En ymmärrä miksi ihmiset ostaa kirjoja

Ostan kirjoja, yleensä maksan korkeintaan 10 € kirjasta. Suurimman osan myyn sitten lukemisen jälkeen esimerkiksi huutonetissä. Osa kirjoista on sellaisia ettei niitä Suomen kirjastoista edes saa.

Täällä on perusteltu jo aika hyvin miksi ostaa kirjoja. No mun yks peruste on se, että minä olen aina tykännyt kirjoista, jos luen hyvän kirjan, en halua luopua siitä. En tiedä mikä siinä on, mutta musta vaan tuntuu hyvältä kun mulla on hyllyssä hyviä kirjoja. Minä sitten olen se jolta kaverit lainaa kirjoja, mun valikoima on parempi kuin kirjastossa, ja multa saa yleensä vielä mielipiteen kirjasta. Mulla on aikuinen tytär, ja hän on paljon lukenut mun kirjoja, samoin äitini. Toiset ostaa tupakkaa ja poltaa sen taivaan tuuliin tai juo viinaa, minä sijoitan sen rahan kirjoihin. Olen kyllä vähentänyt reilusti kirjojen ostamista, ja yleensä en osta normaalihinnalla kuin ihan tärkeimmät, joskus sitten tulee ostettua kun saa halvalla jotain mitä ei sitten tulekaan koskaan luettua, sitä sattuu. Jos minä saan tupakkiaskin hinnalla tai vaikka viinipullon hinnalla kirjan, olen erittäin tyytyväinen.

7000 kirjan kirjaston omistavana taas en ymmärrä kaltaisiasi juntteja, jotka kuvittelevat, että olennaisilla asioilla on vain käytöarvo.

Aviopuolisosikin lienee yhteiskunnan rahoittama kaikkien yhteinen kulutushyödyke ja lapsesi jostain liisattuja?

Lapsuudenkodissani luettiin paljon ja meillä oli paljon kirjoja, sain itsekin niitä lahjaksi syntymäpäivisin ja jouluina, ja ne on kaikki minulla edelleen tallella ja olin kouluikäisenä myös kirjaston suurkuluttajia, kuten vanhempani. Olen siis kasvanut kirjojen keskellä ja lukeminen on ollut harrastuksenk aina.

Sattumoisin päädyin töihin konserniin, jonka henkilökuntaetuihin kuuluu mittavat alennukset kirjakaupoista, joten nykyään ostan haluamani kirjat, joskus myös e-kirjoina.  

Tunnen oloni kotoisaksi, kun ympärilläni on kirjoja, tosin hyllyissäkin kirjat ovat jo kahdessa rivissä ja noin puolet on viety kesäpaikkaamme. Luen suosikkikirjani useaan kertaan, joten tuntuu pahalta luopua kirjoista, enhän voi tietää, jos vaikka viiden vuoden kuluttua haluan lukea saman uudelleen.

Kun lukioiässä lapseni tarvitsivat äidinkielen tunneille klassikoita tai ihan vaan "tavallisia romaaneja" ne löytyivät yleensä hyllystämme, ei tarvinnut lähteä kirjastoon jonottamaan.

Tuntuu muuten hassulta perustella miksi ostan kirjoja. Joku muu satsaa sisustustarvikkeisiin, kenkiin, kosmetiikkaan, keräilee elokuvia, hamstraa vaatteita tai koruja. Kirjat nyt vain kuuluvat oleellisesti elämääni ja ne tekevät minut onnelliseksi.  

[quote author="Vierailija" time="15.12.2013 klo 12:00"]

Niin. Miksi maksaa 20-30e kirjasta jonka lukee kerran. Sen saa kirjastosta kuitenkin. Uusimmissa kirjoissa voi olla pitkät jonot, mut usein näitä voi lainata kavereilta. Tai sit lukee kirjastosta niitä vähemmän suosittuja klassikoita ja niitä uusimpia myöhemmin.

[/quote]

Meillä on hyllyssä "enää" n 500 kirjaa. Ne on luettu moneen kertaan, kaverit lainailee jne. Onhan se paljon helpompaa vain mennä kirjastohuoneeseen ja ottaa sieltä jotain luettavaa kuin lähteä kirjastoon (mitä toki tehdään mutta harvoin löytyy niitä kirjoja mitä haluaisin). Lisäksi meillä on aina reissuilla pino kirjoja mukana - en halua ottaa kirjaston kirjoja mukaan jos vaikka rikkoontuu tms. Ja ajatus niissä kirjoissa olevista pöpöistä kieltämättä inhottaa...

Hassu tuo ap:n ajatus että ei tarvitse omistaa kirjoja kun niitä voi lainailla kavereilta. Eli sulle käy hyvin että muut maksaa kirjan ja sinä hyödyt siitä lainaamalla??

Jaa no mä ostan koska rakastan kirjoja. Mitään tusinakirjoja en ostakaan. Meillä on talossamme kirjasto ja sinne on ihana ostaa kirjoja. Ostan antikvariaateista ja kirppareilta, suurimman osan kuitenkin uutena. Ostan kirjan melkein joka viikko. Myös lahjoiksi toivon lähinnä kirjoja.

En perusta muotivaatteista, merkkilaukuista, meikeistä yms. mutta rakastan kirjoja ja lukemista. Toki käytän ahkerasti myös kirjaston palveluja, mutta hyvin usein luen kirjan useampaan kertaan ja uutuuksia on vaikea saada kirjastosta.

Ap. Ihan hyviä perusteluja on taas tullut, kiitos näistä. Selvästi moni oikeasti ostaa kirjat ihan tietoisesti, vaikka voisi käyttää muitakin hankintakeinoja. Oletin, että moni halutessaan jonkun kirjan ostaa sen miettimättä ja ei välttämättä koskaan lue sitä uusiksi. Tällä palstalla nyt monikaan ei niin näytä tekevän, hyvä tietysti niin. Aloituksen pointtini edelleen oli, etten ymmärrä sitä jos hankitaan kirja ja luetaan kerran ja se jää hyllyyn. Ja yhä hankitaan uusia ja luetaan ja jätetään hyllyyn. Itsellenikään sivistyksen merkki ei ole se täysi kirjahylly. Ja olen opiskelija yliopistossa, joten ainakaan tässä tai aiemmissakaan elämäntilanteissa kirjojen ostaminen ei ole ollut kovinkaan ajankohtainen vaihtoehto.

Mutta näistä perusteluista. Todella moni perustelee ostamista kirjailijoiden elannolla. Oisko ketään kustannusalaa tuntevaa, joka osaisi kertoa mistä tämä kirjakaupan 20-30 e hinta kirjoille muodostuu. 2-3 e siitä menee kirjailijalle, entä loput? Itse en edelleenkään saa perusteltua kirjan ostamista tällä perustelulla. Osaisiko joku sanoa kuinka paljon tässä summassa on "ilmaa"? Vaikka haluaisin tukea kirjailijaa 2-3 e summalla/kirja erittäin mieluusti, en kuitenkaan halua syytää siitä 10 e kirjakaupan taskuun. Tottakai osa summasta menee kustantamolle ym välttämättömiin kuluihin, mutta osa varmasti joidenkin taskuun. Tämä n 10 % tuntuu melko pieneltä korvaukselta kirjailijalle itselleen. Yksittäinen kirjailija tähän tuskin voi vaikuttaa, mutta itse kirjailijana en olisi kyllä tyytyväinen.

Ja yhtä huolissani kuin moni on kustannusalan pysyvyydestä, olisin itse huolissani kirjastojen pysyvyydestä. Jos kirjastoja ei hyödynnetä ei niitä loputtomiin säilytetä. Tietenkään jos ei ole kirjoja ei ole kirjastoja. Itse olisin ihan valmis maksamaan esimerkiksi kuukausittaista kirjastomaksua, joka perustuu lainojen määrään. Näin kirjailijatkin saisivat kirjaston lainauksista paremmat korvaukset. Jos kirjastoja ei nykyisessä laajudessaan olisi, en varmastikaan olisi näin ahkera lukemaan. Aloitin jo alakouluikäisenä lukemaan todella ahkerasti, eikä perheellämme olisi tosiaankaan ollut varaa kustantaa niitä määriä kirjoja mistä kirjastosta sai. Se olisi jäänyt siihen muutama kirja vuodessa mitä lahjaksi sai.

Myös osa muista perusteluista on hiukan hataria. Esimerkiksi ettei kirjaston kirjoja ehdi lukemaan niin lyhyessä ajassa, ja nettiuusintarumbaan ei jaksa lähteä. No ehkä vaikeaa joillekin, mutta ei se mielestäni ole sen vaikeampaa kuin facebookiin kirjautuminen. Lainan voi näin uusia 5 kertaa, eli puoleksi vuodeksi. Käytäntö vaihtelee luultavasti alueittain?

Tottakai on hienoa, että ihmiset joilla siihen on varaa tukevat koko kustannusalaa. Mutta ei se mielestäni se ehdottomasti paras vaihtoehto ole. Jos kirjastoja ei olisi, en pystyisi kuluttamaan kirjoihin hirveästi enempää rahaa kuin nytkään. Tässä tapauksessa ainoastaan lukemiseni vähenisi, kuten myös varmasti monen muunkin. Eivätkö kirjailijat omalla kohdallani saisi suurempia summia itseltäni rahaa ainakaan. Tällöin varmasti kirjojen kierrättäminen ja myyminen eteenpäin olisi suositumpaa. Varmasti lainauksieni määrällä en pysty kompensoimaan sitä määrää, jonka suoralla ostamisella voisin korvata kirjailijaa. Mutta sen sijaan ainakin pienenä kompensaationa maksan useille kirjailijoille pienempää summaa.

Ja tosiaan vielä tarkennuksena parille henkilölle, käytin näitä "annaleenahärkösiä" kuvaamaan koko tiettyä kategoriaa vastakohtana klassikoille, kuten Dostojevski Tolstoi Wilde jne. En tarkoituksellisesti laittanut näitä hyvä-huono -akselille, vaikka siltä se varmasti vaikutti. Yritin selvittää tällä sitä, että klassikoita luetaan monta kertaa, osa on enemmän sellaista viihdekirjallisuutta. Osa taas voi tykätä lukea näitä "annaleenahärkösiä" uudestaan ja uudestaa, ei siinä mitää. Henkilökohtaisesti kuitenkin tykkään lukea aina uusia kirjoja, vaikka mielelläni klassikoita lukisin yhä uudestaan. Jos lukisin aina samoja kirjoja yhä uudestaan niin moni loistava kirja olisi varmasti jäänyt lukematta. Ja kyllä itsekin luen esimerkiksi chick litiä, ei minulla mitään kevyempää kirjallisuutta vastaan ole.

Ja tosiaan aloituksen "lainata kaverilta" oli vaihtoehto näihin suosittuihin kirjoihin, joita kirjastosta ei saa ja usein niitä kavereilla on. Ihan hyvin itse voisin olla se jolta kirjan voi lainata, ja olenkin tietenkin lainannut omia kirjojani, harvoin niitä vain ostan koska suosin kirjastoa. Ja itse en ole kirjoja koskaan pyytänyt lainaan, niitä on tarjottu. Ja olen korvannut asian lainaajalle. Joku mainitsi, että kaverille lainaaminen on ärsyttävää koska aina kirja tulee jotenkin nuhruisena takaisin. Toisaalta ymmärrettävää, mutta toisaalta kuten eräs bloggaaja sanoi "kirjan arvo ei ole kirjassa itsessään, vaan niissä sivuissa ja kirjan tarinassa". Ehkä itselläni on vain erilainen suhde kirjoihin, en saa mitään siitä, että omistan sen kirjan tai että se on kirjahyllyssä osoituksena itsestään. Kirjan arvo minulle on siinä, mitä se on antanut tarinallaan. Lähes yhtä paljon iloitsen siitä, jos olen lainannut kirjan esimerkiksi nuoremmalle sisarukselleni ja hän kertoo kirjan tarinan koskettaneen ja vaikuttaneen häneen. Ei se hiirenkorville taipunut kirja itseäni enää siinä vaiheessa haittaa. :)

Itse rakastan kirjoja ja kirjastoja, eikä minua yhtään ällötä ne kirjat. Nytkin on lainassa kirja 80-luvulta ja kellastuneet sivut ovat minusta vain ihanat.

Ei kai tässä auta muu kuin pistää nettisivua pystyyn, missä voi lahjoittaa kirjailijoille/kustantamolle suoraan ilman mitään välikäsiä. :) (Nyt varmaan joku heittää, että näin tapetaan koko kirjakauppabisnes ja siitä ei sitten hyvä heilu, mutta heittäköön.)

Ja jos ei muuta hyötyä tästä aloituksessa teille toista näkökulmaa edustavat ollut, niin tarjotkaa niitä kirjoja edes heille jotka eivät lukemista harrasta. Ehkä joku kokee sellaisen lukuelämyksen, että jää lukemiseen koukkuun. Näin liittyy lukevien joukkoon, ja osaltaan lisää kirjailijoiden tuottoa ostamalla tai sitten kirjoja lainaamalla.

Siksi, että pidän kirjoista ja haluan khdella niitä niin kuin haluan. Pidän myös kirjahyllystä - voin palata johonkin kirjaan silloin kuin haluan. Haluan myös lukea kirjaa niin pitkään kuin haluan, eikä minun tarvitse olla huolissani palautuspäivistä.

Siksi.

meillä on paljon kirjoja, oikeastaan ihan liikaa. Välillä hävitetään niitä kymmeni kerralla eli annetaan jollekin kesälomalukiemiseksi vaikka. Haaveena on että joskus meillä olisi oma kirjastohuone. Kerään vanhoja kirjoja ja ostelen niitä kausiluontoisesti netistä... Minulla meni ihan maku kirjaston käyttämiseen vuosi sitten. Olin lainannut varmaan 10 vuotta vanhan kirjan jossa oli käytön jälkiä. Sain sitten laskun kotiin että minä olen tuhonnut sen kirjan ja pitäisi maksaa jotain kuuskymppiä heille. En ole koskaan syönyt tai juonut kirjaston kirjojen kanssa vaan käsitellyt niitä erittäin hyvin. Soitin kirjastoon ja sain puhuttua itseni eroon tuosta laskusta. Sen jälkeen en ole lainannut ainuttakaan, paitsi lapselle.

Koska kirjailijan kuuluu saada maksu tekemästään työstä.

Minä pidän kirjoista ja varsinkin tiettyjen kirjailijoiden teokset haluan omakseni. Luen niitä yhä uudestaan muutaman vuoden välein. Lasten ollessa lukiossa he löysivät moneen äidinkielen juttuun tarvittavan kirjan omasta kirjahyllystä.

Itse en taas ymmärrä ihmisiä, jotka ostavat jotain telkkarisarjoja ja tusinaelokuvia. Miksi ihmeessä? Ne samat sarjat ja elokuvat pyörivät ihan tavallisilla televisiokanavilla vuodesta toiseen, ja ne löytyvät netistäkin.

Useimmat mun ostamista kirjoista on sellaisia, jotka olen jo joskus lukenut ja hyväksi havainnut, tai lahjaksi saanut. Tai sitten uutuskirjoja, joita en ole jaksanut jonottaa kirjastosta.

Hyvä kirja kirjahyllyssä tarkoittaa, että laatulukemista on aina käsillä. Käytän paljon kirjastoakin, mutta tykkään lukea samoja tarinoita uudestaan ja uudestaan. Kirjahyllyn kirjoista aika monet on ostettu kirppareilta/huutonetistä halvalla.

Joku sanoi, että kirjan voi lainata uudelleen joskus myöhemmin, jos ei ehdi sillä hetkellä lukea. Ei ole mitenkään varmaa, että kirja on siellä kirjastossa enää silloin, kun sen tahtoo uudelleen lainata. Poistopolitiikka on nykyään aika vauhdikasta ja kirjat, jotka eivät "liiku" saatetaan poistaa esimerkiksi kolmen vuoden kuluttua ilmestymisestä. Eli siinäkin tämä kulttuurilaitos pettää  käyttäjänsä.

Kirjailijana minua hämmentää tämä keskustelu. Suhtaudun kirjastolaitokseen myönteisesti, mutta mietin, miksi me olemme ainoa taiteilijakunta Suomessa, joiden ei oleteta saavan työstään korvausta vaikka näistä pääseekin nauttimaan.  Jos kirjoja ei osteta kuin kirjastoihin, kustannustoiminta loppuu hyvin äkkiä ja siinä menee meidänkin leipäpuumme.

[quote author="Vierailija" time="16.12.2013 klo 10:36"]

Kirjailijana minua hämmentää tämä keskustelu. Suhtaudun kirjastolaitokseen myönteisesti, mutta mietin, miksi me olemme ainoa taiteilijakunta Suomessa, joiden ei oleteta saavan työstään korvausta vaikka näistä pääseekin nauttimaan.  Jos kirjoja ei osteta kuin kirjastoihin, kustannustoiminta loppuu hyvin äkkiä ja siinä menee meidänkin leipäpuumme.

[/quote]

Oletko tyytyväinen siihen summaan minkä saat myydystä kirjasta? Onko se mielestäsi oikein että saat arviolta muutaman euron/kirja? Osaat varmaan kertoa mihin se muu summa siitä 20-30 eurosta menee, mihin? Jos tuo summa (2-3e) on mielestäsi kohtuullinen, luultavasti se vaikuttaa alkuperäiseen mielipiteeseeni. Mielestäni on vain jotenkin ristiriitaista, että kirjailijalle menee summasta noin vähän ja kuitenkin se millä monet perustelevat kirjojen ostamista on kirjailijan elanto. Kuten itse jo sanoinkin, olisin aivan valmis esimerkiksi lahjoittamaan kirjailijalle suoraan kirjoista. Haluan tukea kyllä kirjailijaa, mutta en lähtökohtaisesti kirjakauppaa (lähinnä siis sitä Suomen suurinta). ap

Ja lisäksi, Suomessa on kirjailijoiden apurahajärjestelmä. Olisiko tätä tässä laajuudessa, jos kirjastoja ei olisi siinä laajuudessa kuin on?

Ap, esimerkiksi minä kuulun niihin, jotka haluavat suomalaisenkin kirjailijan saavan palkkansa. Siksi ostan kirjoja.

Maksan myös ihan mielelläni kustantamon osuuden. Arvostan suuresti kustannustoimittajien työtä; valmis kirja ei todellakaan ole sama kuin se käsikirjoitus, jonka kirjailija kustantamoon lähettää. Lisäksi on ihan kiva, että kirja on sellainen kansiin sidottu/nidottu valmis paketti eikä esimerkiksi kasa irtonaisia liuskoja jollain printterillä tulostettuna.

Kirjakaupatkin saavat puolestani ottaa osansa. En ainakaan itse viitsisi jokaista kirjaostosta varten matkustaa (täältä maaseutukaupungista) Helsinkiin hankkimaan kirjaani kustantamon myyntikioskista.

Arvostan kirjakauppoja myös instituutiona - parhaat niistä ovat oikeita keitaita. Esimerkiksi se mainitsemasi Suomen suurin. Juuri katselin nn:nnen kerran elokuvan Sinulle on postia. Ihania kirjakauppoja siinäkin, niin pieni kuin suurikin.

Pieni syy kirjojen ostamiseen ovat omat kirjahyllyni. Mikään ei ole niin ihanaa kuin pimeänä talvi-iltana vain nostaa kätensä nojatuolista ja napata hyllystä luettavaa. Eläköön kirjat!

On hauskaa kun kotonakin on hyviä kirjoja joita voi lueskelle uudelleen kun sille päälle sattuu. Sitä paitsi kirjahyllyt näyttävät hauskoille ja vieraista on hauska katsella mitä isäntäväki tykkää lukea.

Ja kirjailijalle lisäys viestiin 92. Entä nämä Suomen suurimmat kustannustalot. Esimerkiksi Oksasen kritiikki ("En pidä siitä, että kirjojeni kanssa tekemisissä olevat ihmiset työskentelevät piinallisissa olosuhteissa, että heitä pompotellaan järjettömästi tai että irtisanomisuhka roikkuu niskassa koko ajan."
Sofi Oksanen kolumnissaan Helsingin Sanomien verkkosivuilla 28. lokakuuta 2009)

Onko kuitenkin niin, että väärin kirjailijoita ja heidän elantoaan kohtaan voisi olla jotkut muut tahot kuin ne yksityiset henkilöt, jotka suosivat kirjastoja tai kirjojen lainaamista kavereille/kavereilta? Kirjailija saa ilmeisesti noin 21 % (tai alle) kirjastaan kustantamolta. Eli voisiko järjestelmässä olla jotain vikaa? Onko Oksanen ainoa jolla on munaa laittaa kustantamolle kampoihin, onko kaikki muut kirjailijat vain pakosta tyytyväisiä sopimuksiin ja perästä harmittelevat kun kirjoittaminen ei tuota, ja syyttävät vain sitä kun ihmiset eivät osta.

Tulevaisuudessa kirja-alakin varmasti muuttuu, ja esimerkiksi viikon lainat padiin maksavat murto-osan siitä mitä kirjan hankkiminen kirjakaupasta. Toivottavasti sopimukset kustantamoiden ja kirjailijoiden välillä muuttuvat sitä mukaan kuin maailma. Lähtökohtaisesti mielestäni lukemiseen kannustamalla saadaan kirjailijoiden elanto turvattua. Jos yhden kirjan lukeminen vaatii 30 aina euron panostuksen, ei sekään ole oikea tie kannustaa lukemiseen. Tuskin tuollaisessa tilanteessa kirjailijoiden elanto ainakaan lähtee nousemaan. Vaihtoehtoja on hyvä tarkastella ja miettiä muita vaihtoehtoja kirjailijoiden tuloksen parantumiseen. Voin toki olla aivan väärässä ja hakoteillä, mutta sen riskin otan eri vaihtoehtojen esiintuomisessa. Kuluttaja voi perinteisesti äänestää jaloillaan, ehkä tiettyjen kustantamoiden boikotointi voisi auttaa tähänkin? ap

Mä ostan kirjoja mm. siksi, että mulle on tärkeää, että niitä on. Haluan, että suomeksi kirjoittavat kirjailijat eivät siirry muihin hommiin. Haluan, että jatkossakin kustantamot julkaisevat muutakin kirjallisuutta kuin Remestä ja Hirvisaarta. Haluan, että suomeksi käännetään romaaneja.

Mulla ainakin on aika monta syytä, miksi ostan kirjoja. Moni tässä on jo mainittukin. Kirjailijan tukeminen on tosiaan yksi syy, ei tosin se, mikä on aktiivisesti mielessä. Jos alkuperäiskieli on englanti, haluan kirjan yleensä englanniksi, näitä kirjastoissa on paljon vähemmän. Lisäksi suhtautumiseni on vähän sellainen, että jos kirjaa ei kannata lukea useampaan kertaan, se on sen verran huono, ettei sitä kannata lukea kertaakaan. Tällä taas ei ole mitään tekemistä sen kanssa, onko kirja ns. klassikko vaiko kenties kevyempi kirja. Dekkarikin on huono jos sitä ei halua lukea uudestaan kun tietää loppuratkaisun. Tietenkään (luottokirjailijoita lukuunottamatta) etukäteen ei voi tietää, onko kirja riittävän hyvä, mutta lähtökohtaisesti pyrin ostamaan kirjan, joka vaikuttaa hyvältä. Joskus voi pettyä, mutta eipä se niin vaarallista ole.

Osa syistä liittyy ihan fyysiseen kirjaan. Minulle kirja on käyttöesine ja omissa kirjoissa yleensä näkee selvästi sen: mitä rakastetumpi kirja, sitä rujommassa kunnossa. Ja tämä ei haittaa minua pätkääkään, kirjan pitää olla sellainen, että sitä voi kuljettaa mukana, lukea syödessä ja vessassa ja ratikassa koska se on niin hyvä, ettei sitä malta laskea käsistään. Kirjastonkirjan tai kaverilta lainatun kirjan kanssa pitää aina hienostella kun pyrkii säilyttämään ne mahdollisimman siisteinä. (Ja jos taas et pyri säilyttämään kaverisi kirjaa siistinä, niin hyihyi!)

Kirjat ovat myös ihan kiva "sisustuselementti". Täysi kirjahylly näyttää hauskalta. Lisäksi tulevaisuutta ajatellen, on mukavaa, että mahdollisilla lapsilla on kirjahylly, josta he voivat lukea niitä kirjoja, mitä olen itsekin lukenut. Ehkä siksi, että minäkin olen nuorempana löytänyt monta kivaa kirjaa vanhempieni hyllystä.

Ja samoin kuin moni muu, en tykkää siitä, että kirjan lukeminen on sidottu johonkin muutaman viikon raamiin. Yleensä minulla on luettavana n. 4-5 kirjaa samaan aikaan. Yleensä yksi on ns. pidempi projekti, osa on jotain kevyttä reissulukemista, joku voi olla uutuuskirja. Fiiliksen mukaan sitten luen niitä. Joskus lukee yhden näistä kerta-ahmaisulla, joku kirja voi roikkua puoliksi luettuna viikkokausia, kunnes tulee taas tunne, että sen pariin voisi palata. Ei toimi kovin hyvin lainakirjoilla, se kirjastonkirjan hamstraaminen kuukausiksi on aika kettumainen tempaus, eikä ole mitään takuuta, että niin voi tehdä. Uusittua ei kuitenkaan saa jos joku on kirjan varannut.