Miksi naisen kanssa asuessa työmäärä lisääntyy ja tili on aina tyhjä?

Vierailija kirjoitti:

Millä ihmeen miehen logiikalla työn määrä puolittuu? Kaksi ihmistä sotkee ja kaksi ihmistä syö. Kaksi siivoaa ja kokkaa. Ei mikään muutu sinkkuajoista.

Jos mies siivoaa, se ei kelpaa vaan täytyy tehdä kuten nainen sanoo. Ja useimmin, mikä on tietenkin turhaa. Joten siitä lisääntynyt työmäärä.

Rahat taas menevät kissanristiäisiin yms  mitä pitää ostaa kun ei tule toimeen ilman.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisella on korkeampi vaatimustaso kodin ja sisustuksen suhteen. Kodin on oltava tilavampi per nokka, avostetummalta alueelta, aisustuksen sävy sävyyn ja se on uusittava aika ajoin. Enemmän ravintoloissa syömistä, kissanristiäisiä, kalliimpia lahjoja sukulaisille, kotibileet linjalla fine dining. Ja tietty matkustelu, ulkomaille toki.

Siinä menevät rahat.

Aika menee koska naisen siisteysstandardit ovat kovemmat. On siivottava useammin, pienet puutteet on korjattava justnytheti, plus kaikki ei-välttämätön häärääminen sisustuksen ym kanssa. Toki myös niiden juhlien ja kissanristiäisten järjestely (sukujakin on kaksi, huom).

Aika menee siinä.

Jos olet tuollaisessa tilanteessa etkä tahdo olla, niin olet yksinkertaisesti valinnut väärän kumppanin. Itse olen asunut mieheni kanssa samassa kerrostaloasunnossa 24 vuotta. Asuntoa ei ole kertaakaan rempattu tuona aikana, esim. maalattu seiniä, rakenneltu mitään yms. Suuri osa huonekaluista on samoja jotka ostettiin Ikeasta ja muutamasta muusta huonekalukaupasta 1996. Meillä ei kummallakaan ole juuri mitään mielenkiintoa ns. sisustamiseen. Meille on tärkeää että kodissa viihtyy ja siellä on hyvä olla. 

Mitään juhlia ei meidän kodissamme järjestetä ikinä. Tapaamme ystäviä ja perhettä pääsääntöisesti kodin ulkopuolella. 

Siivous meillä on aika suurpiirteistä, voi mennä parikin viikkoa että ei imuroida. WC:n pesen toki muutaman kerran viikossa; mies hoitaa tiskaamisen. Pyykkihuolto taas on minun heiniäni. Tasaisen mukavasti on kotihommat saatu jaettua.

Ja sitten tuhannen taalan kysymys.

Kuinka monelle naiselle tuollainen kävisi?

Suurin osa haluaa "mennä elämässä eteenpäin", mikä oikeasti tarkoittaa panostamista materiaan ja luksukseen, joita pitää saada enemmän kuin mitä niitä on nyt.

Ainakin minulle. Me ollaan viimeksi rempattu kevyesti nykyistä asuntoa juurikin vuonna 1996. Viihdyn kerrostalossa enkä omakotitaloon lähde edes kilon palasina. Mies vinkuu uutta patjaa, kun selkä kuulemma kipeytyy siinä. Minusta patja on ihan ok, joten sitä ei vaihdeta.

Juu, ei tietenkään vaihdeta. Mieshän voi mennä selkäleikkaukseen tai nukkua sohvalla. Patja vaihdetaan vasta, kun sinua sattuu huvittamaan. 

Toki mies saa patjan vaihtaa, jos maksaa sen yksin itse. En ole niin materian perään kuin mies, minulle käy tuo vanha patja. Miten tämä nyt kääntyi näin päin? Onko sinulle nainen aina paha teki niin tai näin?

Ihan nainen olen, mutta en tajua miehiä enkä naisia, joiden puolisoiden pitää kärsiä jotain fyysistä epämukavuutta ja jopa sairautta toisen itsekkyyden ja periaatteiden vuoksi. 

Samaa mieltä. Kertoo aika paljon itsekkyydestä, jos ei ole valmis ostamaan uutta patjaa yhdessä, jossa kummankin olisi hyvä nukkua.

Jos paistinpannu on mennyt huonoksi, niin ostaako uuden se, joka sillä ruokaa laittaa vai meneekö se yhdessä ostettaviin? Tai imuri, milloin se vaihdetaan ja kenen rahalla?

Yleisemmin yhdessä, tosin paistinpannut ovat niin halpoja, ettei siinä tarvitse jakaa jatkuvasti puoliksi. Toinen ostaa tänään, toinen ensikerralla. Suuret ostokset menee sitten puokkiin.

Mutta tosiaan, yhä itsekästä laittaa toinen kärsimään. Ihmettelen miksi kukaan mies jää tuommoiseen suhteeseen.

Hyvä paistinpannu maksaa lähempänä kahtasataa euroa kuin satasta. Jos sillä tehdään kummallekin ruoka, niin kumpikin maksaa siitä puolet.

Jaa, meillä ei ainakaan laiteta kahtasataa johonkin paistinpannuun. Ja ihan hyvin saa kuule ruokaa tehtyä niillä halvoillakin :) 

Kuka tykkää vaihtaa halpispannun vuosittain ja kuka ei. Itse ostan mieluummin pitkäikäistä laatua.

Kuinka pitkäikäisestä puhutaan? 15 euron Ikea-pannu kestää kovassa käytössä kaksi vuotta, kuten kesti häälahjaksi saatu Kovanaamakin. 200 eurolla saa siis Ikeastakin jo yli 10 vuodeksi pannua. Luottokapine on kyllä valurautainen, meille ilmainen, ikää 50+ vuotta.

Eri, ohis

Ei kovin ekologinen ratkaisu. Meillä minä laitan ruoan ja siksi päätän myös, millä sen teen. En muista paljonko paistinpannuni maksoivat, mutta itse ne ostin koska mies olisi ostanut juuri tuollaista ikealaatua.

Oma näkökantani on se, että koriste-esineet eivät välttämättä ole tarpeettomia. Halvan sälän koen tarpeettomaksi, mutta joku (halpa tai kallis) esteettisesti kiva taulu, maljakko tms. toimii vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen ja ovat jossain määrin jopa tarpeellisia: en halua ihan paljaita seiniä, kukille pitää olla vaasi tai muutama jne. 

Koti on paikka, jossa ladataan akkuja ja esteettinen koti rauhoittaa ja/tai virkistää mieltä ja näin on elämänlaadullinen ja terveystekijä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisella on korkeampi vaatimustaso kodin ja sisustuksen suhteen. Kodin on oltava tilavampi per nokka, avostetummalta alueelta, aisustuksen sävy sävyyn ja se on uusittava aika ajoin. Enemmän ravintoloissa syömistä, kissanristiäisiä, kalliimpia lahjoja sukulaisille, kotibileet linjalla fine dining. Ja tietty matkustelu, ulkomaille toki.

Siinä menevät rahat.

Aika menee koska naisen siisteysstandardit ovat kovemmat. On siivottava useammin, pienet puutteet on korjattava justnytheti, plus kaikki ei-välttämätön häärääminen sisustuksen ym kanssa. Toki myös niiden juhlien ja kissanristiäisten järjestely (sukujakin on kaksi, huom).

Aika menee siinä.

Jos olet tuollaisessa tilanteessa etkä tahdo olla, niin olet yksinkertaisesti valinnut väärän kumppanin. Itse olen asunut mieheni kanssa samassa kerrostaloasunnossa 24 vuotta. Asuntoa ei ole kertaakaan rempattu tuona aikana, esim. maalattu seiniä, rakenneltu mitään yms. Suuri osa huonekaluista on samoja jotka ostettiin Ikeasta ja muutamasta muusta huonekalukaupasta 1996. Meillä ei kummallakaan ole juuri mitään mielenkiintoa ns. sisustamiseen. Meille on tärkeää että kodissa viihtyy ja siellä on hyvä olla. 

Mitään juhlia ei meidän kodissamme järjestetä ikinä. Tapaamme ystäviä ja perhettä pääsääntöisesti kodin ulkopuolella. 

Siivous meillä on aika suurpiirteistä, voi mennä parikin viikkoa että ei imuroida. WC:n pesen toki muutaman kerran viikossa; mies hoitaa tiskaamisen. Pyykkihuolto taas on minun heiniäni. Tasaisen mukavasti on kotihommat saatu jaettua.

Ja sitten tuhannen taalan kysymys.

Kuinka monelle naiselle tuollainen kävisi?

Suurin osa haluaa "mennä elämässä eteenpäin", mikä oikeasti tarkoittaa panostamista materiaan ja luksukseen, joita pitää saada enemmän kuin mitä niitä on nyt.

Ainakin minulle. Me ollaan viimeksi rempattu kevyesti nykyistä asuntoa juurikin vuonna 1996. Viihdyn kerrostalossa enkä omakotitaloon lähde edes kilon palasina. Mies vinkuu uutta patjaa, kun selkä kuulemma kipeytyy siinä. Minusta patja on ihan ok, joten sitä ei vaihdeta.

Juu, ei tietenkään vaihdeta. Mieshän voi mennä selkäleikkaukseen tai nukkua sohvalla. Patja vaihdetaan vasta, kun sinua sattuu huvittamaan. 

Toki mies saa patjan vaihtaa, jos maksaa sen yksin itse. En ole niin materian perään kuin mies, minulle käy tuo vanha patja. Miten tämä nyt kääntyi näin päin? Onko sinulle nainen aina paha teki niin tai näin?

Ihan nainen olen, mutta en tajua miehiä enkä naisia, joiden puolisoiden pitää kärsiä jotain fyysistä epämukavuutta ja jopa sairautta toisen itsekkyyden ja periaatteiden vuoksi. 

Samaa mieltä. Kertoo aika paljon itsekkyydestä, jos ei ole valmis ostamaan uutta patjaa yhdessä, jossa kummankin olisi hyvä nukkua.

Jos paistinpannu on mennyt huonoksi, niin ostaako uuden se, joka sillä ruokaa laittaa vai meneekö se yhdessä ostettaviin? Tai imuri, milloin se vaihdetaan ja kenen rahalla?

Yleisemmin yhdessä, tosin paistinpannut ovat niin halpoja, ettei siinä tarvitse jakaa jatkuvasti puoliksi. Toinen ostaa tänään, toinen ensikerralla. Suuret ostokset menee sitten puokkiin.

Mutta tosiaan, yhä itsekästä laittaa toinen kärsimään. Ihmettelen miksi kukaan mies jää tuommoiseen suhteeseen.

Hyvä paistinpannu maksaa lähempänä kahtasataa euroa kuin satasta. Jos sillä tehdään kummallekin ruoka, niin kumpikin maksaa siitä puolet.

Jaa, meillä ei ainakaan laiteta kahtasataa johonkin paistinpannuun. Ja ihan hyvin saa kuule ruokaa tehtyä niillä halvoillakin :) 

Kuka tykkää vaihtaa halpispannun vuosittain ja kuka ei. Itse ostan mieluummin pitkäikäistä laatua.

Kuinka pitkäikäisestä puhutaan? 15 euron Ikea-pannu kestää kovassa käytössä kaksi vuotta, kuten kesti häälahjaksi saatu Kovanaamakin. 200 eurolla saa siis Ikeastakin jo yli 10 vuodeksi pannua. Luottokapine on kyllä valurautainen, meille ilmainen, ikää 50+ vuotta.

Eri, ohis

Juuri näin. Kerran panostin parin sadan merkkipannuun, ei kestänyt sen kauemmin kuin Ikean tai Prisman pannutkaan. Sen jälkeen ollaankin pärjätty niillä halvimmilla. Valurauta tietty pitkäikäisin, itse en vaan jostain syystä tykkää. Mutta mistään pinnoitetuista pannuista en enää maksele ryöstösummia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä ihmeen miehen logiikalla työn määrä puolittuu? Kaksi ihmistä sotkee ja kaksi ihmistä syö. Kaksi siivoaa ja kokkaa. Ei mikään muutu sinkkuajoista.

Jos mies siivoaa, se ei kelpaa vaan täytyy tehdä kuten nainen sanoo. Ja useimmin, mikä on tietenkin turhaa. Joten siitä lisääntynyt työmäärä.

Rahat taas menevät kissanristiäisiin yms  mitä pitää ostaa kun ei tule toimeen ilman.

Miksi ette keskustelleet siivousasiaakin jo ennen yhteen muuttamista? Jos tarpeeksi pitkään seurustelitte, niin kyllä siinä ihan varmasti molempien siisteystaso tuli ilmi.

Ja ihan sama pätee kissanristiäisiin, vaikka en ymmärräkään mitä sillä tarkoitat. Ehkä selität?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisella on korkeampi vaatimustaso kodin ja sisustuksen suhteen. Kodin on oltava tilavampi per nokka, avostetummalta alueelta, aisustuksen sävy sävyyn ja se on uusittava aika ajoin. Enemmän ravintoloissa syömistä, kissanristiäisiä, kalliimpia lahjoja sukulaisille, kotibileet linjalla fine dining. Ja tietty matkustelu, ulkomaille toki.

Siinä menevät rahat.

Aika menee koska naisen siisteysstandardit ovat kovemmat. On siivottava useammin, pienet puutteet on korjattava justnytheti, plus kaikki ei-välttämätön häärääminen sisustuksen ym kanssa. Toki myös niiden juhlien ja kissanristiäisten järjestely (sukujakin on kaksi, huom).

Aika menee siinä.

Jos olet tuollaisessa tilanteessa etkä tahdo olla, niin olet yksinkertaisesti valinnut väärän kumppanin. Itse olen asunut mieheni kanssa samassa kerrostaloasunnossa 24 vuotta. Asuntoa ei ole kertaakaan rempattu tuona aikana, esim. maalattu seiniä, rakenneltu mitään yms. Suuri osa huonekaluista on samoja jotka ostettiin Ikeasta ja muutamasta muusta huonekalukaupasta 1996. Meillä ei kummallakaan ole juuri mitään mielenkiintoa ns. sisustamiseen. Meille on tärkeää että kodissa viihtyy ja siellä on hyvä olla. 

Mitään juhlia ei meidän kodissamme järjestetä ikinä. Tapaamme ystäviä ja perhettä pääsääntöisesti kodin ulkopuolella. 

Siivous meillä on aika suurpiirteistä, voi mennä parikin viikkoa että ei imuroida. WC:n pesen toki muutaman kerran viikossa; mies hoitaa tiskaamisen. Pyykkihuolto taas on minun heiniäni. Tasaisen mukavasti on kotihommat saatu jaettua.

Ja sitten tuhannen taalan kysymys.

Kuinka monelle naiselle tuollainen kävisi?

Suurin osa haluaa "mennä elämässä eteenpäin", mikä oikeasti tarkoittaa panostamista materiaan ja luksukseen, joita pitää saada enemmän kuin mitä niitä on nyt.

Ainakin minulle. Me ollaan viimeksi rempattu kevyesti nykyistä asuntoa juurikin vuonna 1996. Viihdyn kerrostalossa enkä omakotitaloon lähde edes kilon palasina. Mies vinkuu uutta patjaa, kun selkä kuulemma kipeytyy siinä. Minusta patja on ihan ok, joten sitä ei vaihdeta.

Juu, ei tietenkään vaihdeta. Mieshän voi mennä selkäleikkaukseen tai nukkua sohvalla. Patja vaihdetaan vasta, kun sinua sattuu huvittamaan. 

Toki mies saa patjan vaihtaa, jos maksaa sen yksin itse. En ole niin materian perään kuin mies, minulle käy tuo vanha patja. Miten tämä nyt kääntyi näin päin? Onko sinulle nainen aina paha teki niin tai näin?

Ihan nainen olen, mutta en tajua miehiä enkä naisia, joiden puolisoiden pitää kärsiä jotain fyysistä epämukavuutta ja jopa sairautta toisen itsekkyyden ja periaatteiden vuoksi. 

Tuossa ei kysytty oletko nainen vai et, vaan, että onko nainen sinulle aina paha, teki sitten niin tai näin?

Eikä tuo kirjoittaja myöskään vaadi puolisoaan kärsimään huonosta patjasta vaan mies on ihan vapaa ostamaan uuden patjan. 

Niin, ettei naisen tarvitse itse laittaa rahaa uuteen patjaan ja voi näin matkustaa ilmaiseksi. 

Jos olisin mies, niin ostaisin uuden patjan ja sanoisin naiselle, että hän voi yhä nukkua sen vanhan patjan päällä... Mutta siitä varmasti tämä "nainen" suuttuisi. 

Sori, mutta ei toimi meillä. Jos mies alkaisi noin uhkailla, niin saisi nukkua patjansa kanssa lattialla. Sänky on minun ostama ja maksama.

On tämä kummallinen ketju. Ensin haukutaan naiset, kun ne tuhlaa niin paljon rahaa materiaan. Sitten säästäväinen nainen haukutaan, kun en halua tuhlata rahaa kalliisseen patjaan. Kuten sanoin, mies saa ensin kokeilla jumppaa ja venyttelyä, niin minäkin teen.

Se nyt on ihan eri asia, että jotkut naiset tuhlaa rahoja johonkin tarpeettomiin koriste-esineisiin, kun että laitettaisiin rahaa yhteiseen hyvään patjaan, jossa kummankin on hyvä nukkua.. Me kuitenkin nukume about 8h päivässä, joten hyvä patja/sänky on todella tärkeä.

Ja mitä uhkailua se on, että kertoo sinulle, että saat nukkua "vanhalla hyvällä patjallasi"?

Se uhkailu sisältäisi oletuksen, että vanha patja lähtisi sängystä pois. Vanha patja on Ihan hyvä, siksi sitä ei tarvitse vaihtaa tai siirtää pois sängystä. Meillä ei siis ole niitä 80 cm leveitä patjoja. Koriste-esineitä ei ole maininnut kukaan muu kuin sinä.

Olen eri, mutta mitä varten sinun kaltaisesi ihmiset edes ovat parisuhteessa? Jos se raha on tärkeämpää kuin kumppanin terveys ja hyvinvointi, niin eikö olisi jo fiksuinta lähteä eri teille etsimään sellaista ihmistä josta osataan myös välittää?

Kuten olen moneen kertaan sanonut, mies voi ensin kokeilla jumppaa ja venyttelyä selän hoitoon. Ensimmäinen vaihtoehto ei ole uuden patjan ostaminen. Se vanha patja on hyvä eikä mikään ukilta peritty vaahtomuovipatja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

[

Kuka tykkää vaihtaa halpispannun vuosittain ja kuka ei. Itse ostan mieluummin pitkäikäistä laatua.

Silloin myös voit sen maksaa itse.

Kuten myös uuden patjan se, joka sitä haluaa.

Oletettavasti selkäsairaskaan ei halua vaan tarvitsee uutta patjaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisella on korkeampi vaatimustaso kodin ja sisustuksen suhteen. Kodin on oltava tilavampi per nokka, avostetummalta alueelta, aisustuksen sävy sävyyn ja se on uusittava aika ajoin. Enemmän ravintoloissa syömistä, kissanristiäisiä, kalliimpia lahjoja sukulaisille, kotibileet linjalla fine dining. Ja tietty matkustelu, ulkomaille toki.

Siinä menevät rahat.

Aika menee koska naisen siisteysstandardit ovat kovemmat. On siivottava useammin, pienet puutteet on korjattava justnytheti, plus kaikki ei-välttämätön häärääminen sisustuksen ym kanssa. Toki myös niiden juhlien ja kissanristiäisten järjestely (sukujakin on kaksi, huom).

Aika menee siinä.

Jos olet tuollaisessa tilanteessa etkä tahdo olla, niin olet yksinkertaisesti valinnut väärän kumppanin. Itse olen asunut mieheni kanssa samassa kerrostaloasunnossa 24 vuotta. Asuntoa ei ole kertaakaan rempattu tuona aikana, esim. maalattu seiniä, rakenneltu mitään yms. Suuri osa huonekaluista on samoja jotka ostettiin Ikeasta ja muutamasta muusta huonekalukaupasta 1996. Meillä ei kummallakaan ole juuri mitään mielenkiintoa ns. sisustamiseen. Meille on tärkeää että kodissa viihtyy ja siellä on hyvä olla. 

Mitään juhlia ei meidän kodissamme järjestetä ikinä. Tapaamme ystäviä ja perhettä pääsääntöisesti kodin ulkopuolella. 

Siivous meillä on aika suurpiirteistä, voi mennä parikin viikkoa että ei imuroida. WC:n pesen toki muutaman kerran viikossa; mies hoitaa tiskaamisen. Pyykkihuolto taas on minun heiniäni. Tasaisen mukavasti on kotihommat saatu jaettua.

Ja sitten tuhannen taalan kysymys.

Kuinka monelle naiselle tuollainen kävisi?

Suurin osa haluaa "mennä elämässä eteenpäin", mikä oikeasti tarkoittaa panostamista materiaan ja luksukseen, joita pitää saada enemmän kuin mitä niitä on nyt.

Ainakin minulle. Me ollaan viimeksi rempattu kevyesti nykyistä asuntoa juurikin vuonna 1996. Viihdyn kerrostalossa enkä omakotitaloon lähde edes kilon palasina. Mies vinkuu uutta patjaa, kun selkä kuulemma kipeytyy siinä. Minusta patja on ihan ok, joten sitä ei vaihdeta.

Juu, ei tietenkään vaihdeta. Mieshän voi mennä selkäleikkaukseen tai nukkua sohvalla. Patja vaihdetaan vasta, kun sinua sattuu huvittamaan. 

Toki mies saa patjan vaihtaa, jos maksaa sen yksin itse. En ole niin materian perään kuin mies, minulle käy tuo vanha patja. Miten tämä nyt kääntyi näin päin? Onko sinulle nainen aina paha teki niin tai näin?

Ihan nainen olen, mutta en tajua miehiä enkä naisia, joiden puolisoiden pitää kärsiä jotain fyysistä epämukavuutta ja jopa sairautta toisen itsekkyyden ja periaatteiden vuoksi. 

Tuossa ei kysytty oletko nainen vai et, vaan, että onko nainen sinulle aina paha, teki sitten niin tai näin?

Eikä tuo kirjoittaja myöskään vaadi puolisoaan kärsimään huonosta patjasta vaan mies on ihan vapaa ostamaan uuden patjan. 

Niin, ettei naisen tarvitse itse laittaa rahaa uuteen patjaan ja voi näin matkustaa ilmaiseksi. 

Jos olisin mies, niin ostaisin uuden patjan ja sanoisin naiselle, että hän voi yhä nukkua sen vanhan patjan päällä... Mutta siitä varmasti tämä "nainen" suuttuisi. 

Sori, mutta ei toimi meillä. Jos mies alkaisi noin uhkailla, niin saisi nukkua patjansa kanssa lattialla. Sänky on minun ostama ja maksama.

On tämä kummallinen ketju. Ensin haukutaan naiset, kun ne tuhlaa niin paljon rahaa materiaan. Sitten säästäväinen nainen haukutaan, kun en halua tuhlata rahaa kalliisseen patjaan. Kuten sanoin, mies saa ensin kokeilla jumppaa ja venyttelyä, niin minäkin teen.

Se nyt on ihan eri asia, että jotkut naiset tuhlaa rahoja johonkin tarpeettomiin koriste-esineisiin, kun että laitettaisiin rahaa yhteiseen hyvään patjaan, jossa kummankin on hyvä nukkua.. Me kuitenkin nukume about 8h päivässä, joten hyvä patja/sänky on todella tärkeä.

Ja mitä uhkailua se on, että kertoo sinulle, että saat nukkua "vanhalla hyvällä patjallasi"?

Se uhkailu sisältäisi oletuksen, että vanha patja lähtisi sängystä pois. Vanha patja on Ihan hyvä, siksi sitä ei tarvitse vaihtaa tai siirtää pois sängystä. Meillä ei siis ole niitä 80 cm leveitä patjoja. Koriste-esineitä ei ole maininnut kukaan muu kuin sinä.

Olen eri, mutta mitä varten sinun kaltaisesi ihmiset edes ovat parisuhteessa? Jos se raha on tärkeämpää kuin kumppanin terveys ja hyvinvointi, niin eikö olisi jo fiksuinta lähteä eri teille etsimään sellaista ihmistä josta osataan myös välittää?

Mä olen myös ihan järkyttynyt tuosta, oikeasti ei suostu siihen että mies parka saisi patjan jossa selkä ei tulisi kipeäksi :( noin vähän on rakkautta.. juokse mies parka, juokse.

Meillä taas on niin päin, että työmääräni on pysynyt samana kuin yksinhuoltajana, mutta rahaa kuluu enemmän, kun muutin asumaan yhteen miehen kanssa. Välillä oikein olen pysähtynyt ihmettelemään, että miten tämä on mahdollista ja kannattaisiko erota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisella on korkeampi vaatimustaso kodin ja sisustuksen suhteen. Kodin on oltava tilavampi per nokka, avostetummalta alueelta, aisustuksen sävy sävyyn ja se on uusittava aika ajoin. Enemmän ravintoloissa syömistä, kissanristiäisiä, kalliimpia lahjoja sukulaisille, kotibileet linjalla fine dining. Ja tietty matkustelu, ulkomaille toki.

Siinä menevät rahat.

Aika menee koska naisen siisteysstandardit ovat kovemmat. On siivottava useammin, pienet puutteet on korjattava justnytheti, plus kaikki ei-välttämätön häärääminen sisustuksen ym kanssa. Toki myös niiden juhlien ja kissanristiäisten järjestely (sukujakin on kaksi, huom).

Aika menee siinä.

Jos olet tuollaisessa tilanteessa etkä tahdo olla, niin olet yksinkertaisesti valinnut väärän kumppanin. Itse olen asunut mieheni kanssa samassa kerrostaloasunnossa 24 vuotta. Asuntoa ei ole kertaakaan rempattu tuona aikana, esim. maalattu seiniä, rakenneltu mitään yms. Suuri osa huonekaluista on samoja jotka ostettiin Ikeasta ja muutamasta muusta huonekalukaupasta 1996. Meillä ei kummallakaan ole juuri mitään mielenkiintoa ns. sisustamiseen. Meille on tärkeää että kodissa viihtyy ja siellä on hyvä olla. 

Mitään juhlia ei meidän kodissamme järjestetä ikinä. Tapaamme ystäviä ja perhettä pääsääntöisesti kodin ulkopuolella. 

Siivous meillä on aika suurpiirteistä, voi mennä parikin viikkoa että ei imuroida. WC:n pesen toki muutaman kerran viikossa; mies hoitaa tiskaamisen. Pyykkihuolto taas on minun heiniäni. Tasaisen mukavasti on kotihommat saatu jaettua.

Ja sitten tuhannen taalan kysymys.

Kuinka monelle naiselle tuollainen kävisi?

Suurin osa haluaa "mennä elämässä eteenpäin", mikä oikeasti tarkoittaa panostamista materiaan ja luksukseen, joita pitää saada enemmän kuin mitä niitä on nyt.

Ainakin minulle. Me ollaan viimeksi rempattu kevyesti nykyistä asuntoa juurikin vuonna 1996. Viihdyn kerrostalossa enkä omakotitaloon lähde edes kilon palasina. Mies vinkuu uutta patjaa, kun selkä kuulemma kipeytyy siinä. Minusta patja on ihan ok, joten sitä ei vaihdeta.

Juu, ei tietenkään vaihdeta. Mieshän voi mennä selkäleikkaukseen tai nukkua sohvalla. Patja vaihdetaan vasta, kun sinua sattuu huvittamaan. 

Toki mies saa patjan vaihtaa, jos maksaa sen yksin itse. En ole niin materian perään kuin mies, minulle käy tuo vanha patja. Miten tämä nyt kääntyi näin päin? Onko sinulle nainen aina paha teki niin tai näin?

Ihan nainen olen, mutta en tajua miehiä enkä naisia, joiden puolisoiden pitää kärsiä jotain fyysistä epämukavuutta ja jopa sairautta toisen itsekkyyden ja periaatteiden vuoksi. 

Tuossa ei kysytty oletko nainen vai et, vaan, että onko nainen sinulle aina paha, teki sitten niin tai näin?

Eikä tuo kirjoittaja myöskään vaadi puolisoaan kärsimään huonosta patjasta vaan mies on ihan vapaa ostamaan uuden patjan. 

Niin, ettei naisen tarvitse itse laittaa rahaa uuteen patjaan ja voi näin matkustaa ilmaiseksi. 

Jos olisin mies, niin ostaisin uuden patjan ja sanoisin naiselle, että hän voi yhä nukkua sen vanhan patjan päällä... Mutta siitä varmasti tämä "nainen" suuttuisi. 

Sori, mutta ei toimi meillä. Jos mies alkaisi noin uhkailla, niin saisi nukkua patjansa kanssa lattialla. Sänky on minun ostama ja maksama.

On tämä kummallinen ketju. Ensin haukutaan naiset, kun ne tuhlaa niin paljon rahaa materiaan. Sitten säästäväinen nainen haukutaan, kun en halua tuhlata rahaa kalliisseen patjaan. Kuten sanoin, mies saa ensin kokeilla jumppaa ja venyttelyä, niin minäkin teen.

Se nyt on ihan eri asia, että jotkut naiset tuhlaa rahoja johonkin tarpeettomiin koriste-esineisiin, kun että laitettaisiin rahaa yhteiseen hyvään patjaan, jossa kummankin on hyvä nukkua.. Me kuitenkin nukume about 8h päivässä, joten hyvä patja/sänky on todella tärkeä.

Ja mitä uhkailua se on, että kertoo sinulle, että saat nukkua "vanhalla hyvällä patjallasi"?

Se uhkailu sisältäisi oletuksen, että vanha patja lähtisi sängystä pois. Vanha patja on Ihan hyvä, siksi sitä ei tarvitse vaihtaa tai siirtää pois sängystä. Meillä ei siis ole niitä 80 cm leveitä patjoja. Koriste-esineitä ei ole maininnut kukaan muu kuin sinä.

Olen eri, mutta mitä varten sinun kaltaisesi ihmiset edes ovat parisuhteessa? Jos se raha on tärkeämpää kuin kumppanin terveys ja hyvinvointi, niin eikö olisi jo fiksuinta lähteä eri teille etsimään sellaista ihmistä josta osataan myös välittää?

Kuten olen moneen kertaan sanonut, mies voi ensin kokeilla jumppaa ja venyttelyä selän hoitoon. Ensimmäinen vaihtoehto ei ole uuden patjan ostaminen. Se vanha patja on hyvä eikä mikään ukilta peritty vaahtomuovipatja.

Sori, mutta olet varmaan itsekkäin ihminen johon olen tällä palstalla törmännyt. Ja se on jo todella kova saavutus. Ei voi muuta sanoa, kuin että toivottavasti miehesi saa vielä joskus kokea suhteen sellaisen ihmisen kanssa joka välittää hänestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

u

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisella on korkeampi vaatimustaso kodin ja sisustuksen suhteen. Kodin on oltava tilavampi per nokka, avostetummalta alueelta, aisustuksen sävy sävyyn ja se on uusittava aika ajoin. Enemmän ravintoloissa syömistä, kissanristiäisiä, kalliimpia lahjoja sukulaisille, kotibileet linjalla fine dining. Ja tietty matkustelu, ulkomaille toki.

Siinä menevät rahat.

Aika menee koska naisen siisteysstandardit ovat kovemmat. On siivottava useammin, pienet puutteet on korjattava justnytheti, plus kaikki ei-välttämätön häärääminen sisustuksen ym kanssa. Toki myös niiden juhlien ja kissanristiäisten järjestely (sukujakin on kaksi, huom).

Aika menee siinä.

Jos olet tuollaisessa tilanteessa etkä tahdo olla, niin olet yksinkertaisesti valinnut väärän kumppanin. Itse olen asunut mieheni kanssa samassa kerrostaloasunnossa 24 vuotta. Asuntoa ei ole kertaakaan rempattu tuona aikana, esim. maalattu seiniä, rakenneltu mitään yms. Suuri osa huonekaluista on samoja jotka ostettiin Ikeasta ja muutamasta muusta huonekalukaupasta 1996. Meillä ei kummallakaan ole juuri mitään mielenkiintoa ns. sisustamiseen. Meille on tärkeää että kodissa viihtyy ja siellä on hyvä olla. 

Mitään juhlia ei meidän kodissamme järjestetä ikinä. Tapaamme ystäviä ja perhettä pääsääntöisesti kodin ulkopuolella. 

Siivous meillä on aika suurpiirteistä, voi mennä parikin viikkoa että ei imuroida. WC:n pesen toki muutaman kerran viikossa; mies hoitaa tiskaamisen. Pyykkihuolto taas on minun heiniäni. Tasaisen mukavasti on kotihommat saatu jaettua.

Ja sitten tuhannen taalan kysymys.

Kuinka monelle naiselle tuollainen kävisi?

Suurin osa haluaa "mennä elämässä eteenpäin", mikä oikeasti tarkoittaa panostamista materiaan ja luksukseen, joita pitää saada enemmän kuin mitä niitä on nyt.

Ainakin minulle. Me ollaan viimeksi rempattu kevyesti nykyistä asuntoa juurikin vuonna 1996. Viihdyn kerrostalossa enkä omakotitaloon lähde edes kilon palasina. Mies vinkuu uutta patjaa, kun selkä kuulemma kipeytyy siinä. Minusta patja on ihan ok, joten sitä ei vaihdeta.

Juu, ei tietenkään vaihdeta. Mieshän voi mennä selkäleikkaukseen tai nukkua sohvalla. Patja vaihdetaan vasta, kun sinua sattuu huvittamaan. 

Toki mies saa patjan vaihtaa, jos maksaa sen yksin itse. En ole niin materian perään kuin mies, minulle käy tuo vanha patja. Miten tämä nyt kääntyi näin päin? Onko sinulle nainen aina paha teki niin tai näin?

Ihan nainen olen, mutta en tajua miehiä enkä naisia, joiden puolisoiden pitää kärsiä jotain fyysistä epämukavuutta ja jopa sairautta toisen itsekkyyden ja periaatteiden vuoksi. 

Samaa mieltä. Kertoo aika paljon itsekkyydestä, jos ei ole valmis ostamaan uutta patjaa yhdessä, jossa kummankin olisi hyvä nukkua.

Jos paistinpannu on mennyt huonoksi, niin ostaako uuden se, joka sillä ruokaa laittaa vai meneekö se yhdessä ostettaviin? Tai imuri, milloin se vaihdetaan ja kenen rahalla?

Yleisemmin yhdessä, tosin paistinpannut ovat niin halpoja, ettei siinä tarvitse jakaa jatkuvasti puoliksi. Toinen ostaa tänään, toinen ensikerralla. Suuret ostokset menee sitten puokkiin.

Mutta tosiaan, yhä itsekästä laittaa toinen kärsimään. Ihmettelen miksi kukaan mies jää tuommoiseen suhteeseen.

Hyvä paistinpannu maksaa lähempänä kahtasataa euroa kuin satasta. Jos sillä tehdään kummallekin ruoka, niin kumpikin maksaa siitä puolet.

Jaa, meillä ei ainakaan laiteta kahtasataa johonkin paistinpannuun. Ja ihan hyvin saa kuule ruokaa tehtyä niillä halvoillakin :) 

Kuka tykkää vaihtaa halpispannun vuosittain ja kuka ei. Itse ostan mieluummin pitkäikäistä laatua.

Kuinka pitkäikäisestä puhutaan? 15 euron Ikea-pannu kestää kovassa käytössä kaksi vuotta, kuten kesti häälahjaksi saatu Kovanaamakin. 200 eurolla saa siis Ikeastakin jo yli 10 vuodeksi pannua. Luottokapine on kyllä valurautainen, meille ilmainen, ikää 50+ vuotta.

Eri, ohis

Ei kovin ekologinen ratkaisu. Meillä minä laitan ruoan ja siksi päätän myös, millä sen teen. En muista paljonko paistinpannuni maksoivat, mutta itse ne ostin koska mies olisi ostanut juuri tuollaista ikealaatua.[/quote

Keskustelet vanihipin kanssa. Myös minä teen meillä ruoat, mutta olosuhteet eivät ole aina vakiot. Parasta syntyy euron kirppispannulla, avotulella, siellä jossain.

Meillä ei Kovanaama-pannut kestäneet miehen tyyliä paistaa ruokaa. Mies pistää levyn täysille ja ylikuumentaa pannun. Niitä meni tarpeeksi monta pilalle, joten enää en niitä osta. Ikeasta en osta mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisella on korkeampi vaatimustaso kodin ja sisustuksen suhteen. Kodin on oltava tilavampi per nokka, avostetummalta alueelta, aisustuksen sävy sävyyn ja se on uusittava aika ajoin. Enemmän ravintoloissa syömistä, kissanristiäisiä, kalliimpia lahjoja sukulaisille, kotibileet linjalla fine dining. Ja tietty matkustelu, ulkomaille toki.

Siinä menevät rahat.

Aika menee koska naisen siisteysstandardit ovat kovemmat. On siivottava useammin, pienet puutteet on korjattava justnytheti, plus kaikki ei-välttämätön häärääminen sisustuksen ym kanssa. Toki myös niiden juhlien ja kissanristiäisten järjestely (sukujakin on kaksi, huom).

Aika menee siinä.

Jos olet tuollaisessa tilanteessa etkä tahdo olla, niin olet yksinkertaisesti valinnut väärän kumppanin. Itse olen asunut mieheni kanssa samassa kerrostaloasunnossa 24 vuotta. Asuntoa ei ole kertaakaan rempattu tuona aikana, esim. maalattu seiniä, rakenneltu mitään yms. Suuri osa huonekaluista on samoja jotka ostettiin Ikeasta ja muutamasta muusta huonekalukaupasta 1996. Meillä ei kummallakaan ole juuri mitään mielenkiintoa ns. sisustamiseen. Meille on tärkeää että kodissa viihtyy ja siellä on hyvä olla. 

Mitään juhlia ei meidän kodissamme järjestetä ikinä. Tapaamme ystäviä ja perhettä pääsääntöisesti kodin ulkopuolella. 

Siivous meillä on aika suurpiirteistä, voi mennä parikin viikkoa että ei imuroida. WC:n pesen toki muutaman kerran viikossa; mies hoitaa tiskaamisen. Pyykkihuolto taas on minun heiniäni. Tasaisen mukavasti on kotihommat saatu jaettua.

Ja sitten tuhannen taalan kysymys.

Kuinka monelle naiselle tuollainen kävisi?

Suurin osa haluaa "mennä elämässä eteenpäin", mikä oikeasti tarkoittaa panostamista materiaan ja luksukseen, joita pitää saada enemmän kuin mitä niitä on nyt.

Ainakin minulle. Me ollaan viimeksi rempattu kevyesti nykyistä asuntoa juurikin vuonna 1996. Viihdyn kerrostalossa enkä omakotitaloon lähde edes kilon palasina. Mies vinkuu uutta patjaa, kun selkä kuulemma kipeytyy siinä. Minusta patja on ihan ok, joten sitä ei vaihdeta.

Juu, ei tietenkään vaihdeta. Mieshän voi mennä selkäleikkaukseen tai nukkua sohvalla. Patja vaihdetaan vasta, kun sinua sattuu huvittamaan. 

Toki mies saa patjan vaihtaa, jos maksaa sen yksin itse. En ole niin materian perään kuin mies, minulle käy tuo vanha patja. Miten tämä nyt kääntyi näin päin? Onko sinulle nainen aina paha teki niin tai näin?

Ihan nainen olen, mutta en tajua miehiä enkä naisia, joiden puolisoiden pitää kärsiä jotain fyysistä epämukavuutta ja jopa sairautta toisen itsekkyyden ja periaatteiden vuoksi. 

Tuossa ei kysytty oletko nainen vai et, vaan, että onko nainen sinulle aina paha, teki sitten niin tai näin?

Eikä tuo kirjoittaja myöskään vaadi puolisoaan kärsimään huonosta patjasta vaan mies on ihan vapaa ostamaan uuden patjan. 

Niin, ettei naisen tarvitse itse laittaa rahaa uuteen patjaan ja voi näin matkustaa ilmaiseksi. 

Jos olisin mies, niin ostaisin uuden patjan ja sanoisin naiselle, että hän voi yhä nukkua sen vanhan patjan päällä... Mutta siitä varmasti tämä "nainen" suuttuisi. 

Sori, mutta ei toimi meillä. Jos mies alkaisi noin uhkailla, niin saisi nukkua patjansa kanssa lattialla. Sänky on minun ostama ja maksama.

On tämä kummallinen ketju. Ensin haukutaan naiset, kun ne tuhlaa niin paljon rahaa materiaan. Sitten säästäväinen nainen haukutaan, kun en halua tuhlata rahaa kalliisseen patjaan. Kuten sanoin, mies saa ensin kokeilla jumppaa ja venyttelyä, niin minäkin teen.

Se nyt on ihan eri asia, että jotkut naiset tuhlaa rahoja johonkin tarpeettomiin koriste-esineisiin, kun että laitettaisiin rahaa yhteiseen hyvään patjaan, jossa kummankin on hyvä nukkua.. Me kuitenkin nukume about 8h päivässä, joten hyvä patja/sänky on todella tärkeä.

Ja mitä uhkailua se on, että kertoo sinulle, että saat nukkua "vanhalla hyvällä patjallasi"?

Se uhkailu sisältäisi oletuksen, että vanha patja lähtisi sängystä pois. Vanha patja on Ihan hyvä, siksi sitä ei tarvitse vaihtaa tai siirtää pois sängystä. Meillä ei siis ole niitä 80 cm leveitä patjoja. Koriste-esineitä ei ole maininnut kukaan muu kuin sinä.

Olen eri, mutta mitä varten sinun kaltaisesi ihmiset edes ovat parisuhteessa? Jos se raha on tärkeämpää kuin kumppanin terveys ja hyvinvointi, niin eikö olisi jo fiksuinta lähteä eri teille etsimään sellaista ihmistä josta osataan myös välittää?

Mä olen myös ihan järkyttynyt tuosta, oikeasti ei suostu siihen että mies parka saisi patjan jossa selkä ei tulisi kipeäksi :( noin vähän on rakkautta.. juokse mies parka, juokse.

Jotenkin tuo välinpitämättömyys kumppanin kokemasta fyysisestä kivusta on jotain niin järkyttävää, etten varmasti katselisi sellaista puolisoa hetkeäkään. Ai sua sattuu? No evvk, ei ole mun ongelma ja lällätilää. Ostapa itse patjasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisella on korkeampi vaatimustaso kodin ja sisustuksen suhteen. Kodin on oltava tilavampi per nokka, avostetummalta alueelta, aisustuksen sävy sävyyn ja se on uusittava aika ajoin. Enemmän ravintoloissa syömistä, kissanristiäisiä, kalliimpia lahjoja sukulaisille, kotibileet linjalla fine dining. Ja tietty matkustelu, ulkomaille toki.

Siinä menevät rahat.

Aika menee koska naisen siisteysstandardit ovat kovemmat. On siivottava useammin, pienet puutteet on korjattava justnytheti, plus kaikki ei-välttämätön häärääminen sisustuksen ym kanssa. Toki myös niiden juhlien ja kissanristiäisten järjestely (sukujakin on kaksi, huom).

Aika menee siinä.

Jos olet tuollaisessa tilanteessa etkä tahdo olla, niin olet yksinkertaisesti valinnut väärän kumppanin. Itse olen asunut mieheni kanssa samassa kerrostaloasunnossa 24 vuotta. Asuntoa ei ole kertaakaan rempattu tuona aikana, esim. maalattu seiniä, rakenneltu mitään yms. Suuri osa huonekaluista on samoja jotka ostettiin Ikeasta ja muutamasta muusta huonekalukaupasta 1996. Meillä ei kummallakaan ole juuri mitään mielenkiintoa ns. sisustamiseen. Meille on tärkeää että kodissa viihtyy ja siellä on hyvä olla. 

Mitään juhlia ei meidän kodissamme järjestetä ikinä. Tapaamme ystäviä ja perhettä pääsääntöisesti kodin ulkopuolella. 

Siivous meillä on aika suurpiirteistä, voi mennä parikin viikkoa että ei imuroida. WC:n pesen toki muutaman kerran viikossa; mies hoitaa tiskaamisen. Pyykkihuolto taas on minun heiniäni. Tasaisen mukavasti on kotihommat saatu jaettua.

Ja sitten tuhannen taalan kysymys.

Kuinka monelle naiselle tuollainen kävisi?

Suurin osa haluaa "mennä elämässä eteenpäin", mikä oikeasti tarkoittaa panostamista materiaan ja luksukseen, joita pitää saada enemmän kuin mitä niitä on nyt.

Ainakin minulle. Me ollaan viimeksi rempattu kevyesti nykyistä asuntoa juurikin vuonna 1996. Viihdyn kerrostalossa enkä omakotitaloon lähde edes kilon palasina. Mies vinkuu uutta patjaa, kun selkä kuulemma kipeytyy siinä. Minusta patja on ihan ok, joten sitä ei vaihdeta.

Juu, ei tietenkään vaihdeta. Mieshän voi mennä selkäleikkaukseen tai nukkua sohvalla. Patja vaihdetaan vasta, kun sinua sattuu huvittamaan. 

Toki mies saa patjan vaihtaa, jos maksaa sen yksin itse. En ole niin materian perään kuin mies, minulle käy tuo vanha patja. Miten tämä nyt kääntyi näin päin? Onko sinulle nainen aina paha teki niin tai näin?

Ihan nainen olen, mutta en tajua miehiä enkä naisia, joiden puolisoiden pitää kärsiä jotain fyysistä epämukavuutta ja jopa sairautta toisen itsekkyyden ja periaatteiden vuoksi. 

Tuossa ei kysytty oletko nainen vai et, vaan, että onko nainen sinulle aina paha, teki sitten niin tai näin?

Eikä tuo kirjoittaja myöskään vaadi puolisoaan kärsimään huonosta patjasta vaan mies on ihan vapaa ostamaan uuden patjan. 

Niin, ettei naisen tarvitse itse laittaa rahaa uuteen patjaan ja voi näin matkustaa ilmaiseksi. 

Jos olisin mies, niin ostaisin uuden patjan ja sanoisin naiselle, että hän voi yhä nukkua sen vanhan patjan päällä... Mutta siitä varmasti tämä "nainen" suuttuisi. 

Sori, mutta ei toimi meillä. Jos mies alkaisi noin uhkailla, niin saisi nukkua patjansa kanssa lattialla. Sänky on minun ostama ja maksama.

On tämä kummallinen ketju. Ensin haukutaan naiset, kun ne tuhlaa niin paljon rahaa materiaan. Sitten säästäväinen nainen haukutaan, kun en halua tuhlata rahaa kalliisseen patjaan. Kuten sanoin, mies saa ensin kokeilla jumppaa ja venyttelyä, niin minäkin teen.

Se nyt on ihan eri asia, että jotkut naiset tuhlaa rahoja johonkin tarpeettomiin koriste-esineisiin, kun että laitettaisiin rahaa yhteiseen hyvään patjaan, jossa kummankin on hyvä nukkua.. Me kuitenkin nukume about 8h päivässä, joten hyvä patja/sänky on todella tärkeä.

Ja mitä uhkailua se on, että kertoo sinulle, että saat nukkua "vanhalla hyvällä patjallasi"?

Se uhkailu sisältäisi oletuksen, että vanha patja lähtisi sängystä pois. Vanha patja on Ihan hyvä, siksi sitä ei tarvitse vaihtaa tai siirtää pois sängystä. Meillä ei siis ole niitä 80 cm leveitä patjoja. Koriste-esineitä ei ole maininnut kukaan muu kuin sinä.

Olen eri, mutta mitä varten sinun kaltaisesi ihmiset edes ovat parisuhteessa? Jos se raha on tärkeämpää kuin kumppanin terveys ja hyvinvointi, niin eikö olisi jo fiksuinta lähteä eri teille etsimään sellaista ihmistä josta osataan myös välittää?

Kuten olen moneen kertaan sanonut, mies voi ensin kokeilla jumppaa ja venyttelyä selän hoitoon. Ensimmäinen vaihtoehto ei ole uuden patjan ostaminen. Se vanha patja on hyvä eikä mikään ukilta peritty vaahtomuovipatja.

Sori, mutta olet varmaan itsekkäin ihminen johon olen tällä palstalla törmännyt. Ja se on jo todella kova saavutus. Ei voi muuta sanoa, kuin että toivottavasti miehesi saa vielä joskus kokea suhteen sellaisen ihmisen kanssa joka välittää hänestä.

Meillä saa kumpikin ostaa ihan mitä haluaa omilla rahoillaan. Yhteiset menot sovitaan yhteisesti ja ne maksetaan puoliksi. Jos jumppa ja venyttely ei auta miehen ajoittaiseen selkäkipuun, niin sitten hankitaan meille yksilöllisesti suunnitellut säätösängyt. Teidän ehdotukset viidenkympin ikeapatjaan auttaa vain parin kuukauden ajan jos sitäkään.

Vierailija kirjoitti:

Naisella on korkeampi ïvaatimustaso kodin ja sisustuksen suhteen. Kodin on oltava tilavampi per nokka, avostetummalta alueelta, aisustuksen sävy sävyyn ja se on uusittava aika ajoin. Enemmän ravintoloissa syömistä, kissanristiäisiä, kalliimpia lahjoja sukulaisille, kotibileet linjalla fine dining. Ja tietty matkustelu, ulkomaille toki.

Siinä menevät rahat.

Aika menee koska naisen siisteysstandardit ovat kovemmat. On siivottava useammin, pienet puutteet on korjattava justnytheti, plus kaikki ei-välttämätön häärääminen sisustuksen ym kanssa. Toki myös niiden juhlien ja kissanristiäisten järjestely (sukujakin on kaksi, huom).

Aika menee siinä.[/quote

Muhun ei natsaa noista mikään kohta. Ja ihan nainen olen. Aivan kauheaa elämää olisi tuollainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisella on korkeampi vaatimustaso kodin ja sisustuksen suhteen. Kodin on oltava tilavampi per nokka, avostetummalta alueelta, aisustuksen sävy sävyyn ja se on uusittava aika ajoin. Enemmän ravintoloissa syömistä, kissanristiäisiä, kalliimpia lahjoja sukulaisille, kotibileet linjalla fine dining. Ja tietty matkustelu, ulkomaille toki.

Siinä menevät rahat.

Aika menee koska naisen siisteysstandardit ovat kovemmat. On siivottava useammin, pienet puutteet on korjattava justnytheti, plus kaikki ei-välttämätön häärääminen sisustuksen ym kanssa. Toki myös niiden juhlien ja kissanristiäisten järjestely (sukujakin on kaksi, huom).

Aika menee siinä.

Jos olet tuollaisessa tilanteessa etkä tahdo olla, niin olet yksinkertaisesti valinnut väärän kumppanin. Itse olen asunut mieheni kanssa samassa kerrostaloasunnossa 24 vuotta. Asuntoa ei ole kertaakaan rempattu tuona aikana, esim. maalattu seiniä, rakenneltu mitään yms. Suuri osa huonekaluista on samoja jotka ostettiin Ikeasta ja muutamasta muusta huonekalukaupasta 1996. Meillä ei kummallakaan ole juuri mitään mielenkiintoa ns. sisustamiseen. Meille on tärkeää että kodissa viihtyy ja siellä on hyvä olla. 

Mitään juhlia ei meidän kodissamme järjestetä ikinä. Tapaamme ystäviä ja perhettä pääsääntöisesti kodin ulkopuolella. 

Siivous meillä on aika suurpiirteistä, voi mennä parikin viikkoa että ei imuroida. WC:n pesen toki muutaman kerran viikossa; mies hoitaa tiskaamisen. Pyykkihuolto taas on minun heiniäni. Tasaisen mukavasti on kotihommat saatu jaettua.

Ja sitten tuhannen taalan kysymys.

Kuinka monelle naiselle tuollainen kävisi?

Suurin osa haluaa "mennä elämässä eteenpäin", mikä oikeasti tarkoittaa panostamista materiaan ja luksukseen, joita pitää saada enemmän kuin mitä niitä on nyt.

Ainakin minulle. Me ollaan viimeksi rempattu kevyesti nykyistä asuntoa juurikin vuonna 1996. Viihdyn kerrostalossa enkä omakotitaloon lähde edes kilon palasina. Mies vinkuu uutta patjaa, kun selkä kuulemma kipeytyy siinä. Minusta patja on ihan ok, joten sitä ei vaihdeta.

Juu, ei tietenkään vaihdeta. Mieshän voi mennä selkäleikkaukseen tai nukkua sohvalla. Patja vaihdetaan vasta, kun sinua sattuu huvittamaan. 

Toki mies saa patjan vaihtaa, jos maksaa sen yksin itse. En ole niin materian perään kuin mies, minulle käy tuo vanha patja. Miten tämä nyt kääntyi näin päin? Onko sinulle nainen aina paha teki niin tai näin?

Ihan nainen olen, mutta en tajua miehiä enkä naisia, joiden puolisoiden pitää kärsiä jotain fyysistä epämukavuutta ja jopa sairautta toisen itsekkyyden ja periaatteiden vuoksi. 

Tuossa ei kysytty oletko nainen vai et, vaan, että onko nainen sinulle aina paha, teki sitten niin tai näin?

Eikä tuo kirjoittaja myöskään vaadi puolisoaan kärsimään huonosta patjasta vaan mies on ihan vapaa ostamaan uuden patjan. 

Niin, ettei naisen tarvitse itse laittaa rahaa uuteen patjaan ja voi näin matkustaa ilmaiseksi. 

Jos olisin mies, niin ostaisin uuden patjan ja sanoisin naiselle, että hän voi yhä nukkua sen vanhan patjan päällä... Mutta siitä varmasti tämä "nainen" suuttuisi. 

Sori, mutta ei toimi meillä. Jos mies alkaisi noin uhkailla, niin saisi nukkua patjansa kanssa lattialla. Sänky on minun ostama ja maksama.

On tämä kummallinen ketju. Ensin haukutaan naiset, kun ne tuhlaa niin paljon rahaa materiaan. Sitten säästäväinen nainen haukutaan, kun en halua tuhlata rahaa kalliisseen patjaan. Kuten sanoin, mies saa ensin kokeilla jumppaa ja venyttelyä, niin minäkin teen.

Se nyt on ihan eri asia, että jotkut naiset tuhlaa rahoja johonkin tarpeettomiin koriste-esineisiin, kun että laitettaisiin rahaa yhteiseen hyvään patjaan, jossa kummankin on hyvä nukkua.. Me kuitenkin nukume about 8h päivässä, joten hyvä patja/sänky on todella tärkeä.

Ja mitä uhkailua se on, että kertoo sinulle, että saat nukkua "vanhalla hyvällä patjallasi"?

Se uhkailu sisältäisi oletuksen, että vanha patja lähtisi sängystä pois. Vanha patja on Ihan hyvä, siksi sitä ei tarvitse vaihtaa tai siirtää pois sängystä. Meillä ei siis ole niitä 80 cm leveitä patjoja. Koriste-esineitä ei ole maininnut kukaan muu kuin sinä.

Olen eri, mutta mitä varten sinun kaltaisesi ihmiset edes ovat parisuhteessa? Jos se raha on tärkeämpää kuin kumppanin terveys ja hyvinvointi, niin eikö olisi jo fiksuinta lähteä eri teille etsimään sellaista ihmistä josta osataan myös välittää?

Mä olen myös ihan järkyttynyt tuosta, oikeasti ei suostu siihen että mies parka saisi patjan jossa selkä ei tulisi kipeäksi :( noin vähän on rakkautta.. juokse mies parka, juokse.

Kuten olen moneen kertaan sanonut, mies voi ostaa patjan omilla rahoillaan. Tai vaikka joka viikko uuden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

[

Kuka tykkää vaihtaa halpispannun vuosittain ja kuka ei. Itse ostan mieluummin pitkäikäistä laatua.

Silloin myös voit sen maksaa itse.

Kuten myös uuden patjan se, joka sitä haluaa.

Oletettavasti selkäsairaskaan ei halua vaan tarvitsee uutta patjaa. 

Aikuinen, työssä käyvä mies voi ostaa patjan ihan itse.

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei Kovanaama-pannut kestäneet miehen tyyliä paistaa ruokaa. Mies pistää levyn täysille ja ylikuumentaa pannun. Niitä meni tarpeeksi monta pilalle, joten enää en niitä osta. Ikeasta en osta mitään.

Ei tarvitsekaan. Jokainen sijoittaa siihen, mihin haluaa. Meillä kuivalihantekijä halusi merkkiveitset ja Ruixinin teroittimen, mutta muuten on iloinen sekamelska uutta ja vanhaa, hintavaa ja halpaa. Kaikki käytetään joka tapauksessa loppuun. Tuo paistinpannuasia vaan tuntuu olevan niitä, joissa hinta-laatusuhteesta ei ole mitään takuuta, sen verran pettymyksiä on tullut niissä keskiluokan pannuissa vastaan. Lahjanaama vain jäi mieleen vuosien takaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisella on korkeampi vaatimustaso kodin ja sisustuksen suhteen. Kodin on oltava tilavampi per nokka, avostetummalta alueelta, aisustuksen sävy sävyyn ja se on uusittava aika ajoin. Enemmän ravintoloissa syömistä, kissanristiäisiä, kalliimpia lahjoja sukulaisille, kotibileet linjalla fine dining. Ja tietty matkustelu, ulkomaille toki.

Siinä menevät rahat.

Aika menee koska naisen siisteysstandardit ovat kovemmat. On siivottava useammin, pienet puutteet on korjattava justnytheti, plus kaikki ei-välttämätön häärääminen sisustuksen ym kanssa. Toki myös niiden juhlien ja kissanristiäisten järjestely (sukujakin on kaksi, huom).

Aika menee siinä.

Jos olet tuollaisessa tilanteessa etkä tahdo olla, niin olet yksinkertaisesti valinnut väärän kumppanin. Itse olen asunut mieheni kanssa samassa kerrostaloasunnossa 24 vuotta. Asuntoa ei ole kertaakaan rempattu tuona aikana, esim. maalattu seiniä, rakenneltu mitään yms. Suuri osa huonekaluista on samoja jotka ostettiin Ikeasta ja muutamasta muusta huonekalukaupasta 1996. Meillä ei kummallakaan ole juuri mitään mielenkiintoa ns. sisustamiseen. Meille on tärkeää että kodissa viihtyy ja siellä on hyvä olla. 

Mitään juhlia ei meidän kodissamme järjestetä ikinä. Tapaamme ystäviä ja perhettä pääsääntöisesti kodin ulkopuolella. 

Siivous meillä on aika suurpiirteistä, voi mennä parikin viikkoa että ei imuroida. WC:n pesen toki muutaman kerran viikossa; mies hoitaa tiskaamisen. Pyykkihuolto taas on minun heiniäni. Tasaisen mukavasti on kotihommat saatu jaettua.

Ja sitten tuhannen taalan kysymys.

Kuinka monelle naiselle tuollainen kävisi?

Suurin osa haluaa "mennä elämässä eteenpäin", mikä oikeasti tarkoittaa panostamista materiaan ja luksukseen, joita pitää saada enemmän kuin mitä niitä on nyt.

Ainakin minulle. Me ollaan viimeksi rempattu kevyesti nykyistä asuntoa juurikin vuonna 1996. Viihdyn kerrostalossa enkä omakotitaloon lähde edes kilon palasina. Mies vinkuu uutta patjaa, kun selkä kuulemma kipeytyy siinä. Minusta patja on ihan ok, joten sitä ei vaihdeta.

Juu, ei tietenkään vaihdeta. Mieshän voi mennä selkäleikkaukseen tai nukkua sohvalla. Patja vaihdetaan vasta, kun sinua sattuu huvittamaan. 

Toki mies saa patjan vaihtaa, jos maksaa sen yksin itse. En ole niin materian perään kuin mies, minulle käy tuo vanha patja. Miten tämä nyt kääntyi näin päin? Onko sinulle nainen aina paha teki niin tai näin?

Ihan nainen olen, mutta en tajua miehiä enkä naisia, joiden puolisoiden pitää kärsiä jotain fyysistä epämukavuutta ja jopa sairautta toisen itsekkyyden ja periaatteiden vuoksi. 

Tuossa ei kysytty oletko nainen vai et, vaan, että onko nainen sinulle aina paha, teki sitten niin tai näin?

Eikä tuo kirjoittaja myöskään vaadi puolisoaan kärsimään huonosta patjasta vaan mies on ihan vapaa ostamaan uuden patjan. 

Niin, ettei naisen tarvitse itse laittaa rahaa uuteen patjaan ja voi näin matkustaa ilmaiseksi. 

Jos olisin mies, niin ostaisin uuden patjan ja sanoisin naiselle, että hän voi yhä nukkua sen vanhan patjan päällä... Mutta siitä varmasti tämä "nainen" suuttuisi. 

Sori, mutta ei toimi meillä. Jos mies alkaisi noin uhkailla, niin saisi nukkua patjansa kanssa lattialla. Sänky on minun ostama ja maksama.

On tämä kummallinen ketju. Ensin haukutaan naiset, kun ne tuhlaa niin paljon rahaa materiaan. Sitten säästäväinen nainen haukutaan, kun en halua tuhlata rahaa kalliisseen patjaan. Kuten sanoin, mies saa ensin kokeilla jumppaa ja venyttelyä, niin minäkin teen.

Se nyt on ihan eri asia, että jotkut naiset tuhlaa rahoja johonkin tarpeettomiin koriste-esineisiin, kun että laitettaisiin rahaa yhteiseen hyvään patjaan, jossa kummankin on hyvä nukkua.. Me kuitenkin nukume about 8h päivässä, joten hyvä patja/sänky on todella tärkeä.

Ja mitä uhkailua se on, että kertoo sinulle, että saat nukkua "vanhalla hyvällä patjallasi"?

Se uhkailu sisältäisi oletuksen, että vanha patja lähtisi sängystä pois. Vanha patja on Ihan hyvä, siksi sitä ei tarvitse vaihtaa tai siirtää pois sängystä. Meillä ei siis ole niitä 80 cm leveitä patjoja. Koriste-esineitä ei ole maininnut kukaan muu kuin sinä.

Olen eri, mutta mitä varten sinun kaltaisesi ihmiset edes ovat parisuhteessa? Jos se raha on tärkeämpää kuin kumppanin terveys ja hyvinvointi, niin eikö olisi jo fiksuinta lähteä eri teille etsimään sellaista ihmistä josta osataan myös välittää?

Kuten olen moneen kertaan sanonut, mies voi ensin kokeilla jumppaa ja venyttelyä selän hoitoon. Ensimmäinen vaihtoehto ei ole uuden patjan ostaminen. Se vanha patja on hyvä eikä mikään ukilta peritty vaahtomuovipatja.

Sori, mutta olet varmaan itsekkäin ihminen johon olen tällä palstalla törmännyt. Ja se on jo todella kova saavutus. Ei voi muuta sanoa, kuin että toivottavasti miehesi saa vielä joskus kokea suhteen sellaisen ihmisen kanssa joka välittää hänestä.

Meillä saa kumpikin ostaa ihan mitä haluaa omilla rahoillaan. Yhteiset menot sovitaan yhteisesti ja ne maksetaan puoliksi. Jos jumppa ja venyttely ei auta miehen ajoittaiseen selkäkipuun, niin sitten hankitaan meille yksilöllisesti suunnitellut säätösängyt. Teidän ehdotukset viidenkympin ikeapatjaan auttaa vain parin kuukauden ajan jos sitäkään.

Naputtelen tätä viestiä Unikulman personoidusta säätösängystä ja säälin miestäsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisella on korkeampi vaatimustaso kodin ja sisustuksen suhteen. Kodin on oltava tilavampi per nokka, avostetummalta alueelta, aisustuksen sävy sävyyn ja se on uusittava aika ajoin. Enemmän ravintoloissa syömistä, kissanristiäisiä, kalliimpia lahjoja sukulaisille, kotibileet linjalla fine dining. Ja tietty matkustelu, ulkomaille toki.

Siinä menevät rahat.

Aika menee koska naisen siisteysstandardit ovat kovemmat. On siivottava useammin, pienet puutteet on korjattava justnytheti, plus kaikki ei-välttämätön häärääminen sisustuksen ym kanssa. Toki myös niiden juhlien ja kissanristiäisten järjestely (sukujakin on kaksi, huom).

Aika menee siinä.

Jos olet tuollaisessa tilanteessa etkä tahdo olla, niin olet yksinkertaisesti valinnut väärän kumppanin. Itse olen asunut mieheni kanssa samassa kerrostaloasunnossa 24 vuotta. Asuntoa ei ole kertaakaan rempattu tuona aikana, esim. maalattu seiniä, rakenneltu mitään yms. Suuri osa huonekaluista on samoja jotka ostettiin Ikeasta ja muutamasta muusta huonekalukaupasta 1996. Meillä ei kummallakaan ole juuri mitään mielenkiintoa ns. sisustamiseen. Meille on tärkeää että kodissa viihtyy ja siellä on hyvä olla. 

Mitään juhlia ei meidän kodissamme järjestetä ikinä. Tapaamme ystäviä ja perhettä pääsääntöisesti kodin ulkopuolella. 

Siivous meillä on aika suurpiirteistä, voi mennä parikin viikkoa että ei imuroida. WC:n pesen toki muutaman kerran viikossa; mies hoitaa tiskaamisen. Pyykkihuolto taas on minun heiniäni. Tasaisen mukavasti on kotihommat saatu jaettua.

Ja sitten tuhannen taalan kysymys.

Kuinka monelle naiselle tuollainen kävisi?

Suurin osa haluaa "mennä elämässä eteenpäin", mikä oikeasti tarkoittaa panostamista materiaan ja luksukseen, joita pitää saada enemmän kuin mitä niitä on nyt.

Ainakin minulle. Me ollaan viimeksi rempattu kevyesti nykyistä asuntoa juurikin vuonna 1996. Viihdyn kerrostalossa enkä omakotitaloon lähde edes kilon palasina. Mies vinkuu uutta patjaa, kun selkä kuulemma kipeytyy siinä. Minusta patja on ihan ok, joten sitä ei vaihdeta.

Juu, ei tietenkään vaihdeta. Mieshän voi mennä selkäleikkaukseen tai nukkua sohvalla. Patja vaihdetaan vasta, kun sinua sattuu huvittamaan. 

Toki mies saa patjan vaihtaa, jos maksaa sen yksin itse. En ole niin materian perään kuin mies, minulle käy tuo vanha patja. Miten tämä nyt kääntyi näin päin? Onko sinulle nainen aina paha teki niin tai näin?

Ihan nainen olen, mutta en tajua miehiä enkä naisia, joiden puolisoiden pitää kärsiä jotain fyysistä epämukavuutta ja jopa sairautta toisen itsekkyyden ja periaatteiden vuoksi. 

Tuossa ei kysytty oletko nainen vai et, vaan, että onko nainen sinulle aina paha, teki sitten niin tai näin?

Eikä tuo kirjoittaja myöskään vaadi puolisoaan kärsimään huonosta patjasta vaan mies on ihan vapaa ostamaan uuden patjan. 

Niin, ettei naisen tarvitse itse laittaa rahaa uuteen patjaan ja voi näin matkustaa ilmaiseksi. 

Jos olisin mies, niin ostaisin uuden patjan ja sanoisin naiselle, että hän voi yhä nukkua sen vanhan patjan päällä... Mutta siitä varmasti tämä "nainen" suuttuisi. 

Sori, mutta ei toimi meillä. Jos mies alkaisi noin uhkailla, niin saisi nukkua patjansa kanssa lattialla. Sänky on minun ostama ja maksama.

On tämä kummallinen ketju. Ensin haukutaan naiset, kun ne tuhlaa niin paljon rahaa materiaan. Sitten säästäväinen nainen haukutaan, kun en halua tuhlata rahaa kalliisseen patjaan. Kuten sanoin, mies saa ensin kokeilla jumppaa ja venyttelyä, niin minäkin teen.

Se nyt on ihan eri asia, että jotkut naiset tuhlaa rahoja johonkin tarpeettomiin koriste-esineisiin, kun että laitettaisiin rahaa yhteiseen hyvään patjaan, jossa kummankin on hyvä nukkua.. Me kuitenkin nukume about 8h päivässä, joten hyvä patja/sänky on todella tärkeä.

Ja mitä uhkailua se on, että kertoo sinulle, että saat nukkua "vanhalla hyvällä patjallasi"?

Se uhkailu sisältäisi oletuksen, että vanha patja lähtisi sängystä pois. Vanha patja on Ihan hyvä, siksi sitä ei tarvitse vaihtaa tai siirtää pois sängystä. Meillä ei siis ole niitä 80 cm leveitä patjoja. Koriste-esineitä ei ole maininnut kukaan muu kuin sinä.

Olen eri, mutta mitä varten sinun kaltaisesi ihmiset edes ovat parisuhteessa? Jos se raha on tärkeämpää kuin kumppanin terveys ja hyvinvointi, niin eikö olisi jo fiksuinta lähteä eri teille etsimään sellaista ihmistä josta osataan myös välittää?

Mä olen myös ihan järkyttynyt tuosta, oikeasti ei suostu siihen että mies parka saisi patjan jossa selkä ei tulisi kipeäksi :( noin vähän on rakkautta.. juokse mies parka, juokse.

Kuten olen moneen kertaan sanonut, mies voi ostaa patjan omilla rahoillaan. Tai vaikka joka viikko uuden.

Ok eli nukutte omissa sängyissänne?