vaikea muuttaa rutiinejani, koska turvallisuudentunteeni on niihin kytköksissä. Ahdistun pelkästä naamarasvamerkin vaihtamisesta alkuun, ja sitä sentään laitan vaan kahdesti päivässä.
Toisekseen en pidä ajatuksesta, että hävittäisin toimivan laitteen ja ostaisin tilalle lisää elektroniikkaromua. Joten yritän nyt ruveta käyttämään älypuhelintani kuin se olisi tyhmä lankapuhelin. Se on henkisestikin helpompi muutos kun ei tarvitse tottua pois hipaisunäytöstä näppäimiin. Tuollaiset asiat on minulle aika vaikeita.
-ap-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hankipa tuo uus Nokia 2720. Saat whatsappin siihen.
11/12: Minä olen ajatellut, että älypuhelimet -ja modernit härpättimet muutenkin- vievät elämästä todella paljon viehätystä ja tyyliä pois. Rappio alkoi kun digikamerat yleistyivät. Minun tuttavapiirissäni on paljon ihmisiä jotka kehittivät omat kuvansa: poikkeuksetta valokuvausharrastus kuivui kokoon digikameran hankkimisen myötä. Nykyään kuka hyvänsä voi ottaa kalliin puhelimen tekoälyn avustuksella ammattilaistasoisia kuvia, joten tuntuu että kuvaamisesta on mennyt koko maku. Se ei ole enää taidetta.
Tai yhden aikaisemman kommentoijan muistivihko. On psykologisesti aivan eri asia kirjoittaa kynällä sievään vihkoon kuin näpyttää puhelimeen muistiinpano. Itse tunsin itseni alkuun ääliöksi kun kirjoitin runoja puhelimeen mutta ajattelin että tuollaiset tunteet täytyy voittaa ja olla moderni ja käyttää nykyaikaista tekniikkaa hyödykseen. Enpä tiedä olisiko kannattanut.
Tai verratkaa oikeaa rannekelloa johonkin aktiivisuusrannekkeeseen tai sykemittariin tai sukellustietokoneeseen. Kumpi on esineenä viehättävämpi ja kestävämpi? Minulla on pappani vanha rannekello, joka toimisi moitteetta jos jaksaisin viedä sen kellosepälle jousen vaihtoon. On siis vedettävä. Pappa on ollut kuolleena 23 vuotta ja kello ehti olla sillä parikymmentä vuotta. Mikään nykylaite ei kestä noin pitkään.
Nykytekniikalla on paikkansa, mutta rengistä on nyt tullut isäntä ja Frankensteinin hirviö.
-ap-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen käsittänyt että datatonta liittymää ei edes oikein saa, tai että niissä on muuten sitten huonot hinnat tms. Tietääkö joku tarkemmin?
Ainakin DNA:lla on 7,9 e/kk dataton liittymä ja viestit 7 snt/kpl ja puhelut 7 snt/alkava minuutti. Että kallistahan tuo on, jos puhelimessa puhuu tai tekstailee paljon.
-ap-
Kallista tuossa on perusmaksu, ei niinkään puhelut ja viestit.
No ei ole. Elisan halvin liittymä kuukausimaksultaan. Muissa puheluja saa puhua rajattomasti. Siksi aina kun halutaan kaverien kanssa puhua pitkään, se jolla on rajattomat puhelut, soittaa minulle.
Vierailija kirjoitti:
Hankipa tuo uus Nokia 2720. Saat whatsappin siihen.
Epäilemättä yhtä hyvä kuin hybridit aina.
Eli yhdistelee huonot puolet kummastakin "vanhemmasta".
-ap-
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hankipa tuo uus Nokia 2720. Saat whatsappin siihen.
Epäilemättä yhtä hyvä kuin hybridit aina.
Eli yhdistelee huonot puolet kummastakin "vanhemmasta".
-ap-
No ei se hyvä puhelin ole missään tapauksessa. Itse olen tykännyt, kun voi käyttää whatsappia ja lisäksi normi puhelut ja tekstarit. Esim. selaimen käytön voi unohtaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hankipa tuo uus Nokia 2720. Saat whatsappin siihen.
Epäilemättä yhtä hyvä kuin hybridit aina.
Eli yhdistelee huonot puolet kummastakin "vanhemmasta".
-ap-
Teknologiassa on se jännä juttu, että mitä enemmän osaa käyttää sitä, sitä vähemmän se hallitsee sinua. Kun päättää itse mitä haluaa ja mitä ei halua, ja etsii tekniset ratkaisut, joiden toimintatapa ja hinta sopii sinulle, sitä vähemmän olet teknologiasta riippuvainen.
Ongelma ei ole teknologia, eikä sen käytön määrä vaan se kuka päättää mitä sinä teet.
Vierailija kirjoitti:
Vielä edellinen: nuo peruskännykät ilman älyä ovat pieniä, söpöjä ja edullisia, kannattaa kokeilla.
Minulla on käytössä Samsungin 2 G kännykkä, jolla voi soittaa puheluita ja lähettää tekstiviestejä. Netin huvi- ja hyötykäyttöä varten minulla on sitten kaksi tietokonetta eli pöytäkone ja kannettava. Olen ihan mielelläni välillä kokonaan irti netistä ja istuin sitten mielummin kunnon tietokoneen ääressä.
Menee hitusen ohi aiheen, mutta ajattelin kuitenkin jakaa. Teillä on ehkä jotakin uutta näkökulmaa tähänkin.
En ole ollut somessa nyt enää moneen vuoteen. WA:ssa kyllä, mutta en Facessa, Instassa tms. Minusta tuntuu, että olen tippunut täysin pois kaikkien ystävieni maailmankuvasta. Kaikki kommunikaatio on minun varassani: minä soitan, laitan viestiä, ehdotan tapaamista.
Räikein esimerkki tästä oli, kun työkaveri ehdotti työporukan yhteistä luontoreissua. Minä sitten kysyin, että milloin se toteutuisi, niin vastaus oli vain, että Facebookin kautta sovitaan. Pyysin häntä kertomaan sitten ajankohdan minulle erikseen kun en ole facessa, enkä kuullut koko reissusta enää sen koommin.
Ei minua ihan valtavasti haittaa olla aina se aktiivisempi osapuoli, joka ottaa yhteyttä toisiin, mutta olen monesti miettinyt tätä kuviota. Olisiko niin, että kun minun somepäivityskuvani eivät ole aina täyttämässä muiden feedejä, niin he eivät yksinkertaisesti muista minun olemassaoloani?
Älypuhelin minulla kuitenkin on, mutta halua ladata siihen mitään "ylimääräistä". Ei mobiilipankkeja, bonuskortteja, ravintola-äppejä, somea tms tms.
Varmaan tulevaisuudessa etenevissä määrin kohtaa outoihin lieveilmiöihin, jos haluaa vältellä liian iholle tunkevaa tekniikkaa. Valitettavasti.
Todellakin suodaan anteeksi. Ainahan se on sata kertaa kivempaa saada ihan sanallinen yläpeukkuvastaus ja niitä oletkin auliisti jaellut, kiitos niistä. Taidanpa lähteä nollalinjalle itsekin esimerkkisi inspiroimana. Ei näissä foorumeissa ennenkään mitään peukkuja ollut ja hyvin saatiin asiat selväksi toisillemme. Itse asiassa poistuin yhdeltä foorumilta koska sinne tuli tämmöinen nuolisysteemi käyttöön.
Hauska juttu tätä sivuten. Kun koronakaranteeni ja kaikki se alkoi, muistan peukuttaneeni jotain satoja tykkäyksiä saanutta tekstiä täällä. Mieleen juolahti välittömästi ajatus, että hyi, koskin tuota mitä parisataa muutakin tyyppiä. :D Että on se alitajunta jännä.
Joo, on lipsunut netin käyttö minullakin parhaista ajoista, mutta päätin että olen aivan liian moniongelmainen muutenkin niin en nyt tämän koronaeristelyn aikana vedä kierroksia tästä kun tämä ei keskivertotallaajaa pahemmaksi mene kuitenkaan ja jollain se pää pitää saada kasassa pysymään kun asunkin yksin. Kultaista keskitietä opettelemassa, mutta ehdottomasti hyvä asia oli luopua älypuhelimesta.