Lue keskustelun säännöt.
Adoptioon annettu lapsi lähetti joulukortin.
18.12.2013 |
Meillä siis ns avoin adoptio koska lapsi oli jo leikki-ikäinen kun meni adoptioon. Moneen vuoteen ei ole joulukorttia tullut mutta taas tuli. Lapsi täyttää kesällä 18v ja mietin johtuuko siitä että haluavat että hän muuttaisi tänne koska adoptioäidin sisko sai vauvan ja he hoitavat vauvaa paljon. No mulla uusi perhe enkä esim 5v lapsellemme ole puhunut koko asiasta mitään. En haluaisi muistella koko asiaa vaan unohtaa sen jop.
Kommentit (86)
[quote author="Vierailija" time="18.12.2013 klo 08:40"]
[quote author="Vierailija" time="18.12.2013 klo 08:38"]
Se on vaan kortti ei muuttoilmoitus. Ehkä tarkoitus herätellä omatuntoasi.
[/quote]
Joo niin on kortti vaan miten niin herätellä omaatuntoa? tiedän sata varmasti että silloisessa tilanteessa tein oikein kun annoin hänet adoptioon.
[/quote]
Sinulle paras ratkaisu on ollut adoptio. Lapsesi ei välttämättä ole tyytyväinen siihen että äiti hänet hylkäsi. Ei lapsi ajattele niin kuin sinä. Jokainen lapsi haluaa tulla rakastetuksi vanhempiensa taholta ja sitä tunnetta tämä lapsi ei ole saanut kokea.
Mielestäni olet velkaa lapselle tapaamisen ja selvitätte kasvotusten asioita ja selität sen miksi toimit kuten toimit.
Kortti on hienovarainen muistutus lapsen olemassaolosta ja ikään kuin käden ojennus tai avaus yhteydenpitoon. Olisi törkeätä jättää nuori aikuistumisiässä oleva lapsi ilman huomiota. Vain täysin tunnekylmä ja julma ihminen ei reakoisi korttiin mitenkään.
Mielestäni nuorimmaisen on syytä tietää sisaruksestaan, sen voi hänelle hienovaraisesti kertoa ja myös sen ettet ole häntä pois antamassa (vai oletko?) .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se oli lapsen paras siinä tilanteessa se adoptio en tosiaankaan ajatellut vain itseäni. Ja olen hänelle asiat selvittänyt kun ollaan muutama vuosi sitten tavattu. Ja en ainakaan vielä kerro nuorimmalle tuosta asiasta ehkä sitten kun hän on vanhempi enkä todellakaan ole tätä nuorempaa antamassa mihinkään pois.
Miten periminen ja hautaisiin osallistuminen liittyvät mitenkään yhteen?
Viestistäsi paistaa kilometrin päähän heikkolahjaisuus.
Toki olisi ymmärrettävää ettei adoptioon annettu lapsi haluaisi hautajaisiin ja syy on hylkäämisessä ei siinä periikö vai ei.
Mitkä ne syyt adoptiolle olivat aikanaan?
Ei hautajaiset ja periminen liity mitenkään toisiinsa. Joku saattaa tulla vaikka vain ns. varmistamaan, että ämmä on todellakin heittänyt veivinsä. Tai hyvästit voi haluta jättää, vaikka toinen olisi ollut torjuva ja vihamielinen.
[quote author="Vierailija" time="18.12.2013 klo 09:03"]
Mitkä ne syyt adoptiolle olivat aikanaan?
Ei hautajaiset ja periminen liity mitenkään toisiinsa. Joku saattaa tulla vaikka vain ns. varmistamaan, että ämmä on todellakin heittänyt veivinsä. Tai hyvästit voi haluta jättää, vaikka toinen olisi ollut torjuva ja vihamielinen.
[/quote]
No en ala tänne koko elämäntarinaani kirjoittamaan siitä tulisi niin pitkä juttu.Ja en vielä osaa ajatella hautajaisiani tarkoitus ei ole ihan vielä kuolla ja sinnehän saa tulla ketkä haluaa eiköhän tämä nuorempi lapseni sitten sen aikanaan päätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei koko elämäntarinaa tarvitsekaan kirjoittaa, muutama sana riittää (mt-ongelmat, nuori ikä, muut sairaudet, epäterve parisuhde, jne.)
Niin no eilisessä aloituksessasi et jaksanut enää olla miehesi kanssa naimisissa ja halusit alkaa viikonloppu-äidiksi. Eli haluat hylätä myös tämän nyt 5 vuotiaan lapsen. Ehkä se olisi kumminkin kaikkien kannalta paras ratkaisu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.12.2013 klo 09:13"]
Ei koko elämäntarinaa tarvitsekaan kirjoittaa, muutama sana riittää (mt-ongelmat, nuori ikä, muut sairaudet, epäterve parisuhde, jne.)
[/quote]
Sairaudet,epäterve parisuhde,huono talous ja miehen kuolemansairaus yms.
[quote author="Vierailija" time="18.12.2013 klo 09:15"]
Niin no eilisessä aloituksessasi et jaksanut enää olla miehesi kanssa naimisissa ja halusit alkaa viikonloppu-äidiksi. Eli haluat hylätä myös tämän nyt 5 vuotiaan lapsen. Ehkä se olisi kumminkin kaikkien kannalta paras ratkaisu.
[/quote]
En ole tuollaisia kirjoitellut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Adoptio on ratkaisu tilanteessa mihin ei ole mitään parempaa ratkaisua - silloin biologinen vanhempi on todella heikoilla elämässään, jos ei pysty pitämään lapsestaan huolta. Ne eivät tosiaankaan ole mitään kauniita tarinoita mitä taustalta löytyy, vaan yleensä syynä on vaikeita psyko-sosiaalisia ongelmia. Usein näiden ihmisten ongelmat eivät ratkea ilman vahvaa tukea, ja siksipä monien elämäntarina on jatkossakin karu.
No, ihan sama onko ap heikkolahjainen tai eroamassa tai kuolemassa vai ei. (Tosin nuorempi lapsesi ei kyllä varmaankaan päätä kuka tulee hautajaisiisi, sitten kun sen aika joskus tulee. Eri asia sitten jos tieto hautajaisista ei kulje muuta kuin erikseen kutsutuille, mutta jos tieto kuolemastasi on, niin ihan hyvin adoptiolapsesi saattaa tulla sinne jättämään hyvästinsä tai lähettää adressiin tms., etkä sitä sitten arkusta käsin voi mitenkään estää.)
Mutta ihan turhaan kimmastut jostakin joulukortista. Ole iloinen siitä muistamisesta, äläkä oleta todella kaukaa haetulta kuulostavia taka-ajatuksia. Minusta turha olettaa edes että 18-vuotias olisi katkera adoptiosta. Saattaa olla tai sitten ei, mennyttä ei kuitenkaan voi muuttaa ja asiathan on nyt hyvin, eikö niin. Miksi edes ajattelet, että 18-vuotias haluaisi muuttaa luoksesi asumaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.12.2013 klo 09:24"]
Adoptio on ratkaisu tilanteessa mihin ei ole mitään parempaa ratkaisua - silloin biologinen vanhempi on todella heikoilla elämässään, jos ei pysty pitämään lapsestaan huolta. Ne eivät tosiaankaan ole mitään kauniita tarinoita mitä taustalta löytyy, vaan yleensä syynä on vaikeita psyko-sosiaalisia ongelmia. Usein näiden ihmisten ongelmat eivät ratkea ilman vahvaa tukea, ja siksipä monien elämäntarina on jatkossakin karu.
[/quote]
No mulla ainakin on ollut elämä ihan hyvää jo 10v.
Ajattele ap asiaa 17-vuotiaan lapsesi näkökulmasta. Kuvittele olevasi samassa tilanteessa. Hän varmaan haluaa olla yhteydessä sinuun. Miksi et halua olla häneen? Ei ole hänen vikansa, että hän joutui adoptoitavaksi. Et voi ikinä unohtaa omaa lastasi, vaikka hänet onkin adoptoitu. Jos et pysty samaistumaan 17-vuotiaasi tilanteeseen, kuvittele miltä 5-vuotiaastasi tuntuisi 17-vuotiaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.12.2013 klo 09:02"]
Kyllä se oli lapsen paras siinä tilanteessa se adoptio en tosiaankaan ajatellut vain itseäni. Ja olen hänelle asiat selvittänyt kun ollaan muutama vuosi sitten tavattu. Ja en ainakaan vielä kerro nuorimmalle tuosta asiasta ehkä sitten kun hän on vanhempi enkä todellakaan ole tätä nuorempaa antamassa mihinkään pois.
[/quote] Olet niin kylmä ihminen, että nuoremmallekin olisi hyväksi päästä pois. Ja sne jälkeen ehdottomasti sterilisaatio.
[quote author="Vierailija" time="18.12.2013 klo 09:30"]
Ajattele ap asiaa 17-vuotiaan lapsesi näkökulmasta. Kuvittele olevasi samassa tilanteessa. Hän varmaan haluaa olla yhteydessä sinuun. Miksi et halua olla häneen? Ei ole hänen vikansa, että hän joutui adoptoitavaksi. Et voi ikinä unohtaa omaa lastasi, vaikka hänet onkin adoptoitu. Jos et pysty samaistumaan 17-vuotiaasi tilanteeseen, kuvittele miltä 5-vuotiaastasi tuntuisi 17-vuotiaana.
[/quote]
Kuten jo kerroin olen tavannut hänet muutaman kerran ja adoptiovanhemmat ovat tulleet mukana ja olen todella saanut kuulla kovaa haukkumista niin en sitä nyt vaan halua kuulla. Tällä 17v nyt kuitenkin uudet vanhemmat miksi minun pitäisi yrittää itseäni heidän paikalleen tyrkyttää?
Voiko tunne-elämä ja psyyke olla kunnossa, jos on elänyt oman lapsensa kanssa leikki-ikään saakka äitinä ja sitten antanut lapsensa pois, eikä jälkeenpäin tunne (tai anna tisensä tuntea) yhtään mitään lasta kohtaan?
[quote author="Vierailija" time="18.12.2013 klo 09:30"]
[quote author="Vierailija" time="18.12.2013 klo 09:02"]
Kyllä se oli lapsen paras siinä tilanteessa se adoptio en tosiaankaan ajatellut vain itseäni. Ja olen hänelle asiat selvittänyt kun ollaan muutama vuosi sitten tavattu. Ja en ainakaan vielä kerro nuorimmalle tuosta asiasta ehkä sitten kun hän on vanhempi enkä todellakaan ole tätä nuorempaa antamassa mihinkään pois.
[/quote] Olet niin kylmä ihminen, että nuoremmallekin olisi hyväksi päästä pois. Ja sne jälkeen ehdottomasti sterilisaatio.
[/quote]
En ole lainkaan kylmä ihminen ja rakastan todella paljon nuorempaa lastani enkä olisi esikoista antanut adoptioon jos se ei olisi ollut hänen parhaakseen.
[quote author="Vierailija" time="18.12.2013 klo 09:33"]
Voiko tunne-elämä ja psyyke olla kunnossa, jos on elänyt oman lapsensa kanssa leikki-ikään saakka äitinä ja sitten antanut lapsensa pois, eikä jälkeenpäin tunne (tai anna tisensä tuntea) yhtään mitään lasta kohtaan?
[/quote]
Onhan minun pitänyt mennä elämässä eteenpäin. Olisiko minun pitänyt jäädä tilannetta suremaan koko loppuelämäkseni? on otettava huomioon että tilanteesta jo reippaasti yli 10v.
Oletko saanut mitään adoptioneuvontaa? Kyllähän sinun pitäisi ymmärtää, että kyse ei ole nyt siitä että sinun pitäisi tyrkyttää itseäsi adoptiovanhempien paikalle, Eikö sinulla tosiaankaan ole mitään käsitystä siitä miksi adoptioon annetut lapset haluavat ottaa yhteyttä syntymävanhempiinsa - kyllä sinun nyt kannattaisi ottaa yhteyttä adoption järjestäneeseen tahoon ja pyytää itsellesi sieltä apua ja neuvoa tilanteen käsittelyyn.
[quote author="Vierailija" time="18.12.2013 klo 08:45"]
Ensiksi, lapsen vanhemmat ovat ihan eri juttu kuin lapsi itse.
Lapsella lienee kaksi vaihetta joissa haluaa tavata sinua, se kun kasvaa aikuiseksi (15-20v) ja haluaa tietää mistä tulee. Ja sitten jos aikanaan saa lapsia saattaa haluta tietää omasta vauva-ajastaan ja perinnöllisistä sairauksista.
Muuten tuon ikäinen takuulla elää omaa elämäänsä eikä tule sinua asialla vaivaamaan.
Minusta se 5 v. voisi olla hyvä aika kertoa, ei tule mitään hirveää syyttelyä ja lapsi saa aikanaan valita haluaako tutustua siskoonsa vai ei. Eli kerrot vaan että sellainen tyyppi on olemassa ja ehkä tapaatte kerran. Se siitä.
Tietysti saa unohtaakin koko adoption, mutta silloin voisi olla viisasta kertoa siitä tuolle 18v. että et halua olla tekemisissä. Mutta pieni epämukavuus muutaman kerran voisi säästää siltä että se nyt 5vee tapaa siskonsa ensimmäisen kerran hautajaisissasi tms. Silloin se ei ehkä ole niin helppoa kuin nyt olisi.
[/quote]
Siis kyse on kahdesta pojasta ja miksi ihmeessä 5v tapaisi sitten aikanaan velipuolensa hautajaisissani koska ei tämä adoptioon annettu minua peri vaan adoptiovanhempansa niin ei hän minun hautajaisiini tule.