Olen nainen, joka tykkää tehdä asioita itse, myös nk. miesten hommia. Pitäisikö heittäytyä avuttomammaksi jotta suhteet onnistuisi?

Niin en minäkään Suomessa tätä ongemaa näe.

Isäni opetti minulle jo lapsena, miten vaihdetaan pyörään renkaita ja miten hakataan halkoja jne "miesten hommia". Siinä minä olen koonnut trampoliineja pihaan, vaihtanut ruuveja ja ajanut nurmikkoa missä veljenikin.

Heh, eipä tuo minua haittaisi yhtään. Tulisipahan rakennusprojekteihin vauhtia kun kahdestaan tehtäisiin. Eli niitä voitaisiin tehdä yhdessä enemmän! :) Mutta älä silti kuvittele, että minä alkaisin verhoja silittelemään tms.

M42

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kokenut samaa, liittyy seksuaalisuuteen laajemmin eli mies haluaa suojella ja olla tarpeellinen naiselleen juurikin miehenä ja päteä tiedoissaan ja taidoissaan.

On toki yksilöllistä.

Kannattanee ehkä sitten kiertää vähän kauempaa sellaiset äijätyyppiset miehet, joilla on hyvin luutuneet asenteet ja katsella sivistyneempiä yksilöitä.

Tyhmä kommentti.

Ei tuo miehinen tarve kerro sivistymättömyydestä tai tietoisesta halusta alistaa ja toimia väärin vaan se on aito halu olla mieliksi kumppanille.  Sovinismia se ei ole, vaan joidenkin miesten tapa ilmaista miehisyyttään parisuhteessa.

Kommentistasi paistaa suvaitsemattomuus. 

Mun olisi vaikea kokea päteminen tiedoissa ja/tai taidoissa haluna olla mieliksi kumppanille. En tykkäisi siitä miehisyyden ilmaisuna. En myöskään pidä tätä suvaitsemattomuutena. 

Minun mielestäni se parisuhteen pointti on että mitä vaan voidaan tehdä yhdessä ja halutaan oppia ja opettaakin. Ei niinkään se että olisi sukupuolitetut työt tai tarkka 50/50 marssijärjestys kaikessa. Mutta totta kai kumpikin haluaa suhteessa tosiaan tuntea ilahduttavansa toista ja olevansa tarpeellinen. En ole eläessäni tavannut miestä joka olisi kokenut minun työkalupakkini uhkaksi, ennemminkin ollaan pistetty sähköhöylät ja porat yhteen pakkiin. Nykyisen kanssa haaveillaan molemmat verstaasta. Outo asenne teillä, tuo itseriittoisuus selittää ehkä teidän kokemuksenne. Enemmän kyllä saisi tulla vastaan ompelutaitoisia miehiä. Tuntuu että nuo vanhat roolittelut ovat vähän vieneet arvostusta joiltain käsitöiltä.

Ap, jos parisuhde kariutuu, niin tuskinpa se kovin kummoinen oli tai muut syyt ovat olleet haittaavampia. Lopeta kuitenkin itsesi korostaminen ja elvistely, niin annat fiksumman kuvan itsestäsi kaikille. Älä myös vedä sitä toista puolta mitä ehdotit mihinkään suhteeseen, sillä joku typeryys on karua katseltavaa.

Eli jos et löydä parisuhdetta, niin asia johtuu muista syistä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän moni mies tuntee itsensä aika turhaksi rinnallasi kun ei ole mitään millä päteä ja saada nauttia naisen arvostusta. Mutta varmasti löytyy hyväitsetuntoisiakin miehiä joita ei haittaa. Pahinta on esittää osaamatonta. Ajattele mies on ylpeä korjattuaan kovalla vaivalla jonkun jutun mitä olet pyytänyt ja myöhemmin hälle selviää että oletkin itse korjannut saman jutun aiemmin ongelmitta mitä hän on väkertänyt osaamisensa rajoilla.

Luettiinko sama aloitus? Kukahan tuossa pätee... Voin vaan kuvitella miten voimaannuttavaa on päästä huomauttelemaan mitä kaikkea "miesten hommaa" itse osaa. Ja mies ei. Jos tuollaiset ei parisuhteessa pärjää, niin sille on kyllä ihan muu selitys ku vaan yksipuolisesti toisen ongelmat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en oikein usko, että suomalaiseen mieheen vetoaa naisen avuttomuus. Voi olla, että jossain toisessa kulttuurissa se voisi toimiakin.

Kun nyt et enempää valota suhde-elämääsi ja sen mahdollisia ongelmia, heittelen nyt tällaisia epämääräisiä ajatuksia. Ilmeisesti sulla ei ole suhdetta, mutta haluaisit sellaisen? Oletko kokenut tai onko sinulle jopa kerrottu, että miehet kokevat, ettet tarvitse heitä? Jos vastaat jälkimmäiseen kyllä, voi olla, että kokemus on enemmän tunnetasolla. Sellainen pärjäämisen eetos voi liittyä siihen, että torjut miehen yrityksen tehdä jotain hyväksesi, tarjota tukea, koska "pärjäät itsekin, kiitos". Ei se todennäköisesti liity siihen, että osaat tehdä asioita ja olet kätevä. Mutta jos haluat suhteen, pitää myös kyetä paljastamaan heikkouksiaan ja ottaa vastaan sitä toisen tarjoamaa tukea ja läheisyyttä. Luulen kuitenkin, että moni mies pitää vain positiivisena asiana, että olet kätevä käsistäsi.

Tuo juuri että jos puoliso on kovin itseriittoinen, tulee tunne, ettei se minua tarvitse. Ei siinä ole kyse tekemisestä, vaan siitä roolin puuttumisesta. Minä tapailin muutama vuosi sitten yh-isää, jonka elämä oli ”valmis”. Hänellä oli oma elämä, kaikki tiedot ja taidot tehdä arjessaan asiat, omat harrastukset. En minä halunnut olla se, joka tulee hänen luokseen valmiiseen ruokapöytään, valmiiksi lämmitettyyn saunaan, valmiiksi organisoituun arkeen. Minä olisin halunnut olla se, joka paikkaa reiän takin hihasta tai leipoo mustikkapiirakkaa tai auttaa lasten harrastuksiin viennissä tai haravoi lehtiä yhdessä.

Hyvin valaistu esimerkeillä, mitä tarkoitin! Ja toisethan voivat tykätäkin sellaisesta itseriittoisesta kumppanista, jonka kanssa ei niinkään jaeta elämää kuin nautitaan laatuajasta. Sitten taas monet kokevat sen torjuvana, sellaisena, että tällä ihmisellä ei todellakaan ole minulle tilaa elämässään, vaan minä olen jossain siellä varsinaisen elämänpiirin ulkopuolella.

Ja huom. ap! Minä en tiedä, oletko sinä tällainen ihminen! Tämä oli vain se juttu, joka tuli avauksestasi mieleen, kun et kertonut enempää. Voi olla, että et ole lainkaan tuollainen. Kannattaa kuitenkin hetkiseksi pysähtyä miettimään asiaa. Jos tulee ensimmäiseksi mieleen hyvin jyrkästi, että en missään nimessä ole tuollainen, voi olla, että kyse onkin defenssistä. Enkä tarkoita, että sinun pitäisi nyt selittää asia minulle tai jollekulle muulle palstalla, vaan kehotan vain miettimään asiaa itse, rauhassa.

Pahinta tässä on just tuo minkä aloittaja huomasi itsekin. Noita miehiä tuntuu olevan ihan liikaa! Vaihdoin hyvissä ajoin norjalaiseen mieheen josta saan osakseni ihmettelyä. Kuulemma kokkaava, leipova ja siivoava mies vaikuttaa oudolta. Voisiko kyse olla siitäkin ettei iso osa naisista syty omatoimisesta miehestä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eksää jotenkin ahdisti, kun vaihdoin lamput ja renkaat jne. sujuvasti siinä missä hänen talenttinsa rajoittui tiskikoneen täyttämiseen. Hän muutti pois kotoaan 25-vuotiaana ja minä olin asunut itsenäisesti 18-vuotiaasta lähtien. Henkisessä kypsyydessä oli valovuosien mittainen ero, vaikka olimme suunnilleen samanikäiset.

Ehkä sitä ahdisti sun jatkuva ylemmyydentunto ja vittuilu.

Huomaa, et nää "itsenäiset naiset" on jotenkin hyvin rasittava ihmisryhmä. Me muut naiset hoidetaan hommat ilman ylimääräistä hapatusta.

Näin. Ap on kirjoittanut tästä aiheesta ennenkin ja yhtä ärsyttävästi, eli veikkaan miehen löytymisen esteenä olevan vain veemäinen luonne.

En ymmärrä ap:n "ongelmaa". Minä olen aika perinteisen naisellinen nainen (40v) ja koko ikäni olen ollut tekemisissä miesten kanssa, joiden unelmanainen olisi oikein reipas emäntä, jolta sujuu niin lumityöt, ruohonleikkuut, auton öljynvaihdot kuin kodin pienet remontitkin. Olisi pitänyt olla kiinnostunut niin metsästyksestä, kalastamisesta, moottoripyöräilystä tai formulan seuraamisesta, vaikka kaikki koen vastenmielisenä.

Kerran kysyin yhdeltä eksältä apua lampun vaihtoon, sillä minulla ei ollut keittiötikkaita kotona ja lyhyenä ihmisenä en ylettynyt lampun vaihtamiseen tuolilla seisten. Eksä kieltäytyi, sillä sanoi ettei halua minun olevan "avuton prinsessa". Suhde loppui, sillä oli muitakin tuollaisia tilanteita ja koin ne loukkaavina. Omien kokemusteni mukaan väitän jopa, että suuri osa suomalaisista miehistä toivoo naisen olevan varsinainen yleisMIES Jantunen tai muutoin vaan sellainen kaikkihoitava työteliäs emäntä, joka passaa naisten työt ja siinä sivussa hoitaa myös miestenkin työt, kun nyt vaan on luonteeltaan niin reipas ja aikaansaava. Lisäksi miehet toivovat naisen olevan suhteessa se perheen pää, joka huolehtii siitä elämä rullaa niinkuin pitääkin. 

Nyt olen naimisissa ulkomaalaistaustaisen miehen kanssa ja hän jaksaa aina ihmetellä, että miten suomalaiset naiset pitävät itseään tasa-arvoisina, vaikka heille tulee avioliitosta tai ylipäätään parisuhteesta vain työtä ja velvollisuuksia, ei etuoikeuksia tai hemmoittelua. 

Asenne ratkaisee. Ärsyttävä päteminen karkottaa niin ystävät kuin puolisoehdokkaatkin.

Ei tarvitse. Omalle miesystävälle on kelvannut apu niin renkaan vaihdossa kuin remontissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen vaikka miten monta parisuhdetta jossa mies ei tee mitään noista tai tekee vastahakoisesti. Eli en usko että on mitenkään vaikeaa Suomessa löytää miestä, vaikka olisi aikaansaava nainen. Suomessa naiset on historian saatossa joutuneet paljonkin pitämään tönöjä pystyssä ihan itekseen.

Ongelma on itselläkin ennemmin niin että mistä löytää mies, joka tekisi myös noita asioita. Kun on kasvanut melko itsenäiseksi jo lapsuudessa ja lisäksi vielä eron myötä, niin ei jaksa mitään paapottavaa enää ottaa. Ja hyvät miehet on menneet jo (paapottaville naisille hyvin usein..).

No tämäpä juuri. Kun arvostan myös miehessä tekevyyttä ja osaavuutta, mutta tuntuu tosiaan, että moni sen tyyppinen mies juuri haluaa sen mekkonaisen, joka nousee tuolille hiirtä pakoon eikä tiedä kummasta päästä vasaraa pidetään kiinni, noin kärjistetysti. Ap

Monesti vastakohdat täydentää. Varmasti sinun kaltaiselle naiselle olisi ottajia, mutta he ovat luultavasti sellaisia miehiä jotka haluavat muutenkin naisen olevan perheen pää parisuhteessa. Ja näitä miehiä on muuten kokemukseni mukaan PALJON! Kirjoitin pari kommenttia aiemmin, että itse olen perinteisen naisellinen naisen, joka on parisuhteessa taas stereotyyppisen maskuliinisen miehen kanssa ja meillä on kotona  perinteiset parisuhderoolit. Molemmat tykätään näistä rooleista ja mies sanoo että ei todellakaan toivo/oleta kaikkien maailman naisten olevan samantyyppisiä feminiinisiä naisia kuin minä, mutta omassa parisuhteessaan haluaa naisen olevan perinteisen naisellinen. 

Vierailija kirjoitti:

Miehenä en ole ikinä oppinut ymmärtämään, miksi renkaiden vaihdon tai pikku remonttien pitiäsi kuulua miehelle. Enemmän näen, että on läjä kotitöitä, jotka pitää hoitaa. Työnjaosta suhteessa voidaan sopia, mutta en todella usko mihinkään roolijakoon, joka pitäisi tietää ennen suhdetta. 

Muutenkin tuntuisi hassulta ajatella, että parisuhde perustuu siihen, että nainen tarvitsee remontoijaa. Tarvituksi tuleminen on enemmän emotianaalinen juttu, sitä että on läsnä toisen elämässä, tukena hyvissä ja huonoissa asioissa ja on se ihminen, johon toinen voi luottaa ja tukeutua. 

Avuttoman esittäminen taasen on yksi ärsyttävimpiä piirteitä, joihin perusparisuhteessa törmää. Oli se sitten nainen, joka ei osaa vaihtaa patteria tai mies, joka tunkee sen punainaisen paidan valkopyykkiin, ettei tarvitsisi enää pestä pyykkiä. 

Repesin emotianaaliselle.

Kohta poistuu tämäkin ketju. Edellisessä oli jo riittävästi häirikköjä.

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut saman ilmiön. Monet miehet haluavat olla tarpeellisia, ja itsenäinen nainen ei miestä tarvitse, vaan yhdessäolo on halupohjaista. En ymmärrä, miksi tämä uhkaa miehiä, kun eikös se ole vain parempi näin?

En ole itseäni avuttomaksi lähtenyt tekemään tämän takia. Ja nykyinen puolisokin tottui ajatukseen alun ihmettelyn jälkeen.

Mies haluaa tuntea olevansa tarvittu ja hyödyllinen, myös parisuhteessa. Jos miehelle ei ole keksitty korvaavaa "roolia" "miesten töiden" mennessä naiselle, niin onhan se surkeaa, jos miehelle jää tehtäväksi ainoastaan peukalojen pyörittely.

Kyllä se on läpi historian nähty, mitä joutilaista miehistä tulee - surkeita, valittavia, katkeria, vihamiehisiä. Miehellä kuuluu olla tehtäviä ja kiireitä! Muuten heistä tulee laiskoja, aikaansaamattomia, itsekkäitä ja kaikesta kitiseviä nahjuksia. Terve mies on onnellisimmillaan, kun hän saa kokea olevansa hyödyksi ja avuksi muille (etenkin naiselleen).

Naisten pitäisi hyväksyä ja ymmärtää tämä asia. Siinä ei ole kyse mistään itsensä alentamisesta tai avuttomaksi heittäytymisestä; kyllä kaikki järkevät ihmiset nykyään tajuavat, että naiset osaavat tehdä samoja asioita kuin miehetkin eivätkä ne "miesten työt" vaadi palleja tekijältään.

Mun eksä hermostui lähes joka kerta, jos olin hänen töissä ollessaan (itsellä vapaapäivä) leikannut nurmikon tai kolannut pihan. Jos taas en sitä tehnyt, niin valitti kun aamusta iltaan riittää hommaa kun heti töiden jälkeen joutuu pihahommiin.

Itse en nähnyt punaista niinä harvoina kertoina, kun mies oli tehnyt sisällä kotitöitä, vaan nimenomaan kun ei ollut tehnyt vaikkaa aikaa olisi ollut vaikka kuinka.

Yksi lukuisista syistä miksi on ex..

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä ap:n "ongelmaa". Minä olen aika perinteisen naisellinen nainen (40v) ja koko ikäni olen ollut tekemisissä miesten kanssa, joiden unelmanainen olisi oikein reipas emäntä, jolta sujuu niin lumityöt, ruohonleikkuut, auton öljynvaihdot kuin kodin pienet remontitkin. Olisi pitänyt olla kiinnostunut niin metsästyksestä, kalastamisesta, moottoripyöräilystä tai formulan seuraamisesta, vaikka kaikki koen vastenmielisenä.

Kerran kysyin yhdeltä eksältä apua lampun vaihtoon, sillä minulla ei ollut keittiötikkaita kotona ja lyhyenä ihmisenä en ylettynyt lampun vaihtamiseen tuolilla seisten. Eksä kieltäytyi, sillä sanoi ettei halua minun olevan "avuton prinsessa". Suhde loppui, sillä oli muitakin tuollaisia tilanteita ja koin ne loukkaavina. Omien kokemusteni mukaan väitän jopa, että suuri osa suomalaisista miehistä toivoo naisen olevan varsinainen yleisMIES Jantunen tai muutoin vaan sellainen kaikkihoitava työteliäs emäntä, joka passaa naisten työt ja siinä sivussa hoitaa myös miestenkin työt, kun nyt vaan on luonteeltaan niin reipas ja aikaansaava. Lisäksi miehet toivovat naisen olevan suhteessa se perheen pää, joka huolehtii siitä elämä rullaa niinkuin pitääkin. 

Nyt olen naimisissa ulkomaalaistaustaisen miehen kanssa ja hän jaksaa aina ihmetellä, että miten suomalaiset naiset pitävät itseään tasa-arvoisina, vaikka heille tulee avioliitosta tai ylipäätään parisuhteesta vain työtä ja velvollisuuksia, ei etuoikeuksia tai hemmoittelua. 

Samaa mieltä. Suomalaiset miehet ovat usein feminiinisiä ja kaipaavat miehekästä emäntää itselleen. Naisellisuutta pidetään typeränä prinsessailuna, eikä vastuunkantoa tai päätöksentekoa voi näiltä miehiltä odottaa, koska se on naisen tehtävä. Nainen onkin Suomessa työjuhta, jonka pitäisi olla muuten samanlainen kuin mies mutta silti tehdä 90 prosenttia kaikesta työstä parisuhteessa tai perheessä.

Miehekkäät miehet taas osaavat arvostaa feminiinisyyttä ja hemmottelevat ja arvostavat naista mielellään. Keski-Euroopassa ja anglosaksimaissa on vielä onneksi tällaisiakin miehiä, vaikka kyllä miesten naisistuminen on yleinen ilmiö ihan kaikkialla.

Tässä on puolia. Itse pystyn hoitamaan suuren osan asioista, niistä ns. miestenkin töistä, mutta sitten on asioita, jotka tuntuvat ihan ylivoimaisilta. Mulla on ilmeisesti jokin hahmotusongelma, mutta hävettää pyytää apua (mieheltä tai naiselta), kun herkästi tulkitaan juuri tuollaiseksi avuttomaksi heittyäytymiseksi.

Pieni miehekkyys naisissa on seksikästä. Eikä sitä paitsi jonkun puhtaaksiviljellyn prinsessan kanssa keksi edes mitään yhteistä puhuttavaa tai harrastuksia...