Mistä asiasta olet kaikkein ylpein elämässäsi?

Ammattini. Kaikille vieraille ilmoitan ylpeästi ja mielelläni!

Laps... Ei saa käyttää... olen harvinaisen taitava tekemään muotokuvia lyijyllä ja hiilillä, toki muillakin menetelmillä. Ihan kiva aloitus, pitäisikin keskittyä enemmän siihen missä on hyvä ja mistä voi olla ylpeä.

Ei mun muut saavutukset yllä lähellekään tuota mitä aloituksessa kiellettiin sanomasta, mutta sitten sanon, että olen ylpeä ammattitaidostani. Olen kouluttautunut tätä työtä varten yliopistossa 15v (ensin perustutkinto ja sen perään 2 jatkotutkintoa) ja työskentelen nyt Suomen parhaassa yksikössä, myös kansainvälisesti hyvin rankatussa. Saan hyvää palautetta työstäni työkavereilta ja asiakkailta. Näitä mun tekemiä hommia osaa vain muutama ihminen Suomessa. Mulle lähetetään vaikeita tapauksia ja mun apua kysytään ympäri Suomea. Lisäksi kehitän kenttääni tieteellisissä projekteissa. Jos haluaisin tästä ylöspäin, pitäisi mennä ulkomaille, mutta haluan pysyä kotimaassa.

Siitä että minulla on kolmoistutkinto lukio, ib lukio ja ict asentaja tutkinto

Jos ei lapsia saa sanoa, niin miehestäni. On älykäs ja viisas ja fiksu ja hurmaava. 

Olen "ylpeä" itsessäni siitä, että ajattelen omilla aivoillani. En mene massan mukana vouhotuksiin. Olen esim pysynyt tyynen coolina koko tämän korona ajan, enkä ole vouhottanut siitä. Olen totellut suosituksia, koska pääsen itse helpommalla niin, mutta muuten en anna sen vaikuttaa mielenrauhaani tai elämääni.

Olen luonteeltani vaatimaton, enkä ylpeile, mutta olen tyytyväinen asioihin, joissa olen onnistunut.

Hyvä vakityöpaikka itselleni sopivilla työajoilla. Tuo työpaikka mahdollistaa sitten oman kivan kodin ja tasaisen, huolettoman elämän. Ja miksi olen asiasta erityisen ylpeä? Koska minusta ei pitänyt olla työelämään lainkaan.

Laihdutin -50 kg, pääsin yliopistoon ja sain tohtorin hatun.

Lähdin sittenkin opiskelemaan, vaikka olin ollut jo töissä monta vuotta. Kannatti! Kannustusta ei minunkaan perheeltä tai  läheisiltä tullut, mutta sitä ylpeämpi olen itsestäni.

Edelleen elossa kahden masennusjakson jälkeen. 

Siitä että olen paskoista, juopoista vanhemmista ja monista muista ongelmista (geeniperimään liittyviä) huolimatta kasvanut täysivaltaiseksi, hyvin toimeen tulevaksi veronmaksajaksi. Usein mietin, että aika moni meikäläisen saappaissa olisi jo päättänyt päivänsä tai olisi vähintään mielenterveysdiagnoosilla kämpillä. 

Sitkeydestäni. Voitettu on nuoruuden vakava syöpä, lapsettomuuden suru, vammautuneen kehon rajoitukset, useita irtosanomiseen johtaneita yt-neuvotteluita, keski-iän kaksi pitkää työttömyysjaksoa päättynyt kumpikin vakityön saantiin, läheisen kuolema aivan liian nuorena, muutto kokonaan uudelle paikkakunnalle työn perässä useamman kerran, jossa en ole tuntenut ketään.

Kaikkea tätä, enkä ole sortunut alkoholiin, huumeisiin, irtosuhteisiin tai lopulliseen toivottomuuteen, vaikka on se välillä ollut lähellä.

Siitä että oon hommannu isot lihakset ja pippelikin on about 20cm

Kielitaidostani, melkein 40 v työurastani. Ja siitä, että uskalsin sanoa itseni irti, kun motivaatio työhön loppui ja kyllästyin esimiehen pompotukseen. Stressi ja paine loppui, terveys parani. Nyt on aikaa läheisille.

Tohtorin tutkinnostani

Olen ylpeä siitä että olen sijoittanut kaiken ylimääräisen jo nuoresta asti ja nyt 39v ei tarvitse enää päivääkään olla töissä.Reissaan maailmalla ja mökillä kalastelen ja metsästelen.

N27, Se että toivottavasti nyt valmistun ensvuonna kolmanteen tutkintooni. Sitten on kaikki mitä olen halunnut opiskella.

Että valmistuin juristiksi, sain hyvän työpaikan ja pystyin antamaan kodin 5:lle kodittomalle kissalle.

Pääsin eroon väkivaltaisesta ja alistavasta parisuhteesta. Ero oli vaikea, sain tappouhkauksia ja jouduin lopulta myös vapauden riiston uhriksi tekijänä ex-puolisoni. Voitin käräjäoikeudessa ja ex sai tuomion. Nykyään elän onnellisessa parisuhteessa hyvää elämää.