Mistä asiasta olet kaikkein ylpein elämässäsi?

Paljosta olen selvinnyt, liiankin paljosta. Ehkä jonain päivänä saan sitten hyviä asioita tasapainoksi.

Poikani, josta on kasvanut vastuullinen ja rakastava perheenisä.

Olen monista elämääni kohdanneista vaikeista asioista noussut uudelleen voittajana.

Se että viestini vauva-palstalla sai 2 tykkäystä. Aikaisempi ennätys oli 1 tykkäys.

Niinkin ristiriitaista kuin se onkin, olen "ylpeä" siitä että minun ei tarvitse ylpeillä elämäni asioilla. Ainoastaan sillä on itselleni väliä, miten hyvin kohtelen läheisiäni ja silloinkin teen niin koska haluan ja koska se on oikein. Alkaa ärsyttämään hiljalleen kuinka kaikkialla toitetaan ylpeyttä; milloin pitäisi olla ylpeä työstään, itsestään, omasta sukupuolesta ja seksuaalisuudestaan. Kokoajan pitäisi olla korottamassa itseään ja taputtamassa itseään olalle, jopa silloinkin kun tekee sen välttämättömimmän minimin tai sen mikä kuuluukin tehdä tai jos on osallisena asioihin koska on syntynyt tietyllä tavalla. Minusta on eri asia hyväksyä itsensä kuin olla ylpeä - ylpeä kuulostaa siltä kuin vertaisin itseäni johonkin toiseen ihmiseen, vaikka ihmisiä on hyvin vaikea vertailla keskenään. Jos taas en vertaa itseäni kehenkään, olen siis ylpeä siitä että olin paras, ja huonoin samaan aikaan ja se nyt kuulostaa vain lähinnä idioottimaiselta.

Siitä, että narsistisesta ja vaikeasta luonteestani huolimatta olen onnistunut olemaan pilaamatta tärkeimpiä ihmissuhteitani. Eli suhdetta vaimooni, ja lapsiini. Paljon on vaimo kyllä joutunut sietämään, ja ohjailemaan, miten pärjätä lasten kanssa. Joten ehkä vaimon ansiota enemmän. Ollaan oltu yli 20v yhdessä. En nyt tarkoita sietämisellä mitään pettämistä, tai väkivaltaa, kun ne nyt kuitenkin jollekin tulee mieleen. Mutta muunlaista lapsellista käytöstä, ja kiukkuisuutta. Muut ihmissuhteet taas olen onnistunut pilaamaan lähes kaikki.

Ja olen ylpeä myös siitä, että lähtökohdista huolimatta olen onnistunut (hitaasti) kasvattamaan itsetuntoani, ja se alkaa nyt keski-iässä olla jo normaalilla tasolla. Nyt sitä ei tarvitse enää kohottaa muiden kustannuksella, ja kateudella.

Se, että uskalsin lähteä suhteesta vaikka ulkopuolisin silmin se oli "hyvä" suhde.

Olen onnellisempi

Jotain pitäisi keksiä, vaikka vaatimatonta on ollut. Ehkä siitä voin olla ylpeä (tai tyytyväinen), että en ole tahallani sanonut kanssaihmisille pahasti. Kaikilla pitää olla kivaa, esim. työyhteisössä. Ja minusta on hauska neuvoa, jos kysytään. Nuorena haaveilinkin oppaan työstä. 

Parisuhteestani. Olemme olleet puolison kanssa yhdessä yli 20 vuotta ja selvinneet yhdessä kaikesta mitä elämä on eteen tuonut. Pidämme suhteestamme hyvää huolta.

Vierailija kirjoitti:

En taida keksiä yhtäkään asiaa, kun lapset on poissuljettu.

Olin koulussa kympin tyttö, mutta sitten kaikki jotenkin lässähti enkä lähtenyt opiskelemaan lisää. Olisin tarvinnut potkun persuksille, mutta eipä ketään kiinnostanut sitä antaa. Mummo ja pappa kannusti vain töihin. Isä ja äiti erosivat eikä se 50-luvulla ollut niinkään yleistä kuin nyt.

Lapsenlapsesta, kun lapsia ei saanut mainita.

Olen ystävystynyt varisten kanssa.

Siitä mistä lähtökohdista ja epävakaasta kodista lähdin mukanani vain vaatteet ja repullinen tavaraa 16 vuotiaana, ilman henkistä tai taloudellista tukea, mulla tai siis meillä miehen kanssa on okt ruuhkasuomessa ja mökki saimaalla. Kukasn ei ole meitä missään kohtaa auttanut, ei ole ollut tukijoukkoja lapsenhoidonkaan kanssa, vaan yhdessä tarvottu ja saavutettu asiat. Toki tota velkaa on vielä 12 vuotta maksettavana ja keski-ikäisiä ollaan. Muttei kukaan voi tulla sanomaan etteikö itse oltaisi kaikki ansaittu.

0€ velkaa ja olen hyvin pärjännyt tuilla yli 10 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Hyvästä kielipäästäni. Vielä kun pääsisin vaikuttamaan enemmän aspergerihmisten asioihin eri kielillä tulevaisuudessa niin olis perfecto. Kielten opiskelussa yliopistossa on mielestäni vikana, että eri kielten yliopisto-opettajat on niin syventyneitä öyhöttämään omien opetettaviensa kielten erinomaisuudesta, että näiden oppiaineiden välinen vuorovaikutus on aika heikkoa valitettavasti edelleen. Vaikka kaiken maailman teknisiä hienouksia käytetäänkin yliopisto-opetuksessa nykyään.

T: asperger nuorimies joka opiskelee tällä hetkellä kahta eri kieltä yliopistossa

Aina, kun joku as paitsi löytää paikkansa, pääsee käyttämään lahjojaan, oon hirmuisen onnellinen.

Puolisoni on as-diagnosoitu, it-guru ja alansa pidetty kouluttaja. Kaikki assit eivät todellakaan ole siis kielellisesti kömpelöitä.

Nuorukainen, pidä lippu korkealla!

Ikää on kertynyt ja en ole vieläkään menettänyt ideologiaani, kierrätys kannattaa, empatia/rakkaus rakentaa maailmaa ja raha ei tee onneliseksi:)

Olin väkivaltaisessa suhteessa vauvan äitinä. Säästin salaa rahaa, ja luin itseni salaa yliopistoon. Erosin viimein, kun yliopiston ovet aukesivat, ja mies uhkasi tappaa. Itken edelleen kun muistelen niitä aikoja. Olin 22-vuotias. Selvisin hengissä, opiskelin itseni maisteriksi ja olen erittäin hyvässä asemassa työelämässä. Olen niin ylpeä, että siitä ihmisestä, joka pelkäsi oman ja vauvansa hengen puolesta, on tullut menestynyt työelämässä. Nyt 31 vuotta. 

En mistään. Tavoitteet on korkeammalla.

Siitä miten paljon olen tehnyt töitä henkisen hyvinvointini eteen ja siitä millaisen elämäntyylin olen sitä kautta saavuttanut.

Taistelin psykopaattiäidin otteesta eroon, hain apua traumoihin, enkä suostunut jatkamaan luonnehäiriöiden siirtämisen perinnettä vaan hoidin oman äitiyteni paremmin. Raskasta on ollut mutta olen taistellut ja voittanut. Saan olla ylpeä ja olen. 

Siitä että olin keskikoulussa luokan paras englannissa.

Sitä nämä matikantaitajat eivät voineet ymmärtää,minä en siis ollut hyvä matikassa.

Olen kaikkein ylpein avioliitostani. Olin vasta 19 v kun löin hynttyyt yhteen puolisoni kanssa, sukulaisten kielteisestä kannasta huolimatta. Liitto oli vahva, täynnä luottamusta, toisen huomioon ottamista, riitoja, sopimista, mutta ennenkaikkea kestävää rakkautta ja anteeksiantoa sisältävä.

Liitto on päättynyt reilu vuosi sitten, mutta päättyi sisältäen lauseen; kunnes kuolema teidät erottaa. 46 vuotta elämäni onnellisinta aikaa. 💞