Opettajien ja oppilashuollon rooli oppilaiden pahoinvoinnissa

Minullakin huonoja kokemuksia opettajista js kuraattoreista. Lastani kiusattiin ja ope ohjasi kuraattorille joka oli todella inhotava. Ei todellakaan empaattinen, voimaannuttava tai vastaavaa. Vaan mm. antoi ymmärtää että lapsen perheessä jotaon vikaa (olen yh) ja oletti että olen työtön koska olen yh. Lapseni inhosi tuota eukkoa mutta koki,että hänen on pakko käydä siellä kun painostetttiin. Siksi en usko että kuraattorien lisääminen vähentää kiusaamista tai auttaa kiusattuja.

Miksei lastensuojelu ja muu sosiaalitoimi jalkaudu kouluille esim.kiertävänä systeemi kunnan sisällä? Koulu on avohoitola, jonka on PAKKO lainsäädännön mukaan ottaa kaikenkuntoiset sisään, vaikka hoitoa tarvitseva oppilas huoltajineen olisi kieltäytynyt muista toimenpiteistä, kuten psykiatrisista palveluista. Onko muka ihme, että koulussa hakataan ja tehdään muuta?!! Kun koulusta on tehty avohoitola, olisi sitten se hoito ja tukitoimet tuotava koulun sisälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki tiivistyy lopulta kaikkien ammattiryhmien osalta yhteen asiaan -resurssit. Turha kenenkään on osoitella toisiaan syyttävällä sormella, kaikki tekevät varmasti parhaansa. Asioihin ei pystytä tarjoamaan apua riittävän aikaisin. Avun tarvitsijoita on niin paljon, että aikoja ei yksinkertaisesti aina ole tai aika menee pitkälle. Perustason palvelut kuormittavat vaikeammissa tapauksista, koska muut palvelut eivät vedä eivätkä pysty tekemään töitä lievempien tapausten kanssa riittävän aikaisin ja ongelmat ehtivät pahentua. Koulussa on haastavia ja kipeitä oppilaita ja nykyinen kaikki oppilaat samoissa luokissa -malli kuormittaa heitä ja johtaa siihen, että se pahoinvoiva oppilas imee resurssit. Pelkään, että vielä pahemmat ajat ovat edessä, kun tämä Koronan talouspommi laukeaa. Yhä useampi voi pahoin ja työntekijät uupuvat.

Monet opettajat ovat aivan kultakimpaleita ja huipputyyppejä, parhaimmillaan lapsen tai nuoren luottoaikuisia, jotka tekevät työtään sydämellään. Opettajia pitäisi tukea sillä, että koulussa pystytään antamaan riittävästi oikea-aikaista tukea sitä tarvitseville lapsille eli ne resurssit kuntoon.

Näin oppilashuollon työntekijän näkökulmasta

Resurssit on tekosyy ammattitaidottomuudelle.

Miten voi olla, että New Yorkin kokoisessa kaupungissa tehdään huostaanottoja VÄHEMMÄN kuin koko Suomessa?

Ai niin, mutta siellä on rajattomasti ihmisiä ja resursseja.

Olemmekin siksi maailman onnellisin kansa, että lapset viedään ajoissa pois?

Meillä on ammatillisten oppilaitosten opettajat täysin ammattitaidottomia. Niin on aina ollut. On täysin käsittämätöntä, että suomessa on jokin koulutusala mihin pääsee opettamaan täysin tumpelo pystymetsäsästä ilman minkäänlaisia valmiuksia ammattiinsa.

Vierailija kirjoitti:

Miksei lastensuojelu ja muu sosiaalitoimi jalkaudu kouluille esim.kiertävänä systeemi kunnan sisällä? Koulu on avohoitola, jonka on PAKKO lainsäädännön mukaan ottaa kaikenkuntoiset sisään, vaikka hoitoa tarvitseva oppilas huoltajineen olisi kieltäytynyt muista toimenpiteistä, kuten psykiatrisista palveluista. Onko muka ihme, että koulussa hakataan ja tehdään muuta?!! Kun koulusta on tehty avohoitola, olisi sitten se hoito ja tukitoimet tuotava koulun sisälle.

Opettajien kannattaisi käyttää sitä joukkovoimaa ja äänestää ennaltaehkäisevien palveluiden ja kuntaveron noston puolesta.

Soveltuvuustestit ammatteihin pakollisiksi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aineenopettajana ja luokanohjaajana pyörii kymmeniä ja satoja oppilaita. OHR-porukka on joskus ehdottanut 4-tunnin palaveria. Itse olen ehdottanut vartin palaveria, välitunnilla ennenkuin seuraava oppitunti alkaa.

Sitä aikaa vain ei valitettavasti opettajilla ole paneutua yhden oppilaan asioihin niinkuin pitäisi olla.

Liian vähän opettajia oppilaita kohden. Liian suuret koulut. Palataan pienempi kouluyksiköihin ja palkataan lisää aikuisia kouluun, se auttaisi jo paljon.

Ai että mun verorahoja tuhlattaisiin siihen, että palkattaisiin lisää opettajia, koska nykyiset ovat kyvyttömiä työhönsä. Kiva sitten kun kunnallisvero alkaa kolmosella...

Ihme ruikuttajia opettajat kyllä ovat. Ennen oli jopa 50 oppilaan luokkia ja hyvin opettajat niiden kanssa pärjäsivät. Onko nykyopettajat tosiaan vellihousuja, eikä saa paria räkänokkaa kuriin.

Miksi sinulla ei ole esimerkiksi 10 lasta? Miksi nykymamma saa masiksen ja jaksaminen loppuu jo viimeistään toisen lapsen kanssa? Maailma on muuttunut eskoseni. Lapsia kasvatetaan keskustellen yksilöinä, ketään ei saa lytätä, haukkua ja vaatia sotiaallista tottelevaisuutta. Kodit kasvattaa lapsensa pieteetillä vaalien pientä ihmistä, suojellen kaikelta pahalta. Koulu on vain yksi osa tätä ketjua. Lapset pitää sielläkin kohdata yksilöinä. Vanhemmat odottaa, että lasta ymmärretään, kehutaan ja kannustetaan, haasteet otetaan yksilöllisinä asioina sen sijaan, että karjaistaisiin istumaan kädet pulpetilla hiljaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksei lastensuojelu ja muu sosiaalitoimi jalkaudu kouluille esim.kiertävänä systeemi kunnan sisällä? Koulu on avohoitola, jonka on PAKKO lainsäädännön mukaan ottaa kaikenkuntoiset sisään, vaikka hoitoa tarvitseva oppilas huoltajineen olisi kieltäytynyt muista toimenpiteistä, kuten psykiatrisista palveluista. Onko muka ihme, että koulussa hakataan ja tehdään muuta?!! Kun koulusta on tehty avohoitola, olisi sitten se hoito ja tukitoimet tuotava koulun sisälle.

Opettajien kannattaisi käyttää sitä joukkovoimaa ja äänestää ennaltaehkäisevien palveluiden ja kuntaveron noston puolesta.

Niin vissiin. Eduskunnasta oli joku vuosi sitten yli 80 kansanedustajaa 200:sta opettajia.

Äänestivät kuntien itsehallinnon puolesta ja siitä, ettei kouluja valvota mitenkään.

Opettajien haukkumiseksi tämäkin ketju meni, kuten tavallista kouluasioissa. Se on helppo kohde, jotta kenenkään muun tahon ei tarvitse tehdä mitään. Kunnat säästävät yhä enemmän nuorista, koska he eivät äänestä. Eliitti opettaa lapsensa kotona tai käyttää ostopalveluja tukiopetukseen, joten heitä ei haittaa yhä useamman lapsen putoaminen kärryiltä jättikouluissa ilman seiniä ja ilman työrauhaa. Kun yhä useampi on potkittu rattailta jo lapsena, on vähemlän kilpailua yliopistopaikoista ja hyväpalkkaisista töistä, joita ei tule riittämään kuin pienelle osalle. Tämä kehitys on ollut näkyvissä 2010-luvulta aökaen ja se on tietoista politiikkaa. Kunnille on tärkeämpää rahankäyttöä aina esim.jäähallien teko, kuin satsata kouluihin, vielä kun oppilasmäärät ovat laskussa monin paikoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aineenopettajana ja luokanohjaajana pyörii kymmeniä ja satoja oppilaita. OHR-porukka on joskus ehdottanut 4-tunnin palaveria. Itse olen ehdottanut vartin palaveria, välitunnilla ennenkuin seuraava oppitunti alkaa.

Sitä aikaa vain ei valitettavasti opettajilla ole paneutua yhden oppilaan asioihin niinkuin pitäisi olla.

Liian vähän opettajia oppilaita kohden. Liian suuret koulut. Palataan pienempi kouluyksiköihin ja palkataan lisää aikuisia kouluun, se auttaisi jo paljon.

Ai että mun verorahoja tuhlattaisiin siihen, että palkattaisiin lisää opettajia, koska nykyiset ovat kyvyttömiä työhönsä. Kiva sitten kun kunnallisvero alkaa kolmosella...

Ihme ruikuttajia opettajat kyllä ovat. Ennen oli jopa 50 oppilaan luokkia ja hyvin opettajat niiden kanssa pärjäsivät. Onko nykyopettajat tosiaan vellihousuja, eikä saa paria räkänokkaa kuriin.

Porvoolaiset pysykööt hiljaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meneeköhän keskustelu hieman sivuraiteille? Väkivaltaan puuttumisessa tuskin kukaan kannustaa turvautumaan lempeisiin katseisiin. Kyse on siitä, miten alun perin ennaltaehkäistään lapsen kokemusta riittämättömyydestä.

Koulu itsessään on maailma, jossa luodaan odotuksia ja tehdään jopa numeerisesti arvioiden selväksi miten lapsi niistä odotuksista suoriutuu. Se on ennen muuta palautejärjestelmä. Ei ole sattumaa, että heikolla itsetunnolla varustetut lapset ryhtyvät kunnolla oireilemaan vasta koulussa. Silloinhan he saattavat ensimmäistä kertaa joutua kohtaamaan se, että eivät pysyneetkään perässä, eivät osanneet kun piti osata, ja mikä pahinta, olivat huonompia kun luokan muut lapset. Ja valitettavasti kun suoriutuu heikosti yhdessä aineessa, suoriutuu todennäköisesti heikommin myös jossain muussa. Kyllähän opettaja on se ensimmäinen ihminen josta lapsi peilaa sen, miten näihin musertaviin epäonnistumisiin pitäisi suhtautua. Eikä opettajilla ole omakohtaista kokemusta siitä, millaista on kun yrittää ja epäonnistuu silti. Sitä yrittämistä jaksaa sen jälkeen kerran, ehkä kaksi. Sitten loppuu yrittäminen.

Opettaja ei voi lähteä muuttamaan koko järjestelmää. Koulujärjestelmän yksi osa on opitun arviointi, opettaja ei voi sitä muuttaa. Toisaalta, kaikilla kyllä on niin halutessaan mahdollisuus 7-8 arvosanaan. Mikä ei ole huono, vaan keskiverto.

Toki jokaiselle tulisi pystyä luomaan koulussa onnistumisen kokemuksia.

Mutta jos oikeasti on kyse hyvin heikkolahjaisesta oppilaasta, joka ei vaikka aivovaurion vuoksi pysty ikinä siihen, mihin keskiverto-oppilaat, onko hänen paikkansa tavallisessa koulussa?

Kuka tämmöistä päästää suustaan? Joku alakoulun ope? Vai kaikilla mahdollisuus seiskaan tai kasiin? Te syötätte vanhemmille alakoulussa sellaisen käsityksen, että jokainen oppimisvaikeuksinenkin saa "oikealla tuella" vähintään seiskan. Totuus on, että arvosteluasteikko on 4-10 ja usein tarvitaan paljon tukea jo vitoseen tai kutoseen. Numeroiden tulee olla vertailukelpoiset ja niiden tulee noudattaa annettua ohjeistusta. Sitten vanhemmat ajattelee, että yläkoulun opettajat on epäpäteviä ja sluibivat työstään, kun se Annapetteri ei saakaan enää seiskoja, kuten alakoulussa sai hyvällä tuella. Teette karhunpalveluksen noilla ilmaisilla numeroilla lapsille. Siitä olen samaa mieltä, että numerot voisi heikoilta ottaa kokonaan pois lyttäämästä. Mutta tällä mennään, mikä on ohjeistus. Lakihan ei velvoita antamaan numerotodistusta ennen kuin ysin keväällä, mutta sitä pidetään vaarallisena, koska siinä voisi tulla isoja pettymyksiä ja ylläreitä.

Olen ollut noissa moniammatillisissa oppilashuollon kokouksissa ja mieleeni jäi kuinka koulun henkilökunta puhui oppilaista ja vanhemmista jotenkin inhottavasti ja juoruavaan tyyliin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aineenopettajana ja luokanohjaajana pyörii kymmeniä ja satoja oppilaita. OHR-porukka on joskus ehdottanut 4-tunnin palaveria. Itse olen ehdottanut vartin palaveria, välitunnilla ennenkuin seuraava oppitunti alkaa.

Sitä aikaa vain ei valitettavasti opettajilla ole paneutua yhden oppilaan asioihin niinkuin pitäisi olla.

Liian vähän opettajia oppilaita kohden. Liian suuret koulut. Palataan pienempi kouluyksiköihin ja palkataan lisää aikuisia kouluun, se auttaisi jo paljon.

Ai että mun verorahoja tuhlattaisiin siihen, että palkattaisiin lisää opettajia, koska nykyiset ovat kyvyttömiä työhönsä. Kiva sitten kun kunnallisvero alkaa kolmosella...

Ihme ruikuttajia opettajat kyllä ovat. Ennen oli jopa 50 oppilaan luokkia ja hyvin opettajat niiden kanssa pärjäsivät. Onko nykyopettajat tosiaan vellihousuja, eikä saa paria räkänokkaa kuriin.

Ennen ne 50 oppilasta oli normaaleja, koska nepsyt, aspergerit, autistit jne. olivat apukouluissa tai suljetuissa hoitolaitoksissa. Lisäksi opettajilla oli mahdollisuus laittaa fyysisellä väkivallalla ne 50 kuriin. Nykyiset "vellihousut" joutuvat pitämään hellästi sylissä koko tunnin sitä väkivaltaista erityismussukkaa. Ai niin, jonkun pitäisi opettaakin sitä varsinaista opetusainetta.

Vierailija kirjoitti:

Noniin. Tiedätkö, mutta meidän opettajien näkökulmasta te lymyilette kalentereiden ja työpöytienne takana? Te hallitusti keskustelette kauniita sen lapsen/nuoren kanssa hallituissa olosuhteissa. Sen sijaan me väännämme tunnista toiseen, päivästä toiseen ja olemme hädässä. Soitetaan sossuun, terveyskeskukseen jne. Vastaus: "jaa, tuossa olisi kiireellinen aika ensi keskiviikkona...". Ja hätä on sillä sekunnilla, ei viikon päästä. Minä ainakin koen voimattomuutta ja osaamattomuutta esimerkiksi itsetuhoisen nuoren kanssa. Ketään ei kiinnosta auttaa. Kaikki vaan selailee hygieenisesti puhelimen toisessa päässä kalentereitaan, kun minä seison käytävällä täysin avuttomana ja vailla minkäänlaista osaamista nuoren kanssa, joka kirkuu tappavansa itsensä.

Enkä minä kyllä tunnista, ettei opettajat olisi empaattisia. Ymmärrät varmaan, että lapsilla on myös joissain tapauksissa tapana vedättää ja höpötellä omiaan, velloa itseään sairaaksi. Tällöin napakka "no, niin nyt lopetetaan" voi olla oikein toimiva. Minun näkökulmasta opettajat tuntuu olevan ainoa ryhmä, joita oikeasti ne lapset kiinnostaa. Toisaalta opettajat on ainoa ryhmä, jotka tekee tunteella työtään. Muut on kliinisiä kalenterinsa selailijoita, jotka tosiaan näkee lasta silloin tällöin sovitusti. Opettaja elää sitä arkea, kiinni lapsessa.

Huomaatko, katsantokantoja on monta?

Se on just näin. T: ope itsekin

Vierailija kirjoitti:

Opettajien haukkumiseksi tämäkin ketju meni, kuten tavallista kouluasioissa. Se on helppo kohde, jotta kenenkään muun tahon ei tarvitse tehdä mitään. Kunnat säästävät yhä enemmän nuorista, koska he eivät äänestä. Eliitti opettaa lapsensa kotona tai käyttää ostopalveluja tukiopetukseen, joten heitä ei haittaa yhä useamman lapsen putoaminen kärryiltä jättikouluissa ilman seiniä ja ilman työrauhaa. Kun yhä useampi on potkittu rattailta jo lapsena, on vähemlän kilpailua yliopistopaikoista ja hyväpalkkaisista töistä, joita ei tule riittämään kuin pienelle osalle. Tämä kehitys on ollut näkyvissä 2010-luvulta aökaen ja se on tietoista politiikkaa. Kunnille on tärkeämpää rahankäyttöä aina esim.jäähallien teko, kuin satsata kouluihin, vielä kun oppilasmäärät ovat laskussa monin paikoin.

Uhriudut. Miksi?

Onko tämä oikea kanava valittaa asiasta. Jos koet työssäsi riittämättömyyden tunnetta niin tiedätkö mikä on oikea osoite kohdetaa asiaa koskeva huoli?

Onko se perheet, joiden lapsia opetat vai yksittäinen lapsi? Onko se taho lastensuojelu, jonne pitäisi valittaa? Onko lastensuojelu valitusviranomainen?

Mikset vie asiaa sinne, muhin valitukset tulee viedä, että asioiden kulkuun voidaan oikeasti puuttua?

Eikö nämä asiat ole selvillä?

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut noissa moniammatillisissa oppilashuollon kokouksissa ja mieleeni jäi kuinka koulun henkilökunta puhui oppilaista ja vanhemmista jotenkin inhottavasti ja juoruavaan tyyliin.

Vie asia tiedoksi työnantajalle.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut tuommoisissa palavereissa mukana autistisen lapsen äitinä.

Lapsi on tavallisella luokalla, sillä hänellä ei ole oppimisvaikeuksia eikä käytösongelmia. Hirveän suuri ongelmat hän silti tuntui koululle olevan.

Opintoja piti eriyttää ylöspäin, mutta se oli opettajalle vaivalloista. Siksi lapselta vaadittiin kaikkien helppojen perustehtävien tekemistä. Haasteita ei tullut. Lisäksi piti toimia apuopettajana luokassa. Oikeasti. Autistisen lapsen joka kuormittuu sosiaalisista kontakteista ja joka ei pysty siedättymään niihin kontakteihin. Se on fyysisesti mahdotonta aivojen rakenteellisen poikkeavuuden takia.

Tämän kaiken takia lapsi väsyi koulussa ja kärsi lähes päivittäisestä migreenistä.

Opettajan mielestä ongelmat johtuivat siitä, että "perheellä ei ole rutiineja". Siksi opettaja luennoi hyvin alentuvasti ateriarytmin ja riittävän nukkumisen tärkeydestä ja uhkaili että lapsi syrjäytyy jos ei saada tilannetta muuttumaan. Muuten hyvä, mutta ongelmat johtuivat koulusta.

Tämän näkivät myös lastensuojelun työntekijät (jotka opettaja oli halunnut paikalle) ja lapsen hoitotaho. Mutta opettaja koululla oli ainoa kuka pystyi vaikuttamaan koulun arkeen ja käytäntöihin, ja ooettajan mielestä ainoa ongelma oli huono vanhemmuus. Siksi hän teki useita lastensuojeluilmoituksia.

Tuosta koulusta on onneksi päästy siirtymään pois. Lastensuojelu tuli siinä avuksi ja neuvoi vaihtamaan koulua. Tuo kaikki aiheuttaa vieläkin voimakasta ahdistusta.

Pahinta opettajan suhtautumisessa ja niissä palavereissa oli se, että itsekin aloin epäilemään omaa vanhemmuuttani ja lopulta suoritin niitä rutiineja minuuttiaikataululla.

Oli oikeasti helpottavaa kuulla lastensuojelulta että ongelma ei ole kodissa.

Isossa osassa Suomen peruskouluja, opintoja ei eriytetä ylöspäin. Alaspäin eriyttämiseen on olemassa valmiit toimintamallit. Eli peruskoulun ainoa tavoite on saada oppilaat siitä jollain tavoin läpi.

Matematiikassa joko tehtiin perustehtäviä lisää tai annettiin uuden tyyppisiä tehtäviä, mutta ei opetettu niiden teoriaa ollenkaan.

Opettaja ei ehdi, kun luokassa oppilaita arvosanoilla 4-10. Lopputuloksena osa matematiikasta jää opettamatta, kun luokka kokonaisuutena etenee hitaasti.

Nopeasti oppivalle on varattu lähinnä apuopen rooli.

Tasokurssien palauttaminen olisi loisrava teko.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut tuommoisissa palavereissa mukana autistisen lapsen äitinä.

Lapsi on tavallisella luokalla, sillä hänellä ei ole oppimisvaikeuksia eikä käytösongelmia. Hirveän suuri ongelmat hän silti tuntui koululle olevan.

Opintoja piti eriyttää ylöspäin, mutta se oli opettajalle vaivalloista. Siksi lapselta vaadittiin kaikkien helppojen perustehtävien tekemistä. Haasteita ei tullut. Lisäksi piti toimia apuopettajana luokassa. Oikeasti. Autistisen lapsen joka kuormittuu sosiaalisista kontakteista ja joka ei pysty siedättymään niihin kontakteihin. Se on fyysisesti mahdotonta aivojen rakenteellisen poikkeavuuden takia.

Tämän kaiken takia lapsi väsyi koulussa ja kärsi lähes päivittäisestä migreenistä.

Opettajan mielestä ongelmat johtuivat siitä, että "perheellä ei ole rutiineja". Siksi opettaja luennoi hyvin alentuvasti ateriarytmin ja riittävän nukkumisen tärkeydestä ja uhkaili että lapsi syrjäytyy jos ei saada tilannetta muuttumaan. Muuten hyvä, mutta ongelmat johtuivat koulusta.

Tämän näkivät myös lastensuojelun työntekijät (jotka opettaja oli halunnut paikalle) ja lapsen hoitotaho. Mutta opettaja koululla oli ainoa kuka pystyi vaikuttamaan koulun arkeen ja käytäntöihin, ja ooettajan mielestä ainoa ongelma oli huono vanhemmuus. Siksi hän teki useita lastensuojeluilmoituksia.

Tuosta koulusta on onneksi päästy siirtymään pois. Lastensuojelu tuli siinä avuksi ja neuvoi vaihtamaan koulua. Tuo kaikki aiheuttaa vieläkin voimakasta ahdistusta.

Pahinta opettajan suhtautumisessa ja niissä palavereissa oli se, että itsekin aloin epäilemään omaa vanhemmuuttani ja lopulta suoritin niitä rutiineja minuuttiaikataululla.

Oli oikeasti helpottavaa kuulla lastensuojelulta että ongelma ei ole kodissa.

Samoja kokemuksia itsellänikin autisminkirjolaisen suhteen. Yläkoululaisella on jatkuvaa päänsärkyä ja jonkinasteista ahdistusta ja unihäiriöitä jatkuvasta aistien ylikuormittumisesta normaaliluokassa. Koulu sujuu hyvin (erinomaisesti) ja poissaoloja on ihan normaalisti, joten koulun mielestä ei ole syytä tehdä tilanteelle mitään vaikka lastenneurologian polilta on myös otettu kouluun yhteyttä asian tiimoilta. Viime talvena pitkään vaatimani oppilashuollon palaveri oli täysin turha, koska heti alkuun selvisi ettei erityisopella ollut edes käsitystä kenen palaverissa on (ei ollut valmistautunut millään tavoin vaikka on esim. äikän tunneilla kerran viikossa mukana) ja totesi heti alkuun, että hänellä alkaa kohta tärkeä palaveri. Koulupsykologin luona käynnit parin vuoden ajan eivät yhtään auttaneet vaan pikemminkin pahensivat tilannetta ja tuon parin vuoden jälkeen koulupsykologi totesi, että hänellä ei itse asiassa ole edes osaamista nepsynuorten auttamiseen vaan sitä varten on ihan muut ammattilaiset.

Lopputulos on se, että olen luopunut töissäkäynnistä toistaiseksi, sillä tilanne muuttui kotona niin kuormittavaksi, että töiden teosta ei tullut yhtään mitään oman väsymyksen takia. Teini tarvitsee todella paljon tukea ja kannustusta, jotta esim. lähtee aamuisin kouluun, osallistuu luokan toimintaan ja pitää suulliset esitelmät. Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että kaikki meidän vanhempien näkemä vaiva on ollut sen arvoista, että illasta ja viikosta ja kuukaudesta toiseen on väännetty samoista asioista sillä teini on ottanut ison harppauksen sosiaalisissa taidoissaan ja rohkeudessa puhua ääneen luokassa. Toki iso kiitos kuuluu myös hyvälle luokalle, jossa kaikki hyväksytään omana itsenään ja yli puolet luokan oppilaista haluaa oikeasti oppia asioita ja koulussa pärjääminen ei ole mikään "huono" juttu. Alakoulussa luokka oli aivan toisenlainen ja todennäköisesti iso osa yläkouluaikaisista ongelmista johtuu alakoulun huonoista kokemuksista ja kokemattomasta opettajasta, joka ei hallinnut luokkaansa eikä ymmärtänyt aspergerpiirteisen koulunkäyntiin liittyviä haasteita vaan kuormitti ylikuormittunutta entisestään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut tuommoisissa palavereissa mukana autistisen lapsen äitinä.

Lapsi on tavallisella luokalla, sillä hänellä ei ole oppimisvaikeuksia eikä käytösongelmia. Hirveän suuri ongelmat hän silti tuntui koululle olevan.

Opintoja piti eriyttää ylöspäin, mutta se oli opettajalle vaivalloista. Siksi lapselta vaadittiin kaikkien helppojen perustehtävien tekemistä. Haasteita ei tullut. Lisäksi piti toimia apuopettajana luokassa. Oikeasti. Autistisen lapsen joka kuormittuu sosiaalisista kontakteista ja joka ei pysty siedättymään niihin kontakteihin. Se on fyysisesti mahdotonta aivojen rakenteellisen poikkeavuuden takia.

Tämän kaiken takia lapsi väsyi koulussa ja kärsi lähes päivittäisestä migreenistä.

Opettajan mielestä ongelmat johtuivat siitä, että "perheellä ei ole rutiineja". Siksi opettaja luennoi hyvin alentuvasti ateriarytmin ja riittävän nukkumisen tärkeydestä ja uhkaili että lapsi syrjäytyy jos ei saada tilannetta muuttumaan. Muuten hyvä, mutta ongelmat johtuivat koulusta.

Tämän näkivät myös lastensuojelun työntekijät (jotka opettaja oli halunnut paikalle) ja lapsen hoitotaho. Mutta opettaja koululla oli ainoa kuka pystyi vaikuttamaan koulun arkeen ja käytäntöihin, ja ooettajan mielestä ainoa ongelma oli huono vanhemmuus. Siksi hän teki useita lastensuojeluilmoituksia.

Tuosta koulusta on onneksi päästy siirtymään pois. Lastensuojelu tuli siinä avuksi ja neuvoi vaihtamaan koulua. Tuo kaikki aiheuttaa vieläkin voimakasta ahdistusta.

Pahinta opettajan suhtautumisessa ja niissä palavereissa oli se, että itsekin aloin epäilemään omaa vanhemmuuttani ja lopulta suoritin niitä rutiineja minuuttiaikataululla.

Oli oikeasti helpottavaa kuulla lastensuojelulta että ongelma ei ole kodissa.

Samoja kokemuksia itsellänikin autisminkirjolaisen suhteen. Yläkoululaisella on jatkuvaa päänsärkyä ja jonkinasteista ahdistusta ja unihäiriöitä jatkuvasta aistien ylikuormittumisesta normaaliluokassa. Koulu sujuu hyvin (erinomaisesti) ja poissaoloja on ihan normaalisti, joten koulun mielestä ei ole syytä tehdä tilanteelle mitään vaikka lastenneurologian polilta on myös otettu kouluun yhteyttä asian tiimoilta. Viime talvena pitkään vaatimani oppilashuollon palaveri oli täysin turha, koska heti alkuun selvisi ettei erityisopella ollut edes käsitystä kenen palaverissa on (ei ollut valmistautunut millään tavoin vaikka on esim. äikän tunneilla kerran viikossa mukana) ja totesi heti alkuun, että hänellä alkaa kohta tärkeä palaveri. Koulupsykologin luona käynnit parin vuoden ajan eivät yhtään auttaneet vaan pikemminkin pahensivat tilannetta ja tuon parin vuoden jälkeen koulupsykologi totesi, että hänellä ei itse asiassa ole edes osaamista nepsynuorten auttamiseen vaan sitä varten on ihan muut ammattilaiset.

Lopputulos on se, että olen luopunut töissäkäynnistä toistaiseksi, sillä tilanne muuttui kotona niin kuormittavaksi, että töiden teosta ei tullut yhtään mitään oman väsymyksen takia. Teini tarvitsee todella paljon tukea ja kannustusta, jotta esim. lähtee aamuisin kouluun, osallistuu luokan toimintaan ja pitää suulliset esitelmät. Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että kaikki meidän vanhempien näkemä vaiva on ollut sen arvoista, että illasta ja viikosta ja kuukaudesta toiseen on väännetty samoista asioista sillä teini on ottanut ison harppauksen sosiaalisissa taidoissaan ja rohkeudessa puhua ääneen luokassa. Toki iso kiitos kuuluu myös hyvälle luokalle, jossa kaikki hyväksytään omana itsenään ja yli puolet luokan oppilaista haluaa oikeasti oppia asioita ja koulussa pärjääminen ei ole mikään "huono" juttu. Alakoulussa luokka oli aivan toisenlainen ja todennäköisesti iso osa yläkouluaikaisista ongelmista johtuu alakoulun huonoista kokemuksista ja kokemattomasta opettajasta, joka ei hallinnut luokkaansa eikä ymmärtänyt aspergerpiirteisen koulunkäyntiin liittyviä haasteita vaan kuormitti ylikuormittunutta entisestään.

Työhön perehdyttäminen on työnantajan vastuualueeseen kuuluva asia.

Viekää huolen kohteena olevia asioita eteenpäin asioina - eikä ihmisiin tai lapsiin kohdistuvina hyökkäyksinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meneeköhän keskustelu hieman sivuraiteille? Väkivaltaan puuttumisessa tuskin kukaan kannustaa turvautumaan lempeisiin katseisiin. Kyse on siitä, miten alun perin ennaltaehkäistään lapsen kokemusta riittämättömyydestä.

Koulu itsessään on maailma, jossa luodaan odotuksia ja tehdään jopa numeerisesti arvioiden selväksi miten lapsi niistä odotuksista suoriutuu. Se on ennen muuta palautejärjestelmä. Ei ole sattumaa, että heikolla itsetunnolla varustetut lapset ryhtyvät kunnolla oireilemaan vasta koulussa. Silloinhan he saattavat ensimmäistä kertaa joutua kohtaamaan se, että eivät pysyneetkään perässä, eivät osanneet kun piti osata, ja mikä pahinta, olivat huonompia kun luokan muut lapset. Ja valitettavasti kun suoriutuu heikosti yhdessä aineessa, suoriutuu todennäköisesti heikommin myös jossain muussa. Kyllähän opettaja on se ensimmäinen ihminen josta lapsi peilaa sen, miten näihin musertaviin epäonnistumisiin pitäisi suhtautua. Eikä opettajilla ole omakohtaista kokemusta siitä, millaista on kun yrittää ja epäonnistuu silti. Sitä yrittämistä jaksaa sen jälkeen kerran, ehkä kaksi. Sitten loppuu yrittäminen.

Opettaja ei voi lähteä muuttamaan koko järjestelmää. Koulujärjestelmän yksi osa on opitun arviointi, opettaja ei voi sitä muuttaa. Toisaalta, kaikilla kyllä on niin halutessaan mahdollisuus 7-8 arvosanaan. Mikä ei ole huono, vaan keskiverto.

Toki jokaiselle tulisi pystyä luomaan koulussa onnistumisen kokemuksia.

Mutta jos oikeasti on kyse hyvin heikkolahjaisesta oppilaasta, joka ei vaikka aivovaurion vuoksi pysty ikinä siihen, mihin keskiverto-oppilaat, onko hänen paikkansa tavallisessa koulussa?

Kuka tämmöistä päästää suustaan? Joku alakoulun ope? Vai kaikilla mahdollisuus seiskaan tai kasiin? Te syötätte vanhemmille alakoulussa sellaisen käsityksen, että jokainen oppimisvaikeuksinenkin saa "oikealla tuella" vähintään seiskan. Totuus on, että arvosteluasteikko on 4-10 ja usein tarvitaan paljon tukea jo vitoseen tai kutoseen. Numeroiden tulee olla vertailukelpoiset ja niiden tulee noudattaa annettua ohjeistusta. Sitten vanhemmat ajattelee, että yläkoulun opettajat on epäpäteviä ja sluibivat työstään, kun se Annapetteri ei saakaan enää seiskoja, kuten alakoulussa sai hyvällä tuella. Teette karhunpalveluksen noilla ilmaisilla numeroilla lapsille. Siitä olen samaa mieltä, että numerot voisi heikoilta ottaa kokonaan pois lyttäämästä. Mutta tällä mennään, mikä on ohjeistus. Lakihan ei velvoita antamaan numerotodistusta ennen kuin ysin keväällä, mutta sitä pidetään vaarallisena, koska siinä voisi tulla isoja pettymyksiä ja ylläreitä.

Olen aineen- ja luokanopettaja. Väitän, että kun katsoo arvosanojen 7-8 kriteereitä, niin jokaisen normaalilla oppimiskyvyllä ja järjellä varustetun on ne kriteerit mahdollista saavuttaa. Joku FAS- tapaus ei fysiologisista syistä johtuen ehkä kykene.

Mutta ei se oppi sinne oppilaan päähän iskostu koulussa istumalla. Pitää kotona tehdä töitä niiden oppiaineiden eteen. Vähän enemmän harrastaa sitä lukemista, laskemista ja vieraita kieliä, kuin että vaan tekee pelkät läksyt. Huomioida noihin liittyviä asioita arjessa. Vanhempien tuella.

Väitän, että jokaisella ns normaalin rajoissa olevalla oppilaalla on noihin arvosanoihin mahdollisuus, jos näkee vähän vaivaa. Mutta jos kotiolot on kurjat tai joku steissillä notkuminen kiinnostaa koulunkäyntiä enemmän, niin ei se arvosana tyhjän tekemisestä tule.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meneeköhän keskustelu hieman sivuraiteille? Väkivaltaan puuttumisessa tuskin kukaan kannustaa turvautumaan lempeisiin katseisiin. Kyse on siitä, miten alun perin ennaltaehkäistään lapsen kokemusta riittämättömyydestä.

Koulu itsessään on maailma, jossa luodaan odotuksia ja tehdään jopa numeerisesti arvioiden selväksi miten lapsi niistä odotuksista suoriutuu. Se on ennen muuta palautejärjestelmä. Ei ole sattumaa, että heikolla itsetunnolla varustetut lapset ryhtyvät kunnolla oireilemaan vasta koulussa. Silloinhan he saattavat ensimmäistä kertaa joutua kohtaamaan se, että eivät pysyneetkään perässä, eivät osanneet kun piti osata, ja mikä pahinta, olivat huonompia kun luokan muut lapset. Ja valitettavasti kun suoriutuu heikosti yhdessä aineessa, suoriutuu todennäköisesti heikommin myös jossain muussa. Kyllähän opettaja on se ensimmäinen ihminen josta lapsi peilaa sen, miten näihin musertaviin epäonnistumisiin pitäisi suhtautua. Eikä opettajilla ole omakohtaista kokemusta siitä, millaista on kun yrittää ja epäonnistuu silti. Sitä yrittämistä jaksaa sen jälkeen kerran, ehkä kaksi. Sitten loppuu yrittäminen.

Opettaja ei voi lähteä muuttamaan koko järjestelmää. Koulujärjestelmän yksi osa on opitun arviointi, opettaja ei voi sitä muuttaa. Toisaalta, kaikilla kyllä on niin halutessaan mahdollisuus 7-8 arvosanaan. Mikä ei ole huono, vaan keskiverto.

Toki jokaiselle tulisi pystyä luomaan koulussa onnistumisen kokemuksia.

Mutta jos oikeasti on kyse hyvin heikkolahjaisesta oppilaasta, joka ei vaikka aivovaurion vuoksi pysty ikinä siihen, mihin keskiverto-oppilaat, onko hänen paikkansa tavallisessa koulussa?

Kuka tämmöistä päästää suustaan? Joku alakoulun ope? Vai kaikilla mahdollisuus seiskaan tai kasiin? Te syötätte vanhemmille alakoulussa sellaisen käsityksen, että jokainen oppimisvaikeuksinenkin saa "oikealla tuella" vähintään seiskan. Totuus on, että arvosteluasteikko on 4-10 ja usein tarvitaan paljon tukea jo vitoseen tai kutoseen. Numeroiden tulee olla vertailukelpoiset ja niiden tulee noudattaa annettua ohjeistusta. Sitten vanhemmat ajattelee, että yläkoulun opettajat on epäpäteviä ja sluibivat työstään, kun se Annapetteri ei saakaan enää seiskoja, kuten alakoulussa sai hyvällä tuella. Teette karhunpalveluksen noilla ilmaisilla numeroilla lapsille. Siitä olen samaa mieltä, että numerot voisi heikoilta ottaa kokonaan pois lyttäämästä. Mutta tällä mennään, mikä on ohjeistus. Lakihan ei velvoita antamaan numerotodistusta ennen kuin ysin keväällä, mutta sitä pidetään vaarallisena, koska siinä voisi tulla isoja pettymyksiä ja ylläreitä.

Olen aineen- ja luokanopettaja. Väitän, että kun katsoo arvosanojen 7-8 kriteereitä, niin jokaisen normaalilla oppimiskyvyllä ja järjellä varustetun on ne kriteerit mahdollista saavuttaa. Joku FAS- tapaus ei fysiologisista syistä johtuen ehkä kykene.

Mutta ei se oppi sinne oppilaan päähän iskostu koulussa istumalla. Pitää kotona tehdä töitä niiden oppiaineiden eteen. Vähän enemmän harrastaa sitä lukemista, laskemista ja vieraita kieliä, kuin että vaan tekee pelkät läksyt. Huomioida noihin liittyviä asioita arjessa. Vanhempien tuella.

Väitän, että jokaisella ns normaalin rajoissa olevalla oppilaalla on noihin arvosanoihin mahdollisuus, jos näkee vähän vaivaa. Mutta jos kotiolot on kurjat tai joku steissillä notkuminen kiinnostaa koulunkäyntiä enemmän, niin ei se arvosana tyhjän tekemisestä tule.

^ja juuri tällainen kohtaava, ymmärtävä, hyväksyvä ja kannustava asenne on se, mikä välittyy siellä arjessa ja niissä palavereissa.