Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi naisen kanssa asuessa työmäärä lisääntyy ja tili on aina tyhjä?
04.10.2020 |
Tämä on yksi maailmankaikkeuden suurimmista mysteereistä.
Ei lapsia, molemmat työelämässä.
Kaiken järjen mukaan kotitöiden määrän pitäisi olla melkein puolet vähäisempi. Oikeasti kotitöihin joutuukin kuluttamaan enemmän aikaa.
Rahaa pitäisi olla kivasti kun on DINKY (dual income, no kids). Mutta oikeasti rahat palavatkin hirveällä tahdilla.
Jotenkin naisen kanssa kotitöiden määrä moninkertaistuu, ja samoin käy menojen kanssa.
Osaavatko naiset itse selittää miksi näin on? Minulla on asiasta tietty käsitys.
Kommentit (139)
Tämähän on ihan tutkittu juttu, että miehen kannattaa ottaa nainen, mutta naisen ei miestä. Naiset tekee keskimäärin reilusti enemmän kotitöitä, ja heidän eliniän ennusteensa on huonompi jos ovat naimisissa. Kun taas naimisissa olevat miehet elävät pidempään kuin naimattomat ja tekevät vähemmän kotitöitä kuin naiset. Tyypillisesti ne naisen rahatkin menee lasten tarpeisiin ja sen enemmän syövän miehen ruokkimiseen (koska ruokakulut pitää maksaa puoliksi vaikka mies söisi 3x enemmän). Mutta poikkeuksia toki on ja ap on nyt vaan valinnut semmoisen naisen joka tykkää kuluttaa ja vaatii ap:n osallistumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisella on korkeampi vaatimustaso kodin ja sisustuksen suhteen. Kodin on oltava tilavampi per nokka, avostetummalta alueelta, aisustuksen sävy sävyyn ja se on uusittava aika ajoin. Enemmän ravintoloissa syömistä, kissanristiäisiä, kalliimpia lahjoja sukulaisille, kotibileet linjalla fine dining. Ja tietty matkustelu, ulkomaille toki.
Siinä menevät rahat.
Aika menee koska naisen siisteysstandardit ovat kovemmat. On siivottava useammin, pienet puutteet on korjattava justnytheti, plus kaikki ei-välttämätön häärääminen sisustuksen ym kanssa. Toki myös niiden juhlien ja kissanristiäisten järjestely (sukujakin on kaksi, huom).
Aika menee siinä.
Eikö nuo asiat käyneet ilmi seurusteluaikananne?
Yleensä ne eivät käy.
Seurusteluaika on vähän kuin pehmeä alku. Siinä on seksiä, hauskanpitoa ja muuta. Ei vaatimuksia.
Sitten kun muutetaan yhteen, muuttuu ääni kellossa ja nainen alkaa haluamaan lisää. Ja lisää, ja lisää...
-ohis
Tämä pitänee jossain määrin paikkaansa. Tyypillisesti naiset alkavat suhteen vakavoituessa rakentamaan sellaista elämää, johon voisi tehdä lapsia. Ilmiö ei aina ole tiedostettu ja osa velanaisistakin näyttäisi toimivan näin. Siirrytään suhteen alkuhuuman jälkeen vähitellen siitä nuoruuden hauskanpidosta kypsempään aikuisuuteen. Miehet taas ovat sitä mieltä, että synnärille asti voidaan elää kuin viimeistä teini-iän päivää. Sitten kun nainen hyväksyy tämän, käykin ilmi ettei se miehen teineily loppunutkaan lapsen syntymään ja tulee ero. Ja kaikki tietysti kysyy, eikö muka ollut etukäteen tiedossa että mies on henkiseltä iältä 15 v ja miksi ihmeessä teit sen kanssa lapsia.
Sitten toinen vaihtoehto on tämä, että jo yhteenmuuton myötä aletaan luotsaamaan sitä arkea kohti rauhallista perhe-elämää, ja jos tämä ei kumppanille sovi niin etsitään sellainen kumppani jolle sopii.
Mun kokemuksen mukaan mies haluaa elää kuin teini ja toivoo naisen alkavan elää kuin hänen äitinsä.
Kun naista ei kiinnosta astiastot eikä kodinlaitto eikä tämä mitenkään yritä suitsia miehen teineilyä, mies ahdistuu ja alkaa jäkättää naiselle siitä, miten arki ei nyt toimi.
Itse sain kuulla välillä vihjailuja, että nyt menee liikaa aikaa kun tehdään hyvää, kunnollista ruokaa. Sanoin että totta kai voidaan laskea standardeja ja seuraavalla kauppareissulla kasasin viikon mikroruuat kärryyn. Pian palattiin itse tehtyyn ruokaan.
Tarkoitus varmaan oli että en suostu edes neuvottelemaan ja mies voisi sanoa että tee sinä ne ruuat, kun kerran olet ainut joka niistä välittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisella on korkeampi vaatimustaso kodin ja sisustuksen suhteen. Kodin on oltava tilavampi per nokka, avostetummalta alueelta, aisustuksen sävy sävyyn ja se on uusittava aika ajoin. Enemmän ravintoloissa syömistä, kissanristiäisiä, kalliimpia lahjoja sukulaisille, kotibileet linjalla fine dining. Ja tietty matkustelu, ulkomaille toki.
Siinä menevät rahat.
Aika menee koska naisen siisteysstandardit ovat kovemmat. On siivottava useammin, pienet puutteet on korjattava justnytheti, plus kaikki ei-välttämätön häärääminen sisustuksen ym kanssa. Toki myös niiden juhlien ja kissanristiäisten järjestely (sukujakin on kaksi, huom).
Aika menee siinä.
Jos olet tuollaisessa tilanteessa etkä tahdo olla, niin olet yksinkertaisesti valinnut väärän kumppanin. Itse olen asunut mieheni kanssa samassa kerrostaloasunnossa 24 vuotta. Asuntoa ei ole kertaakaan rempattu tuona aikana, esim. maalattu seiniä, rakenneltu mitään yms. Suuri osa huonekaluista on samoja jotka ostettiin Ikeasta ja muutamasta muusta huonekalukaupasta 1996. Meillä ei kummallakaan ole juuri mitään mielenkiintoa ns. sisustamiseen. Meille on tärkeää että kodissa viihtyy ja siellä on hyvä olla.
Mitään juhlia ei meidän kodissamme järjestetä ikinä. Tapaamme ystäviä ja perhettä pääsääntöisesti kodin ulkopuolella.
Siivous meillä on aika suurpiirteistä, voi mennä parikin viikkoa että ei imuroida. WC:n pesen toki muutaman kerran viikossa; mies hoitaa tiskaamisen. Pyykkihuolto taas on minun heiniäni. Tasaisen mukavasti on kotihommat saatu jaettua.
Ja sitten tuhannen taalan kysymys.
Kuinka monelle naiselle tuollainen kävisi?
Suurin osa haluaa "mennä elämässä eteenpäin", mikä oikeasti tarkoittaa panostamista materiaan ja luksukseen, joita pitää saada enemmän kuin mitä niitä on nyt.
Ainakin minulle. Me ollaan viimeksi rempattu kevyesti nykyistä asuntoa juurikin vuonna 1996. Viihdyn kerrostalossa enkä omakotitaloon lähde edes kilon palasina. Mies vinkuu uutta patjaa, kun selkä kuulemma kipeytyy siinä. Minusta patja on ihan ok, joten sitä ei vaihdeta.
Juu, ei tietenkään vaihdeta. Mieshän voi mennä selkäleikkaukseen tai nukkua sohvalla. Patja vaihdetaan vasta, kun sinua sattuu huvittamaan.
Toki mies saa patjan vaihtaa, jos maksaa sen yksin itse. En ole niin materian perään kuin mies, minulle käy tuo vanha patja. Miten tämä nyt kääntyi näin päin? Onko sinulle nainen aina paha teki niin tai näin?
Olet valinnut naisvauvan, joka ei hoida omaa osuutta kotitöistä. Ja raha-asioista.
Ne kriteerit naiselle pitäisi olla ehkä muualla kuin ulkonäössä (vrt. sinkkumiehen peffaketju).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävikö ousinulla ennen yhteenmuuttoa mielessä pohtia, mikä on naisen koulutus, ammatti ja tulotaso? Otitko sellaisen viimeisen päälle puunatun naisen, jonka koti oli kuin sisustuslehden sivuilta? Miksei sinulle kelvannut työssä käyvä kilttinainen, joka ei meikkaa ja joka ostaa vaatteensa Prismasta?
Se työssäkäyvä kilttinainenkin haluaa maksimoida ajan joka käytetään kodin laittamiseen, ja haluaa sen unelmaomakotitalon johon on varaa just ja just. Hyvällä tuurilla kilttinainen haluaa ison talon jota rempataan itse, mihin aikaa vasta meneekin.
Älkää jaksako näitä iänikuisia stereotypioita. Ei kaikkien (naistenkaan) koti ole todellakaan sisustuslehdestä repäisty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisella on korkeampi vaatimustaso kodin ja sisustuksen suhteen. Kodin on oltava tilavampi per nokka, avostetummalta alueelta, aisustuksen sävy sävyyn ja se on uusittava aika ajoin. Enemmän ravintoloissa syömistä, kissanristiäisiä, kalliimpia lahjoja sukulaisille, kotibileet linjalla fine dining. Ja tietty matkustelu, ulkomaille toki.
Siinä menevät rahat.
Aika menee koska naisen siisteysstandardit ovat kovemmat. On siivottava useammin, pienet puutteet on korjattava justnytheti, plus kaikki ei-välttämätön häärääminen sisustuksen ym kanssa. Toki myös niiden juhlien ja kissanristiäisten järjestely (sukujakin on kaksi, huom).
Aika menee siinä.
Jos olet tuollaisessa tilanteessa etkä tahdo olla, niin olet yksinkertaisesti valinnut väärän kumppanin. Itse olen asunut mieheni kanssa samassa kerrostaloasunnossa 24 vuotta. Asuntoa ei ole kertaakaan rempattu tuona aikana, esim. maalattu seiniä, rakenneltu mitään yms. Suuri osa huonekaluista on samoja jotka ostettiin Ikeasta ja muutamasta muusta huonekalukaupasta 1996. Meillä ei kummallakaan ole juuri mitään mielenkiintoa ns. sisustamiseen. Meille on tärkeää että kodissa viihtyy ja siellä on hyvä olla.
Mitään juhlia ei meidän kodissamme järjestetä ikinä. Tapaamme ystäviä ja perhettä pääsääntöisesti kodin ulkopuolella.
Siivous meillä on aika suurpiirteistä, voi mennä parikin viikkoa että ei imuroida. WC:n pesen toki muutaman kerran viikossa; mies hoitaa tiskaamisen. Pyykkihuolto taas on minun heiniäni. Tasaisen mukavasti on kotihommat saatu jaettua.
Ja sitten tuhannen taalan kysymys.
Kuinka monelle naiselle tuollainen kävisi?
Suurin osa haluaa "mennä elämässä eteenpäin", mikä oikeasti tarkoittaa panostamista materiaan ja luksukseen, joita pitää saada enemmän kuin mitä niitä on nyt.
Ainakin minulle. Me ollaan viimeksi rempattu kevyesti nykyistä asuntoa juurikin vuonna 1996. Viihdyn kerrostalossa enkä omakotitaloon lähde edes kilon palasina. Mies vinkuu uutta patjaa, kun selkä kuulemma kipeytyy siinä. Minusta patja on ihan ok, joten sitä ei vaihdeta.
Juu, ei tietenkään vaihdeta. Mieshän voi mennä selkäleikkaukseen tai nukkua sohvalla. Patja vaihdetaan vasta, kun sinua sattuu huvittamaan.
Toki mies saa patjan vaihtaa, jos maksaa sen yksin itse. En ole niin materian perään kuin mies, minulle käy tuo vanha patja. Miten tämä nyt kääntyi näin päin? Onko sinulle nainen aina paha teki niin tai näin?
Ihan nainen olen, mutta en tajua miehiä enkä naisia, joiden puolisoiden pitää kärsiä jotain fyysistä epämukavuutta ja jopa sairautta toisen itsekkyyden ja periaatteiden vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, enpä tiedä ap:n kysymykseen vastausta minäkään. Meillä mies on osannut tyhjentää tilinsä aina ihan itse. Välillä joskus nuoruudessa minun piti välillä pitää miehen pankkikirjaa(silloin oli vielä sellaiset) kun miehellä ei raha pysynyt yhtään. Kyllähän se sitten pikkuhiljaa oppi, että rahaa ei kannata käyttää loppuun samana päivänä, kun se on tullut tilille. Aikuisille lapsille jo osasi saarnatakin aiheesta, vaikka jokainen lapsi on ollut parempi/järkevämpi rahankäyttäjä kuin isänsä.
Meillä se on ollut mies, joka on halunnut ostaa uuden ja isomman talon ja uuden ja isomman auton jne. Minulle olisi aina kelvannut se vähän halvempi ja pienenpikin.
No hyvin se elämä on mennyt näinkin. Lapset jo pois kotoa. Me tässä nyt ukon kanssa kahdestaa asutaan viiden makuuhuoneen (+muut huoneet) talossa ja ajellaan isolla maasturilla.
Se hyvä puoli miehen huolettomastakin rahankäytöstä on ollut, että hän on aina raaskinut laittaa rahaa lapsiin, lasten parempiin kenkiin, harrastusvälineisiin ym. Minä olisi ostanut halvempaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisella on korkeampi vaatimustaso kodin ja sisustuksen suhteen. Kodin on oltava tilavampi per nokka, avostetummalta alueelta, aisustuksen sävy sävyyn ja se on uusittava aika ajoin. Enemmän ravintoloissa syömistä, kissanristiäisiä, kalliimpia lahjoja sukulaisille, kotibileet linjalla fine dining. Ja tietty matkustelu, ulkomaille toki.
Siinä menevät rahat.
Aika menee koska naisen siisteysstandardit ovat kovemmat. On siivottava useammin, pienet puutteet on korjattava justnytheti, plus kaikki ei-välttämätön häärääminen sisustuksen ym kanssa. Toki myös niiden juhlien ja kissanristiäisten järjestely (sukujakin on kaksi, huom).
Aika menee siinä.
Jos olet tuollaisessa tilanteessa etkä tahdo olla, niin olet yksinkertaisesti valinnut väärän kumppanin. Itse olen asunut mieheni kanssa samassa kerrostaloasunnossa 24 vuotta. Asuntoa ei ole kertaakaan rempattu tuona aikana, esim. maalattu seiniä, rakenneltu mitään yms. Suuri osa huonekaluista on samoja jotka ostettiin Ikeasta ja muutamasta muusta huonekalukaupasta 1996. Meillä ei kummallakaan ole juuri mitään mielenkiintoa ns. sisustamiseen. Meille on tärkeää että kodissa viihtyy ja siellä on hyvä olla.
Mitään juhlia ei meidän kodissamme järjestetä ikinä. Tapaamme ystäviä ja perhettä pääsääntöisesti kodin ulkopuolella.
Siivous meillä on aika suurpiirteistä, voi mennä parikin viikkoa että ei imuroida. WC:n pesen toki muutaman kerran viikossa; mies hoitaa tiskaamisen. Pyykkihuolto taas on minun heiniäni. Tasaisen mukavasti on kotihommat saatu jaettua.
Ja sitten tuhannen taalan kysymys.
Kuinka monelle naiselle tuollainen kävisi?
Suurin osa haluaa "mennä elämässä eteenpäin", mikä oikeasti tarkoittaa panostamista materiaan ja luksukseen, joita pitää saada enemmän kuin mitä niitä on nyt.
Ainakin minulle. Me ollaan viimeksi rempattu kevyesti nykyistä asuntoa juurikin vuonna 1996. Viihdyn kerrostalossa enkä omakotitaloon lähde edes kilon palasina. Mies vinkuu uutta patjaa, kun selkä kuulemma kipeytyy siinä. Minusta patja on ihan ok, joten sitä ei vaihdeta.
Juu, ei tietenkään vaihdeta. Mieshän voi mennä selkäleikkaukseen tai nukkua sohvalla. Patja vaihdetaan vasta, kun sinua sattuu huvittamaan.
Toki mies saa patjan vaihtaa, jos maksaa sen yksin itse. En ole niin materian perään kuin mies, minulle käy tuo vanha patja. Miten tämä nyt kääntyi näin päin? Onko sinulle nainen aina paha teki niin tai näin?
Ihan nainen olen, mutta en tajua miehiä enkä naisia, joiden puolisoiden pitää kärsiä jotain fyysistä epämukavuutta ja jopa sairautta toisen itsekkyyden ja periaatteiden vuoksi.
Samaa mieltä. Kertoo aika paljon itsekkyydestä, jos ei ole valmis ostamaan uutta patjaa yhdessä, jossa kummankin olisi hyvä nukkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisella on korkeampi vaatimustaso kodin ja sisustuksen suhteen. Kodin on oltava tilavampi per nokka, avostetummalta alueelta, aisustuksen sävy sävyyn ja se on uusittava aika ajoin. Enemmän ravintoloissa syömistä, kissanristiäisiä, kalliimpia lahjoja sukulaisille, kotibileet linjalla fine dining. Ja tietty matkustelu, ulkomaille toki.
Siinä menevät rahat.
Aika menee koska naisen siisteysstandardit ovat kovemmat. On siivottava useammin, pienet puutteet on korjattava justnytheti, plus kaikki ei-välttämätön häärääminen sisustuksen ym kanssa. Toki myös niiden juhlien ja kissanristiäisten järjestely (sukujakin on kaksi, huom).
Aika menee siinä.
Jos olet tuollaisessa tilanteessa etkä tahdo olla, niin olet yksinkertaisesti valinnut väärän kumppanin. Itse olen asunut mieheni kanssa samassa kerrostaloasunnossa 24 vuotta. Asuntoa ei ole kertaakaan rempattu tuona aikana, esim. maalattu seiniä, rakenneltu mitään yms. Suuri osa huonekaluista on samoja jotka ostettiin Ikeasta ja muutamasta muusta huonekalukaupasta 1996. Meillä ei kummallakaan ole juuri mitään mielenkiintoa ns. sisustamiseen. Meille on tärkeää että kodissa viihtyy ja siellä on hyvä olla.
Mitään juhlia ei meidän kodissamme järjestetä ikinä. Tapaamme ystäviä ja perhettä pääsääntöisesti kodin ulkopuolella.
Siivous meillä on aika suurpiirteistä, voi mennä parikin viikkoa että ei imuroida. WC:n pesen toki muutaman kerran viikossa; mies hoitaa tiskaamisen. Pyykkihuolto taas on minun heiniäni. Tasaisen mukavasti on kotihommat saatu jaettua.
Ja sitten tuhannen taalan kysymys.
Kuinka monelle naiselle tuollainen kävisi?
Suurin osa haluaa "mennä elämässä eteenpäin", mikä oikeasti tarkoittaa panostamista materiaan ja luksukseen, joita pitää saada enemmän kuin mitä niitä on nyt.
Ainakin minulle. Me ollaan viimeksi rempattu kevyesti nykyistä asuntoa juurikin vuonna 1996. Viihdyn kerrostalossa enkä omakotitaloon lähde edes kilon palasina. Mies vinkuu uutta patjaa, kun selkä kuulemma kipeytyy siinä. Minusta patja on ihan ok, joten sitä ei vaihdeta.
Juu, ei tietenkään vaihdeta. Mieshän voi mennä selkäleikkaukseen tai nukkua sohvalla. Patja vaihdetaan vasta, kun sinua sattuu huvittamaan.
Toki mies saa patjan vaihtaa, jos maksaa sen yksin itse. En ole niin materian perään kuin mies, minulle käy tuo vanha patja. Miten tämä nyt kääntyi näin päin? Onko sinulle nainen aina paha teki niin tai näin?
Ihan nainen olen, mutta en tajua miehiä enkä naisia, joiden puolisoiden pitää kärsiä jotain fyysistä epämukavuutta ja jopa sairautta toisen itsekkyyden ja periaatteiden vuoksi.
Minusta patja on hyvä, joten en vaihtamiseen laita rahojani. Mies voi kokeilla ensin jumppaa ja venyttelyä, niin minäkin selkäni pidän kunnossa. Ei ihme, että ihmiset velkaantuu, kun vähän väliä pitää vaihtaa ehjät huonekalut uusiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisella on korkeampi vaatimustaso kodin ja sisustuksen suhteen. Kodin on oltava tilavampi per nokka, avostetummalta alueelta, aisustuksen sävy sävyyn ja se on uusittava aika ajoin. Enemmän ravintoloissa syömistä, kissanristiäisiä, kalliimpia lahjoja sukulaisille, kotibileet linjalla fine dining. Ja tietty matkustelu, ulkomaille toki.
Siinä menevät rahat.
Aika menee koska naisen siisteysstandardit ovat kovemmat. On siivottava useammin, pienet puutteet on korjattava justnytheti, plus kaikki ei-välttämätön häärääminen sisustuksen ym kanssa. Toki myös niiden juhlien ja kissanristiäisten järjestely (sukujakin on kaksi, huom).
Aika menee siinä.
Jos olet tuollaisessa tilanteessa etkä tahdo olla, niin olet yksinkertaisesti valinnut väärän kumppanin. Itse olen asunut mieheni kanssa samassa kerrostaloasunnossa 24 vuotta. Asuntoa ei ole kertaakaan rempattu tuona aikana, esim. maalattu seiniä, rakenneltu mitään yms. Suuri osa huonekaluista on samoja jotka ostettiin Ikeasta ja muutamasta muusta huonekalukaupasta 1996. Meillä ei kummallakaan ole juuri mitään mielenkiintoa ns. sisustamiseen. Meille on tärkeää että kodissa viihtyy ja siellä on hyvä olla.
Mitään juhlia ei meidän kodissamme järjestetä ikinä. Tapaamme ystäviä ja perhettä pääsääntöisesti kodin ulkopuolella.
Siivous meillä on aika suurpiirteistä, voi mennä parikin viikkoa että ei imuroida. WC:n pesen toki muutaman kerran viikossa; mies hoitaa tiskaamisen. Pyykkihuolto taas on minun heiniäni. Tasaisen mukavasti on kotihommat saatu jaettua.
Ja sitten tuhannen taalan kysymys.
Kuinka monelle naiselle tuollainen kävisi?
Suurin osa haluaa "mennä elämässä eteenpäin", mikä oikeasti tarkoittaa panostamista materiaan ja luksukseen, joita pitää saada enemmän kuin mitä niitä on nyt.
Ainakin minulle. Me ollaan viimeksi rempattu kevyesti nykyistä asuntoa juurikin vuonna 1996. Viihdyn kerrostalossa enkä omakotitaloon lähde edes kilon palasina. Mies vinkuu uutta patjaa, kun selkä kuulemma kipeytyy siinä. Minusta patja on ihan ok, joten sitä ei vaihdeta.
Juu, ei tietenkään vaihdeta. Mieshän voi mennä selkäleikkaukseen tai nukkua sohvalla. Patja vaihdetaan vasta, kun sinua sattuu huvittamaan.
Toki mies saa patjan vaihtaa, jos maksaa sen yksin itse. En ole niin materian perään kuin mies, minulle käy tuo vanha patja. Miten tämä nyt kääntyi näin päin? Onko sinulle nainen aina paha teki niin tai näin?
Ihan nainen olen, mutta en tajua miehiä enkä naisia, joiden puolisoiden pitää kärsiä jotain fyysistä epämukavuutta ja jopa sairautta toisen itsekkyyden ja periaatteiden vuoksi.
Samaa mieltä. Kertoo aika paljon itsekkyydestä, jos ei ole valmis ostamaan uutta patjaa yhdessä, jossa kummankin olisi hyvä nukkua.
Jos paistinpannu on mennyt huonoksi, niin ostaako uuden se, joka sillä ruokaa laittaa vai meneekö se yhdessä ostettaviin? Tai imuri, milloin se vaihdetaan ja kenen rahalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisella on korkeampi vaatimustaso kodin ja sisustuksen suhteen. Kodin on oltava tilavampi per nokka, avostetummalta alueelta, aisustuksen sävy sävyyn ja se on uusittava aika ajoin. Enemmän ravintoloissa syömistä, kissanristiäisiä, kalliimpia lahjoja sukulaisille, kotibileet linjalla fine dining. Ja tietty matkustelu, ulkomaille toki.
Siinä menevät rahat.
Aika menee koska naisen siisteysstandardit ovat kovemmat. On siivottava useammin, pienet puutteet on korjattava justnytheti, plus kaikki ei-välttämätön häärääminen sisustuksen ym kanssa. Toki myös niiden juhlien ja kissanristiäisten järjestely (sukujakin on kaksi, huom).
Aika menee siinä.
Jos olet tuollaisessa tilanteessa etkä tahdo olla, niin olet yksinkertaisesti valinnut väärän kumppanin. Itse olen asunut mieheni kanssa samassa kerrostaloasunnossa 24 vuotta. Asuntoa ei ole kertaakaan rempattu tuona aikana, esim. maalattu seiniä, rakenneltu mitään yms. Suuri osa huonekaluista on samoja jotka ostettiin Ikeasta ja muutamasta muusta huonekalukaupasta 1996. Meillä ei kummallakaan ole juuri mitään mielenkiintoa ns. sisustamiseen. Meille on tärkeää että kodissa viihtyy ja siellä on hyvä olla.
Mitään juhlia ei meidän kodissamme järjestetä ikinä. Tapaamme ystäviä ja perhettä pääsääntöisesti kodin ulkopuolella.
Siivous meillä on aika suurpiirteistä, voi mennä parikin viikkoa että ei imuroida. WC:n pesen toki muutaman kerran viikossa; mies hoitaa tiskaamisen. Pyykkihuolto taas on minun heiniäni. Tasaisen mukavasti on kotihommat saatu jaettua.
Ja sitten tuhannen taalan kysymys.
Kuinka monelle naiselle tuollainen kävisi?
Suurin osa haluaa "mennä elämässä eteenpäin", mikä oikeasti tarkoittaa panostamista materiaan ja luksukseen, joita pitää saada enemmän kuin mitä niitä on nyt.
Ainakin minulle. Me ollaan viimeksi rempattu kevyesti nykyistä asuntoa juurikin vuonna 1996. Viihdyn kerrostalossa enkä omakotitaloon lähde edes kilon palasina. Mies vinkuu uutta patjaa, kun selkä kuulemma kipeytyy siinä. Minusta patja on ihan ok, joten sitä ei vaihdeta.
Juu, ei tietenkään vaihdeta. Mieshän voi mennä selkäleikkaukseen tai nukkua sohvalla. Patja vaihdetaan vasta, kun sinua sattuu huvittamaan.
Toki mies saa patjan vaihtaa, jos maksaa sen yksin itse. En ole niin materian perään kuin mies, minulle käy tuo vanha patja. Miten tämä nyt kääntyi näin päin? Onko sinulle nainen aina paha teki niin tai näin?
Ihan nainen olen, mutta en tajua miehiä enkä naisia, joiden puolisoiden pitää kärsiä jotain fyysistä epämukavuutta ja jopa sairautta toisen itsekkyyden ja periaatteiden vuoksi.
Tuossa ei kysytty oletko nainen vai et, vaan, että onko nainen sinulle aina paha, teki sitten niin tai näin?
Eikä tuo kirjoittaja myöskään vaadi puolisoaan kärsimään huonosta patjasta vaan mies on ihan vapaa ostamaan uuden patjan.
Entinen mieheni ihmetteli samaa. Että miksi on niin sotkuista ja rahaa menee, kun hän oli sinkku, niin kaikki oli toisin.
Noh, olemme asuneet jo 1,5 vuotta erillään. Hänen asuntonsa on tasoa semisti räjähtänyt läävä ja rahat menee edelleen mm. vr-laseihin, vaporisaattoreihin yms.
Minun asuntoni on siisti, rahaa on säästynyt asunnon ostoa varten ja saan säästettyä normi kuukausina ihan mukavasti.
On se kumma juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naisia on tosi monenlaisia. Mua ei kiinnosta sisustus tai puitteet, töissä käyn kyllä ahkerasti syksystä kevääseen, jotta voidaan olla kesät Jäämerellä. Mies löytyi tällaisellekin naiselle, tyytyväinen vieläpä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisella on korkeampi vaatimustaso kodin ja sisustuksen suhteen. Kodin on oltava tilavampi per nokka, avostetummalta alueelta, aisustuksen sävy sävyyn ja se on uusittava aika ajoin. Enemmän ravintoloissa syömistä, kissanristiäisiä, kalliimpia lahjoja sukulaisille, kotibileet linjalla fine dining. Ja tietty matkustelu, ulkomaille toki.
Siinä menevät rahat.
Aika menee koska naisen siisteysstandardit ovat kovemmat. On siivottava useammin, pienet puutteet on korjattava justnytheti, plus kaikki ei-välttämätön häärääminen sisustuksen ym kanssa. Toki myös niiden juhlien ja kissanristiäisten järjestely (sukujakin on kaksi, huom).
Aika menee siinä.
Jos olet tuollaisessa tilanteessa etkä tahdo olla, niin olet yksinkertaisesti valinnut väärän kumppanin. Itse olen asunut mieheni kanssa samassa kerrostaloasunnossa 24 vuotta. Asuntoa ei ole kertaakaan rempattu tuona aikana, esim. maalattu seiniä, rakenneltu mitään yms. Suuri osa huonekaluista on samoja jotka ostettiin Ikeasta ja muutamasta muusta huonekalukaupasta 1996. Meillä ei kummallakaan ole juuri mitään mielenkiintoa ns. sisustamiseen. Meille on tärkeää että kodissa viihtyy ja siellä on hyvä olla.
Mitään juhlia ei meidän kodissamme järjestetä ikinä. Tapaamme ystäviä ja perhettä pääsääntöisesti kodin ulkopuolella.
Siivous meillä on aika suurpiirteistä, voi mennä parikin viikkoa että ei imuroida. WC:n pesen toki muutaman kerran viikossa; mies hoitaa tiskaamisen. Pyykkihuolto taas on minun heiniäni. Tasaisen mukavasti on kotihommat saatu jaettua.
Ja sitten tuhannen taalan kysymys.
Kuinka monelle naiselle tuollainen kävisi?
Suurin osa haluaa "mennä elämässä eteenpäin", mikä oikeasti tarkoittaa panostamista materiaan ja luksukseen, joita pitää saada enemmän kuin mitä niitä on nyt.
Ainakin minulle. Me ollaan viimeksi rempattu kevyesti nykyistä asuntoa juurikin vuonna 1996. Viihdyn kerrostalossa enkä omakotitaloon lähde edes kilon palasina. Mies vinkuu uutta patjaa, kun selkä kuulemma kipeytyy siinä. Minusta patja on ihan ok, joten sitä ei vaihdeta.
Juu, ei tietenkään vaihdeta. Mieshän voi mennä selkäleikkaukseen tai nukkua sohvalla. Patja vaihdetaan vasta, kun sinua sattuu huvittamaan.
Toki mies saa patjan vaihtaa, jos maksaa sen yksin itse. En ole niin materian perään kuin mies, minulle käy tuo vanha patja. Miten tämä nyt kääntyi näin päin? Onko sinulle nainen aina paha teki niin tai näin?
Ihan nainen olen, mutta en tajua miehiä enkä naisia, joiden puolisoiden pitää kärsiä jotain fyysistä epämukavuutta ja jopa sairautta toisen itsekkyyden ja periaatteiden vuoksi.
Samaa mieltä. Kertoo aika paljon itsekkyydestä, jos ei ole valmis ostamaan uutta patjaa yhdessä, jossa kummankin olisi hyvä nukkua.
Jos paistinpannu on mennyt huonoksi, niin ostaako uuden se, joka sillä ruokaa laittaa vai meneekö se yhdessä ostettaviin? Tai imuri, milloin se vaihdetaan ja kenen rahalla?
Yleisemmin yhdessä, tosin paistinpannut ovat niin halpoja, ettei siinä tarvitse jakaa jatkuvasti puoliksi. Toinen ostaa tänään, toinen ensikerralla. Suuret ostokset menee sitten puokkiin.
Mutta tosiaan, yhä itsekästä laittaa toinen kärsimään. Ihmettelen miksi kukaan mies jää tuommoiseen suhteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisella on korkeampi vaatimustaso kodin ja sisustuksen suhteen. Kodin on oltava tilavampi per nokka, avostetummalta alueelta, aisustuksen sävy sävyyn ja se on uusittava aika ajoin. Enemmän ravintoloissa syömistä, kissanristiäisiä, kalliimpia lahjoja sukulaisille, kotibileet linjalla fine dining. Ja tietty matkustelu, ulkomaille toki.
Siinä menevät rahat.
Aika menee koska naisen siisteysstandardit ovat kovemmat. On siivottava useammin, pienet puutteet on korjattava justnytheti, plus kaikki ei-välttämätön häärääminen sisustuksen ym kanssa. Toki myös niiden juhlien ja kissanristiäisten järjestely (sukujakin on kaksi, huom).
Aika menee siinä.
Jos olet tuollaisessa tilanteessa etkä tahdo olla, niin olet yksinkertaisesti valinnut väärän kumppanin. Itse olen asunut mieheni kanssa samassa kerrostaloasunnossa 24 vuotta. Asuntoa ei ole kertaakaan rempattu tuona aikana, esim. maalattu seiniä, rakenneltu mitään yms. Suuri osa huonekaluista on samoja jotka ostettiin Ikeasta ja muutamasta muusta huonekalukaupasta 1996. Meillä ei kummallakaan ole juuri mitään mielenkiintoa ns. sisustamiseen. Meille on tärkeää että kodissa viihtyy ja siellä on hyvä olla.
Mitään juhlia ei meidän kodissamme järjestetä ikinä. Tapaamme ystäviä ja perhettä pääsääntöisesti kodin ulkopuolella.
Siivous meillä on aika suurpiirteistä, voi mennä parikin viikkoa että ei imuroida. WC:n pesen toki muutaman kerran viikossa; mies hoitaa tiskaamisen. Pyykkihuolto taas on minun heiniäni. Tasaisen mukavasti on kotihommat saatu jaettua.
Ja sitten tuhannen taalan kysymys.
Kuinka monelle naiselle tuollainen kävisi?
Suurin osa haluaa "mennä elämässä eteenpäin", mikä oikeasti tarkoittaa panostamista materiaan ja luksukseen, joita pitää saada enemmän kuin mitä niitä on nyt.
Ainakin minulle. Me ollaan viimeksi rempattu kevyesti nykyistä asuntoa juurikin vuonna 1996. Viihdyn kerrostalossa enkä omakotitaloon lähde edes kilon palasina. Mies vinkuu uutta patjaa, kun selkä kuulemma kipeytyy siinä. Minusta patja on ihan ok, joten sitä ei vaihdeta.
Juu, ei tietenkään vaihdeta. Mieshän voi mennä selkäleikkaukseen tai nukkua sohvalla. Patja vaihdetaan vasta, kun sinua sattuu huvittamaan.
Toki mies saa patjan vaihtaa, jos maksaa sen yksin itse. En ole niin materian perään kuin mies, minulle käy tuo vanha patja. Miten tämä nyt kääntyi näin päin? Onko sinulle nainen aina paha teki niin tai näin?
Ihan nainen olen, mutta en tajua miehiä enkä naisia, joiden puolisoiden pitää kärsiä jotain fyysistä epämukavuutta ja jopa sairautta toisen itsekkyyden ja periaatteiden vuoksi.
Tuossa ei kysytty oletko nainen vai et, vaan, että onko nainen sinulle aina paha, teki sitten niin tai näin?
Eikä tuo kirjoittaja myöskään vaadi puolisoaan kärsimään huonosta patjasta vaan mies on ihan vapaa ostamaan uuden patjan.
Niin, ettei naisen tarvitse itse laittaa rahaa uuteen patjaan ja voi näin matkustaa ilmaiseksi.
Jos olisin mies, niin ostaisin uuden patjan ja sanoisin naiselle, että hän voi yhä nukkua sen vanhan patjan päällä... Mutta siitä varmasti tämä "nainen" suuttuisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisella on korkeampi vaatimustaso kodin ja sisustuksen suhteen. Kodin on oltava tilavampi per nokka, avostetummalta alueelta, aisustuksen sävy sävyyn ja se on uusittava aika ajoin. Enemmän ravintoloissa syömistä, kissanristiäisiä, kalliimpia lahjoja sukulaisille, kotibileet linjalla fine dining. Ja tietty matkustelu, ulkomaille toki.
Siinä menevät rahat.
Aika menee koska naisen siisteysstandardit ovat kovemmat. On siivottava useammin, pienet puutteet on korjattava justnytheti, plus kaikki ei-välttämätön häärääminen sisustuksen ym kanssa. Toki myös niiden juhlien ja kissanristiäisten järjestely (sukujakin on kaksi, huom).
Aika menee siinä.
Jos olet tuollaisessa tilanteessa etkä tahdo olla, niin olet yksinkertaisesti valinnut väärän kumppanin. Itse olen asunut mieheni kanssa samassa kerrostaloasunnossa 24 vuotta. Asuntoa ei ole kertaakaan rempattu tuona aikana, esim. maalattu seiniä, rakenneltu mitään yms. Suuri osa huonekaluista on samoja jotka ostettiin Ikeasta ja muutamasta muusta huonekalukaupasta 1996. Meillä ei kummallakaan ole juuri mitään mielenkiintoa ns. sisustamiseen. Meille on tärkeää että kodissa viihtyy ja siellä on hyvä olla.
Mitään juhlia ei meidän kodissamme järjestetä ikinä. Tapaamme ystäviä ja perhettä pääsääntöisesti kodin ulkopuolella.
Siivous meillä on aika suurpiirteistä, voi mennä parikin viikkoa että ei imuroida. WC:n pesen toki muutaman kerran viikossa; mies hoitaa tiskaamisen. Pyykkihuolto taas on minun heiniäni. Tasaisen mukavasti on kotihommat saatu jaettua.
Ja sitten tuhannen taalan kysymys.
Kuinka monelle naiselle tuollainen kävisi?
Suurin osa haluaa "mennä elämässä eteenpäin", mikä oikeasti tarkoittaa panostamista materiaan ja luksukseen, joita pitää saada enemmän kuin mitä niitä on nyt.
Ainakin minulle. Me ollaan viimeksi rempattu kevyesti nykyistä asuntoa juurikin vuonna 1996. Viihdyn kerrostalossa enkä omakotitaloon lähde edes kilon palasina. Mies vinkuu uutta patjaa, kun selkä kuulemma kipeytyy siinä. Minusta patja on ihan ok, joten sitä ei vaihdeta.
Juu, ei tietenkään vaihdeta. Mieshän voi mennä selkäleikkaukseen tai nukkua sohvalla. Patja vaihdetaan vasta, kun sinua sattuu huvittamaan.
Toki mies saa patjan vaihtaa, jos maksaa sen yksin itse. En ole niin materian perään kuin mies, minulle käy tuo vanha patja. Miten tämä nyt kääntyi näin päin? Onko sinulle nainen aina paha teki niin tai näin?
Ihan nainen olen, mutta en tajua miehiä enkä naisia, joiden puolisoiden pitää kärsiä jotain fyysistä epämukavuutta ja jopa sairautta toisen itsekkyyden ja periaatteiden vuoksi.
Samaa mieltä. Kertoo aika paljon itsekkyydestä, jos ei ole valmis ostamaan uutta patjaa yhdessä, jossa kummankin olisi hyvä nukkua.
Jos paistinpannu on mennyt huonoksi, niin ostaako uuden se, joka sillä ruokaa laittaa vai meneekö se yhdessä ostettaviin? Tai imuri, milloin se vaihdetaan ja kenen rahalla?
Meillä näin:
Minä laitan ruoan, joten haluan myös siihen kunnon tarvikkeet. Mieheni kuuluu siihen koulukuntaan, jonka mukaan Lidl on parasta, mitä Suomen markkinoille on tapahtunut. Hän haluaisi ostaa paistinpannutkin sieltä. Minä haluan ihan ekologisistakin syistä pannut, jotka kestävät pitkään. Siispä ostan ja maksan ne ja vastaavat tavarat ihan itse omilla rahoillani.
Mies on se, joka meillä imuroi. Vielä ei ole imuria tarvinnut vaihtaa, mutta sitten kun aika koittaa niin hän saa päättää, minkä tasoisen haluaa. Voin kyllä maksaa puolet myös jostain Lidlin tasoisesta imurista, mutta en monta kertaa. Eli jos vuoden kuluttua pitää olla seuraavaa imuria hankkimassa niin sitten saa joko maksaa yksin tai hankitaan joku parempi.
Vielä ei ole onnistuttu hankinnoista riitaantumaan. Kun haluan laadukasta (esim. aito Trangia), maksan itse, muuten tyydyn siihen että hankitaan käytettyä tai halvempaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisella on korkeampi vaatimustaso kodin ja sisustuksen suhteen. Kodin on oltava tilavampi per nokka, avostetummalta alueelta, aisustuksen sävy sävyyn ja se on uusittava aika ajoin. Enemmän ravintoloissa syömistä, kissanristiäisiä, kalliimpia lahjoja sukulaisille, kotibileet linjalla fine dining. Ja tietty matkustelu, ulkomaille toki.
Siinä menevät rahat.
Aika menee koska naisen siisteysstandardit ovat kovemmat. On siivottava useammin, pienet puutteet on korjattava justnytheti, plus kaikki ei-välttämätön häärääminen sisustuksen ym kanssa. Toki myös niiden juhlien ja kissanristiäisten järjestely (sukujakin on kaksi, huom).
Aika menee siinä.
Jos olet tuollaisessa tilanteessa etkä tahdo olla, niin olet yksinkertaisesti valinnut väärän kumppanin. Itse olen asunut mieheni kanssa samassa kerrostaloasunnossa 24 vuotta. Asuntoa ei ole kertaakaan rempattu tuona aikana, esim. maalattu seiniä, rakenneltu mitään yms. Suuri osa huonekaluista on samoja jotka ostettiin Ikeasta ja muutamasta muusta huonekalukaupasta 1996. Meillä ei kummallakaan ole juuri mitään mielenkiintoa ns. sisustamiseen. Meille on tärkeää että kodissa viihtyy ja siellä on hyvä olla.
Mitään juhlia ei meidän kodissamme järjestetä ikinä. Tapaamme ystäviä ja perhettä pääsääntöisesti kodin ulkopuolella.
Siivous meillä on aika suurpiirteistä, voi mennä parikin viikkoa että ei imuroida. WC:n pesen toki muutaman kerran viikossa; mies hoitaa tiskaamisen. Pyykkihuolto taas on minun heiniäni. Tasaisen mukavasti on kotihommat saatu jaettua.
Ja sitten tuhannen taalan kysymys.
Kuinka monelle naiselle tuollainen kävisi?
Suurin osa haluaa "mennä elämässä eteenpäin", mikä oikeasti tarkoittaa panostamista materiaan ja luksukseen, joita pitää saada enemmän kuin mitä niitä on nyt.
Ainakin minulle. Me ollaan viimeksi rempattu kevyesti nykyistä asuntoa juurikin vuonna 1996. Viihdyn kerrostalossa enkä omakotitaloon lähde edes kilon palasina. Mies vinkuu uutta patjaa, kun selkä kuulemma kipeytyy siinä. Minusta patja on ihan ok, joten sitä ei vaihdeta.
Juu, ei tietenkään vaihdeta. Mieshän voi mennä selkäleikkaukseen tai nukkua sohvalla. Patja vaihdetaan vasta, kun sinua sattuu huvittamaan.
Toki mies saa patjan vaihtaa, jos maksaa sen yksin itse. En ole niin materian perään kuin mies, minulle käy tuo vanha patja. Miten tämä nyt kääntyi näin päin? Onko sinulle nainen aina paha teki niin tai näin?
Ihan nainen olen, mutta en tajua miehiä enkä naisia, joiden puolisoiden pitää kärsiä jotain fyysistä epämukavuutta ja jopa sairautta toisen itsekkyyden ja periaatteiden vuoksi.
Tuossa ei kysytty oletko nainen vai et, vaan, että onko nainen sinulle aina paha, teki sitten niin tai näin?
Eikä tuo kirjoittaja myöskään vaadi puolisoaan kärsimään huonosta patjasta vaan mies on ihan vapaa ostamaan uuden patjan.
Juu, ei ole nainen aina paha. Omassa elämässäni on ollut enemmän pahoja miehiä kuin naisia. Silti en tajua, mitä järkeä on uusia vain miehen patja, kun ilmeisesti samassa sängyssä nukkuvat. Tai siis nykyään on todella harvalla sellainen puinen sänky, missä on vierekkäin kaksi irtopatjaa.
Jutusta tuli sellainen kuva, että henkilön x on kiduttava selkäkipuisena sängyssä, koska henkilö y ei näe mitään syytä tilanteen muuttamiselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä ihmeen miehen logiikalla työn määrä puolittuu? Kaksi ihmistä sotkee ja kaksi ihmistä syö. Kaksi siivoaa ja kokkaa. Ei mikään muutu sinkkuajoista.
Työn määrän pitäisi laskea koska imurointi on sidottu pinta-alaan, ruokaa on melkein yhtä nopea laittaa kahdelle kuin yhdelle, jne.
En tunne yhtään pariskuntaa joka asuisi sinkulle mitoitetussa asunnossa.
Kokeilepa heti tänään kuoria kilo perunoita ja sitten kaksi kiloa perunoita. Ota aikaa. Yllätyt.
Asuin kaksiossa ennen suhdetta, asun kaksiossa suhteen aikana... Neliöt samat. Lisäksi laitapa pannulle 400g jauhelihaa ja 800g jauhelihaa... Kaada kattilaan spagettia kahdelle tai yhdelle. Kumpi vei enemmän aikaa ? Oliko merkittävä muutos?
Alue: Aihe vapaa
En olisi voinut kuvitellakaan vakiintuvani kumppanini kanssa ennen kuin tiesimme, että myös seksuaalisesti sovimme yhteen. Tai että olisin pihdannut johonkin tiettyyn pisteeseen saakka, vaikka ensitapaamisesta alkaen halusin miestä.
Mutta en myöskään olisi muuttanut avoliittoon ennen kuin tunsimme toisemme läpikotaisin ja olimme keskustelleet läpi kaikki mahdolliset asiat eli vasta useamman vuoden seurustelun jälkeen.