En ymmärrä miksi ihmiset ostaa kirjoja

114 lisää, että sori, en tarkoittanut viestiä 113 vaan 111. Tässä numeroinnissa tapahtui jotain kummallista.

Kaiken lisäksi ilman kirjoitus- ja ajatusvirheitäkin on kokonaisen kirjan pitäminen kasassa rakenteellisesti hiukan hankalampaa kuin ymmärrettävän blogipostauksen tai lehtiartikkelin kirjoittaminen...

Totta, olisi pitänyt tarkentaa: puhuin lähinnä juuri aikakauslehtien jutuista ja feature-artikkeleista ja etenkin freetoimittajien ja avustajien teksteistä. Sanomalehtien uutisjutut ovat erikseen, niiden tekijöiksi valikoituvat asiansa osaajat. Halusin kuitenkin vain tähdentää sitä, että todella harva teksti on valmis sellaisena kuin se kirjoittajan pöydältä lähtee. Tätä lukija ei läheskään aina tajua tai muista.

Tuon virheiden lisääntymisen ja kielitaidon (ja yleissivistyksen) huomattavan heikentymisen allekirjoitan ehdottomasti myös. Ruvetaan kyllä menemään ja aika lailla ohi teeman.

116

Ketjussa on ihan päteviä perusteluita, miksi joku haluaa omistaa kirjoja (näyttää kirjahyllyllä ettei ole wt-ihminen, lukee samoja kirjoja yhä uudestaan jne.) . Itse lopetin kirjojen ostamisen jo nuorempana, kun muutin maasta toiseen ja havaitsin, että kirjojen muuttamisessa ei ole järjen häivää. Olen kiitollinen lähikirjastostani, jonne teen viikoittain varauksia ja joka palvelee perhettäni paremmin kuin hyvin. Makselen kyllä sakkomaksuja myöhästymisistä, mutta mielummin maksan kirjasta "vuokraa" kuin ostan niitä kotiini pysyvästi.

[quote author="Vierailija" time="16.12.2013 klo 15:45"]

[quote author="Vierailija" time="16.12.2013 klo 15:27"]

[quote author="Vierailija" time="16.12.2013 klo 15:20"]

Laadusta ollaan aina valmiita maksamaan. Valitettavasti vain se "laadukas" perinteinen kustannusmaailma on suoltanut maailman täyteen menestynyttä roskaa. Jotain Fifty Shadesin kaltaista kuraa on myyty miljoonille. Missä näkyy sen perinteisen kustannusmaailman tuoma lisäarvo?

[/quote]

Fifty Shades on vähän huono esimerkki. Sehän on itse asiassa omakustannemaailman riemuvoitto ;)

[/quote]

Se on nimenomaan hyvä esimerkki. Perinteinen kustannusmaailma ei tuonut siihen lisäarvoa, sillä se julkaisi kurakirjan parantamatta sitä. Jos kerran perinteinen kustantaminen tuo lisäarvoa, sen olisi pitänyt tuoda se lisäarvo myös tässä tapauksessa. Joko kirja olisi pitänyt kustannustoimittaa ennen paperijulkaisua tai sitten se olisi pitänyt jättää julkaisematta paperilla. Vai jyräsikö raha kuitenkin laadun yli?

[/quote]

Totta kai raha meni tässä tapauksessa laadun yli, mutta en silti oikein ymmärrä kysymystäsi. Kirja oli jo valmiiksi suosittu, varsinkin Twilight-fanifiktiopiireissä. Ihmiset HALUSIVAT lukea tuota roskaa, ja ihmiset halusivat sen kirjan ihan sellaisenaan (sen takia sitä ei editoitu). Perinteinen kustantamo toi kirjailijan kannalta lisäarvoa, koska hän halusi kirjansa myös kirjakauppojen hyllyille ja sitä kautta laajemman yleisön. Perinteiselle kustantamolle kirja toi lisäarvoa olemalla suosittu. Siis rahaa, jota kustannustoimintakin tarvitsee pyöriäkseen. Win-win!

En edelleenkään näe ongelmaa. Kirjakaupassa asioidessani kukaan ei ole pakottanut minua ostamaan Fifty Shadesiä, vaan olen saanut rauhassa suunnistaa kiinnostavampia kirjoja kohti. Ongelma olisi, jos Fifty Shadesin takia jätettäisiin jokin laadukkaampi mutta vähemmän kaupallinen kirja julkaisematta, mutta eihän se noin mene. Itse asiassa nuo kaupalliset menestykset, joita roskaksi nimität, mahdollistavat niidenkin kirjojen julkaisemisen, joilla on pienempi ja vaativampi yleisö.

Mitä tulee kuvailemiisi kustannuspalveluihin, niitä on ollut olemassa jo vuosikymmeniä, nykyään koko ajan enemmän. Niillä on nimikin, "vanity publishing". Asiakkaisiin lukeutuu m.m. Minttu Vettenterä. Millä tavalla tällainen toiminta mielestäsi korvaa perinteisen kustannustoiminnan, joka ei pelkästään hio ja auta julkaisemaan vaan myös merkittävästi valikoi, mitä julkaistaan? Useimmiten roskasta - ihan varsinaisesta WTF-tason roskasta - ei nimittäin saa hiottua timanttia sitten millään.

[quote author="Vierailija" time="16.12.2013 klo 16:11"]

[quote author="Vierailija" time="16.12.2013 klo 15:45"]

[quote author="Vierailija" time="16.12.2013 klo 15:27"]

[quote author="Vierailija" time="16.12.2013 klo 15:20"]

Laadusta ollaan aina valmiita maksamaan. Valitettavasti vain se "laadukas" perinteinen kustannusmaailma on suoltanut maailman täyteen menestynyttä roskaa. Jotain Fifty Shadesin kaltaista kuraa on myyty miljoonille. Missä näkyy sen perinteisen kustannusmaailman tuoma lisäarvo?

[/quote]

Fifty Shades on vähän huono esimerkki. Sehän on itse asiassa omakustannemaailman riemuvoitto ;)

[/quote]

Se on nimenomaan hyvä esimerkki. Perinteinen kustannusmaailma ei tuonut siihen lisäarvoa, sillä se julkaisi kurakirjan parantamatta sitä. Jos kerran perinteinen kustantaminen tuo lisäarvoa, sen olisi pitänyt tuoda se lisäarvo myös tässä tapauksessa. Joko kirja olisi pitänyt kustannustoimittaa ennen paperijulkaisua tai sitten se olisi pitänyt jättää julkaisematta paperilla. Vai jyräsikö raha kuitenkin laadun yli?

[/quote]

Totta kai raha meni tässä tapauksessa laadun yli, mutta en silti oikein ymmärrä kysymystäsi. Kirja oli jo valmiiksi suosittu, varsinkin Twilight-fanifiktiopiireissä. Ihmiset HALUSIVAT lukea tuota roskaa, ja ihmiset halusivat sen kirjan ihan sellaisenaan (sen takia sitä ei editoitu). Perinteinen kustantamo toi kirjailijan kannalta lisäarvoa, koska hän halusi kirjansa myös kirjakauppojen hyllyille ja sitä kautta laajemman yleisön. Perinteiselle kustantamolle kirja toi lisäarvoa olemalla suosittu. Siis rahaa, jota kustannustoimintakin tarvitsee pyöriäkseen. Win-win!

Mitä tulee kuvailemiisi kustannuspalveluihin, niitä on ollut olemassa jo vuosikymmeniä, nykyään koko ajan enemmän. Niillä on nimikin, "vanity publishing". Asiakkaisiin lukeutuu m.m. Minttu Vettenterä. Millä tavalla tällainen toiminta mielestäsi korvaa perinteisen kustannustoiminnan, joka ei pelkästään hio ja auta julkaisemaan vaan myös merkittävästi valikoi, mitä julkaistaan? Useimmiten roskasta - ihan varsinaisesta WTF-tason roskasta - ei nimittäin saa hiottua timanttia sitten millään.

[/quote]

Jos perinteiset kustantamot ovat olevinaan laadun tae, huonon kirjan ei olisi pitänyt päätyä julkaistavaksi, vaikka se toisi kuinka hirveästi rahaa. Jos taas viime kädessä raha ratkaisee, on aika tekopyhää vedota perinteiseen toimintamalliin ja väittää, että se takaa laadun. Jos Fifty Shadesia käytetään esimerkkinä, kustantamojen olisi pitänyt ilmoittaa, että jos kirja halutaan julkaista paperilla, sitä on editoitava ja kieltäydyttävä tulojen menetyksen uhallakin julkaisemasta editoimatonta raakiletta.

Täytyy silti myöntää, että en ole lukenut, enkä aio lukeakaan kyseistä tekelettä. Perustan mielipiteeni kirjan lukeneiden mielipiteisiin.

Vanity publishing (VP) eroaa ehdottamastani mallista siinä, että VP:ssä kirjailija ostaa julkaisun, eikä "kustantajaa" kiinnosta tippaakaan kirjan laatu. Minun ehdotukseni on, että kustantamot siirtyvät pois kirjailijan ja lukijan välistä kirjailijan rinnalle. Kustantamot voivat profiloitua eri aloille ja valikoida, keitä kirjailijoita edustavat, mutta ne ovat kuitenkin kirjailijan palkkaamia avustajia. Sen sijaan, että kustantamo tarjoaa kirjailijalle sopimusta, uudessa mallissa kirjailija tarjoaa kustantamolle sopimuksen, joka on muotoiltu esimerkiksi niin, että kustantamo saa rahaa vasta, kun kirjaa on myyty riittävästi. Sofi Oksanen on tavallaan käyttänyt tätä mallia kiertäessään kustantamolta toiselle.

Ei ole kuitenkaan minun asiani keksiä uusia toimintamalleja. Se on yritysten asia (ja yrityksiähän kustantamotkin ovat). Perinteisiltä kustantamoilta häviävät markkinat, joten kannattaisi alkaa vikkelästi miettiä uusia ja toimivampia toimintatapoja. Ensimmäisillä on paras mahdollisuus viedä koko potti.

[quote author="Vierailija" time="15.12.2013 klo 12:35"]

En ole kultturelli kirjallisuudenharrastaja, kaukana siitä. Tykkään lukea viihdekirjallisuutta ja samoja kirjoja aina uudelleen. Lapsuudenkirjanikin pyörivät ohjelmistossa edelleen. Talvisin luen melkein aina Anna-sarjan uudelleen, keväisin yhden tietyn kirjan, osaan sen pian jo ulkoa. En ole vuosiin enää lukenut mitään uutta. Pyörin vain niissä samoissa kolmessasadassa kirjassa, jotka ovat hyllyssäni. Sama koskee elokuvia. Minulla on aika iso kokoelma dvd:tä ja ne katson niin usein, että voisin mennä kilpailemaan jonnekin ohjelmaan vuorosanoista ;-D

[/quote]

Täällä toinen Anna-fani! Mäkin luen sarjan kirjat kerran vuodessa yhä uudestaan ja uudestaan, ensin alkuperäisinä ja sitten ihanan vanhahtavat suomennokset. Kunpa järjestettäisiin joskus aiheesta tietokilpailu, olisin aika kova tekijä siinä.  :).

Anna-kirjat siis pitää olla omina hyllyissä. Ja monet muut yhtä tärkeät. Siksi olen ostanut ne itselleni ja ostan kirjoja myös tulevaisuudessa. Kirjastot on hyviä ja tarpeellisia olemassa, mutta kirjoja pitää jokaisen myös ostaa. Lapsilla kuuluu olla omat tärkeät kirjansa kotona ja aikuisilla myös.

[quote author="Vierailija" time="15.12.2013 klo 13:10"]On kiva omistaa lukemattomia kirjoja, joita voi sitten napata mukaan reissuun, lomalle tai muuhun sopivaan hetkeen. Kirjastosta lainaaminen vie vapauden pois tuosta lukemisesta.

Kirjoitat, että kirjoja voi lainata kavereilta, mutta eihän sekään onnistu ellei kaverisi ole ensin moista ostanut/saanut lahjaksi. Yhtälailla itse voi olla se henkilö, joka lainaa ostamansa kirjan ystävilleen.

[/quote]

No siis tuota kaverilta lainaamista tarkennan, jos tiedän että kaverilla on tietty haluamani kirja niin tottakai ensimmäiseksi mietin häneltä lainaamista ennemmin kuin ostamista. Ja tässä tapauksessa mitä käytin esimerkkinä niin työkaveri tarjoutui lainaamaan kun sanoin etten ole lukenut. Ja ihan hyvin voisin ehdottaa kaverille kimppakirjan hankkimista. Itselleni ei vaan ensimmäisenä tulisi mieleen tusinakirjan kohdalla ostaa sitä täyteen hintaan. (Klassikot ym taas eri juttu.) Aloituksessa viittasin henkilöihin jotka aina ja heti ensimmäisenä ajatuksena ostavat kirjan täyteen hintaan.

Ostin itsekin kirjan äidille joululahjaksi, mutta etsin halvimman version. (Hän ei varmasti jaksaisi mitään lähteä kirjastosta etsimään, ja uskon että hankittu sotakirja häntä kiinnostaa pitkään. Ei siis mikään "annaleenahärkönen".) Säästin 10e suomalaisen kirjakaupan hintaan verrattuna. Ja tähän heti, uskoakseni se minkä kirjailija kirjastaan saa on aina vakiosumma, se paljon kauppa vetää välistä vaihtelee. Eli mielestäni varsin ok vertailla hintoja. Toki siis YMMÄRRÄN tietyissä määrin kirjojen ostamista, sehän on selvä. Ois varmaan pitäny laittaa otsikko vhemmän raflaavaks niin ei tarviis selitellä. Ap

Kirjailija saa yhdestä lainauksesta muutaman sentin, siinä 4-5 sentin luokkaa. Myydystä kirjasta kirjailija saa noin 3-4 euroa. Kummastakin verot pois.

Itse ostan runsaasti kirjoja, koska pidän niiden omistamisesta, koska unohdan palauttaa ne kirjastoon (ja sitä myöten lainaaminen tulee minulle kalliimmaksi kuin ostaminen) ja siksi, että haluan tukea kollegoitani edes muutamalla roposella.

[quote author="Vierailija" time="15.12.2013 klo 13:34"]

[quote author="Vierailija" time="15.12.2013 klo 13:26"]

Millähän keinoilla? Monille esimerkiksi kiertueet ovat tappiollisia tai nollatuloksisia. Verovaroillako pitäisi musiikin tekoa rahoittaa? Aiemmin ammattimuusikot saivat usein palkkansa ruhtinailta, jotka puolestaan nyhtivät rahat kansalta. Siihenkö pitäisi palata?

[/quote]

En minä tiedä. En vain jaksa uskoa, että musiikki on katoamassa maailmasta. Monet muutkin ammatit käyvät turhiksi tai niiden sisältö muuttuu tekniikan kehityksen myötä, joten en tiedä, miksi (kevyttä musiikkia tekevä) muusikko kaipaa jotain erityissuojelua.

[/quote]

Kuka on väittänyt, että kevyt musiikki kaipaisi erityissuojelua? Tai kirjallisuuskaan? Kyse on laajemmasta ilmiöstä, josta nämä ovat esimerkkejä.

Vaihtoehtoja ei ole kovin monia, jos puhutaan vaikka kirjoista. Joko lukija maksaa lukemastaan kirjasta kohtuullisen hinnan, tai sitten palataan vuosituhansia vanhaan malliin. Joko: a) kirjailija ansaitsee palkkansa kirjoittamalla sponsoroitua kirjallisuutta (lue: propagandaa, tuotesijoittelua/mainoksia, piilomarkkinointia, tai teoksia jotka sattuvat miellyttämään vauraiden mesenaattien makua), tai b) on itse rikas harrastelija, jolla on esim. perittyä varallisuutta tai muuta jolla rahoittaa oma kirjailijanuransa.

Toki tällainen malli on tuonut meille esim. Shakespearen. Silti en siihen kovin mieluusti palaisi, varsinkaan kun todennäköisin lopputulos ei ole Shakespeare vaan kömpelö tuotesijoittelu viihdekirjallisuudessa, joka ei ota mitään turhia riskejä, jotta mainostajat eivät kaikkoa.

Siksi maksan itse kernaasti kirjoista, jotka haluan lukea.

Ihmettelen, että kukaan antaa kirjojaan lainaksi. Olen antanut muutaman kerran, ja kirja on poikkeuksetta tullut takaisin ihan järkyttävässä kunnossa. Enpä anna enää. Halvat pokkarit annan suosiolla lahjaksi, jos hyvä ystävä on niistä kiinnostunut, ja kalliit ja/tai itselleni tärkeät kirjat pidän visusti omassa kirjakaapissani.

En jaksa odottaa kirjastosta jonkun kirjan varausvuoroa. Monia hyviä kirjoja ei saa suomeksi eikä edes englanniksi Suomesta kirjakaupoista, tilaankin siksi paljon englanninkielisiä esim. Amazonista. Toki ongelmaksi tulee kirjahyllytilavuus, siksi välillä pistän kirjoja, joita en halua säästää, esim. SPR:n kirpparille. Hyviä kirjoja tulee kuitenkin luettua moneen kertaan.  Nykyään ostan e-kirjoja myös Kindle-lukulaitteeseen, saa kirjan n. kolmessa sekunnissa luettavaksi, ei tarvitse odottaa postitustakaan.... Eikä se nautinto, hyvänen aika,  ole todellakaan siinä loppuratkaisussa, vaikka sen tietääkin! Kirjanautintohan on jotain ihan muuta - uppoutumista kirjan maailmaan, sen kieleen, maisemiin, ihmisiin, ihmissuhteisiin.... ja joka lukemiskerralla hyvästä kirjasta voi avautua joku uusi kerros, jota edelliskerralla et ehkä osannut tulkita samalla tavalla. Niinkuin sanotaan, matka on tärkeämpi kuin päämäärä. Niin lukemisessakin. Vähän sama asia kuin hyvän ruuan syömisessä; nautintohan on se koko ruokailu eri ainesosineen, aistimuksineen, ympäristöineen. Syömisessäkin on muita ulottuvuuksia kuin vain se, että maha täyttyy muutamaksi tunniksi. 

Tuossa ylempänä jotkut ovat maininneet materialismin... Överiminimalismi on asia erikseen, mutta minun mielestäni kirjojen ostelua - jopa vähän liiallista sellaista - ei voi mitenkään verrata johonkin pakonomaiseen kenkäshoppailuun ja muun materian hamstraamiseen. En jaksa uskoa, että kukaan shoppailee kirjoja samalla tavalla - ja samoista syistä - kuin esimerkiksi sellaisia muotivaatteita, joita käytetään vain pari kertaa ja laitetaan kiertoon.

Minä olen toki aika huono esimerkki mistään normaalista kirjanostajasta, sillä minä suorastaan keräilen tiettyjen aihepiirien kirjoja. Hyllyssäni on harvinaisia kirjoja monien tuhansien eurojen arvosta; en ole edes laskenut. Mutta koen kerääväni tietoa enkä statussymboleita. Kukaan vierailija ei taatusti tajua noiden kirjojen arvoa.

[quote author="Vierailija" time="15.12.2013 klo 15:07"]

Ostin itsekin kirjan äidille joululahjaksi, mutta etsin halvimman version. (Hän ei varmasti jaksaisi mitään lähteä kirjastosta etsimään, ja uskon että hankittu sotakirja häntä kiinnostaa pitkään. Ei siis mikään "annaleenahärkönen".)

[/quote]

En oikein ymmärrä, mitä sinulla on näitä "annaleenahärkösiä" vastaan. Kauhistut varmaan, mutta minulla on hyllyssäni koko Enni Mustosen tuotanto ja noin puolet Hilja Valtosen ja Kaari Utrion kirjoista. Eivät todellakaan mitään klassikoita, joitakin valtosia ehkä lukuunottamatta, mutta minulle rakkaita ja jopa kymmeniä kertoja luettuja teoksia, toisin kuin esimerkiksi hyllyyni jostain eksyneet Seitsemän veljestä, Anna Karenina ja Sota ja rauha.

[quote author="Vierailija" time="15.12.2013 klo 15:07"]

 Ja tähän heti, uskoakseni se minkä kirjailija kirjastaan saa on aina vakiosumma, se paljon kauppa vetää välistä vaihtelee. 

[/quote]

Ei ole vakiosumma, vaan tietty prosentti siitä summasta, jolla kustantamo on saanut kirjan myytyä kirjakaupalle.

Ostan ja lainaan, molempia. Rakastan kirjoja ja niitä on lapsuudesta saakka kertynyt useampi tuhat. Niihin liittyy paljon muistoja, keneltä ne on saatu ja missä tilanteessa. Ostan myös itse paljon kirjoja, aina kun on varaa. En keräilee pelkästään romaaneja vaan myös tietokirjoja, valokuvakirjoja ja ammattikirjallisuutta. Niin kuin joku sanoi, minullekin tulee täydestä kirjahyllystä kodikas olo. Joskus " löytää" uudelleen jonkun useita vuosia sitten lukemansa kirjan, jonka kokee eri elämäntilanteessa erilailla. Kirjat ovat myös visuaalisesti kauniita esineitä.  

WT sakki ei osaa lukea joten ymmärrän hyvin miksei ap ymmärrä kirjoja. :D :D

Minä ostan mielelläni niin kirjoja, cd-levyjä kuin elokuviakin, ihan vain osoittaakseni kannatukseni ko. tuotteiden tekijöitä kohtaan. Joojoo tiedetään, että karhun osa menee kustantajille jne. mutta silti.

Kirjastot on ärsyttäviä paikkoja, ja kiljuvan (siis se ei itkiessään kilju, vaan kiljuu esim. silloin kun jokin on tosi kivaa/tylsää jne.) taaperon kanssa en oikein jaksa mennä tuollaisiin paikkoihin joissa käytännössä kuuluisi olla hiljaista. Itseäni ainakin ärsytti kun opiskelijana yritin keskittyä niiden opiskelumateriaalien kanssa ja sieltä kirjasalista kuului järkyttävä kiljuminen..

Mulla on aika iso kirjakokoelma joista osa on mökillä ja osa kotona. Mökillä on enemmän dekkareita, "romantiikkaa", jännitystä jne. kevyttä lukemista. Meillä on siellä telkkarikin, mutta lapsetkin lukevat siellä mieluummin. =) (siellä on vanhoja "kauhukirjojani" siis näitä Goosebumpseja ja Kariston kauhujuttuja, esiteini lukee noita ja koululainen minun vanhoja rakettikirjoja)

Miksi ostan kirjoja? Koska tarvitsen niitä. En voisi elää ilman kirjoja.

Ostan uutena ja kirpparilta, alesta ja täydellä hintaa, lainaan kirjastosta ja kavereilta ja kavereille. Itse asiassa, jos shoppailen huvikseni, niin aina kirjoja, inhoan vaatteiden ostamista, kosmetiikkaa ostan kuin leipää, pakosta kun entiset loppuu.

Annan käytännössä aina kirjoja lahjaksi ja toivon saavani myös. Matkoilla aina mukana 3-5 pokkaria mukana. Romaaneja ostan aniharvoin täydellä hintaa, mutta esim. keittokirjoja ja muita harrastekirjoja kyllä.

Säilytys on ongelmallista. Jopa kirjahullu kuten minä ahdistuu loputtomista kirjapinoista huoneiden nurkissa. Tunnen itseni todella typeräksi säästäessäni rahaa taas yhtä kirjojen säilytykseen tarkoitettua kalustetta varten. Laitan kyllä aika kepein mielin kirjoja kiertoonkin, mutta jostain niitä tuntuu silti siunaantuvan. Laitan itseäni usein ostokieltoon, mutta yksi kirpparikierros ja joku huojuva pino on saanut taas korkeutta :-)

Eli mites tän nyt vetäis yhteen, en minäkään aina oikein ymmärrä, miksi niitä kirjoja ostellaan, mutta ei se estä mua niitä ostamasta.