En keksi olemassaololleni tarkoitusta. Mikä meidän tarkoitus on?

Seikkailla ristiin rastiin planetaalla Maa. Ainutlaatuinen tilaisuus tietääksemme.

Voisitko teini painua takas ylilaudalle?

Ei elämällä ole mitään erityistä tarkoitusta. Se vain on, ja me olemme kun olemme sattuneet kerran syntymään. Olemme aikamme ja kuolemme pois. Ei siinä mitään tarkoituksia tarvita, sen enempää kuin vaikka nyt ikkunastani näkyvät pikkulinnut tarvitsevat elämälleen erityistä tarkoitusta. Elämän tarkoitus on vain elää. 

Tarkoitus on kerätä mahdollisimman paljon hyvepisteitä elämän aikana.

T. vihervassu

Ehkä lapsettomien ihmisten elämän tarkoitus onkin syystä hukassa.

Sinun pitäisi lapsettomana koittaa viihdyttää itsesäsi mahdollisuuksien mukaan. Tehdä niitä asioita joista pidät. Hoivaviettiäsi voit kanavoida vaikka lemmikkieläimeen. Tosin vaivaa niistäkin on ja vastuuta.

Elämäntarkoitus on kasvaa henkisesti niin paljon kuin mahdollista, tehdä oma sisäinen työ, elää ymmärryksen kautta ja jakaa viisautta eteenpäin. 

Sun tarkoitus on käydä töissä ja maksaa veroja, joilla maksetaan Ylen toimittelijoiden globohomo-propaganda, elätetään työvoimapulan paikkaajia ja kustannetaan kaljamahaisten demaripamppujen luksuselämä.

Lusit täällä sen keskimääräisen elinikäsi toimien niin, että olet onnellinen ja tyytyväinen elämääsi. Kahdella reunaehdolla;

Et vahingoita muita ihmisiä. 

Etkä kuormita ja tuhoa luontoa turhaan yli oman välttämättömän tarpeesi.

Tästä seuraa, että olet itse vastuussa onnestasi. Sen taas saavutat pelaamalla niillä korteilla, joita käteesi osuu, murehtimatta menneitä epäonnistumisia pientä suruaikaa lukuunottamatta. Kayse siis aina tulevaan, ei menneeseen.

Ap antoi jo itse vastauksen kysymykseensä.

Ihmisen ainut tarkoitus on elää elämäänsä Jumalan yhteydessä. 

Ihminen itse, ilman Jumalaa osaa sotkea elämänsä monenlaiselle vänkyrälle, josta ei pääse  vääntäytymään omin avuin pois.

Etsitään kiihkeästi tarkoitusta tuhansista asioista, toiset vievät ihmisen turmaan ja tuhoon, toiset jättävät tyhjäksi kuoreksi. 

Vain Taivaan Isä ja Poikansa Jeesus antavat ihmiselle elämän, jossa hänella on rauha ja lepo, eikä hän kaipaa mitään muuta, kun niitä hyviä asioita, mitä Jumala hänelle antaa. 

Aktualisoida ihmisyyden potentiaa. 

Tehdä muiden (eläinten ja ihmisten) elämästä mahdollisimman hyvää. Mitään varsinaista merkitystä ei mun nähdäkseni ole, mutta tämä kärsimystä (tai siis sitä aiheuttavaa tai vastaanottavaa) välttelevä elämäntyyli on mielestäni ihan antoisa.

Olla käyttämättä ilmaisua TYYLIIN...

Vierailija kirjoitti:

Ehkä lapsettomien ihmisten elämän tarkoitus onkin syystä hukassa.

Sinun pitäisi lapsettomana koittaa viihdyttää itsesäsi mahdollisuuksien mukaan. Tehdä niitä asioita joista pidät. Hoivaviettiäsi voit kanavoida vaikka lemmikkieläimeen. Tosin vaivaa niistäkin on ja vastuuta.

Olen lapseton ja kärsinyt samasta hukasssolosta nuorena. Olin siis niin hukassa että tuntui väärältä alkaa suunnitella lasta. Sen sijaan aloin vähitellen korjata itseäni, kohdata kipujani ja alkaa hyväksyä menetyksiäni.

Nyt viisissäkymmenissä olen aika lailla sujut sen kanssa mistä tulen ja miksi kuljin tälläistä tietä, mitä valitsin ulos ja sisään. Neljänkympin jälkeen alkoi helpottaa.

Koen että nyt tarkoitukseni on ymmärtää yhä paremmin maailman suuntaa ja osallistua vaikka täällä sen pohdintaan ja valaisuun. Siis pyrin vastustamaan ilmiöitä jotka koen harhaisina ja joilla meitä nyt houkutellaan. En ole mitenkään täydellinen mutta enpä kyllä erityisen paheellinenkaan, omat oppituntini olen muutaman asian kanssa tehnyt.

Sanoisin että hyvä elämäntarkoitus on pyrkiä sekä etsimään että puolustamaan totuutta. Tässä ajassa tuolle on erityistä tarvetta. Meitä nimittäin houkutellaan sekä välinpitämättömyyteen että arvorelativismiin, misdä mitään ei saa arvostella. Ja mikä suunta taas yleensä johtaa kauheisiin lopputulemiin.

Eli kannattaa miettiä vaikka niin että haluaa itse olla vaikuttamassa siihen vapaus säilyisi tässä maassa. Ihan vaikka siksi että oma elämä olisi laadukkaampaa valinnanvaran takia. Vapauden vastakohtana tässä kaikki kuviteltavissa olevan orjuuttamisen muodot, mutta nykyisin orjuutus on usein passivoivaa ja turruttavaa. Voi olla että kärsit jo tuosta yhdentekevyydestä, joka taas ruokkii voimattomuutta, avuttomuutta.

yksittäisen ihmisen olemassaololle ei ylipäänsä ole mitään tarkoitusta. Biologisesti ja nimenomaan LAJINA kaiken elämän tarkoitus on jatkaa elämistä ja lisäänty'. LAJINA tähän tarvitaan usein muitakin kuin niitä aktiivisesti lisääntyviä yksilöitä. TYypillinen esimerkki on mehiläis- tai muurahaisydykunta, jossa lisääntyviä yksilöitä on joko hyvin vähän (kuningatar, joka pesässä vain yksi ) vai tain vähän aikaa (kuhnurit kuolevat heti parittelulennon jälkeen) ja koko ajan yhdyskunnnan selviäminen on kiinni työläisistä jotka eivät lisäänny. Ihmisten kohdalla on sama: me säilymme pitkällä tähtämellä vain lajina, ja lajin ylläpitoon tarvitaan kaikenlaista resurssien, teknologiaan ja kulttuurin tuottamista, järjestämistä ja hallintoa. Muutamien yksilöiden jälkeläisten hengissä pitoon ja ihmisiksi tekemiseen tarvitaan koko yhteiskunnallista muitakin.

Minäkään en haluaisi olla täällä mutta syntymistään kun ei pysty itse estämään

Vierailija kirjoitti:

Ap antoi jo itse vastauksen kysymykseensä.

Ihmisen ainut tarkoitus on elää elämäänsä Jumalan yhteydessä. 

Ihminen itse, ilman Jumalaa osaa sotkea elämänsä monenlaiselle vänkyrälle, josta ei pääse  vääntäytymään omin avuin pois.

Etsitään kiihkeästi tarkoitusta tuhansista asioista, toiset vievät ihmisen turmaan ja tuhoon, toiset jättävät tyhjäksi kuoreksi. 

Vain Taivaan Isä ja Poikansa Jeesus antavat ihmiselle elämän, jossa hänella on rauha ja lepo, eikä hän kaipaa mitään muuta, kun niitä hyviä asioita, mitä Jumala hänelle antaa. 

 

Sinulle hyvä jos jumala tuo tarkoituksen elämääsi.

Mutta ei se sitä tarkoita, että sama toimii AP:lle. Hän voi saada elämälleen tarkoituksen vaikka puutarhansa hoitamalla. Tai palvoen takapihalla olevaa seitakiveä. Kivi vastaa hänen rukouksiinsa yhtä lailla kuin jumalasi sinulle. Sillä erolla, että seitaa palvellen ei tarvi pelätä helvettiä eikä muita jumalan rangaistuksia. Kunhan ei erehdy itse antamaan seidalle tällaisia voimia, siis valtaa rangaista.

Olen miettinyt lapsesta saakka samaa kuin ap, enkä vieläkään keski-ikäisenä tiedä vastausta. En usko mihinkään uskontoon, mutta tuntuisi aika oudolta, että alkeishiukkasten tasolta aina galakseihin ja maailmankaikkeuden mittakaavaan saakka näin järjestäytynyt ja toimiva kokonaisuus olisi sattumaa ja yhdentekevää.

Tästä näkökulmasta olen valinnut omalle elämälläni kaksi tarkoitusta. Ensimmäinen on oppiminen, eli haluan ymmärtää ihmisiä, eläimiä, luontoa ja maailmankaikkeutta mahdollisimman laajasti, olla utelias ja suhtautua avoimesti ja tuomitsematta erilaisiin ilmiöihin. Toisekseen haluan luoda ympärilleni mahdollisimman paljon hyvää. Sen ei aina tarvitse olla kovin suurta ja maailmaasyleilevää, vaan jo ihan pienillä teoilla voi lähteä liikkeelle: huolehtimalla omasta ympäristöstä ja luonnon hyvinvoinnista, hymyilemällä tuntemattomalle vastaantulijalle ja pitämällä vanhukselle ovea auki kaupassa tai vaikka vapaaehtoistyöllä. Aina voi parantaa ja oppia lisää, vaikka tuskin minusta koskaan mitään äiti Teresaa tulee. 

Friedrich Nietzsche: yli-ihminen olkoon elämän tarkoitus. 

Ihan hyvä näkökulma.

Lisääntymisen näkökulmasta olet sivullinen uhri. Nauti elämästäsi, muuta et voi.

Mitkään tarkoitukset ei kenellekään täällä tule selviämään koskaan. Joku.lisääntyminen ei tietenkään ole koko totuus.