Lue keskustelun säännöt.
Taisin tehdä virheen, suin päin suhteeseen. Onko muilla samoja kokemuksia?
02.10.2020 |
Olin saman miehen kanssa melkein 20 vuotta, 2 yhteistä lasta ja ihana, iso omakotitalo. Eroon päädyttiin hänen aloitteestaan. Kun sanotaan, että ihmiset kasvavat erilleen, niin juuri niin meille kävi. Tuli enemmän erottavia kuin yhdistäviä tekijöitä. Toiselle tärkeää, että koti on siisti, läksyt tehty ja pyykit pestynä ja toiselle tärkeää, että ystävät voi piipahtaa milloin vaan ja voi viettää aikaa luonnossa kalastaen, telttaillen, vaeltaen. Minä olisin halunnut jatkaa yhdessä, mies ei.
Kun jäin eron jälkeen yksin, koin olevani totaalisen yksin joka toinen viikko, kun lapset asui isänsä luona. Oikeastaan yksin ensimmäistä kertaa koko aikuisiällä. Jotkut viihtyy niin, minulle se oli vaikeaa.
Tuli tällainen salamarakkaus. Ja kun ihminen rakastuu, tulee tunne, että tuon ihmisen kanssa haluan jakaa arkeni. Tein ratkaisun, että laitoin oman asuntoni (omistuskolmio) vuokralle ja muutin tämän rakkauteni luo. Nyt kun tätä arkea on eletty yhdessä kohta vuosi, tuntuu, että taisi olla virhe. Liian erilaiset perheet yhdistyi. Minun avomiehelläni on mielettömän hienot lapset ja minulla on ihanat lapset, mutta kombona ei toimi. Ihan jos esimerkkejä kerron, niin avomieheni lapset päättää kaupassa, mitä ostetaan. Onhan se upeaa ottaa 11-14 v. mukaan päättämään, mutta eihän ne sitä ruokaa laita ja minä en halua koko ajan vääntää jotain pizzaa ja nachopeltiä. Minä olen yrittänyt sopeutua, mutta välillä tulee ulkopuolinen olo silloin, jos minun lapset ovat isällään.
Jostain syystä tämä minun muutoin ihana avomieheni myös loukkaantuu herkästi, jos minä en halua tehdä jotain yhdessä heidän kanssaan. Esimerkiksi tänään lähtivät mummolaan. Ei minulla todellakaan ole mitään uutta anoppia vastaan, mutta perjantai-iltana voin haluta työviikon jälkeen joskus vain käydä kävelyllä ja saunoa. Ymmärrän toki, että lapset eivät ole mummolassa käyneet kesäloman jälkeen. Minä kerroin kokevani asian niin, että meidän ei aina tarvitse tehdä asioita yhdessä. Mummolareissu on tärkeä miehelle ja hänen lapsilleen, mutta ei minulle. Kokonaisuutena ajattelen, että oliko tämä minulta ehkä virhearvio, kun luovuin omasta asunnosta ja hyppäsin rakkauden perässä uuteen perhekokonaisuuteen. Vai helpottuuko tämä ajan myötä?
Kommentit (28)
Kaikissa suhteissa on haasteita. Jos ette asuisi yhdessä, joutuisitte miettimään, milloin ehditte tavata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi et myynyt sitä asuntoasi, vaan laitoit vuokralle. Eli pääsethän takaisin, jos siltä alkaa tuntua. Keskustele miehesi kanssa.
Mä sanoisin että muuta takaisin omaan asuntoon, mutta älkää erotko jos muuten menee hyvin! Asuuko miehen lapset siis koko ajan miehen kanssa? Sinä elät nyt yhtäkkiä "vieraan" perheen kanssa 100% ajastasi, ja omat lapsesi vain puolet ajastaan sinun kanssasi, ja senkin ajan he jakavat vieraiden lasten ja vieraan miehen kanssa. He ansaitsisivat sinut ihan kokonaan..
Kuulostaa siltä, että lähdit koko juttuun vain koska et halunnut olla yksinäinen. Virheitä saa jokainen tehdä ja jos ei nyt tunnu oikealle, tuskin tuntuu siltä jatkossakaan. Pala omaan kotiisi ja jatkakaa tapailua, jos se voisi kuulostaa hyvältä vaihtoehdolta. Yhdessä asuminen eron jälkeen uuden ihmisen kanssa on ihan yliarvostettua. Pidä oma kotisi ja viettäkää aikaa yhdessä kun siltä tuntuu. Aina ei tarvitse asua yhdessä.
Vaikeassa elämäntilanteessa joku ihminen voi tuntua ratkaisulta ja pelastukselta. Siis ihanalta salamarakkaudelta, joka vastaa sen hetkisiin tarpeisiisi. Ja varmasti on vastannutkin, mutta sinäkin muutut ajan myötä kuin myös vahvistut, eheydyt, näet asiat eri tavoin kuin vuosi sitten.
Mielensä saa muuttaa. Siihen meillä on jokaisella oikeus, etkä sen vuoksi ole tehnyt virhettä. Älä ole ankara itseäsi kohtaan. Joten jos tuntuu siltä, ettet halua elämääsi nykyisissä puitteissa jatkaa tee uusia päätöksiä. Jos mies on vakavissaan kanssasi, ymmärtää sinua, hän myös antaa sinulle tilaa päättää, mitä haluat ja mikä tuntuu hyvältä.
Mitä tulee sitten teidän tähän astiseen yhteiseen arkeenne se on sitten ongelma numero kaksi. Ehkä en sinuna keskittyisi liikaa niihin, vaan pureutuisin ongelman ytimeen ja kuuntelisin sisintäni mikä olisi se oikein tie nyt sinulle . Kaikki se sekundäärinen sinua kiusaava ruoka- ja mummolatouhu tuntuu vaikealta ja kiusalliselta, sillä sinulla on paljon suurempi asia ratkottavana. Energiasi ei riitä ottamaan tilannetta haltuun teinilapsien kanssa saati mummolareissujen ajankohdista, joten koeta pysytellä niistä erossa ja ota tilaa itsellesi. Anna isän kokata lastensa kanssa ja höyrytä mummolaan, Mikään ei velvoita sinua olemaan siinä mukana,. Ei edes muiden syyllistämänä. Kyse on heidän velvoitteistaan toisilleen, etkä sinä ole siinä kuviossa ollut tarpeeksi pitkään vielä ajautuaksesi niin vahvoihin tunnesiteisiin.
Miehesi vaikuttaa olevan enemmän käytännön tyyppejä ja tuskin tajuaa, että silkkaa syyllisyyttään suostuu teinilapsiensa tahtoon.
Suhteenne ei tarvitse loppua, vaan se voi muuttua paremmaksi kun olet rehellinen ja sanot mitä tahdot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi teillä ei lapset osallistu ruuan laittoon?
Nuo uusperhekuviot on aina hankalia. Saman katon alle muuttaminen on vaativaa ja vaatii aikaa ja vaivaa, että ne saa hiottua kohdilleen. Etenkin teinien on hankala usein hyväksyä uutta puolisoa. Lue uusperheen muodostumisesta ja haasteita kirjallisuutta. Oma suhteeni on muuttunut vuosien saatossa kaverisuhteeksi mutta en halua lapsille näitä sotkuisia uusperhekuvioita, joten en eroa. Jos mies haluaa joskus eron, en todellakaan aio muuttaa yhteen kenenkään kanssa niin kauan kuin minulla on alaikäisiä lapsia. Eli palaisin omaan asuntooni tai hakisin apua uusperhesolmujen setvimiseen esim. perheneuvolasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä sanoisin että muuta takaisin omaan asuntoon, mutta älkää erotko jos muuten menee hyvin! Asuuko miehen lapset siis koko ajan miehen kanssa? Sinä elät nyt yhtäkkiä "vieraan" perheen kanssa 100% ajastasi, ja omat lapsesi vain puolet ajastaan sinun kanssasi, ja senkin ajan he jakavat vieraiden lasten ja vieraan miehen kanssa. He ansaitsisivat sinut ihan kokonaan..
Avomiehen lapsilla on olemassa äitikin, mutta hänen 3-vuorotyönsä takia lapset ovat meillä kotona huomattavasti enemmän kuin äitinsä luona. Tämä talo on ollut lasten koti syntymästä saakka ja varmasti sekin vaikuttaa, että viihtyvät täällä paremmin.
Minun omille lapsilleni tämä paikka on myös mieluisampi kuin se kerrostalokolmio oli. Täällä on tekemistä ja tilaa enemmän, ja minun lapseni aina odottavat, että olisipa avomieheni lapset kotona. Siinä taitaa olla sellaista ihailuakin, että minun 10 v. poikani ihailee 14-vuotiasta, joka osaa ja tietää paljon asioita. Aina ensimmäisenä hän yleensä kotiin tullessaan kysyy, onko x kotona. Ihana juttu kaikin puolin, että viihtyvät toistensa seurassa.
Mutta tuo mitä kerroin, ettei tämä kombona toimi aina, niin se on ihan totta. On vähän eri sääntöjä perhekohtaisesti, ja avomiehen lapsilla on odotuksia, jotka ei aina täyty. Minä kaipaan omaa aikaa välillä, sellaista olemista vaan, ja nuoriso odottaa yhdessä tekemistä. Olen ollut Koronan takia paljon etätöissä kotona, ja silloin laitan monesti kuulokkeet korville ja keskityn töihin. Tuossa tulee monesti niitä odotuksia: voitko viedä meidät skuuttirampeille, voidaanko tehdä taas pannukakkua, pystytkö auttamaan läksyssä jne. Omille lapsille jotenkin helpompi sanoa, että en tee mitään ennenkuin työaika loppuu. Avomiehen lapset ovat tottuneet siihen, että aikuiset joustavat. Pidän heistä todella paljon, mutta en halua silti tehdä kaikkea yhdessä. Tänäkin aamuna on ollut mukavaa, kun pystyi lähtemään kävelylle, tein vähän pihatöitä ja nyt istun sohvan nurkassa palstailemassa ja juomassa kahvia. Omat lapset ovat isänsä luona ja muu porukka mummolassa. Aion siivota keittiön ja jääkaapin kaikessa rauhassa, koska se on sellainen kotityö, jota kukaan muu ei halua tehdä ja joka tarvitsee kiireettömän ajan.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Miksi teillä ei lapset osallistu ruuan laittoon?
Osallistuvathan he, jos ehtivät. Yleensä tuntuu olevan tärkeämpää tekemistä. Avomieheni lapset välillä leipovat minun kanssani tai pilkkovat salaatin. Minun omat lapseni yrittävät vältellä kaikkea keittiöön liittyvää, mutta aika ajoin komennan avuksi.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joka perheessä on ongelmansa. Uusperheessä ainakin alkuun usein vähän enemmän kun kaikkien pitää joustaa ja opetella uutta.
Ei kuulosta että teillä on isoja ongelmia. Miksei voi tehdä niin, että mies tekee ruuan silloin kun antaa lastensa päättää siitä? Ja miehen pitäisi ymmärtää että sinä tarvitset omaa aikaa. Se voi olla vaikeaa ihmiselle, jolla ei ole esim ystäviä ollenkaan ja elää pelkkää perhe-elämää. Jos hän ei kaipaa muuta elämäänsä voi olla että tarvitsee vääntää rautalangasta, että sinä kyllä kaipaat.
Vierailija kirjoitti:
Miksi teillä ei lapset osallistu ruuan laittoon?
Samaa ihmettelin, tai oikeastaan, ei kai ap nyt niitä pizzoja ja nachopeltejä väännä ?
Minä ainakin sanoisin kaupassa, että ok tehkää vaan, minä aion ostaa ja tehdä itselleni sitten caesarsalaatin tai mitä sitten haluankin.
Et oikein voi vaatia että he nyt muuttavat heidän arkensa ja ruokatapansa sinun malliisi - mutta ei sinunkaan tarvitse.
Minä ehdottaisin, että ap joko vuokraisi itsellesi pienen halvan oman paikan (jos et halua/pysty irtisanomaan ja kokonaan muuttamaan takaisin omaasi) - tai ainakin että otat omaa aikaa kun omat lapset isällään eli lähdet ystävien kanssa viikonlopuksi muualle tai vaikkapa yksin risteilylle/retriittiin mikä nyt sua kiinnostakaan.
Ja se "uusi anoppila" - jos sinulla ei ole mitään tekemistä niin varmaan mukaan meno olisi ollut "ele" että haluat olla osa heidän koko elämäänsä mutta eiköhän he siellä nyt mainiosti pärjänneet ihan ilman sinuakin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi teillä ei lapset osallistu ruuan laittoon?
Osallistuvathan he, jos ehtivät. Yleensä tuntuu olevan tärkeämpää tekemistä. Avomieheni lapset välillä leipovat minun kanssani tai pilkkovat salaatin. Minun omat lapseni yrittävät vältellä kaikkea keittiöön liittyvää, mutta aika ajoin komennan avuksi.
-ap
Miksi sinun pitäisi pöytää aikaa tehdä nachopeltejä iltakaudet jos teini-ikään ja heidän isä ei ehdi kun heillä on "parempaakin tekemistä"?
Minä tekisin kattilallisen makkarasoppaa ja keksisin itselleni parempaakin tekemistä - lähtisin vaikka Kävelylle , elokuviin tai selaisin vauvapalstaa - todennäköisesti ne heidänkin "parempaa tekemistä" on ihan näissä kategorioissa?
Virhe olisi se, jos et asuisi samassa kodissa. Kokemuksesta tiedän, ettei se toimi, jos lapsia on paljon. Ikinä ei tule päivää, jolloin voisitte olla kahdestaan, ja kuitenkin se tilanne ajautuu siihen, että sinulla on oma hammasharja miehen luona tai toisin päin. Yritetään sopia tapaamisia ja tietysti juuri silloin yhteisenä viikonloppuna lapsi sairastuu tai tulee jotain muuta estettä. Tapaamiset on tyyliin yhteinen saunominen pe-iltana. Aikaa vietetään enempi puhelimessa yhdessä kuin livenä.
Ymmärrät varmaan, että kaikki miehet ei edes suostu yhteiseen kotiin. Syntyy ”meidän perheen oma aika”, ”teidän perheen oma aika”, ”meidän kahden yhteinen aika” ja vielä näiden yhdistelmät. Lapset ei tykkää, jos joku vieras on käynyt pelaamassa ”mun pleikalla” sillä aikaa kun lapsi oli poissa toisen vanhemman luona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä sanoisin että muuta takaisin omaan asuntoon, mutta älkää erotko jos muuten menee hyvin! Asuuko miehen lapset siis koko ajan miehen kanssa? Sinä elät nyt yhtäkkiä "vieraan" perheen kanssa 100% ajastasi, ja omat lapsesi vain puolet ajastaan sinun kanssasi, ja senkin ajan he jakavat vieraiden lasten ja vieraan miehen kanssa. He ansaitsisivat sinut ihan kokonaan..
Avomiehen lapsilla on olemassa äitikin, mutta hänen 3-vuorotyönsä takia lapset ovat meillä kotona huomattavasti enemmän kuin äitinsä luona. Tämä talo on ollut lasten koti syntymästä saakka ja varmasti sekin vaikuttaa, että viihtyvät täällä paremmin.
Minun omille lapsilleni tämä paikka on myös mieluisampi kuin se kerrostalokolmio oli. Täällä on tekemistä ja tilaa enemmän, ja minun lapseni aina odottavat, että olisipa avomieheni lapset kotona. Siinä taitaa olla sellaista ihailuakin, että minun 10 v. poikani ihailee 14-vuotiasta, joka osaa ja tietää paljon asioita. Aina ensimmäisenä hän yleensä kotiin tullessaan kysyy, onko x kotona. Ihana juttu kaikin puolin, että viihtyvät toistensa seurassa.
Mutta tuo mitä kerroin, ettei tämä kombona toimi aina, niin se on ihan totta. On vähän eri sääntöjä perhekohtaisesti, ja avomiehen lapsilla on odotuksia, jotka ei aina täyty. Minä kaipaan omaa aikaa välillä, sellaista olemista vaan, ja nuoriso odottaa yhdessä tekemistä. Olen ollut Koronan takia paljon etätöissä kotona, ja silloin laitan monesti kuulokkeet korville ja keskityn töihin. Tuossa tulee monesti niitä odotuksia: voitko viedä meidät skuuttirampeille, voidaanko tehdä taas pannukakkua, pystytkö auttamaan läksyssä jne. Omille lapsille jotenkin helpompi sanoa, että en tee mitään ennenkuin työaika loppuu. Avomiehen lapset ovat tottuneet siihen, että aikuiset joustavat. Pidän heistä todella paljon, mutta en halua silti tehdä kaikkea yhdessä. Tänäkin aamuna on ollut mukavaa, kun pystyi lähtemään kävelylle, tein vähän pihatöitä ja nyt istun sohvan nurkassa palstailemassa ja juomassa kahvia. Omat lapset ovat isänsä luona ja muu porukka mummolassa. Aion siivota keittiön ja jääkaapin kaikessa rauhassa, koska se on sellainen kotityö, jota kukaan muu ei halua tehdä ja joka tarvitsee kiireettömän ajan.
-ap
Kuka heidän nachopeltinsä silloin Ehti tehdä kun sinua ei vielä ollut kuvioissa?
Entä kuka siivosi keittiön?
Pesi pyykit?
Huomaatko , olet ottanut heidän perheessä kodinhoitajan roolin - mikä tietenkin sopii muulle poppoolle mainiosti. Mutta miksi olet niin tehnyt?
Onko kyse siitä, että vain sinä teet (Omasta mielestäsi) kyllin hyvän lopputuloksen?
Onko kyse siitä, että olet halunnut tuon miehen parisuhteeseen vaiko siitä, että olet vain halunnut itse löytää paikan jonkun perheen "stereotyyppi-äitinä"?
Valta on sinun käsissäsi. Ei sinun tarvitse eikä kuulu olla sen uuden perheenne kodinhengetär! Mutta jos se on se, mitä sinä itse tahdot, niin sitten et voi siitä vinkua.
Eli jos haluat olla keittiön valtiatar mutta mies haluaa että hänen lapset saa Pizzansa ja nachopeltinsä niin sitten sinun täytyy niitä tehdä - tai vaihtaa omaa roolitustasi köökkimonsteriksi, joka joko laittaa tekemään itse tai ilmoittaa että syötte mitä minä määrään 🤷
Vierailija kirjoitti:
Vaikeassa elämäntilanteessa joku ihminen voi tuntua ratkaisulta ja pelastukselta. Siis ihanalta salamarakkaudelta, joka vastaa sen hetkisiin tarpeisiisi. Ja varmasti on vastannutkin, mutta sinäkin muutut ajan myötä kuin myös vahvistut, eheydyt, näet asiat eri tavoin kuin vuosi sitten.
Mielensä saa muuttaa. Siihen meillä on jokaisella oikeus, etkä sen vuoksi ole tehnyt virhettä. Älä ole ankara itseäsi kohtaan. Joten jos tuntuu siltä, ettet halua elämääsi nykyisissä puitteissa jatkaa tee uusia päätöksiä. Jos mies on vakavissaan kanssasi, ymmärtää sinua, hän myös antaa sinulle tilaa päättää, mitä haluat ja mikä tuntuu hyvältä.
Mitä tulee sitten teidän tähän astiseen yhteiseen arkeenne se on sitten ongelma numero kaksi. Ehkä en sinuna keskittyisi liikaa niihin, vaan pureutuisin ongelman ytimeen ja kuuntelisin sisintäni mikä olisi se oikein tie nyt sinulle . Kaikki se sekundäärinen sinua kiusaava ruoka- ja mummolatouhu tuntuu vaikealta ja kiusalliselta, sillä sinulla on paljon suurempi asia ratkottavana. Energiasi ei riitä ottamaan tilannetta haltuun teinilapsien kanssa saati mummolareissujen ajankohdista, joten koeta pysytellä niistä erossa ja ota tilaa itsellesi. Anna isän kokata lastensa kanssa ja höyrytä mummolaan, Mikään ei velvoita sinua olemaan siinä mukana,. Ei edes muiden syyllistämänä. Kyse on heidän velvoitteistaan toisilleen, etkä sinä ole siinä kuviossa ollut tarpeeksi pitkään vielä ajautuaksesi niin vahvoihin tunnesiteisiin.
Miehesi vaikuttaa olevan enemmän käytännön tyyppejä ja tuskin tajuaa, että silkkaa syyllisyyttään suostuu teinilapsiensa tahtoon.
Suhteenne ei tarvitse loppua, vaan se voi muuttua paremmaksi kun olet rehellinen ja sanot mitä tahdot.
Miestä ei kyllä sinällään voi syyllistää, jos pohjimmiltaan on ap ollut intona täyttämässä "perinteisen äidin paikan".
Lasten äiti ehkä ollut apn kaltainen keittiön omija, eikö miehellä näin ollen ole ikinä kehittynyt mitään käsitystä siitä, mitä perusruokia voitaisiin tehdä, joten hän on ratkaissut yh-isän ongelman kysymällä lapsilta mitä nämä haluaa syödä ja sitä sitten tehdään. Yksikään teini ei varmasti sano "makkarasoppaa" jos voi valita pizzaa 🤷
Ap kuvaili että hänen alkuperäinen mies halusi eron koska he tekivät niin eri asioita, mies kalasteli, metsäili yms ja ap piti kodin siistinä - ap pidä huoli siitä, ettet toista virhettä. Kyllä se koti siellä pysyy, tee asioita miehen ja perheen kanssa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä sanoisin että muuta takaisin omaan asuntoon, mutta älkää erotko jos muuten menee hyvin! Asuuko miehen lapset siis koko ajan miehen kanssa? Sinä elät nyt yhtäkkiä "vieraan" perheen kanssa 100% ajastasi, ja omat lapsesi vain puolet ajastaan sinun kanssasi, ja senkin ajan he jakavat vieraiden lasten ja vieraan miehen kanssa. He ansaitsisivat sinut ihan kokonaan..
Avomiehen lapsilla on olemassa äitikin, mutta hänen 3-vuorotyönsä takia lapset ovat meillä kotona huomattavasti enemmän kuin äitinsä luona. Tämä talo on ollut lasten koti syntymästä saakka ja varmasti sekin vaikuttaa, että viihtyvät täällä paremmin.
Minun omille lapsilleni tämä paikka on myös mieluisampi kuin se kerrostalokolmio oli. Täällä on tekemistä ja tilaa enemmän, ja minun lapseni aina odottavat, että olisipa avomieheni lapset kotona. Siinä taitaa olla sellaista ihailuakin, että minun 10 v. poikani ihailee 14-vuotiasta, joka osaa ja tietää paljon asioita. Aina ensimmäisenä hän yleensä kotiin tullessaan kysyy, onko x kotona. Ihana juttu kaikin puolin, että viihtyvät toistensa seurassa.
Mutta tuo mitä kerroin, ettei tämä kombona toimi aina, niin se on ihan totta. On vähän eri sääntöjä perhekohtaisesti, ja avomiehen lapsilla on odotuksia, jotka ei aina täyty. Minä kaipaan omaa aikaa välillä, sellaista olemista vaan, ja nuoriso odottaa yhdessä tekemistä. Olen ollut Koronan takia paljon etätöissä kotona, ja silloin laitan monesti kuulokkeet korville ja keskityn töihin. Tuossa tulee monesti niitä odotuksia: voitko viedä meidät skuuttirampeille, voidaanko tehdä taas pannukakkua, pystytkö auttamaan läksyssä jne. Omille lapsille jotenkin helpompi sanoa, että en tee mitään ennenkuin työaika loppuu. Avomiehen lapset ovat tottuneet siihen, että aikuiset joustavat. Pidän heistä todella paljon, mutta en halua silti tehdä kaikkea yhdessä. Tänäkin aamuna on ollut mukavaa, kun pystyi lähtemään kävelylle, tein vähän pihatöitä ja nyt istun sohvan nurkassa palstailemassa ja juomassa kahvia. Omat lapset ovat isänsä luona ja muu porukka mummolassa. Aion siivota keittiön ja jääkaapin kaikessa rauhassa, koska se on sellainen kotityö, jota kukaan muu ei halua tehdä ja joka tarvitsee kiireettömän ajan.
-ap
Kuka heidän nachopeltinsä silloin Ehti tehdä kun sinua ei vielä ollut kuvioissa?
Entä kuka siivosi keittiön?
Pesi pyykit?Huomaatko , olet ottanut heidän perheessä kodinhoitajan roolin - mikä tietenkin sopii muulle poppoolle mainiosti. Mutta miksi olet niin tehnyt?
Onko kyse siitä, että vain sinä teet (Omasta mielestäsi) kyllin hyvän lopputuloksen?Onko kyse siitä, että olet halunnut tuon miehen parisuhteeseen vaiko siitä, että olet vain halunnut itse löytää paikan jonkun perheen "stereotyyppi-äitinä"?
Valta on sinun käsissäsi. Ei sinun tarvitse eikä kuulu olla sen uuden perheenne kodinhengetär! Mutta jos se on se, mitä sinä itse tahdot, niin sitten et voi siitä vinkua.
Eli jos haluat olla keittiön valtiatar mutta mies haluaa että hänen lapset saa Pizzansa ja nachopeltinsä niin sitten sinun täytyy niitä tehdä - tai vaihtaa omaa roolitustasi köökkimonsteriksi, joka joko laittaa tekemään itse tai ilmoittaa että syötte mitä minä määrään 🤷
En tunnista tuosta kuvauksesta itseäni. En ole vinkunut kotitöistä. Meillä pyykit pestään silloin kun kone on täynnä, ja löytyy taloudesta kuivausrumpu ja ulkovaatteille kuivauskaappi. Niitä osaavat käyttää kaikki.
Minä tykkään siitä, että saan rauhassa siivota keittiön ja jääkaapin. Suotakoon se minulle, että siivoan enemmän kuin muut, koska viihdyn siivotussa kodissa. Imuroinnit ja muut perusasiat onnistuvat kaikilta tässä taloudessa, jos tarve vaatii.
Ruokalajit taitaa olla sellainen asia, jossa joudun tekemään isoimmat joustot. Avomieheni haluaa antaa lapsilleen mahdollisuuden osallistua suunnitteluun, mikä tarkoittaa, että ne pizzat, lasagnet, nachopellit ja muu mättöruoka kantautuvat ainesten tai einesten muodossa kaupasta, ja jos minä teen kala-kasviskeittoa tai kasvisgratiinia ja linssimuhennosta, ne jätetään syömättä. Itse olen opettanut omat lapseni siihen, että aikuinen päättää, mitä syödään ja ruokalistalla on useamman kerran viikossa kalaruokia ja kasvisruokia ja mättöherkkuja vain ehkä kerran viikossa. Luonteelleni ei ole ominaista se, että alkaisin määrätä, mitkä säännöt avomieheni pitää asettaa lapsilleen.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vaikeassa elämäntilanteessa joku ihminen voi tuntua ratkaisulta ja pelastukselta. Siis ihanalta salamarakkaudelta, joka vastaa sen hetkisiin tarpeisiisi. Ja varmasti on vastannutkin, mutta sinäkin muutut ajan myötä kuin myös vahvistut, eheydyt, näet asiat eri tavoin kuin vuosi sitten.
Mielensä saa muuttaa. Siihen meillä on jokaisella oikeus, etkä sen vuoksi ole tehnyt virhettä. Älä ole ankara itseäsi kohtaan. Joten jos tuntuu siltä, ettet halua elämääsi nykyisissä puitteissa jatkaa tee uusia päätöksiä. Jos mies on vakavissaan kanssasi, ymmärtää sinua, hän myös antaa sinulle tilaa päättää, mitä haluat ja mikä tuntuu hyvältä.
Mitä tulee sitten teidän tähän astiseen yhteiseen arkeenne se on sitten ongelma numero kaksi. Ehkä en sinuna keskittyisi liikaa niihin, vaan pureutuisin ongelman ytimeen ja kuuntelisin sisintäni mikä olisi se oikein tie nyt sinulle . Kaikki se sekundäärinen sinua kiusaava ruoka- ja mummolatouhu tuntuu vaikealta ja kiusalliselta, sillä sinulla on paljon suurempi asia ratkottavana. Energiasi ei riitä ottamaan tilannetta haltuun teinilapsien kanssa saati mummolareissujen ajankohdista, joten koeta pysytellä niistä erossa ja ota tilaa itsellesi. Anna isän kokata lastensa kanssa ja höyrytä mummolaan, Mikään ei velvoita sinua olemaan siinä mukana,. Ei edes muiden syyllistämänä. Kyse on heidän velvoitteistaan toisilleen, etkä sinä ole siinä kuviossa ollut tarpeeksi pitkään vielä ajautuaksesi niin vahvoihin tunnesiteisiin.
Miehesi vaikuttaa olevan enemmän käytännön tyyppejä ja tuskin tajuaa, että silkkaa syyllisyyttään suostuu teinilapsiensa tahtoon.
Suhteenne ei tarvitse loppua, vaan se voi muuttua paremmaksi kun olet rehellinen ja sanot mitä tahdot.
”Silkkaa syyllisyyttään suostuu teinilapsiensa tahtoon.”
Vai olisiko havainnut, että perhe-elämä on paljon kivempaa kun kaikki saavat osallistua eikä arjen joka ainoasta asiasta tarvitse taistella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä sanoisin että muuta takaisin omaan asuntoon, mutta älkää erotko jos muuten menee hyvin! Asuuko miehen lapset siis koko ajan miehen kanssa? Sinä elät nyt yhtäkkiä "vieraan" perheen kanssa 100% ajastasi, ja omat lapsesi vain puolet ajastaan sinun kanssasi, ja senkin ajan he jakavat vieraiden lasten ja vieraan miehen kanssa. He ansaitsisivat sinut ihan kokonaan..
Avomiehen lapsilla on olemassa äitikin, mutta hänen 3-vuorotyönsä takia lapset ovat meillä kotona huomattavasti enemmän kuin äitinsä luona. Tämä talo on ollut lasten koti syntymästä saakka ja varmasti sekin vaikuttaa, että viihtyvät täällä paremmin.
Minun omille lapsilleni tämä paikka on myös mieluisampi kuin se kerrostalokolmio oli. Täällä on tekemistä ja tilaa enemmän, ja minun lapseni aina odottavat, että olisipa avomieheni lapset kotona. Siinä taitaa olla sellaista ihailuakin, että minun 10 v. poikani ihailee 14-vuotiasta, joka osaa ja tietää paljon asioita. Aina ensimmäisenä hän yleensä kotiin tullessaan kysyy, onko x kotona. Ihana juttu kaikin puolin, että viihtyvät toistensa seurassa.
Mutta tuo mitä kerroin, ettei tämä kombona toimi aina, niin se on ihan totta. On vähän eri sääntöjä perhekohtaisesti, ja avomiehen lapsilla on odotuksia, jotka ei aina täyty. Minä kaipaan omaa aikaa välillä, sellaista olemista vaan, ja nuoriso odottaa yhdessä tekemistä. Olen ollut Koronan takia paljon etätöissä kotona, ja silloin laitan monesti kuulokkeet korville ja keskityn töihin. Tuossa tulee monesti niitä odotuksia: voitko viedä meidät skuuttirampeille, voidaanko tehdä taas pannukakkua, pystytkö auttamaan läksyssä jne. Omille lapsille jotenkin helpompi sanoa, että en tee mitään ennenkuin työaika loppuu. Avomiehen lapset ovat tottuneet siihen, että aikuiset joustavat. Pidän heistä todella paljon, mutta en halua silti tehdä kaikkea yhdessä. Tänäkin aamuna on ollut mukavaa, kun pystyi lähtemään kävelylle, tein vähän pihatöitä ja nyt istun sohvan nurkassa palstailemassa ja juomassa kahvia. Omat lapset ovat isänsä luona ja muu porukka mummolassa. Aion siivota keittiön ja jääkaapin kaikessa rauhassa, koska se on sellainen kotityö, jota kukaan muu ei halua tehdä ja joka tarvitsee kiireettömän ajan.
-ap
Kuka heidän nachopeltinsä silloin Ehti tehdä kun sinua ei vielä ollut kuvioissa?
Entä kuka siivosi keittiön?
Pesi pyykit?Huomaatko , olet ottanut heidän perheessä kodinhoitajan roolin - mikä tietenkin sopii muulle poppoolle mainiosti. Mutta miksi olet niin tehnyt?
Onko kyse siitä, että vain sinä teet (Omasta mielestäsi) kyllin hyvän lopputuloksen?Onko kyse siitä, että olet halunnut tuon miehen parisuhteeseen vaiko siitä, että olet vain halunnut itse löytää paikan jonkun perheen "stereotyyppi-äitinä"?
Valta on sinun käsissäsi. Ei sinun tarvitse eikä kuulu olla sen uuden perheenne kodinhengetär! Mutta jos se on se, mitä sinä itse tahdot, niin sitten et voi siitä vinkua.
Eli jos haluat olla keittiön valtiatar mutta mies haluaa että hänen lapset saa Pizzansa ja nachopeltinsä niin sitten sinun täytyy niitä tehdä - tai vaihtaa omaa roolitustasi köökkimonsteriksi, joka joko laittaa tekemään itse tai ilmoittaa että syötte mitä minä määrään 🤷En tunnista tuosta kuvauksesta itseäni. En ole vinkunut kotitöistä. Meillä pyykit pestään silloin kun kone on täynnä, ja löytyy taloudesta kuivausrumpu ja ulkovaatteille kuivauskaappi. Niitä osaavat käyttää kaikki.
Minä tykkään siitä, että saan rauhassa siivota keittiön ja jääkaapin. Suotakoon se minulle, että siivoan enemmän kuin muut, koska viihdyn siivotussa kodissa. Imuroinnit ja muut perusasiat onnistuvat kaikilta tässä taloudessa, jos tarve vaatii.
Ruokalajit taitaa olla sellainen asia, jossa joudun tekemään isoimmat joustot. Avomieheni haluaa antaa lapsilleen mahdollisuuden osallistua suunnitteluun, mikä tarkoittaa, että ne pizzat, lasagnet, nachopellit ja muu mättöruoka kantautuvat ainesten tai einesten muodossa kaupasta, ja jos minä teen kala-kasviskeittoa tai kasvisgratiinia ja linssimuhennosta, ne jätetään syömättä. Itse olen opettanut omat lapseni siihen, että aikuinen päättää, mitä syödään ja ruokalistalla on useamman kerran viikossa kalaruokia ja kasvisruokia ja mättöherkkuja vain ehkä kerran viikossa. Luonteelleni ei ole ominaista se, että alkaisin määrätä, mitkä säännöt avomieheni pitää asettaa lapsilleen.
-ap
Ensinnäkin, olet oikeassa, ei ole sinun tehtäväsi eikä oikeutesikaan määräillä miestäsi miten hän lapsensa kasvattaa. Mutta jos asut heillä, on sinullakin tavallaan kuitenkin kasvatusvastuuta - ja he sitä myös sinulle antavat, jos kerran pyytävät auttamaan läksyissä tai kuskaamaan skeittirampille. Jne.
Mutta ei mieskään Ja hänen lapset voi olettaa, että sinä kokkaat mitä he tilaavat - saati että sinä sitten vain mukautat omien lastesi ruokailutavat siihen mitä heidän tekee mieli. Onhan sinulla silti oikeus ja Velvollisuuskin ruokkia omat lapsesi miten itse koet "oikeaksi"(?) Ja onhan tuo kuitenkin heidän viikollaan myös heidän arkikoti, eikö mikään lomahorelli missä nyt yleensä syödäänkin vähän herkuttelevammin.
- pitäisikö sinun jutella tästä miehen kanssa? Olisiko joku kompromissi, missä syötäisiin enemmän sinun ehdotuksen mukaan kun sinun lapset paikalla ja samalla saisit ehkä opetettua nuo miehen lapset syömään vähän monipuolisemmin ?
Mitäs jos ihan istutte keskustelemaan noista asioista erikseen, että pääset kertomaan, että teet tietyt asiat (vaikka käyt kävelyllä tms.) ja pidät niistä kiinni ja että muut saavat joustaa että saat tehdä ne tietyt omat juttusi. Kaikkienhan lopulta pitää joustaa.
Kukaan meistä ei voi tietää. Ainoastaan sinä. :)
Tsemppiä kaikkeen.
Ps. Kuulostaa aika pieniltä murheilta minun korvaan :) tai hyvinkin asioilta, joista voi puhua ja sopia. Luulisi niin.