Miksi naisen kanssa asuessa työmäärä lisääntyy ja tili on aina tyhjä?

MIksi kotitöitä olisi vähemmän? Kahdelle tarvitaan isompi asunto, eli enemmän lattiapinta-alaa, tasoja, ikkunoita jne. Ja tavaroita -> enemmän siivoamista. Ruokaa menee kaksinkertainen määrä annoksia ja luultavasti molemmilla omia mieltymyksiä, eli ostetaan enemmän. Pyykkiä tulee kaksinkertainen määrä. Ja kun kaikesta on kahden ihmisen näkemykset, niin tarvitaan koordinaatiota ja kompromisseja - > paljon vaivalloisempaa, kuin yksin asuessa.

Minulle jäi edellisestä suhteesta niin huono kuva kaikesta tästä, etten aio enää muuttaa yhteen kenenkään miehen kanssa. Yksinasuminen yleistyy koko ajan ja on nähdäkseni tulevaisuuden trendi.

N46

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisella on korkeampi vaatimustaso kodin ja sisustuksen suhteen. Kodin on oltava tilavampi per nokka, avostetummalta alueelta, aisustuksen sävy sävyyn ja se on uusittava aika ajoin. Enemmän ravintoloissa syömistä, kissanristiäisiä, kalliimpia lahjoja sukulaisille, kotibileet linjalla fine dining. Ja tietty matkustelu, ulkomaille toki.

Siinä menevät rahat.

Aika menee koska naisen siisteysstandardit ovat kovemmat. On siivottava useammin, pienet puutteet on korjattava justnytheti, plus kaikki ei-välttämätön häärääminen sisustuksen ym kanssa. Toki myös niiden juhlien ja kissanristiäisten järjestely (sukujakin on kaksi, huom).

Aika menee siinä.

Jos olet tuollaisessa tilanteessa etkä tahdo olla, niin olet yksinkertaisesti valinnut väärän kumppanin. Itse olen asunut mieheni kanssa samassa kerrostaloasunnossa 24 vuotta. Asuntoa ei ole kertaakaan rempattu tuona aikana, esim. maalattu seiniä, rakenneltu mitään yms. Suuri osa huonekaluista on samoja jotka ostettiin Ikeasta ja muutamasta muusta huonekalukaupasta 1996. Meillä ei kummallakaan ole juuri mitään mielenkiintoa ns. sisustamiseen. Meille on tärkeää että kodissa viihtyy ja siellä on hyvä olla. 

Mitään juhlia ei meidän kodissamme järjestetä ikinä. Tapaamme ystäviä ja perhettä pääsääntöisesti kodin ulkopuolella. 

Siivous meillä on aika suurpiirteistä, voi mennä parikin viikkoa että ei imuroida. WC:n pesen toki muutaman kerran viikossa; mies hoitaa tiskaamisen. Pyykkihuolto taas on minun heiniäni. Tasaisen mukavasti on kotihommat saatu jaettua.

Ja sitten tuhannen taalan kysymys.

Kuinka monelle naiselle tuollainen kävisi?

Suurin osa haluaa "mennä elämässä eteenpäin", mikä oikeasti tarkoittaa panostamista materiaan ja luksukseen, joita pitää saada enemmän kuin mitä niitä on nyt.

Ainakin minulle. Me ollaan viimeksi rempattu kevyesti nykyistä asuntoa juurikin vuonna 1996. Viihdyn kerrostalossa enkä omakotitaloon lähde edes kilon palasina. Mies vinkuu uutta patjaa, kun selkä kuulemma kipeytyy siinä. Minusta patja on ihan ok, joten sitä ei vaihdeta.

Juu, ei tietenkään vaihdeta. Mieshän voi mennä selkäleikkaukseen tai nukkua sohvalla. Patja vaihdetaan vasta, kun sinua sattuu huvittamaan. 

Toki mies saa patjan vaihtaa, jos maksaa sen yksin itse. En ole niin materian perään kuin mies, minulle käy tuo vanha patja. Miten tämä nyt kääntyi näin päin? Onko sinulle nainen aina paha teki niin tai näin?

Ihan nainen olen, mutta en tajua miehiä enkä naisia, joiden puolisoiden pitää kärsiä jotain fyysistä epämukavuutta ja jopa sairautta toisen itsekkyyden ja periaatteiden vuoksi. 

Tuossa ei kysytty oletko nainen vai et, vaan, että onko nainen sinulle aina paha, teki sitten niin tai näin?

Eikä tuo kirjoittaja myöskään vaadi puolisoaan kärsimään huonosta patjasta vaan mies on ihan vapaa ostamaan uuden patjan. 

Niin, ettei naisen tarvitse itse laittaa rahaa uuteen patjaan ja voi näin matkustaa ilmaiseksi. 

Jos olisin mies, niin ostaisin uuden patjan ja sanoisin naiselle, että hän voi yhä nukkua sen vanhan patjan päällä... Mutta siitä varmasti tämä "nainen" suuttuisi. 

Sori, mutta ei toimi meillä. Jos mies alkaisi noin uhkailla, niin saisi nukkua patjansa kanssa lattialla. Sänky on minun ostama ja maksama.

On tämä kummallinen ketju. Ensin haukutaan naiset, kun ne tuhlaa niin paljon rahaa materiaan. Sitten säästäväinen nainen haukutaan, kun en halua tuhlata rahaa kalliisseen patjaan. Kuten sanoin, mies saa ensin kokeilla jumppaa ja venyttelyä, niin minäkin teen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä ihmeen miehen logiikalla työn määrä puolittuu? Kaksi ihmistä sotkee ja kaksi ihmistä syö. Kaksi siivoaa ja kokkaa. Ei mikään muutu sinkkuajoista.

Työn määrän pitäisi laskea koska imurointi on sidottu pinta-alaan, ruokaa on melkein yhtä nopea laittaa kahdelle kuin yhdelle, jne.

En tunne yhtään pariskuntaa joka asuisi sinkulle mitoitetussa asunnossa.

Kokeilepa heti tänään kuoria kilo perunoita ja sitten kaksi kiloa perunoita. Ota aikaa. Yllätyt.

Asuin kaksiossa ennen suhdetta, asun kaksiossa suhteen aikana... Neliöt samat. Lisäksi laitapa pannulle 400g jauhelihaa ja 800g jauhelihaa... Kaada kattilaan spagettia kahdelle tai yhdelle. Kumpi vei enemmän aikaa ? Oliko merkittävä muutos?

Onko pointtisi siis se, että vain sinkut syövät perunoita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisella on korkeampi vaatimustaso kodin ja sisustuksen suhteen. Kodin on oltava tilavampi per nokka, avostetummalta alueelta, aisustuksen sävy sävyyn ja se on uusittava aika ajoin. Enemmän ravintoloissa syömistä, kissanristiäisiä, kalliimpia lahjoja sukulaisille, kotibileet linjalla fine dining. Ja tietty matkustelu, ulkomaille toki.

Siinä menevät rahat.

Aika menee koska naisen siisteysstandardit ovat kovemmat. On siivottava useammin, pienet puutteet on korjattava justnytheti, plus kaikki ei-välttämätön häärääminen sisustuksen ym kanssa. Toki myös niiden juhlien ja kissanristiäisten järjestely (sukujakin on kaksi, huom).

Aika menee siinä.

Jos olet tuollaisessa tilanteessa etkä tahdo olla, niin olet yksinkertaisesti valinnut väärän kumppanin. Itse olen asunut mieheni kanssa samassa kerrostaloasunnossa 24 vuotta. Asuntoa ei ole kertaakaan rempattu tuona aikana, esim. maalattu seiniä, rakenneltu mitään yms. Suuri osa huonekaluista on samoja jotka ostettiin Ikeasta ja muutamasta muusta huonekalukaupasta 1996. Meillä ei kummallakaan ole juuri mitään mielenkiintoa ns. sisustamiseen. Meille on tärkeää että kodissa viihtyy ja siellä on hyvä olla. 

Mitään juhlia ei meidän kodissamme järjestetä ikinä. Tapaamme ystäviä ja perhettä pääsääntöisesti kodin ulkopuolella. 

Siivous meillä on aika suurpiirteistä, voi mennä parikin viikkoa että ei imuroida. WC:n pesen toki muutaman kerran viikossa; mies hoitaa tiskaamisen. Pyykkihuolto taas on minun heiniäni. Tasaisen mukavasti on kotihommat saatu jaettua.

Ja sitten tuhannen taalan kysymys.

Kuinka monelle naiselle tuollainen kävisi?

Suurin osa haluaa "mennä elämässä eteenpäin", mikä oikeasti tarkoittaa panostamista materiaan ja luksukseen, joita pitää saada enemmän kuin mitä niitä on nyt.

Ainakin minulle. Me ollaan viimeksi rempattu kevyesti nykyistä asuntoa juurikin vuonna 1996. Viihdyn kerrostalossa enkä omakotitaloon lähde edes kilon palasina. Mies vinkuu uutta patjaa, kun selkä kuulemma kipeytyy siinä. Minusta patja on ihan ok, joten sitä ei vaihdeta.

Juu, ei tietenkään vaihdeta. Mieshän voi mennä selkäleikkaukseen tai nukkua sohvalla. Patja vaihdetaan vasta, kun sinua sattuu huvittamaan. 

Toki mies saa patjan vaihtaa, jos maksaa sen yksin itse. En ole niin materian perään kuin mies, minulle käy tuo vanha patja. Miten tämä nyt kääntyi näin päin? Onko sinulle nainen aina paha teki niin tai näin?

Ihan nainen olen, mutta en tajua miehiä enkä naisia, joiden puolisoiden pitää kärsiä jotain fyysistä epämukavuutta ja jopa sairautta toisen itsekkyyden ja periaatteiden vuoksi. 

Tuossa ei kysytty oletko nainen vai et, vaan, että onko nainen sinulle aina paha, teki sitten niin tai näin?

Eikä tuo kirjoittaja myöskään vaadi puolisoaan kärsimään huonosta patjasta vaan mies on ihan vapaa ostamaan uuden patjan. 

Niin, ettei naisen tarvitse itse laittaa rahaa uuteen patjaan ja voi näin matkustaa ilmaiseksi. 

Jos olisin mies, niin ostaisin uuden patjan ja sanoisin naiselle, että hän voi yhä nukkua sen vanhan patjan päällä... Mutta siitä varmasti tämä "nainen" suuttuisi. 

Sori, mutta ei toimi meillä. Jos mies alkaisi noin uhkailla, niin saisi nukkua patjansa kanssa lattialla. Sänky on minun ostama ja maksama.

On tämä kummallinen ketju. Ensin haukutaan naiset, kun ne tuhlaa niin paljon rahaa materiaan. Sitten säästäväinen nainen haukutaan, kun en halua tuhlata rahaa kalliisseen patjaan. Kuten sanoin, mies saa ensin kokeilla jumppaa ja venyttelyä, niin minäkin teen.

Teillä on paska sänky, kun molempien selät ovat kipeinä. Onneksi tajusin juosta pihin eksän luota. Kulki perässä sammuttamassa valoja, olisi pitänyt olla pimeässä jne. 

Vierailija kirjoitti:

MIksi kotitöitä olisi vähemmän? Kahdelle tarvitaan isompi asunto, eli enemmän lattiapinta-alaa, tasoja, ikkunoita jne. Ja tavaroita -> enemmän siivoamista. Ruokaa menee kaksinkertainen määrä annoksia ja luultavasti molemmilla omia mieltymyksiä, eli ostetaan enemmän. Pyykkiä tulee kaksinkertainen määrä. Ja kun kaikesta on kahden ihmisen näkemykset, niin tarvitaan koordinaatiota ja kompromisseja - > paljon vaivalloisempaa, kuin yksin asuessa.

Minulle jäi edellisestä suhteesta niin huono kuva kaikesta tästä, etten aio enää muuttaa yhteen kenenkään miehen kanssa. Yksinasuminen yleistyy koko ajan ja on nähdäkseni tulevaisuuden trendi.

N46

Mulla on ajatuksissa vanhuuden kimppakämppä toisen naisen kanssa. Siis sellaisen, jonka kanssa ei tarvi kinata mistään kotitöistä, vaan kumpikin ottaa yhtälailla vastuuta eikä lokkeile.

n52

Iloinen mummokommuuni. Se on musta tulevaisuuden trendi myös.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ruuan pitää olla ravitsevampaa, pukeutumisen viimeisen päälle, pitää harrastaa, käydä ulkona syömässä, jne. Ja kodin pitää olla koko ajan kuin sisustuslehden aukeama, jos Maisa tulee yllättäin kylään eli pitää olla niitä kateutta aiheuttavia elementtejä.

Ok. On kuitenkin ihan oma valintasi elää noin.

Minä en elä noin vaan nämä ovat omia havaintoja ympärilläni elävistä naisista esim työpaikalla.

Mielenkiintoinen työpaikka, jos siellä selvitetään jopa puolison tilin saldo ennen ja jälkeen pariutumista. Onko myös excel-taulukko siitä kuinka paljon Minnan mies teki kotitöitä sinkkuna ja paljonko nykyään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisella on korkeampi vaatimustaso kodin ja sisustuksen suhteen. Kodin on oltava tilavampi per nokka, avostetummalta alueelta, aisustuksen sävy sävyyn ja se on uusittava aika ajoin. Enemmän ravintoloissa syömistä, kissanristiäisiä, kalliimpia lahjoja sukulaisille, kotibileet linjalla fine dining. Ja tietty matkustelu, ulkomaille toki.

Siinä menevät rahat.

Aika menee koska naisen siisteysstandardit ovat kovemmat. On siivottava useammin, pienet puutteet on korjattava justnytheti, plus kaikki ei-välttämätön häärääminen sisustuksen ym kanssa. Toki myös niiden juhlien ja kissanristiäisten järjestely (sukujakin on kaksi, huom).

Aika menee siinä.

Jos olet tuollaisessa tilanteessa etkä tahdo olla, niin olet yksinkertaisesti valinnut väärän kumppanin. Itse olen asunut mieheni kanssa samassa kerrostaloasunnossa 24 vuotta. Asuntoa ei ole kertaakaan rempattu tuona aikana, esim. maalattu seiniä, rakenneltu mitään yms. Suuri osa huonekaluista on samoja jotka ostettiin Ikeasta ja muutamasta muusta huonekalukaupasta 1996. Meillä ei kummallakaan ole juuri mitään mielenkiintoa ns. sisustamiseen. Meille on tärkeää että kodissa viihtyy ja siellä on hyvä olla. 

Mitään juhlia ei meidän kodissamme järjestetä ikinä. Tapaamme ystäviä ja perhettä pääsääntöisesti kodin ulkopuolella. 

Siivous meillä on aika suurpiirteistä, voi mennä parikin viikkoa että ei imuroida. WC:n pesen toki muutaman kerran viikossa; mies hoitaa tiskaamisen. Pyykkihuolto taas on minun heiniäni. Tasaisen mukavasti on kotihommat saatu jaettua.

Ja sitten tuhannen taalan kysymys.

Kuinka monelle naiselle tuollainen kävisi?

Suurin osa haluaa "mennä elämässä eteenpäin", mikä oikeasti tarkoittaa panostamista materiaan ja luksukseen, joita pitää saada enemmän kuin mitä niitä on nyt.

Ainakin minulle. Me ollaan viimeksi rempattu kevyesti nykyistä asuntoa juurikin vuonna 1996. Viihdyn kerrostalossa enkä omakotitaloon lähde edes kilon palasina. Mies vinkuu uutta patjaa, kun selkä kuulemma kipeytyy siinä. Minusta patja on ihan ok, joten sitä ei vaihdeta.

Juu, ei tietenkään vaihdeta. Mieshän voi mennä selkäleikkaukseen tai nukkua sohvalla. Patja vaihdetaan vasta, kun sinua sattuu huvittamaan. 

Toki mies saa patjan vaihtaa, jos maksaa sen yksin itse. En ole niin materian perään kuin mies, minulle käy tuo vanha patja. Miten tämä nyt kääntyi näin päin? Onko sinulle nainen aina paha teki niin tai näin?

Ihan nainen olen, mutta en tajua miehiä enkä naisia, joiden puolisoiden pitää kärsiä jotain fyysistä epämukavuutta ja jopa sairautta toisen itsekkyyden ja periaatteiden vuoksi. 

Samaa mieltä. Kertoo aika paljon itsekkyydestä, jos ei ole valmis ostamaan uutta patjaa yhdessä, jossa kummankin olisi hyvä nukkua.

Jos paistinpannu on mennyt huonoksi, niin ostaako uuden se, joka sillä ruokaa laittaa vai meneekö se yhdessä ostettaviin? Tai imuri, milloin se vaihdetaan ja kenen rahalla?

Yleisemmin yhdessä, tosin paistinpannut ovat niin halpoja, ettei siinä tarvitse jakaa jatkuvasti puoliksi. Toinen ostaa tänään, toinen ensikerralla. Suuret ostokset menee sitten puokkiin.

Mutta tosiaan, yhä itsekästä laittaa toinen kärsimään. Ihmettelen miksi kukaan mies jää tuommoiseen suhteeseen.

Hyvä paistinpannu maksaa lähempänä kahtasataa euroa kuin satasta. Jos sillä tehdään kummallekin ruoka, niin kumpikin maksaa siitä puolet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MIksi kotitöitä olisi vähemmän? Kahdelle tarvitaan isompi asunto, eli enemmän lattiapinta-alaa, tasoja, ikkunoita jne. Ja tavaroita -> enemmän siivoamista. Ruokaa menee kaksinkertainen määrä annoksia ja luultavasti molemmilla omia mieltymyksiä, eli ostetaan enemmän. Pyykkiä tulee kaksinkertainen määrä. Ja kun kaikesta on kahden ihmisen näkemykset, niin tarvitaan koordinaatiota ja kompromisseja - > paljon vaivalloisempaa, kuin yksin asuessa.

Minulle jäi edellisestä suhteesta niin huono kuva kaikesta tästä, etten aio enää muuttaa yhteen kenenkään miehen kanssa. Yksinasuminen yleistyy koko ajan ja on nähdäkseni tulevaisuuden trendi.

N46

Mulla on ajatuksissa vanhuuden kimppakämppä toisen naisen kanssa. Siis sellaisen, jonka kanssa ei tarvi kinata mistään kotitöistä, vaan kumpikin ottaa yhtälailla vastuuta eikä lokkeile.

n52

Iloinen mummokommuuni. Se on musta tulevaisuuden trendi myös.

Miksi sillä on merkitystä, kumpaa sukupuolta se asuinkumppani on, jos kuitenkin hakusessa on se, ettei ole kinaa ja on yhteistä vastuuta. Tässäkin ketjussa on naisia laidasta laitaan eikä heistä isoakaan osaa voisi laittaa asumaan keskenään harmonisesti. 

No outoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MIksi kotitöitä olisi vähemmän? Kahdelle tarvitaan isompi asunto, eli enemmän lattiapinta-alaa, tasoja, ikkunoita jne. Ja tavaroita -> enemmän siivoamista. Ruokaa menee kaksinkertainen määrä annoksia ja luultavasti molemmilla omia mieltymyksiä, eli ostetaan enemmän. Pyykkiä tulee kaksinkertainen määrä. Ja kun kaikesta on kahden ihmisen näkemykset, niin tarvitaan koordinaatiota ja kompromisseja - > paljon vaivalloisempaa, kuin yksin asuessa.

Minulle jäi edellisestä suhteesta niin huono kuva kaikesta tästä, etten aio enää muuttaa yhteen kenenkään miehen kanssa. Yksinasuminen yleistyy koko ajan ja on nähdäkseni tulevaisuuden trendi.

N46

Mulla on ajatuksissa vanhuuden kimppakämppä toisen naisen kanssa. Siis sellaisen, jonka kanssa ei tarvi kinata mistään kotitöistä, vaan kumpikin ottaa yhtälailla vastuuta eikä lokkeile.

n52

Iloinen mummokommuuni. Se on musta tulevaisuuden trendi myös.

Miksi sillä on merkitystä, kumpaa sukupuolta se asuinkumppani on, jos kuitenkin hakusessa on se, ettei ole kinaa ja on yhteistä vastuuta. Tässäkin ketjussa on naisia laidasta laitaan eikä heistä isoakaan osaa voisi laittaa asumaan keskenään harmonisesti. 

Koska miehet hakevat aina parisuhdetta, vaikka kuinka olisi muuta puhuttu.

Näin he ovat ainakin mulle opettaneet koko ikäni käytöksellään. 

85-vuotias isoäitini joutui panemaan juuri välit poikki yhteen "ystävämieheen", joka ei useiden keskusteluidenkaan jälkeen uskonut, että heistä ei tule paria. Joten vaikea uskoa että edes ikä suojelisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisella on korkeampi vaatimustaso kodin ja sisustuksen suhteen. Kodin on oltava tilavampi per nokka, avostetummalta alueelta, aisustuksen sävy sävyyn ja se on uusittava aika ajoin. Enemmän ravintoloissa syömistä, kissanristiäisiä, kalliimpia lahjoja sukulaisille, kotibileet linjalla fine dining. Ja tietty matkustelu, ulkomaille toki.

Siinä menevät rahat.

Aika menee koska naisen siisteysstandardit ovat kovemmat. On siivottava useammin, pienet puutteet on korjattava justnytheti, plus kaikki ei-välttämätön häärääminen sisustuksen ym kanssa. Toki myös niiden juhlien ja kissanristiäisten järjestely (sukujakin on kaksi, huom).

Aika menee siinä.

Jos olet tuollaisessa tilanteessa etkä tahdo olla, niin olet yksinkertaisesti valinnut väärän kumppanin. Itse olen asunut mieheni kanssa samassa kerrostaloasunnossa 24 vuotta. Asuntoa ei ole kertaakaan rempattu tuona aikana, esim. maalattu seiniä, rakenneltu mitään yms. Suuri osa huonekaluista on samoja jotka ostettiin Ikeasta ja muutamasta muusta huonekalukaupasta 1996. Meillä ei kummallakaan ole juuri mitään mielenkiintoa ns. sisustamiseen. Meille on tärkeää että kodissa viihtyy ja siellä on hyvä olla. 

Mitään juhlia ei meidän kodissamme järjestetä ikinä. Tapaamme ystäviä ja perhettä pääsääntöisesti kodin ulkopuolella. 

Siivous meillä on aika suurpiirteistä, voi mennä parikin viikkoa että ei imuroida. WC:n pesen toki muutaman kerran viikossa; mies hoitaa tiskaamisen. Pyykkihuolto taas on minun heiniäni. Tasaisen mukavasti on kotihommat saatu jaettua.

Ja sitten tuhannen taalan kysymys.

Kuinka monelle naiselle tuollainen kävisi?

Suurin osa haluaa "mennä elämässä eteenpäin", mikä oikeasti tarkoittaa panostamista materiaan ja luksukseen, joita pitää saada enemmän kuin mitä niitä on nyt.

Ainakin minulle. Me ollaan viimeksi rempattu kevyesti nykyistä asuntoa juurikin vuonna 1996. Viihdyn kerrostalossa enkä omakotitaloon lähde edes kilon palasina. Mies vinkuu uutta patjaa, kun selkä kuulemma kipeytyy siinä. Minusta patja on ihan ok, joten sitä ei vaihdeta.

Juu, ei tietenkään vaihdeta. Mieshän voi mennä selkäleikkaukseen tai nukkua sohvalla. Patja vaihdetaan vasta, kun sinua sattuu huvittamaan. 

Toki mies saa patjan vaihtaa, jos maksaa sen yksin itse. En ole niin materian perään kuin mies, minulle käy tuo vanha patja. Miten tämä nyt kääntyi näin päin? Onko sinulle nainen aina paha teki niin tai näin?

Ihan nainen olen, mutta en tajua miehiä enkä naisia, joiden puolisoiden pitää kärsiä jotain fyysistä epämukavuutta ja jopa sairautta toisen itsekkyyden ja periaatteiden vuoksi. 

Tuossa ei kysytty oletko nainen vai et, vaan, että onko nainen sinulle aina paha, teki sitten niin tai näin?

Eikä tuo kirjoittaja myöskään vaadi puolisoaan kärsimään huonosta patjasta vaan mies on ihan vapaa ostamaan uuden patjan. 

Niin, ettei naisen tarvitse itse laittaa rahaa uuteen patjaan ja voi näin matkustaa ilmaiseksi. 

Jos olisin mies, niin ostaisin uuden patjan ja sanoisin naiselle, että hän voi yhä nukkua sen vanhan patjan päällä... Mutta siitä varmasti tämä "nainen" suuttuisi. 

Sori, mutta ei toimi meillä. Jos mies alkaisi noin uhkailla, niin saisi nukkua patjansa kanssa lattialla. Sänky on minun ostama ja maksama.

On tämä kummallinen ketju. Ensin haukutaan naiset, kun ne tuhlaa niin paljon rahaa materiaan. Sitten säästäväinen nainen haukutaan, kun en halua tuhlata rahaa kalliisseen patjaan. Kuten sanoin, mies saa ensin kokeilla jumppaa ja venyttelyä, niin minäkin teen.

Se nyt on ihan eri asia, että jotkut naiset tuhlaa rahoja johonkin tarpeettomiin koriste-esineisiin, kun että laitettaisiin rahaa yhteiseen hyvään patjaan, jossa kummankin on hyvä nukkua.. Me kuitenkin nukume about 8h päivässä, joten hyvä patja/sänky on todella tärkeä.

Ja mitä uhkailua se on, että kertoo sinulle, että saat nukkua "vanhalla hyvällä patjallasi"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisella on korkeampi vaatimustaso kodin ja sisustuksen suhteen. Kodin on oltava tilavampi per nokka, avostetummalta alueelta, aisustuksen sävy sävyyn ja se on uusittava aika ajoin. Enemmän ravintoloissa syömistä, kissanristiäisiä, kalliimpia lahjoja sukulaisille, kotibileet linjalla fine dining. Ja tietty matkustelu, ulkomaille toki.

Siinä menevät rahat.

Aika menee koska naisen siisteysstandardit ovat kovemmat. On siivottava useammin, pienet puutteet on korjattava justnytheti, plus kaikki ei-välttämätön häärääminen sisustuksen ym kanssa. Toki myös niiden juhlien ja kissanristiäisten järjestely (sukujakin on kaksi, huom).

Aika menee siinä.

Jos olet tuollaisessa tilanteessa etkä tahdo olla, niin olet yksinkertaisesti valinnut väärän kumppanin. Itse olen asunut mieheni kanssa samassa kerrostaloasunnossa 24 vuotta. Asuntoa ei ole kertaakaan rempattu tuona aikana, esim. maalattu seiniä, rakenneltu mitään yms. Suuri osa huonekaluista on samoja jotka ostettiin Ikeasta ja muutamasta muusta huonekalukaupasta 1996. Meillä ei kummallakaan ole juuri mitään mielenkiintoa ns. sisustamiseen. Meille on tärkeää että kodissa viihtyy ja siellä on hyvä olla. 

Mitään juhlia ei meidän kodissamme järjestetä ikinä. Tapaamme ystäviä ja perhettä pääsääntöisesti kodin ulkopuolella. 

Siivous meillä on aika suurpiirteistä, voi mennä parikin viikkoa että ei imuroida. WC:n pesen toki muutaman kerran viikossa; mies hoitaa tiskaamisen. Pyykkihuolto taas on minun heiniäni. Tasaisen mukavasti on kotihommat saatu jaettua.

Ja sitten tuhannen taalan kysymys.

Kuinka monelle naiselle tuollainen kävisi?

Suurin osa haluaa "mennä elämässä eteenpäin", mikä oikeasti tarkoittaa panostamista materiaan ja luksukseen, joita pitää saada enemmän kuin mitä niitä on nyt.

Ainakin minulle. Me ollaan viimeksi rempattu kevyesti nykyistä asuntoa juurikin vuonna 1996. Viihdyn kerrostalossa enkä omakotitaloon lähde edes kilon palasina. Mies vinkuu uutta patjaa, kun selkä kuulemma kipeytyy siinä. Minusta patja on ihan ok, joten sitä ei vaihdeta.

Juu, ei tietenkään vaihdeta. Mieshän voi mennä selkäleikkaukseen tai nukkua sohvalla. Patja vaihdetaan vasta, kun sinua sattuu huvittamaan. 

Toki mies saa patjan vaihtaa, jos maksaa sen yksin itse. En ole niin materian perään kuin mies, minulle käy tuo vanha patja. Miten tämä nyt kääntyi näin päin? Onko sinulle nainen aina paha teki niin tai näin?

Ihan nainen olen, mutta en tajua miehiä enkä naisia, joiden puolisoiden pitää kärsiä jotain fyysistä epämukavuutta ja jopa sairautta toisen itsekkyyden ja periaatteiden vuoksi. 

Samaa mieltä. Kertoo aika paljon itsekkyydestä, jos ei ole valmis ostamaan uutta patjaa yhdessä, jossa kummankin olisi hyvä nukkua.

Jos paistinpannu on mennyt huonoksi, niin ostaako uuden se, joka sillä ruokaa laittaa vai meneekö se yhdessä ostettaviin? Tai imuri, milloin se vaihdetaan ja kenen rahalla?

Yleisemmin yhdessä, tosin paistinpannut ovat niin halpoja, ettei siinä tarvitse jakaa jatkuvasti puoliksi. Toinen ostaa tänään, toinen ensikerralla. Suuret ostokset menee sitten puokkiin.

Mutta tosiaan, yhä itsekästä laittaa toinen kärsimään. Ihmettelen miksi kukaan mies jää tuommoiseen suhteeseen.

Hyvä paistinpannu maksaa lähempänä kahtasataa euroa kuin satasta. Jos sillä tehdään kummallekin ruoka, niin kumpikin maksaa siitä puolet.

Jaa, meillä ei ainakaan laiteta kahtasataa johonkin paistinpannuun. Ja ihan hyvin saa kuule ruokaa tehtyä niillä halvoillakin :) 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisella on korkeampi vaatimustaso kodin ja sisustuksen suhteen. Kodin on oltava tilavampi per nokka, avostetummalta alueelta, aisustuksen sävy sävyyn ja se on uusittava aika ajoin. Enemmän ravintoloissa syömistä, kissanristiäisiä, kalliimpia lahjoja sukulaisille, kotibileet linjalla fine dining. Ja tietty matkustelu, ulkomaille toki.

Siinä menevät rahat.

Aika menee koska naisen siisteysstandardit ovat kovemmat. On siivottava useammin, pienet puutteet on korjattava justnytheti, plus kaikki ei-välttämätön häärääminen sisustuksen ym kanssa. Toki myös niiden juhlien ja kissanristiäisten järjestely (sukujakin on kaksi, huom).

Aika menee siinä.

Eikö nuo asiat käyneet ilmi seurusteluaikananne?

Yleensä ne eivät käy.

Seurusteluaika on vähän kuin pehmeä alku. Siinä on seksiä, hauskanpitoa ja muuta. Ei vaatimuksia.

Sitten kun muutetaan yhteen, muuttuu ääni kellossa ja nainen alkaa haluamaan lisää. Ja lisää, ja lisää...

-ohis

Tämä pitänee jossain määrin paikkaansa. Tyypillisesti naiset alkavat suhteen vakavoituessa rakentamaan sellaista elämää, johon voisi tehdä lapsia. Ilmiö ei aina ole tiedostettu ja osa velanaisistakin näyttäisi toimivan näin. Siirrytään suhteen alkuhuuman jälkeen vähitellen siitä nuoruuden hauskanpidosta kypsempään aikuisuuteen. Miehet taas ovat sitä mieltä, että synnärille asti voidaan elää kuin viimeistä teini-iän päivää. Sitten kun nainen hyväksyy tämän, käykin ilmi ettei se miehen teineily loppunutkaan lapsen syntymään ja tulee ero. Ja kaikki tietysti kysyy, eikö muka ollut etukäteen tiedossa että mies on henkiseltä iältä 15 v ja miksi ihmeessä teit sen kanssa lapsia.

Sitten toinen vaihtoehto on tämä, että jo yhteenmuuton myötä aletaan luotsaamaan sitä arkea kohti rauhallista perhe-elämää, ja jos tämä ei kumppanille sovi niin etsitään sellainen kumppani jolle sopii.

Hassua että en tunne yhtään tuollaista paria.

Pitkään yhdessä olleet saivat opiskelut päätökseen, menivät töihin, säästivät, ostivat asunnon. Sinne alkoi ilmestyä parempaa sohvaa, uutta ruokapöytää, laadukkaampaa elektroniikkaa, kalliita työkaluja. Karjala olut vaihtuu laadukkaaseen viskiin, sidukat vuosikertaviiniin.

Välillä naureskelemme yhdessä opiskeluaikojen köyhäilyä, miehet ja naiset.

Niin, taidetaan puhua vähän eri asiasta. Ihan samalla tavalla ne minunkin tuttuni käyvät töissä ja uusivat huonekaluja. Ei se ole mitenkään ristiriidassa sen kanssa, että naiset ovat keskimäärin rauhoittuneet ja aikuistuneet vähän (tai joskus paljonkin) miehiä aiemmin.

Ja vähän ohis, mutta en kyllä tiedä mitä vikaa siinä perusoluessa tai siiderissä on. Minä tunnen mm. toimarin joka juo olutta, lääkärin joka juo mansikkasiideriä tai talon halvinta skumppaa ja ison organisaation palvelujohtajan joka juo kyykkypunkkua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisella on korkeampi vaatimustaso kodin ja sisustuksen suhteen. Kodin on oltava tilavampi per nokka, avostetummalta alueelta, aisustuksen sävy sävyyn ja se on uusittava aika ajoin. Enemmän ravintoloissa syömistä, kissanristiäisiä, kalliimpia lahjoja sukulaisille, kotibileet linjalla fine dining. Ja tietty matkustelu, ulkomaille toki.

Siinä menevät rahat.

Aika menee koska naisen siisteysstandardit ovat kovemmat. On siivottava useammin, pienet puutteet on korjattava justnytheti, plus kaikki ei-välttämätön häärääminen sisustuksen ym kanssa. Toki myös niiden juhlien ja kissanristiäisten järjestely (sukujakin on kaksi, huom).

Aika menee siinä.

Jos olet tuollaisessa tilanteessa etkä tahdo olla, niin olet yksinkertaisesti valinnut väärän kumppanin. Itse olen asunut mieheni kanssa samassa kerrostaloasunnossa 24 vuotta. Asuntoa ei ole kertaakaan rempattu tuona aikana, esim. maalattu seiniä, rakenneltu mitään yms. Suuri osa huonekaluista on samoja jotka ostettiin Ikeasta ja muutamasta muusta huonekalukaupasta 1996. Meillä ei kummallakaan ole juuri mitään mielenkiintoa ns. sisustamiseen. Meille on tärkeää että kodissa viihtyy ja siellä on hyvä olla. 

Mitään juhlia ei meidän kodissamme järjestetä ikinä. Tapaamme ystäviä ja perhettä pääsääntöisesti kodin ulkopuolella. 

Siivous meillä on aika suurpiirteistä, voi mennä parikin viikkoa että ei imuroida. WC:n pesen toki muutaman kerran viikossa; mies hoitaa tiskaamisen. Pyykkihuolto taas on minun heiniäni. Tasaisen mukavasti on kotihommat saatu jaettua.

Ja sitten tuhannen taalan kysymys.

Kuinka monelle naiselle tuollainen kävisi?

Suurin osa haluaa "mennä elämässä eteenpäin", mikä oikeasti tarkoittaa panostamista materiaan ja luksukseen, joita pitää saada enemmän kuin mitä niitä on nyt.

Ainakin minulle. Me ollaan viimeksi rempattu kevyesti nykyistä asuntoa juurikin vuonna 1996. Viihdyn kerrostalossa enkä omakotitaloon lähde edes kilon palasina. Mies vinkuu uutta patjaa, kun selkä kuulemma kipeytyy siinä. Minusta patja on ihan ok, joten sitä ei vaihdeta.

Juu, ei tietenkään vaihdeta. Mieshän voi mennä selkäleikkaukseen tai nukkua sohvalla. Patja vaihdetaan vasta, kun sinua sattuu huvittamaan. 

Toki mies saa patjan vaihtaa, jos maksaa sen yksin itse. En ole niin materian perään kuin mies, minulle käy tuo vanha patja. Miten tämä nyt kääntyi näin päin? Onko sinulle nainen aina paha teki niin tai näin?

Ihan nainen olen, mutta en tajua miehiä enkä naisia, joiden puolisoiden pitää kärsiä jotain fyysistä epämukavuutta ja jopa sairautta toisen itsekkyyden ja periaatteiden vuoksi. 

Tuossa ei kysytty oletko nainen vai et, vaan, että onko nainen sinulle aina paha, teki sitten niin tai näin?

Eikä tuo kirjoittaja myöskään vaadi puolisoaan kärsimään huonosta patjasta vaan mies on ihan vapaa ostamaan uuden patjan. 

Niin, ettei naisen tarvitse itse laittaa rahaa uuteen patjaan ja voi näin matkustaa ilmaiseksi. 

Jos olisin mies, niin ostaisin uuden patjan ja sanoisin naiselle, että hän voi yhä nukkua sen vanhan patjan päällä... Mutta siitä varmasti tämä "nainen" suuttuisi. 

Sori, mutta ei toimi meillä. Jos mies alkaisi noin uhkailla, niin saisi nukkua patjansa kanssa lattialla. Sänky on minun ostama ja maksama.

On tämä kummallinen ketju. Ensin haukutaan naiset, kun ne tuhlaa niin paljon rahaa materiaan. Sitten säästäväinen nainen haukutaan, kun en halua tuhlata rahaa kalliisseen patjaan. Kuten sanoin, mies saa ensin kokeilla jumppaa ja venyttelyä, niin minäkin teen.

Se nyt on ihan eri asia, että jotkut naiset tuhlaa rahoja johonkin tarpeettomiin koriste-esineisiin, kun että laitettaisiin rahaa yhteiseen hyvään patjaan, jossa kummankin on hyvä nukkua.. Me kuitenkin nukume about 8h päivässä, joten hyvä patja/sänky on todella tärkeä.

Ja mitä uhkailua se on, että kertoo sinulle, että saat nukkua "vanhalla hyvällä patjallasi"?

Se uhkailu sisältäisi oletuksen, että vanha patja lähtisi sängystä pois. Vanha patja on Ihan hyvä, siksi sitä ei tarvitse vaihtaa tai siirtää pois sängystä. Meillä ei siis ole niitä 80 cm leveitä patjoja. Koriste-esineitä ei ole maininnut kukaan muu kuin sinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisella on korkeampi vaatimustaso kodin ja sisustuksen suhteen. Kodin on oltava tilavampi per nokka, avostetummalta alueelta, aisustuksen sävy sävyyn ja se on uusittava aika ajoin. Enemmän ravintoloissa syömistä, kissanristiäisiä, kalliimpia lahjoja sukulaisille, kotibileet linjalla fine dining. Ja tietty matkustelu, ulkomaille toki.

Siinä menevät rahat.

Aika menee koska naisen siisteysstandardit ovat kovemmat. On siivottava useammin, pienet puutteet on korjattava justnytheti, plus kaikki ei-välttämätön häärääminen sisustuksen ym kanssa. Toki myös niiden juhlien ja kissanristiäisten järjestely (sukujakin on kaksi, huom).

Aika menee siinä.

Jos olet tuollaisessa tilanteessa etkä tahdo olla, niin olet yksinkertaisesti valinnut väärän kumppanin. Itse olen asunut mieheni kanssa samassa kerrostaloasunnossa 24 vuotta. Asuntoa ei ole kertaakaan rempattu tuona aikana, esim. maalattu seiniä, rakenneltu mitään yms. Suuri osa huonekaluista on samoja jotka ostettiin Ikeasta ja muutamasta muusta huonekalukaupasta 1996. Meillä ei kummallakaan ole juuri mitään mielenkiintoa ns. sisustamiseen. Meille on tärkeää että kodissa viihtyy ja siellä on hyvä olla. 

Mitään juhlia ei meidän kodissamme järjestetä ikinä. Tapaamme ystäviä ja perhettä pääsääntöisesti kodin ulkopuolella. 

Siivous meillä on aika suurpiirteistä, voi mennä parikin viikkoa että ei imuroida. WC:n pesen toki muutaman kerran viikossa; mies hoitaa tiskaamisen. Pyykkihuolto taas on minun heiniäni. Tasaisen mukavasti on kotihommat saatu jaettua.

Ja sitten tuhannen taalan kysymys.

Kuinka monelle naiselle tuollainen kävisi?

Suurin osa haluaa "mennä elämässä eteenpäin", mikä oikeasti tarkoittaa panostamista materiaan ja luksukseen, joita pitää saada enemmän kuin mitä niitä on nyt.

Ainakin minulle. Me ollaan viimeksi rempattu kevyesti nykyistä asuntoa juurikin vuonna 1996. Viihdyn kerrostalossa enkä omakotitaloon lähde edes kilon palasina. Mies vinkuu uutta patjaa, kun selkä kuulemma kipeytyy siinä. Minusta patja on ihan ok, joten sitä ei vaihdeta.

Juu, ei tietenkään vaihdeta. Mieshän voi mennä selkäleikkaukseen tai nukkua sohvalla. Patja vaihdetaan vasta, kun sinua sattuu huvittamaan. 

Toki mies saa patjan vaihtaa, jos maksaa sen yksin itse. En ole niin materian perään kuin mies, minulle käy tuo vanha patja. Miten tämä nyt kääntyi näin päin? Onko sinulle nainen aina paha teki niin tai näin?

Ihan nainen olen, mutta en tajua miehiä enkä naisia, joiden puolisoiden pitää kärsiä jotain fyysistä epämukavuutta ja jopa sairautta toisen itsekkyyden ja periaatteiden vuoksi. 

Samaa mieltä. Kertoo aika paljon itsekkyydestä, jos ei ole valmis ostamaan uutta patjaa yhdessä, jossa kummankin olisi hyvä nukkua.

Jos paistinpannu on mennyt huonoksi, niin ostaako uuden se, joka sillä ruokaa laittaa vai meneekö se yhdessä ostettaviin? Tai imuri, milloin se vaihdetaan ja kenen rahalla?

Yleisemmin yhdessä, tosin paistinpannut ovat niin halpoja, ettei siinä tarvitse jakaa jatkuvasti puoliksi. Toinen ostaa tänään, toinen ensikerralla. Suuret ostokset menee sitten puokkiin.

Mutta tosiaan, yhä itsekästä laittaa toinen kärsimään. Ihmettelen miksi kukaan mies jää tuommoiseen suhteeseen.

Hyvä paistinpannu maksaa lähempänä kahtasataa euroa kuin satasta. Jos sillä tehdään kummallekin ruoka, niin kumpikin maksaa siitä puolet.

Jaa, meillä ei ainakaan laiteta kahtasataa johonkin paistinpannuun. Ja ihan hyvin saa kuule ruokaa tehtyä niillä halvoillakin :) 

Kuka tykkää vaihtaa halpispannun vuosittain ja kuka ei. Itse ostan mieluummin pitkäikäistä laatua.

Hiiliteräspannu, ikuinen, 50 e.

Ohis.

Vierailija kirjoitti:

[

Kuka tykkää vaihtaa halpispannun vuosittain ja kuka ei. Itse ostan mieluummin pitkäikäistä laatua.

Silloin myös voit sen maksaa itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisella on korkeampi vaatimustaso kodin ja sisustuksen suhteen. Kodin on oltava tilavampi per nokka, avostetummalta alueelta, aisustuksen sävy sävyyn ja se on uusittava aika ajoin. Enemmän ravintoloissa syömistä, kissanristiäisiä, kalliimpia lahjoja sukulaisille, kotibileet linjalla fine dining. Ja tietty matkustelu, ulkomaille toki.

Siinä menevät rahat.

Aika menee koska naisen siisteysstandardit ovat kovemmat. On siivottava useammin, pienet puutteet on korjattava justnytheti, plus kaikki ei-välttämätön häärääminen sisustuksen ym kanssa. Toki myös niiden juhlien ja kissanristiäisten järjestely (sukujakin on kaksi, huom).

Aika menee siinä.

Jos olet tuollaisessa tilanteessa etkä tahdo olla, niin olet yksinkertaisesti valinnut väärän kumppanin. Itse olen asunut mieheni kanssa samassa kerrostaloasunnossa 24 vuotta. Asuntoa ei ole kertaakaan rempattu tuona aikana, esim. maalattu seiniä, rakenneltu mitään yms. Suuri osa huonekaluista on samoja jotka ostettiin Ikeasta ja muutamasta muusta huonekalukaupasta 1996. Meillä ei kummallakaan ole juuri mitään mielenkiintoa ns. sisustamiseen. Meille on tärkeää että kodissa viihtyy ja siellä on hyvä olla. 

Mitään juhlia ei meidän kodissamme järjestetä ikinä. Tapaamme ystäviä ja perhettä pääsääntöisesti kodin ulkopuolella. 

Siivous meillä on aika suurpiirteistä, voi mennä parikin viikkoa että ei imuroida. WC:n pesen toki muutaman kerran viikossa; mies hoitaa tiskaamisen. Pyykkihuolto taas on minun heiniäni. Tasaisen mukavasti on kotihommat saatu jaettua.

Ja sitten tuhannen taalan kysymys.

Kuinka monelle naiselle tuollainen kävisi?

Suurin osa haluaa "mennä elämässä eteenpäin", mikä oikeasti tarkoittaa panostamista materiaan ja luksukseen, joita pitää saada enemmän kuin mitä niitä on nyt.

Ainakin minulle. Me ollaan viimeksi rempattu kevyesti nykyistä asuntoa juurikin vuonna 1996. Viihdyn kerrostalossa enkä omakotitaloon lähde edes kilon palasina. Mies vinkuu uutta patjaa, kun selkä kuulemma kipeytyy siinä. Minusta patja on ihan ok, joten sitä ei vaihdeta.

Juu, ei tietenkään vaihdeta. Mieshän voi mennä selkäleikkaukseen tai nukkua sohvalla. Patja vaihdetaan vasta, kun sinua sattuu huvittamaan. 

Toki mies saa patjan vaihtaa, jos maksaa sen yksin itse. En ole niin materian perään kuin mies, minulle käy tuo vanha patja. Miten tämä nyt kääntyi näin päin? Onko sinulle nainen aina paha teki niin tai näin?

Ihan nainen olen, mutta en tajua miehiä enkä naisia, joiden puolisoiden pitää kärsiä jotain fyysistä epämukavuutta ja jopa sairautta toisen itsekkyyden ja periaatteiden vuoksi. 

Samaa mieltä. Kertoo aika paljon itsekkyydestä, jos ei ole valmis ostamaan uutta patjaa yhdessä, jossa kummankin olisi hyvä nukkua.

Jos paistinpannu on mennyt huonoksi, niin ostaako uuden se, joka sillä ruokaa laittaa vai meneekö se yhdessä ostettaviin? Tai imuri, milloin se vaihdetaan ja kenen rahalla?

Yleisemmin yhdessä, tosin paistinpannut ovat niin halpoja, ettei siinä tarvitse jakaa jatkuvasti puoliksi. Toinen ostaa tänään, toinen ensikerralla. Suuret ostokset menee sitten puokkiin.

Mutta tosiaan, yhä itsekästä laittaa toinen kärsimään. Ihmettelen miksi kukaan mies jää tuommoiseen suhteeseen.

Hyvä paistinpannu maksaa lähempänä kahtasataa euroa kuin satasta. Jos sillä tehdään kummallekin ruoka, niin kumpikin maksaa siitä puolet.

Jaa, meillä ei ainakaan laiteta kahtasataa johonkin paistinpannuun. Ja ihan hyvin saa kuule ruokaa tehtyä niillä halvoillakin :) 

Kuka tykkää vaihtaa halpispannun vuosittain ja kuka ei. Itse ostan mieluummin pitkäikäistä laatua.

Kuinka pitkäikäisestä puhutaan? 15 euron Ikea-pannu kestää kovassa käytössä kaksi vuotta, kuten kesti häälahjaksi saatu Kovanaamakin. 200 eurolla saa siis Ikeastakin jo yli 10 vuodeksi pannua. Luottokapine on kyllä valurautainen, meille ilmainen, ikää 50+ vuotta.

Eri, ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisella on korkeampi vaatimustaso kodin ja sisustuksen suhteen. Kodin on oltava tilavampi per nokka, avostetummalta alueelta, aisustuksen sävy sävyyn ja se on uusittava aika ajoin. Enemmän ravintoloissa syömistä, kissanristiäisiä, kalliimpia lahjoja sukulaisille, kotibileet linjalla fine dining. Ja tietty matkustelu, ulkomaille toki.

Siinä menevät rahat.

Aika menee koska naisen siisteysstandardit ovat kovemmat. On siivottava useammin, pienet puutteet on korjattava justnytheti, plus kaikki ei-välttämätön häärääminen sisustuksen ym kanssa. Toki myös niiden juhlien ja kissanristiäisten järjestely (sukujakin on kaksi, huom).

Aika menee siinä.

Jos olet tuollaisessa tilanteessa etkä tahdo olla, niin olet yksinkertaisesti valinnut väärän kumppanin. Itse olen asunut mieheni kanssa samassa kerrostaloasunnossa 24 vuotta. Asuntoa ei ole kertaakaan rempattu tuona aikana, esim. maalattu seiniä, rakenneltu mitään yms. Suuri osa huonekaluista on samoja jotka ostettiin Ikeasta ja muutamasta muusta huonekalukaupasta 1996. Meillä ei kummallakaan ole juuri mitään mielenkiintoa ns. sisustamiseen. Meille on tärkeää että kodissa viihtyy ja siellä on hyvä olla. 

Mitään juhlia ei meidän kodissamme järjestetä ikinä. Tapaamme ystäviä ja perhettä pääsääntöisesti kodin ulkopuolella. 

Siivous meillä on aika suurpiirteistä, voi mennä parikin viikkoa että ei imuroida. WC:n pesen toki muutaman kerran viikossa; mies hoitaa tiskaamisen. Pyykkihuolto taas on minun heiniäni. Tasaisen mukavasti on kotihommat saatu jaettua.

Ja sitten tuhannen taalan kysymys.

Kuinka monelle naiselle tuollainen kävisi?

Suurin osa haluaa "mennä elämässä eteenpäin", mikä oikeasti tarkoittaa panostamista materiaan ja luksukseen, joita pitää saada enemmän kuin mitä niitä on nyt.

Ainakin minulle. Me ollaan viimeksi rempattu kevyesti nykyistä asuntoa juurikin vuonna 1996. Viihdyn kerrostalossa enkä omakotitaloon lähde edes kilon palasina. Mies vinkuu uutta patjaa, kun selkä kuulemma kipeytyy siinä. Minusta patja on ihan ok, joten sitä ei vaihdeta.

Juu, ei tietenkään vaihdeta. Mieshän voi mennä selkäleikkaukseen tai nukkua sohvalla. Patja vaihdetaan vasta, kun sinua sattuu huvittamaan. 

Toki mies saa patjan vaihtaa, jos maksaa sen yksin itse. En ole niin materian perään kuin mies, minulle käy tuo vanha patja. Miten tämä nyt kääntyi näin päin? Onko sinulle nainen aina paha teki niin tai näin?

Ihan nainen olen, mutta en tajua miehiä enkä naisia, joiden puolisoiden pitää kärsiä jotain fyysistä epämukavuutta ja jopa sairautta toisen itsekkyyden ja periaatteiden vuoksi. 

Tuossa ei kysytty oletko nainen vai et, vaan, että onko nainen sinulle aina paha, teki sitten niin tai näin?

Eikä tuo kirjoittaja myöskään vaadi puolisoaan kärsimään huonosta patjasta vaan mies on ihan vapaa ostamaan uuden patjan. 

Niin, ettei naisen tarvitse itse laittaa rahaa uuteen patjaan ja voi näin matkustaa ilmaiseksi. 

Jos olisin mies, niin ostaisin uuden patjan ja sanoisin naiselle, että hän voi yhä nukkua sen vanhan patjan päällä... Mutta siitä varmasti tämä "nainen" suuttuisi. 

Sori, mutta ei toimi meillä. Jos mies alkaisi noin uhkailla, niin saisi nukkua patjansa kanssa lattialla. Sänky on minun ostama ja maksama.

On tämä kummallinen ketju. Ensin haukutaan naiset, kun ne tuhlaa niin paljon rahaa materiaan. Sitten säästäväinen nainen haukutaan, kun en halua tuhlata rahaa kalliisseen patjaan. Kuten sanoin, mies saa ensin kokeilla jumppaa ja venyttelyä, niin minäkin teen.

Se nyt on ihan eri asia, että jotkut naiset tuhlaa rahoja johonkin tarpeettomiin koriste-esineisiin, kun että laitettaisiin rahaa yhteiseen hyvään patjaan, jossa kummankin on hyvä nukkua.. Me kuitenkin nukume about 8h päivässä, joten hyvä patja/sänky on todella tärkeä.

Ja mitä uhkailua se on, että kertoo sinulle, että saat nukkua "vanhalla hyvällä patjallasi"?

Se uhkailu sisältäisi oletuksen, että vanha patja lähtisi sängystä pois. Vanha patja on Ihan hyvä, siksi sitä ei tarvitse vaihtaa tai siirtää pois sängystä. Meillä ei siis ole niitä 80 cm leveitä patjoja. Koriste-esineitä ei ole maininnut kukaan muu kuin sinä.

Olen eri, mutta mitä varten sinun kaltaisesi ihmiset edes ovat parisuhteessa? Jos se raha on tärkeämpää kuin kumppanin terveys ja hyvinvointi, niin eikö olisi jo fiksuinta lähteä eri teille etsimään sellaista ihmistä josta osataan myös välittää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

[

Kuka tykkää vaihtaa halpispannun vuosittain ja kuka ei. Itse ostan mieluummin pitkäikäistä laatua.

Silloin myös voit sen maksaa itse.

Kuten myös uuden patjan se, joka sitä haluaa.