En ymmärrä miksi ihmiset ostaa kirjoja

Jos kukaan ei ostaisi kirjoja, niitä ei pian olisi kirjastoissakaan tarjolla. Kirjastot ovat niin pieni ostajakunta, että pelkästään niiden varassa ei pysyisi pystyssä yksikään kustantamo. Kiitos kun ostat kirjan!

[quote author="Vierailija" time="16.12.2013 klo 10:09"]

Mutta näistä perusteluista. Todella moni perustelee ostamista kirjailijoiden elannolla. Oisko ketään kustannusalaa tuntevaa, joka osaisi kertoa mistä tämä kirjakaupan 20-30 e hinta kirjoille muodostuu. 2-3 e siitä menee kirjailijalle, entä loput? Itse en edelleenkään saa perusteltua kirjan ostamista tällä perustelulla. Osaisiko joku sanoa kuinka paljon tässä summassa on "ilmaa"? Vaikka haluaisin tukea kirjailijaa 2-3 e summalla/kirja erittäin mieluusti, en kuitenkaan halua syytää siitä 10 e kirjakaupan taskuun. Tottakai osa summasta menee kustantamolle ym välttämättömiin kuluihin, mutta osa varmasti joidenkin taskuun. Tämä n 10 % tuntuu melko pieneltä korvaukselta kirjailijalle itselleen. Yksittäinen kirjailija tähän tuskin voi vaikuttaa, mutta itse kirjailijana en olisi kyllä tyytyväinen.

[/quote]

Kustantamolla on paljon kuluja, jotka eivät näy päälle. Etenkin palkkakuluja, koska yhden kirjan tuottamiseen tarvitaan monen ihmisen erityistä asiantuntemusta. Kirjailijan kirjoittama alkuperäinen versio on harvemmin hyvä sellaisenaan: jotta kirja saadaan luettavaan kuntoon, se pitää toimittaa, ja vielä oikolukea. Tämän lisäksi (vain muutamia vaiheita mainitakseni) teksti pitää latoa, kansi suunnitella, kirja painaa, nitoa, sitoa, varastoida, kuljettaa, markkinoida, ja tarkoitus olisi vielä saada voittoa - niin kustantamon kuin kirjakaupankin...

Mitä pienempi painos, sitä suuremmat kulut per kirja. Suomen kielialue nyt vaan on pieni, siitä ei pääse mihinkään. Loppujen lopuksi kovakantiset kirjat ovat yllättävänkin halpoja täällä, verrattuna kovakantisten kirjojen hintoihin isommilla kielialuilla. Sitä kyllä ihmettelen, miksei täällä ole isompaa pokkarikulttuuria, ja miksei täällä ole enemmän ns. "trade paperback" -formaattia, eli pehmeäkantisia kirjoja jotka ovat laadukkaammin tuotettuja kuin tavalliset pokkarit.

99: oletko kustantamo- vai kirjailijapuolelta? Ilmeisesti tunnet alaa tarkemmin.

Ap, Sofi Oksasella on varaa valittaa. Hän on menestyskirjailija, jolla on bisnestajua ja varmasti pärjää hyvin omillaankin. On tietysti myös epäreilua, ettei noin suuri menestys saa automaattisesti isompaa prosenttia menestyksestään. Sofin tapauksessa toden totta kannattaakin lähteä omilleen.

Mutta Suomessa ei ole kuin kourallinen vastaavia menestystarinoita. Jos useimpien kirjailijoiden sopimukset ovat heille epäedullisia, se johtuu osaksi siitä, että heidän kirjojaan myydään vähän, ja osaksi siitä, että Suomessa kirjailijoilla ei ole agentteja. Heillä ei ole agentteja, koska Suomessa kustannusala on niin pientä ja potentiaaliset tienestit niin pieniä, ettei se kannata.

Pyöritään ympyrää siis.

[quote author="Vierailija" time="16.12.2013 klo 11:42"]

99: oletko kustantamo- vai kirjailijapuolelta? Ilmeisesti tunnet alaa tarkemmin.

[/quote]

Kirjailijapuolelta, mutta kustantamopuolikin kiinnostaa :)

Itse olen ollut kirjastojen suurkuluttaja aikaisemmin, mutta nyt pienten lasten äitinä tuntuu että olen koko ajan palauttamassa vain puoliksi luettuja tai kokonaan lukematta jääneitä kirjoja. Melkein joka kerta maksan myöhästymismaksuja euron pari. Harmittaa suuresti kun niin moni hyvä kirja jää kesken laina-aikojen takia. Vastaavasti olen lukenut ahmien kirjoja, joihin haluaisin palata uudelleen takaisin. Nyt minulla on useampi sellainen teos, joka sopii hyvin aihepiiriltään tähän pikkulapsiaikaan, joihin haluaisin palata uudemman kerran.

Lasten kirjoja meillä on aina ollut paljon, minulla on iso liuta klassikkoja omasta lapsuudesta, joita luen nyt lapsilleni. Olen myös tietoisesti kerännyt näitä puuttuvia klassikkoteoksia lapsilleni. Toki lainaamme myös kirjastosta, mutta näissäkin on vähän samaa. Kun jokin tietty satu tai kirja iskee, niin sitä luetaan sitten melkein joka päivä usemman kuukauden ajan. Osa kirjoista onkin ollut kestolainassa, kunnes olen käynyt ostamassa suosikkikirjan kotiin/ pukinkonttiin.

Hyvä kirja luetaan tosiaan usemman kuin vain kerran, siihen palataan uudelleen ja uudelleen. Itse haluan lasteni kasvavan kirjojen keskellä. Se on minulle jo itseisarvo. Sen sijaan vaikkapa dvd-elokuvia tai tv-sarjoja meillä ei juurikaan ole joitain Disneyn klassikkoja lukuun ottamatta. Netistä löytyy niin hyvin piirrettyjä ja muita pätkiä, ja telkkarista tulee koko ajan jotain.

[quote author="Vierailija" time="16.12.2013 klo 11:56"]

[quote author="Vierailija" time="16.12.2013 klo 11:42"]

99: oletko kustantamo- vai kirjailijapuolelta? Ilmeisesti tunnet alaa tarkemmin.

[/quote]

Kirjailijapuolelta, mutta kustantamopuolikin kiinnostaa :)

[/quote]

Kiitos vastauksestasi. Voisitko antaa omaa näkemystäsi aiemmin esittämääni kysymykseen:

Oletko tyytyväinen siihen summaan minkä saat myydystä kirjasta? Onko se mielestäsi oikein että saat arviolta muutaman euron/kirja? Osaat varmaan kertoa mihin se muu summa siitä 20-30 eurosta menee, mihin? Jos tuo summa (2-3e) on mielestäsi kohtuullinen, luultavasti se vaikuttaa alkuperäiseen mielipiteeseeni. Mielestäni on vain jotenkin ristiriitaista, että kirjailijalle menee summasta noin vähän ja kuitenkin se millä monet perustelevat kirjojen ostamista on kirjailijan elanto. Kuten itse jo sanoinkin, olisin aivan valmis esimerkiksi lahjoittamaan kirjailijalle suoraan kirjoista. Haluan tukea kyllä kirjailijaa, mutta en lähtökohtaisesti kirjakauppaa (lähinnä siis sitä Suomen suurinta).

Ja lisäksi, Suomessa on kirjailijoiden apurahajärjestelmä. Olisiko tätä tässä laajuudessa, jos kirjastoja ei olisi siinä laajuudessa kuin on?

Ja vielä, mites e-kirjat. Näiden kohdallahan näitä kustannuspuolen perinteisiä kustannuksia ei tule. Vaan ns. samalla vaivalla saa kaikki kirjat kuluttajalle. Onko näiden kohdalla sama korvaus kirjailijalle. Maalaisjärjellä näiden osalta korvauksen tulisi olla suurempi, koska näitä muita kuluja ei tule?

Jos jaksat vastata niin kiitos! Tämä aihe pyörii nyt vähän ympyrää omasta syystäni provokatiivisen aloituksen takia. ap

Ehkä vähän ohi teeman, mutta huomautan, että meidän kaikkien on syytä olla kiitollisia myös "remeksille ja hirvisaarille", vaikka emme itse heitä lukisikaan (minä kyllä luen myös tämäntapaisia kirjoja).

Noiden menestyskirjailijoiden ja -kirjojen ansiosta kustantamot kykenevät julkaisemaan myös niitä pienten painosten ja pienemmän lukijakunnan kirjoja, jotka eivät - juuri pienen painosmäärän takia - tuota lainkaan voittoa ja voivat olla suuresti tappiollisiakin.

Ja sitten haluaisin lisätä arvostettavien "kirjantekijöiden" joukkoon myös  kirjallisuuden kääntäjät. Ilman heidän työtään emme kykenisi lukemaan kuin suomalaisten kirjailijoiden tuotantoa (toki moni myös englanninkielisiä kirjoja, mutta moniko osaa tarpeeksi saksaa, ranskaa, espanjaa tai vaikkapa kiinaa lukeakseen näillä kielillä kirjoitettuja teoksia?). Ostan siis kirjoja pitääkseni myös kääntäjät leivissä.

Ap, hyvä kysymys. Olen vasta 27-vuotias ja omistan todella paljon kirjoja. Vaikka olenkin tätä sukupolvea, jolle Kindlet ja tabletit ovat arkipäivää, en silti halua lukea kirjallisuuttaa muulla tavoin kuin kirjasta. 

Lapsena lainasin paljon kirjoja kirjastosta, mutta käytin käytännössä kaikki viikkorahani omien kirjojen ostamiseen. Tapa on säilynyt. Saan myös kirjoja paljon lahjaksi. Minulle on tärkeää omistaa kirja itse, palaan siihen myöhemmin, joko lukemalla sen kokonaan uudelleen tai vain lueskelemalla tärkeitä kohtia. Teen myös suruutta merkintöjä kirjoihini. 

Oikeastaan, kirjani ovat parasta ja rakkainta mitä omistan. Onhan se toki yksi kalleimpia tapoja sisustaa kotiaan, mutta jokainen voi valita laittaako tonninsa metriin nojatuolta vai metriin kirjoja.

[quote author="Vierailija" time="16.12.2013 klo 12:09"]

[quote author="Vierailija" time="16.12.2013 klo 11:56"]

[quote author="Vierailija" time="16.12.2013 klo 11:42"]

99: oletko kustantamo- vai kirjailijapuolelta? Ilmeisesti tunnet alaa tarkemmin.

[/quote]

Kirjailijapuolelta, mutta kustantamopuolikin kiinnostaa :)

[/quote]

Kiitos vastauksestasi. Voisitko antaa omaa näkemystäsi aiemmin esittämääni kysymykseen:

Oletko tyytyväinen siihen summaan minkä saat myydystä kirjasta? Onko se mielestäsi oikein että saat arviolta muutaman euron/kirja? Osaat varmaan kertoa mihin se muu summa siitä 20-30 eurosta menee, mihin? Jos tuo summa (2-3e) on mielestäsi kohtuullinen, luultavasti se vaikuttaa alkuperäiseen mielipiteeseeni. Mielestäni on vain jotenkin ristiriitaista, että kirjailijalle menee summasta noin vähän ja kuitenkin se millä monet perustelevat kirjojen ostamista on kirjailijan elanto. Kuten itse jo sanoinkin, olisin aivan valmis esimerkiksi lahjoittamaan kirjailijalle suoraan kirjoista. Haluan tukea kyllä kirjailijaa, mutta en lähtökohtaisesti kirjakauppaa (lähinnä siis sitä Suomen suurinta).

Ja lisäksi, Suomessa on kirjailijoiden apurahajärjestelmä. Olisiko tätä tässä laajuudessa, jos kirjastoja ei olisi siinä laajuudessa kuin on?

Ja vielä, mites e-kirjat. Näiden kohdallahan näitä kustannuspuolen perinteisiä kustannuksia ei tule. Vaan ns. samalla vaivalla saa kaikki kirjat kuluttajalle. Onko näiden kohdalla sama korvaus kirjailijalle. Maalaisjärjellä näiden osalta korvauksen tulisi olla suurempi, koska näitä muita kuluja ei tule?

Jos jaksat vastata niin kiitos! Tämä aihe pyörii nyt vähän ympyrää omasta syystäni provokatiivisen aloituksen takia. ap

[/quote]

Valitettavasti en osaa vastata noihin kysymyksiin erityisesti suomalaisista kustantamoista, sillä oma kokemukseni on ulkomailta. Apurahoista en varsinkaan tiedä mitään.

Mutta prosentit jakautuvat toki melko lailla samalla tavalla muuallakin maailmassa, ja kyllä, minusta se on (yleensä) kohtuullinen osuus. Rojaltit ovat erikokoisia kustantajasta riippuen, ja prosenttihan siis (yleensä) nousee myyntilukujen myötä. (Nuo "yleensä"-sanat tulevat siitä, että totta kai kirjailijoita sidotaan myös todella epäedullisiin sopimuksiin; sen takia agentti onkin niin tärkeä ulkomailla.) Itse ajattelen niin, että 10% tuotoista on paljon parempi kuin 100% nollasta. Omakustannekirjailijan on todella vaikea, miltei mahdoton, päästä ihmisten tietoisuuteen, koska kilpailevia kirjoja on niin PALJON. (Joku Fifty Shades tms. on äärettömän harvinainen tapaus, ja sekin ponkaisi menestykseen alunperin Twilight-fanifiktiona.)

Kustantamoilla on paitsi asiantuntemuksensa, myös nimensä tuoma "laatutakuu", sekä omat markkinointikanavansa, jotka ovat aloittelevalle kirjailijalle mielettömän tärkeitä. Mainostus ei ole tässä se tärkein osuus (kirjojahan mainostetaan aika vähän, tosin minun mielestäni Suomessa suhteessa enemmän kuin muualla) vaan kustantaja saa kirjan lähes automaattisesti kirjakauppojen hyllyille, kirjastoihin, lehtien kirja-arvosteluihin yms. Toisin sanoen lukijoiden silmien eteen.

E-kirjojen kulurakenne ei ole itse asiassa niin kovin erilainen kuin tavallisilla kirjoilla, koska nekin toimitetaan, oikoluetaan, ladotaan, niiden visuaalinen ilme ja kansi suunnitellaan, ne markkinoidaan, jne. Sen lisäksi kirjojen digitoimisessa on omat asiantuntemusta vaativat tehtävänsä. Laadukasta kirjaa ei vain ladata tekstinä jonnekin, vaan siitä tehdään e-kirja. Ainoastaan fyysiset kulut poistuvat, ja tilalle tulee markkinapaikan uudet hankaluudet: perinteisistä markkinointikanavista ei ole e-kirjakaupoissa hyötyä, vaan tilalle täytyy keksiä jotain muuta erottuakseen kaikista miljoonista muista kirjoista. Kustantamothan maksavat esim. Amazonille saadakseen kirjansa paremmin näkyviin.

Olen kyllä sitä mieltä, että e-kirjoja ei tästä huolimatta voi myydä samalla hintaa kuin aineellisia kirjoja, koska niiden arvo ei ostajien mielestä ole sama. Mutta kulurakenne ei tosiaan ole niin merkittävästi erilainen, että niitä voisi pilkkahinnalla myydä.

(Itse tuen kyllä mieluusti myös kivijalkakirjakauppoja ja kustantamoita, koska ne tekevät minulle tärkeää työtä. En halua lukea e-kirjoja. Olen kyllä kokeillut, mutta ne eivät sovi minulle.)

Koska omat kirjat voi ottaa mukaan esim. ulkomaille ja lukea rauhassa niitä vaikka hiekkarannalla ja antaa sen jälkeen tutuille tai hotellin kirjanvaihtopisteeseen. Myös siksi, että en jaksa joskus odottaa kirjaa kirjastosta, jos varauksia on 400. Sitten kun saan kirjan, ei olekaan ehkä hyvä hetki lukemiselle esim. tenttien takia (luen eniten kirjoja kesällä ja joululomalla).

10, minä en lainaa kirjojani kenellekään. On käynyt joskus niin, ett' olen saanut pyytää kirjojani takaisin useaan kertaan, ja kun olen saanut ne takaisin, ovat ne törkeässä kunnossa. Mielestäni lainakirjoja pitäisi käsitellä vielä varovaisemmin, kuin omia. Minulle kävi kerran niin, että vahingossa kaatui lasillinen vettä pöydälle, jolla oli lainattu kirja. Oli sanomattakin selvää, että ostin uuden kirjan tilalle. Lainaan todella harvoin kirjoja, lähinnä lainaan oppikirjoja.

Ap ole iloinen että on myös meitä "tyhmiä" jotka ostavat kirjoja kotiinsa. Jos ei olisi meitä, ei olisi kirjastoissakaan kirjoja. Koska niitä ei kannattaisi painaa pelkästään kirjastoja varten.

[quote author="Vierailija" time="15.12.2013 klo 15:58"]

[quote author="Vierailija" time="15.12.2013 klo 13:34"]

[quote author="Vierailija" time="15.12.2013 klo 13:26"]

Millähän keinoilla? Monille esimerkiksi kiertueet ovat tappiollisia tai nollatuloksisia. Verovaroillako pitäisi musiikin tekoa rahoittaa? Aiemmin ammattimuusikot saivat usein palkkansa ruhtinailta, jotka puolestaan nyhtivät rahat kansalta. Siihenkö pitäisi palata?

[/quote]

En minä tiedä. En vain jaksa uskoa, että musiikki on katoamassa maailmasta. Monet muutkin ammatit käyvät turhiksi tai niiden sisältö muuttuu tekniikan kehityksen myötä, joten en tiedä, miksi (kevyttä musiikkia tekevä) muusikko kaipaa jotain erityissuojelua.

[/quote]

Kuka on väittänyt, että kevyt musiikki kaipaisi erityissuojelua? Tai kirjallisuuskaan? Kyse on laajemmasta ilmiöstä, josta nämä ovat esimerkkejä.

[/quote]

On ihan turha pelätä kirjojen tai musiikin katoavat maailman muuttuessa. Työ ja ansaintamallit pitää vain miettiä uusiksi. En usko, että esimerkiksi muusikoille keikkailu olisi oikeasti tappiollista, jos vain suhteutetaan kiertueen kulut tuloihin.

Metakka piratismista on minun nähdäkseni suurelta osin huolta siitä, että väliportaalta katoavat työt. Ennen tarvittiin kustantaja tai levy-yhtiö, koska taiteilijan teoksen massakopiointi vaati paljon työtä ja eri alojen ammattilaisia. Lisäksi tarvittiin joku organisoimaan tuotteen jakelu kauppoihin.

Tämä kaikki on muuttumassa. Kirjailija ei tarvitse enää painokoneita tai autoja kuljettamaan kirjoja kauppoihin. Periaatteessa kirjailija voi itse muuntaa käsikirjoituksensa ekirjaksi ja tarjota sitä myyntiin johonkin nettikirjakauppaan. Kirjankustantamon pitää tuoda jotain lisäarvoa, jotta niitä ylipäätään enää tarvitaan. Kustannustoimittaja olisi varmasti usein hyödyksi. Ja tietysti jonkin pitää valita, mitä kirjoja käännetään ja palkata kääntäjä, mutta noin periaatteessa kirjailija voi nykyään pulauttaa valmiin ekirjan ulos suoraan tekstinkäsittelyohjelmasta ja pistää sen tarjolle nettikauppaan.

Sama pätee musiikkiin. Tietyista ammattilaisista on apua, mutta moni muusikko pärjäisi ilman heitäkin. Yhtye voi saada levynsä kauppaan itsekin. Keikkailu oheistuotemyynteineen tuo lisätuloa.

Jotkut yhtyeen myyvät jo itse musiikkiaan omalla nettisivullaan. Jotkut taas kirjoittavat kirjoja ja myyvät niitä itse pienissä nettikaupoissa tai jos sattuvat julkaisemaan englanniksi vaikkapa Amazon valtavassa kaupassa.

Maailma muuttuu ja taiteilijat joutuvat sopeutumaan muiden mukana. Valitettavasti moni muusikko ja kirjailija yrittää takertua vanhaan, kun pitäisi yrittää miettiä, miten menestyä uudessa maailmassa.

[quote author="Vierailija" time="16.12.2013 klo 02:37"]

[quote author="Vierailija" time="15.12.2013 klo 16:14"][quote author="Vierailija" time="15.12.2013 klo 15:07"]

 Ja tähän heti, uskoakseni se minkä kirjailija kirjastaan saa on aina vakiosumma, se paljon kauppa vetää välistä vaihtelee. 

[/quote]

voi tuosta laskea, että vaikkapa keskimääräinen romaanikirjailija saa yhdestä kirjasta 3000 euroa, josta sivuprosentilla vaikkapa 60 prosenttia veroihin. Käteen jää tonnin verran. Tyypillisellä runoilijalla 100 euroa.

[/quote]

Miksi lasket sivuveroprosentilla? EIkö ratkaiseva ole lopullinen veroprosentti, jossa ei ole enää merkitystä sillä, onko kyseessä sivutulo vai päätulo, sillä veroprosentti määräytyy kokonaistulojen perusteella. Jos sivutuloprosentti on 60, se kertoo, että päätoimesta saa aika hyvää palkkaa. Jos taas kaikki tulot ovat ns. sivutuloja, niitäkin pitää olla aika paljon, jotta ennakonpidätysprosentti on noin suuri.

Mä ostan kirjoja koska tulevat mulle halvemmiksi kuin kirjastosta lainaaminen. Olen siis todella huono muistamaan palautusta. Lisäksi luen kirjoja monta kertaa, ihana palata ns. vanhan ystävän luo. Myös tietokirjoja rakastan. Tosin mitään dekkareita tai 50 shades- yms. hömppää en pahemmin lue. (Juuri muistan lukeneeni uutiosen, että kirjaston 50 shades-kirjoista löytyi alapääeritteitä.Namnam siis.)
Luen myös paljon e-kirjoja. Nämä tosin muilla kielillä, koska kotimaiset ovat ihan älyttömän kalliita.

113, minua ärsyttää teidän piratismin lähettiläiden jutuissa aina se, että saarnaatte kuinka ansaintamallien pitää muuttua, mutta kuitenkaan teillä ei ole ikinä esittää mitään kelvollisia ansaintamalleja vaihtoehdoksi. Joo joo, muusikot keikkailkoon ja kirjailijat eläkööt apurahoilla... kuultu on.

Jännä juttu, että ansaintamallien pitää muuttua, koska kuluttajat nyt vain ovat päättäneet ottavansa haluamansa hyödykkeen ilmaiseksi. Mahtavatkohan energiayhtiöt muuttaa ansaintamalliaan, kun tarpeeksi moni päättää omin nokkinensa varastaa verkosta sähköä? No ei taatusti.

Minulle lukijana ainakin kustantamot ammattilaisineen tuovat paljon lisäarvoa. En todellakaan halua itse selata läpi miljoonaa omakustannekirjaa löytääkseni edes yhden, joka on lukemisen arvoinen. Sitten kun alan lukea, törmään hyvällä lykyllä lukemattomiin kirjoitusvirheisiin, sekaviin kohtauksiin tai juoneen joka hajoaa käsiin loppua kohden.

Ja tämä pelkästään fiktiossa. Sitten kun alamme luottaa Pirkko-Petteri Peruspentikäisen kirjoittamiin, ilman filttereitä ja kustannustoimittajia tuotettuihin omakustannetietokirjoihin, ollaan jo todella heikoilla kantimilla. Mutta ei se mitään, kun kerran halvalla saa, eiksnii?

[quote author="Vierailija" time="16.12.2013 klo 13:50"][quote author="Vierailija" time="16.12.2013 klo 02:37"]

[quote author="Vierailija" time="15.12.2013 klo 16:14"][quote author="Vierailija" time="15.12.2013 klo 15:07"]

 Ja tähän heti, uskoakseni se minkä kirjailija kirjastaan saa on aina vakiosumma, se paljon kauppa vetää välistä vaihtelee. 

[/quote]

voi tuosta laskea, että vaikkapa keskimääräinen romaanikirjailija saa yhdestä kirjasta 3000 euroa, josta sivuprosentilla vaikkapa 60 prosenttia veroihin. Käteen jää tonnin verran. Tyypillisellä runoilijalla 100 euroa.

[/quote]

Miksi lasket sivuveroprosentilla? EIkö ratkaiseva ole lopullinen veroprosentti, jossa ei ole enää merkitystä sillä, onko kyseessä sivutulo vai päätulo, sillä veroprosentti määräytyy kokonaistulojen perusteella. Jos sivutuloprosentti on 60, se kertoo, että päätoimesta saa aika hyvää palkkaa. Jos taas kaikki tulot ovat ns. sivutuloja, niitäkin pitää olla aika paljon, jotta ennakonpidätysprosentti on noin suuri.

[/quote]

Tuo oli esimerkki. Lasken sivutuloprosentin mukaan siksi, että tyypillinen suomalainen kirjailija tekee aivan muita hommia päätöinään, on vaikkapa opettaja tai toimittaja tai postinkantaja, jolloin kirjan myyntitulot verotetaan sivutuloina. Ellei sitten tee toiminimellä yrittäjänä, mutta olen sen verran alkutaipaleella, etten osaa sitä kommentoida tarkemmin.

Sillä taas ei nähdäkseni ole merkitystä asian kannalta, kuinka hyvät tienestit kirjailijalla on päätyöstään. Kirjailijana hän saa silti onnettomat tulot, ja koska hän kirjoittaa kirjojaan yleensä varsinaisen työnsä ohella, käy se sangen raskaaksikin. Eihän kukaan rahan takia ala kirjoittaa, se on selvää, mutta minusta on lukijana miellyttävää, että kirjailija saa työstään edes jotain. Ellei kukaan ostaisi hänen kirjojaan, hän ei saisi niitä julkaistuakaan: eihän kustantamo puhdasta hyväntahtoisuuttaan kirjoja julkaise.

114, olen täsmälleen samaa mieltä kanssasi. Uskomattoman monet ihmiset luulevat, että kirjailijan/kirjoittajan käsikirjoitukset ovat sellaisenaan valmiita painoon/e-kirjoiksi. Eivät todellakaan ole!

Käsikirjoituksia editoidaan ja fiilataan kustantamoissa, toki yhteistyössä kirjailijan kanssa, useimmiten todella pitkään ja huolellisesti. Jotkut kirjoitetaan käsittelyssä melkein kokonaan uusiksi.

Sama pätee lehtiartikkeleihin. Alkuperäismuodossaan ne ovat usein täydellisen julkaisukelvottomia. Toki poikkeuksia mahtuu mukaan molempiin, mutta käytännössä teksti kuin teksti kaipaa käsittelyn ammattilaisen kättä.

Tämän voi jokainen todentaa vaikkapa silmäilemällä blogeja ja muita editoimattomia nettitekstejä. Kuka jaksaisi lukea sellaista kirjasta?

[quote author="Vierailija" time="16.12.2013 klo 14:26"]114, olen täsmälleen samaa mieltä kanssasi. Uskomattoman monet ihmiset luulevat, että kirjailijan/kirjoittajan käsikirjoitukset ovat sellaisenaan valmiita painoon/e-kirjoiksi. Eivät todellakaan ole!

Käsikirjoituksia editoidaan ja fiilataan kustantamoissa, toki yhteistyössä kirjailijan kanssa, useimmiten todella pitkään ja huolellisesti. Jotkut kirjoitetaan käsittelyssä melkein kokonaan uusiksi.

Sama pätee lehtiartikkeleihin. Alkuperäismuodossaan ne ovat usein täydellisen julkaisukelvottomia. Toki poikkeuksia mahtuu mukaan molempiin, mutta käytännössä teksti kuin teksti kaipaa käsittelyn ammattilaisen kättä.

Tämän voi jokainen todentaa vaikkapa silmäilemällä blogeja ja muita editoimattomia nettitekstejä. Kuka jaksaisi lukea sellaista kirjasta?

[/quote]

Lehtiartikkeleiden valtaosaa ei tosin erityisemmin editoida, toimittajat tekevät sen itse ja olisi absurdia väittää niitä julkaisukelvottomiksi alkuperäismuodossaan. Aikakauslehtien ja feature-osastojen jutut ovat erikseen, osa avustajien, kolumnistien ja freelancereiden jutuista todella on julkaisukelvottomia. Voisinpa kertoa muutamankin Linnan juhlissa paistatelleen tähtitoimittajan miltei lukukelvottomista artikkeleista, joita rivitoimittajat ja toimitussihteerit yleensä editoivat rankalla kädellä hyviksi, mutta jätetään kertomatta.

Nykyajan kiireisessä online-journalismissa virheet ovat lisääntyneet kamalasti ja nuorten toimittajien kielitaito rapistunut, mutta se on oma keskustelunsa.